1. Post

   Brexit pakottaa finanssialan yrityksiä EU:n maaperälle

   Rahoitus- ja vakuutusmarkkinoilla tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tuhannet sijoituspalveluyritykset, rahastot, pankit ja vakuutuslaitokset menettävät oikeuden tarjota palvelujaan EU:sta Englantiin ja toisin päin .  Lontoo säilyy yhtenä maailman suurista finanssikeskuksista myös brexitin jälkeen, mutta sääntely mutkistaa finanssialan yritysten toimintaa EU:n alueella. Yritykset joutuvat perustamaan tytäryhtiön muurin toiselle puolelle ja hankkimaan sille toimiluvan. Monet ovat jo tähän ryhtyneet. Poliittisen yhteisymmärryksen muuttuminen sitovaksi sopimukseksi vie vielä aikaa, joten myös siirtymäaikaan liittyy epävarmuustekijöitä. Tästä syystä useat valvontaviranomaiset edellyttävät, että EU-alueen toimilupahakemukset jätetään tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä.   Pelkkä postilaatikko manner-Euroopassa ei kuitenkaan riitä, sillä EU:n finanssialaa valvovat viranomaiset suhtautuvat kulissiyrityksiin aiempaa tiukemmin. EU edellyttää perustettavalta tytäryritykseltä todellista liiketoimintaa ja EU-alueella asuvaa vastuuhenkilöstöä. Yritystä ei voi siis etäjohtaa Britanniasta. Brexit ja muut EU:n finanssialaa koskevat markkinamuutokset ja sääntelyhankkeet aiheuttavat asiakkaillemme usein harmaita hiuksia. Tässä sääntelyviidakossa olemme strateginen neuvonantaja, joka ymmärtää asiakkaan liiketoimintaa ja auttaa myös tunnistamaan muutosten mukanaan tuomat mahdollisuudet.

   Published: 22.3.2018

2. Post

   Jalkapallon MM-kisat Venäjällä – hotellialan säännöstely kiristyy

   Hotellien luokitustodistukset pakollisiksi Kisajärjestelyjä varten on Venäjällä säädetty oma lakinsa, Venäjän federaation laki nro 108-FZ Venäjällä järjestettäviin vuoden 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin ja vuoden 2017 maanosaliittojen cupiin valmistautumisesta ja niiden isännöimisestä sekä eräiden säädösten muuttamisesta. Lain mukaan hotellit voivat tarjota hotellipalveluita vain siinä tapauksessa, että niillä on luokitustodistus , joka kertoo niiden palveluiden tasosta. Venäjän hallitus on päättänyt, että hotellit ja muut majoitusliikkeet luokitellaan kuuteen luokkaan: tähtiä voi olla yhdestä viiteen, ja lisäksi on ”nollan tähden” luokka. Luokitustodistukset ovat toistaiseksi pakollisia ainoastaan maailmanmestaruuskisoja isännöivissä kaupungeissa ja niiden lähialueilla. Vuodesta 2019 lähtien vaatimus koskee kuitenkin kaikkia venäläishotelleja. Majoituspalveluiden tarjoaminen ilman luokitustodistusta on hallintorikkomus, mutta ennen vuotta 2020 siitä rangaistaan vain suuria hotelleja (vähintään 50 huonetta). Lipunmyynti Sama Venäjän federaation laki kieltää kaikenlaisen kaupankäynnin MM-kisalipuilla, ellei myyjällä ole sopimusta kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n tai sen valtuuttamien välittäjien kanssa. Kielto koskee muun muassa jälleenmyyntiä, jakelua, vaihtoa ja muuta vastaavaa toimintaa, eikä siihen vaikuta se, onko toiminta voitollista vai tappiollista. Kielto kattaa myös lippuihin oikeuttavat asiakirjat. Hotellin on otettava tämä huomioon, jos se tarjoaa majoituspaketteja, joihin sisältyy paikka MM-kisakatsomossa. Enimmäishinnat hotellihuoneille Venäjän hallitus on määrännyt hotelleille enimmäishinnat 10.2.2016 antamassaan asetuksessa nro 89. Hinnat ovat vuorokausikohtaiset ja voimassa MM-kisoja isännöivissä kaupungeissa tai niiden alueilla. Enimmäishinnat riippuvat hotellin luokituksesta. Niitä sovelletaan ainoastaan MM-kisojen aikana. Hinnat ovat korkeimmat Pietarissa: siellä yksi yö viiden tähden hotellin huoneistossa tai sviitissä voi maksaa jopa 700 000 ruplaa (noin 10 000 euroa), kun Volgogradissa vastaavanlainen huone saa maksaa enintään 45 000 ruplaa. Kiristetyt turvallisuusmääräykset Huhtikuussa 2017 hallitus antoi uusia määräyksiä, joilla varmistetaan, että hotelleilla on riittävät turvatoimet terrorismin varalta.  Kaikki Venäjän hotellit on nyt luokiteltava vaaran mahdollisuuden ja terroriuhan mukaan. Luokittelussa huomioidaan myös mahdollisten terroritekojen mittaluokka ja seuraukset. Uusien sääntöjen mukaisia turvallisuusluokkia on neljä, ja jokaiseen sovelletaan erilaisia vaatimuksia ja velvoitteita. Osa vaatimuksista on kuitenkin kaikille hotelleille yhteisiä. Niiden on muun muassa tehtävä turvallisuussuunnitelma ja asennettava videovalvonta- ja hätävalaistusjärjestelmät. Lisäksi kaikkien hotellien on matalinta riskitasoa lukuun ottamatta laadittava niin sanottu turvallisuuspassi ja saatava sille Venäjän kansalliskaartin paikallistoimistojen ja federaation turvallisuuspalvelun hyväksyntä. Tartuntatautien torjunta rokotuksin Näiden valtakunnallisten määräysten lisäksi maailmanmestaruuskisoihin valmistaudutaan aluekohtaisilla terveydenhuoltoa ja tartuntatautien ehkäisyä koskevilla vaatimuksilla. Niistä päättävät pääasiassa alueviranomaiset. Tähän mennessä joillakin alueilla on annettu asetuksia MM-kisoihin saapuvien urheilijoiden ja kisavieraiden parissa työskentelevien henkilöiden rokotuksista: esimerkiksi Kaliningradin alueella hotellityöntekijöiden on otettava hepatiitti A -rokotus 1.5.2018 mennessä, elleivät he ole sairastaneet tautia tai saaneet rokotusta jo aiemmin. Heidän on myös osoitettava, että heidät on rokotettu eräitä muita tauteja vastaan. Ravintoloiden ja pitopalveluiden työntekijöiden on lisäksi otettava shigelloosirokote. Maahantulosäännöt, verotus ja tavaramerkkien käyttö valvovan silmän alla Hotelleille on tässä blogikirjoituksessa mainittujen lisäksi asetettu muitakin lakisääteisiä vaatimuksia. Hotellinomistajat saattavat joutua tavanomaista tarkempaan viranomaisvalvontaan, kunnes MM-kisat ovat ohi. Paloturvallisuusviranomaiset ovat tilastojen mukaan jo lisänneet ja tihentäneet tarkastuskäyntejään selvästi. Oma kysymyksensä ovat muun muassa kisavieraita koskevat maahantulosäännöt sekä se, miten hotellien ja FIFA:n ulkomaisten palveluntarjoajien – esimerkiksi majoituspalveluiden välittäjien – välistä rahaliikennettä verotetaan. Venäjän viranomaiset valvovat myös tarkasti FIFA World Cup 2018 -tavaramerkkien käyttöä. Merkit ovat aineetonta omaisuutta, jonka käyttöön FIFA:lla on yksinoikeus. Venäjän MM-kisat ennustavat majoitusalalle vilkasta ja tuottoisaa kesää. Jotta odotukset täyttyisivät, hotellinomistajien on kuitenkin tärkeää vaihtaa kokemuksia siitä, miten ne voivat parhaiten varautua nopeasti muuttuvaan sääntelyyn.

   Published: 21.3.2018

3. Post

   Täyttävätkö yrityksesi palvelusopimukset tietosuoja-asetuksen vaatimukset?

   Vaikka henkilötietojen käsittely olisikin ulkoistettu, vastuu henkilötietojen käsittelystä säilyy rekisterinpitäjällä: rekisterinpitäjän lakisääteistä vastuuta ei siis voi ulkoistaa. Vastuun laiminlyönnistä voi aiheutua tuntuvia seuraamuksia. Keskeistä on se, miten ulkoistava yritys eli tietosuojakielellä rekisterinpitäjä on ohjeistanut palveluntarjoajaa eli henkilötietojen käsittelijää. Ohjeiden tulee olla dokumentoituja, ja ne ovatkin usein osa niin sanottua tietojenkäsittelysopimusta, jossa määritetään sekä rekisterinpitäjän että henkilötietojen käsittelijän oikeudet ja velvollisuudet henkilötietojen käsittelyssä. Henkilötietojen käsittelystä on tehtävä sopimus Tietosuoja-asetus edellyttää, että henkilötietojen käsittelyn ulkoistamisesta on sovittava kirjallisella sopimuksella. Asetus myös määrää, mistä asioista tietojenkäsittelysopimuksessa tulisi vähintäänkin sopia. Niistä tärkeimpiä ovat seuraavat: Tietosuojasopimuksia on monenlaisia Tietosuojasopimuksen voi käytännössä tehdä joko sisällyttämällä henkilötietojen käsittelyä koskevan kappaleen tai osion varsinaiseen palvelusopimukseen tai laatimalla henkilötietojen käsittelystä erillisen liitteen tai sopimuksen. Erillinen liite on usein toimiva, koska se on helppo lisätä myös aikaisempiin sopimuksiin. Vaikka tietosuoja-asetus edellyttää kirjallista tietojenkäsittelysopimusta, eivät EU:n tai Suomen tietosuojaviranomaiset ole toistaiseksi julkaisseet sopimusmalleja. Tämän takia monet rekisterinpitäjät ja käsittelijät ovat laatineet omat tietojenkäsittelysopimusmallinsa, joiden avulla ne pyrkivät täyttämään asetuksen vaatimukset. Koska yritysten roolit, käsiteltävät henkilötiedot ja ulkoistettavat toiminnot vaihtelevat, myös tietojenkäsittelysopimukset ovat hyvin erilaisia. Tietosuoja-asetus asettaa tietojenkäsittelysopimukselle vähimmäisvaatimukset, mutta usein voi olla perusteltua sopia myös muista asioista. Sopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi siitä, miten nopeasti henkilötietojen käsittelijän on ilmoitettava rekisterinpitäjälle tietovuodosta. Sopimusneuvotteluissa pinnalle nousee usein kysymys osapuolten vahingonkorvausvelvollisuudesta ja mahdollisista vastuunrajoituksista. Sen ratkaisemiseen kannattaa varata aikaa varsinkin, kun jo tehtyihin palvelusopimuksiin lisätään erillistä tietosuojaliitettä. Muita neuvotteluissa monesti esiin tulevia ehtoja ovat käsittelijän oikeus käyttää alihankkijoita, tiedonsiirrot EU:n ulkopuolelle, varmuuskopioiden säilyttäminen palvelusopimuksen päättyessä sekä käsittelijälle rekisterinpitäjän avustamisesta koituvien kustannusten korvaaminen. Tarkkana palveluntarjoajaa valitessa Vaikka tietojenkäsittelysopimus on tärkeä, tietosuoja on huomioitava jo palveluntarjoajaa valitessa. Tietosuoja-asetuksen nojalla rekisterinpitäjän tulee arvioida palveluntarjoajan asiantuntemusta ja käyttää ainoastaan sellaisia palveluntarjoajia, jotka antavat riittävät takeet henkilötietojen asianmukaisesta suojaamisesta. Mitä enemmän henkilötietojen käsittelyyn liittyy rekisteröityjen näkökulmasta riskejä – jos esimerkiksi ulkoistetaan terveystietojen käsittelyä – sitä vahvempi on rekisterinpitäjän velvollisuus huolehtia, että palveluntarjoaja pystyy käsittelemään henkilötietoja turvallisesti. Miten eteenpäin? Tietosuoja-asetuksen vaatimuksia tehostaa merkittävä sanktioriski . Siksi rekisterinpitäjinä toimivien yritysten on ensi töikseen selvitettävä, missä tilanteissa ne siirtävät henkilötietoja palveluntarjoajille. Muuten yritysten on vaikeaa varmistaa, vastaavatko niiden sopimusehdot asetuksen vaatimuksia. Tämä koskee yhtä lailla nykyisiä ja tulevia alihankintasuhteita. Koska asetuksen vaatimukset ovat uusia, on hyvin tavallista, etteivät yritysten voimassa olevat palvelusopimukset täytä niitä kaikkia. Jokaisen henkilötietojen käsittelyä ulkoistaneen yrityksen tulisi varautua siihen, että vanhoja sopimuksia on tarpeen muuttaa. Asetuksen voimaan tuloon on enää muutama kuukausi, joten sopimusten päivittäminen tulisi aloittaa saman tien, jos se ei ole jo käynnissä. Lisäksi tietosuoja-asetuksen vaatimukset tulisi luonnollisesti ottaa huomioon uusia sopimuksia solmittaessa. 

   Published: 1.3.2018

4. Post

   Esitys korkovähennysten rajoittamisesta heikentäisi Suomen kilpailukykyä

     Suomen kansallinen sääntely direktiivin minimitason mukaiseksi Ehdotettujen muutosten taustalla on EU:n veron kiertämisen estämistä koskeva direktiivi (ATAD) , joka asettaa kansalliselle sääntelylle minimitason. VM:n esitys on kuitenkin huomattavasti direktiivin vaatimuksia tiukempi. Suomen ei tulisi toteuttaa direktiivin minimitasoa tiukempaa sääntelyä, sillä emme vielä edes tiedä, miten keskeiset kilpailijamaamme panevat samaisen direktiivin täytäntöön – alustavien tietojemme mukaan eivät ainakaan yhtä tiukasti kuin Suomi ehdotuksessaan. Lisäksi Suomen pitäisi hyödyntää direktiivin antama liikkumavara maamme kilpailukyvyn varmistamiseksi. Korkorajoitussäännösten ote kiristyy Jo direktiivin minimitaso kiristäisi merkittävästi kansallisia korkorajoitussäännöksiä, mutta VM:n esitysluonnos tiukentaa niitä vielä enemmän. Sen mukaan rajoitusten piiriin kuuluisivat etuyhteyskorkojen lisäksi ulkopuolisilta otettujen lainojen korkokulut. Rajoitussäännöksen soveltamisala laajenisi niin, että rajoitus koskisi muiden muassa myös kiinteistötoimialaa ja rahoitusalan yrityksiä. Myös koron käsitteen määritelmä laajenisi huomattavasti, ja sen piiriin tulisivat ainakin erilaiset pankkien palkkiot ja neuvonantokulut. Esityksen mukaan kolmansille osapuolille maksettavien korkomenojen vähennyskelpoisuutta rajoitettaisiin vain silloin, kun verovelvollinen on osa konsernia tai etuyhteydessä toiseen osapuoleen tai sillä on kiinteä toimipaikka. On vähintään erikoista, että lainsäätäjä ohjaa näin voimakkaasti yritysten edellytyksiä järjestää toimintansa haluamallaan tavalla. Jos tytäryhtiön perustaminen tai toiminnan laajentaminen ulkomaille saastuttaa yrityksen käyttämän pankkirahoituksen, voimme perustellusti kysyä, onko tällainen sääntely sijoittumisvapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta hyväksyttävää. Koska nykysääntelyyn lienee tulossa muutoksia joka tapauksessa, esitysluonnoksen ongelmallisimmat kohdat on korjattava viipymättä. Uusi sääntely pakottaa verovelvolliset uudelleenarvioimaan rahoitusjärjestelyitään ja jopa yritysrakenteitaan. Siksi niiden on saatava selvyys lopullisista sääntelymuutoksista mahdollisimman ajoissa. Verovelvollisten oikeusturva edellyttää, että mahdolliset muutokset ovat tiedossa heti verovuoden alkamisesta lähtien. Nyt ehdotettu aikataulu on kestämätön ainakin niille verovelvollisille, joiden verovuosi 2019 on jo alkanut. Mielestäni esitysluonnoksesta pitäisi korjata vähintään seuraavat kohdat: Ennustettava verokohtelu ja joustavat rahoitusmahdollisuudet ovat ratkaisevia tekijöitä, kun kansainväliset sijoittajat päättävät sijoituksista Suomeen. Korkorajoitussäädökset ovat verokohtelun oleellinen osa. Koska emme vielä tiedä muiden valtioiden ratkaisuja, on täysin tarpeetonta heikentää Suomen houkuttelevuutta toteuttamalla tämäkin direktiivi tiukempana kuin kansainvälisesti on sovittu.

   Published: 26.2.2018

5. Post

   Rule 40 – säännöt kaupalliselle mainostamiselle olympialaisten aikana

   Yksi maailman kalleimmista urheilubrändeistä Olympialaiset tunnetaan käytännössä maailman joka kolkassa, ja kisat keräävät nykypäivänä toista miljardia katsojaa paikan päälle tai kotikatsomoihin. Olympialiike kuuluukin maailman kalleimpiin urheilubrändeihin. Olympialaisiin liittyvät tavaramerkit sekä muut immateriaalioikeudet ovat Kansainvälisen Olympiakomitean (KOK) ja sen kansallisten jäsenliittojen omaisuutta. Brändin tunnettuuden takia näihin immateriaalioikeuksiin liittyy huomattavia taloudellisia intressejä, joiden valvonta on tärkeää olympialaisten maineen ja toiminnan jatkuvuuden kannalta. Rule 40 kaupallisen hyödyntämisen ohjaajana Eräs olennainen keino, jolla KOK suojaa immateriaalioikeuksiinsa liittyviä taloudellisia intressejään, on niin kutsuttu Rule 40. Se sisältää säännöt olympialaisiin osallistuville kilpailijoille, valmentajille ja muille joukkueiden jäsenille kaupallisesta mainonnasta kisojen aikana. Sääntöjen avulla KOK myöntää pääsponsoreilleen yksinomaisen oikeuden hyödyntää olympialiikkeen brändiä ja tavaramerkkejä markkinoinnissaan olympialaisten aikana vastineena sponsorien antamalle tuelle, jolla mahdollistetaan olympialiikkeen toiminta ja olympialaisten järjestäminen. Rule 40 -sääntöjen mukaan olympialaisiin osallistuvat joukkueet tai niiden jäsenet eivät kisojen aikana saa sallia henkilönsä, nimensä, kuvansa tai urheilusuoritustensa käyttämistä mainostarkoituksiin. Tavaramerkkien käyttörajoitusten lisäksi ohjesäännöt sisältävät myös markkinointirajoituksia kaupallisille toimijoille, jotka eivät ole olympialiikkeen yhteistyökumppaneita. Näihin toimijoihin lukeutuvat tyypillisesti urheilijoiden henkilökohtaiset sponsorit. Kaupallisia toimijoita kielletään muun muassa käyttämästä olympialaisiin osallistuvia henkilöitä uusissa markkinointikampanjoissa, jotka osuvat sellaiseen aikaan, että mainoskampanja voisi antaa virheellisen kuvan markkinoitsijan ja olympialaisten kaupallisesta yhteistyöstä. Myös viittaukset kisaosallistujien rooliin tai menestymiseen kyseisissä tai menneissä olympialaisissa on kielletty olympialaisten aikana. Kisoihin osallistuvat urheilijat ja muut joukkueiden jäsenet tai heidän sponsorinsa voivat hakea poikkeuslupaa olympialaisten aikaiseen markkinointiin, joissa käytetään osallistujan henkilöä, nimeä, kuvaa tai urheilusuoritusta. Poikkeuslupaa voi hakea joko KOK:lta tai kansalliselta olympiakomitealta riippuen siitä, onko markkinointi kansainvälistä vai sijoittuuko se yhteen maahan. Ambush-markkinointi kuriin Rule 40 -säännöstö kieltää kaupallisilta toimijoilta myös tiettyjen olympialaisiin viittaavien termien käytön kisojen aikana markkinoinnissaan, mikäli termit yhdistetään kisoihin osallistuvan nimeen tai kuvaan. Kiellettyjen sanojen luettelossa on muun muassa yleissanoja, kuten ”gold”, ”medal” tai ”victory”. Termien käytön rajoittamisella pyritään ehkäisemään niin sanottua ambush-markkinointia, jossa olympialaisten maineesta ja siihen liittyvistä suurista taloudellisista intresseistä pyritään oikeudettomasti hyötymään loukkaamatta suoranaisesti olympialiikkeen tavaramerkkejä tai muita immateriaalioikeuksia. Väärinkäytöksellä luodaan virheellistä mielikuvaa toimijan kaupallisesta yhteistyöstä olympialiikkeen kanssa käyttämättä kuitenkaan olympialiikkeen omistamia tunnuksia. Kiellettyjen termien listauksella suitsitaan näiden virheellisten mielikuvien luomista. Ambush-markkinointi on olympialiikkeelle erityisen haitallinen ilmiö, sillä olympialaisten tuloista yli 40 prosenttia muodostuu olympialiikkeen kaupallisten yhteistyökumppaneiden tuesta. Lisäksi yhteistyökumppanit tarjoavat olympialiikkeen kisaorganisaatiolle olennaisia teknisiä palveluita sekä tuotetukea. Ambush-markkinointi on omiaan vähentämään pääsponsorien saamaa vastinetta olympialiikkeelle antamalleen tärkeälle tuelle. Tuen jatkumisen kannalta on olennaista, että olympialaisista muodostuva taloudellinen hyöty kanavoituu oikeudenmukaisesti olympialaisten järjestäjille ja rahoittajille. Rule 40 -säännöstö varmistaa tämän ja turvaa sitä kautta myös olympialaisperinteen jatkumisen vuodesta toiseen. Castrén & Snellman on Suomen Olympiakomitean virallinen kumppani ja mukana olympiajoukkueen tukijoukoissa. Pia Ek Antti Markkanen

   Published: 9.2.2018

6. Post

   Liian moni julkinen hankinta päättyy riitaan

   Valitusten käsittely kesti keskimäärin yli kahdeksan kuukautta. Se on aivan liian kauan: hankintayksiköillä tai tarjoajilla ei ole varaa odottaa näin pitkään. Miten hankintariitoja sitten voitaisiin välttää? Tässä vinkkejä hankintayksiköille. Markkinaoikeus on viime aikoina hyväksynyt valituksista noin 20 prosenttia. Ylivoimaisesti suurin osa valituksista siis hylätään. Moni valitus olisi kannattanut alun perin jättää tekemättä. Näin valitusten käsittely nopeutuisi ja markkinaoikeus saisi keskittyä tärkeisiin tapauksiin.

   Published: 9.2.2018

7. Post

   Hotelliala kasvaa Venäjällä – myös sopimusmallit muuttuvat

   Hotellirakentamista vauhdittavat kansainväliset tilaisuudet sekä kulttuuri- ja urheilutapahtumat: pelkästään jalkapallon MM-kisojen otteluita pelataan tänä vuonna yhdessätoista venäläiskaupungissa. Ripeä laajentuminen edellyttää vahvaa oikeudellista selkänojaa ja hotellialan toimintamalleihin perehtynyttä neuvonantajaa. Hotellitoiminnan oikeudelliset mallit Hotellitoimintaa harjoitetaan Venäjällä tavallisimmin jollakin seuraavista tavoista: 1) oma hotellitoiminta, 2) franchising-toiminta, 3) johtamissopimukseen perustuva toiminta tai 4) vuokraus. Ensimmäinen vaihtoehto vastaa perinteistä mallia, jossa hotellinpitäjä omistaa hotellikiinteistön ja irtaimiston. Venäjällä on yhä useita tällä mallilla toimivia vanhanaikaisia, neuvostoaikaisia hotelleja (joita on enemmän tai vähemmän uudistettu) sekä pieniä vierastaloja, jotka ovat usein perheyrityksiä. Kansainväliset hotellibrändit eivät kuitenkaan yleensä valitse tätä mallia, vaan tekevät mieluummin sopimuksia hotellinomistajien kanssa. Franchising Franchising-mallissa hotellin omistaja (franchise-ottaja) saa oikeuden hyödyntää hotellitoiminnassaan tunnettujen kansainvälisten hotelliketjujen brändejä, tavaramerkkejä, osaamista ja mainetta. Brändinhaltijat (franchise-antajat) eivät osallistu hotellin varsinaiseen liiketoimintaan. Ne keskittyvät edistämään hotellien myyntiä mainonnalla ja maailmanlaajuisilla varausjärjestelmillään. Lisäksi ne valvovat brändivaatimustensa noudattamista ja keräävät lisenssimaksuja tavaramerkkiensä käytöstä. Johtamissopimus Johtamissopimukseen ( management contract ) perustuvassa mallissa hotellinomistajat luovuttavat hotellin päivittäisen toiminnan erillisille hotellinpitäjille (johtajille), joille omistaja maksaa palveluiden tuottamisesta palkkiota. Palkkion määrä riippuu pääsääntöisesti johtajan aikaansaamista tuloksista, joita vertaillaan muihin saman alueen samantasoisiin hotelleihin. Johtaja hoitaa hotellia omistajan puolesta, ja suurin osa henkilökunnasta on omistajan palveluksessa. Hotellin hoitamisen lisäksi johtamissopimuksen osapuolet sopivat tavallisesti myös tavaramerkkien lisensoinnista, kansainvälisten varaus- ja markkinointipalveluiden käytöstä ja joskus muistakin teknisistä palveluista tai neuvonannosta. Malli on tullut venäläiseen hotellitoimintaan common law -maista, joten hotellin tehokkaan toiminnan kannalta on erittäin tärkeää muokata sopimukset Venäjän lainsäädännön mukaisiksi. Vuokraaminen Franchising- tai johtamissopimukseen perustuva suhde on pelkästään osapuolten välinen sopimussuhde. Vuokrasuhde poikkeaa näistä siinä, että vuokrasuhteessa siirretään myös kiinteistöön kohdistuvia oikeuksia. Hotellinpitäjät voivat tehdä kahdenlaisia vuokrasopimuksia: he voivat vuokrata joko hotellirakennuksen tai -tilat taikka koko yritystoiminnan. Jälkimmäisessä tapauksessa vuokralaiselle siirretään hotellikiinteistö kaikkine kalusteineen, varusteineen ja muine tarpeistoineen, hotelliin liittyvät immateriaalioikeudet sekä muut oikeudet ja velvollisuudet. Yritystoiminnan vuokrasopimuksessa vuokralainen voi kohdentaa liiketoiminnan tappiot hotellinomistajille, minkä vuoksi se on hotellinpitäjän kannalta usein houkuttelevampi vaihtoehto kuin pelkän kiinteistön vuokraaminen. Vuokrasopimukset merkitään julkiseen kiinteistörekisteriin. Osa hotellin tiloista saatetaan alivuokrata edelleen ulkopuolisille vuokralaisille (kuten myymälöille, ravintoloille tai kylpylöille).   Kansainväliset hotelliyritykset valitsevat toimintamallinsa tapauskohtaisesti brändin, hotellin tasoluokituksen ja omistajan liiketoimintamallin perusteella. Esimerkiksi Moskovan Marriott-hotelleista osa käyttää franchising-mallia, osa johtamissopimuksia ja osa vuokrausmallia (kuten ketjun äskettäin avattu Novy Arbat ‑lippulaivahotelli). Kaikissa hotellinomistajien ja hotellinpitäjien välisissä sopimuksissa on kuitenkin toimialalle tyypillisiä erityispiirteitä ja ehtoja, joita käytetään vain majoitustoiminnassa. Hotellinomistajat ja hotellinpitäjät tarvitsevat kumppaneikseen lakimiehiä, joilla on hyvä maine ja vankkaa kokemusta majoitusliiketoiminnasta. Tämä tekee oikeudellisten neuvonantajien valinnasta Venäjällä hotellinomistajille joskus haastavaa.  

   Published: 5.2.2018

8. Post

   C&S Future Forum – teknologian ja juridiikan rajapinnoilla

   Juristin työnkuva on murroksessa. Miten asianajajan työskentelytavat ovat muuttumassa? Miten teknologiset ratkaisut – tekoäly, blockchain-teknologia, automaatioprosessit ja legal tech – mullistavat asianajoalaa ja lakimiespalveluita? Näihin kysymyksiin pohditaan vastauksia juridiikan alalla paraikaa. Myös cassulaiset ovat jakaneet näkemyksiään muun muassa tekoälyohjelmistojen käytännön sovellutuksista . Lisäksi olemme ottaneet käyttöömme malliasiakirjojen automatisointityökalun eli tuttavallisemmin Transformerin. Kukaan ei osaa ennustaa varmasti, missä muodossa ja miten vahvasti tietty teknologia todellisuudessa vaikuttaa lainoppineen arkipäiväiseen työnkuvaan. Kiistatonta kuitenkin on, että markkinoille tulee koko ajan lisää uusia digitaalisia työkaluja, joiden avulla asianajajat voivat tulevaisuudessa palvella asiakkaitaan monipuolisemmin kuin nyt. Junction 2017 -hackathon: vuorovaikutus asiakkaan kanssa Teknologia juridiikan rajapinnoilla oli keskiössä myös marraskuussa Junction-tapahtumassa, joka on Euroopan suurin hackathon: osallistujat ratkovat joukkueissa tosielämän ongelmia teknologian avulla. Cassu osallistui Junctioniin Legal Tech Track -haasteellaan ainoana juridisen alan yhteistyökumppanina. Myös minä lähdin Dipoliin selvittämään, mitä oikeusteknologia oikeastaan tarkoittaa, ja voisiko oikkarilla olla annettavaa vahvasti teknologiaa painottavassa hackathonissa. Cassun haaste joukkueille oli nimeltään ”Accessing the Law”. Koodarit, oikeustieteilijät ja muut alasta kiinnostuneet ideoivat digitaalisia ratkaisuja edistämään juristien ja asiakkaiden vuorovaikutusta. Viikonlopun aikana kehitetyt ratkaisut muodostivat monipuolisen kattauksen ehdotuksia siitä, miten voisimme vielä paremmin vastata asiakkaidemme odotuksiin digitalisoituvassa yritysmaailmassa. Ratkaisuideoita jalostettiin C&S Future Forumissa Palkinnoksi kutsuimme tammikuussa kolme Accessing the Law -haasteen parasta joukkuetta jatkamaan ideointia toimistollemme C&S Future Forum -iltapäivään. Tilaisuuden tarkoituksena oli kehittää Junctionissa syntyneitä ratkaisuja käyttämällä Cassun juridista asiantuntemusta, yhteistyökumppaneidemme teknistä tietotaitoa ja liiketoimintaosaamista sekä kaikkein tärkeimpänä asiakkaidemme näkökulmaa. Sain osallistua tapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen yhdessä Transformerin parissa työskentelevän harjoittelijamme Lari Nikkasen kanssa. Iltapäivän ohjelmaan kuului mini-hackathon, ”Hack-Celeration”, jossa käänsimme Junctionista tutut roolit ylösalaisin. Haastoimme tapahtuman osallistujat ideoimaan kehitysehdotuksia voittajajoukkueiden Discoverin, Lexion ja Legal Timerin digitaalisiin ratkaisuihin lyhyiden esitysten pohjalta. Discover oli esimerkiksi kehittänyt monipuolisen toimeksiannon hallinta- ja kommunikointialustan, ja Future Forumin osallistujat ehdottivat siihen lisäksi tekoälypohjaista ominaisuutta, jolla käyttäjä voisi suodattaa ja rajata hakutuloksiaan. Keskustelimme myös oikeusteknologian soveltamisesta erityisesti osana asiakaskokemusta. Olimme yhtä mieltä siitä, ettei teknologisia ratkaisuja kannata tai edes voi liimata päälle kaikkiin asianajopalvelun prosesseihin tai asiakaskohtaamispisteisiin. On tärkeää säilyttää mahdollisuus perinteiseen ihmisten väliseen kommunikointiin, eikä sen merkitystä asiakkaalle saa aliarvioida. Digitalisoitu asiakaskokemus vailla vertaa? Toisaalta vaikuttaa siltä, että huolellisesti muotoiltuja digitaalisia ratkaisuja voi hyödyntää monipuolisesti toimeksiannon eri vaiheissa. C&S Future Forumin osallistujat pitivät tärkeimpinä digitalisointia kaipaavina asiakaskohtaamisina asiakkaan mahdollisuutta seurata projektin etenemistä sekä mahdollisuutta esittää juristille kysymyksiä ja edelleen vastata esille nousseisiin lisäkysymyksiin . Toisin sanoen: juristin ja asiakkaan vuorovaikutuksessa olisi tilausta helppokäyttöisille projektinhallintatyökaluille ja uusille kommunikointialustoille. Puheenvuoroissa korostui myös käyttäjäkokemus sekä työkalun käyttöönotossa että käyttöliittymässä. Kaikkien käyttäjien tarpeet, sekä juristin että asianajopalvelun asiakkaan, pitäisi huomioida jo työkalun kehittämisvaiheessa. Uskon, että tapahtuma oli innostava kokemus niin Junctionin voittajajoukkueille kuin muille osallistujille. Järjestäjän näkökulmasta oli hienoa päästä työskentelemään uusien haasteiden parissa ja vaikuttaa tapahtuman konsepteihin. Tapahtuman yhteydessä korostui, kuinka Cassu erilaisilla harjoittelujaksoilla ja projektiluontoisilla harjoittelupaikoilla tarjoaa nuorille tulevaisuuden juristeille näköalapaikan toimialan muutosprosesseihin ja mahdollisuuden olla mukana kehittämässä palveluitaan. Maria Sorsimo Knowledge Management -harjoittelija   

   Published: 5.2.2018

9. Post

   Yrityskaupassa IP-omaisuuden arviointi kannattaa aina

   Ostoaikeissa olevan yrityksen kannattaa aina due diligence -tarkastusten yhteydessä tarkastaa myös kohdeyhtiön immateriaalioikeudet eli IP:t. IP:t on tutkittava huolellisesti varsinkin silloin, kun kohdeyhtiö tai sen markkinat ja toimiala ovat ostajalle vieraita. Tarkastuksessa johto saa päätöksentekoaan varten tarvittavat tiedot. IP-omaisuuden arvo voi nimittäin vaikuttaa merkittävästikin kohdeyhtiön arvonmääritykseen. Tästä syystä myös yrityskaupan rahoittajia usein kiinnostaa, pystyykö niiden rahoittama yritys suojautumaan riskeiltä niin, ettei sen liiketoiminta keskeydy esimerkiksi puuttuvan lisenssin tai kilpailijan loukkausväitteen vuoksi. Pahimpien IP-sudenkuoppien välttämiseksi listaamme tässä blogikirjoituksessa kuusi keskeistä kysymystä, joihin ostajan kannattaa kiinnittää huomiota yrityskauppaan valmistautuessaan. 1. Mitä immateriaalioikeuksia kohdeyhtiöllä on? 2. Onko kohdeyhtiön immateriaalioikeuksien antama suoja riittävä? 3. Kuka omistaa kohdeyhtiön immateriaalioikeudet? 4. Onko immateriaalioikeuksien siirtymisestä huolehdittu riittävällä tavalla? 5. Loukkaako kohdeyhtiö muiden immateriaalioikeuksia? 6. Onko kohdeyhtiö hyödyntänyt tuotteissaan avointa lähdekoodia? Näiden kysymysten avulla ostaja pääsee jo hyvin perille kohdeyhtiön immateriaalioikeuksia koskevista riskeistä. Kun ostaja selvittää, mitä on ostamassa, mitä kohdeyhtiön IP-salkku kattaa ja mitkä ovat kohdeyhtiön IP-suojauksen vahvat ja heikot kohdat, se hankkii samalla itselleen arvokasta tietoa yrityskauppaneuvottelujen pohjaksi.

   Published: 22.1.2018

10. Post

    Yritykset kauppapakotteiden ja tietosuojanormien puristuksessa – miten toimia?

    Yritykset ovat joutuneet hankalaan välikäteen kauppapakotteiden ja tietosuojasääntelyn noudattamisessa. Ristiriita syntyy Yhdysvaltojen asettamista kauppapakotteista, joita Euroopan unionissa toimivat yritykset eivät unionin oikeuden tai EU:n jäsenvaltioiden kansallisten lakien nojalla pääsääntöisesti ole velvollisia seuraamaan ja noudattamaan. Yhdysvalloissa pakotteiden soveltamisala on kuitenkin määritelty hyvin laajaksi. Jos ulkomaisella yrityksellä on vähäinenkin kytkös Yhdysvaltoihin, siihen sovelletaan pakotteita koskevaa Yhdysvaltojen sääntelyä. Yhtiö on tavallisesti Yhdysvaltojen pakotteiden alainen, jos sen emoyhtiö on yhdysvaltalainen tai sillä on yhdysvaltalaisia työntekijöitä. Seuraamukset pakotteiden rikkomisesta ovat ankaria, mikä herättää aitoa pelkoa kansainvälisellä pelikentällä. Riskin uhatessa yritykset ovat usein päätyneet seuraamaan pakotelistauksia. Näin ne kuitenkin saattavat päätyä loukkaamaan yksityisyydensuojaa ja tietosuojanormeja. Länsinaapurissa tietosuojaviranomaiset ovat puuttuneet asiaan Yritysten intressien ja yksilön oikeuksien välisessä punninnassa vaaka näyttää Ruotsissa kallistuneen yksilön oikeuksien suuntaan. GE Healthcare Group haki Ruotsin tietosuojaviranomaiselta erityistä lupaa Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden seuraamiseen, ja tietosuojaviranomaisen kielteisen päätöksen jälkeen asia päätyi oikeuteen asti. Myös kamarioikeus katsoi, ettei yhtiöillä ollut oikeutta seurata osittain arkaluonteisiksi tiedoiksi katsottuja pakotelistauksia. [1] Viranomaiset ja kamarioikeus kyllä tiedostivat, että yhtiöllä oli oikeutettu intressi tarkistaa Yhdysvaltojen asettamat OFAC-pakotteet, mutta intressi ei ollut riittävän vahva, jotta sen nojalla voitaisiin syrjäyttää listalle joutuneiden yksilöiden yksityisyydensuoja. Suomessa epäselvä tilanne Suomen osalta vastaavia tilanteita ei ole vielä käsitelty tuomioistuimissa. Suomi on sisäisessä lainsäädännössään sitoutunut noudattamaan YK:n ja EU:n asettamia pakotteita, joten esimerkiksi EU:n pakotelistojen seuraaminen on suomalaisille yrityksille pakollista. Yhdysvaltojen pakotteiden noudattamisesta Suomen lainsäädäntö sen sijaan vaikenee. Kotimainen tietosuojasääntely lähtee siitä, että pakotteiden tarkistuksen pitäisi perustua Yhdysvaltojen sääntelyn sijaan Suomen tai EU-tason sääntelyyn. Pelkästään Yhdysvaltojen pakotesääntelyyn perustuva henkilötietojen käsittely voitaisiin siis katsoa perusteettomaksi ja kotimaisen tietosuojasääntelyn vastaiseksi. Yritykset ristivedossa Otetaan pieni kertaus monimutkaisessa normiviidakossa. US-pakotteiden noudattaminen perustuu siis vain Yhdysvaltain sääntelyn noudattamiseen. Tietosuojalasien läpi katsottaessa henkilötietojen käsittelylle on kuitenkin oltava asiallinen, Suomessa voimassa olevan tietosuojasääntelyn mukainen peruste, joka on pakotetietojen osalta joko kotimainen tai EU-tason lainsäädäntö. Henkilötietoja voidaan toki lainsäädännöllisen perusteen puuttuessa käsitellä tutkittavan kohteen nimenomaisella suostumuksella, mutta se on harvoin pakotetarkistuksissa käytännöllinen ratkaisumalli. Kun lainsäädännöllistä perustetta tai suostumusta ei ole, onko kuitenkin olemassa vielä jokin takaportti amerikkalaispakotteiden seurantaan? Apua oikeutetusta edusta? Uusi tietosuoja-asetus, joka tulee voimaan toukokuussa 2018 , mahdollistaa henkilötietojen käsittelyn silloin, jos yrityksellä on siihen oikeutettu etu [2] . Tähän perusteeseen myös GE Healthcare Group Ruotsissa poikkeuslupahakemuksensa tueksi vetosi. Ainakin Ruotsissa ratkaisu kuitenkin oli, että henkilön yksityisyydensuoja on merkittävämpi oikeus kuin yrityksen velvoite noudattaa ulkomaisia pakotteita. Suomalaisetkaan yritykset eivät siten voi automaattisesti luottaa siihen, että oikeutettu etu on autuaaksi tekevä termipari, joka antaa luvan yhdysvaltalaispakotteiden seurantaan. Ratkaisun etsimistä on siis jatkettava muualta. Lainsäädännöstä tuleva velvollisuus tunnistaa liikekumppanit Kun oikeutettu etukaan ei välttämättä tuo apua ristiriidan ratkaisuun, on palattava takaisin lainsäädäntöperusteen arviointiin ja haettava ratkaisua erityislainsäädännöstä. Finanssialalla sovelletaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettua lakia, jonka mukaan laissa määriteltyjen ilmoitusvelvollisten on tunnettava asiakkaansa. Myös Finanssivalvonta edellyttää, että sen valvonnassa olevat yhteisöt seuraavat Yhdysvaltojen pakotteita. Finanssialalla toimivat yritykset pääsevät tällä perusteella luovimaan karikosta. Ilmoitusvelvollisten piirin ulkopuolelle jää kuitenkin suuri osa yhtiöistä. Mistä löydetään heille lainmukainen väylä? Ratkaisua hakemassa Muiden kuin ilmoitusvelvollisten osalta yksiselitteistä vastausta ei tässä vaiheessa voida antaa, vaan merikartan lukemista pitää jatkaa. Suositeltavaa onkin käydä läpi toimialakohtainen erityissääntely ja etsiä ratkaisua sieltä. Tilannetta kuitenkin helpottaisi selkeä viranomaisohjeistus tai jopa lainsäädännön muutos. Tyyrpuuri, paapuuri? Tilanne on Suomessa ja muissa EU-maissa toimivien yritysten näkökulmasta erittäin epäkiitollinen. Yritys joutuu tällä hetkellä valitsemaan, rajoittaako se liiketoimintaansa maantieteellisesti vai rikkooko se kenties tietosuojavaatimuksia. Yhdysvaltojen OFAC-pakotteiden noudattamatta jättämisestä koituvien seuraamusten vuoksi tietosuojavaatimusten rikkominen lienee yritysten näkökulmasta tällä hetkellä kahdesta pahasta pienempi. Tilanne voi kuitenkin olla kääntymässä lähitulevaisuudessa toisin päin. Ensi vuoden toukokuussa sovellettavaksi tuleva EU:n tietosuoja-asetus mahdollistaa viranomaisseuraamusten ja hallinnollisten sanktioiden määräämisen myös tietosuojarikkomuksista. Yritysten kohtaamaa ristipainetta helpottaisikin huomattavasti, jos ongelmalliseen tilanteeseen saataisiin tukea viranomaisten tai päättäjien taholta jo ennen toukokuuta 2018.  [1] Tuomio luettavissa osoitteessa http://www.kammarrattenistockholm.domstol.se/Domstolar/kammarrattenistockholm/Domar/Domar%202016/Dom%20i%20m%c3%a5l%20nr%203946--3958-15.pdf .

    Published: 20.11.2017