Avustimme menestyksekkäästi Suomen valtiota/oikeusministeriötä vahvistuskanneasiassa, jossa Helsingin hovioikeus hylkäsi liikemies Peter Fryckmanin vaatimukset ja vahvisti, ettei osapuolten välillä ole välityssopimusta.
Fryckman jätti helmikuussa 2018 hakemuksen välimiesmenettelyn aloittamiseksi Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa. Hakemus perustui väitteeseen Suomen oikeusministerin allekirjoittamasta suostumuksesta Fryckmanin ja Suomen valtion välisten riitaisuuksien käsittelemiseen Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa.
Vastauksessaan aloittamishakemukseen valtio kiisti osapuolten välisen välityssopimuksen olemassaolon ja kieltäytyi nimeämästä omaa välimiestä. Haagin pysyvän välitystuomioistuimen pääsihteeri katsoi, että suostumukseksi otsikoitu asiakirja oli liian epäselvä ja yleisluontoinen, jotta hän sen perusteella voisi nimetä välimiehen välitystuomioistuimen vuoden 2012 välimiesmenettelysääntöjen mukaiseen välimiesmenettelyyn.
Tämän jälkeen Fryckman vaati käräjäoikeutta vahvistamaan, että hänen ja Suomen valtion välillä on välityssopimus, jonka nojalla osapuolten väliset riitaisuudet koskien Fryckmaniin ja hänen yhtiöihinsä kohdistuneita verotus- ja perintätoimia sekä niistä seuranneita vahingonkorvauskysymyksiä ratkaistaan Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi kanteen sillä perusteella, että oikeusministerin allekirjoittama suostumus oli yleisluontoinen ja sen sisältö yksilöimätön ja asiassa oli epäselvää, oliko suostumuksessa edes kysymys välityskelpoisesta asiasta. Käräjäoikeus katsoi lisäksi, että oikeusministerin allekirjoittama suostumus ja kantajan aloitushakemus eivät olleet yhteneviä ja vastavuoroisia, eikä ollut näyttöä siitä, että osapuolet olisivat saavuttaneet yksimielisyyden sopimukseen sitoutumisesta ja sen sisällöstä.
Fryckman valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, mutta hovioikeus katsoi tuomiossaan joulukuussa 2022, että käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen muuttamiseen ei ole aihetta. Hovioikeus totesi ensinnäkin, että suostumukseksi otsikoidussa asiakirjassa annettu tahdonilmaisu ei ollut tapahtunut oikeusministeriön esittely- ja päätöksentekomenettelyn mukaisessa menettelyssä. Tämän keskeisen ministeriön päätöksentekoprosessia koskeneen virheen vuoksi ministerin antamalla vapaamuotoisella tahdonilmaisulla ei hovioikeuden mukaan ollut osapuolia sitovaa vaikutusta asiassa. Hovioikeus huomautti, että kantajan toiminnassa oli ollut piirteitä tarkoituksesta ohittaa ministeriön normaali päätöksentekojärjestelmä. Hovioikeus totesi lisäksi, että ministerin tahdonilmaisua rasittivat käräjäoikeuden tuomiossa todetut välityskelpoisuutta ja suostumuksen kohdetta koskevat puutteet, sekä viittasi myös muilta osin käräjäoikeuden lausumiin perusteisiin.
Korkein oikeus antoi 5.5.2023 päätöksen, jonka mukaan valituslupaa ei myönnetä, joten hovioikeuden tuomio on lainvoimainen.