1. Post

   Hankintojen edelläkävijät hyötyvät innovaatiokumppanuudesta

   Innovaatiomyönteinen julkinen ostaja oli aiemmin usein puun ja kuoren välissä. Hankintasäännökset eivät taipuneet siihen, että tuotekehittely yksityisen yrityksen kanssa johtaisi valmiin kaupallisen tavaran tai palvelun ostamiseen suoraan kumppaniyritykseltä. Moni hanke tyrehtyi ennen kuin alkoikaan. Uusi innovaatiokumppanuus tarjoaa ratkaisuja Hankintalakiuudistus muutti tilannetta. Uuden innovaatiokumppanuuden ansiosta hankintayksikkö voi nyt yhdistää tuotekehitysvaiheen ja valmiista ratkaisusta tehtävän hankintasopimuksen yhdeksi kokonaisuudeksi. Julkinen hankkija voi valita innovaatiokumppanuuden joustavasti silloin, kun markkinoilta ei löydy valmiita ratkaisuja hankintayksikön tarpeisiin. Innovoinnin kohteena voi siten olla hyvin erityyppisiä hankintoja. Innovaatiokumppanuudella voidaan esimerkiksi kehittää ratkaisuja, joilla hyödynnetään robotiikkaa tai keinoälyä hyvinvointipalveluissa, tai hakea uusia ratkaisuja kiinteistöjen energiatehokkuuteen ja asumismukavuuteen. Hankintayksikkö voi valita yhden tai halutessaan useita innovaatiokumppaneita, joiden kanssa se tekee kehitystyötä. Tuotteiden tai palveluiden kehitysvaiheessa hankkija voi vähentää kumppanien määrää ja hankkia ratkaisun siltä yritykseltä, jonka kehitystyön lopputulos on sille toimivin. Innovaatiokumppanuuden IPR-haasteet sopimuksille Innovaatiokumppanuus asettaa uudenlaisia haasteita myös sopimuksille. Hankintayksikön tulisi ennalta päättää, minkälaisella mallilla hankintayksikkö ja kumppani jakavat mahdollisesti syntyviä teollis- ja tekijänoikeuksia. Myös hankintalaki edellyttää, että teollis- ja tekijänoikeuksien järjestelyistä ilmoitetaan jo hankinta-asiakirjoissa. Vaikka hankintayksikön näkökulmasta olisikin houkuttelevaa vaatia itselleen kaikkia oikeuksia keksintöihin tai kehitettäviin ohjelmistoihin, tämä on varsin harvoin kumppanille sopiva sopimusmalli. Järkevää olisikin hakea oikeuksien jakautumisen äärilaitojen väliltä sellainen malli, jossa hankintayksikön mahdollinen kilpailuetu turvataan, estämättä kuitenkaan kumppania kaupallistamasta tekemäänsä kehitystyötä toisaalla. Omistusoikeus tekijän- ja teollisoikeuksiin ei useinkaan ole hankintayksikölle taloudellisesti järkevä ratkaisu, vaan riittävät oikeudet voidaan turvata laajoin käyttöoikeuksin. Harvemmin hankintayksikkö on kuitenkaan aikeissa kaupallistaa kehitystyön lopputuloksia. Jos hankkeessa on useita innovaatiokumppaneita, keskeisessä roolissa on jo olemassa olevien teollis- ja tekijänoikeuksien määritteleminen ja niiden suojaaminen. Aidosti avoin ja innovatiivinen kehitysympäristö voidaan turvata vain huolehtimalla siitä, ettei minkään osapuolen olemassa olevia oikeuksia väärinkäytetä. Näin varmistetaan kumppanien halukkuus tuoda osaamisensa yhteiseen hankkeeseen. Paras lopputulos syntyy aina kaikkia hankkeeseen osallistuneita hyödyttävästä win-win -tilanteesta.

   Published: 22.5.2017

2. Post

   Fintech-kenttä kuhisee Pohjoismaissa: missä mennään nyt?

   Mitkä ovat Pohjoismaiden fintech-kentän suurimmat trendit juuri nyt ja kuinka Suomi pärjää vertailussa? Kysyimme myös yhteistyökumppaneiltamme Vingeltä ja Gernandt & Danielssonilta Ruotsissa, Kromann Reumertilta Tanskassa ja Simonsen Vogt Wiigilta Norjassa, miten paikallinen fintech-ala on kehittynyt.    Taistelu Pohjoismaiden fintech-herruudesta on käynnissä Deloitten selvityksen mukaan Ruotsi johtaa kisaa Pohjoismaiden fintech-herruudesta, mutta Suomi on heti kakkossijalla sijoitusten euromäärissä laskettuna (sijoitusten kappalemäärissä Tanska ajaa tällä hetkellä ohitsemme). Suomen lailla Tanska ja Norjakaan eivät luovu fintech-herruudesta taistelutta. Kaikissa Pohjoismaissa erinäiset järjestöt ja jopa maiden virkakoneistot satsaavat fintechin luomien mahdollisuuksien löytämiseen ja hyödyntämiseen. Suomen valtiovarainministeriö on perustanut asiantuntijaryhmän seuraamaan ja edistämään rahoituspalveluteknologian kehittymistä, ja finanssivalvojat ovat perustaneet Innovaatio-HelpDeskin vauhdittamaan suomalaisten finanssi-innovaatioiden kehitystä. Lisäksi kaikissa Pohjoismaissa on perustettu erilaisia fintech-yhteenliittymiä: esimerkkeinä Suomen Fintech Finland -verkosto, ruotsalaisten fintech-yritysten muodostama Swedish Financial Technology Association ja Tanskassa Copenhagen Fintech. Fintech tarjoaa kasvumahdollisuuksia myös perinteisille pankeille Vuoden 2018 alussa voimaan tuleva PSD2 EU -maksupalveludirektiivi pakottaa pankit avaamaan ulkopuolisille palveluntarjoajille pääsyn pankin asiakkaiden tileihin ja maksuihin. Uhkakuvia on maalattu isolla pensselillä vasten kivijalkapankkien kasvoja, mutta pikkuhiljaa uhkistakin on alkanut tulla mahdollisuuksia. Mielenkiintoinen on esimerkiksi Accenture Strategyn arvio siitä, että Pohjoismaissa pankit voivat kasvattaa liikevaihtoaan vuoteen 2020 mennessä jopa 5 miljardilla eurolla, jos ne vain pystyvät hyödyntämään yhteistyötään fintech-yritysten kanssa. Kaikki suuret suomalaiset pankit pyörittävät erilaisia ohjelmia ja digitaalisia hautomoja päästäkseen kiinni uuden teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin: kenet asiakas valitsee, kun pankkien ja fintechien käyttökokemus ja hintataso alkavat kohdata? Finanssivalvonnan mukaan kotimaiset sijoituspalveluyritykset ja rahastoyhtiöt pyrkivät ensisijaisesti tulemaan toimeen omillaan, vaikka esimerkiksi automatisoituva sijoitusneuvonta ja big data vaikuttavat jatkossa merkittävästi myös näihin sektoreihin. Suomalaiset pankit ovat kuitenkin jo heränneet pohjoismaiseen kilpailuun ja tehneet maksupalveluihin liittyviä uudistuksia. Yksi esimerkki tästä on reaaliaikainen mobiilisiirtopalvelu Siirto, joka mahdollistaa eri pankkien asiakkaille reaaliaikaiset rahansiirrot ”kännykästä kännykkään”. Ruotsissa Swish-sovellus muokkaa tottumuksia kohti tulevaisuutta ilman käteistä: Ruotsissa jopa neljä viidestä transaktiosta tehdään korteilla tai mobiilisovelluksilla, ja jopa lapset taitavat naapurimaassamme korttimaksut . Norjassa suurimman kaupallisen pankin DNB:n omistama Vipps ja Tanskassa Danske Bankin MobilePay säilyttävät asemansa käytetyimpinä mobiilimaksusovelluksina. EY:n julkaiseman pankkien tilannetta kartoittaneen bank relevance -tutkimuksen mukaan Suomessa kuluttajat ovat muita maita uskollisempia perinteisille pankeille ja niiden tarjoamille finanssialan palveluille. Suomalaiset eivät tutkimuksen mukaan herkästi vaihda palveluntarjoajia tai etsi näille vaihtoehtoja. Tämä voi myös osittain hidastaa suomalaispankkien innokkuutta toimia uusien fintech-innovaatioiden edelläkävijänä. Painopiste edelleen rahoituskierroksissa suurten yrityskauppojen sijaan Muutamia tähdenlentoja lukuun ottamatta yrityskaupat ovat kaikissa Pohjoismaissa vielä pieniä ja fokus on selkeästi vielä fintech-alan start-up-yritysten rahoituskierroksissa. Perinteisten toimijoiden aktivoiduttua rahoituksen saaminen on kuitenkin helpottunut ja määrät ovat kasvussa. Ruotsalainen fintech-jätti Klarna sai kerättyä 35 miljoonan dollarin velkarahoituksen kesäkuussa 2016. Ruotsalaisista pankeista etenkin Swedbank ja SEB ovat parin viime vuoden aikana olleet aktiivisesti ostoksilla. Yhtenä esimerkkinä voi mainita yksityisiä rahoituspalveluita tarjoavan Tinkin 85 miljoonan kruunun sijoituskierroksen, jossa SEB oli yksi suurimmista sijoittajista. Kollegamme muissa pohjoismaisissa toimistoissa ovat myös kaikki sitä mieltä, että selkeä suuntaus on ennemmin perinteisten toimijoiden ja start-upien välinen yhteistyö sekä start-up-yritysten hankkiminen kuin niiden kanssa kilpaileminen. 

   Published: 17.5.2017

3. Post

   Uusi hankintalaki puuttuu kovalla kädellä työoikeusrikkomuksiin

   Näillä rikkomuksilla olet auttamattomasti ulkona Tietyt työoikeudelliset rikokset voivat olla julkisissa hankinnoissa niin kutsuttuja pakollisia poissulkemisperusteita eli perusteita, joiden nojalla julkinen hankintayksikkö on pakotettu sulkemaan yrityksen pois tarjouskilpailusta. Tällaisia pakollisia poissulkemisperusteita ovat esimerkiksi työturvallisuusrikos, työaikasuojelurikos ja työsyrjintä. Kun pakolliset poissulkemisperusteet ovat aikaisemmin koskeneet vain lähinnä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen tyyppisiä tekoja, uusi laki on tuonut pakolliset poissulkemisperusteet lähemmäksi yritysten arkea. Rikkomukset, joiden perusteella voidaan harkita poissulkemista Pakollisten poissulkemisperusteiden lisäksi hankintalaki antaa painoarvoa myös muun tyyppisille työoikeudellisille rikkomuksille niin kutsuttuna harkinnanvaraisena poissulkemisperusteena. Hankintalain mukaan julkinen hankintayksikkö voi sulkea tarjouskilpailusta yrityksen, joka on syyllistynyt yrityksen luotettavuuden kyseenalaistavaan ammattitoiminnan vakavaan virheeseen tai joka on rikkonut lainsäädännön tai työehtosopimusten mukaisia työoikeudellisia velvoitteita. Hankintayksikön on tosin pystyttävä osoittamaan, että rikkomukset ovat myös tapahtuneet. Lähtökohtaisesti kyse voi olla kaikenlaisista rikkomuksista, kuten esimerkiksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, yhteistoimintalain velvoitteiden rikkomisesta tai erilaisiin palkkasaataviin liittyvistä laiminlyönneistä. Kyse ei siis tarvitse olla rikoslain nojalla saaduista rangaistuksista – saati edes tuomioistuimessa käsitellyistä teoista. Käytännössä hankintayksiköiden harkintavalta näiden poissulkemisperusteiden soveltamisessa on laaja, mutta niiden pitää kuitenkin noudattaa suhteellisuusperiaatetta harkinnassaan. Relevantti henkilöjoukko on laaja Sekä pakollisten että harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden kohdalla relevantti henkilöjoukko, joka voi syyllistyä rikkomukseen, on laaja. Kyseessä voi olla yrityksen Tulkinta siitä, miten laajan henkilöjoukon mainittu ilmaisu kattaa, vaihtelee. Kyseeseen voi tulla ainakin yrityksen toimitusjohtaja, varatoimitusjohtaja, hallituksen jäsenet sekä prokuristit. Harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden kohdalla rikkomukseen voi syyllistyä myös yritys itse. Virheet kannattaa korjata Hankintalaki ottaa toisaalta huomioon myös sen, jos yritys haluaa korjata virheensä. Yritys voi korjaavilla toimenpiteillä antaa hankintayksikölle näyttöä luotettavuudestaan siitäkin huolimatta, että sillä on rasitteena hankintalain tarkoittama poissulkemisperuste. Jos hankintayksikkö katsoo näytön ja luotettavuuden riittäväksi, se ei saa sulkea kyseistä yritystä pois tarjouskilpailusta. Suosittelemmekin lämpimästi, että jatkossa osana yritysten compliance-toimia yritykset varmistaisivat, että tarvittavat korjaavat toimenpiteet tulevat varmasti tehdyiksi, jos työoikeudellisia rikkomuksia ilmenee. Näin yritykset voivat merkittävästi vähentää näistä rikkomuksista aiheutuvia riskejään julkisissa tarjouskilpailuissa. Niiden yritysten, joiden keskeinen asiakaskunta muodostuu julkisista hankintayksiköistä, on joka tapauksessa syytä jatkossa kiinnittää entistä tarkempaa huomiota työoikeudellisista velvoitteistaan huolehtimiseen.

   Published: 4.5.2017

4. Post

   Näin saat sijoittajat ostoksille – vinkit tuoreista listautumisista

   Viime syksyn merkkitapaus Suomessa oli tietoliikenneyhtiö DNA:n listautuminen , joka oli Suomen suurin listautumisanti vuosikymmeneen. Muita viime aikojen listautujia ovat olleet Lehto Group, Vincit, Pihlajalinna ja Suomen Hoivatilat, ja aivan hiljattain listoille ovat kivunneet Fondia ja Next Games. Lupaavan markkinatilanteen kannustamina järjestimme viime kuussa workshopin  Paras arvo listautumisesta , jossa tuoreet listautujat ja neuvonantajat kertoivat käytännön listautumiskokemuksistaan. Myös DNA:n strategiajohtaja Christoffer von Schantz jakoi blogikirjoituksessaan mainioita vinkkejä tuleville listautujille . Kokosimme molemmista parhaat palat omaan listaamme. Sijoittajat haluavat selkeän strategian Yhtiön liiketoiminnan ja strategian kiteyttäminen sijoittajalle ymmärrettävään muotoon voi olla vaativa harjoitus. Listautuvalla yhtiöllä tulisi kuitenkin olla selkeä käsitys siitä, mitkä sen strategiset vahvuudet ovat ja mistä yhtiön liiketoiminnassa on pohjimmiltaan kyse. Lisäksi yhtiön johdon tulisi osata kommunikoida tämä viesti sijoittajakunnalle vakuuttavasti. Tämä kiteytystyö ehdottomasti kannattaa, sillä listautumisen yhteydessä syntyneet materiaalit ovat yhtiölle kullanarvoisia myös listautumisen jälkeen.   Sijoittajatarina innostaa ja on uskottava Workshopin esityksissä korostui johdonmukaisen ja uskottavan sijoittajatarinan merkitys. Tällaista tarinaa ei voida keksiä tyhjästä, vaan sen tulee perustua koviin faktoihin. Sijoittajien kiinnostuksen herättämiseksi listautujalta vaaditaan paitsi hyvää sijoitusteemaa – kuten trendikästä toimialaa – myös houkuttelevuutta ja kyvykkyyttä verrattuna toimialan muihin yhtiöihin. Mihin reaalimaailman tarpeeseen yhtiö vastaa? Entä miksi kannattaisi sijoittaa juuri tähän yhtiöön? Listautumismateriaalien, kuten listalleottoesitteen ja markkinointimateriaalien, tulee toisintaa sijoittajatarinaa johdonmukaisella ja eheällä tavalla. Eikä sovi unohtaa myöskään yhtiön sisäistä viestintää: listausprojekti on osattava perustella uskottavasti myös omalle henkilöstölle ja muille sidosryhmille, kuten osakkeenomistajille ja asiakkaille. Arjen on rullattava myös listautumisprojektin aikana Listautuminen ei ole yhtiölle vain itseisarvo, vaan se jykevöittää liiketoimintaa ja siivittää yhtiötä myös taloudelliseen menestykseen. Listautumisen valmistelun yhteydessä yhtiölle luodaan kapasiteetti listaelämää varten. Menestyksen pitää kasvaa yhtiöstä itsestään, mutta neuvonantajat voivat toki antaa siihen merkittävänkin panoksen. Vaativassa listautumisprojektissa tiimin työnjaon pitää olla selkeä, ja henkilökemioiden on toimittava niin yhtiössä kuin myös suhteessa neuvonantajiin. On tärkeää miettiä etukäteen, miten yhtiön sisäinen dynamiikka toimii. Liiketoiminta ei voi pysähtyä listautumishankkeen ajaksi, vaan bisneksen on rullattava tavanomaiseen tapaan. Tiedon pitää kulkea hyvin niin yhtiön sisällä kuin neuvonantajillekin. Listautumishankkeen pitää olla myös yhtiön itsensä näköinen, eikä listautumisen pitäisi muuttaa yhtiön omintakeista kulttuuria. On ollut hienoa seurata, miten esimerkiksi DNA on pystynyt pitämään sille tunnusomaisesta rohkeudesta ja mutkattomuudesta kiinni myös pörssiyhtiönä. Listautumisella on aina myönteinen kaiku, ja esimerkiksi DNA:n kohdalla dream big -ajattelu todellakin kantoi hedelmää.

   Published: 27.4.2017

5. Post

   Hankinnat digiaikaan – tarjoa dynaamisesti ja joustavasti

   Järjestelmä on ollut käytettävissä jo vanhan hankintalain aikana, mutta se ei nimestään huolimatta ollut kovinkaan dynaaminen. Dynaamisessa hankintajärjestelmässä tarjouspyynnöt ja tarjoukset tehdään täysin sähköisesti, joten sen käyttö edellyttää kilpailutusjärjestelmää. Hankintalakiuudistus poisti järjestelmän rasitteita ja yksinkertaisti ja joustavoitti sen käyttöä. Nyt kilpailutusjärjestelmät ovat yleistyneet, joten odotettavissa onkin, että dynaamisen hankintajärjestelmän käyttö yleistyy.   Hankintoja oikomishoidoista ohjelmistorobotiikkaan Hankintayksiköt voivat lain mukaan tehdä dynaamisella hankintajärjestelmällä tavanomaisia tavara- ja palveluhankintoja. Ilmausta ei kuitenkaan kannata tulkita liian kapeakatseisesti, sillä järjestelmä sopii muuhunkin kuin bulkkituotteiden hankintaan. Muualla Euroopassa hankintayksiköillä ja tarjoajilla on jo laajemmin kokemusta dynaamisen järjestelmän käytöstä, ja hankintojen kirjo onkin laaja. Järjestelmää on käytetty muun muassa tapahtumapalveluiden, toimintaterapiavälineiden, hampaiden oikomishoidon, taksipalveluiden, jätteiden kuljetuspalveluiden ja hälytysjärjestelmien hankintaan. Suomalaiset hankintayksiköt ovat viime aikoina perustaneet dynaamisia hankintajärjestelmiä muun muassa valmennuspalveluihin, ohjelmistorobotiikkaan sekä teiden päällystysurakoihin. Järjestelmän perustamisesta ilmoitetaan HILMAssa, yksittäisistä kilpailuista ei Kun hankintayksikkö perustaa dynaamisen hankintajärjestelmän, sen pitää julkaista ilmoitus perustamisesta HILMAssa. Perustamisvaiheessa hankintayksikkö saa jakaa järjestelmän tarkemmin tavaroiden, palvelujen tai rakennusurakoiden luokkiin, joten yhdessä järjestelmässä saattaa olla useita erilaisia hankinnan kohteita. Hankintayksikkö voi jakaa esimerkiksi kuljetuspalvelut luokkiin sen mukaisesti, kenelle kuljetuspalvelut on suunnattu. Varsinaiset tarjouskilpailut sen sijaan käydään itse järjestelmässä. Hankintayksikkö laatii tarjouspyynnön ja pyytää tarjoukset järjestelmään hyväksytyiltä yrityksiltä. Toisin sanoen vasta, kun yritys on järjestelmän listoilla, se voi osallistua tarjouskilpailuihin. Dynaaminen hankintajärjestelmä ei toisaalta velvoita yrityksiä tarjoamaan. Hankintayksikön pyytäessä tarjouksia toimittaja voi miettiä kunkin tarjouskilpailun osalta, onko sillä edellytyksiä vastata tarjouspyyntöön. Yritykset pääsevät mukaan joustavasti Päästäkseen dynaamiseen hankintajärjestelmään tarjoajien on täytettävä hankintayksikön asettamat soveltuvuusvaatimukset. Tältä osin järjestelmä ei poikkea muista hankintamenettelyistä. Hankintayksikön on kuitenkin hyväksyttävä mukaan kaikki soveltuvat yritykset, eli se ei saa rajoittaa tarjoajien määrää. Lisäksi laki edellyttää, että hankintayksikkö tekee päätöksen mukaan ottamisesta tai hylkäämisestä tiukkojen määräaikojen puitteissa. Mukaan hyväksytty yritys pitää liittää järjestelmään viivytyksettä. Houkuttelevaksi dynaamisen hankintajärjestelmän tekee myös se, että yritykset voivat pyrkiä mukaan järjestelmään koko sen keston ajan. Laki ei rajaa järjestelmän kestoa, ja HILMA-ilmoitus pysyy saatavilla koko järjestelmän voimassaolon ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka yritys ei vielä hankintailmoituksen julkaisuhetkellä täyttäisi soveltuvuusvaatimuksia, se voi korjata puutteet ja pyrkiä mukaan myöhemmin uudelleen. Pienet puutteet soveltuvuudessa eivät johda samoihin seurauksiin kuin vaikkapa puitejärjestelyissä, joissa ostot pitää tehdä alun perin puitejärjestelyyn valituilta toimittajilta. Löydä dynaamisuuden hyödyt Ulkomailla dynaamisesta hankintajärjestelmästä on jo hyviä kokemuksia, ja se on hyvä ja ketterä hankintatapa monenlaisiin hankintoihin. Järjestelmän hyödyt rantautuvat Suomeenkin, kunhan menettely yleistyy osaksi kilpailutusjärjestelmiä ja hankintayksiköille ja yrityksille syntyy rutiini järjestelmän käyttämiseen. Toivommekin, että hankintayksiköt tarttuvat rohkeasti mahdollisuuteen ja saavat uutta potkua julkisiin hankintoihin.

   Published: 19.4.2017

6. Post

   Vieläkö leikit piilosta liiketoiminnassasi?

   Keskiössä avoimuus Lainsäädäntöaloitteiden yhteinen nimittäjä on avoimuus. Painetta avoimuuden lisäämiseksi on tullut niin yritysten sidosryhmiltä, viranomaisilta kuin sijoittajiltakin. Tämä paletti on pistänyt vauhtia useisiin, erityisesti EU-tason lainsäädäntöhankkeisiin, joita yritysten on hyvä seurata jo etukenossa. EU:ssa on nyt vireillä useita pakottavia lainsäädäntöhankkeita, joiden tavoitteena on lisätä avoimuutta ja samalla myös yleistä luottamusta vastuulliseen liiketoimintaan: Kuten jo alussa mainitsin, paine avoimeen ja vastuulliseen yritystoimintaan tulee voimakkaasti usealta eri taholta, ja siihen on EU-tasolla vastattu lakialoitteilla. Lainsäädäntö tuo pelikentälle luonnollisesti sanktioita, joilla pyritään tehostamaan sääntöjen noudattamista. Ne ovat kuitenkin voimaan tulleiden muutosten osalta varsin maltillisia. Lopulta sanktioiden välttämistä tärkeämpää on kuunnella omien sidosryhmien toiveita ja ajatuksia yrityksen toiminnasta herkällä korvalla. Lainsäädäntö tarjoaa parhaimmillaan yhtenäisen raamin sille, miten asioista voisi sidosryhmilleen kertoa ja näin valmistautua täyttämään lain asettamat vaatimukset niiden voimaan tullessa.   Blogikirjoituksen inspiraationa on toiminut CSR Europen Rosanna Tufon esitys Helsingissä maaliskuussa 2017.

   Published: 7.4.2017

7. Post

   Kohti uusia liiketoimintamahdollisuuksia: näin hallitset tietosuojariskejä

   Lähes kaikki yritykset käsittelevät toiminnassaan henkilötietoja. Ne ovat siis rekisterinpitäjiä, joiden täytyy noudattaa henkilötietolainsäädäntöä. Asetus tuokin tässä mielessä tietosuojan aivan uudessa mittakaavassa osaksi kaikkien yritysten riskienhallintaa. Näiden riskien asianmukainen ja tehokas tunnistaminen, hallinta ja minimointi ei kuitenkaan onnistu, jos yritykset lähestyvät asiaa vain omien liiketoimintariskiensä näkökulmasta eivätkä muista, kenen riskeistä todellisuudessa on kyse. Tietosuojariski on aina yksilön riski Henkilötietolainsäädäntö on luotu suojelemaan yksilöiden – minun, sinun ja meistä jokaisen – oikeutta tietojensa yksityisyyteen. Myös henkilötietojen asiattomaan käsittelyyn liittyvä riski kohdistuu ensisijaisesti yksilöön. Jos asiaa lähestyy numeroiden valossa, lainsäätäjä on vääntänyt tämän lähes rautalangasta tulevassa asetuksessa: sana ”riski” esiintyy tietosuoja-asetuksessa noin 70 kertaa, mikä on nykyiseen tietosuojadirektiiviin verrattuna peräti kymmenkertainen määrä. Tietosuoja-asetuksessa korostetaan siis rekisterinpitäjien velvollisuutta arvioida ja suunnitella käsittelytoimensa niin, että niihin liittyvät yksilötason riskit otetaan ennakoivasti huomioon. Ei riitä, että yritykset ottavat tietosuojariskit osaksi olemassa olevia riskienhallintaprosessejaan, vaan riskiajattelun tulee näkyä ja olla läsnä kaikessa rekisterinpitäjän tietosuojatyössä. Tietosuojalainsäädännön asianmukainen implementointi ei onnistu, ellei lähtökohtana pidetä yksilölle aiheutuvien potentiaalisten vaikutusten arviointia. Miten esimerkiksi voidaan valita oikea lakiperuste (kuten selvittää, onko rekisterinpitäjän oikeutettu etu tasapainoisessa suhteessa yksilön oikeuksiin nähden) tai määrittää käsittelyn asianmukainen tietoturvataso, jos ei tiedetä, millaisten yksilötason riskien parissa työskennellään? Systemaattisuudella monta riskiä yhdellä iskulla Sisään rakennetun tietosuojan ( privacy by default ) periaatteen mukaisesti yritysten tulisi tunnistaa ja huomioida yksilöihin kohdistuvat riskit jo hyvissä ajoin ennen tietojenkäsittelyn aloittamista. Riskien tunnistamiseksi yritysten kannattaa ottaa käyttöön jonkinlainen vaikutustenarviointimalli ( privacy impact assessment ), jonka avulla tietojenkäsittelyyn liittyviä riskejä voidaan arvioida ja dokumentoida systemaattisesti. Yksi uuden tietosuoja-asetuksen mukanaan tuomista suurista muutoksista on yritysten osoitusvelvollisuus ( accountability ). Enää ei riitä, että yrityksen toiminta on lainmukaista, vaan yrityksen on myös kyettävä osoittamaan se. Edellä jo mainittu riskienhallinta on oleellinen osa tämänkin velvollisuuden täyttämistä. Systemaattinen, yksilön riskit huomioon ottava tietosuoja ei pelkästään suojaa yrityksiä turhilta sakoilta ja muilta seuraamuksilta, vaan ylläpitää lisäksi yksilöiden luottamusta yritystä kohtaan. Se taas toimii pohjana seuraavalle askeleelle, jossa tietosuoja muuttuu riskitekijästä liiketoimintaa edistäväksi ja mahdollistavaksi tekijäksi . Juuri tähän yrityksen tulisikin pelkän riskien välttämisen sijaan pitkällä aikavälillä pyrkiä.

   Published: 20.3.2017

8. Post

   Tavaramerkit, mallioikeudet ja patentit – välineet kunnossa?

   Immateriaalioikeuksissa tämä ilmenee erityisen selvästi. Tavaramerkki ei ole pakollinen lisäsuojaus toiminimen lisäksi, mallioikeus ei ole palkinto hyvästä suunnittelusta, eikä patenttien määrä suora osoitus yhtiön innovatiivisuudesta. Näiden oikeuksien olemassaolo ei myös itsessään takaa yritykselle menestystä markkinoilla. Miksi ei? Strategia linjassa? Ollaan perusasioiden äärellä. Erottuminen markkinoilla on vaikeaa, ja usein yritykset käyttävät kaikki mahdolliset keinot saadakseen teknologista, markkinoinnillista ja muotoilullista etumatkaa kilpailijoihinsa. Tämä muodostaa yrityksen toiminnan DNA:n eli strategian, ja sen pitäisi myös näkyä kaikenkokoisten yritysten suhtautumisessa immateriaalioikeuksiin ja erityisesti siihen, miten niitä käytetään. Hyvin suunniteltu strategia on jo puoliksi toteutettu. Immateriaalioikeuksiin panostaminen on kuitenkin turhaa, ellei yrityksellä ole näkemystä siitä, miten oikeudet hyödyttävät liiketoimintaa. Yrityksen IP-strategia voi olla aktiivinen tai passiivinen ja strategian riskitasot voivat olla eri markkinoista ja toimialoista sekä yrityksen koosta riippuen hyvin erilaisia. Riskit hallinnassa? Asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta: on lähes aina selvä liiketoimintariski, ettei immateriaalioikeuksia – joko omia tai markkinoilla olevia muiden oikeuksia – ole edes pyritty todentamaan ja omia mahdollisesti myös suojaamaan rekisteröinnein tai sopimuksin. Rekisteröinneillä tai sopimuksilla on harvoin haluttua vaikutusta, jos niitä ei ole tehty huolellisesti ja jos niitä ei käytetä johdonmukaisesti. Suuri tavaramerkkisalkku voi näyttää todella vakuuttavalta, mutta mikäli sitä ei merkkien suojapiirien vähäisyyden vuoksi voida tehokkaasti käyttää, on syytä kysyä, miksi rekisteröinnit on yleensä hankittu. Vastaus on usein, etten tiedä, kun olen ollut talossa vasta pari vuotta. Hyvin dokumentoitu IP-strategia auttaa tällaisessakin tilanteessa. Strategiatyössä on myös se hyvä puoli, etteivät sen tulokset ole kiveen hakattuja eikä se koskaan tule valmiiksi. Korjausliikkeitä siis voidaan ja pitääkin tehdä. Välineiden hyvin suunniteltu käyttö mahdollistaa menestyksen. Lahden kisojen hengessä relevantti kysymys onkin – missä on vika, jos suksi ei luista, ja oleellista on myös kysyä, mitä sille voitaisiin tehdä ennen seuraavaa lähtöä?

   Published: 27.2.2017

9. Post

   Dronet lentävät jatkossa vapaammin: Neljä muutosta sääntelyyn

   Droneista on nykypäivänä kasvamassa miljardibisnes . Liiketoimintamahdollisuuksien rajana on vain luovuus. Kansainvälinen tilintarkastus- ja konsulttiyhtiö PwC arvioikin viime vuonna tekemässään selvityksessä , että maailmanlaajuisesti drone-bisneksen liikearvo on yli 127 miljardia dollaria. Drone-bisneksen kehitys näkyy siinä, että alan sääntely on lisääntynyt ja kehittynyt viime vuosina. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin kauko-ohjattuja ilma-aluksia ja lennokkeja koskeva uusin määräys ( OPS M1-32 ) tuli voimaan vuoden 2017 alusta. Edellisen kerran sääntelyä päivitettiin reilu vuosi sitten. Yhteiseurooppalaisten sääntöjen puuttuessa sääntely on vielä pitkälti kansallista. Uudistettu määräys on jälleen askel liberaalimpaan suuntaan tilanteessa, jossa monien muiden maiden sääntely tiukentuu. Lähtökohtana Suomen sääntelyssä on periaatteessa toimijoiden oma turvallisuuden hallinta ja itsesääntely. Vaikka uusi määräys vastaa suurimmaksi osaksi sisällöltään edellistä, ovat alla olevat kevennykset ja selvennykset monen yhtiön ja harrastajan näkökulmasta positiivisia. Tilanne kuitenkin elää, ja Euroopan laajuisen sääntelyn valmistuessa voi Suomenkin sääntelyssä tapahtua suunnanmuutoksia. 1) Sisätiloissa tapahtuva lennättäminen nimenomaisesti pois määräyksen piiristä Uutta määräystä ei sovelleta sisätiloissa, kuten suljetussa lentokonehallissa, tapahtuvaan lennättämiseen, koska tällainen toiminta ei aiheuta vaaraa muulle ilmailuliikenteelle. Määräyksen soveltamisala on tältä osin sama kuin edellisen määräyksen aikaan. Edellisestä määräyksestä poiketen uudessa määräyksessä ainoastaan nimenomaisesti todetaan, ettei sisätiloissa tapahtuva lennättäminen ole määräyksen piirissä. Sisätilalla tarkoitetaan tässä yhteydessä tilaa, josta kauko-ohjattu ilma-alus tai lennokki ei pääse pois. Sisätiloissa tapahtuvista lennätyksistä on kuitenkin sovittava rakennuksen omistajan kanssa, joka usein myös vastaa turvatoimista. 2) Kevyet lennokit vapautetaan sääntelystä Sekä kauko-ohjattujen ilma-alusten että lennokkien paino ja ominaisuudet vaihtelevat suuresti mallin mukaan. Määräystä sovelletaan kauko-ohjattujen ilma-alusten lisäksi jatkossa vain yli 250 g painavien lennokkien lennättämiseen Suomessa. Kevyet lennokit siis rajataan määräyksen piiristä pois. Kauko-ohjatuille ilma-aluksille ei mainita vähimmäispainorajaa. 3) Kauko-ohjatun ilma-aluksen lennättäminen asutuskeskuksen tiheästi asutun osan tai ulkosalle kokoontuneen väkijoukon yläpuolella – helpotuksia ilma-aluksen lentoonlähtömassan määrittämiseen Ammattimainen video- ja valokuvaaminen kauko-ohjatuilla ilma-aluksilla on yleistynyt viime vuosina merkittävästi erilaisissa tapahtumissa. Vanhassa määräyksessä asutuskeskuksen tiheästi asutun osan ja ulkosalle kokoontuneen väkijoukon yläpuolella lennätettäville kauko-ohjatuille ilma-aluksille oli kuitenkin asetettu painorajoja, jotka aiheuttivat päänvaivaa esimerkiksi kuvausammattilaisille. Uudessa määräyksessä asutuskeskuksen tiheästi asutun osan ja ulos kokoontuneen ihmisjoukon yläpuolella lennätettävän kauko-ohjatun ilma-aluksen painorajaa selvennetään niin, ettei ilma-aluksen enintään seitsemän kilogramman lentoonlähtömassaan lasketa ilma-alukseen kiinnitettäviä pelastuslaitteita, kuten pelastusvarjoa. Käyttäjät kokivat pelastuslaitteiden ja ilma-alusten yhteispainon määrittämisen joissakin tilanteissa turhan hankalaksi, ja muutoksella on tarkoitus mahdollistaa paremmin erilaisten pelastuslaitteiden käyttö ja kehittäminen. Lennokkeja koskee edelleen ehdoton ihmisjoukon yllä lennättämisen kielto. 4) Videolinkin käyttöä ei lasketa näköyhteyteen perustuvaksi toiminnaksi Näköyhteys alukseen ( visual line-of-sight, VLOS ) on sekä vanhassa että uudessa määräyksessä määritelty varsin tiukaksi edellytykseksi sekä kauko-ohjattujen ilma-alusten että lennokkien lennättämiselle. Uusi määräys huomioi ilmailutekniikan viimeaikaisen kehityksen sääntelemällä erikseen videolinkin avulla (First Person View, FPV) tapahtuvaa lennättämistä. Määräyksessä nimenomaan todetaan, että lennättämistä videolinkin avulla ei katsota näköyhteyteen perustuvaksi toiminnaksi. Uuden määräyksen myötä lennokkien lennättäminen videolinkin avulla on kuitenkin tietyin edellytyksin sallittua. Tällöin edellytetään vähintään yhden avustajan käyttämistä toiminnan turvallisuuden varmistamiseksi. Avustajan tulee havainnoida muu liikenne ja esteet sekä arvioida mahdollinen väistämistarve luotettavasti ilman apuvälineitä. Avustajalla on oltava suora näköyhteys lennokkiin ja suora puheyhteys lennättäjään ilman viestintävälineitä lennättäjän ohjeistamiseksi. Lennokkitoiminnassa lähtökohtana on siis edelleen lennokin lennätys näköyhteydessä alukseen – avustajaa koskevilla vaatimuksilla ainoastaan varmistetaan näköyhteyden toteutuminen FPV-toiminnassa. On kuitenkin syytä huomauttaa, että kauko-ohjattujen ilma-alusten lennättäminen videolinkin avulla on myös mahdollista niin sanottua kauko-ohjaustähystäjää hyödyntäen, jolloin näköyhteyden toteutuminen myös tässä toiminnassa pystytään varmistamaan.

   Published: 16.2.2017

10. Post

    Hankintayksiköt tutkimaan rikostaustoja

    Voittaneen tarjoajan taustat on tarkistettava Aiemminkin hankintayksikön on pitänyt jättää tarjouskilpailujen ulkopuolelle yritykset, joiden se tietää esimerkiksi lehtitietojen perusteella syyllistyneen vakavaan rikokseen. Nyt hankintayksiköllä on velvollisuus tarkistaa ennen sopimuksen tekemistä, ettei tarjouskilpailun voittanut tarjoaja ole syyllistynyt pakollisen poissulkemisen aiheuttavaan rikokseen. Hankintayksikön tarkistusvelvollisuus koskee isoja, EU-kynnysarvon ylittäviä tavara- ja palveluhankintoja sekä rakennusurakoita. Laki sallii lisäksi tarjoajien taustojen tarkistamisen myös kansallisen kynnysarvon ylittävissä tarjouskilpailuissa.    Hankintayksikkö tarkistaa taustat pyytämällä voittaneelta tarjoajalta rikosrekisteriotteet sen hallinto-, johto- ja valvontaelimien jäsenistä ja edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävistä henkilöistä. Tarjoaja tilaa rikosrekisteriotteet itse Oikeusrekisterikeskuksesta. Sitä ennen sen on saatava kyseisiltä henkilöiltä suostumus tietojen tilaamiseen. Rikosrekisteritietoja ei saa kopioida tai tallettaa Rikosrekisteritiedot ovat kuitenkin arkaluonteisia henkilötietoja, joiden käsittelyyn tarvitaan laissa säädetty peruste. Esimerkiksi tarjoajan tilaamaan rikosrekisteriotteeseen ei tietenkään merkitä tietoja muista kuin hankintalaissa mainituista rikoksista. Tarjouskilpailuun osallistunut yritys ei saa hankintalain mukaan kopioida rikosrekisteriotetta eikä tallettaa sitä itselleen. Se tarkoittaa, että kunkin on itse säilytettävä rikosrekisteriotteensa ja toimitettava se jokaisessa tarjouskilpailussa erikseen tarjoajayritykselle, joka vuorostaan toimittaa sen hankintayksikölle. Kopiointi- ja talletuskielto voi aiheuttaa käytännön ongelmia yrityksissä, jotka osallistuvat tarjouskilpailuihin usein ja tarvitsevat rikosrekisteriotteet monilta henkilöiltä. Tarjoajayritysten onkin hyvä suunnitella, miten otteet toimitetaan ja toimituksia hallinnoidaan tehokkaasti. Kun hankintayksikkö on tarkistanut henkilöiden taustat rikosrekisteriotteista, sen on hävitettävä otteet tai palautettava ne suoraan niille, joita otteet koskevat. Rikosrekisteritietoja ei hankintayksikössä saa kertoa kuin sellaisille henkilöille, jotka niitä välttämättä tarvitsevat. Tuore rikosrekisteriote on turvallisempi Hankintalaissa sanotaan, ettei rikosrekisteriote saa olla yhtä vuotta vanhempi. Se on ymmärrettävää, koska muuten kertaalleen pyydettyä rikosrekisteriotetta voisi käyttää useassa tarjouskilpailussa. Toisaalta vuosi on pitkä aika, ja sen mittaan joku yrityksen vastuuhenkilöistä on saattanut töpeksiä. Niinpä näin vanhojen otteiden toimittamisessa hankintayksikölle on riskinsä. Toki työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa työnantajalleen, mikäli hänen tietonsa muuttuvat. Tietojen kerääminen tuo rekisterinpitäjän velvoitteet Työnantajavelvoitteiden näkökulmasta tarjoajan on hyvä huomata, että rikosrekisteritiedot muodostavat oman rekisterinsä tai ainakin uuden kerättävän tietoryhmän. Siksi tietojen kerääminen on käsiteltävä etukäteen yt-menettelyssä. Hankintayksiköillä on puolestaan velvollisuus pitää kirjaa siitä, että ne ovat keränneet tarvittavat rikosrekisteriotteet. Niille syntyy näin ollen erillinen rekisteri ja sen myötä rekisterinpitäjän velvoitteet, kuten esimerkiksi velvollisuus laatia rekisteriseloste. Rekisterinpidon vaatimukset kiristyvät entisestään, kun tietosuojasääntely vuoden päästä muuttuu . Moni yritys ja julkisyhteisö perkaa parhaillaan nykyisiä tietosuojakäytäntöjään. Myös tarjoajien ja hankintayksiköiden olisi nyt hyvä pohtia huolellisesti tarjouskilpailuihin liittyviä tietosuojakysymyksiä. 

    Published: 1.2.2017