Kestävyysraportointi tulee – miten hallituksen ja tarkastusvaliokunnan rooli muuttuu?

Kestävyysraportointia koskevia säännöksiä sovelletaan direktiivin edellyttämällä tavalla siten, että velvoitteet koskevat ensiksi suurten pörssiyhtiöiden ja muiden suurten yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tietoja tilikaudelta 2024, jotka tulevat julkistettaviksi vuonna 2025. Tulevien vuosien aikana kestävyysraportointi laajenee koskemaan kaikkia kotimaisia suuryrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria pörssilistattuja yrityksiä ja lisäksi tiettyjä ETA-alueen ulkopuolisia yrityksiä.

Kestävyysraportointia koskeva sääntely muuttaa hallituksen ja tarkastusvaliokunnan roolia. Tässä käymme läpi kolme keskeistä muutosta.

Kestävyysraportti on laadittava

Raportointidirektiivi edellyttää, että raportointivelvolliset yhtiöt julkistavat yksityiskohtaisia kestävyystietoja noudattaen eurooppalaisia raportointistandardeja. Standardit annetaan komission asetuksina eli ne ovat suoraan sovellettavia, eikä niiden voimaansaattaminen kansallisesti siten edellytä erillisiä toimenpiteitä.

Kestävyysraportin tulee sisältää tietoa niistä kestävyysseikoista, jotka ovat yritykselle olennaisia: joko siksi, että yritys vaikuttaa tai voi vaikuttaa niihin, tai siksi, että ne voivat vaikuttaa yrityksen kehitykseen, tulokseen ja asemaan. Direktiivin termein puhutaan ”kaksinkertaisesta olennaisuudesta” (double materiality), josta yleensä käytetään suomeksi termiä kaksoisolennaisuus. Jos jompikumpi olennaisuuskriteeri täyttyy, kestävyysseikasta on raportoitava.

Kestävyysraportti tulee esittää osana toimintakertomusta, joka liitetään tilinpäätökseen. Hallitus on siis vastuussa raportin tiedoista vastaavalla tavalla kuin muistakin tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tiedoista.

Kestävyysraportissa tulee antaa tietoja myös raportointivelvollisen yhtiön arvoketjusta. Yhtiöillä, joiden liiketoiminta perustuu pitkiin alihankintaketjuihin, on enemmän kerättäviä ja varmennettavia tietoja kuin yhtiöillä, joiden alihankintaketju on lyhyempi. Työtä ja kustannuksia aiheutuu paitsi raportointivelvollisille itselleen myös arvoketjuun kuuluville yhtiöille.

Kestävyysraportointi ja sen seuranta ja arviointi tulevat siis jatkossa lisänä hallituksen ja mahdollisen tarkastusvaliokunnan tehtäviin taloudellisen raportoinnin ja sen seurannan ja arvioinnin rinnalle.

Kestävyysraportin varmentamisesta on huolehdittava

Direktiivissä edellytetään myös kestävyysraportissa esitettävien tietojen varmentamista. Varmennuksen voi suorittaa joko kestävyysraportointitarkastajaksi hyväksytty tilintarkastaja tai kestävyystarkastusyhteisöksi hyväksytty tilintarkastusyhteisö.

Raportointivelvollisten yhtiöiden on valittava kestävyysraportoinnille varmentaja yhtiökokouksessa. Yhtiön oma tilintarkastaja voidaan valita tähän tehtävään, jos tämä täyttää varmentajalle asetetut edellytykset. Yhtiön oma tilintarkastaja voi toimia varmentajana ilman yhtiökokouksen erillistä valintapäätöstä tilikaudella, jolta yhtiön on laadittava ensimmäinen kestävyysraporttinsa edellyttäen, että tilintarkastajalla tai, mikäli kyseessä on tilintarkastusyhteisö, päävastuullisella tilintarkastajalla, on kestävyysraportointitarkastajan erikoispätevyys tai tämä on hankkinut riittävät tiedot kestävyysraportoinnista ja sen varmentamisesta.

Kestävyysraportoinnin varmentajan valinnan valmistelu kuuluu hallituksen tai mahdollisen tarkastusvaliokunnan tehtäväksi.

Tarvittava osaaminen on varmistettava

Kestävyysraportointi asettaa yhtiöt uudenlaisen tilanteen eteen: raportointijärjestelmät on viritettävä uuteen asentoon, kun taloudellisen informaation lisäksi tarvitaan aiempaa enemmän myös kirjanpidon ulkopuolista, ei-taloudellista informaatiota.

Yhtiöt voivat päättää, järjestävätkö ne kestävyysraportin laatimisen sisäisesti vai käyttävätkö ne apuna ulkopuolisia asiantuntijoita. Erityisesti alkuvaiheessa ulkopuoliselle avulle on varmasti tarvetta, mutta selvää on, että keskeisessä asemassa raportin laatimisessa on yhtiön sisäinen ymmärrys liiketoiminnasta ja sen yhteyksistä kestävyysseikkoihin. Hallituksen on syytä hyvissä ajoin huolehtia siitä, että yhtiössä on riittävästi asiantuntemusta kestävyysasioissa.

Toisaalta myös hallituksen jäseniltä itseltään voidaan jatkossa edellyttää aiempaa parempaa tietämystä ja osaamista kestävyysasioista. Viimeistään nyt on selvää, että kestävyysasiat ovat merkittävässä roolissa hallituksen ja tarkastusvaliokunnan agendalla.

Raportointidirektiivi korostaa kestävyyttä yhtiön strategian elementtinä. Kestävyysraportissa tulee muun muassa ottaa kantaa yhtiön liiketoimintamallin ja -strategian resilienssiin kestävyysseikkoihin liittyviin riskeihin nähden ja kertoa yhtiön suunnitelmista sen varmistamiseksi, että liiketoimintamalli ja -strategia sopivat yhteen kestävään talouteen siirtymisen kanssa ja tekevät mahdolliseksi rajoittaa ilmaston lämpeneminen Pariisin sopimuksen mukaiseen 1,5 asteeseen ja tehdä Euroopan unionista ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.

Kestävyysraportointi on hyvä tilaisuus hallituksille ottaa raportteja varten tuotettava tieto käyttöön ja pohtia, miten liiketoiminta pystyy edistämään kestävyystavoitteita – kasvua ja kannattavuutta unohtamatta.