1. Post

   Millaisia vaihtoehtoja yrityksillä on kevään yhtiökokouksen järjestämiseksi?

   Ilman ennustajan lahjojakin voi esittää arvion: mitä suurempi yhtiö ja mitä aiemmin keväällä yhtiökokous on suunnitelmissa pitää, sitä todennäköisemmin yhtiön pitää järjestää jonkinlainen etäosallistumismahdollisuus. Tällä kertaa tilanne ei kuitenkaan tule viime kevään tapaan yllätyksenä, vaan sekä yhtiöiltä että osakkeenomistajilta on lupa odottaa parempaa varautumista. Yhtiöille tämä tarkoittaa sitä, että osakkeenomistajille on järjestettävä ajanmukaiset osallistumismahdollisuudet. Osakkeenomistajien taas toivoisi tarttuvan näihin mahdollisuuksiin aktiivisesti. Sekä viime että tuleva kevät ovat hyviä mahdollisuuksia kerryttää kokemusta erilaisista kokouksen järjestämistavoista tulevaisuutta varten. Osakeyhtiölaki uudistunee jossain vaiheessa niin, että yhtiöt saavat pysyvästi lisää vaihtoehtoja yhtiökokouksen järjestämiseen. Vielä on kuitenkin mahdotonta sanoa, milloin se tapahtuu ja mikä on uudistuksen lopullinen sisältö. Kolme vaihtoehtoa kokouksen järjestämiseen Pörssiyhtiöillä on yhtiökokouksen järjestämiseen kolme pääasiallista vaihtoehtoa. Keskeinen ero liittyy siihen, miten pitkälti kokous toteutetaan etäosallistumisena: Tässä yhteydessä pitänee huomauttaa, että yhtiökokousmaailmassa etäosallistuminen ei tarkoita välttämättä sitä, että osallistujat osallistuisivat kokoukseen omilta tietokoneiltaan kuka mistäkin. Tällainen reaaliaikainen etäosallistuminen olisi mahdollista toteuttaa, mutta yhdessäkään pörssiyhtiöissä siihen ei ole käsittääksemme vielä tartuttu. Useimmissa tapauksissa etäosallistuminen on sen sijaan toteutettu ennakkoäänestämisellä. Onnistuuko ajatustenvaihto etänä? Pörssiyhtiön tuskin kannattaa laskea sen varaan, että kaikki osakkeenomistajat voisivat osallistua kokoukseen kokouspaikalla ensi keväänä – ainakaan jos kokous on tarkoitus pitää yhtiökokouskauden alkupuolella. Useimmat yhtiöt valitsevatkin hybridikokouksen ja etäkokouksen välillä. Etäkokoukset pörssi- ja First North -yhtiöille mahdollistava väliaikainen lainsäädäntö on näillä näkymin voimassa vain ensi vuoden kesäkuun loppuun asti. Perinteisen yhtiökokouksen olennainen osa on osakkeenomistajien ja yhtiön johdon välinen ajatustenvaihto. Sen toteuttamista on tärkeää pohtia etäkokousta suunniteltaessa, erityisesti silloin, jos yhtiökokous järjestetään pelkkään ennakkoäänestämiseen perustuvana ”paperikokouksena”. Harkitsemisen arvoinen vaihtoehto on järjestää vuorovaikutusta varten kokonaan erillinen tilaisuus. Vaihtoehdot on hyvä pitää avoinna Kokouksen järjestämistavasta riippumatta selvää on se, että pandemia-aikana yhtiökokousten suunnittelu on tasapainoilua yhtäältä osakkeenomistajien oikeuksien ja toisaalta sekä osakkeenomistajien että muiden sidosryhmien terveyden ja turvallisuuden välillä. Tänä vuonna on käynyt selväksi, että koronavirustilanne ja voimassa olevat rajoitukset ja suositukset voivat muuttua erittäin nopeasti. Yhtiöiden on hyvä seurata tilannetta ja pitää vaihtoehdot avoinna niin kauan kuin mahdollista. Kun tulee aika yhtiökokouskutsun toimittamisen, eri osallistumistavoista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista on viestittävä osakkeenomistajille selkeästi.

   Published: 26.11.2020

2. Post

   Aineeton omaisuus on yrityksen tärkein pääoma

   Koronakriisi on ajanut suomalaiset yhtiöt hakemaan kasvua digitalisaatiohankkeista ja herättänyt tarpeen suojata näitä investointeja. Tämä onkin yksi syy siihen, miksi patentti- ja tavaramerkkihakemusten määrä on kasvanut tänä vuonna Suomessa merkittävästi. Sama trendi näkyy myös Euroopan patenttivirastossa: kasvu on suurinta tietoliikenne ja -tekniikan alalla. Aineeton arvonluonti tuo menestystä koko yhteiskunnallemme. Aineettomien oikeuksien strategian uudistaminen onkin kirjattu Suomen hallitusohjelmaan. Kun työ- ja elinkeinoministeriön käynnistämä työ on saatu valmiiksi, strategia tukee yritysten kilpailukykyä digitalisoituvassa ja globalisoituvassa toimintaympäristössä ja vahvistaa Suomen asemaa kansainvälisesti houkuttelevana innovaatioympäristönä. Jokaisen vastuullisesti toimivan yritysjohdon on viimeistään nyt kartoitettava liiketoimintansa kannalta merkitykselliset immateriaalioikeudet ja huolehdittava siitä, että oikeudet on suojattu relevanteilla markkinoilla ja otettu osaksi yrityksen strategiaa. Muussa tapauksessa yhtiöllä on liiketoimintariski: yhtiö saattaa menettää oikeudet omiin innovaatioihinsa tai pahimmassa tapauksessa jopa joutua lopettamaan tuotteidensa myynnin. Samalla johdon on hyvä varmistaa, että yhtiön tuotteita ja palveluita markkinoidaan vastuullisesti brändin ja sen arvon mukaisesti. Elämme pitkälle digitalisoituneessa mutta samalla entistä haavoittuvammassa maailmassa. Teollinen vakoilu ja kyberrikollisuus kohdistuvat myös yritysten aineettomaan omaisuuteen, jota on kaikin keinoin puolustettava. Edessä on iso urakka, sillä omaisuutta on vielä paljon rekisteröimättä ja suojaamatta.

   Published: 27.10.2020

3. Post

   Vastuullista markkinointia vai harhaanjohtavaa viherpesua?

   Tällaisia väittämiä vilisee nykyisin yritysten markkinoinnissa. Hyvä niin – yritykset kiinnittävät entistä enemmän huomiota liiketoimintansa vastuullisuuteen ja erityisesti ympäristövaikutuksiinsa, ja ne viestivät niistä runsaammin ja avoimemmin. Vastuullisuus- ja ympäristöväittämien käyttäminen markkinoinnissa vaikuttaa kuluttajien ostopäätöksiin ja voi tuoda yritykselle kilpailuetua. Ei siten ole yhdentekevää, minkälaisia väitteitä markkinoinnissa esitetään. Vaatekaupassa voi esimerkiksi törmätä neulepuseroon, jossa roikkuu hintalapun lisäksi Olen vastuullinen -etiketti. Mitä tarkoittaa, että tuote on vastuullinen? Eräs suomalainen vaatebrändi julkaisi syyskuussa ”100-prosenttisesti vastuullisen vaatemalliston”. Mallistossa ei ollut ainoatakaan vaatetta ja verkkokauppa ja myymälä olivat täysin tyhjiä. Yritys halusi näin viestittää, että täysin vastuullisen vaatteen tekeminen on mahdotonta. Markkinointi & Mainonta uutisoi elokuussa, että vastuullisuudesta viestiminen koetaan yrityksissä hankalaksi ja viherpesun leimaa pelätään. Yhtenä syynä nähdään juurikin mittakaavahaaste: yritykset mittaavat vastuullisuustekojensa vaikutusta eri tavoilla. Vastuullisuusmarkkinointia ei kannata kuitenkaan pelätä, jos markkinointi perustuu faktoihin ja siinä huomioidaan tuotteen tai palvelun koko elinkaari raaka-aineiden hankinnasta jätteiden hävittämiseen. Markkinointi ei saa olla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa Vastuullisuus- ja ympäristöväittämät – kuten mitkä tahansa tosiasiaväitteet markkinoinnissa – pitää pystyä näyttämään toteen. Oma subjektiivinen käsitys asiasta ei riitä, vaan väittämän tueksi on pystyttävä esittämään tutkimustuloksia tai muuta luotettavaa, tarvittaessa kolmannen tahon verifioimaa dataa. Markkinoinnin luoma kokonaisvaikutelma ei saa olla harhaanjohtava. Harhaanjohtavaa olisi esimerkiksi sanoa ”olemme tuplanneet kierrätetyn materiaalin määrän”, jos kierrätettyä materiaalia oli alun perinkin tuotteessa vain hyvin pieni osa. Markkinoinnissa ei tule käyttää väärin kuluttajien huolta ympäristöstä tai pyrkiä hyötymään kuluttajien puutteellisesta ympäristötietämyksestä. Markkinoinnista tulisi myös ilmetä, koskeeko esitetty ympäristöväittämä tuotteen koko elinkaarta, ainoastaan sen yhtä osaa tai tuotantovaihetta vai esimerkiksi yrityksen kokonaisympäristötehokkuutta. On myös huomattava, että ympäristöväittämänä ei pidetä ainoastaan sanallista ilmaisua. Ympäristöväittämänä voi tulla arvioitavaksi myös symboli tai muu graafinen esitys, joka viittaa tuotteen tai pakkauksen ympäristönäkökohtaan. Yrityksen ei siten tule esimerkiksi laittaa tuotepakkaukseen itse kehittämiään symboleita, jos niistä voi saada harhaanjohtavan käsityksen, että tuotteella on virallinen ympäristösertifikaatti. Merkityksetöntä tai epäolennaista ominaisuutta ei tule korostaa Markkinoinnissa ei tule korostaa sellaista ominaisuutta, joka ei ole merkityksellinen tai olennainen kyseisen tuotteen tai palvelun kannalta. Vastuullisuus- ja ympäristöväittämien merkityksellisyyttä ja olennaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon muut samaan tuote- tai palveluryhmään kuuluvat tuotteet. Harhaanjohtavana pidetään esimerkiksi väitettä, että tuote ei sisällä lainkaan tiettyä ainetta, jos sitä ei ole muissakaan markkinoilla olevissa vastaavissa tuotteissa. Käytetyn ympäristöväittämän tulee siis olla olennainen markkinoidun tuotteen kannalta. Väittämä voi koskea vain sellaisia seikkoja, jotka ovat jo olemassa tai vähintään todennäköisesti ilmenevät tuotteen elinkaaren aikana. Vältä viherpesua: käytä totuudenmukaisia, ajantasaisia ja olennaisia ympäristöväittämiä Viherväittämien yleistyttyä myös Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n vuonna 2019 julkaistut uudet markkinointisäännöt sisältävät entistä yksityiskohtaisempia sääntöjä, joita sovelletaan ympäristöväittämiä sisältävään markkinointiin eli esimerkiksi ympäristömerkintöihin, tuotepakkauksiin, tuoteselosteisiin, ympäristöväittämiä sisältäviin markkinointimateriaaleihin ja digitaaliseen mediaan. ICC on myös julkaissut tulkintaohjeen usein käytettyjen ympäristöväittämien hyödyntämiseen. ICC:n markkinointisääntöjen mukaan markkinoinnissa ei tule varauksetta käyttää esimerkiksi ilmaisuja ”ympäristöystävällinen”, ”ekologisesti turvallinen”, ”vihreä”, ”kestävä”, ”ilmastoystävällinen” tai muita vastaavia ilmaisuja, jotka antavat aiheen olettaa, ettei tuotteella tai toiminnalla ole ympäristölle haitallisia vaikutuksia tai että ympäristövaikutus on myönteinen. Tällaisten ilmaisujen käyttäminen edellyttää aina vahvaa näyttöä. Lisäksi kestävään kehitykseen viittaavia väittämiä ei tule käyttää, ennen kuin on olemassa keino mitata kestävää kehitystä tai sitä, miten sen toteutuminen varmistetaan. Toimiva ympäristöväittämä on siten rehellinen, totuudenmukainen, olennainen, ajantasainen, tarkka ja sitä selittävä teksti on selkeä, olennainen ja helposti ymmärrettävä.

   Published: 22.10.2020

4. Post

   Miten koronapandemia muuttaa toimitilatarpeita?

   Toisaalta Facebook vuokrasi elokuussa lähes 70 000 neliömetriä toimistotilaa Manhattanilta tarkoituksena muuttaa entinen postitoimistorakennus suureksi avokonttoriksi. Hyville ja oikeilla sijainneilla oleville toimistotiloille on siis kysyntää jatkossakin. Suomessakin yritysjohtajat pohtivat, millaisia tiloja työntekijät tulevaisuudessa tarvitsevat . Kun kotona työskentelystä tulee arkea, toimisto muuttuu yhä selvemmin kohtaamispaikaksi. Työtiloilta odotetaan nyt väljyyttä terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi, mutta pitkän aikavälin trendi eli toimistoneliöiden väheneminen näyttäisi jatkuvan. Sen rinnalle voi nousta monipaikkaistuminen. Keskustassa sijaitsevan pääkonttorin sijaan työntekijöitä saattavat palvella paremmin hajasijoitetut työskentelyhubit. Toimitilamarkkinoiden muutokset välittyvät myös asuntomarkkinoille. Vanhoja toimistoja muutetaan jo nyt asunnoiksi ja muihin käyttötarkoituksiin lähes yhtä paljon kuin uutta toimistotilaa rakennetaan. Samaan aikaan yhä useampi toivoo kotiinsa toimivaa työtilaa ja viihtyisyyttä lisääviä palveluita asuntoyhtiöiltä. Uutta joustoa vaaditaan vuokrasopimuksiinkin, joiden on tuettava tilan muuntojoustavuutta ja monikäyttöisyyttä. Aktiivinen kiinteistönomistaja vastaa oma-aloitteisesti myös terveellisyys- ja turvallisuusodotuksiin. Kiinteistön kilpailukykyä lisää se, jos omistaja on teettänyt ilmanvaihtoselvitykset ja noudattaa LVI-järjestöjen vapaaehtoisia ilmanvaihto- ja koronasuosituksia. Näyttääkin siltä, että koronapandemia vauhditti kiinteistöalalla jo aluillaan olleita muutoksia.

   Published: 22.9.2020

5. Post

   Asuntosijoittamisen viimeaikaiset trendit – kiinteistöjen välinen yhteistyö ja palvelut asukkaille

   Käytännössä asuntojen omistaminen edellyttää asuntoyhtiöltä ja sijoittajalta enemmän. Taloyhtiön hallinnon pyörittämisen lisäksi asunto-osakeyhtiön täytyy huolehtia isännöinnin ja huollon sekä tarvittavien peruskorjausten järjestämisestä. Näiden lisäksi on mahdollista, että vuokranantaja tai taloyhtiö tarjoaa asukkaille elämää helpottavia lisäpalveluja. Arjen pyörittämisessä yhteistyö naapurikiinteistöjen kanssa yleistyy Uusissa taloyhtiöissä osa käytännön asioista voi olla järjestetty yhdessä naapurikiinteistöjen kanssa. Yleisimpiä kohteita ovat yhteiset piha-alueet ja parkkihallit tai esimerkiksi jätteiden putkikeräysjärjestelmät. Juridisesta näkökulmasta nämä on voitu järjestää mitä moninaisemmalla tavalla esimerkiksi yhteisjärjestelysopimuksin, hallinnanjakosopimuksin tai yhteisesti omistetun osakeyhtiön kautta. Yhteisesti omistetut ja huolletut alueet tai järjestelmät tuovat tehokkuusetuja ja mahdollisia säästöjä mutta ovat asunnon omistajalle myös potentiaalinen riski. Nimittäin mikäli esimerkiksi kaavamääräyksiä ei ole noudatettu, virheen korjaaminen voi olla vaikeaa, jos oikeuksia naapurikiinteistöihin ei ole sovittu huolellisesti. Huolellisella sopimusten laadinnalla ja muulla juridisella riskienhallinnalla riskiä voidaan kuitenkin pienentää. Erityisen tärkeää on, että asunnon omistajan oikeus edellä mainittuihin asioihin on kaikissa tilanteissa pysyvä ja että huolto- ja peruskorjauskustannusten sekä järjestelyn vastuiden jakautuminen on sovittu läpinäkyvästi ja oikeudenmukaisesti. Asuntosijoittajasta palvelun tarjoajaksi Uudeksi trendiksi on viime aikoina noussut asuntosijoittajan vuokralaisille tarjoamat palvelut. Asunnon vuokraaja tai taloyhtiö voi tarjota asukkaille esimerkiksi yhteiskäyttöauton tai kuntosalin, mutta myös esimerkiksi urheiluvalmennusta, aulapalveluita tai huoneistohotellityyppisiä majoituspalveluita asukkaiden vieraille. Ihmisten siirryttyä viime keväänä etätöihin myös yhteisissä tiloissa sijaitsevien muunneltavien etätyötilojen tarve kasvoi. Niissä taloyhtiöissä, joissa oli asukkaiden käytössä olevia yhteisiä tiloja, joustavat tilojen varauskäytännöt mahdollistivat tilojen varaamisen muun muassa palavereihin tai hiljaiseen työskentelyyn. Talossa voi myös olla vaikkapa aurinkovoimala, jonka sähkötuotto tulee asukkaiden hyväksi tai asukkaita, jotka hoitavat vuokranantajan puolesta esimerkiksi avainten luovutusta ja asuntojen tarkastusta poismuutoissa. Palvelut vaativat uudenlaista osaamista riskienhallinnassa Tarjottaessa palveluja ollaan tilanteessa, jossa asuntosijoittajalta vaaditaan riskienhallintaa yhä useammalta toimialalta. Riippuen erilaisten vuokralaisille tarjottavien palvelujen toteuttamistavasta vuokranantajalle tai taloyhtiölle voi tulla merkittäviä vastuita asuntosijoittamiselle tavallisesti vieraammilta aloilta, kuten työoikeudesta tai tietosuojasta. Myös palvelujen tuottamisen verokohtelu riippuu niiden toteuttamistavasta. Asuntosijoittajan on syytä harkita tarkkaan kaikki mahdolliset palvelujen toteuttamistavat ja niiden tuomat velvoitteet ennen kuin lähtee tarjoamaan tai edes markkinoimaan palveluja asukkaille. Samoin sijoittajan harkitessa palveluita tarjoavan asuntokohteen ostamista osaksi omaa sijoitusportfoliota on tärkeää panostaa huolelliseen due diligence ‑tarkastukseen. Palvelut tuovat lisätuottoa sijoitukselle Erilaisista uusista hallinnollisista velvoitteista ja riskeistä huolimatta palvelujen tarjoaminen asukkaille on kuitenkin trendi, jota sijoittajan ei kannata jäädä seuraamaan sivusta. Tarjoamalla palveluita asukkaille asuntosijoittaja voi vastata kysyntään hyvältä markkinapaikalta ja saada parempaa tuottoa sijoitukselleen.

   Published: 21.9.2020

6. Post

   Maankäyttö- ja rakennuslaki uudistuu – muuttuuko maankäyttömaksu?

   Ympäristöministeriö asettikin huhtikuussa 2018 parlamentaarisen hankeryhmän valmistelemaan maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) kokonaisuudistusta. Sen tavoitteena on, että hallituksen esitys uudeksi laiksi valmistuisi ensi vuoden loppuun mennessä. Osana uudistuksen valmistelua ympäristöministeriö teetti kuntien maankäyttösopimuskäytännöistä selvityksen , joka julkaistiin maaliskuussa. Selvitys vahvisti kiinteistöalalla vallitsevaa käsitystä: lakia tulkitaan kunnissa moninaisesti. Maankäyttömaksujen perusteet ristiriidassa Selvityksen mielenkiintoisimpana seikkana pidän sitä, että maankäyttömaksut perustuvat usein kuntien tavoitteeseen leikata maan arvonnousua, vaikka tämä ei ole ollut lainsäätäjän tarkoitus. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maankäyttömaksun suuruuden tulisi perustua kunnalle aiheutuviin yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin. Kun maankäyttösopimuksissa perittävä maankäyttömaksu perustuu arvonnousuun, maanomistaja ei pysty arvioimaan korvauksen oikeellisuutta. Kunnat harvoin laativat maankäyttömaksulaskelmia maankäyttösopimuksen liitteeksi tai osaksi päätöksentekoaan. Siksi maanomistaja tai kunnallinen päätöksentekijä ei voi arvioida, onko maksun suuruus oikea verrattuna asemakaavamuutoksesta johtuviin yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin. Mikäli laskelmia on, ne perustuvat yleensä asemakaavamuutoksen luomaan arvonnousuun. Laskelmissa on lähinnä listattu asemakaavan muutoksesta maanomistajalle aiheutuvia purku- ja pilaantumiskustannuksia sekä kiinteistölle osoitetun rakennusoikeuden arvon muutoksia. Maankäyttömaksujen perimiseen voi todellisuudessa olla ohuet perusteet esimerkiksi tiiviiden kaupunkiseutujen täydennysrakennushankkeissa. Silloin arvonnousuun perustuva maankäyttömaksu tuskin vastaa kunnalle aiheutuvia yhdyskuntarakentamisen kustannuksia. Maanomistajan maksuvelvollisuus poikkeaakin räikeästi lainsäätäjän alkuperäisestä tarkoituksesta. Avoimuutta kustannuksiin Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus on valtava lainsäädäntöhanke. Toivoa sopii, että uudistus ratkaisee maankäyttömaksujen ja -sopimusten heikkoudet. Tilannetta parantaisi jo se, jos kustannukset ilmoitettaisiin avoimemmin. Se on erityisen tärkeää, koska maankäyttösopimuksissa valtasuhteet ovat epätasapainoiset eikä maanomistajalla ole aidosti edellytyksiä neuvotella sopimuksen sisällöstä tai maksun määrästä.

   Published: 21.9.2020

7. Post

   Työelämässä korostuvat joustavuus ja luottamus

   Samanlaisen joustavuuden soisi jatkuvan myös  tulevaisuudessa.  Työnantajien perusteet työvoiman vähentämiseksi ovat erilaisia, eikä pitkille neuvotteluille ole selkeässä tilanteessa tarvetta. Määräaikoihin sidotut neuvottelut eivät saisi olla työntekijöiden irtisanomisajan jatke, jossa neuvotteluita jatketaan usein sen vuoksi, ettei minimineuvotteluaika ole tullut vielä täyteen. Kevät osoitti, että työntekijät ja työnantajat pystyvät sopimaan asioista joustavasti molempien intressit huomioiden ilman jäykkiä ja ulkopuolelta annettuja menettelyjä. Lainsäädännön ja työehtosopimusten sisältöä tulisikin kehittää niin, että ne antavat raamit, joiden sisällä työpaikoilla voidaan hakea parhaiten sopivat käytännöt toimialasta ja liittoon kuulumisesta riippumatta.   Valmisteilla olevan yhteistoimintalain kantavana ajatuksena on luottamus: tavoiteltuun lopputulokseen ei enää pyrittäisi tarkoilla menettelysäännöillä, vaan sopimalla asioista työnantajan ja henkilöstön välillä yhteistyön hengessä. Viime kevään kokemukset näyttivät, että nämä tavoitteet toimivat myös käytännössä. Työnantajat toimivat vastuullisesti, kun he pitävät huolta työsuhteiden jatkumisen edellytyksistä ja etsivät yhdessä työntekijöiden kanssa ratkaisuja, joihin kaikki voivat sitoutua. Jos viime kevään muutokset ja etätyöhön siirtymisen pelisäännöt olisi valmisteltu perinteisin keinoin, ratkaisuja ei olisi todennäköisesti vielä tänäänkään.

   Published: 25.8.2020

8. Post

   Tiedonantovelvollisuuden tulkinta – pyrkimys toimia yhteistoimintalain mukaan ei aina riitä

   Käsittelen tässä blogissa kahta tuoretta oikeustapausta, jotka osoittavat, että työnantajan pyrkimys toimia yhteistoimintalain mukaan ei välttämättä riitä. Hyvitysmaksuvelvollisuus voi syntyä myös silloin, jos työnantaja huolimattomuuttaan rikkoo velvollisuutta, jonka tarkkaa sisältöä ei ole määritelty laissa. Neuvottelun käynnistämiseen tarvittavat tiedot Kun työnantaja käynnistää yhteistoimintalain 8 luvun mukaiset työvoiman vähentämistä koskevat yt-neuvottelut, sen on neuvotteluesityksessä tai viimeistään ensimmäisellä neuvottelukerralla annettava henkilöstölle tiedoksi Riittävien tietojen antaminen on perusedellytys onnistuneelle neuvotteluprosessille. Työnantajan konkreettinen suunnitelma luo perustan, jonka pohjalta osapuolet neuvottelevat ja henkilöstö voi esittää omia vaihtoehtojaan. Neuvottelujen aloittamisen oikea ajoitus tärkeää Neuvotteluja ei saa aloittaa liian aikaisin, koska silloin työnantajalla ei yleensä ole riittäviä tietoja tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi. Toisaalta työnantaja ei myöskään saa edetä suunnitelmassaan liian pitkälle, sillä tosiasiallista päätöstä työvoiman vähentämisestä ei saa tehdä ennen yt-neuvottelujen käymistä. Neuvottelujen aloittaminen oikeaan aikaan onkin asia, jossa kokenut työoikeusjuristi voi tukea työnantajaa jo ennen kuin neuvottelut virallisesti edes alkavat. Case 1: Lakiviittaus ei ole riittävä selvitys kohdentamisperiaatteista Laissa, oikeuskirjallisuudessa tai oikeuskäytännössä ei ole tarkkaa ohjetta siitä, mitä tietoja työnantajan on annettava periaatteista, joiden mukaan mahdollisten henkilöstövaikutusten kohteeksi joutuvat työntekijät valikoituvat. Perinteisesti on katsottu, että viittaus soveltuvan työ- tai virkaehtosopimuksen irtisanomisjärjestykseen on riittävä. Kohdentamisperiaatteiden riittävä kuvaus on kuitenkin herättänyt epäselvyyttä niissä organisaatioissa, joita ei koske työ- tai virkaehtosopimukseen perustuva vähentämisjärjestys. Tällaisessa tilanteessa korkein oikeus on ratkaisussaan 2020:7 katsonut, että ilmoitus, jonka mukaan irtisanomisjärjestys on lainsäädännön mukainen ja syrjimätön, ei anna henkilöstölle riittäviä tietoja neuvotteluihin valmistautumiseksi. Vaikka laissa tai sen esitöissä ei ole tarkemmin kerrottu, millä tavalla kohdentamisperiaatteet tulee kuvata, työnantajan yleinen viittaus lain mukaisesti toimimiseen katsottiin huolimattomuudeksi, joka johti hyvitysmaksuvelvollisuuteen. Ratkaisussa korkein oikeus ei kuitenkaan ohjeistanut tarkemmin, millaiset tiedot kohdentamisperiaatteista katsotaan riittäviksi. Korkein oikeus tyytyi toteamaan, että ”toimenpiteiden kohteeksi joutuvien valinnassa riittäviä voivat olla suhteellisen yleisluontoiset tiedot valintaa ohjaavista periaatteista”. Tällainen ohjeistus yleisluontoisista tiedoista jättää monet työnantajat edelleen kaipaamaan konkreettisempaa toimintaohjetta. Aiemman oikeuskäytännön perusteella on katsottava, että kuvaus niistä seikoista, joille työnantaja antaa painoa valintaa tehdessään, olisi riittävä. Tällaisia seikkoja voivat olla esimerkiksi Kyse ei ole suunnitelmasta siitä, kenen työsuhde päättyisi, vaan siitä, mihin asioihin työnantaja kiinnittäisi huomiota valintoja tehdessään. Case 2: Hovioikeus on edellyttänyt henkilöstövaikutusten maantieteellistä erittelyä Vaasan hovioikeus antoi 29.6.2020 kaksi ratkaisua, jotka koskivat henkilöstövaikutusten määrän arviointia. Lain mukaan työnantajan on neuvottelujen alkaessa kerrottava alustava arvio irtisanomisten, lomauttamisten ja osa-aikaistamisten määrästä. Hovioikeus linjasi, että työnantajan on neuvotteluissa annettava arvio lukumäärästä henkilöstöryhmittäin ja maantieteellisesti eriteltynä, jos tämä on neuvotteluiden kannalta tarpeellinen tieto. Tällaista velvollisuutta ei löydy suoraan laista. Hovioikeus perustelikin linjaansa joukkovähentämisdirektiivin tulkinnalla sekä sillä, että työnantajan antamien tietojen täsmällisyyttä on arvioitava suhteessa yhteistoimintamenettelyn tarkoitukseen. Hovioikeuden mukaan työnantajan on tilannekohtaisesti ratkaistava, onko maantieteellinen erittely yhteistoimintamenettelyn tarkoituksen kannalta tarpeellinen tieto. Myös tämä ohjeistus herättää monessa työnantajassa enemmän kysymyksiä kuin varmuutta oman tiedonantovelvoitteen täyttämisestä. Hovioikeuden ratkaisuissa työnantaja oli ilmoittanut arvionsa vähennystarpeesta liiketoimintayksiköittäin, mutta koska kyseessä oli suuri yritys, jonka eri liiketoiminnot oli sijoitettu eri paikkakunnille, hovioikeuden mukaan olisi ollut tarpeellista ilmoittaa henkilöstövähennysten arvioitu maantieteellinen jakautuminen. Koska näin ei ollut tehty, työnantaja tuomittiin maksamaan hyvitystä – näin siis siitäkin huolimatta, että yt-laissa ei ole nimenomaista säännöstä, joka velvoittaisi tekemään tällaisen erittelyn. Hovioikeuden tuomiot eivät ole lainvoimaisia (tilanne 21.8.2020). Jatkossa vähemmän yksityiskohtia ja enemmän aitoa vuoropuhelua? Nykyisen yhteistoimintalain ongelmia työnantajan näkökulmasta ovat lain tulkinnanvaraisuus, monimutkaiset menettelysäännökset ja niiden rikkomisesta aiheutuvat kovat seuraamukset. Työnantajan ja työntekijöiden on haastavaa käydä aitoa vuoropuhelua ja neuvotella yhteistoiminnan hengessä, kun huomio prosessissa kiinnittyy herkästi yksityiskohtiin, joiden tarkasta sisällöstä työnantaja ei hyvästä pyrkimyksestäkään huolimatta aina pysty varmistumaan lakiin perehtymällä. Yhteistoimintalakia aiotaan uudistaa työnantajan ja henkilöstön yhteistoiminnan henkeä paremmin toteuttavaksi. Yksityiskohtaisen ja menettelyä korostavan sääntelyn sijasta yhteistoiminnan henki voisi toteutua paremmin yleisluontoisemman sääntelyn avulla. Lakimuutoksen on tarkoitus lisätä joustoa myös sitä kautta, että menettelytavoista voisi sopia toisin valtakunnallisella työehtosopimuksella tai työnantajan ja henkilöstön välisellä yhteistoimintasopimuksella. Hallituksen esitys lakimuutoksesta oli tarkoitus antaa kevään 2020 aikana, mutta koronaepidemiatilanteen vuoksi se viivästyy.   Sanna Alku Lisa Litvin

   Published: 21.8.2020

9. Post

   Työturvallisuus korona-aikana - mitä jokaisen työnantajan on hyvä tietää?

   Koronavirus on herättänyt asiakkaidemme parissa useita kysymyksiä. Käyn seuraavaksi läpi tyypillisimpiä kysymyksiä työturvallisuuden näkökulmasta. Voiko työntekijä kieltäytyä palaamasta töihin, jos koronavirus pelottaa tai hän kuuluu riskiryhmään? Työntekijän pelko sairastua koronavirukseen ei lähtökohtaisesti ole syy jäädä pois töistä. Työturvallisuuslaki antaa työntekijälle oikeuden pidättäytyä työstä silloin, jos työstä aiheutuu vakavaa vaaraa työntekijän omalle tai muiden työntekijöiden hengelle tai terveydelle. Säännöksen soveltamiskynnys on kuitenkin melko korkea.  Pidättäytymisoikeus on mahdollinen vain poikkeustapauksissa, joissa vaara on todellinen ja vakava. Pelkästään koronaviruksen vakavan muodon riskiä lisäävä perussairaus ei automaattisesti oikeuta pidättäytymään työstä. Lisäksi pidättäytymisoikeutta työstä ei ole, jos vaara on vältettävissä työturvallisuutta parantamalla. Työnantajan työturvallisuustoimet ovatkin aina ensisijainen keino tilanteen ratkaisemiseksi. Mitä työnantajan työturvallisuuskeinot ovat?   Työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Lähtökohtana on, että työnantaja tunnistaa riskit ja vaaratekijät työympäristössä ja pyrkii poistamaan tai, jos se ei ole mahdollista, minimoimaan ne. Riskinarvioinnin pohjalta työnantaja suunnittelee, miten koronaviruksen riskejä hallitaan työympäristössä. Konkreettiset keinot vaihtelevat työolosuhteiden mukaan. Toimenpiteitä suunniteltaessa työnantajan pitää huomioida myös työntekijän henkilökohtaiset seikat, kuten riskiryhmään kuuluminen. Myös toimenpiteiden velvoittavuus tulee harkita tarkkaan: työnantajan on päätettävä, ovatko toimenpiteet työpaikalla suositusluonteisia vai työnantajan direktio-oikeutensa nojalla antamia velvoittavia määräyksiä. Konkreettiset toimenpiteet voivat tarkoittaa esimerkiksi Esimerkiksi riskinarvioinnin perusteella voi olla tarpeen, että vaarojen minimoiseksi työpaikalle asetetaan velvollisuus käyttää maskia.  Tällöin on työnantajan velvollisuus antaa ohjeistus maskien käytöstä työntekijöille, hankkia maskit työpaikalle ja vastata maskeihin liittyvistä kustannuksista. Mitkä ovat työntekijöiden velvollisuudet? Työntekijöillä on velvollisuus noudattaa työnantajan ohjeita ja vaikuttaa muutoinkin omalta osaltaan turvalliseen työympäristöön. Aina on mahdollista, että joukosta löytyy yksittäisiä työntekijöitä, jotka suhtautuvat ohjeisiin kielteisesti. Siksi työnantajan on hyvä tehostaa työturvallisuuteen liittyviä määräyksiä käytettävissä olevilla työoikeudellisilla keinoilla. Työnantajan työturvallisuusvelvoitteet kiteytettynä Oikeudenkäynneissä arvioidaan usein, onko työnantaja täyttänyt sille kuuluvat työturvallisuusvelvoitteet. Tiivistetysti työnantajan työsuojelutoimenpiteet koronaviruksen osalta ovat seuraavat: Työnantajan on otettava koronavirus huomioon osana yhtiön työturvallisuusprosesseja. Nyt voisi olla hyvä hetki tarkastella yrityksen työturvallisuusprosesseja ja niiden ajantasaisuutta laajemminkin. Eveliina Tammela Lisa Litvin

   Published: 21.8.2020

10. Post

    Mitä vastuullisuus tarkoittaa liikejuristille?

      Vastuullisuus läpäisee liikejuridiikan Juristit ovat heränneet vastuullisuustyöhön myöhään, vaikka vaikuttamismahdollisuudet ovat merkittävät. Vastuullisuusnäkökulmat ulottuvat pitkälle ympäristöoikeuden ulkopuolelle. Lähes jokainen sopimus on mahdollisuus vaikuttaa.  Vihreä rahoitus yleistyy ja sopimusmallit kehittyvät. Yrityskaupoissa vastuullisuuskysymykset nousevat esiin due diligence ‑työssä ja vaikuttavat kauppahintaan, ja energiasektorin sopimusrakenteissa riittää kehittämistä.  Julkiset hankinnat tulisi toteuttaa kestävästi. Kilpailijoiden yhteistyö päästöjen vähentämiseksi edellyttää kilpailuoikeudellista arviota. Tiedolla johtamisen tulisi perustua tiedon vastuulliseen käyttöön, eikä tietosuoja-asetuksen osaaminen riitä. Korruption torjunta edellyttää toimivia compliance -käytäntöjä ja ilmoituskanavia. On vaikeaa löytää oikeudenalaa, johon ei liittyisi vastuullisuusnäkökulmia.  Vaikuttavuutta uusilla rahoitusvälineillä Vaikuttavuuden tavoittelu luo juristeille myös kokonaan uudentyyppistä työtä. Vaikuttavuussijoittaminen ja vaikuttavuusrahastot ovat saaneet jalansijaa Suomessakin. Vaikuttavuussijoittamisessa yksityisellä pääomalla ei tavoitella ainoastaan taloudellista tuottoa vaan myös mitattavissa olevaa yhteiskunnallista hyötyä, ja siitä on kaavailtu yhtä ratkaisua julkistalouden kasvaviin haasteisiin. Juristeille uusia urapolkuja Muuttuva maailma haastaa juristit jatkuvaan kehittymiseen ja luo tuleville juristipolville uusia, mielenkiintoisia ja mielekkäitä urapolkuja. Kukapa olisi vielä joitakin vuosia sitten ajatellut, että liikejuristin työ voi linkittyä vahvasti YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin? Hoidamme oman osuutemme Castrén & Snellman liittyi UN Global Compactiin vuoden 2020 alussa ensimmäisenä suomalaisena asianajotoimistona. C&S:n vastuullisuustyössä on kolme kulmaa: oma toimintamme, vastuullisuus asiakastyössä ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Suurin vaikuttavuus syntyy asiakkaidemme auttamisesta heidän omassa vastuullisuustyössään. Global Compactin lisäksi olemme ankkuroineet vastuullisuustyömme YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Keskeiset tavoitteemme ovat tasa-arvo, ilmastoteot ja oikeusturvan edistäminen.   Blogi on julkaistu ensimmäisen kerran Global Compact Finlandin nettisivuilla 18.8.2020  

    Published: 21.8.2020