1. Post

   Miehittämättömiä ilma-aluksia koskeva sääntely selkiytyy

   Trafin mukaan uusimman määräysluonnoksen luonnostelussa on kiinnitetty huomiota erityisesti siihen, että miehittämättömien ilma-alusten kaupallinen hyödyntäminen olisi aidosti mahdollista ilman tarpeettoman raskasta byrokratiaa. Sääntelyn tavoitteena tuleekin olla toiminnan edistäminen, jotta miehittämättömään toimintaan liittyvä innovaatiopotentiaali saadaan hyödynnettyä. Lupakirjaa ei tarvita, ilmoitus riittää Toiminnan aloittamiskynnys on laskettu muuta lentotyötä alemmas, kun miehittämättömän ilma-aluksen käyttämiseen ei Trafin määräysluonnoksen mukaan vaadita lupakirjaa vaan ilmoitus Trafiin riittää. Sähköisellä lomakkeella tehtävä ilmoitus on annettava, ennen kuin miehittämätöntä ilma-alusta käytetään ensimmäisen kerran. Määräysluonnoksen perustelumuistion mukaan sääntelyn lähtökohtana on toimijoiden oma turvallisuuden hallinta ja itsesääntely. Toimijan on hallittava laitteensa kaikissa toiminnan olosuhteissa ja ympäristöissä aiheuttamatta vaaraa ulkopuolisille ihmisille ja heidän omaisuudelleen.  Toiminnalle on asetettu erilaisia rajoituksia. Toiminnan tulee muun muassa perustua näköyhteyteen ja lennossa tulee ottaa huomioon vallitsevat sää- ja valaistusolosuhteet, niin että muu ilmaliikenne voidaan havaita ja väistämisen tarve arvioida. Lisäksi lennättämiselle on erityisiä rajoituksia, jos lennättäminen tapahtuu ulkosalle kokoontuneen väkijoukon tai asutuskeskuksen tiheästi asutun osan yläpuolella. Tällöin miehittämättömän ilma-aluksen käyttäjän tulee laatia muun muassa kirjallinen turvallisuusarviointi sekä toimintaohjeistus. Ilma-aluksen kokonaismassa saa näissä tapauksissa olla lentoon lähdettäessä enintään 7 kg. Myös lennokit sääntelyn piiriin Määräysluonnos sisältää myös harrastekäyttöön tarkoitettuja lennokkeja koskevaa sääntelyä. Harrastus- tai urheilukäyttöä koskevat osittain samat säännöt kuin ammattimaisesti käytettäviä miehittämättömiä ilma-aluksia. Sen paremmin lennokki kuin miehittämätön ilma-aluskaan ei saa haitata viranomaistoimintaa, eikä kumpaakaan saa lennättää yli 500 metrin etäisyydellä lennättäjästä. Myös maksimilentokorkeus on molemmille 150 metriä. Määräysluonnoksen mukaan lennokeilla on lisäksi joitakin erityisiä rajoituksia, kuten ehdoton kielto lennättää lennokkia väkijoukon yläpuolella. Sekä miehittämättömien ilma-alusten että lennokkien lennättäjät ovat luonnollisesti vastuussa aiheuttamistaan vahingoista. Sääntelyn vaikutukset jäävät nähtäviksi Luonnoksen mukaan yöllä tapahtuva miehittämättömän ilma-aluksen lennättäminen ei ole sallittua kuin viranomaistoiminnassa tai erityisellä poikkeusluvalla. Tämän määräyksen tarpeellisuutta voidaan pohtia, kun kyseessä on kuitenkin robotti, jonka toimintakyky ei olennaisesti riipu vuorokauden ajasta tai valoisuudesta. Kaiken kaikkiaan Trafin määräysluonnos lisää alan sääntelyä olennaisesti. Jää nähtäväksi, kokevatko alan toimijat sääntelyn pikemminkin toimintaa haittaavaksi kuin mahdollistavaksi. Jaakko Lindgren  

   Published: 4.9.2015

2. Post

   Riittävätkö komission kuritoimenpiteet hillitsemään haitallista verokilpailua?

   Komissio antoi jo vuonna 1998 tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yhteisömaiden välittömään verotukseen. Yllättävän suuri määrä EU:ssa myönnetyistä valtiontuista koskee nimenomaan verotusta: vuosina 2004–2013 tällaisten tukien osuus oli yli kolmannes. Kielletyt valtiontuet tarkasteluun Komission mielenkiinto on viime vuosina kohdistunut erityisesti kansallisten viranomaisten ennakkopäätöksiin. Tutkimuksen kohteena on ollut erityisesti se, ovatko monikansallisten yhtiöiden siirtohinnoittelujärjestelyt ja niihin liittyvät kansallisten veroviranomaisten ennakkopäätökset EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia. Kielletystä valtiontuesta voi olla kysymys, kun Kansallisten viranomaisten antamat verotusta koskevat ennakkopäätökset ovat lähtökohtaisesti hyväksyttäviä. Mutta ne voivat olla ongelmallisia, mikäli niillä annetaan valikoivia etuja tietyille yrityksille tai konserneille. Konsernien tulee käyttää keskinäisessä hinnoittelussaan markkinaehtoisia hintoja, eli samoja periaatteita, mitä toisistaan riippumattomat yritykset olisivat vastaavassa tilanteessa käyttäneet. Ennakkopäätös, joka poikkeaa markkinaehtoisuuden periaatteesta, on todennäköisesti valikoiva ja täyttää valtiontuen edellytykset. Esimerkiksi paljon julkisuutta saaneet monikansallisten yhtiöiden Applen, Amazonin, Starbucksin ja Fiatin siirtohinnoittelua koskevat sopimukset eivät komission alustavan näkemyksen mukaan ole markkinaehtoisia. Komissio on aloittanut edellä mainittuja yrityksiä koskevan virallisen tutkinnan, ja päätöksiä voidaan odottaa aikaisintaan keväällä 2016. Komission erityistutkimukset ovat sittemmin laajenneet koskemaan kaikkia jäsenmaita. Kansallisia ennakkopäätöksiä koskevia tietoja on pyydetty myös Suomelta. Jäsenmaat puuttuvat väärinkäytöksiin yhteistyöllä ja tietojenvaihdolla Julkinen ja poliittinen paine puuttua haitalliseen verokilpailuun on kova. Erityistutkimusten lisäksi komissio on julkistanut kunnianhimoisen toimenpidelistan, jolla yhtiöveron kiertämistä ja haitallista verokilpailua pyritään laajasti torjumaan muun muassa lisäämällä avoimuutta ja yhteistyötä. Toimenpidepaketin olennainen osa on ehdotus ennakkopäätöksiä koskevasta automaattisen tietojenvaihdon käyttöön ottamisesta jäsenmaiden välillä. Tällä hetkellä jäsenmaat vaihtavat vain vähän tietoa verotuspäätöksistään, mutta ehdotuksen toteutuessa niillä olisi velvollisuus raportoida päätöksistään säännöllisesti kolmen kuukauden välein. Tietojenvaihto koskisi laajasti kaikenlaisia jäsenvaltioiden rajat ylittävissä järjestelyissä antamia ennakkopäätöksiä, jotka vaikuttavat myös toiseen jäsenmaahan. Pakollisella tietojenvaihdolla pyritään varmistamaan, että jäsenmailla on tarvittavat tiedot, joiden avulla ne voivat suojella veropohjaansa sekä havaita tiettyjen yritysten verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä ja kohdentaa niihin tehokkaasti toimenpiteitään. Haitallisen verokilpailun oletetaan vähenevän myös sen vuoksi, että jatkossa veroviranomaiset varmastikin arvioivat antamiaan ennakkopäätöksiä tarkemmin, kun niiden päätökset ovat muiden jäsenmaiden valvottavina. Sittenkin pakollinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja? Haitallisen verokilpailun torjumiseksi komissio aikoo myös antaa uudelleen yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa (CCCTB) koskevan ehdotuksensa. Komission aikaisempaa ehdotusta koskevat neuvottelut ovat olleet pysähdyksissä, mutta nyt komissio työstää uutta ehdotusta vaiheittaista lähestymistapaa käyttäen. Tämän toivotaan olevan helpommin jäsenmaiden hyväksyttävissä. Haitalliseen verokilpailuun aiotaan nyt puuttua tosissaan järeillä aseilla. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mikä todellisuudessa on jäsenmaiden poliittinen tahto toteuttaa tarvittavia uudistuksia.

   Published: 3.9.2015

3. Post

   IT-palvelujen ulkoistaminen – 5 merkittävää kehityssuuntaa

   Enemmän palveluntarjoajia, lyhyemmät sopimukset ja palveluintegraattorit Pienemmät sopimukset usean palveluntarjoajan kanssa ovat ulkoistamisessa yhä kasvava trendi. Yritysten multisourcing eli monitoimittajamallin käyttö yleistyy, ja ulkoistettavia toimintoja pilkotaan yhä useammin pienemmiksi paloiksi, jotta saadaan paras mahdollinen toimittaja (ns. best-in-breed sourcing).  Useiden palveluntarjoajien käyttö tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia myös pienille ja keskisuurille palveluntarjoajille, joilla on laadukkaita ja erikoistuneita, toimialakohtaisia palveluja. Nykyisin ulkoistussopimukset ovat myös kestoltaan lyhyempiä, joten palveluntarjoajan vaihto on mahdollista ja helpompaa kuin aikaisemmin. Vaikka monitoimittajamallilla on monia hyötyjä, kuten joustavuus ja pienempi riippuvuus yhdestä toimittajasta, mallin käyttö lisää haasteita ulkoistuksien hallinnoinnissa. Siksi rinnalle hankitaan yhä useammin myös palveluintegraattori -tyyppinen palvelu, jossa ulkoistuksien koordinointi ostetaan ulkopuoliselta taholta. Palveluintegraattori hallinnoi ulkoistajan puolesta tämän toimittajia. Tuloslähtöinen hinnoittelu valtaa alaa Ulkoistuksissa on herännyt kasvavaa kiinnostusta siirtyä tuloslähtöiseen hinnoitteluun. Tuloslähtöisellä hinnoittelulla voidaan tarkoittaa esimerkiksi kiinteän hinnan lisäksi sovittavaa kannustinpalkkiota tai pienemmissä sopimuksissa jopa täysin tulosperusteisesti määräytyvää korvausta. Tuntiperusteisen hinnoittelun sijasta tuloslähtöisen hinnoittelun uskotaan parantavan palvelun laatua ja auttavan saavuttamaan ulkoistukselle asetetut tavoitteet. Kaikki eivät sovi samaan pilveen Pilvipalveluiden käyttöön siirtyminen on ollut aiemmin ennakoitua varovaisempaa, erityisesti yritysten tietoturvaan liittyvien epäilysten vuoksi. Aiemmin pilvipalvelujen uskottiin sopivan hyvin monenlaisiin käyttötarkoituksiin, mutta sittemmin on huomattu, etteivät pilvipalvelut sovikaan kaikkeen. Ainakin pilvipalvelujen tulisi mukautua paremmin tilaajan tarpeisiin. Pilvipalvelujen tarjoajat ovatkin luoneet toimialakohtaisia pilviä, joissa huomioidaan toimialan erityispiirteet ja esimerkiksi sääntelyn vaatimukset. Automaation ja robotiikan yleistyminen Kasvavana trendinä ulkoistuksissa on nähtävissä myös automaation ja robotiikan hyödyntäminen. Yhä useammat palveluntarjoajat tarjoavat liiketoimintaprosessien automaatiota, joka voi olennaisesti laskea palvelutuotannon kustannuksia, tai esimerkiksi ”pilvirobotteja”, kuten erilaisia älykkäitä työkaluja ja virtuaalisia palveluita, joita ohjataan pilvessä. Robotiikan ja automaation käyttö syrjäyttää väistämättä ihmistyövoimaa, kun ulkoistetuista tehtävistä huolehditaan tekniikan avulla ihmistyövoiman sijasta. Asiakkaiden palvelumallit ovat yhä useammin niin sanottuja hybridejä. Ne sisältävät perinteisen konesali- ja mainframe-palvelun lisäksi esimerkiksi datan analysointipalveluita tai pilvipalveluita, jotka saatetaan myös hankkia useilta eri palveluntarjoajilta. Ulkoistussopimukset elävät mukana kehityksessä Maailma on täynnä riskejä ja ongelmia, mutta niistä huolimatta ulkoistamisella on onnistuttu sekä karsimaan IT-kustannuksia että saamaan laadukkaita palveluita. Tekniseen helppouteen ja hyvyyteen ei kuitenkaan saa liikaa tuudittautua, vaan sopimuksissa pitää huomioida muuttuvat liiketoimintamallit ja tekninen kehitys. Uusiin ulkoistussopimuksiin eivät enää päde vanhat säännöt, eivätkä vanhat ulkoistussopimukset enää vastaa nykyajan käytäntöjä. Parhaat tehot ulkoistuksesta saa irti se, joka käyttää hyviä palveluntarjoajia, tähtää tuloksellisuuteen ja hyödyntää myös uutta tekniikkaa mahdollisuuksien mukaan. Tästä kaikesta pitäisi vielä laatia sopimukset, joilla näitä asioita voidaan vaatia myös juridisesti. Muutoin on riskinä, että ulkoistuksen modernit ainekset jäävät vain myyntipuheiden tasolle ja lopputuloksena on perinteinen kankea ulkoistusmalli. Jaakko Lindgren Pia Ek

   Published: 21.8.2015

4. Post

   Yhteiskunnalliset yritykset – mallia maailmalta!

   Yhteiskunnallisen yrityksen konseptia tunnetaan Suomessa vielä kovin huonosti. Määritelmä löytyy EU:n Social Business Initiative -ohjelmasta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta 346/2013, joka koskee eurooppalaisia yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja. EU-asetus on Suomessa voimassa olevaa oikeutta, jota ei erikseen saateta voimaan kansallisesti. Yhteiskunnallinen yritys tuottaa yhteistä hyvää EU-asetuksen määritelmän mukaan yhteiskunnallisen yrityksen päätavoite on mitattavissa olevien myönteisten yhteiskunnallisten vaikutusten aikaansaaminen. Yritys voi esimerkiksi tuottaa palveluita tai tuotteita huono-osaisille tai syrjäytyneille tai käyttää tuotantomenetelmää, joka soveltuu sen yhteiskunnalliseen tavoitteeseen. Se voi myös suojella ympäristöä tai tukea taloudellisesti muita yhteiskunnallisia yrityksiä. Yhteiskunnallisessa yrityksessä voittoja käytetään ensisijaisesti yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen yrityksen tavoitteen mukaisesti. Yrityksen säännöissä tulee varmistaa, ettei voittojen jakaminen omistajille vaaranna yrityksen päätavoitetta. Yritystä johdetaan vastuullisesti ja avoimesti siten, että päätöksentekoon osallistuvat työntekijät, asiakkaat ja muut, joihin yrityksen liiketoiminta vaikuttaa. Yhteiskunnallinen yritys ei voi olla pörssiyhtiö. Yhteiskunnalliset yritykset voivat tuottaa esimerkiksi terveys-, sosiaali- tai hoivapalveluita, koulutuspalveluita tai asumiseen liittyviä palveluita. Ympäristönsuojelun osalta yritys voi tuottaa yhteiskunnallisia vaikutuksia esimerkiksi torjumalla saastumista tai tarjoamalla kierrätykseen tai uusiutuvaan energiaan liittyviä palveluita. Pitkälti vastaava määritelmä on käytössä myös Arvoliitolla sekä Suomalaisen Työn Liitolla, joka myöntää Yhteiskunnallinen yritys -merkkejä. Myös Sitra on tehnyt jo vuosia työtä yhteiskunnallisen yrittäjyyden edistämiseksi. On syytä huomata, että yhteiskunnallinen yritys ei ole sama kuin sosiaalinen yritys, joista on oma lakinsakin (1351/2003). Yhteiskunnallisella yrityksellä ei myöskään ole tiettyä yhtiömuotoa. Se voi olla vaikka osuuskunta, yhdistys, säätiö tai osakeyhtiö, jossa on voitonjakoa koskeva rajoitus. Yhteiskunnalliset yritykset ovat mahdollisuus Voisivatko yhteiskunnalliset yritykset olla yksi keino saada Suomeen lisää yritystoimintaa, joka osaltaan auttaisi pienentämään paisunutta julkista sektoria? Myönteisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin pyrkivälle yritystoiminnalle voisi kuvitella löytyvän myös poliittista tukea. Malli varmasti kiinnostaa monia nuoria yrittäjiä, joille vastuullinen toiminta on yritystoiminnan kulmakivi ja jotka enenevässä määrin hakevat yhteiskunnallista merkitystä työlleen. Löytyisikö tätä kautta myös uusia innovaatioita? Maailmalta mallia meillekin? Yhteiskunnalliset yritykset ovat vakiinnuttaneet asemansa muun muassa Britanniassa, jossa toimii noin 70 000 yhteiskunnallista yritystä. Niiden vaikutus Ison-Britannian talouteen on 18,5 miljardin punnan luokkaa (2012 Small Business Survey, 2013), ja ne työllistävät lähes miljoona työntekijää . Komissio on arvioinut, että noin 10 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä voisi kuulua tähän yritysten luokkaan . Yhteiskunnallisten yritysten rahoitusta varten voidaan perustaa oman erityissääntelynsä piiriin kuuluvia rahastoja. Yksityinen raha voi auttaa yhteiskunnallisia yrityksiä tuottamaan vaikuttavia palveluita julkiselle sektorille. Olisiko tämä juuri sitä, mitä suomalainen yhteiskunta nyt tarvitsisi? Uusi hankintadirektiivi (77 artikla) mahdollistaisi tiettyjen sote- ja kulttuuripalveluiden varaamisen yrityksille, jotka sijoittavat voittojaan uudelleen organisaation yleishyödyllisen tarkoituksen saavuttamiseen. Toistaiseksi Suomessa ei ole ehdotettu tämän säännöksen voimaan saattamista kansallisesti. Etuoikeus koskisi korkeintaan kolmen vuoden sopimuksia, mitä voidaan toki pitää kovin lyhyenä ajanjaksona. Lisäksi tästä aiheutuisi uusi kilpailuneutraliteettihaaste yksityisen sektorin sisälle. Olisiko tässä kuitenkin vielä harkinnan paikka? Pitäisikö jo käyttää kaikki keinot taloudellisen toimeliaisuuden aktivoimiseksi? Hankintayksiköillä on kuitenkin aina mahdollisuus arvioida, miten kilpailua parhaiten voidaan hyödyntää kyseessä olevilla markkinoilla. Parhaimmillaan poikkeussäännös voisi auttaa avaamaan yrityksille sellaisia tehtäviä, joita julkinen sektori muutoin päättäisi hoitaa itse.

   Published: 11.6.2015

5. Post

   Ohjelmistokäyttäjä lisenssiauditoinnin panttivankina

   Lisenssiauditoinnissa ohjelmistoyhtiö etsii lisäkorvauksen mahdollisuuksia Ohjelmistojen lisenssikauppa on siis jäämässä katoavaksi kansanperinteeksi. Kun lisenssikauppa ehtyy, ohjelmistoyhtiöt voivat hankkia tuloja vanhoilta asiakkailtaan lisenssiauditoinnilla. Lisenssiauditoinnissa selvitetään, kuinka asiakas käyttää ohjelmistoa. Auditointi koskee tyypillisesti systeemi-integraattorien konesaleihin tai työntekijöiden tietokoneille asennettuja ohjelmistoja, jotka on usein hankittu vuosia sitten ja joihin on liiketoiminnan kasvaessa hankittu lisäosia monenlaisilla sopimuksilla ja hinnoittelumalleilla. Lisenssit, ohjelmistoversiot ja käyttäjämäärät saattavat olla iloisesti sekaisin, tai sitten kenelläkään ei ole niistä selkeää käsitystä.  Lisenssiauditoinnissa ohjelmistoyhtiö voi löytää asiakkaaltaan esimerkiksi liikaa asennettuja lisenssejä (käyttäjämäärä on ylitetty) tai lisenssiehtojen vastaisesti asennettuja ohjelmistoja (ohjelmisto on asennettu erilaiseen tekniseen ympäristöön kuin se alun perin lisensioitiin). Ohjelmistoyhtiö saattaa havaita myös muuta mielestään lisenssiehtojen vastaista käyttöä, kuten esimerkiksi ohjelmiston epäsuoraa käyttöä. Silloin se laskee ohjelmiston käyttäjiksi kaikki mahdolliset tahot, mikäli ne ovat jotenkin yhteydessä ohjelmistoon. Epäsuoran käytön ongelma liittyy erityisesti toiminnanohjausjärjestelmien lisensseihin. Lähes kaikki yrityksen tietojärjestelmät ovat yhteydessä toiminnanohjausjärjestelmään. Ohjelmistoyhtiö saattaa sen vuoksi väittää, että toiminnanohjausjärjestelmän lisenssin tarvitsee myös jokainen yhtiön järjestelmiä käyttävä työntekijä, konsultti ja yhteistyökumppani. Saattaa jopa sattua, että ohjelmistoyhtiö vetoaa auditointihavaintojen perusteella tekijänoikeusloukkaukseen tai muuttuneisiin sopimusehtoihin, joiden se väittää korvanneen ohjelmistohankinnan alkuperäiset sopimusehdot. Auditointi johtaa usein sovintoneuvotteluihin Auditoinnin ”löydökset” saattavat olla hyvin tarkoitushakuisia tai perusteiltaan epäselviä. Valitettavan usein auditoija vaatii korvausta vaikeaselkoisen laskentalogiikan perusteella ilman yhteyttä todelliseen vahinkoon. Auditointiin perustuvat vaatimukset saattavat olla huikeita mutta lopulliset sovintokorvaukset silti maltillisia. On asiakkaan onni, että Suomessa vahingonkorvaus ei voi perustua keinotekoiseen laskentasääntöön, vaan väitetyt vahingot tulee näyttää toteen. Auditoinnista päädytäänkin usein sovintoneuvotteluihin, koska ohjelmiston toimittaja ja käyttäjä ovat vahvasti eri mieltä auditoinnin seurauksista. Sovintoneuvotteluissa on syytä pitää pää kylmänä. Ohjelmistoyhtiö ei välttämättä edes tavoittele alun perin vaatimaansa täyttä korvausta, vaan ylipäätään jonkinlaista korvausta. Neuvotteleminen kannattaa lähes aina, sillä neuvotteluissa saavutettu lopputulos on yleensä parempi kuin alkuperäiseen vaatimukseen suostuminen. On myös mahdollista, että toimittaja luopuu kaikista vaatimuksistaan, mikäli käyttäjä suostuu vaihtamaan perinteisen lisenssinsä ohjelmistoyhtiön uuteen liiketoimintamalliin, esimerkiksi pilvipalveluun. Tämä vaihtoehto voi tuntua käyttäjälle houkuttelevalta. On kuitenkin hyvä harkita huolellisesti, miten tarjottu ratkaisu soveltuu yhtiön liiketoimintaan. Vaikkei yhtiö haluaisi tai voisi siirtyä uuteen toimitusmalliin, se voi yleensä päästä yhteisymmärrykseen lisenssikorvauksista myyjän kanssa maksamatta täyttä vaatimuksen mukaista hintaa. Varaudu auditointiin jo lisenssikauppaa harkitessasi Asiakkaan on hyvä ymmärtää, että ohjelmistoyhtiölle lisenssiauditointi on muutakin kuin ohjelmiston käytön valvontaa: auditointi on osa ohjelmistoalan liiketoimintaa ja tapa tehdä puhdasta voittoa. Siksi auditointiin on hyvä varautua ennakolta, jo ohjelmiston lisensointia harkittaessa. Viimeistään nyt olisi aika luopua ajatuksesta, että valmisohjelmistot on ostettava niillä ehdoilla, joita ohjelmistotoimittaja ensimmäisenä ehdottaa. Valmisohjelmistoa ei kannata ostaa kuin sikaa säkissä. Terävä ostaja arvioi neuvotteluasemansa ja neuvottelee sopimuksesta mahdollisuuksiensa mukaan. Auditointien näkökulmasta asiakkaan kannattaisi sopimusneuvotteluissa vaatia järkeviä auditointiehtoja, jottei toimittaja voi myöhemmin pitää asiakasta ”panttivankinaan” ja vaatia kovia korvauksia lisenssinvastaisesta käytöstä. Kun jo sopimusneuvotteluissa varautuu tulevaisuuteen, ohjelmiston elinkaaren aikana säästyy vaivaa ja kuluja ja lisenssiauditointien lopputuloksia on helpompaa ennakoida.

   Published: 29.5.2015

6. Post

   Miten luen selvittäjän ehdotusta saneerausohjelmaksi? 5 tärkeintä kohtaa

   Saneerausohjelmaehdotuksessa on kaksi pääosaa: a) selvitysosa (kuinka tähän on tultu?) ja b) toimenpideosa (miten tästä eteenpäin?). Velkojan kannalta on tärkeintä tutustua toimenpideosaan, jossa ohjelmaehdotuksen pihvi piilee. Tarkasta erityisesti seuraavat viisi kohtaa. 1. Onko saatava merkitty oikein? Olennaisinta on varmistaa, että velkojan saatava on merkitty ohjelmaehdotukseen oikein. Saneerausvelat luetellaan erillisessä saneerausvelkaliitteessä, minkä lisäksi velka on merkitty maksuohjelmaliitteeseen. Velkojalla on oikeus vaatia saatavalleen viivästyskorkoa saneerausmenettelyn alkuun asti. Onko korkovaatimuksesi huomioitu? Jos saatava on merkitty virheellisesti, sinun on tehtävä väite eli toimitettava selvittäjälle kirjallinen ilmoitus asiasta. Muista, että väitteiden toimittamiselle on asetettu erillinen määräaika. 2. Tuottaako ohjelmaehdotus enemmän kuin uskottava konkurssivertailulaskelma? Saneerauksen tulee aina olla velkojalle parempi vaihtoehto kuin konkurssi. Siksi ohjelmaehdotukseen sisältyy konkurssivertailulaskelma, jossa kuvataan, mitä velkojalle voitaisiin maksaa hypoteettisessa konkurssissa. Pidätkö selvittäjän laskelmaa kuvitteellisesta konkurssista uskottavana vai katsotko, että konkurssissa voitaisiin maksaa isompia jako-osuuksia velkojille? Jos pidät selvittäjän konkurssivertailulaskelmaa liian pessimistisenä, voit jättää lausuman , jossa esität perustellun näkemyksesi laskelman puutteista. Lausumien antamiselle on asetettu oma määräaikansa. 3. Ovatko liiketoimintasuunnitelma ja siihen liittyvä kassavirtaennuste realistisia? Selvittäjän ehdottama maksuohjelma perustuu aina ennusteeseen tulevasta. Ohjelmaehdotuksen perustana olevan liiketoimintasuunnitelman oletetaan tuottavan tietyn kassavirran. Pidätkö liiketoimintasuunnitelmaa ja kassavirtaennustetta realistisena? Jos ennuste on mielestäsi liian optimistinen, konkurssi voisi kuitenkin olla velkojille parempi vaihtoehto. Mieti, haluatko antaa tästä asiasta lausuman. 4. Mitä omistajilta odotetaan? Yrityssaneerauslaissa ei ole suoria määräyksiä velallisyhtiön omistajien velvollisuudesta osallistua ”talkoisiin”. Käytännössä omistajat ovat kuitenkin harvoin sivussa yhtiön saneerauksesta. Omistajat voivat tukea käyttöpääomaa muun muassa tekemällä lisäsijoituksia yhtiöön tai suostumalla saataviensa etusijan huonontamiseen. Esimerkiksi osakaslaina saatetaan tällaisessa tilanteessa muuntaa pääomalainaksi. Mikäli saneerausvelkojille halutaan tarjota mahdollisuus muuntaa saatavansa yhtiön osakkeiksi, se edellyttää aina yhtiökokouksen hyväksyntää. Jos omistajat näyttävät vapaamatkustajilta, velkoja voi kritisoida asiaa lausumassaan . 5. Onko velkojille annettu oikeus lisäsuorituksiin? Joskus maksuohjelman perustana ollut kassavirtaennuste voi osoittautua liian varovaiseksi. Velallisyhtiö voikin onnistua paremmin kuin ennakoitiin, jolloin velkojille suoritettavat maksut ovat liian pieniä suhteessa velalliselle kertyvään rahavirtaan. Näitä tilanteita varten ohjelmaehdotuksessa tulisi olla velvollisuus suorittaa lisäsuorituksia. Onko lisäsuoritusvelvollisuus otettu ohjelmaehdotuksen osaksi ja onko se sopivan suuruinen? Velallisen onnistumista ei kuitenkaan kannata rahastaa täysimääräisesti, vaan yhtiölle on hyvä jättää järkevä osuus menestyksen tuottamasta hyödystä investointien ja muiden kasvuun liittyvien tarpeiden kattamiseksi. Lisäsuoritusvelvollisuuden puutteesta voi huomauttaa lausumassa . Saneerausohjelmaehdotuksesta voi saada selon itsenäisestikin. Asiantuntijan apu voi kuitenkin olla paikallaan, jos velkojalla on iso intressi tai saatavan turvaksi on annettu vakuus. Myös väitteiden ja lausumien laatimisessa kannattaa käyttää juridista apua.

   Published: 18.5.2015

7. Post

   Liikevaihto kasvuun vastuullisuudella?

   FIBS julkaisi maaliskuussa tutkimuksen yritysvastuun tilasta Suomessa. Tutkimus maalaa Suomesta harmaan kuvan: taantuma on ajanut yritykset kulukuurille, eivätkä yritysjohtajat pidä investointeja vastuullisuuteen tärkeinä. Toisin kuin Harvardin tutkijat suomalaisyritykset eivät näe vastuullisuutta tuloksentekijänä. FIBS:n tutkimuksen tulokset eivät ole kuitenkaan kokonaan synkkiä. Yritysjohtajista 83 prosenttia allekirjoittaa väittämän, että vastuullisuuden merkitys liiketoiminnassa kasvaa huomattavasti viiden seuraavan vuoden aikana. Toivottavasti yritykset ymmärtävät tulevaisuudessa, että vastuullisuudella on merkitystä myös tuloksen kannalta. Vastuullisuus sitouttaa asiakkaan yritykseen Millä keinoilla suomalaiset yritykset saavat sitten liikevaihdon kasvuun yritysvastuuta painottamalla?  Tiedämme, että kuluttajat vaativat yrityksiltä entistä vastuullisempia tuotteita ja palveluita. Varsinkin nuori polvi on valmis maksamaan vastuullisen yrityksen imagosta ja vastuullisista tuotteista hieman preemiota – liikevaihto kasvaa ja yritys saa samalla sitoutuneen asiakkaan. Useimmiten tyytyväinen kuluttaja vielä hoitaa ilmaiseksi yrityksen markkinointia kertomalla asiakaskokemuksestaan sosiaalisessa mediassa. Suomalainen esimerkkitapaus saatiin, kun Finlayson veti tuotteensa eräästä kauppaketjusta liiketoiminnan eettisiin periaatteisiin vedoten. Tuskinpa Finlaysonin myynti tästä tempauksesta sukeltaa, vaan päinvastoin kohenee positiivisen julkisuuden myötä. Yritysvastuulla suuri potentiaali julkisella sektorilla Kuluttajakaupan lisäksi vastuullisuusnäkökohdat korostuvat myytäessä tuotteita ja palveluita julkiselle sektorille. Tästä yritysmaailma voi kiittää valtiojohtoa, joka on linjannut, että julkisen sektorin tulisi näyttää mallia vastuullisuudessa erityisesti hankinnoissaan . Periaate on kuitenkin näkynyt valitettavan vähän mediassa. Julkisia hankintoja tehdään Suomessa jo noin 33 miljardin euron edestä vuosittain. Summaan sisältyvät kaikki julkisen sektorin ulkoiset hankinnat, niin rakennusurakat, asiantuntijapalvelut kuin päiväkotikalusteetkin. Vastuullisuusnäkökohdat eli hankintojen sosiaaliset kriteerit saavat julkisella sektorilla vähitellen merkitystä. Erilaisiin hankintoihin soveltuvien sosiaalisten kriteerien laatiminen vaatii kuitenkin harkintaa. Esimerkiksi silloin, kun hankittavan tuotteen alihankintaketjut ovat ulkomailla, työntekijöiden oikeuksien valvonta vaatii tarkkaan mietittyjä käytäntöjä. Julkisten hankintojen vastuullisuusvaatimukset hakevatkin vielä muotoaan. Esimerkkejä sosiaalisista kriteereistä Monissa julkisissa hankinnoissa sosiaalisia kriteereitä on käytetty onnistuneesti. Tästä on useita esimerkkejä. Tuoreessa työ- ja elinkeinoministeriön selvityksessä tarkastellaan erityyppisiä sosiaalisia kriteereitä pääosin valtion ja kuntien hankinnoissa.  Selvityksen esimerkeissä sosiaalisia kriteereitä oli käytetty sekä hankinnan vertailussa että sopimusehdoissa. Sopimusehtona on ollut esimerkiksi, että yritys sitoutuu valvomaan yritysvastuun toteutumista toimitusketjussaan. Tuotteen tilaava hankintayksikkö puolestaan seuraa omilla tarkastuksillaan, toteutuvatko sen asettamat vaatimukset. Sosiaalisilla kriteereillä on edistetty myös työllisyyttä: palvelusopimuksissa on edellytetty esimerkiksi, että toimittaja palkkaa sopimuskaudella työttömiä työnhakijoita tai tarjoaa oppisopimuspaikkoja sopimussanktioiden uhalla. Nämäkin kokeilut ovat olleet lupaavia sekä yrityksen että hankintayksikön näkökulmasta. Johdon sitoutuminen tärkeää Sosiaalisten kriteerien käyttö ei onnistu ilman ostajan eli hankintayksikön johdon sitoutumista.  Hankintayksikön on annettava vastuullisuudelle strategista painoarvoa. Hankintayksikön työntekijöiden olisi myös tärkeää keskustella yritysten kanssa ennen hankinnan kriteerien määrittelyä. TEM:n selvityksen perusteella tässä olisi hyvinkin parantamisen varaa. Yritysvastuu on kilpailuvaltti On rohkaisevaa, että sosiaalisilla kriteereillä on aiempaa tärkeämpi rooli julkisissa tarjouskilpailuissa. Julkisyhteisöt haluavat näyttää esimerkkiä ja pyrkivät yhteistyöhön vastuullisten yritysten kanssa. Tätä puoltaa myös yleinen mielipide. Sosiaaliset vaatimukset otetaan huomioon aiempaa selvemmin myös Euroopan unionin uusissa hankintadirektiiveissä.  Käynnissä oleva hankintalakiuudistus tuo säännökset kansalliseen lakiin vuoden sisällä. Yrityksille kehitys kohti vastuullisempia hankintoja merkitsee, että vastuullisuusvaatimukset täyttävät yritykset saavat kilpailuetua. Satsaukset vastuullisuuteen siis kantavat hedelmää – nyt vain menestystä tuleviin tarjouskilpailuihin! Jos taas yritykselläsi on vielä vastuullisuudessa parantamisen varaa, olisiko aika pohtia, miten pääset mukaan vastuullisten tarjoajien kasvavaan joukkoon?

   Published: 11.5.2015

8. Post

   Teollinen internet – kuka omistaa tiedon?

   Nyt Suomessa eletään taas uuden teollisen murroksen aikaa, teollisen internetin vallankumousta, joka mullistaa parhaillaan myös perinteisen raskaan teollisuuden liiketoimintamalleja. Uusi teollinen vallankumous Teollisen internetin perusajatus toisiinsa verkon kautta yhteydessä olevista ja keskenään keskustelevista esineistä ei ole uusi. Jo nyt monilla teollisuudenaloilla on käytössä järjestelmiä, joiden avulla koneita voidaan valvoa ja kontrolloida etävalvomoista käsin niihin kiinnitettyjen sensoreiden avulla. Yritysten väliseen teolliseen internetiin liittyvät tiedon hallintaa koskevat juridiset kysymykset voidaan ratkaista nykyisenlaisilla palvelu- ja toimeksiantosopimuksilla, kunhan toiminnan tarpeet ja erityispiirteet otetaan huomioon. Jo olemassa olevien teollisen internetin tiedonvälitysratkaisujen ennustetaan laajenevan kokonaisvaltaiseksi yhteiskuntia mullistavaksi laiteverkostoksi, esineiden internetiksi (Internet of Things). Siinä kodit, älyteknologialla varustetut vaatteet, itseohjautuvat autot ja kaupungin infrastruktuuri ovat kaikki yhteydessä tietoverkkoon ja sen kautta toisiinsa. Esineet vaihtaisivat siis jatkuvasti tietoja keskenään, mikä tehostaisi tuotantoketjuja ja loisi uusia toimialoja ja kaupallisia sovelluksia. Raskaan teollisuuden yritys voisi saada lisää tuloja teollisen internetin palveluista kun koneiden tarkemmasta optimoinnista tai huoltotoiminnan tehostumisesta. Nyt käynnissä olevaa teollista murrosta voidaankin verrata Suomen talouden aiempiin suuriin murroskausiin. Etlan, Aalto-yliopiston ja VTT:n laatimassa selvityksessä Suomi – Teollisen internetin Piilaakso esitetäänkin, että jos maamme onnistuu sijoittautumaan esineiden internetin ensimmäiseen aaltoon, se on Suomelle miljardiluokan mahdollisuus. Lisäarvona tieto, haasteena sen hallinta Teollisen internetin tuottama lisäarvo perustuu siis pitkälti sen avulla kerättyyn ja tuotettuun tietoon. Tieto on kuitenkin kaupallisena hyödykkeenä ongelmallinen, sillä sitä ei lähtökohtaisesti voi omistaa, vaan sen käytön reunaehdot on määriteltävä hallintaoikeuksien kautta. Lähtökohtaisesti tieto kuuluu sille taholle, joka on valmistanut laitteen ja sen ohjelmiston sekä kerännyt tiedon niiden avulla. Teollisen internetin sovellusten kannalta esimerkiksi etähallittavan koneen keräämä tieto kuuluu koneen valmistajalle eikä koneen omistavalle ja sitä käyttävälle yhtiölle. Tällöin kuitenkin koneen tai laitteen omistaja ja käyttäjä tulee vahvasti sidotuksi sen valmistajaan. Tämä ei ole ehkä toivottavaa koneen omistajan näkökulmasta? Sopimusvapauden perusteella laitteen ja tiedon hallintakytkös voidaan kuitenkin purkaa ja järjestää uudestaan. Tietojen käyttöön ja luotettavuuteen liittyvät sopimukset tulevatkin olemaan keskeinen elementti teollisen internetin kehityksessä. Riskienhallintaa juridisilla ratkaisuilla Teollisen internetin kehittyminen edellyttää ennen kaikkea luottamusta eri yritysten välillä, sillä keskenään keskustelevat älylaitteet herättävät pelkoa esimerkiksi liikesalaisuuksien vaarantumisesta. Avainasemaan nousevat yritysten väliset pelisäännöt ja hyvin laaditut sopimukset, joilla varmistetaan kustannusten ja hyötyjen oikeudenmukainen jakautuminen. Lisäksi esineiden keskinäinen keskustelu edellyttää, että niille luodaan yhtenäinen kieli tai ainakin rajapinnat, jotka ymmärtävät erilaisten laitteiden kieltä. Maailmalla onkin vireillä useita kansainvälisiä standardointihankkeita teollisen internetin verkkojen ja tietovirtojen keskinäisen kommunikaation varmistamiseksi. Teknisten ongelmien lisäksi tiedonsiirtoon liittyy kuitenkin myös lainsäädännöllisiä ongelmia, jotka koskevat erityisesti tilanteita, joissa yritykset ja kuluttajat kommunikoivat älylaitteilla. Tietosuojalainsäädäntö sekä Suomen että EU:n tasolla puuttuu henkilötietojen käsittelyyn, keräämiseen ja siirtoon tavalla, joka rajoittaa niiden kaupallista hyödyntämistä. Esineiden internet edellyttäneekin laajempaa lainsäädäntökeskustelua erityisesti siitä, miten tietoja voidaan käyttää kaupallisesti, vaikka myös yksityisyydensuojaan ja tiedolliseen itsemääräämisoikeuteen liittyvät kysymykset on otettava vakavasti. Ei uhka vaan mahdollisuus Esineiden internetin tuottamat haasteet vaativat siis uudenlaista juridista ajattelua ja uudenlaisia sopimuksia. Uuden järjestelmän tuottama lisäarvo syntyy nimenomaan esineiden välisessä keskustelussa, joten on äärimmäisen tärkeää määritellä liikkuvan tiedon omistajuuskysymykset sekä se, miten siitä saatavat hyödyt ja tulot jaetaan. Teollisen internetin vallankumoukseen tulisikin suhtautua kuten aikanaan sotakorvauksiin: yhteisenä kansallisena haasteena, josta selviäminen lisää Suomen taloudellista vaurautta, kilpailukykyä ja hyvinvointia. Jaakko Lindgren

   Published: 6.5.2015

9. Post

   Kun tarvitset laillisesti pätevän käännöksen

   Tekstin voi kääntää monella tavalla oikein Günter Grass on todennut, että käännöksessä kaikki muutetaan mitään muuttamatta. Käännöksen käyttötarkoituksesta riippuu, miten kääntäjä muutostyön toteuttaa. ”Tavalliselle” kääntämiselle on tyypillistä, että kääntäjä saattaa harkintansa mukaan kotouttaa ilmaisua, tinkiä sanatarkasta vastaavuudesta tai vaikkapa järjestellä tekstin osasia uudelleen varmistaakseen, että viesti välittyy lukijalle mahdollisimman tehokkaasti. Laillisesti pätevissä käännöksissä sellainen ei kuitenkaan ole mahdollista: auktorisoidun kääntäjän käännöksessä tarkkuus menee tyylin edelle, vaikka ihannetilanteessa toki kummastakaan ei tingitä. Tarkkuusvaatimuksesta huolimatta tekstin voi kääntää monella eri tavalla, eikä jostakin tietystä tekstistä yleensä ole olemassa yhtä oikeaa ”virallista” käännöstä. Virallinen käännös itse asiassa tarkoittaa yksinkertaisesti auktorisoidun kääntäjän vahvistamaa eli laillisesti pätevää käännöstä. Nimitys ei siis ota kantaa käännösratkaisuihin. Nykyisin kuulee puhuttavan auktorisoiduista käännöksistä , mutta tarkkaan ottaen vain kääntäjä voi olla auktorisoitu. Siitä kertoo jo järjestelmän peruskivenä toimivan lain otsikko, laki auktorisoiduista kääntäjistä . Ennen lain voimaantuloa vuonna 2008 laillisesti pätevien käännösten laatijoista käytettiin nimikettä virallinen kääntäjä . Vielä vanhempaa perua mutta yhä monille tuttu on nimike valantehnyt kääntäjä . Kahvitahratkin mainitaan Asiatekstinkääntäminen on tavallisesti näkymätöntä, mutta auktorisoidun kääntäjän työ on poikkeus säännöstä: leimatessaan käännöksen kääntäjä vakuuttaa henkilökohtaisesti omalla nimellään, että käännös vastaa sisällöltään alkuperäistä asiakirjaa. Auktorisoidun kääntäjän käännöksen täytyy välittää tarkasti kaikki alkuperäisen asiakirjan informaatio – myös sen puutteet. Tarkkuuden vuoksi auktorisoitu kääntäjä saattaa tehdä käännökseen huomautuksia muun muassa kirjoitusvirheistä, tulkinnanvaraisista ilmauksista tai vaikka kahvitahroista, jotka vaikeuttavat tekstin lukemista. Auktorisoidun kääntäjän vastuu on suuri: lain mukaan auktorisoidun kääntäjän tekemä käännös on nimittäin laillisesti pätevä, jollei sitä näytetä virheelliseksi. On ehdottoman tärkeää, että alkuperäisen asiakirjan sisältö välittyy käännöksessä täsmällisesti ja oikein. Pikkutarkkuus ja yksityiskohtien kärsivällinen tarkastaminen ovatkin tärkeä osa auktorisoidun kääntäjän työtä. Auktorisoitu kääntäjä on viestinnän monitaituri Kääntäjä on nimenomaan viestinnän osaaja. Ammattikääntäjä ei korvaa lähtötekstin sanoja yksitellen kohdekielen vastineilla, vaan pohtii koko tekstin käyttötarkoitusta, kohdeyleisöä ja tehtävää ja välittää viestin niin, että se toimii tehokkaasti kohdekulttuurissaan. Auktorisoitu kääntäjä on asiantuntija, joka tuntee työkieltensä lisäksi sekä asiakirjan antomaan että käännöksen kohdemaan yhteiskunnan, hallintorakenteet ja kulttuurin. Hän tietää, miten pitää toimia, jotta suomalainen asiakirja on varmasti pätevä myös ulkomailla tai ulkomainen asiakirja Suomessa. Kielten lisäksi auktorisoitu kääntäjä tuntee myös kansainvälisen asiakirjaliikenteen kiemurat: hän tietää, milloin käännökseen on haettava maistraatista apostille-todistus, milloin testamentti on legalisoitava ulkoasiainministeriössä ja millaisia leimoja missäkin tarvitaan. Auktorisoitu kääntäjä on erikoisalansa asiantuntija, joka on selviytynyt tiukasta karsinnasta: keskimäärin harvempi kuin joka viides kokelas läpäisee tutkinnon. Mikään laatusertifikaatti auktorisointi ei kuitenkaan ole, eikä auktorisoitu kääntäjä ilman muuta ole auktorisoimatonta pätevämpi tai parempi kääntäjä: pikemminkin kyseessä on yksi monista asiatekstinkääntämisen erikoisaloista.

   Published: 4.5.2015

10. Post

    Miksi startup tarvitsee lakimiehen?

    Määrittelen startupin mieluusti tavalla, joka lienee peruja pari vuotta sitten kuulemaltani startup-guru Steve Blankin luennolta: startup on nuori ja kasvua hakeva yritys, joka etsii bisnesmallia. Jälkimmäinen puolisko määritelmästä on se olennainen.  Nuori kasvua hakeva parturiliike ei ole startup, koska sen bisnesmalli on tiedossa. Edustamani yritys nimeltään Wolt puolestaan on startup: koetamme ansaita rahaa tarjoamalla ihmisille helppokäyttöisen älypuhelinsovelluksen, jolla voi tehdä ennalta maksettuja tilauksia ravintoloihin, kahviloihin ja yökerhoihin. Koska emme vielä tiedä, mitä asiakkaamme – kauppiaat sekä kuluttajat – tarkalleen kaipaavat ja mihin hintaan, etsimme parasta bisnesmallia vielä varmaan ainakin vuoden pari (aloitimme viime syksynä). Moni startup miettii, tarvitseeko se mihinkään lakimiestä. Vastaus on helppo. Startupin tehtävä on etsiä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman tuottoisa bisnesmalli. Jos lakimies auttaa siinä tehtävässä, hänet kannattaa palkata. Miten lakimies sitten voi auttaa? Paras lakimies on sellainen, joka ymmärtää tehtävänsä liiketoiminnan mahdollistajana, ei ongelmien keksijänä. Yksi lakimies käyttää kaiken aikansa miettiäkseen, mikä voi mennä pieleen. Hän kehottaa sitten startupin perustajia välttämään pitkää listaa asioita uusista markkina-alueista uusiin tuoteominaisuuksiin. Tuoreen ja vallankumouksellisen bisnesmallin löytäminen voi olla todella hankalaa. Toinen lakimies puolestaan miettii, mikä voi mennä pieleen. Hän ehdottaa ongelmien varalle rohkeita, uudenlaisia ja luovia lähestymistapoja – ja ansaitsee startupille parhaimmillaan vuoden palkkansa edestä rahaa yhdessä palaverissa. Tämä on Castrén & Snellmanin blogin ensimmäinen vieraskirjoitus. Suostuin kirjoituspyyntöön, koska minun oli niin helppo keksiä, millaista apua startupimme on saanut kyseiseltä putiikilta ja sen Senior Associatelta Jaakko Lindgreniltä. Jaakko on nimenomaan toisen kategorian lakimies eli mahdollistaja. Wolt toimii perinteisellä alalla, mutta uusin kujein. Saatamme siis hyvinkin ajautua lähi- tai kaukaisemmassa tulevaisuudessa lakiteknisiin selvityksiin. Siksi olen nauttinut, kun olemme juristien kanssa pohtineet ongelmia ja mahdollisia reagoimistapoja niihin hyvissä ajoin. Pieni startup voi myös turhan paljon pelätä isoja maailmanlaajuisia kilpailijoita tai kansainvälistä lainsäädäntöä ja olla sormi joka niveltä myöten suussa tavaramerkkien sekä muiden brändinsuojausasioiden kanssa. Olemme saaneet näihinkin pohdintoihin vastaukset helposti. Samalla olemme säästäneet arvokkaita tunteja ja tonneja välttämällä väärien asioiden selvittämistä ja saaneet keskittyä olennaiseen: parhaan mahdollisen bisnesmallin etsimiseen. Juhani Mykkänen Kirjoittaja vastaa operaatioista ja yhteistyökumppanuuksista Wolt Enterprises Oy:ssä. Hän on myös vapaa toimittaja ja kolumnisti.

    Published: 9.4.2015