1. Post

   Ylikansallinen rautakoura kiristää otetaan

   EU:n pakotejärjestelmä selkeä – huoli kohdistuukin nimenomaan sen ulkopuolelle Pakotteiden tarkoitus on saada valitut valtiot, ryhmittymät tai henkilöt muuttamaan käyttäytymistään ja toimintaansa pakotteiden asettajan arvojen ja tavoitteiden mukaisiksi. Tyypillisesti pakotteet rajoittavat kaupankäyntiä, rahoitusta, omaisuuden hallintaa tai liikkumista. EU:n pakotejärjestelmä on selkeä. Sen sääntely koskee EU:n alueella toimivia henkilöitä ja yrityksiä. Pakotteiden rikkomisesta säädetään kansallisesti: Suomessa asiasta on säännelty pakotelaissa, jossa viitataan rikoslain 46 luvun rangaistussäännöksiin. Erityistä epävarmuutta ja huolta suomalaisyrityksissä ovat viime aikoina kuitenkin herättäneet EU:n ulkopuoliset pakotejärjestelmät. Näistä merkittävimpiä ovat yhdysvaltalaisten OFAC:n (Office of Foreign Assets Control) ja BIS:n (Bureau of Industry and Security) hallinnoimat pakotteet sekä lupa- ja valvontajärjestelmät. OFAC ja BIS edellyttävät, että yritykset noudattavat ylikansallista lainsäädäntöä, jolloin esimerkiksi suomalainen yritys saattaa tahtomattaan joutua yhdysvaltalaisen lainkäyttövallan alaisuuteen, vaikka sen toimilla ei itsessään olisi mitään kytkentää Yhdysvaltoihin. Pakotteiden rikkomisesta miljardien sakkoja Mediasta olemme saaneet lukea erityisesti eurooppalaisista pankeista ja öljy-yhtiöistä, jotka on tuomittu Yhdysvalloissa suuriin sakkorangaistuksiin niiden rikottua OFAC:n määräyksiä. Tunnetuin esimerkki lienee BNP Paribas, jonka väitettiin välittäneen rahaliikennettä pakotteiden kohteena oleviin maihin ja pakotteiden alaisille tahoille. Harjoituksen hintalapuksi pankille muodostui 9 miljardia dollaria. Pakotelistoilla on myös suomalaisia henkilöitä, ja tunnettuja pörssiyhtiöitä on asetettu sijoituskieltoon. Oikeutetusti voimme mielestäni kysyä, millä perusteella ylikansallista lainkäyttövaltaa voi harjoittaa. Samalla voimme pohtia, onko suomalaisilla yrityksillä syytä huoleen. OFAC rajoittaa kauppaa muun muassa Iranin kanssa OFAC on ylikansallinen lainkäyttövallan rautakoura, joka aiheuttaa yrityksien johtajille jatkuvaa päänsärkyä ja epävarmuutta. OFAC-järjestelmän ensisijaiset pakotteet kohdistuvat nimettyihin maihin ja tiettyihin henkilöihin (Specially Designated Nationals). Järjestelmä tuntee myös toissijaisia pakotteita, jotka kohdistuvat välillisesti Yhdysvaltain ulkopuolisiin henkilöihin ja yrityksiin, jotka toimivat ensisijaisten pakotteiden kohteena olevien tahojen kanssa. OFAC on ottanut toissijaiset pakotteet käyttöön vasta muutama vuosi sitten, ja niiden kohteena on ollut pääasiassa Iran. Yhdysvaltalaiset henkilöt (US persons) eivät saa olla tekemisissä toissijaisten pakotteiden kohteena olevien tahojen kanssa. Myös rahaliikennettä voidaan rajoittaa. Vuosi sitten allekirjoitetun EU:n, USA:n ja Iranin kolmikantasopimuksen mukaisesti toissijaisia pakotteita on nyt ryhdytty purkamaan ydinsulun piiriin kuuluvilla toimialoilla. Riskit ovat kuitenkin edelleen olemassa. Miten rautakoura vaikuttaa suomalaisyrityksiin? Suomalaiset yritykset saattavat kohdata odottamattomia ongelmia esimerkiksi silloin, jos niiden palveluksessa on Yhdysvaltojen kansalaisia tai siellä kirjoilla olevia ulkomaalaisia. Vaikka esimerkiksi Iranin pakotteita on purettu, Yhdysvaltojen kansalainen ei saa millään tavalla olla osallisena Iranin kanssa käytävässä kaupassa. Jotkut eurooppalaiset yritykset ovat kansallisen lainsäädännön mahdollistamilla tavoilla allekirjoittaneet yhdysvaltalaisten työntekijöidensä kanssa niin kutsuttuja esteellisyyskirjeitä (recusal letters), joilla ne pyrkivät ennakolta jääväämään riskin kohteena olevat henkilöt. Ongelmia voi myös syntyä, jos suomalainen viejä ei varmistu riittävästi siitä, sisältävätkö hänen tuotteensa ja palvelunsa yhdysvaltalaisperäisiä komponentteja tai osia.     Vaikka suomalaisyrityksellä ei olisi estettä käydä kauppaa esimerkiksi Iranin kanssa, monet rahdinkuljettajat ja laivayhtiöt kieltäytyvät edelleen kuljettamasta tavaraa Iraniin. Myös monet eurooppalaiset finanssilaitokset kieltäytyvät toimimasta asianosaisina Iran-liitännäisessä maksuliikenteessä. Tuomioistuimen kanta vielä testaamatta Olen ajatusleikkinä pohtinut skenaariota, jossa suomalaiselta tuomioistuimelta vaadittaisiin OFAC:n asettaman sakon vahvistamista sellaista suomalaista yritystä kohtaan, joka ei suostu maksamaan sakkoaan vapaaehtoisesti Yhdysvaltain viranomaisille. Kun suomalaiselta tuomioistuimelta ei heruisi ymmärrystä täytäntöönpanon toteuttamisessa, painostus todennäköisesti jatkuisi toissijaisten pakotteiden kautta, jolloin niskoittelevan yrityksen vastaiset toimintaedellytykset yhdysvaltalaisilla sekä taalamarkkinoilla pyrittäisiin estämään. Obaman hallintokaudella pakotelainsäädäntöä ja siihen liittyvää seuraamuskäytäntöä on Irania lukuun ottamatta kiristetty. Valkoisen talon uuden isännän osalta lienee tässä vaiheessa vielä ennenaikaista tehdä arvioita siitä, mihin suuntaan olemassa olevaa pakotekäytäntöä tullaan muokkaamaan. Tähänastisten lausuntojen perusteella varautuisin siihen, että järjestelmä monimutkaistuu entisestään.  

   Published: 23.1.2017

2. Post

   Jakaako uusi vuosi verottajalle parhaan käden?

   Verotettavan syyllisyydestä verottajan vapaaseen harkintaan Vanhojen oikaisusääntöjen mukaan tietyn vuoden verotusta voidaan oikaista verovelvollisen vahingoksi pisimmillään noin kuuden vuoden ajan. Olennaista on, että oikaisu näin pitkän ajan kuluttua edellyttää selvää vilpillisyyttä tai virhettä : verovelvollisen on tullut jättää veroilmoitus kokonaan antamatta tai antaa se puutteellisena, erehdyttävänä tai vääränä. Ilman tällaista puutteellisuutta oikaisu on tehtävä selvästi lyhyemmässä ajassa, tai toimitettu verotus jää sellaisenaan voimaan. Vanhoja oikaisusääntöjä sovelletaan jatkossakin vuoden 2016 ja tätä aiempien vuosien verotuksen oikaisemiseen. Verovuoden 2017 alusta lähtien edellytys verovelvollisen virheellisestä toiminnasta poistui. Verotusta voidaan siis oikaista, vaikka verovelvollinen olisi antanut parhaan ymmärryksensä mukaan oikeat tiedot verottajalle, jos tämän tulkinta tilanteesta on erilainen kuin verovelvollisen. Oikaisuaika lyhennettiin samalla kolmeen vuoteen. Verottajalle annettiin kuitenkin oikeus päättää harkinnanvaraisesti oikaisuajan jatkamisesta yhdellä vuodella, jos se on saanut verotukseen vaikuttavan tiedon poikkeuksellisen myöhään tai verovelvollisen katsotaan vaikeuttaneen verotusta. Yrityksille erityisen suuri merkitys on poikkeussäännöllä, jonka mukaan siirtohinnoitteluoikaisuissa sekä konsernien sisäisissä rahoitus- ja yritysjärjestelyissä oikaisuaika on kuusi vuotta. Oikaisuaika säilyi siis tältä osin ennallaan, mutta vanhoista säännöistä poiketen oikaisu ei näissäkään tilanteissa enää edellytä verovelvollisen vilpillisyyttä tai virhettä. Sama pidennetty oikaisuaika koskee tietyin edellytyksin oikaisuja, jotka perustuvat veroviranomaisten kansainvälisessä tietojenvaihdossa saatuihin tietoihin. Oikaisu ei kuitenkaan ole uusien sääntöjen mukaan mahdollinen, jos Verohallinto on jo aiemmin – esimerkiksi verotusta toimittaessaan – selvittänyt ja nimenomaisesti ratkaissut asian. Kolmen vuoden epävarmuusaika? Uusi oikaisumenettely jättää avoimia kysymyksiä: milloin Verohallinnon tulkitaan selvittäneen ja nimenomaisesti ratkaisseen asian niin, ettei oikaisua voida enää tehdä? Jo vanhastaan Verohallintoa on toisinaan ollut haastavaa saada nimenomaisesti selvittämään ja ratkaisemaan yksittäinen avoin verokysymys, vaikka kannanottoa olisi nimenomaisesti pyydetty veroilmoituksella. Pahimmillaan verovelvolliselle on vielä verotuspäätöksen saatuaankin jäänyt epäselväksi, onko Verohallinto nimenomaisesti ratkaissut verokysymyksen vai onko se vain jätetty erikseen selvittämättä. Toinen kysymys liittyy oikaisumahdollisuuden ajalliseen päättymiseen – tai päättymättömyyteen. Kun oikaisu voidaan uudessa verotusmenettelyssä tehdä ilman verovelvollisen virhettä, verovelvollisella ei käytännössä ole keinoja varmistua verotuksen lopullisuudesta ennen kuin kolmen vuoden määräaika on kulunut loppuun ilman Verohallinnon yhteydenottoa. Pahimmissa uhkakuvissa Verohallinto lähettää kolmannen vuoden joulupostin seassa päätöksensä oikaisuajan pidentämisestä, jolloin epävarma tilanne jatkuu. Toivottavasti verokarhu ei sentään naamioi joulupakettiaan ainakaan tosiseikkojen vastaisesti pisimmän oikaisuajan piiriin kuuluvaksi konsernitilanteeksi säilyttääkseen oikaisuvaltuutensa mahdollisimman pitkään. Varmuutta ennakkoratkaisuista? Verohallinto on saanut kyseenalaista julkisuutta muun muassa salattuja ulkomaan sijoituksiaan ilmoittaneiden ”verokatujien” tapauksessa: viime marraskuussa se kieltäytyi julkistamasta kriteereitä , joiden nojalla se päätti siirtää osan verokatujien tapauksista poliisitutkintaan – ja jättää osan siirtämättä. Verohallinnon salailu herätti runsaasti kysymyksiä menettelyn yhdenvertaisuudesta. Siitä kanneltiinkin myöhemmin eduskunnan oikeusasiamiehelle . Nyt voimaan tulleen oikaisumenettelyuudistuksen julkilausuttuna tavoitteena on muun muassa verovelvollisten oikeusturvan parantaminen. Jos verottaja kuitenkin toimii yhtä arvaamattomasti ja salailevasti kuin verokatujien tapauksessa, lopputulos on kuitenkin vahvasti ristiriidassa tavoitteiden kanssa. Toivottavasti uhkakuvat jäävät vain verokarhun talviuniin. Se on mahdollista, sillä esimerkiksi erilaiset ennakolliset menettelyt ja tehokkaampi asiakasyhteistyö ovat viime aikoina olleet vahvasti Verohallinnon agendalla. Aika näyttää lopulta, miten suuriin yllätyksiin oikaisumenettelyn uudistus johtaa, kun vuoden 2017 ja myöhempien vuosien verotuksen oikaiseminen tulee ajankohtaiseksi. Yllätyksettömästi voi kuitenkin ennustaa, että ennakkoratkaisut tulevat entistäkin tärkeämmiksi, kun yritykset pyrkivät vähentämään yllätyksiä verokohtelussaan.

   Published: 16.1.2017

3. Post

   Valitse liikekumppanisi huolella

   Nykymaailmassa yrityksen menestys edellyttää, että yritys tuntee yhteistyökumppaninsa, oli sitten kyse tavarantoimittajista tai asiakkaista. Välinpitämättömyydellä voi tuhria maineensa, mutta sillä voi myös olla vakavia oikeudellisia seuraamuksia.   Laki määrää minimitason Sekä kotimainen että kansainvälinen lainsäädäntö velvoittavat yritykset useissa tapauksissa tarkistamaan yhteistyökumppaniensa taustat. Paperilla hyvältä näyttävä kauppa saattaa todellisuudessa olla lainvastainen. Tarkistaminen tuo mielenrauhaa Miten sitten toimia tilanteissa, joissa laki ei velvoita tarkistamaan kumppanin taustoja? Onko silloinkin parempi katsoa kuin katua, vai voiko yritys keskittyä kvartaalituloksen maksimointiin?                          Kysymyksiin ei ole yleispätevää vastausta. Neuvoisin kuitenkin kaikkia yrityksiä pohtimaan vakavasti, miten mahdolliset kumppanit vaikuttavat oman yrityksen maineeseen ja täyttävätkö ne sidosryhmien odotukset vastuullisesta liiketoiminnasta. Viime kädessä yrityksen johto päättää siitä, millä tavalla yritys voittonsa tekee ja mitkä periaatteet ohjaavat sen liiketoimintaa. Kumppanien taustat on hyvä selvittää myös Pohjoismaissa. Tekemissämme selvityksissä olemme löytäneet ääritapauksissa linkkejä jopa jihadistiryhmiin tai mafiaan. Eräässä selvityksessä vastaamme tuli Aasiassa toimiva lumeyhtiö, ns. ”vanishing company”, jonka tehtävä on kerätä rahaa sijoittajilta ja hävitä sitten jäljettömiin. Tällaisten tarkistusten välitön hyöty on yritysjohdon mielenrauha, kun kumppanien taustat tunnetaan. Fokus kannattavuudessa pitkällä tähtäimellä Jos yritykset haluavat harjoittaa liiketoimintaa kestävällä ja vastuullisella tavalla, ne eivät nykypäivänä voi tehdä voittoa miten tahansa ja missä tahansa. Niiden on tunnistettava kumppaneihin liittyvät riskit ja torjuttava ne parhaan kykynsä mukaan. Tarvittaessa yrityksistä pitäisi löytyä kanttia ja kannustimia luopua liiketoiminnasta, joka uhkaa yrityksen mainetta tai pitkäjänteistä voiton tuottamista. Liikekumppani kannattaa siis valita huolellisesti.  

   Published: 10.1.2017

4. Post

   Voiko hyvä maine olla yritykselle liiketoimintariski?

   Yrityksen julkinen kuva on monessa tapauksessa kuitenkin vain seurausta markkinointitoimenpiteiden tehosta. Hyvä maine edellyttää kuitenkin, että samalla huomiota kiinnitetään sellaisiin perusfundamentteihin kuin ylimmän johdon kattavaan sitoutuneisuuteen, maineriskit kattavaan riskienhallintastrategiaan, läpinäkyvyyteen, yhdenmukaisiin käyttäytymismalleihin ja itsekriittisyyteen. Moni kakku päältä kaunis Useat yritykset ovat kuitenkin epäonnistuneet maineriskien hallinnassaan. Karilleajotilanteissa yhteisenä nimittäjänä on usein yhtiön todellisuuden ja julkisen kuvan välinen kuilu. Ilmiötä voivat ruokkia osaltaan lyhytjänteinen tulosten tavoittelu, epäkeskot kannustinjärjestelmät, siiloutunut johto, sisäisen kommunikaation heikkous sekä puhdas ymmärtämättömyys. Mitä leveämpi on todellisuuden ja julkisen kuvan välinen kuilu, sitä suurempi on maineriski. Kouluesimerkkeinä yrityksistä, joissa julkinen kuva ja todellisuus ovat ajautuneet kauaksi toisistaan, voidaan mainita vaikkapa eurooppalaiset autoteollisuuden toimijat. Niiden julkisuuskuva on perinteisesti ollut tahraton, ja ajan saatossa tätä kuvaa on pyritty voimakkaasti tehostamaan viestinnällisin keinoin. Samanaikaisesti ylimmän johdon yhteinen sitoutuminen on ollut heikkoa, kannustinjärjestelmät ovat johtaneet tavoitteita sisäisesti eri suuntiin, keskinäinen kommunikaatio on ollut riittämätöntä ja säästöjä on kohdennettu kriittisiin mutta rahassa mitattuna täysin toisarvoisiin asioihin, kuten whistleblower-kanavien kautta tulleiden ilmoitusten tutkinnan rajaamiseen vain joihinkin alueisiin. Vastaavanlaisia tapauksia löytyy runsaasti myös suomalaisesta yrityskulttuurista. Riski vaatii hallitustason huomiota Forbes Insights teki vuonna 2014 tutkimuksen, jossa haastateltiin lähes kolmensadan globaalin yrityksen ylintä johtoa. Maineriski nousi tutkimuksessa kaikkein merkittävimmäksi strategiseksi riskiksi. Tästä huolimatta panostukset maineriskien hallintaan ovat vähäisiä ja toimenpiteet saattavat kohdistua epäolennaisiin asioihin. Yritysten ERM-järjestelmissäkin maineriski saatetaan ohittaa vain maininnalla. Yhtiön hallituksen roolia asian huomioimisessa ei voikaan liikaa korostaa. Vastuuta asiasta ei voida delegoida organisaation operatiivisille tasoille, vaan sen tulisi olla hallituksen agendalla jatkuvan valvonnan kohteena. Lähes kaikkien viime aikoina negatiivisen uutisoinnin kohteeksi joutuneiden yritysten julkisuuskuva on aiemmin ollut hyvä. Sen vuoksi todellisuuden ja julkisuuskuvan välinen kuilu saattaa tulla hallitukselle täysin yllätyksenä, jonka seurauksiin ei välttämättä ole osattu varautua lainkaan. Negatiivinen julkisuus vie tarpeettomasti johdon aikaa ja resursseja, kun jälkipyykin selvittämisestä tulee epämääräiseksi ajaksi uutta ydinliiketoimintaa. Compliance ei yksin riitä Osana riskienhallintaa monet yritykset ovat käynnistäneet omia compliance-ohjelmiaan ja -toimintojaan, mitä voidaan pitää askeleena oikeaan suuntaan. Pelkkä compliancen jalkauttaminen organisaatioon ei kuitenkaan yksin ratkaise ongelmaa. Monet yritykset luottavat pelkästään netissä julkaistaviin käyttäytymisohjeisiin, politiikkoihin ja näihin liittyvään sähköiseen koulutukseen. Kun compliance-järjestelmät on vihdoin saatu rakennettua, muiden haavoittuvuuksien etsintä ja tutkiminen jää kuitenkin usein tekemättä. Compliance on oikein toteutettuna hyvä renki, mutta pelkästään siihen tuudittautuminen ei riitä, ellei myös muita riskielementtejä samalla tiedosteta. Omien vakiintuneiden toimintatapojen haastaminen ja uudistaminen toimivalla tavalla ovat asioita, joihin ei voi koskaan liikaa panostaa. Kun yrityksen julkisuuskuva on perinteisesti ollut hyvä eikä omia toimintatapoja siksi ole aiemmin kyseenalaistettu, yrityksen maine muodostuu helposti ennakoimattomaksi liiketoimintariskiksi.        Blogi julkaistiin alunperin  Directors' Institute of Finlandin (DIF) kumppaniblogissa 18.11.2016  

   Published: 9.12.2016

5. Post

   3D-tulostus mullistaa maailmankuvamme

   3D-tulostus on erityisen kiehtovaa siksi, että se edustaa aivan tietynlaista tekniikan jatkumoa: tietyt käänteentekevät keksinnöt väistämättä korvaavat olemassa olevan kokonaan. Siirrymme niiden myötä aikaan, jossa emme enää osaa kuvitellakaan elämää ilman käytössämme olevaa uutta tekniikkaa. Voisitko itse kuvitella elämääsi ilman älypuhelintasi? Millaisia nämä käänteentekevät keksinnöt sitten ovat? Ajatellaan vaikka maustekauppaa, joka käynnisti maailmankaupan. Maustekauppaa harjoitettiin aikanaan, koska mausteiden uskottiin pidentävän elintarvikkeiden säilyvyyttä. Maustekaupalta meni kuitenkin pohja amerikkalaisen Frederik Tudorin keksittyä vuonna 1806 tavan säilöä luonnonjäätä ja rahdata sitä ympäri tuolloin tunnettua maailmaa ruoan säilytystä varten. Tudorin bisnekseltä puolestaan meni matto alta, kun ensin keksittiin keinojää ja tämän jälkeen jääkaapit. Käänteentekevissä keksinnöissä on siten kyse väistämättömästä kehityksestä, jota on aina helpompi katsoa taaksepäin kuin eteenpäin. Kolmas teollinen vallankumous on jo täällä 3D-tulostus on yksi kolmannen teollisen vallankumouksen avaimista. Kolmannella teollisella vallankumouksella tarkoitetaan muun muassa sitä, että työvoiman kokonaiskustannusten alentuessa (esimerkiksi automatisaation ansiosta) ja työvoimalta vaadittavan koulutuksen lisääntyessä osa tuotannosta saattaa siirtyä takaisin sinne, mistä tuotanto aikanaan siirtyi massatuotannon ja halpojen työvoimakustannusten vuoksi edullisemman työvoiman maihin. 3D-tulostuksessa digitaalinen tarkkuus, massatuotannon toistettavuus ja käsityön yksilöllisyys yhdistyvät uniikilla tavalla siten, että kustomoinnin kulut häviävät lähes kokonaan. Ainakin tiettyjen tuotteiden huolinta- ja rahtausbisnekselle saattaa käydä samalla tavalla kuin Tudorin jääbisnekselle aikanaan: niistä tulee tarpeettomia, kun tuotteet valmistetaan paikan päällä on demand -tyyppisesti. Tulostimella kuulolaitteita ja lentokoneita Tekniikan kehittymisen ja halventumisen ohella 3D-tulostuksen tekee ajankohtaiseksi myös viimeaikainen kulutustrendi, jota on selvästi leimannut vahva kulutustavaroiden personointi . Persoonallisen tuotteen valmistaminen on perinteisillä työmenetelmillä todella kallista, mutta 3D-tulostuksen kannalta massatuotannon tuomilla skaalaeduilla on vähemmän merkitystä. Yksilöllisyyden luksus on yhä useamman saatavilla. Myös auto- ja lentokoneteollisuus hyödyntävät 3D-tulostusta laajasti jo nykyään: Airbus-yhtiön tavoitteena on esimerkiksi tulostaa kokonainen lentokone yhtenä kappaleena vuoteen 2050 mennessä. Lääkelaiteteollisuudessa 3D-tulostuksen mahdollisuudet ovat valtavat ja sitä hyödynnetään muun muassa kuulolaitteiden ja erilaisten proteesien valmistuksessa. The Robohand -projektin ansiosta yli 200 ihmistä on puolestaan saanut Sudanissa toimivan ja edullisen 3D-tulostetun käsiproteesin menettämänsä raajan tilalle. Mitä tämän käänteentekevän 3D-tulostuksen kehitys tarkoittaa immateriaalioikeuden näkökulmasta? 3D-tulostus ja IPR Immateriaalioikeuden ja oikeudenhaltijoiden kannalta 3D-tulostus saattaa kuulostaa pahaenteiseltä. Ongelmatonta uusi tekniikka ei tule olemaan, sillä 3D-tulostus tekee fyysisestä digitaalista. Voit esimerkiksi valmistaa edessäsi olevasta maljakosta täydellisen digitaalisen kopion 3D-skannerilla, jonka avulla voit tulostaa vaikka sata täydellistä kopiota maljakosta 3D-tulostimella. 3D-tulostus saattaa siten esimerkiksi musiikki- ja elokuva-alan hyvin tunteman digitaalisen tekijänoikeuden ongelmakenttään uuden suuren joukon, fyysiset objektit. Tämän seurauksena digitaalisen tekijänoikeuden haasteet koskevat pian myös fyysistä todellisuutta. Oikeuksien hallinnointi voi muuttua fyysisten objektien osalta yhtä haastavaksi kuin musiikin oikeuksien hallinnoinnista on tullut digitaalitekniikan ja verkkopiratismin ansiosta. Kuka loukkaa oikeuksia, kuka vastaa vahingosta? Laajamittaiseenkin kotitulostukseen saattaa olla hankalaa puuttua tavaramerkki- tai mallioikeudelliselta kannalta, sillä kotitulostus ei täytä elinkeinotoiminnan vaatimusta, jota lainsäädännössä tällaiselta loukkaukselta edellytetään. Mielenkiintoista on myös se, kuka oikein loukkaa ja miten: suojatun tuotteen skannaaja, tuotteen nettiin lataava henkilö, tulostaja vai kaikki yhdessä? Entä kuka vastaa tulostetun tuotteen aiheuttamasta vahingosta esimerkiksi käyttäjälleen, eli kuka on tuotevastuulain tarkoittamassa vastuuasemassa? Pysyykö lainsäädäntömme kehityksessä mukana? Tekijänoikeus ja sen peruskäsitteet, kuten tekijän yksinoikeuden alaan kuuluva kappaleen valmistaminen, ovat luonteeltaan teknologianeutraaleja. Tekijänoikeus ja sen analogiseen maailmaan alun perin tarkoitetut käsitteet eivät kuitenkaan pysy nopean teknologisen kehityksen ja digitalisoitumisen mukana. Päinvastoin, esimerkiksi nykyisen kaltainen laaja kappaleen valmistamisen käsite saattaa johtaa epätarkoituksenmukaisiin ja sattumanvaraisiin lopputuloksiin. Erityisen ongelmalliseksi teknologianeutraalisuuden ja kappaleen valmistamisen käsitteiden yhteensovittamisen tekee juuri 3D-tulostus, kun fyysinen ja digitaalinen maailma limittyvät keskenään. Muuttaako 3D-tulostus sittenkään mitään? Mielestäni 3D-tulostus tarjoaa ennen kaikkea uuden tavan hahmottaa immateriaalioikeuksia. Se toimii muistutuksena siitä, etteivät kaikki olemassa olevat objektit ole ylipäätään millään immateriaalioikeudella suojattuja . Tämän lisäksi 3D-tulostus pakottaa yritykset sekä ajattelemaan uudella tavalla että keksimään uusia ratkaisuja ja liiketoimintamalleja myös fyysisten objektien osalta, aivan kuten musiikki- ja elokuvateollisuus ovat joutuneet tekemään musiikin ja elokuvien digitalisoiduttua. 3D-tulostus ei vähennä immateriaalioikeuksien merkitystä, mutta se ehkä tarjoaa mahdollisuuden arvioida uudelleen sitä, kuinka immateriaalioikeudet toimivat. Loppujen lopuksi 3D-tulostus on kuitenkin vain yksi uusi tekniikka, jolla valmistetaan digitaalisia ja fyysisiä kopioita mahdollisesti immateriaalioikeuksilla suojatusta kohteesta. Oikeudenhaltijoiden on silti oltava hereillä ja sopeuduttava tilanteeseen ajattelemalla liiketoimintamallejaan aivan uusin silmin. On mahtavaa huomata, että näin Suomessa on jo toimittu ja yhä enemmän toimitaan. Hyvä me! Uskon myös, että elleivät oikeudenhaltijat halua käydä samanlaista piraattisotaa kuin musiikki- ja elokuvateollisuus ovat aikanaan käyneet, tiettyjen kulutustuotteiden osalta on keksittävä uusia toimintatapoja. Erona tietenkin on, että näiden jo käytyjen taisteluiden vuoksi fyysisten tuotteiden oikeudenhaltijoilla on jo valmiiksi käytössään suhteellisen laaja keinovalikoima, jolla puuttua väärinkäytöksiin. 3D-tulostus ja fyysisen maailman muuttuminen digitaaliseksi eivät ainakaan vähennä tarvetta suunnitella, ylläpitää ja puolustaa yrityksen IPR-salkkua ja ottaa tekniikan kehittyminen huomioon myös yrityksen sopimusehdoissa – päinvastoin.

   Published: 30.11.2016

6. Post

   Robotiikka ja tekoäly: sopimus on ostajan paras turva

   Eettisiä päätöksiä vähemmän on puhuttu siitä tosiasiasta, että robotiikkaan tai tekoälyyn ei juurikaan liity erityislainsäädäntöä, vaan niiden käyttö tulee sovittaa jo olemassa oleviin oikeudellisiin kehikoihin. Jos siis tarkastelemme ilmiötä sopimuksellisesta näkökulmasta, mistä roboteissa ja tekoälyssä oikein on kyse? Irtaimen kauppaako tämäkin? Jos joku on ajatellut soveltuvaa lainsäädäntöä hankkiessaan kotiinsa robotti-imuria tai lapsille tarkoitettua pehmolelurobottia, mieleen ovat varmaankin tulleet kauppalaki ja kuluttajansuojalaki. Niiden mukaan tavaran on sovelluttava sellaiseen tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään. Kauppalaki pätee myös, kun kauppaa käydään kahden yrityksen välillä. Sopimusvapaudella on kuitenkin suurempi merkitys kuin kuluttajakaupassa, ja osapuolet voivat varsin vapaasti sopia vastuistaan ja velvoitteistaan. Tekoäly yritysten liiketoiminnassa Entä kun yritys hankkii robotiikkaa tai tekoälyä liiketoimintansa osaksi tai tueksi? Tekoälyn hypetyksestä huolimatta kyseessä on ihan samankaltainen ohjelmistotoimitus kuin hankittaessa muita ohjelmistoja ja sopimuksissa kamppaillaan siksi samankaltaisten kysymysten kanssa kuin perinteisissä softatoimituksissakin. Sovittavia kysymyksiä on useita, kuten esimerkiksi: Kauppalakia soveltaen voimme johtaa vastauksen algoritmin käyttötarkoituksesta. Toimittajaa ei voi kohtuudella asettaa vastuuseen algoritmille asetettujen rajoitteiden vastaisesta toiminnasta. Sen sijaan toimittajan voisi ajatella vastaavan siitä, että algoritmi toimii virheettömästi alkuperäisillä parametreilla. Mutta missä menee toimittajan vastuun raja, jos robotti tai tekoäly kykenee omatoimisesti kehittymään ja muuttamaan koodiansa? Kenelle tieto kuuluu? Tekoälyn raaka-aineena tai materiaalina käytetään useimmissa tilanteissa tietoa, dataa. Tänään sanotaan, että tieto on uusi öljy, vaikka pikemminkin voisimme sanoa, että tieto on uusi toimintaympäristö. Sanavalinnoista riippumatta tieto on joka tapauksessa uutta valuuttaa . Kuinka sitten nykyinen lainsäädäntö huomioi tiedon omistusoikeuskysymykset? Voiko kukaan omistaa tietoa juridisesti? Henkilötietoja lukuun ottamatta tiedolla ei usein ole juridisessa mielessä omistajaa. Toki tietyissä tilanteissa tietoon voi saada yksinoikeuden esimerkiksi luettelosuojan nojalla. Tieto voidaan myös sopimuksessa määritellä luottamukselliseksi. Tietyissä tilanteissa tiedon voidaan katsoa saavan suojaa liikesalaisuutena rikoslain, työsopimuslain tai sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla. Liikesalaisuuksien suojasta on myös annettu oma direktiivinsä. Jos sovit liiketoiminnassa yhteistyöstä, jonka tuloksena tai sivutuotteena syntyy tietoa eikä tietoa katsota henkilötiedoksi, sovi yhteistyökumppanisi kanssa myös siitä, kenelle tieto kuuluu, kuinka sitä saa käyttää ja kuinka saat tiedon käyttöösi yhteistyön aikana tai sen päätyttyä. Samalla teidän tulee sopia, missä muodossa tieto luovutetaan. Jälkikäteen sopiminen saattaa olla hankalaa, koska tilanteeseen ei välttämättä sovellu mikään normi, joka ohjaisi yhteistyökumppaneita. Sopimusten merkitys kasvaa uuden teknologian myötä Ainakin yksi asia on selvä: sopimusten merkitys kasvaa entisestään uuden ja nykyisenkin teknologian käytön lisääntyessä. Kun teet sopimuksia robotiikkaan tai tekoälyyn perustuvista hankinnoista tai palveluista, pidä huoli siitä, että osaat huomioida sopimuksessa hankintaan parhaiten sopivat ehdot. Teknologian uudessa hyödyntämisessä osapuolten täytyy osata nähdä tulevaisuuteen ja ennustaa uusien hankintojen ja palveluiden hyödyt ja riskit.

   Published: 22.11.2016

7. Post

   Yrityslakimiehet astuvat valokeilaan

   Tämä havainto toimi yhtenä sytykkeenä Legal 500:n yrityslakitiimejä tutkivalle GC Powerlist Teams -julkaisulle. Julkaisua ja siihen liittyvää tapahtumaa sponsoroi Suomessa Castrén & Snellman.  Tutkimuksissamme selvitämme, miten Pohjoismaiden johtavat lakitiimit vaikuttavat alan kehitykseen niin yritystensä sisällä kuin niiden ulkopuolellakin. Lakitiimien lisääntyvä vaikutusvalta näkyy haastatteluissamme monella tavalla: lakitiimit kehittävät uusia toimintamalleja sekä omassa työssään että toimiessaan yhdessä yritystensä bisnesyksiköiden kanssa. Niillä on merkittävä rooli laajoissa yritysjärjestelyissä ja ne tekevät yhteistyötä alan palveluita tarjoavien yritysten kanssa uusilla ja luovilla tavoilla. Yrityslakimiesten rooli muuttuu Tekniikka on nykyisin osa arkipäiväämme ja muuttaa myös lakimiesten työtapoja. Monet lakitiimit kulkevat itse asiassa tekniikan kehityksen etunenässä. Ne ottavat ennakkoluulottomasti käyttöön erilaisia ratkaisuja ja vaativat yhä enemmän myös yhteistyökumppaneiltaan. Uusia juridiikan työkaluja ovat muun muassa sopimus- ja allekirjoitusautomaatio, e-discovery eli todistusaineiston hankinta sähköisten työkalujen avulla ja jopa erilaiset tekoälysovellukset. Sääntelyn lisääntyminen merkitsee myös entistä suurempia riskejä yrityksille ja niiden edustajille. Yritykset ja niiden johtajat eivät välty rangaistuksilta, jos ne eivät huomioi muuttunutta sääntely-ympäristöä. Yrityslakimiehet ovatkin nyt tärkeämpiä kuin koskaan. Heidän tehtävänään ei kuitenkaan ole pelkästään pitää johtajat poissa kaltereiden takaa, vaan heitä tarvitaan myös muotoilemaan yrityksen visiota ja viitoittamaan suuntaa. Yrityslakimiehiltä vaaditaan nykyään aivan uudenlaisia ominaisuuksia: heidän on oltava yhtä aikaa yhteistyökumppaneita, riskiasiantuntijoita ja oikeudellisia neuvonantajia. Vaativasta tehtäväkentästä seuraa, että lakiasiainjohtajat kuuluvat nykyisin yritysten ylimpään johtoon – jos eivät vielä, niin pian. He kehittävät ympärilleen tiimejä, jotka ajattelevat omasta roolistaan ja toimintatavoistaan toisin kuin ennen. Lakitiimit ja työn tarkoitus Nykyaikaisessa työelämässä korostetaan tiimityöskentelyä ja tiimiläisten voimaannuttamista. Yrityksen kulttuurin ja tarkoituksen tunteminen nousee silloin yhä tärkeämmäksi. Johtamisessa on tullut tutuksi lentävä lause culture eats strategy for breakfast , jonka väitetään olevan peräisin itseltään Peter Druckerilta. Se tarkoittaa, että strategian toteuttaminen kilpistyy helposti kulttuuriin. Parhaatkin strategiset suunnitelmat voivat epäonnistua, jos tiimiläiset eivät tunne itseään motivoituneiksi tai voimaantuneiksi tai jos he eivät ole sitoutuneita yrityksen toimintaan. Esimerkiksi Google kannustaa kaikkia työntekijöitään toimimaan ikään kuin he olisivat yrityksen perustajia. Samanlaiseen ajattelutapaan kehottaa myös markkinointiguru Simon Sinek, joka puhui vuonna 2009 TED-konferenssissa motivaation kultaisesta ympyrästä. Sittemmin Sinekin esityksestä on tullut yksi katsotuimmista TED Talk -puheista. Sinekin mukaan yksilöt työskentelevät parhaiten silloin, kun heidän toimintaansa ohjaa vahva käsitys siitä, miksi he työtään tekevät. Silloin myös koko organisaatio toimii parhaiten. Ajatus sopii hyvin myös lakitiimeille. Jos tiimit eivät tiedä, mihin niitä tarvitaan, ne eivät ehkä osaa nähdä tehtäväänsä juristeriaa pidemmälle. Eräs johtava yrityslakimies totesikin kerran, että lakitiimit ovat mukana määrittämässä koordinaatteja, joita ilman yritys kadottaisi suuntansa. Catherine McGregor Kirjoittaja on Legal 500 -julkaisun yrityslakimiestutkimuksista vastaava johtaja ja GC Magazine -julkaisun päätoimittaja. Hän on erityisen kiinnostunut siitä, miten asiakkaat vaikuttavat oikeudellisten palveluiden tulevaisuuteen ja miten yhdenvertaisuus toteutuu lakimiehen ammatissa.

   Published: 1.11.2016

8. Post

   Venäjän työmarkkinoille uudet pätevyysvaatimukset – työnantaja, muista varautua

   Miten pätevyysvaatimukset toimivat? Lakisääteisten pätevyysvaatimusten tavoitteena on kehittää työvoimaa, edistää työntekijöiden ammatillista kehitystä ja varmistaa, että venäläinen työvoima vastaa kansainvälisiä kelpoisuusvaatimuksia (linkki venäjäksi). Pätevyysvaatimukset koskevat vain tiettyjä tehtäviä, ja niissä määritellään Uusien vaatimusten soveltamista edellytetään jo esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalla, kemianteollisuudessa sekä metalli- ja puunjalostusteollisuudessa. Hotelli- ja ravintola-alalla uudet pätevyysvaatimukset on nyt määritelty esimerkiksi kondiittoreille, ravitsemusliikkeiden vastuuhenkilöille sekä hotelliketjujen ja hotellikompleksien johtajille. Työministeriön hyväksymien uusien pätevyysvaatimusten noudattaminen on pakollista tietyissä tehtävissä, joista määrätään erikseen Venäjän lainsäädännössä. Näitä määräyksiä on seuraavissa laeissa: Mitä työnantajia pätevyysvaatimukset koskevat? Venäjän lain mukaan pätevyysvaatimusten noudattaminen on pakollista seuraaville työnantajille: Toistaiseksi kaupallisesti toimivien yhteisöjen ei tarvitse soveltaa työministeriön vahvistamia pätevyysvaatimuksia kaikkiin työntekijöihinsä. Työnantajat voivat kuitenkin käyttää pätevyysvaatimuksia ohjenuorana esimerkiksi tehtävänimikkeiden ja työtehtävien suunnittelussa, koulutus- ja työkokemusvaatimusten määrittämisessä, henkilöstöjohtamisen kehittämisessä, henkilöstön koulutuksen järjestämisessä ja toimenkuvien kehittämisessä. Miten pätevyysvaatimukset kannattaa huomioida? Jos yrityksesi on lain mukaan noudatettava pätevyysstandardeja, sen tulisi valmistautua arvioimaan virallisesti kaikki työntekijänsä ja tarkistamaan palkkausjärjestelmiään. Varaudu erityisesti siihen, että työntekijöiden toimenkuvia ja tehtävänimikkeitä on tarkistettava pätevyysvaatimuksia vastaaviksi. Huolehdi myös, että yrityksesi toimii pätevyysvaatimusten mukaisesti kaikissa toimipisteissään. Jos työntekijän osaaminen ei vastaa uusia pätevyysvaatimuksia, se ei vielä riitä irtisanomisperusteeksi. Sen sijaan työnantaja voi tarjota työntekijälle täydennyskoulutusta tai tehdä työntekijästä virallisen arvion. Arvioinnissa on noudatettava tarkoin Venäjän työlainsäädännössä säädettyä menetelmää. Jos virallinen arvio osoittaa, että työntekijän osaamisessa on puutteita, irtisanominen on lain mukaan mahdollista. Mitä tapahtuu, jos pätevyysvaatimuksia ei noudata? Jos yritys ei noudata pakollisia pätevyysvaatimuksia, ensimmäisestä laiminlyönnistä seuraamuksena voi olla varoitus. Jos laiminlyönti toistuu, yritystä voidaan sakottaa tai sille voidaan langettaa muita seuraamuksia jokaisesta laiminlyönnistä erikseen: Liiketoiminnan turvaamiseen on aina järkevää investoida. Siksi kannustamme Venäjällä toimivia yrityksiä tarkistamaan, koskevatko pakolliset uudet pätevyysvaatimukset niiden työntekijöitä jo nyt tai kenties lähitulevaisuudessa.

   Published: 26.10.2016

9. Post

   Vastuullinen sijoittaja aktiivisena omistajana

   Sijoittaja voi olla muutoksenajuri OECD:n Roel Nieuwenkamp linjasi elokuun Suomen vierailullaan , että sijoittajien huomion kiinnittyminen vastuullisiin toimintatapoihin on muuttanut pelin luonteen täysin. Esimerkiksi hollantilainen eläkerahasto luopui osakeomistuksestaan lääkeyhtiö Mylanissa sen jälkeen, kun julkisuudessa väitettiin, että yhtiön lääkkeitä käytetään kuolemanrangaistusten täytäntöönpanossa Yhdysvalloissa. Institutionaaliset sijoittajat ovatkin ottaneet etumatkaa vastuullisen sijoittamisen saralla jo pidemmän aikaa ja ne edellyttävät sijoituskohteissaan noudatettavan ESG (environmental, social and governance) -periaatteita. Myös yhä useammat pääomasijoittajat tähystävät houkuttelevia sijoituskohteita vastuullisuuslinssien läpi. Tästä kertoo se, että Suomen pääomasijoitusyhdistys ry (FVCA) on parhaillaan laatimassa vastuullisen sijoittamisen suosituksia jäsenkunnalleen. Suosituksissa peräänkuulutetaan sijoittajilta aktiivista omistajuutta. Sijoittajien pyrkimyksenä on juurruttaa vastuullisuusperiaatteensa aktiivisesti kohdeyrityksen päivittäiseen toimintaan. Korkeat vastuullisuuskriteerit ja niiden tehokas toteuttaminen voivat toimia myös strategisena etuna pääomasijoittajien varainhankinnassa. ESG mukaan myös juridisiin asiakirjoihin Käsillä onkin eräänlainen ESG 2.0 -ilmiö. Sijoittajakunnalla ja sijoitusten hallinnoijilla on aiempaakin vankempi tahto sitoutua ESG-periaatteisiin. Selvä merkki siitä on vastuullisuuden sisällyttäminen osaksi sijoituskohteen normaalia juridista due diligence -tarkastusta. Olemme myös käyneet keskustelua siitä, miten ESG-periaatteet sisällytetään sijoitussopimuksiin osapuolia myös juridisesti sitoviksi.  Hyödyt irti liiketoimintamahdollisuuksista Sijoittajan intressi vastuullisuuskysymyksissä on kaksijakoinen. ESG-analyysilla sijoittaja saa käsiinsä arvion kohdeyrityksen nykytilasta ja voi ohjata aktiivisen omistajaotteen avulla kohdeyritystä pois polulta, joka johtaisi tunnistettujen kuluriskien toteutumiseen. Toisaalta sijoittajan panostus vastuullisuuteen antaa mahdollisuuksia etsiä täysin uusia liiketoiminta-avauksia, joiden lähtökohtana voi olla esimerkiksi kestävän kehityksen edistäminen. Vastuullisuus on tullut jäädäkseen, ja yritysten kannattaa ottaa kaikki irti kestävän kehityksen tuomista liiketoimintamahdollisuuksista esimerkiksi kiertotalouden saralla. Syksyn mittaan vastuullisen sijoittamisen saralla on järjestetty monia tapahtumia, joissa tarjolla on hyödyllisiä kontakteja ja ideoita vastuullisuuden edistämiseen sijoitustoiminnassa. Yksi tulevista tapahtumista on ensi viikolla järjestettävä FIBS:n tilaisuus Vastuullisuus sijoitusmarkkinoilla .

   Published: 19.10.2016

10. Post

    Datan hyödyntäminen viranomaisten tarkkailussa

    Kysymys datan markkina-arvosta on noussut viime aikoina Euroopan komission ja eri maiden viranomaisten huulille. Paitsi eurooppalaiset tietosuojaviranomaiset myös kilpailuviranomaiset seuraavat hyvin kiinnostuneina, miten yritykset hyödyntävät keräämiään tietoja. Esimerkiksi Saksan kilpailuviranomainen Bundeskartellamt tutkii parhaillaan, onko Facebook käyttänyt markkinavoimaansa väärin edellyttäessään käyttäjiltä tietosuojasääntelyn vastaisten käyttöehtojen hyväksymistä. Toistaiseksi massadatan arvioinnille ei ole yhteistä eurooppalaista linjaa. Komissio harkitsee kuitenkin ehdottavansa sääntelyä, joka antaisi kansallisille kilpailuviranomaisille paremmat työkalut puuttua kilpailusääntöjen vastaiseen massadatan käyttöön. Kerääminen on eri asia kuin käyttö Kilpailuasioista vastaava komissaari Margrethe Vestager on hahmotellut Euroopalle yhteisiä periaatteita viime aikoina pitämissään puheissa.  Vestagerin mukaan massadataan ( big data ) liittyy monenlaisia mahdollisuuksia. Massadata voi avata ovia uudenlaisille hyvinvointia lisääville innovaatioille, joihin suppeammat tietokannat eivät riitä. Tieto on kuitenkin poikkeuksellinen raaka-aine. Sitä ei voi omistaa, eikä se kulu käytettäessä aineellisten hyödykkeiden tavoin. Kilpailuoikeuden näkökulmasta ei ole estettä sille, että yritykset keräävät ja säilyttävät suuria tietomääriä varsinkin, jos vastaavan datan kerääminen on mahdollista myös muille yrityksille. Kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta merkityksellistä on kuitenkin se, miten tietoja käytetään. Kilpailusäännöt mahdollistavat puuttumisen tilanteeseen, jos yritys on onnistunut keräämään tietokannan, jota on vaikeaa toisintaa, ja jos se käyttää tietoja kilpailua rajoittavalla tavalla kuluttajien vahingoksi. Kyseessä voi olla esimerkiksi kilpailijan sulkeminen markkinoilta estämällä tietojen saaminen, yrityskauppa, jossa pyritään hankkimaan merkittävää dataa, tai kilpailukäyttäytymisen yhdenmukaistaminen paljastamalla liiketoimintaa koskevia yksityiskohtaisia tietoja.   Massadata, kilpailu ja yksityisyyden suoja Massadata on nyt EU-alueen viranomaisten asialistan kärkipäässä, ja dataa käsittelevien yritysten onkin tietosuoja- ja kuluttajansuojalainsäädännön lisäksi otettava nyt entistä paremmin huomioon myös kilpailusäännöt. Lisäksi on hyvä muistaa, että vaikka tietosuoja-, kuluttajansuoja- ja kilpailulainsäädäntö ovat kukin omia oikeudenalojaan, niiden yhteisenä tavoitteena on edistää oikeudenmukaisuutta ja kuluttajien hyvinvointia. Vahvan markkina-aseman käyttäminen tietosuojan heikentämiseksi voi olla myös kilpailusääntöjen vastaista. Datan käyttöön liittyvät kilpailuoikeudelliset kysymykset olivat myös juuri järjestämämme kilpailuoikeusseminaarin keskeinen aihe. Kollegamme Jussi Nieminen ja Hannele Huimala käsittelivät niitä englanninkielisessä esityksessään .   

    Published: 12.10.2016