1. Post

   Kilpailuoikeudelliset vahingonkorvausasiat poikivat uutta oikeuskäytäntöä

   Aiheutuiko vahinkoa? Kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvausasioissa keskeinen kysymys on, aiheuttiko kilpailurikkomus ylipäänsä vahinkoa. Suomen toistaiseksi suurimmassa kilpailuoikeudellisessa vahingonkorvausjutussa, niin sanotussa raakapuuasiassa, Metsähallitus vaati Stora Ensolta, UPM-Kymmeneltä ja Metsäliitto Osuuskunnalta alun perin lähes 283 miljoonan euron vahingonkorvausta markkinaoikeuden toteaman kilpailurikkomuksen perusteella. Oikeudenkäynnissä esitettiin laajan faktatodistelun lisäksi merkittävä määrä taloustieteellistä asiantuntijatodistelua kilpailurikkomuksen vaikutuksista. Käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät Metsähallituksen korvausvaatimukset, koska metsäyhtiöiden menettelyn ei ollut näytetty alentaneen raakapuusta maksettua hintaa osapuolten välisissä kaupoissa. Hovioikeuden ratkaisu jäi pysyväksi, sillä korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Helsingin käräjäoikeus oli hylännyt samaan asiakokonaisuuteen kuuluvat yksityisten metsänomistajien ja kuntien metsäyhtiöitä vastaan nostamat, pääomaltaan alun perin yli 50 miljoonan euron vahingonkorvauskanteet vuonna 2017 antamillaan lainvoimaisilla tuomioilla. Vahingon aiheutumista koskevat näyttötaakkasäännökset muuttuivat osittain, kun laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista tuli voimaan joulukuussa 2016. EU-direktiiviin perustuva laki kääntää kartellitapauksissa näyttötaakan vastaajille. Kartellin siis oletetaan aiheuttaneen vahinkoa, elleivät kartellin osanottajat muuta näytä. Kuka korvaa ja miten paljon? Jos vahinko todetaan, oikeus punnitsee seuraavaksi korvauksen määrää. Helsingin käräjäoikeus  antoi kesällä ratkaisun niin sanottua saalistushinnoittelua koskeneessa vahingonkorvausasiassa, jossa kilpailijat väittivät meijerialan suurimman toimijan aiheuttaneen niille vahinkoa hinnoittelemalla alle muuttuvien kustannusten. Tapaus oli ensimmäinen merkittävä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön perustuva vahingonkorvausoikeudenkäynti meillä Suomessa ja yksi harvoista Euroopassa. Kuudesta vaatimuksesta neljä sovittiin ennen pääkäsittelyä. Kahden jäljelle jääneen kanteen osalta käräjäoikeuden tuomitsemat vahingonkorvaukset olivat alle kolmannes kantajien alkuperäisestä 30 miljoonan euron vaatimuksesta. Päätös on lainvoimainen. Tuomioistuimen on usein arvioitava myös, miten korvausvastuu jakautuu. Kesäkuussa korkein oikeus antoi ensimmäiset ennakkoratkaisunsa asfalttikartelliin perustuvissa korvauskanteissa, joissa valtio ja 40 kuntaa vaativat asfalttiyhtiöiltä alun perin noin 120 miljoonan korvauksia. Korkein oikeus selvensi esimerkiksi kartelliyhtiöiden yhteisvastuuta korvauksesta silloin, kun korvausvelka oli joihinkin kartelliosapuoliin nähden vanhentunut. Jutuissa kolme yhtiötä oli yhteisvastuullisesti vastuussa vahingosta, mutta kahden yhtiön kohdalla korvausvelka oli vanhentunut. Korkein oikeus katsoi yhteisvastuun purkautuneen vanhentumisen seurauksena. Kolmas yhtiö oli eräässä tapauksessa silti vastuussa aiheutuneesta vahingosta kokonaisuudessaan, koska se oli ollut vahingonkärsijän sopimuskumppani. Toisessa tapauksessa sama yhtiö oli puolestaan vastuussa vain yhdestä kolmanneksesta aiheutuneesta vahingosta, koska se ei ollut vahingonkärsijän sopimuskumppani mutta oli muutoin ollut kartellissa keskeinen toimija. Asfalttikartellin vahingonkorvauskanteet ovat tuoneet korkeimman oikeuden ratkaistavaksi myös sen, siirtyykö korvausvastuu yrityskaupassa. Korkein oikeus pyysi kysymykseen ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta. Keväällä antamassaan ratkaisussa  EUT katsoi, että kartelliyhtiön ostaja on korvausvastuussa, kun se jatkaa kartelliyhtiön liiketoimintaa, vaikka yhtiö itse olisi purettu. Korkein oikeus huomioi tulkinnan tulevassa päätöksessään. Lisätietoja Jos haluat lukea lisää kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista, tutustu asiantuntijoidemme Ilona Karppisen ja Sari Hiltusen kokoamaan kattavaan tietopakettiin  englanninkielisessä julkaisussa ” Private Antitrust Litigation: A Practical Law Global Guide ”.

   Published: 23.9.2019

2. Post

   Yrityskaupat: epävarmuudesta huolimatta rohkeille riittää tilaisuuksia

   Mitä tapahtuu yrityskauppamarkkinoilla? Tuoreen katsauksen mukaan Euroopan yrityskauppojen kokonaisarvo oli vuoden alkupuoliskolla 350 miljardia euroa, kolmanneksen vähemmän kuin viime vuonna. Kuulostaa rajulta, mutta: vuoden 2018 jälkipuoliskoon verrattuna kauppojen arvo kasvoi 20 prosenttia. Jos luvuista jotain voi päätellä, markkinat palaavat myrskyn jälkeen arkeen. Talouden ja politiikan tilanne näkyy silti sääntelyssä. Ulkomaiset sijoitukset ovat joutuneet valtioiden syyniin. Euroopan unionin jäsenmaista 14 on säätänyt lakeja, joiden nojalla ne voivat puuttua sijoituksiin kansantalouden tai kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeillä toimialoilla. Lisää odotetaan. Suuntaus on huomattu unionissa. Komissio antoi keväällä puiteasetuksen ulkomaisten suorien sijoitusten seurannasta . Asetus ei vaadi EU-mailta sijoitusten valvontaa tai yhtenäisiä valvontakriteereitä, vaan komissio tavoittelee avoimuutta ja yhteistyötä. Jäsenmaiden on vastaisuudessa ilmoitettava valvomistaan yrityskaupoista komissiolle ja muille jäsenmaille. Vaikka se pidentää yrityskauppojen käsittelyaikaa, avoimuus ja yhteistyö tekevät markkinoille hyvää. Yritykset hakevat yhä kasvua kaikkialta maailmasta. Uskonkin, että sijoittajilla riittää rohkeutta, kun kohdalle osuu kovan luokan strateginen ostokohde. Maailmantalouden murrosvaihe voi merkitä monelle mahdollisuutta.

   Published: 27.8.2019

3. Post

   Yrityskaupoissa ostajan vastuu kasvaa

   Vastuuseen voi joutua, vaikka luopuisi omistuksestaan Kyselyraportin esipuhe muistuttaa varoittavasta esimerkistä. Kansainvälinen investointipankki oli aikoinaan sijoittanut kaapeleita valmistavaan yhtiöön, joka oli osallisena Euroopan komissiolle paljastetussa kartellissa. Komissio määräsi kaapeliyhtiölle 100 miljoonan euron sakot, josta 37 miljoonaa tuli yhtiön ja investointipankin ­– yhtiön aiemman omistajan – yhteisvastuullisesti maksettavaksi. Komissio katsoi pankin käyttäneen kaapeliyhtiössä sellaista vaikutusvaltaa, että se voitiin panna yhtiön lisäksi vastuuseen kartellista, vaikka näyttöä pankin edustajien tietoisuudesta tai osallistumisesta kartellin suunnitteluun tai täytäntöönpanoon ei ollut. Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti komission kannan. Ostajalla ei ole varaa unohtaa tietosuojaa Britanniassa tietosuojaviranomainen ICO päätti heinäkuussa esittää suurelle ravintola- ja matkailualan konsernille 110 miljoonan euron sakkoa tietosuojavelvoitteiden rikkomisesta. Konsernissa sattui suuri tietomurto, joka oli yrityskaupan peruja: konserni oli ostanut vuonna 2016 toisen yhtiön, jonka tietojärjestelmien suojaus oli pettänyt. ICO päätteli, ettei ostaja tehnyt yrityskaupassa riittävän huolellista due diligence ‑tarkastusta. Viraston johtaja Elizabeth Denham totesi tiedotteessa: ”Tietosuoja-asetus sanoo selkeästi, että toimijoilla on vastuu säilyttämistään henkilötiedoista. Vastuu voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yrityskaupassa ostajan on tehtävä huolellinen due diligence ‑tarkastus. Ostajan pitää selvittää riittävästi, mitä henkilötietoja sille siirtyy kaupassa, mutta myös se, miten henkilötiedot on suojattu.” ”Henkilötiedot ovat arvokasta omaisuutta, ja toimijoilla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia niiden suojaamisesta siinä missä muunkin varallisuuden. Puutumme laiminlyönteihin epäröimättä ja määrätietoisesti, sillä kysymys on yleisön oikeuksien suojaamisesta.” Vaikka ICO:n päätös ei ole vielä lopullinen, se antaa yrityskauppaa harkitseville vahvan signaalin. Ostajan on syytä tarkastaa kohdeyrityksen tietosuoja-asiat huolellisesti. Tavanomainen asiakirja-analyysi johdon haastatteluineen ei välttämättä enää riitä huolellisuusvelvollisuuden täyttämiseksi, vaan EU:n tietosuojaviranomaiset saattavat edellyttää, että kohdeyrityksen tietojärjestelmien tekninen turvallisuus ja riittävyys on selvitetty syvällisemmin. Nyt, reilu vuosi tietosuoja-asetuksen voimaantulon jälkeen, tietosuojaviranomaiset ovat tarttuneet toimeen, ja sääntöjen vastaisesta henkilötietojen käsittelystä on määrätty jo kymmeniä sakkoja. Tieto ehkäisee tuskaa Compliance-riski voi käydä yrityskaupoissa erittäin kalliiksi. Sääntelyrikkomukset saattavat romuttaa yrityskaupan kannattavuuden ja tahria ostajayrityksen maineen pysyvästi. Viranomaiset myös puuttuvat väärinkäytösepäilyihin entistä hanakammin. Perusteellinen compliance-tarkastus auttaa välttämään riskit. Kirjallisen tiedon lisäksi ostajan kannattaa haastatella myyjän tai kohdeyrityksen compliance-vastuuhenkilöitä. Keskustelu antaa usein papereita paremman kuvan siitä, miten hyvin kohdeyritys on hoitanut asiansa ja mihin toimintoihin kannattaa perehtyä tarkemmin.

   Published: 21.8.2019

4. Post

   Oikeusteknologia tehostaa asianajotyötä – muttei itsestään

   Suurista odotuksista voi seurata, etteivät yritykset mieti riittävän tarkasti, miten oikeusteknologia tuodaan osaksi vakiintuneita työtapoja. Silloin moni juristi kokee vanhat työtapansa paremmiksi ja jatkaa samaa rataa. Jos ostaa isolla rahalla uusinta ja hienointa teknologiaa ja jää sitten odottelemaan tuloksia, joutuu luultavasti pettymään. Kilpailuedun korjaavat ne yritykset, jotka onnistuvat istuttamaan uudet ratkaisut omien prosessiensa osaksi. Tekoäly tarvitsee juristin opettajakseen Hyvä esimerkki on tekoäly, joka voi auttaa asianajotoimistoja työskentelemään edullisemmin ja paremmin. Sekin edellyttää, että tekniikka sulautuu työprosessiin. Oikeudelliset ongelmat ovat yleensä mutkikkaita, ja niissä piilevien riskien huomaaminen vaatii vankkaa juridista osaamista. Koneoppivat algoritmit löytävät aineistoista toistuvat piirteet ja säännönmukaisuudet, mutta ne eivät tunne juridiikkaa. Siksi tekoälyohjelmistoja ei voi vain ladata kovalevylle ja ottaa käyttöön, vaan juristien on otettava tekoäly työparikseen ja opetettava sitä jatkuvasti paremmaksi. Algoritmi voi oppia tunnistamaan esimerkiksi yrityskaupan due diligence -tarkastuksessa materiaaliin kätkeytyvät sudenkuopat, kunhan sille ensin kertoo, mikä tieto on olennaista ja mistä sen tunnistaa. Kun algoritmille antaa syötteeksi riittävästi esimerkkiaineistoa, kuten vaikkapa tiettyjä sopimuslauseketyyppejä, se oppii ennen pitkää havaitsemaan ne itse. Näin juristin ei tarvitse selata sopimuksia läpi, vaan hän pääsee suoraan lukemaan tärkeimpiä ehtoja ja arvioimaan niiden merkitystä yrityskaupassa. Automaatio keventää asianajotyön rutiineja Melkein kaikkeen työhön kuuluu yksinkertaisia, suorittavia tehtäviä – niin myös asianajopalveluihin. Esimerkiksi sopimuksia luonnostellessaan juristi saattaa käyttää monta tuntia vanhan tekstin sopivaksi muokkaamiseen tai uuden kirjoittamiseen tyhjästä. Tätä työvaihetta voi nopeuttaa asiakirjojen automatisoinnilla, jolloin aikaa säästyy ajatustyöhön. Asiakirjojen automatisoinnissa monta erilaista versiota tietystä asiakirjatyypistä – esimerkiksi osakekauppakirjasta – kootaan sähköiseen järjestelmään, josta juristi voi valita haluamansa sopimuslausekkeet ja yhdistellä niistä tarvitsemansa sopimusluonnoksen. Järjestelmä tuottaa valintojen perusteella juridisesti pätevän asiakirjan. Automatisoitu osakekauppakirja voisi sisältää eri vaihtoehtoja esimerkiksi hintamekanismeiksi ja varaumiksi; lisäksi järjestelmässä voi olla valmiina useita kieliversioita. Automatisointi tuo tehokkuutta ja vähentää virheitä, kun sopimusluonnos tarvitaan nopeasti. Se toimii kuitenkin vain, jos kaikki tekniikan tuottamat luonnokset ovat myös juridisesti päteviä. Tämä vaatii sekä teknistä että juridista osaamista – siis asiantuntijoiden yhteistyötä. Castrén & Snellmanilla asiakirjojen automatisointi sujuu juristiemme, IT-asiantuntijoidemme ja Knowledge Managementimme yhteispelillä. Meillä työskentelee myös monialaisia osaajia, jotka ovat perehtyneet oikeustieteen lisäksi vaikkapa tietojenkäsittelytieteeseen. He keskittyvät oikeusteknologian kehittämiseen, kuten asiakirjojen automatisointiin ja algoritmien opettamiseen. Signe-palvelu tuo oikeusteknologiaa helposti saataville Vaikka automatisointi nopeuttaa työtä, se on itsessään varsin työlästä. Aloimmekin miettiä, miten myös asiakkaamme pääsisivät hyötymään automatisointityömme tuloksista. Niin syntyi Signe , asiakkaillemme suunnattu sopimustyökalu. Signe-sovelluksessa asiakkaidemme omat asiakirjamallit ovat automatisoituina käytettävissä yksinkertaisen lomakekäyttöliittymän avulla. Signen avulla oikeusteknologiaa voi kokeilla helposti ja nopeasti, koska sovellus ei vaadi isoja investointeja tai työlästä käyttöönottoprosessia. Kun oikeusteknologiaa lähestyy strategisesta näkökulmasta ja jalat maassa, pöhinän keskeltä löytyy työkaluja, jotka auttavat asianajajaa työskentelemään nopeammin, tehokkaammin ja edullisemmin. Blogin kirjoitti: Linda Björkenheim, C&S Legal Tech Trainee

   Published: 19.8.2019

5. Post

   Toimialajärjestöjen kilpailusäännöt kiristyvät, onko teillä jo tehty järjestökartoitus?

   Kilpailulainsäädännön huomioiminen on jatkossa vielä entistäkin tärkeämpää. Toimialajärjestöjä ja niiden jäsenyrityksiä koskeva kilpailulainsäädäntö kiristyy, kun vuoden alusta voimaan tullut ECN+ -direktiivi lisää vastuita ja koventaa seuraamuksia. Yritysten täytyy tietää, mihin järjestöihin sen työntekijät osallistuvat, ja varmistaa, että he osaavat toimia oikein. Yritykset joutuvat myös varmistamaan, että kaikessa toimialajärjestöjen toiminnassa noudatetaan kilpailusääntöä. ECN+ -direktiivi johtaa ankarampiin seuraamuksiin Euroopan unioni vahvistaa kansallisten kilpailuviranomaisten valtuuksia ECN+ -direktiivillä, joka tuli voimaan tämän vuoden alussa. Jäsenmaiden on pantava direktiivi täytäntöön viimeistään 4.2.2021. Direktiivi yhdenmukaistaa kilpailuviranomaisten toimivaltaa muun muassa kilpailunrajoitusten tutkinnassa ja sanktioiden määräämisessä Suomessa muutokseen on varauduttu hallitusohjelmassa: ” Vahvistetaan kilpailu- ja kuluttajavalvonnan toimivaltuuksia, käytettävissä olevia sanktioita ja resursseja.” Työ-ja elinkeinoministeriö asettaa työryhmän tekemään muutoksia kilpailulakiin. Seuraamukset rikkomuksista ankaroituvat kahdella tavalla: Sakkojen euromäärät ja jäsenyritysten riskit voivat kasvaa huikeasti. Siitä kertoo yksinkertainen esimerkki. Toimialajärjestön liikevaihto on 2 miljoonaa euroa, ja se koostuu pääasiassa jäsenmaksuista ja satunnaisista tuloista. Järjestöllä on 20 jäsentä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on 500 miljoonaa euroa. Hallituksessa on jäseninä neljän yrityksen edustajia, joista yksi on kansainvälinen listattu yritys ja kolme muuta pk-yrityksiä. Toimialajärjestön toimitusjohtaja laatii tiedotteen, jossa todetaan palkkojen ja energiakustannusten nousevan syksyllä ja kehotetaan alan toimijoita kannattavuutensa varmistamiseksi tarkistamaan hinnoitteluaan. Kyseessä on kielletty hintasuositus ja KKV esittää markkinaoikeudelle, että järjestölle määrättäisiin seuraamusmaksu. Nykyisen kilpailulain mukaan järjestön seuraamusmaksu voi olla enintään 200.000 euroa, uudistuksen myötä jopa 50 miljoonaa euroa. Pörssiyhtiön riski joutua sakon maksajaksi on ilmeinen. Muutos aiheuttaa haasteita erityisesti järjestöissä, joiden jäsenkunta on kooltaan ja kilpailuoikeudelliselta osaamiseltaan vaihtelevaa. Joissain tapauksissa yrityksen on katsottu osallistuneen kilpailunrikkomukseen pelkästään sillä perusteella, että se on saanut tiedoksi järjestön muun toimielimen kilpailua rajoittavan päätöksen, eikä ole julkisesti irtisanoutunut siitä. Yritysten huolellisuusvaatimus tiukentuu aivan uudelle tasolle, kun jokaisen jäsenen tulee varmistaa, että kaikki järjestön toimielimet noudattavat lakia, kuuluipa se niihin tai ei. Järjestökartoitus vähentää riskejä Yrityksen kannattaa tehdä järjestökartoitus, jos se on mukana yhdessäkin toimialajärjestössä. Kartoituksen pitäisi vastata ainakin seuraaviin kysymyksiin:

   Published: 15.8.2019

6. Post

   Vaihtoehtorahastojen ennakkomarkkinointi saa tiukemmat säännöt

   Vaihtoehtorahaston markkinointi tarkoittaa rahasto-osuuksien tarjoamista sijoittajille. Sen sijaan markkinointina ei pidetä esimerkiksi sitä, jos EU-maahan sijoittunut vaihtoehtorahaston hoitaja kartoittaa ammattimaisten sijoittajien sijoitushalukkuutta tietyntyyppiselle sijoitukselle, vaan kysymys on ennakkomarkkinoinnista ( pre-marketing tai soft circling ). EU:n lainsäätäjät selvensivät markkinoinnin ja ennakkomarkkinoinnin eroa hiljattain, jotta kaikille olisi selvää, milloin on kyse markkinoinnista ja milloin ei. Siihen pyrkii Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1160 , joka täytyy saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 2.8.2021. Suomen hallitus ei ole toistaiseksi julkaissut esitystä direktiivin täytäntöönpanoa varten. Miten ennakkomarkkinointi siis muuttuu? Ennakkomarkkinointi yhtenäiseksi koko unionissa Ennakkomarkkinoinnin säännöt ovat olleet tulkinnanvaraisia. Nyt direktiivi määrittelee ennakkomarkkinoinnin yhtenäisesti kaikille EU-maille. Vaihtoehtorahaston hoitajien pitäisi siis voida luottaa, että ennakkomarkkinoinnin säännöt ovat samat kaikissa jäsenvaltioissa. Lopputulos riippuu kuitenkin siitä, miten jäsenvaltiot saattavat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöänsä. Direktiivin määritelmän mukaan ennakkomarkkinoinnilla on kolme tärkeää tunnusmerkkiä: Direktiivi asettaa ennakkomarkkinoinnille myös muita vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa sijoittajille esitettävien tietojen tarkkuutta. Jos vaihtoehtorahaston hoitaja esimerkiksi antaa ennakkomarkkinoinnin osana asiakkaalle esitteen tai tarjousasiakirjan luonnoksen, siinä pitää mainita selvästi kaksi asiaa: luonnos ei ole tarjous tai kehotus merkitä vaihtoehtorahaston osuuksia tai osakkeita, eikä luonnoksessa esitettyihin tietoihin pidä luottaa, koska ne ovat puutteellisia ja voivat muuttua. Toimiluvalliset välittäjät ennakkomarkkinoijina Vaihtoehtorahastojen hoitajat eivät aina ennakkomarkkinoi rahastojaan itse. Joskus niiden on hyödyllisempää antaa tehtävä välittäjälle, joka tuntee esimerkiksi tietyn toimialan tai tietyn maan sijoittajat paremmin. Direktiivi kuitenkin määrää, että ennakkomarkkinoinnissa voi käyttää välittäjinä vain toimiluvan saaneita sijoituspalveluyrityksiä (tai näiden sidonnaisasiamiehiä), luottolaitoksia, rahastoyhtiöitä tai vaihtoehtorahaston hoitajia. Viranomaiset valvovat myös ennakkomarkkinointia Viranomaiset valvovat jatkossa vaihtoehtorahaston hoitajan ennakkomarkkinointia. EU-maahan sijoittuneen vaihtoehtorahaston hoitajan täytyy tehdä vapaamuotoinen ilmoitus ennakkomarkkinoinnin aloittamisesta kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle. Ilmoitus pitää lähettää kahden viikon kuluessa ennakkomarkkinoinnin aloittamisesta. Vaihtoehtorahaston hoitajan pitää myös dokumentoida ennakkomarkkinointitoimet asianmukaisesti. Sijoittajan yhteydenottoon vaikeampaa vedota Jos vaihtoehtorahaston hoitaja ei ole tehnyt markkinointi-ilmoitusta, se on voinut vedota siihen, että rahaston osuuksia merkinnyt sijoittaja on ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä rahastonhoitajaan ( reverse solicitation ). Direktiivi tiukentaa nyt oma-aloitteisen yhteydenoton ehtoja. Jos ammattimaiset sijoittajat merkitsevät rahaston osuuksia tai osakkeita 18 kuukauden kuluessa siitä, kun vaihtoehtorahaston hoitaja on aloittanut ennakkomarkkinoinnin, merkintää pidetään markkinoinnin tuloksena. Silloin vaihtoehtorahaston hoitajan on tehtävä markkinointi-ilmoitus. Mitä EU yhtenäistää seuraavaksi? Direktiivi jatkaa vaihtoehtorahastojen hoitajia koskevan sääntelyn yhtenäistämistä, joka alkoi vuonna 2011. Kun jäsenvaltiot vuonna 2021 saattavat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöänsä, yhtenäistämisprojektin alkamisesta tulee kuluneeksi 10 vuotta. Onkin mielenkiintoista nähdä, mitä sääntöjä unioni yhtenäistää seuraavaksi. Vaaditaanko vaihtoehtorahastojen hoitajilta tulevaisuudessa esimerkiksi samoja tuotehallintamenettelyjä kuin sijoituspalvelujen tarjoajilta? Aika näyttää.

   Published: 8.8.2019

7. Post

   Hyvä vai paha hankintalainsäädäntö?

   Tarjoajien neuvonantajana törmäämme säännöllisesti tilanteisiin, joissa hankintayksikkö yrittää siirtää esimerkiksi kysyntäriskin kokonaan tarjoajille. Tarjoajilta pyydetään kiinteitä hintoja, vaikka hankintayksikkö kieltäytyy sitoutumasta volyymeihin. Tarjouspyynnön ehdot ovat usein sellaiset, ettei kiinteä hinta jousta volyymin tai vaatimustason muuttuessa. Ongelmat eivät johdu hankinta­lainsäädännöstä, vaan hankintakäytännöistä. Julkiset hankinnat ovat tarjoajille yleensä ota tai jätä -tilanne: joko tarjotaan hankintayksikön ehdoilla tai ei ollenkaan. Onnistumisia tulee harvoin, jos hankintayksikkö pyrkii vain turvaamaan oman asemansa ja vyöryttää riskit tarjoajille. Samaan aikaan hankinnoilta toivotaan lisää strategista vaikuttavuutta. Tarvitaan vähähiilistä rakentamista, syrjäytymisen ehkäisemistä, työllistämistä ja ylipäänsä lisää tulosperusteisia hankintoja. Tämän kaiken hankintalainsäädäntö mahdollistaa  jo nyt. Hankintakäytännöissä on vielä paljon parantamisen varaa, vaikka KEINO -osaamiskeskus tekeekin hyvää työtä tällä sektorilla. Hankintalainsäädäntö on toimiva työkalu, kunhan sitä osaa käyttää. Jotta kilpailu piristyisi, tarvitaan lisää dialogia hankintayksiköiden ja tarjoajien välille. Normaalisti sopimuksissa pyritään win-win-tilanteisiin. Miksei myös julkisissa hankinnoissa? 

   Published: 30.4.2019

8. Post

   Saako olla tuloksia?

   Tulosperusteisuutta voidaan hankinnoissa toteuttaa melko yksinkertaisilla tavoilla. Osa palvelun hinnasta voidaan sitoa tulosten ja tavoitteiden saavuttamiseen. Usean palveluntuottajan sopimuksissa sopimus optiokaudesta voidaan tehdä parhaat tulokset saavuttaneen palvelutuottajan kanssa. Julkisten rakennusten energiatehokkuutta ja välillisesti myös CO2 -päästöjä voidaan vähentää ESCO-hankkeilla, joissa investointi rahoitetaan energiatehokkuuden tuomilla säästöillä. Koulurakentamista koskevissa PPP-hankkeissa urakoitsijalle voidaan maksaa vain niistä päivistä, jolloin koulut ovat kunnossa ja käytettävissä. Yksityiselle työnvälitystoimistolle voidaan maksaa osa palkkioista sen perusteella, miten palveluiden piirissä olevat työnhakijat työllistyvät. Tämä kaikki on jo käytössä. Vaikuttavuussijoittaminen saa jalansijaa Pisimmälle tulosperusteisuus on viety vaikuttavuussijoittamista koskevissa hankkeissa, jossa yksityiset sijoittajat kantavat taloudellisen riskin ja julkinen sektori maksaa lopputuloksista. Malli on lähtöisin Iso-Britanniasta, jossa on merkittävästi pidempi kokemus yhteiskunnallisesta rahoituksesta ja social impact bond -instrumentista (”SIB”). Sitra on ollut merkittävässä asemassa vaikuttavuussijoittamisen mallin kehittämisessä Suomen tarpeisiin. Vaikuttavuussijoittamisessa voidaan soveltaa erilaisia malleja ja rakenteita. Toistaiseksi Suomessa toteutetut hankkeet ovat noudattaneet seuraavaa mallia: Hankintayksikkö tai yhteishankintayksikkö kilpailuttaa hankehallinnoijan julkisena hankintana. Kilpailu voidaan käydä hankehallinnoijien välillä siten, että palveluntuottajat toimivat hankehallinnoijan alihankkijoina. Hankehallinnoija perustaa rahaston ja hankkii siihen sijoittajat. Rahasto maksaa palvelutuotannosta korvauksen palveluntuottajille. Palveluntuottajat tuottavat palvelun loppuasiakkaille. Saadut tulokset mitataan ennakolta määriteltyjen mittareiden mukaisesti ja jos tavoitteet saavutetaan ja yhteiskunta säästää, sijoittajat saavat osan säästöstä kohtuullisena tuottona.  Parhaiten vaikuttavuussijoittamisen malli toimii hankkeissa, joissa varhaisella puuttumisella saadaan ongelmia ehkäistyä. Tämä on perusajatuksena mm. lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevässä SIB-hankkeessa. Ottamalla syrjäytymisuhan alaisia esikouluikäisiä ennaltaehkäisevien palveluiden piiriin, voidaan merkittävästi vähentää lastensuojelutoimenpiteitä myöhemmässä vaiheessa. Huostaanotot vähenevät, yhteiskunnan saamat säästöt voivat olla merkittäviä ja nuorten tulevaisuudennäkymät paranevat. Yksityinen sijoittaja saa vaikuttavuutta sijoitukselleen, ja hankkeen onnistuessa myös kohtuullista tuottoa. Suomessa vaikuttavuussijoittamismallilla pyritään myös edistämään maahanmuuttajien ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä.  Valmisteilla ovat 2-tyypin diabeteksen ehkäisyyn ja iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitoon tähtäävät hankkeet sekä ympäristöteemainen vaikuttavuusinvestointihanke.  Kansainvälisessä keskustelussa SIB-malli nähdään merkittävänä mahdollisuutena edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista yksityisellä rahoituksella. Huolellisesta valmistautumisesta tuloksiin ja hyötyihin Vaikuttavuusinvestointihankkeet vaativat onnistuakseen huolellista valmistelua ja paljon taustatietoa yhteiskunnallisesta ongelmasta, sen aiheuttamista kustannuksista sekä toimivista korjausmalleista. Hankkeen valmistelu vaatii moniammatillista osaamista ja huolellista maksuperusteen ja mittaamisen suunnittelua. Kilpailutusta valmisteltaessa tulee myös varmistaa mallin hankintalain mukaisuus. Asiantuntijoita ja palveluntuottajia kannattaa kuulla hyvissä ajoin hanketta valmisteltaessa. Palvelutuotantoon ja sijoituksiin liittyvä sopimusvyyhti vaatii asiantuntijansa. Vaikka hankkeet aiheuttavat melko suuret transaktiokustannukset, niillä voidaan parhaimmillaan saada merkittäviä tuloksia ja säästöjä ja todellinen win-win -tilanne, jossa kaikki osapuolet voittavat.

   Published: 23.4.2019

9. Post

   Yritysvastuulaki – vastuullisuussääntelyn seuraava askel?

   Yritysvastuusääntely on perustunut perinteisesti vapaaehtoisuuteen, ja alan lainsäädännössä on keskitytty raportointi- ja seurantavelvoitteisiin. Vaikka on totta, että vapaaehtoisuus, sertifikaatit ja raportoinnin kaltaiset soft law ‑mekanismit valistavat yleisöä ja antavat vastuullisille toimijoille tervetullutta näkyvyyttä, niitä on usein arvosteltu hampaattomiksi, ja syystäkin. Yksi ratkaisu tähän yritysvastuun haasteeseen voisi olla EU:n laajuinen yritysvastuulaki. Sitovan lain ympäristössä kyse ei olisi enää siitä, että kuluttajat ja sijoittajat tekevät oikeita ja eettisiä valintoja, vaan vastuu asetettaisiin aidosti itse toimijoille. Vahingonkorvauksilla sekä siviili- ja rikosoikeudellisilla sanktioilla lakiin saataisiin jämäkkyyttä. Julkisuuteen pintautuvat oikeustapaukset toimisivat yrityksille pelotteena ja kannustaisivat vastuuttomasta toiminnasta kärsineitä hakemaan korvauksia oikeusteitse. Vastuullisuudestako voittoa? Vastuullisuuskeskustelun yhteydessä Suomessa on nostettu esiin kysymys siitä, onko vastuullinen toiminta ristiriidassa osakeyhtiölaissa asetetun voitontuottamistarkoituksen kanssa. Argumentteja kuunnellessa perinteinen kapea kvartaalitalousajattelu ja lyhyen aikavälin tavoitteet ovat alkaneet tuntua vanhentuneilta: modernit ja menestyvät vastuulliset yritykset tarkastelevat tuttua voitontuottamispykälää pitkällä aikavälillä ja näkevät vastuuasiat lisäarvoa tuottavana tuotannontekijänä, eivät kulueränä. Vastuullisuus otetaan huomioon myös yrityksen arvonmäärityksessä performanssin ohella. Vastuullisuus on näiden yritysten mielestä myös riskienhallintaa siinä mielessä, että ympäristönäkökohtien ja sosiaalisten velvoitteiden laiminlyönti voi ennen pitkää kaataa koko liiketoiminnan. Menetettyä mainetta voi olla mahdotonta palauttaa, ja konkurssin seuraukset tuntuvat kaikissa sidosryhmissä aina työntekijöistä sijoittajiin ja lopulta kansantalouteen asti. Samasta voimistuvasta trendistä kertoo myös uusien vastuullisten sijoitustuotteiden, kuten vihreiden joukkovelkakirjalainojen ja vaikuttavuussijoittamisen kasvava suosio. Ranskan esimerkki Ranskassa on etsitty ratkaisua yritysvastuun ongelmaan säätämällä niin sanottu huolellisuusvelvoitelaki ( loi sur le devoir de vigilance ). Maassa eletään tänä vuonna mielenkiintoista aikaa, kun ensimmäiset vuonna 2017 hyväksytyn lain edellyttämät raportit valmistuvat. Laki on kunnianhimoinen, sillä siinä säädetään paitsi sitovista huolellisuusvelvoitteista, myös valitus- ja seurantamekanismista, sanktioista ja vahingonkorvauksista. Lain keskiössä ovat ihmisoikeudet ja hankintaketjujen seuranta. Suomelle puheenjohtajuuskauden haaste EU:n piirissä kansalaisjärjestöt ovat vaatineet komissiolta yritysvastuulakia jo vuosia. Suomessa sama vaatimus on esitetty muun muassa Ykkösketjuun-kampanjassa, jossa mukana on koko joukko eturivin yrityksiä, kansalaisjärjestöjä ja ammattiliittoja. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa toimii kyllä yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta, mutta varsinaisia yritysvastuuseen liittyviä lainsäädäntöhankkeita ei ole vireillä. Tässä olisi Suomelle paikka kääriä hihat ja ottaa EU:n laajuisen, sitovan ja velvoittavan yritysvastuulain laadinta puheenjohtajuuskautemme agendalle. Lainkuuliaisuuden, tasa-arvon ja avoimuuden mallimaalle tämä rooli istuisi paremmin kuin hyvin. Toivoa sopii, että tulevan eduskuntamme agendalla on tällekin asialle tilaa.   Blogi on julkaistu aiemmin Finsifin internetsivuilla 27.3.2019 osoitteessa https://www.finsif.fi/yritysvastuulaki-vastuullisuussaantelyn-seuraava-askel/

   Published: 8.4.2019

10. Post

    Virtuaalivaluuttojen verotukseen vihdoinkin järkeä

    KHO:n ratkaisu kumosi keskusverolautakunnan (KVL) päätöksen , jossa virtuaalivaluutan luovutuksesta syntynyttä voittoa pidettiin muuna pääomatulona. Tähän asti Verohallinto on kohdellut virtuaalivaluuttojen luovutuksia eri tavoin, joten KHO:n päätös tuo johdonmukaisuutta ja oikaisee verokohtelua oikeaan suuntaan.   Virtuaalivaluuttojen verokohtelussa on ollut vinoumia Nykyinen laki ei sano virtuaalivaluutoista eikä niiden verotuksesta mitään, joten kaikkiin kysymyksiin ei ole vielä vastauksia. Verohallinto ja Helsingin hallinto-oikeus ovat antaneet virtuaalivaluuttojen verotuksesta ohjeita, jotka ovat osittain ristiriitaisia ja epäselviä. Verohallinnon ohjeet eivät ole sitovia, mutta käytännössä ne ohjaavat verotusta. Verohallinnon ohjeiden perusteella virtuaalivaluuttoja ei pidetä verotuksessa rahana tai arvopapereina. Myös KVL oli katsonut kumotussa päätöksessään, että virtuaalivaluuttayksiköitä on pidettävä luonteeltaan lajiesineen kaltaisina maksuvälineinä. Kun virtuaalivaluuttaa vaihdetaan euroihin, dollareihin tai muuhun virallisesti vahvistettuun valuuttaan, kyseessä ei KVL:n mukaan ole tuloverolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetun omaisuuden luovutus, vaan vaihdossa syntyvää arvonnousua olisi pidettävä varallisuuden kerryttämänä muuna pääomatulona. Toinen virtuaalivaluuttojen verotukseen liittyvistä harmeista on ollut se, ettei tappioita ole voinut vähentää verotuksessa. Verohallinto antoi jo vuonna 2013 virtuaalivaluuttojen verotuksesta ohjeen, jossa se totesi, että virtuaalivaluutasta aiheutuvan tappion vähentämisessä noudatetaan hinnanerosopimuksiin soveltuvia periaatteita, jolloin virtuaalivaluutasta aiheutunut tappio olisi henkilökohtaisessa tulolähteessä vähennyskelvoton. Verohallinto on pysynyt tässä kannassa myöhemmissäkin ohjeissaan. Myös KVL:n ratkaisusta voitiin päätellä tappioiden olevan vähennyskelvottomia, koska virtuaalivaluutan luovutusvoittoon ei ratkaisussa sovellettu luovutusvoiton verotussäännöksiä. Verotuksen tulisi kuitenkin olla tasapainossa. Symmetrisessä verojärjestelmässä on luonnollista, että veronalaista voittoa vastaa vähennyskelpoinen tappio. Mikä muuttui? KHO:n perustelujen mukaan virtuaalivaluutat eivät ole virallista valuuttaa, mutta niillä on kuitenkin rahassa mitattavaa arvoa. Virtuaalivaluutta on varallisuutta, jota varallisuusverolain nojalla voidaan pitää verotettavana varallisuutena. Virtuaalivaluutta voi siksi olla tuloverolaissa tarkoitettua omaisuutta varsinkin, kun tuloverolaissa ei ole omaa omaisuuden määritelmää. Toisin sanoen virtuaalivaluutan luovutuksista kertyvää voittoa ei ole KHO:n mukaan katsottava esimerkiksi tuloverolaissa tarkoitetuksi valuuttakurssivoitoksi tai muuksi juoksevaksi pääomatuloksi. Virtuaalivaluutan luovuttamiseen voidaan siis nyt soveltaa tuloverolain luovutusvoiton laskemista koskevia säännöksiä. KHO:n päätös tarkoittaa myös sitä, että virtuaalivaluuttojen myynnistä aiheutuvat tappiot ovat pääsääntöisesti vähennyskelpoisia verotuksessa. Tuloverotuksessa vähennyskelpoista on omaisuuden luovutuksesta aiheutunut tappio, johon rinnastetaan arvopaperin lopullinen arvonmenetys. KHO:n ratkaisussa ei otettu kantaa verokohteluun siinä tapauksessa, että virtuaalivaluuttoja vaihdetaan toisiinsa. Tästä kysymyksestä Helsingin hallinto-oikeus on antanut ratkaisun,  joka on tullut lainvoimaiseksi KHO:n hylättyä siitä tehdyn valituslupahakemuksen. Näin ollen virtuaalivaluutan vaihto toiseen (tai mihin tahansa muuhun omaisuuteen) on verotuksessa samalla tavalla virtuaalivaluutan luovutus kuin virtuaalivaluutan vaihto viralliseen valuuttaan. Virtuaalivaluutat ovat vielä uusi ilmiö, jonka sääntely hakee paikkaansa. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa onkin syytä varmistaa verokohtelu etukäteen esimerkiksi ennakkoratkaisun tai ennakollisen keskustelun avulla. Erityisesti aiempien vuosien tappiolliset virtuaalivaluuttojen luovutukset saattavat olla syy hakea omaan verotukseen muutosta.   *kirjoitusta on päivitetty 5.4.2019 16:07

    Published: 5.4.2019