Direktiiviehdotus velvoittaisi suuryritykset selvittämään toimitusketjunsa ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset

Euroopan komissio julkaisi 23.2. ehdotuksen direktiiviksi, joka velvoittaisi suuret yritykset selvittämään toimintansa haitalliset ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset ja torjumaan niitä toimitusketjua myöten.

Euroopan-laajuista sääntelyä toimitusketjujen vastuullisuudesta on odotettu pitkään. Uusi kestävän yritystoiminnan huolellisuusvelvoite (Corporate Sustainability Due Diligence) muistuttaa Ranskan niin sanottua yritysvastuulakia (loi sur le devoir de vigilance). Direktiiviehdotus täydentää komission keväällä 2021 antamaa direktiiviehdotusta yritysten kestävyysraportoinnista.

Kestävän yritystoiminnan huolellisuusvelvoite tarkoittaa, että yrityksen on

Velvoite ulottuu toimitusketjuun, direktiiviehdotuksen sanoin ”arvoketjuun liittyviin vakiintuneisiin liikesuhteisiin”.

Ketä ehdotus koskee?

Direktiiviehdotuksen huolellisuusvelvoite koskee lähinnä suuryrityksiä: yrityksellä on oltava yli 150 miljoonan liikevaihto ja yli 500 työntekijää. Kynnys on matalampi tekstiiliteollisuudessa, maa-, metsä- ja kalataloudessa ja elintarviketeollisuudessa sekä metalleja, mineraaleja ja fossiilisia raaka-aineita hyödyntävillä yrityksillä. Näilläkin aloilla velvoite koskee ainoastaan yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 40 miljoonaa ja työntekijämäärä yli 250.

Yhteensä direktiivi kattaisi vain noin 13 000 yritystä koko unionissa; esimerkiksi suomalaisyrityksistä vain noin 0,2 prosenttia työllistää yli 250 henkilöä.

Uusi sääntely vaikuttaisi kuitenkin toimitusketjujen kautta myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ehdotus sisältääkin pk-yrityksille erilaisia helpotuksia. Suurilta yhtiöiltä esimerkiksi vaaditaan, että ne tukevat pk-kumppaneitaan ongelmien ehkäisyssä ja korjaamisessa.

Kestävän yritystoiminnan huolellisuusvelvoite koskisi myös osaa unionissa toimivista ulkomaisista yhtiöistä.

Kestävä kehitys johdon huolellisuusvelvoitteen osaksi

Direktiiviehdotus tuo kiinnostavan lisäelementin johdon huolellisuusvelvoitteeseen: johdon on huomioitava päätöstensä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin seuraukset kestävän kehityksen kannalta. Jos johdon jäsenet eivät näin tee, ehdotuksen mukaan heihin sovellettaisiin niitä seuraamuksia, jotka kansallisessa lainsäädännössä määrätään johdon huolellisuusvelvoitteen rikkomisesta.

Esimerkiksi yhtiön hallituksen tulisi siis periaatteessa osata arvioida yrityksen toimintaa ympäristön ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Suuryritysten sopeuduttava 1,5 asteen lämpenemistavoitteeseen

Ehdotukseen kuuluu myös varsin täsmällinen säännös ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Yritysten on tehtävä suunnitelma, jolla yrityksen strategia ja liiketoimintamalli sovitetaan Pariisin ilmastosopimuksen vaatimuksiin ja 1,5 asteen lämpenemistavoitteeseen.

Ilmastosuunnitelma on lisäksi kytkettävä johdon palkitsemiseen. Tällaiset ilmastotulospalkkiot ovat toistaiseksi harvinaisia, mutta ehdotuksen voi odottaa vauhdittavan muutosta. Ilmastosuunnitelma vaaditaan vain yli 500 työntekijän ja yli 150 miljoonan euron liikevaihdon yrityksiltä.

Viranomaisvalvonta, sakot ja vahingonkorvausvelvollisuus käyttöön

Kestävän yritystoiminnan huolellisuusvelvoite pannaan täytäntöön viranomaisvalvonnan ja seuraamusten avulla. Viranomaiset saavat valtuudet määrätä velvoitettaan rikkoville yrityksille liikevaihdosta riippuvia sakkoja, kuten kilpailulainsäädännössä ja unionin yleisessä tietosuoja-asetuksessa. Sakon suuruutta ei kuitenkaan mainita ehdotuksessa.

Sakon lisäksi yritykset voivat joutua maksamaan vahingonkorvauksia, jos ne laiminlyövät huolellisuusvelvoitteensa ja sen seurauksena joku kärsii vahinkoa.

Ehdotus kannustaa yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon

Direktiiviehdotus avaa yhteistyömahdollisuuksia kestävän kehityksen nimissä. Kansallisille valvontaviranomaisille perustetaan ehdotuksessa yhteistyöverkosto, jonka tavoitteena on vaihtaa tietoja ja yhdenmukaistaa käytäntöjä.

Ehdotus kannustaa myös yrityksiä tiedonvaihtoon: se varaisi yrityksille oikeuden vaihtaa tietoja huolellisuusvelvoitteensa täyttämiseksi ja tehdä yhteistyötä haittavaikutusten poistamiseksi kilpailulainsäädännön rajoissa.

Direktiiviehdotus etenee seuraavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston käsittelyyn. Ehdotuksen hyväksymisen jälkeen jäsenmaiden pitää saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään kahdessa vuodessa.