Saako olla tuloksia?

Tulosperusteisuutta voidaan hankinnoissa toteuttaa melko yksinkertaisilla tavoilla. Osa palvelun hinnasta voidaan sitoa tulosten ja tavoitteiden saavuttamiseen. Usean palveluntuottajan sopimuksissa sopimus optiokaudesta voidaan tehdä parhaat tulokset saavuttaneen palvelutuottajan kanssa. Julkisten rakennusten energiatehokkuutta ja välillisesti myös CO2 -päästöjä voidaan vähentää ESCO-hankkeilla, joissa investointi rahoitetaan energiatehokkuuden tuomilla säästöillä. Koulurakentamista koskevissa PPP-hankkeissa urakoitsijalle voidaan maksaa vain niistä päivistä, jolloin koulut ovat kunnossa ja käytettävissä. Yksityiselle työnvälitystoimistolle voidaan maksaa osa palkkioista sen perusteella, miten palveluiden piirissä olevat työnhakijat työllistyvät. Tämä kaikki on jo käytössä.

Vaikuttavuussijoittaminen saa jalansijaa

Pisimmälle tulosperusteisuus on viety vaikuttavuussijoittamista koskevissa hankkeissa, jossa yksityiset sijoittajat kantavat taloudellisen riskin ja julkinen sektori maksaa lopputuloksista. Malli on lähtöisin Iso-Britanniasta, jossa on merkittävästi pidempi kokemus yhteiskunnallisesta rahoituksesta ja social impact bond -instrumentista (”SIB”). Sitra on ollut merkittävässä asemassa vaikuttavuussijoittamisen mallin kehittämisessä Suomen tarpeisiin.

Vaikuttavuussijoittamisessa voidaan soveltaa erilaisia malleja ja rakenteita. Toistaiseksi Suomessa toteutetut hankkeet ovat noudattaneet seuraavaa mallia: Hankintayksikkö tai yhteishankintayksikkö kilpailuttaa hankehallinnoijan julkisena hankintana. Kilpailu voidaan käydä hankehallinnoijien välillä siten, että palveluntuottajat toimivat hankehallinnoijan alihankkijoina. Hankehallinnoija perustaa rahaston ja hankkii siihen sijoittajat. Rahasto maksaa palvelutuotannosta korvauksen palveluntuottajille. Palveluntuottajat tuottavat palvelun loppuasiakkaille. Saadut tulokset mitataan ennakolta määriteltyjen mittareiden mukaisesti ja jos tavoitteet saavutetaan ja yhteiskunta säästää, sijoittajat saavat osan säästöstä kohtuullisena tuottona. 

Parhaiten vaikuttavuussijoittamisen malli toimii hankkeissa, joissa varhaisella puuttumisella saadaan ongelmia ehkäistyä. Tämä on perusajatuksena mm. lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevässä SIB-hankkeessa. Ottamalla syrjäytymisuhan alaisia esikouluikäisiä ennaltaehkäisevien palveluiden piiriin, voidaan merkittävästi vähentää lastensuojelutoimenpiteitä myöhemmässä vaiheessa. Huostaanotot vähenevät, yhteiskunnan saamat säästöt voivat olla merkittäviä ja nuorten tulevaisuudennäkymät paranevat. Yksityinen sijoittaja saa vaikuttavuutta sijoitukselleen, ja hankkeen onnistuessa myös kohtuullista tuottoa. Suomessa vaikuttavuussijoittamismallilla pyritään myös edistämään maahanmuuttajien ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä.  Valmisteilla ovat 2-tyypin diabeteksen ehkäisyyn ja iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitoon tähtäävät hankkeet sekä ympäristöteemainen vaikuttavuusinvestointihanke. 

Kansainvälisessä keskustelussa SIB-malli nähdään merkittävänä mahdollisuutena edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista yksityisellä rahoituksella.

Huolellisesta valmistautumisesta tuloksiin ja hyötyihin

Vaikuttavuusinvestointihankkeet vaativat onnistuakseen huolellista valmistelua ja paljon taustatietoa yhteiskunnallisesta ongelmasta, sen aiheuttamista kustannuksista sekä toimivista korjausmalleista. Hankkeen valmistelu vaatii moniammatillista osaamista ja huolellista maksuperusteen ja mittaamisen suunnittelua. Kilpailutusta valmisteltaessa tulee myös varmistaa mallin hankintalain mukaisuus. Asiantuntijoita ja palveluntuottajia kannattaa kuulla hyvissä ajoin hanketta valmisteltaessa. Palvelutuotantoon ja sijoituksiin liittyvä sopimusvyyhti vaatii asiantuntijansa. Vaikka hankkeet aiheuttavat melko suuret transaktiokustannukset, niillä voidaan parhaimmillaan saada merkittäviä tuloksia ja säästöjä ja todellinen win-win -tilanne, jossa kaikki osapuolet voittavat.