Julkinen sektori

Julkinen sektori

Julkinen sektori kohtaa Suomen suuret haasteet: kestävyysvajeen ja väestön ikääntymisen. Ratkaisuja tuovat uudet toimintamallit, joissa kunnat ja valtio tuottavat palveluita yhdessä yksityisen sektorin kanssa. Kunta voi esimerkiksi rakennuttaa uutta infrastruktuuria elinkaarihankkeena tai PPP-mallilla, jolloin investoinnista vastaa yksityinen toimija ja kunta maksaa käyttömaksua.

Julkisen ja yksityisen yhteispeli sujuu, kun apuna on oikeanlaista oikeusosaamista. Yhteistyötä suunnitellessa on otettava huomioon valtiontukisäännöt, hankintalaki ja julkisuuslaki. Lainsäädännön rinnalla yhä tärkeämmiksi tulevat kestävän kehityksen vaatimukset, myös rahoittajien näkökulmasta. Kun palveluita tehostetaan teknologialla, pitää huolehtia tietosuojasta ja tietoturvasta. Yritysmaailmaan verrattuna päätöksenteko etenee julkisella sektorilla eri tavoin, ja hankeviestinnässä on muistettava julkisuusvaatimukset.

Tunnemme julkisten palveluiden juridiikan julkisen sektorin ja yritysten näkökulmasta. Neuvojemme avulla saat yhteistyölle lujan perustan.

Uusimmat referenssit

Avustimme menestyksekkäästi Yleisradio Oy:tä ja sen päätoimittajaa kunnianloukkausasiassa kaikissa Monacon tuomioistuimen oikeusasteissa. Kanteessa oli kyse Yleisradion kahdesta suomenkielisestä ja kahdesta englanninkielisestä artikkelista, jotka julkaistiin vuonna 2022. Vastapuoli katsoi, että tietyt artikkeleissa esitetyt väitteet loukkasivat hänen kunniaansa ja vaati monacolaisissa tuomioistuimissa, että Yleisradio ja sen päätoimittaja tuomitaan kunnianloukkauksesta. Lisäksi hän vaati yhteensä 100 000 euron suuruista vahingonkorvausta ja kaiken hänen kunniaansa väitetysti loukkaavan sisällön poistamista uhkasakon uhalla. Kiistimme asiassa monacolaisten tuomioistuinten toimivallan, sillä artikkeleita ei ollut suunnattu monacolaiselle yleisölle eikä toimivaltaa voitu perustaa vastapuolen väittämällä tavalla siihen, että artikkelit oli julkaistu englanniksi internetissä kaikkien saataville ja ne voitiin kääntää ranskaksi internetselaimella. Lisäksi esitimme kattavat argumentit sen puolesta, että artikkeleissa esitetyt seikat pitivät paikkansa, ne oli esitetty Monacon lainsäädännön edellyttämällä tavalla vilpittömässä mielessä ja ne pohjautuivat perusteelliseen selvitystyöhön. Toimme myös esiin, että vastapuolen toiminnassa oli kyse niin sanotusta forum shopping -ilmiöstä, eli halusta viedä asia sellaiseen oikeuspaikkaan, joka on kantajan kannalta suotuisin. Kanne käsiteltiin Monacon kaikissa kolmessa eri oikeusasteessa, sillä vastapuoli valitti ensimmäisen ja toisen asteen tuomioistuinten tuomioista. Ensimmäisen ja toisen asteen tuomioistuimet katsoivat, ettei kyseisiä Yleisradion artikkeleita ollut suunnattu monacolaiselle yleisölle, eivätkä monacolaiset tuomioistuimet siten olleet toimivaltaisia käsittelemään asiaa. Monacon korkein oikeus totesi, ettei ollut olemassa mitään perusteita, jotka liittäisivät väitetysti loukkaavat lausumat Monacoon. Vaikka internetissä julkaistut artikkelit olivatkin saatavilla myös Monacosta käsin, se ei tarkoittanut sitä, että ne olisi julkaistu Monacossa. Näin ollen Monacon korkein oikeus katsoi, etteivät paikalliset tuomioistuimet olleet toimivaltaisia käsittelemään asiaa, ja hylkäsi vastapuolen valituksen valitustuomioistuimen ratkaisusta. Tuomio on hyvin merkittävä eurooppalaisen sananvapauden kannalta. Päinvastainen ratkaisu olisi ollut omiaan rohkaisemaan vastaavanlaisia kanteita kantajan kannalta suotuisissa valtioissa, pyrkimyksenä rajoittaa keskustelua ja vaientaa kriittisiä ääniä. Tuomiovallan arvaamattomuus ja riski joutua pitkiin ja kalliisiin oikeudenkäynteihin voisi luoda pelkoa ja kasvattaa itsesensuuria kaikkien sananvapauttaan käyttävien, erityisesti toimittajien, muiden tiedotusvälineiden ammattilaisten ja tutkijoiden keskuudessa. Tuomio myös vahvistaa periaatetta, jonka mukaan forum shopping ei ole sallittua. Tuomio on lainvoimainen. 
Julkaistu 17.6.2025
Avustimme menestyksekkäästi Rovaniemen kaupunkia virkarikos- ja vahingonkorvausasiassa, joka koski kaupungin tekemää merkittävää sijoituspäätöstä. Vastaajina olivat kaupungin entinen työsuhteinen konserniasiamies sekä hänen esihenkilönään virkasuhteessa toiminut kaupunginkamreeri. Rikosasia liittyi kaupunginhallituksen tekemään sijoituspäätökseen, jossa vastaajien valmisteleman päätöksen mukaisesti sijoitettiin 2 miljoonaa euroa kaupungin varoja vastaperustetun sijoitusyhtiön velkakirjoihin. Yhtiön toiminnasta merkittävä osa oli niin sanottua pikavippitoimintaa. Keskeinen oikeuskysymys asiassa oli, onko julkisten varojen sijoittaminen julkisen vallan käyttöä ja siten virkarikossäännösten piirissä myös työsuhteessa olevan henkilön osalta. Työsuhteista konserniasiamiestä syytettiin törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä perustuen hänen laiminlyönteihinsä sijoituspäätöksen valmistelussa ja esittelyssä sekä esteellisyyteen siksi, että hän oli sijoittanut omia varojaan yhtiöön, joka sai rahoitusta kaupunginhallitukselle esitetyltä sijoituskohteelta. Kaupunginkamreeria koskevat virkarikossyytteet kohdistuivat hänen tehtävänkuvaansa kaupungin sijoitustoiminnan valvojana ja raportoijana. Hän osallistui myös kaupunginhallituksen päätöksenteon valmisteluun ja esittelyyn. Asian käsittely alkoi Lapin käräjäoikeudessa kesäkuussa 2022. Elokuussa 2022 antamassaan tuomiossa käräjäoikeus totesi muun muassa argumentaatioomme perustuen, että julkisten varojen sijoittaminen on julkisen vallan käyttöä, ja siten virkarikossäännöksiä voitiin soveltaa konserniasiamieheen. Käräjäoikeus katsoi entisen konserniasiamiehen menettelyn täyttävän virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön ja entisen kaupunginkamreerin menettelyn täyttävän sijoituspäätöksen valmistelun osalta virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön, mutta syyteoikeus oli vanhentunut. Siten vastaajia ei voitu tuomita rangaistuksiin, mutta vastaajat tuomittiin suorittamaan yhteisvastuullisesti kaupungille vahingonkorvausta noin 114 000 euroa viivästyskorkoineen, kaupunginkamreerin osuuden ollessa 10 % summasta. Syyttäjä tyytyi käräjäoikeuden tuomioon, mutta muut osapuolet valittivat hovioikeuteen. Siten ajoimme kaupungin puolesta hovioikeudessa sekä rangaistus- että korvausvaatimuksia. Rovaniemen hovioikeuden käsittely oli marras-joulukuussa 2023. Kesäkuussa 2024 antamassaan tuomiossa hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion ennallaan virka-aseman väärinkäyttämisen ja virkavelvollisuuden rikkomisen osalta. Hovioikeus katsoi, että konserniasiamies oli laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa esteellisyydestään. Lisäksi hän oli laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia siitä, että hänen valmistelemansa sijoituspäätös oli kaupungin sijoitusohjeiden mukainen ja että se oli asianmukaisesti kilpailutettu. Hovioikeus katsoi myös, että sijoituskohteen esittelyteksti oli laadittu puutteellisesti ja harhaanjohtavasti ja että konserniasiamiehen menettely oli ollut tahallista. Kaupunginkamreerin osalta hovioikeus katsoi hänen laiminlyöneen velvollisuutensa valvoa, että kaupunginhallitukselle tehty sijoitusesitys oli sijoitusohjeiden mukainen ja että esitys ei ollut harhaanjohtava ja että riskit oli otettu huomioon sijoitusohjeiden edellyttämällä tavalla. Hovioikeuden tuomio on selkeä kannanotto siihen, että virkatoiminnassa ja julkista valtaa käytettäessä ei hyväksytä väärinkäytöksiä, ja tärkeä linjaus siltä osin, että julkisten varojen sijoittaminen on julkisen vallan käyttöä ja siten virkavastuun piirissä myös työsuhteisten henkilöiden osalta. Lisäksi hovioikeudessa oli keskeisenä arvioitavana kysymyksenä taloudellisen vahingon määrittäminen sijoitustoimintaan liittyvässä tapauksessa. Hovioikeus katsoi argumenttiemme pohjalta, että konserniasiamiehen ja kaupunginkamreerin menettelystä oli aiheutunut kaupungille vahinkoa. Hovioikeus korotti vahingonkorvauksen määrän 210 000 euroon, kamreerin osuuden rajoittuessa 10 %:iin. Vahingonkorvauksen korottaminen perustui siihen, että hovioikeus katsoi kaupungille aiheutuneen vahinkoa pääoman menetyksen lisäksi myös arvioitujen sijoitustuottojen menetyksestä. Tuomio ei ole lainvoimainen. 
Julkaistu 21.8.2024
Avustimme menestyksekkäästi suomalaista professoria laajassa suorahankintoihin liittyneessä virkarikostutkinnassa sosiaali- ja terveystoimialalla. Syyttäjä päätti tutkinnanjohtajan esityksestä lopettaa esitutkinnan asiakkaamme osalta.
Julkaistu 17.11.2023
Avustimme menestyksekkäästi Suomen valtiota/oikeusministeriötä vahvistuskanneasiassa, jossa Helsingin hovioikeus hylkäsi liikemies Peter Fryckmanin vaatimukset ja vahvisti, ettei osapuolten välillä ole välityssopimusta. Fryckman jätti helmikuussa 2018 hakemuksen välimiesmenettelyn aloittamiseksi Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa. Hakemus perustui väitteeseen Suomen oikeusministerin allekirjoittamasta suostumuksesta Fryckmanin ja Suomen valtion välisten riitaisuuksien käsittelemiseen Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa. Vastauksessaan aloittamishakemukseen valtio kiisti osapuolten välisen välityssopimuksen olemassaolon ja kieltäytyi nimeämästä omaa välimiestä. Haagin pysyvän välitystuomioistuimen pääsihteeri katsoi, että suostumukseksi otsikoitu asiakirja oli liian epäselvä ja yleisluontoinen, jotta hän sen perusteella voisi nimetä välimiehen välitystuomioistuimen vuoden 2012 välimiesmenettelysääntöjen mukaiseen välimiesmenettelyyn. Tämän jälkeen Fryckman vaati käräjäoikeutta vahvistamaan, että hänen ja Suomen valtion välillä on välityssopimus, jonka nojalla osapuolten väliset riitaisuudet koskien Fryckmaniin ja hänen yhtiöihinsä kohdistuneita verotus- ja perintätoimia sekä niistä seuranneita vahingonkorvauskysymyksiä ratkaistaan Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa.  Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi kanteen sillä perusteella, että oikeusministerin allekirjoittama suostumus oli yleisluontoinen ja sen sisältö yksilöimätön ja asiassa oli epäselvää, oliko suostumuksessa edes kysymys välityskelpoisesta asiasta. Käräjäoikeus katsoi lisäksi, että oikeusministerin allekirjoittama suostumus ja kantajan aloitushakemus eivät olleet yhteneviä ja vastavuoroisia, eikä ollut näyttöä siitä, että osapuolet olisivat saavuttaneet yksimielisyyden sopimukseen sitoutumisesta ja sen sisällöstä. Fryckman valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, mutta hovioikeus katsoi tuomiossaan joulukuussa 2022, että käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen muuttamiseen ei ole aihetta. Hovioikeus totesi ensinnäkin, että suostumukseksi otsikoidussa asiakirjassa annettu tahdonilmaisu ei ollut tapahtunut oikeusministeriön esittely- ja päätöksentekomenettelyn mukaisessa menettelyssä. Tämän keskeisen ministeriön päätöksentekoprosessia koskeneen virheen vuoksi ministerin antamalla vapaamuotoisella tahdonilmaisulla ei hovioikeuden mukaan ollut osapuolia sitovaa vaikutusta asiassa. Hovioikeus huomautti, että kantajan toiminnassa oli ollut piirteitä tarkoituksesta ohittaa ministeriön normaali päätöksentekojärjestelmä. Hovioikeus totesi lisäksi, että ministerin tahdonilmaisua rasittivat käräjäoikeuden tuomiossa todetut välityskelpoisuutta ja suostumuksen kohdetta koskevat puutteet, sekä viittasi myös muilta osin käräjäoikeuden lausumiin perusteisiin. Korkein oikeus antoi 5.5.2023 päätöksen, jonka mukaan valituslupaa ei myönnetä, joten hovioikeuden tuomio on lainvoimainen.
Julkaistu 27.6.2023