1. Post

   Korkovähennysrajoitukset keskusteluttavat

   Tilaisuuden ja paneelin puheenjohtajana toiminut partner elect Mikko Alakare esitteli ajankohtaiskatsauksessaan korkovähennysrajoitusten lisäksi muun muassa tulonlähdejaon muutosten vaikutusta. Erityishuomiota sai kansallinen veronkiertosäännös, joka on ehdotettu pidettäväksi ennallaan. Lähes satavuotias laajasti tulkittava normi aiheuttaa edelleen runsaasti riitatilanteita ja vaikuttaa merkittävästi Suomen verotuksen ennakoitavuuteen ja verovelvollisten oikeusturvaan. Panelistimme toivat keskusteluun erityisesti erilaisten transaktioiden käytännön näkökulmaa ja uudistuvan verotuksen vaikutusta transaktioihin. Ehdotetun mukaiset korkovähennysrajoitukset vaikuttavat etenkin Suomeen suuntautuviin kiinteistösijoituksiin ja niiden strukturointiin. Counsel Matti Lajusen mukaan nykyiset rakenteet on suunniteltu valtaosin aikana, jolloin kiinteistösijoituksiin liittyvää korkojen vähennyskelpoisuuden rajausta ei ollut näköpiirissä. Etenkin korkotason noustessa teema voi nousta sijoittajien näkökulmasta taloudellisesti merkittäväksi asiaksi. Lainsäädäntöuudistus tulee näillä näkymin voimaan erittäin nopealla aikataululla. Tuleva lainsäädäntöuudistus on nähty ulkomaisten sijoittajien taholta konkreettisena osoituksena siitä, että lainsäädännön muuttumisen riski on relevantti myös Suomen osalta. Käyttämättömät nettokorkomenot muodostavat nyt ja jatkossa yhtiöille varallisuusarvoisen omaisuuserän. M&A-näkökulmaa edustaneen counsel Tuomas Honkisen mukaan tämän omaisuuserän hyödynnettävyys rajautuu olennaisesti pankkilainojen nettokorkomenoja koskevan rajoitussääntelyn astuessa voimaan. Etenkin buyout-järjestelyissä käyttämättömien nettokorkomenojen arvo on jo tunnistettu. Kahden erillisen nettokorkomenokategorian seuranta jää jatkossa kunkin verovelvollisyhtiön toteutettavaksi.  Kolmantena keskustelussa esiin nousseena seikkana ovat lainsäädäntöön edelleen liittyvät epävarmuudet. Osakas Tero Tuomisto viittasi ongelmiin infrastruktuurihankkeiden osalta: pääosin velkarahalla rahoitettujen infrastruktuurihankkeiden korkomenojen lukeminen rajoitusten piiriin on jatkovalmistelussa ja avoimena. Tämä vaikeuttaa olennaisesti hankkeiden kannattavuuden ja toteuttamiskelpoisuuden laskentaa. Lisäksi tulolähdejaon muutokset voivat heijastua olemassa oleviin rahoitusrakenteisiin. Rahoittajan näkökulmaa edustanut Nordean Markku Pitkänen toi esille pankkien käytössä olevat lainasopimukset, jotka tyypillisesti sisältävät nykyisellään jo liikkumavaraa monien velallisyhtiöiden kannalta relevanttien seikkojen osalta. Korkovähennysten uudistukset eivät vielä ole juurikaan vaikuttaneet rahoitusneuvotteluihin. Castrén & Snellmanin veroryhmän senior counsel Leena Romppainen nosti panelistina esille uuteen tasetestisääntelyyn liittyvät ongelmakohdat. Nykyinen sääntely sisältää ongelmakohtia, joita KHO on ratkonut osin äänestysratkaisuilla. Näillä näkymin etenkin rahastorakenteiden ongelmakohdat jäävät edelleen oikeuskäytännössä ratkaistaviksi. Samaan kategoriaan voivat mahtua myös tasetestin vaatimiin vertailukelpoisiin tilinpäätöksiin liittyvät kysymykset.   Tässä vaiheessa verovelvollisen näkökulmasta paras vaihtoehto lienee varmistaa riittävä liikkumavara voimaan tulevien verolainsäädännön muutosten osalta niin rahoitus-, yhtiö- kuin sopimusjuridiikan kautta. Keskeisiä asioita tältä kantilta ovat Verohallinnon ohjeistus koroksi luettavien erien käsitteestä sekä se, kuinka käyttökelpoinen uusittu tasetestisääntely käytännössä on.

   Published: 7.11.2018

2. Post

   PropTech haastaa kiinteistöalan uudistumaan

   Lyhyellä tähtäimellä erilaiset käyttäjien hyväksi tulevat järjestelmät voivat tuntua sijoitusnäkökulmasta katsottuna pelkiltä lisäkuluilta ilman vastaavaa tuottoa. Kiinteistöjen käyttöä tehostavat järjestelmät edellyttäväkin yleensä pitkän tähtäimen näkemystä, kun takaisinmaksuaika mitataan kymmenissä vuosissa. Sijoituksen arvon ylläpitämiseksi kiinteistön on kuitenkin oltava kiinni ajassa ja pystyttävä vastaamaan vuokralaisten ja kuluttajien toiveisiin sekä kestävän kehityksen vaatimuksiin. Mainostuloja ja lisäkassavirtaa sijoittajille tuovat esimerkiksi mukautuvat mainosnäytöt ja -sovellukset, erilaiset pakettien toimitusjärjestelmät ja muut uudet liiketoimintamallit. PropTechin avulla kerättävä data asiakkaiden liikkeistä ja käyttäytymisestä voi olla strategisesti arvokasta. Sitä pitää vain osata hyödyntää. On tärkeää pitää huolta myös siitä, että ihmisten yksityisyyttä kunnioitetaan riittävällä tavalla. Henkilötietojen käsittelyn osalta se tarkoittaa GDPR:n vaatimusten huomioimista uusia liiketoimintamalleja kehitettäessä. Kun kiinteistö myydään, ostajan näkökulmasta keskeiseksi muodostuu myös se, että seinien ja kassavirtojen lisäksi myös oikeudet PropTech-ohjelmistoihin ja dataan siirtyvät kaupan mukana. PropTech haastaa nyt niin kiinteistösijoittajat, rakennuttajat kuin liiketilojen vuokralaisetkin uudistumaan. On arvioitu , että 5-10 vuoden kuluttua kiinteistöt ja teknologia ovat niin kytköksissä toisiinsa, että koko PropTech-termiä ei enää tarvita. Nyt on siis korkea aika tarttua teknologian mahdollisuuksiin.   Lue myös: Uusi huoneistotietojärjestelmä  vie osakekirjat sähköiseen rekisteriin

   Published: 31.10.2018

3. Post

   Onko hallituksessanne sijaa tekoälylle?

   Konsulttiyhtiö EY toteutti aiemmin tänä vuonna tutkimuksen, johon oli kutsuttu vastaajiksi muun muassa hyvää hallitustyöskentelyä edistävän Directors’ Institute Finlandin jäsenet ja Suomen 500 suurimman yrityksen ylintä operatiivista johtoa. Tutkimus oli suunniteltu yhteistyössä Nokian hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan kanssa. Tulosten mukaan noin kolmannes yrityksistä ei hyödynnä tekoälyä ja koneoppimista sisäisissä toiminnoissaan. Noin viidennes yrityksistä ei hyödynnä tekoälyä ja koneoppimista ulkoisissa toiminnoissaan eikä ole edes suunnitellut sitä. Moni yritys on siis tekoälyn käyttäjänä vielä pukuhuoneen puolella vetämässä verkkareita päälle, kun osa kilpakumppaneista on jo lähtöviivalla ja osa taas painaa etukaarteessa kovaa vauhtia eteenpäin. Tekoäly yritysjohdon valjaissa Muutoksia on kuitenkin odotettavissa: tutkimuksessa yli 95 prosenttia vastaajista uskoi yrityksensä hyödyntävän tekoälyä ja koneoppimista jollain tavalla sisäisissä toiminnoissaan vuonna 2020. Parissa vuodessa pitäisi tapahtua paljon. Tekoälystä saattaisi yritysten sisäisissä toiminnoissa olla hyötyä johtamisessa ja jopa hallitustyössä. Varsin tunnettu esimerkki tekoälyn hyödyntämisestä yritysjohdossa on hongkongilainen sijoitusyhtiö Deep Knowledge Ventures, joka otti VITAL-nimen saaneen tekoälysovelluksen käyttöön hallituksessaan muutama vuosi sitten. Yhtäkään sijoituspäätöstä ei kuulemma tehdä, ellei VITAL sitä puolla. Yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja Dmitry Kaminskiy on arvioinut, että sovellus on osoittautunut nimensä mukaisesti elintärkeäksi: ilman sen apua sijoituskohteiden analysoinnissa yhtiö olisi sijoittanut ylihypetettyihin projekteihin ja mahdollisesti mennyt nurin. Toinen julkisuutta saanut esimerkki löytyy täältä Suomesta. Tieto otti pari vuotta sitten datakeskeiset liiketoiminnot -yksikkönsä johtoryhmään Alicia T -nimisen tekoälysovelluksen, jonka tarkoituksena on toimia johtoryhmän päätöksenteon tukena. VITAL-sovelluksen ja Alicia T:n kaltaisia tekoälykokeiluja on kuitenkin mediatarinoiden perusteella vielä melko vähän. Tekoälyn mahdollisuuksia voi pohtia peilaten niitä osakeyhtiölaissa yhtiön johdolle asetettuihin vaatimuksiin. Osakeyhtiölain mukaan yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua. Huolellisuusvaatimus täyttyy, kun ”ratkaisun taustaksi on hankittu tilanteen edellyttämä asianmukainen tieto, sen perusteella on tehty johdonmukainen päätös tai muu toimi, eivätkä päätöksen tai muun toimen tekoon ole vaikuttaneet johdon jäsenten eturistiriidat”. Tekoälystä voisi olla apua ennen kaikkea tiedon hankinnassa ja analysoinnissa. Toisaalta tekoälysovellukselle voitaisiin ulkoistaa rutiinitehtäviä ja siten vapauttaa johdon aikaa olennaisempiin asioihin. Pysy hereillä ja kehitä Olisi liioiteltua väittää, että yritysten hallitusten jäsenillä olisi velvollisuus hyödyntää tekoälyä. Tekoäly on kuitenkin hyvä pitää agendalla. ”Jos et kehitä, jäät jälkeen”, tiivisti Hanna Hagström, Reaktorin Director of Artificial Intelligence, Castrén & Snellmanin sisäisessä koulutustilaisuudessa. Risto Siilasmaa on samoilla linjoilla: ”Vain toimimalla muita nopeammin voi saavuttaa kilpailuetua”, hän arvioi EY:n tutkimuksen julkaisun yhteydessä. Yritysjohtajien on siis syytä pitää tuntosarvet pystyssä – tai pitäisikö sanoa antennit pystyssä – ja pohtia aktiivisesti, olisiko tekoälystä heidän yrityksessään hyötyä ja miten sitä voitaisiin käyttää. Toki on tärkeää muistaa, että uusista ratkaisuista seuraa aina kustannuksia ja myös uudenlaisia riskejä. Yksi merkittävä rajoitus tekoälyn käyttöön hallituksessa liittyy: Suomessa tekoälysovellusten on turha haikailla virallisia nimityksiä hallituksen täysivaltaisiksi jäseniksi. Vaikka osakeyhtiölaissa ei suoraan sanotakaan, että hallituksen jäsenten tulee olla luonnollisia henkilöitä, sitä on pidetty itsestään selvänä. Aiemmin kysymystä on pohdittu siltä kannalta, voisiko hallituksen jäsenenä toimia luonnollisen henkilön sijaan oikeushenkilö, kuten joissain maissa. Nyttemmin maailmalla keskustellaan siitä, voisiko tekoälysovellus olla hallituksen täysivaltainen jäsen ja minkälaisia juridisia haasteita jäsenyyteen liittyisi. Toistaiseksi on kuitenkin selvää, että käyttipä hallitus tekoälyratkaisuja tai ei, vastuun päätöksestä kantaa siihen osallistunut ihminen.

   Published: 25.10.2018

4. Post

   Kilpailukiellot puhuttavat

   Kilpailukieltojen käyttö työelämässä on lisääntynyt viime vuosina. Yhä useampi työsopimus sisältää ehdon, joka kieltää työllistymisen kilpailevalle työnantajalle tai oman kilpailevan yrityksen perustamisen – useimmiten sopimussakon uhalla. Harkitsematon kilpailukieltoehto ei hyödytä ketään Työsuhteessa kilpailukieltosopimus voidaan tehdä lähtökohtaisesti enintään puoleksi vuodeksi ja vain erityisen painavasta syystä. Jotta kilpailukielto on pätevä, erityisen painava syy vaaditaan sekä kilpailukiellosta sovittaessa että työsuhteen päättyessä, kun työnantaja vetoaa kieltoon. Aalto-yliopiston elokuussa 2018 julkaistussa selvityksessä ja Jukka Ahtelan työ- ja elinkeinoministeriölle laatimassa selvityksessä on katsottu, että työnantajat lisäävät työsopimuksiin kilpailukieltoehtoja liian rutiininomaisesti, ikään kuin varmuuden vuoksi. Näin ei pitäisi olla. Kilpailukielto ei koskaan saisi olla työsopimuksen vakioehto, vaan sen käyttöä on aina harkittava tapauskohtaisesti. Työnantajan pitää arvioida yrityksen toiminnan laatua, työntekijän asemaa ja tehtäviä sekä sitä, saako työntekijä haltuunsa tietoja, joiden suojaaminen on kilpailunäkökulmasta tärkeää. Jos kilpailukiellosta on sovittu työsuhteen alussa ilman erityisen painavaa syytä, sopimusehto ei ole pätevä. Tilanne ei muuksi muutu, vaikka työntekijä etenisi urallaan ja siirtyisi tehtäviin, joissa kilpailukiellosta sopiminen olisi perusteltua. Työnantajien etujen mukaista olisikin muistaa päivittää työsopimus vastaamaan uuden tehtävänkuvan vaatimuksia, jos työntekijä siirtyy uusiin tehtäviin. Kohti Ruotsin mallia – korvaus kiellosta työntekijälle? Suomessa laki ei velvoita työnantajaa maksamaan puolen vuoden kilpailunrajoitusajalta korvausta työntekijälle. Monissa muissa Euroopan maissa työnantajalla on velvollisuus kompensoida työntekijälle kiellosta aiheutuvaa haittaa. Ruotsissa korvaus on lähtökohtaisesti enintään 60 prosenttia siitä palkasta, jonka työntekijä ansaitsi työsuhteen päättyessä. Tanskassa työnantaja maksaa kilpailukiellon ajalta 40–60 prosenttia palkkaa vastaavan korvauksen, jonka määrään vaikuttavat kiellon laajuus ja kesto sekä työntekijän ansaitsemat tulot kilpailukiellon aikana. Norjassa korvaus vastaa lähtökohtaisesti täyttä palkkaa. Suomessa on väläytelty korvausvelvollisuutta yhtenä keinona rajoittaa kilpailukieltosopimusten käyttöä. Työministeri Jari Lindström on syyskuun 2018 lopussa asettanut kolmikantaisen työryhmän selvittämään lainsäädännön muutostarpeet. Todennäköistä on, että muutokset johtavat sääntelyn tiukentamiseen.  Kilpailukiellot yrityskaupoissa On tavallista, että yrityskaupan yhteydessä myyjälle asetetaan määräajaksi kielto kilpailla myytävän liiketoiminnan kanssa. Tällaisen kilpailukiellon tarkoituksena on varmistaa, että myytävän kohteen arvo siirtyy ostajalle. Yrityskauppasopimukseen sisällytettävää kilpailukieltoa arvioidaan kilpailuoikeuden sääntöjen perusteella, kun taas työsuhteeseen perustuvaa kilpailukieltoa arvioidaan työoikeuden sääntöjen perusteella. Yhteistä molemmille säännöstöille kuitenkin on, että kilpailukielto ei saa olla laajempi kuin on välttämätöntä sen tarkoituksen toteuttamiseksi. Euroopan komissio on antanut ns. liitännäisrajoitustiedonannon , jossa määritellään tarkemmin, milloin yrityskauppasopimukseen sisällytettyä kilpailukieltoehtoa voidaan pitää sallittuna. Jos kilpailukieltoehto täyttää tiedonannon vaatimukset niin keston, asiallisen ja alueellisen laajuuden kuin kohdehenkilöidenkin osalta, sitä voidaan pitää lähtökohtaisesti tarpeellisena kaupan kohteen arvon säilyttämiseksi. Jos ehto puolestaan ei täytä vaatimuksia, se voi muuttua kielletyksi kilpailunrajoitukseksi. Tällöin ehdosta voi tulla pätemätön, ja se voi johtaa jopa sanktioihin. Jos yrityskauppasopimukseen sisällytetään rekrytointikielto, sitä arvioidaan samoin kuin yrityskauppasopimuksen kilpailukieltoa. Tällainen kielto voi koskea vain aktiivista rekrytointia ja avainhenkilöitä. Myyjälle asetettua kilpailukieltoa arvioitaessa on tärkeää huomata, millaiseen sopimukseen kielto on asetettu ja mitä sääntöjä siihen sovelletaan. Myyjään on saatettu kohdistaa kilpailukielto paitsi yrityskauppasopimuksessa myös osakassopimuksessa tai työsopimuksessa. On mahdollista, että eri perustein asetettuja kilpailukieltoja sovelletaan myös rinnakkain. Kun seuraavan kerran harkitset kilpailukiellosta sopimista, pidä pieni hengähdystauko ja käy läpi seuraava muistilista:

   Published: 22.10.2018

5. Post

   Onko tämä hankinta – pitääkö meidän kilpailuttaa?

   Suorahankinnoista on paljon oikeuskäytäntöä. Lain suorahankintaperusteita on tulkittu tiukasti, ja hankintayksikön on osoitettava, että ne täyttyvät. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on hankintojen valvontaviranomaisena useissa ratkaisuissa huomauttanut, että suorahankinta olisikin pitänyt kilpailuttaa. Monesti hankintajuristi tekee pöydällään olevasta tapauksesta saman päätelmän: hankinta on kilpailutettava. Sekamuotoiset sopimukset – hankintaa vai ei Hankalampaa rajan vetäminen on silloin, kun kaupunki palveluhankinnan lisäksi vaikkapa myy omistamiaan maa-alueita. Kaupungin tavoitteena on vauhdittaa asuntorakentamista, parantaa yritysten liiketoimintamahdollisuuksia ja järjestää asukkailleen tarjoamiaan palveluita paremmin. Näissä sekamuotoisissa sopimuksissa arvioidaan tapauskohtaisesti, onko järjestely pääasiallisesti hankinta vai ei. Lisäksi tarkastellaan, olisiko hankinta erotettavissa kokonaisuudesta: jos näin on eikä hankintaa ole erotettu, koko järjestelyyn sovelletaan hankintasäännöksiä. Harkintaa myös sopimusmuutoksiin Kolmas kysymyksiä herättävä tapaus ovat sopimusmuutokset. Hankintayksikkö haluaa ehkä ostaa sopimuskumppanilta lisätöitä, tai olosuhteet ovat sopimuskaudella muuttuneet niin, että sopimusta pitäisi tarkistaa. Voiko niin tehdä, vai onko kysymys uudesta hankinnasta? Hankintalaissa säädetään yksityiskohtaisesti, minkälaisia sopimusmuutoksia voi tehdä ilman uutta tarjouskilpailua ja minkälaisia ei. Luettelo ei ole silti tyhjentävä, eivätkä säännökset koske suoraan kansallisen kynnysarvon ylittäviä hankintoja. Asiaa vaikeuttaa se, että oikeuskäytäntöä olennaisista sopimusmuutoksista on edelleen vähän. Kannattaa kuitenkin huomata, että myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto on käsitellyt sopimusmuutoksia ja linjannut , että sopimuksen kohteen supistaminen alun perin kilpailutetusta hankinnasta voi olla kielletty olennainen muutos. Kilpailuttaminen on mahdollisuus Kun hankintajuristilta kysytään: ”Onko tämä hankinta?”, kysyjä tarkoittaa usein, voiko hitaaksi ja vaivalloiseksi koetun tarjouskilpailun välttää. Silloin hankintajuristi saattaa hieman kohottaa kulmakarvojaan. Kilpailuttamisen tavoitteena on käyttää veroeurot tehokkaasti hyödyksi eli saada markkinoilta sopimuskumppaniksi yritys, jolla on hankintayksikön tarpeet parhaiten tyydyttävä ratkaisu. Kilpailuttamisvelvollisuus olisikin ennemmin miellettävä kilpailuttamismahdollisuudeksi: on järkevää hyödyntää markkinoiden tarjoamia vaihtoehtoja, vaikkei hankintalakia tarvitsisikaan soveltaa. Pienhankinnoista tai sekamuotoisista sopimuksista voi tehdä ilmoituksen ja järjestää tarjouskilpailun vapaamuotoisesti. Ja jos hankinta edellyttää hankintalain menettelysäännösten osaamista, hankintajuristi auttaa aina mielellään.  

   Published: 2.10.2018

6. Post

   Tuulivoima: Lisää puhdasta sähköä markkinaehtoisilla sopimuksilla

   Suomi sitoutui tänä vuonna entistä tiukemmin uusiutuvaan energiantuotantoon, kun eduskunta hyväksyi uuden uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmän. Tukijärjestelmä perustuu tarjouskilpailuun, johon myös tuulivoiman tuottajat voivat osallistua loppuvuonna. Tuulivoima on edullista, ja siksi sen tuotannossa on huomattavaa potentiaalia. Tämän perusteella on oletettavaa, että tuulivoimatuotanto kasvaa myös kilpailutuksen perusteella. Investointeja tehdään nyt myös entistä enemmän markkinaehtoisesti. Tämä on mahdollista, koska teknologia on kehittynyt, voimaloiden vuosituotanto on kasvanut ja sähkön markkinahinta on lähtenyt nousuun. Suomen uusiutuvan energian markkinoille ovat rantautuneet suorat sähkönhankintasopimukset ( power purchase agreement tai PPA). Niillä ostaja ja tuulisähkön tuottaja sopivat etukäteen hinnan, jolla tietyn tuulivoimahankkeen tuleva sähköntuotanto myydään ostajalle. Ostaja voi tällä tavoin tukea uusiutuvan energian tuotantoa ja saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteensa omassa liiketoiminnassaan. Tuulisähkön tuottaja saa puolestaan varmuuden siitä, että investointi on sopimuksen voimassaoloaikana kannattava ilman tukia ja että päätös tuulipuiston rahoittamisesta ja rakentamisesta voidaan tehdä. Uusiutuva energia tarjoaakin yhteistyömahdollisuuksia esimerkiksi perinteiselle teollisuudelle ja tuulivoiman hankekehittäjille. Jos sijoittajat ja kehittäjät löytävät toisensa jatkossa helpommin, julkista tukea ei tarvita enää lainkaan. Seuraamme mielenkiinnolla uusiutuvan energian markkinoiden kehitystä ja olemme mukana tuomassa innovatiivisia ratkaisuja Suomeen.

   Published: 2.10.2018

7. Post

   Vastuullisuus on arkea monissa yrityksissä – entä julkisissa hankintayksiköissä?

   YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään kestäviä julkisia hankintakäytäntöjä kansallisten lakien ja tavoitteiden mukaisesti. Vipuvartta löytyy: Suomessa julkinen sektori käyttää hankintoihin noin 35 miljardia euroa vuodessa. Hankintayksiköistä riippuu, ovatko julkiset rakennukset vähäpäästöisiä, tarjotaanko kouluissa kasvispainotteista ruokaa tai ajavatko kotipalvelun työntekijät sähköautoilla. Edellyttävätkö hankintayksiköt koko alihankintaketjultaan ihmisoikeuksien ja ILO:n sopimusten noudattamista vai tekevätkö ne ostoksensa ”vanhalta pohjalta”? Hankintayksikkö voi antaa tarjoajille pisteitä ympäristön huomioimisesta. Unionin tuomioistuin vahvisti tämän jo 16 vuotta sitten Concordia Bus Finland -tuomiossa. Ennakkotapaus, Suomesta!  Vastuullisten toimintamallien rakentamiseen tarvitaan nykyäänkin juridista osaamista.   Tänä vuonna perustettu kestävien ja innovatiivisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus Keino auttaa tulevaisuudessa suomalaisia hankintayksiköitä muun muassa hankintojen strategisessa johtamisessa ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Tästä hankkeesta voimme kaikki olla ylpeitä! Julkisten hankintojen muutosta vievät eteenpäin myös innovatiiviset yritykset. Vuoropuhelu vastuullisten yritysten kanssa edistää kestävää kehitystä. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet koskevat vuotta 2030. Poikkeuksellisen hellekesän jälkeen voi kysyä, pitäisikö hankintayksiköiden asettaa tavoitteita jo vuodelle 2020.

   Published: 27.8.2018

8. Post

   Konserniyritykset kilpailijoina julkisissa hankinnoissa

   Kysymykset saattavat äkkiseltään kuulostaa erikoisilta, sillä kilpailulain tarjouskartellikielto ei koske määräysvaltasuhteessa olevia saman konsernin yhtiöitä. Esimerkiksi konsernin emoyhtiö voi päivittäisessä toiminnassaan vaihtaa tytäryhtiön kanssa tietoja tai jakaa asiakkuuksia, eikä sitä pidetä kilpailurikkomuksena. Julkisten hankintojen maailmassa lähtökohta on toinen: tarjouskilpailuun osallistuvien yritysten pitää kilpailla keskenään ja tehdä tarjouksensa itsenäisesti, vaikka yritykset olisivat samasta konsernista. Näin on linjannut unionin tuomioistuin, joka on viime aikoina käsitellyt kilpailu- ja hankintalainsäädännön rajapintoja. Unionin tuomioistuimen tuoreiden ratkaisujen Lloyd’s of London  ja Specializuotas transportas  mukaan keskenään määräysvaltasuhteessa olevia tarjoajia ei pidä automaattisesti sulkea tarjouskilpailusta. Niiden tarjousten on kuitenkin oltava itsenäisiä ja toisistaan riippumattomia.   Jos tarjousten erillisyydestä herää epäilyksiä, hankintayksiköllä on avoimuusperiaatteen ja tarjoajien syrjimättömän kohtelun varmistamiseksi velvollisuus selvittää, onko konserniyhtiöiden välisellä suhteella ollut vaikutusta yhtiöiden tarjouskilpailussa antamiin tarjouksiin. Hankintayksikön tulee pyytää lisäselvitystä esimerkiksi silloin, jos sen tiedossa on, että samat henkilöt ovat molempien yhtiöiden päätöksentekoelimissä tai molemmissa tarjouksissa hyödynnetään samoja voimavaroja. Vaadi sidonnaisuuksien ilmoittamista ja varaudu selvityksiin Mitä unionin tuomioistuimen tuore ratkaisukäytäntö tarkoittaa? Hankintayksikön tavoitteena on varmistaa mahdollisimman laaja kilpailu. Erityisesti monen tarjoajan puitejärjestelyissä ja tarjouskilpailuissa, joissa osatarjoukset ovat sallittuja, on tärkeää varmistaa, että tarjoukset todella kilpailevat keskenään. Konserniyritysten on pystyttävä osoittamaan, etteivät ne ole tehneet tarjouksiaan yhteistyössä. Kaikkien etu on, että hankintapäätöksen jälkeen vältytään sotkuisilta valitusprosesseilta. Karikkojen välttämiseksi hankintayksiköiden ja konserniyritysten kannattaakin pitää mielessä seuraavat muistilistat: Hankintayksikön muistilista Vaadi tarjousasiakirjoissa, että konsernisidonnaisuudet täytyy ilmoittaa. Tarkkaile tarjouksia lukiessasi, löytyykö niistä paljon yhtäläisyyksiä. Tämä voi olla todiste siitä, etteivät tarjoukset aidosti kilpaile keskenään. Pyydä lisäselvitystä tarjoajilta, jos on ilmeistä syytä epäillä, ettei tarjouksia ole laadittu itsenäisesti. Jos tarjoajilla ei ole esittää riittävää ja uskottavaa selvitystä tarjoustensa itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta, hylkää tarjoukset ja perustele päätöksesi. Tarjoajan muistilista Jos kaksi konsernin yhtiötä osallistuu tarjoajina samaan julkiseen tarjouskilpailuun, noudata tarjouskartellikieltoa. Toimi siis samalla tavalla kuin toimisit tärkeimmän kilpailijasi kohdalla. Varmista, etteivät tarjoajat pidä yhteyttä toisiinsa eivätkä pääse käsiksi toistensa tarjousten valmistelumateriaaliin. Pidä huolta, ettei tarjousten valmistelua käsitellä yritysten yhteisissä kokouksissa. Huolehdi lisäksi tarvittaessa riittävistä salassapitositoumuksista. Varaudu lisäselvityspyyntöihin: pidä riittävän tarkkaa kirjaa tarjousprosessista ja konsernin toimenpiteistä jo ennakolta. 

   Published: 7.6.2018

9. Post

   Tietosuoja-asetus haastaa yhteistyöhön

   Toivon, että asetus onnistuu saattamaan eri alojen ammattilaiset parempaan yhteistyöhön ja Eurooppa saa tästä uuden kansainvälisen vientituotteen. Olenko oikeassa? Tämä selviää meille vuonna 2020, kun komissio tarkastelee uuden sääntelyn käytännön vaikutuksia. On tärkeää, että me lakimiehet ymmärrämme tietojärjestelmien logiikkaa sekä liiketoiminnan tarpeita ja strategista ajattelua, jotta voimme rakentaa asiakkaillemme kestäviä ratkaisuja. IT-ammattilaisten tulisi ymmärtää lain pääperiaatteet, jotta he voivat varmistaa tietojärjestelmien ja palveluiden toimivan sääntelyn edellyttämällä tavalla. Yritysjohdon taas pitäisi ymmärtää teknologian tuomat mahdollisuudet ja lainsäädännön vaatimukset, jotta entistä innovatiivisempi, kannattava liiketoiminta olisi mahdollista. Otetaan tästä muutoksesta kaikki hyöty irti! Joku viisas on sanonut seuraavaa: Dear past, thank you for the lessons; dear future, we are ready. Me Castrén & Snellmanilla olemme valmiina – toivon mukaan sinäkin!

   Published: 25.5.2018

10. Post

    Yrityskaupoilla ostetaan osaamista – miten onnistua?

    Yrityskaupoissa kohdeyhtiön arvoa haarukoidaan erilaisilla tunnusluvuilla. Niistä mikään ei mittaa henkilöstön osaamista. Kun kaupan ehtoja neuvotellaan, avainhenkilöiden sitouttamisesta ei välttämättä edes puhuta. Harvassa ovat kauppakirjat, joissa sovitaan esimerkiksi kauppahinnan alentamisesta siinä tapauksessa, että avainhenkilöt jättävät kohdeyhtiön. Ostajan täytyisi kuitenkin varmistaa tavalla tai toisella, että se saa sijoitukselleen vastinetta silloinkin, kun kohdeyhtiön menestys perustuu työntekijöihin. Tätä haastetta ei kukaan ostaja voi nykyään ohittaa. Yrityskaupoissa hankitaan nimittäin yhä useammin tuotantolaitoksen, teknologian tai markkinaosuuden sijaan osaamista . Kauppakirjoissa näkee joskus ennakkoehtoja, joiden mukaan ostaja saa vetäytyä kaupasta, jos kohdeyhtiön avainhenkilöt ottavat lopputilin ennen kaupantekopäivää. Ennakkoehdot eivät kuitenkaan suojaa ostajaa enää sitten, kun kauppa on tehty. Yrityskauppajuristin tehtävä on herätellä asiakkaansa ajattelemaan pidemmälle. Integraatio kysyy muutosjohtajuutta Yrityskauppaa edeltävissä due diligence -tarkastuksissa pengotaan esiin kaikki mahdolliset riskit. Työntekijöiden kohdalla tarkastus keskittyy yleensä kohdeyhtiön vanhoihin ja tuleviin maksuvelvoitteisiin, koska niistä syntyy suoria kustannuksia. Kaikkein suurin henkilöstöriski – kun investointipäätös on tehty – piilee kuitenkin integraatiossa: onnistuuko ostaja integroimaan henkilöstön ja luotsaamaan sen muutoksen läpi? Yrityskauppahan tarkoittaa henkilöstölle väistämättä muutosta. Due diligence -tarkastuksessa me juristit varmistamme, että avainhenkilöiden työsopimuksissa on kilpailukieltolausekkeet, jotka estävät siirtymästä kilpailijan leipiin työsuhteen aikana ja tietyn ajan sen jälkeen. Siitä huolimatta joku avainhenkilö voi vaihtaa työnantajaa. Siksi työsopimusten pitäisi myös kieltää lähtijöitä houkuttelemasta työkavereitaan ja lupaavia lahjakkuuksia mukanaan muualle. Tarkastamme työsopimuksista myös salassapitolausekkeet ja immateriaalioikeuksia koskevat sopimusehdot. Näin huolehdimme siitä, ettei yrityksestä vuoda arkaluontoista tietoa eivätkä sen teknologia ja tietotaito päädy ulkopuolisten käsiin. Se on kuitenkin vasta alkua. Bonuksia on käytettävä harkiten Yrityskauppa teettää avainhenkilöillä yleensä paljon töitä. Motivaation varmistamiseksi myyjä saattaa sopia avainhenkilöidensä kanssa etukäteen kannustimista, esimerkiksi kertaluontoisesta bonuksesta, joka maksetaan, kun kauppa on tehty. Transaktiobonuksen ehtona voi lisäksi olla, että avainhenkilö tai -tiimi pysyy kohdeyhtiön palveluksessasovitun ajan kaupanteon jälkeen. Transaktiobonus voi toimia myös vakuutena irtisanomista vastaan. Silloin bonus maksetaan avainhenkilölle, jos tämä irtisanotaan ennen sovittua määräpäivää. Tällaisen transaktiobonuksen maksaa yleensä myyjä. Mikään kannustin ei kuitenkaan tuo ostajalle varmuutta tulevasta. Hyvin avokätiset transaktiobonukset saattavat toimia jopa tarkoitustaan vastaan etenkin, jos työntekijä on epävarma tulevaisuudestaan. Kun tuntee avainhenkilöt, sitouttaminen on helpompaa Kenties tärkein kysymys kuuluukin, ovatko ostaja ja myyjä selvillä siitä, ketkä ovat kohdeyhtiön todelliset avainhenkilöt. ”Avainhenkilöiden” tulkitaan usein tarkoittavan yrityksen ylintä johtoa, joka onkin useimmissa yrityksissä erittäin tärkeä. Ostajan pitää kuitenkin tutkia yritystä tarkemmin. Yrityskaupassa avainhenkilöitä ovat myös ne työntekijät, jotka osaamisellaan mahdollistavat integraation tai vievät yritystä kohti pitkän aikavälin tavoitteitaan. Esimerkiksi yrityksen sisäinen IT-tiimi voi osoittautua korvaamattomaksi. Se nimittäin huolehtii sulautumisen jälkeen siitä, että yritys pitää elintärkeät tietojärjestelmänsä toiminnassa. Kun ostaja tuntee avainhenkilöt, se voi suunnitella heille sopivat kannustimet. Hyvät kannustinjärjestelmät sisältävät yleensä sekä pitkän että lyhyen aikavälin tulospalkkioita. Usein avainhenkilöille tarjotaan yrityksen osakkeita. Omistajuus ei kuitenkaan puhuttele kaikkia, vaan jotkut haluavat keskittyä työntekoon ja saada siitä kunnon palkan.  Tällaisiin työntekijöihin voisivat vedota virtuaaliosakkeet, jotka ovat osakkeen ja bonuksen välimuoto. Virtuaaliosakkeiden omistajat saavat osakkeenomistajien taloudelliset edut mutta eivät äänioikeuksia tai muita osakkeenomistajalle kuuluvia oikeuksia. On myös niin sanottuja pehmeitä kannustimia, jotka voivat toimia vielä paremmin kuin raha. Ne tulevat yleensä myös halvemmiksi.  Konsulttitoimisto McKinsey seurasi eurooppalaista teollisuusyhtiötä , joka käytti sekä taloudellisia että toisenlaisia kannustimia tukemaan hiljattain toteuttamaansa organisaatiomuutosta. Järjestelmä maksoi vain neljänneksen siitä, mitä entinen laaja rahakannustinohjelma yhtiölle kustansi. McKinseyn tutkimus kertoo, että raha sitouttaa työntekijöitä, mutta uskollisuuteen tarvitaan muutakin. Luottamus tulevaan luo uskollisuutta Kokeneet yritysostajat kiinnittävät huomiota kykyjen säilyttämiseen. Työntekijät pysyvät yrityksessä, kun heidät sitoutetaan sen toimintaan, heille maksetaan hyvin, heillä on mahdollisuus uravalmennukseen ja etenemiseen ja he saavat arvostusta ja luottamusta. Kaikkein tärkeintä on varmuus omasta tulevaisuudesta. Se vaatii työnantajalta viestintätaitoja. Työntekijöitä motivoivat esimiehen kiitokset, johtajien huomio, ylennykset sekä tilaisuudet ottaa vetovastuuta projekteista tai osallistua johtamiskoulutukseen tai mentorointiohjelmiin. Tällaiset kannustimet eivät maksa paljon mutta toimivat parhaimmillaan tehokkaasti. Ne vaativat kuitenkin työnantajalta enemmän aikaa ja ajatusta kuin rahabonukset tai osakkeet. Se voi selittää, mikseivät yritykset uudista kannustinjärjestelmiään heti ensimmäiseksi yrityskauppapuristuksesta selvittyään. Myös rahalla on paikkansa palkitsemisessa, mutta kannustimet pitää suunnitella tarkoin.  Bonuksen maksun aika on vasta yrityskaupan jälkeen, kun tärkeät tulostavoitteet on saavutettu. Ostajan kannattaa pohtia myös, ovatko avainhenkilöt yksittäisiä työntekijöitä vai tosiasiassa tiimi, jonka kaikki jäsenet pitäisi saada pysymään mukana. Kannustimet voi suunnitella myös niin, että ne motivoivat tiimiä jatkamaan yrityksessä yhdessä. Kannustinjärjestelyjä ei saa jättää viime tinkaan. Kaupanteon alla kiireesti sovitut bonukset eivät sitouta työntekijöitä vaan pikemminkin rapauttavat luottamusta ja arvonantoa. Myös kannustimien tapauksessa tärkeää on viestiä oikeita asioita oikeaan aikaan.

    Published: 6.5.2018