EU:n yritysvastuulaki harppasi eteenpäin: neuvosto yksimielisyyteen kestävän toiminnan huolellisuusvelvoitteesta

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi joulukuun alun kokouksessaan neuvottelukantansa eli yleisnäkemyksen unionin yritysvastuulaista. Viralliselta nimeltään säädöshanke on direktiiviehdotus yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta. Esittelimme komission ehdotusta keväällä blogissamme ja artikkelissamme.

Neuvosto jätti kannassaan direktiivin soveltamisalan ennalleen. Toisin sanoen uusi kestävän liiketoiminnan huolellisuusvelvoite koskisi ”kotimaisia” eli Euroopan unionissa perustettuja yrityksiä, jos niillä on keskimäärin yli 500 työntekijää ja jos niiden maailmanlaajuinen nettoliikevaihto ylittää 150 miljoonaa euroa.

Raja-arvot olisivat matalammat tekstiiliteollisuudessa, maa-, metsä- ja elintarviketeollisuudessa sekä kaivannaisteollisuudessa (yli 250 työntekijää ja 40 miljoonaa euroa). Ulkomaisten yritysten kohdalla huolellisuusvelvoitteeseen riittäisi, että niiden liikevaihto unionista ylittää raja-arvon.

Pieniä ja keskisuuria yrityksiä huolellisuusvelvoite koskisi edelleen vain epäsuorasti silloin, kun ne tekevät yhteistyötä direktiivin piiriin kuuluvan yrityksen kanssa.

Huolellisuusvelvoite pätisi kaikenlaisiin liikesuhteisiin, painopiste tuotantoketjun alkupäässä

Neuvosto ehdotti muutosta uuden huolellisuusvelvoitteen rajaukseen. Komission ehdotuksessa huolellisuusvelvoite koski ”vakiintuneita liikesuhteita”. Sanamuoto herätti kritiikkiä, koska vakiintuneisuutta olisi pitänyt arvioida erikseen. Lisäksi yritysvastuulakia kannattavat järjestöt pelkäsivät, että muotoilu avaisi oven huolellisuusvelvoitteen kiertämiselle.

Neuvosto esittää nyt, että velvoite kattaisi yksinkertaisesti ”liikesuhteet”. Sanamuoto on sama kuin YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa ohjaavissa periaatteissa sekä OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille. Ne kuuluvat tunnetuimpiin yritysvastuun vapaaehtoisiin normeihin.

Toiselta puolen neuvosto kavensi huolellisuusvelvoitteen rajausta hieman. Komissio määritteli alun perin, että huolellisuusvelvoite ulottuisi ”arvoketjuun”.  Neuvosto luopuisi arvoketju-termistä, jota voi tulkita eri tavoin, ja korvaisi sen uudella termillä ”toimintaketju”.

Toimintaketju sisältäisi yrityksen tuotantoketjun alkupään eli yrityksen käyttämät tuotantopanokset muttei tuotteiden käyttöä, joka komission ehdotuksessa kuului huolellisuusvelvoitteen piiriin. Toimintaketjuun luettaisiin kuitenkin tuotteen jakelu, kuljetus, varastointi ja hävittäminen.  

Johdon huolellisuusvelvoite ja palkitseminen jäisivät yritysten päätettäväksi

Yritysmaailmassa herättivät keskustelua komission direktiiviehdotuksen kohdat, jotka olisivat täsmentäneet johdon huolellisuusvelvoitetta ja tuoneet kestävän kehityksen kysymykset nimenomaisesti huolellisuusvelvoitteen piiriin. Neuvosto ehdottaa varsin odotetusti niiden poistamista. Se perustelee muutosta sillä, että yrityksille pitää jättää vapaus säännellä sisäisiä asioitaan.

Neuvosto poisti ehdotuksesta myös kohdan, joka olisi kytkenyt johtajien palkkiot yrityksen ilmastosuunnitelmaan. Tämänkin muutoksen perusteena oli, että johdon palkitseminen kuuluu yrityksen ja sen omistajien toimivaltaan.

Ilmastosuunnitelma eli suunnitelma siitä, miten yritys sovittaa liiketoimintamallinsa ja -strategiansa puolentoista asteen lämpenemistavoitteeseen, pysyy neuvoston ehdotuksessa mukana. Yrityksen on myös kerrottava, miten se toteuttaa suunnitelman, mitä investointeja se vaatii ja miten ne rahoitetaan. Säännös vastaa sanamuodoiltaan kestävyysraportointidirektiiviä, jonka neuvosto ja parlamentti hyväksyivät hiljattain.

Ehdotuksessa on myös selkeytetty yritysten siviilioikeudellisen korvausvastuun synnyttävät tilanteet.  Komission alkuperäistä ehdotusta pidettiin tulkinnanvaraisena ja yleisen vahingonkorvausoikeuden näkökulmasta haasteellisena.

Yritykset saisivat 3–5 vuotta siirtymäaikaa

Direktiivi tulisi voimaan portaittain kestävyysraportointidirektiivin tapaan.

Neuvoston neuvottelukanta on direktiiviehdotuksen käsittelyssä välivaihe. Sen perusteella unionin puheenjohtajamaa voi aloittaa neuvottelut Euroopan parlamentin kanssa. Puheenjohtajuus siirtyy vuodenvaihteessa Tšekiltä Ruotsille, joka jatkanee uuden huolellisuusvelvoitteen edistämistä puheenjohtajamaiden yhteisen ohjelman mukaisesti.