1. Post

   Kohti hyveiden vuosikymmentä

   Luodaan ensin katse menneeseen. Mitkä olivat 2010-luvun suuret pohjavirrat? Finanssikriisi iski 2000-luvun lopulla Suomen talouteen moukarilla, ja toipuminen kävi kovin hitaasti. Nokian matkapuhelinliiketoiminnan myynti viime hetkellä vuonna 2013 päätti erään aikakauden, mutta siitä versosi uutta yritteliäisyyttä ja liiketoimintaa. Maailmalla arabikevät loi 2010-luvun alussa toivoa, mutta sen tulokset vaikuttavat jääneen ohuiksi. 2010-luku muistetaan sen sijaan Euroopan heikentymisen vuosikymmenenä, joka toi takaisin suurvaltojen voimapolitiikan. EU:n laajentuminen pysähtyi, sen painoarvo heikentyi johtajuuden puutteessa, ja vuosikymmenen loppuvuodet unioni kipuili brexitiä. Kiina taas on strategisella valtapolitiikalla ja valtiokapitalismilla kasvattanut poliittista, taloudellista ja sotilaallista vaikutusvaltaansa. 2020-luvulla on silti hyviä syitä toivoon. Ilmastokriisi on sysännyt käyntiin positiivisen kansalaisaktivismin nousukauden. Nuorten ja monen vanhemmankin silmissä maailman johtava mielipidevaikuttaja on 16-vuotias Greta Thunberg, joka elää todeksi vaatimaansa muutosta. Myös lukuisat yritykset ovat alkaneet kantaa vastuuta ja tehdä siitä hyvää liiketoimintaa. On selvää, että tarvitsemme 2020-luvulla uusia keinoja menestyä ja ratkoa yhteiskuntamme ongelmia. On aika mitata hyveiden kilpailukyky. Pohjoismaiset demokraattiset arvomme, vastuullisuutemme ja yhteistyökykymme ovat nousseet uuteen kunniaan. Elämme niitä todeksi vaalimalla rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä, pohjoismaisia hyveitä. Niiden varaan voimme rakentaa tulevaisuutta vastuullisesti. Juristin työssä hyveet tarkoittavat esimerkiksi sitä, että eettiset periaatteet ohjaavat lain kirjaimen rinnalla työtämme yhä vahvemmin, kun kehitämme asiakkaidemme kanssa kestävää liiketoimintaa. Hyveittemme voimalla voimme näyttää esimerkkiä ja otella maailmalla kokoamme suuremmassa painoluokassa.

   Published: 30.12.2019

2. Post

   Pörssiyhtiöiden uusi hallinnointikoodi 2020: joitakin jälkimaininkeja

   Työskentelyn yhteydessä totesimme muutamaankin kertaan, että direktiivillä on korjattu ongelmaa, jota meillä Suomessa ei ole. Esimerkiksi hallituspalkkioiden yksityiskohtainen käsittely palkitsemispolitiikassa tuntuu vieraalta, kun käytäntömme mukaan osakkeenomistajat päättävät palkkioista vuosittain yhtiökokouksessa. Pahimmassa tapauksessa palkitsemispolitiikka voisi rajoittaa osakkeenomistajien päätösvaltaa, jos palkitsemista olisi kuvailtu politiikassa liian tarkasti. Uudessa hallinnointikoodissa pyrimme jättämään tilaa maalaisjärjelle ja joustavuudelle. Koodikoplan monipuolisen kokemuksen ja osaamisen ansiosta pystyimme pohtimaan asioita useista eri näkökulmista. Käytännön soveltamistilanteissa testataan, miten hyvin onnistuimme tehtävässämme. Koodin soveltaminen on herättänyt useita kysymyksiä. Tartun tässä kirjoituksesta niistä muutamiin. Mitkä ihmeen toimielimet? Palkitsemispolitiikka ja –raportti koskevat lain mukaan vain osakeyhtiölain mukaisia toimielimiä eli hallitusta, mahdollista hallintoneuvostoa, toimitusjohtajaa ja mahdollista kaupparekisteriin merkittyä toimitusjohtajan sijaista. Muistuttaaksemme tästä käytimme myös asiakirjojen nimissä sanaa ”toimielin”, vaikka se onkin aikamoinen sanahirviö. Markkinakäytännön yhtenäisyyden vuoksi pörssiyhtiöiden ei kannata käsitellä esimerkiksi johtoryhmän palkitsemista sen enempää palkitsemispolitiikassa kuin palkitsemisraportissakaan. Sen sijaan johtoryhmän palkitsemistiedot on avoimuuden säilyttämiseksi julkaistava yhtiön verkkosivuilla, jonne laitetaan myös toimielinten ajantasaiset palkitsemistiedot . Muutoin palkitsemisen nykytilanne saattaa jäädä epäselväksi, sillä raportointi katsoo historiaan ja politiikka tulevaisuuteen. Milloin uusi palkitsemispolitiikka ja palkitsemisraportti pitää julkaista? Ensimmäinen uudenmallinen palkitsemispolitiikka esitellään osakkeenomistajille kevään 2020 yhtiökokouksissa. Siitä vuoden päästä eli keväällä 2021 on vuorossa palkitsemisraportti, jossa arvioidaan, miten palkitsemispolitiikkaa on yhtiössä sovellettu. Halutessaan yhtiöt voivat kyllä ottaa etunojaa ja laatia vuoden 2019 palkitsemisraportin jo uusien säännösten mukaan. Pörssiyhtiöissä uusien palkitsemisasiakirjojen valmistelutyö on jo täydessä käynnissä. Nyt on herännyt kysymys, pitäisikö palkitsemispolitiikan olla valmiina jo tammikuun alussa, jolloin koodi tulee voimaan. Ei pidä. Palkitsemispolitiikka esitetään yhtiökokoukselle, joka päättää neuvoa-antavasti, kannattaako se politiikkaa. Sitä ennen yhtiön on julkistettava palkitsemispolitiikkaehdotuksensa yhtiökokoukselle. Voimassa olevan palkitsemispolitiikan on oltava yleisön saatavilla verkkosivuilla, jossa on kerrottava myös, onko palkitsemispolitiikasta äänestetty yhtiökokouksissa. Koodin uudistustyössä ja kommenttikierroksella kävimme läpi sitä, täytyykö palkitsemispolitiikan olla valmis julkaistavaksi jo yhtiökokouskutsun yhteydessä vai riittääkö, että se julkaistaan viimeistään kolme viikkoa ennen yhtiökokousta. Runsaan palautteen perusteella päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, jotta politiikan laatimiselle jää riittävästi aikaa. Pohdittavanamme ei ollut sitä vaihtoehtoa, että hallitus hyväksyisi palkitsemispolitiikan ennen kuin se päättää yhtiökokouksen koolle kutsumisesta. Tämä tilanne ei liene tullut esiin myöskään lakeja säädettäessä, sillä lain säännökset tähtäävät selvästikin yhtiökokoukseen. Ajatuksia sotkee se, että yhtiökokouksella on vain neuvoa-antava rooli, jolloin hallituksen päätös onkin ratkaiseva hyväksymisen kannalta. Vaikkei yhtiökokous kannattaisikaan sille esitettyä palkitsemispolitiikkaa, yhtiö jatkaa politiikan soveltamista. Uusi, tarkistettu palkitsemispolitiikka on esitettävä osakkeenomistajille seuraavassa varsinaisessa yhtiökokouksessa viimeistään vuoden päästä. Säädösviidakkoa tulkitsemalla voi mielestäni päätyä perustellusti siihen, ettei palkitsemispolitiikan tarvitse olla valmiina 1.1.2020. Selkein ja tarkoituksenmukaisin toimintatapa olisi se, että hallitus hyväksyy ja julkistaa palkitsemispolitiikan samassa yhteydessä, kun se käsittelee kutsun yhtiökokoukseen. Yhtiökokouksen käsittelyn jälkeen politiikka julkaistaan myös yhtiön nettisivuilla. Mihin tarvitaan lähipiiriohjeita? Hallituksen on päätettävä lähipiiriliiketoimista, jotka eivät ole yhtiön tavanomaista liiketoimintaa tai joita ei toteuteta tavanomaisin kaupallisin ehdoin. Lähipiiriliiketoimet ovat harvinaisia, mutta yhtiöiden on silti käytävä läpi niihin liittyvät prosessit. Hallitus ei nimittäin pysty hoitamaan tehtäväänsä kunnialla, ellei se tiedä, 1) ketkä sen lähipiiriin kuuluvat ja  mitä liiketoimia yhtiö tekee lähipiirinsä kanssa. Lähipiiriliiketoimien tunnistamiseksi yhtiö kerää tiedot lähipiiristään. Lähipiiri on määritelty IAS 24-standardissa, joka ei valitettavasti ole aivan yksinkertainen. Tiedot kannattaa kerätä tai tarkastuttaa tietyin väliajoin ja pyytää lisäksi lähipiiriläisiä ilmoittamaan mahdollisista muutoksista oma-aloitteisesti. Toteuttaakseen tehtävänsä hallituksen on määriteltävä lähipiiriliiketoimien seurannan ja arvioinnin periaatteet. Hallituksen on erityisesti pohdittava, miten yhtiössä tunnistetaan lähipiiritoimet, kenelle niistä raportoidaan ja kuka valvoo menettelyä. Näitä periaatteita laatiessaan hallitus joutuu perusteellisesti arvioimaan, miten prosessit yhtiössä toimivat. Periaatteiden laatiminen saattaa tuntua ylimääräiseltä rasitteelta. Lähipiirin määrittelyn ja lähipiiritoimien tunnistamisen ei kuitenkaan pitäisi olla uutta, sillä kaikki lähipiiritoimet pitää jo nykyään esittää IFRS-tilinpäätöksessä. Nyt on hyvä hetki tarkistaa, että prosessi toimii. Arvopaperimarkkinayhdistyksen verkkosivuilla julkaistaan lähiaikoina Q&A, josta löytyy vastauksia useisiin kysymyksiin. Lisäksi koodikopla kerää mielellään lisää palautetta uudesta hallinnointikoodista. Ota yhteyttä Pauliina Tenhuseen, pauliina.tenhunen@castren.fi .

   Published: 16.12.2019

3. Post

   Työajan sääntelystä vapaa-ajan suojeluun?

   Lainsäädännön on vaikeaa pysyä työelämän murroksen perässä. Työntekoa muovaavat kiihtyvä digitalisaatio, alustatalouden esiinnousu sekä työmarkkinoille siirtyvien sukupolvien uudenlaiset odotukset työnantajia ja työskentelyä kohtaan. Kun työ ja vapaa-aika sekoittuvat, työajan sijasta tulisi ennemminkin säännellä oikeutta työstä vapaaseen aikaan. Se ehkäisisi kuormittumista ja varmistaisi, että työinto säilyy mahdollisimman pitkään. Mielenkiintoista onkin nähdä, miten työnantajat käyttävät lain tarjoamia mahdollisuuksia. Uusien joustojen avulla yrityksestä voi tulla houkuttelevampi työnantaja, jolloin se saa palvelukseensa parhaat osaajat ja työntekijät viihtyvät pitkään. Kaikilla toimialoilla toistuvat samat keskustelut: työn lopputuloksen pitäisi merkitä enemmän kuin työtuntien ja kaiken edellytyksenä on esimiehen ja alaisen välinen molemminpuolinen luottamus. Uuden työaikalain joustot, erityisesti joustotyöaika, voivat toimia monessa työyhteisössä. Kiinnostavaa on, löytyykö laista apua uuden ajan työyhteisöjen arkeen vai odottaako seuraava lakiuudistus jo muutaman vuoden päässä.

   Published: 3.12.2019

4. Post

   Uusi työaikalaki huomioi nykytyön tarpeita – joustavuutta työaikoihin

   Joustotyö – työntekijä päättää Yksi merkittävimmistä uudistuksista on joustotyöaika. Joustotyöaika tarkoittaa työnantajan ja työntekijän sopimaa työaikaehtoa, jonka mukaan vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itse päättää. Malli soveltuu esimerkiksi asiantuntijatehtäviin, joissa työnantaja määrittää tavoitteen, mutta työntekijä päättää, missä ja milloin hän sen saavuttaa. Joustotyöaika ei luonnu esimerkiksi asiakaspalveluun tai tehtaaseen, mikäli työnantaja määrittää näillä työpaikoilla työnteon ajan ja paikan. Työaika, etuudet ja vapaat työaikapankkiin Toinen merkittävä työaikalain uutuus on työaikapankki. Se on työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmä, jolla työaikaa, vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahaetuuksia voi säästää ja yhdistää toisiinsa. Työnantaja solmii työaikapankkisopimuksen työntekijöiden edustajan kanssa. Jokainen työntekijä saa kuitenkin itse päättää erien siirtämisestä työaikapankkiin. Mikäli työaikapankkisopimus sen mahdollistaa, työntekijä voi siirtää työaikapankkiin lisä- ja ylityötunteja, liukuvan työajan saldotunteja työaikalain asettamissa rajoissa sekä lakiin tai esimerkiksi työehtosopimukseen perustuvia erääntymättömiä ilta-, yö- sunnuntaityölisiä ja muita etuuksia, kun ne on ensin muutettu aikamääräisiksi. Liukuvan työajan kertymät ja liukumarajat muuttuvat Myös työnantajan ja työntekijän sopiman liukuvan työajan sääntely muuttuu. Jatkossa tuntiylitysten kertymä saa neljän kuukauden seurantajakson päättyessä olla enintään 60 tuntia ja alitusten määrä enintään 20 tuntia. Nykyisessä työaikalaissa ylitysten ja alitusten enimmäismäärä on 40 tuntia. Lisäksi vuorokauden liukumarajaa on pidennetty kolmesta tunnista neljään tuntiin ja iltaliukuma voidaan sijoittaa irralleen muusta työpäivästä, esimerkiksi klo 20.00–22.00. Huomattavaa on se, että valtakunnalliset työmarkkinajärjestöt voivat sopia työehtosopimuksella liukuvasta työajasta monilta osin toisin. Säännöllistä päivittäistä työaikaa voi pidentää yhden sijasta kahdella tunnilla Työnantaja ja työntekijä voivat sopia enintään kahden tunnin pidemmästä säännöllisestä päivittäisestä työajasta, ellei työehtosopimus sitä estä. Työaika voi olla esimerkiksi yhtenä päivänä 6 tuntia ja toisena päivänä 10 tuntia, mutta työajan tulee kuitenkin tasoittua neljän kuukauden ajanjaksossa enintään 40 työtuntiin viikossa. Työpaikkakohtaiset työaikaa joustavoittavat ratkaisut voivat houkutella alan parhaimpia osaajia työntekijöiksi ja kannustaa heitä sitoutumaan samaan työpaikkaan entistä pidempään. Tällöin joustavat työaikaratkaisut toimivat myös kilpailutekijänä. Paikallisiin työaikaratkaisuihin liittyy omat edellytyksensä ja rajoituksensa, jotka on aina hyvä varmistaa suoraan uudesta työaikalaista tai työoikeuden asiantuntijalta.

   Published: 25.11.2019

5. Post

   Kansallinen turvallisuus tarkempaan tarkasteluun maa- ja kiinteistökaupoissa ensi vuoden alusta

   Hybridivaikuttaminen, terrorismi ja muut kansallisen turvallisuuden uhkakuvat ovat uutisten kestoaiheita. Suomi ei ole jättänyt näitä uhkia huomioimatta. Juha Sipilän hallitus kirjasi ohjelmaansa, että uudet uhat edellyttävät uudenlaista valmiutta ja varautumista. Ratkaisuksi Sipilän hallitus esitti muun muassa tarkempaa lainsäädäntöä kokonaisturvallisuuden kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan.   Lait turvaksi maa- ja kiinteistökaupoissa Uuden lainsäädännön pohjaksi puolustusministeriö julkaisi vuonna 2017 selvityksen siitä, millaisin keinoin yhteiskunnan kannalta elintärkeitä toimintoja pystytään turvaamaan. Lainsäädännön muutoksia tarvittiin, jotteivat elintärkeiden toimintojen läheisyydessä sijaitsevat kiinteistöt joudu vääriin käsiin. Lainsäädännön uudistaminen oli perusteltua myös sen takia, että ulkomaisten – etenkin eurooppalaisten – tekemien kiinteistökauppojen määrä on kasvanut Suomessa huomattavasti viime vuosina. Ulkomaiset sijoittajat näkevät suomalaiset kiinteistöt hyvinä sijoituskohteina. Poikkeuksen kasvusuuntaukseen muodostavat Venäjältä tulevat ostajat, joiden määrä on laskenut merkittävästi. Eduskunta hyväksyi kansallista turvallisuutta parantavat lainsäädäntöuudistukset helmikuussa 2019. Nämä uudet lait tulevat voimaan vuoden 2020 alusta: Mitä uusi lainsäädäntö muuttaa? Luvanvaraisuutta, etuosto-oikeutta ja lunastusta koskevat lait täydentävät toinen toisiaan niin, että valtio saa paremmat keinot puuttua kansallista turvallisuutta vaarantavaan kiinteistön omistukseen ja käyttöön. Lisäksi lainsäädäntöuudistukset parantavat mahdollisuuksia huomioida turvallisuus ennakoivasti muun muassa alueiden käytön suunnittelussa. Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevien ostajien kiinteistönhankintaa rajoitettiin siten, että luonnollinen henkilö tai yhteisö saa hankkia kiinteistön Suomen valtion alueelta vain, jos puolustusministeriö myöntää hankinnalle luvan. Vaikka yhteisöllä olisikin kotipaikka Euroopan talousalueella, se tarvitsee luvan, jos Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevalla luonnollisella henkilöllä tai yhteisöllä on vähintään yksi kymmenesosa osakeyhtiön kaikkien osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä tai vastaava tosiasiallinen vaikutusvalta. Nähtäväksi jää, miten uudistukset, etenkin lupavaatimus, vaikuttavat ulkomaisten ostajien kiinteistökauppoihin. Toivon mukaan vaikutus ei ole haitallinen. Vaarana voi olla, että ulkomaalaiset sijoittajat näkevät suomalaisen järjestelmän kankeana. Pahimmillaan tämä voisi johtaa siihen, että ulkomaalaiset sijoittajat etsisivät sijoituskohteensa muista maista, jolloin suomalaisen kiinteistömarkkinan likviditeetti kärsisi.

   Published: 7.11.2019

6. Post

   Vaurautta ja vastuullisuutta – sijoittamisen uusi aika

   Vastuullisen sijoittamisen edelläkävijöitä ovat vaativimmat asiakkaat, kuten institutionaaliset sijoittajat ja family officet . Niille vastuullisuus on välttämättömyys, mutta viime aikoina vastuullisuudesta on alkanut kiinnostua myös suuri yleisö. Uudet sukupolvet – millenniaalit ja heitä seuraava Z-sukupolvi – poikkeavat ajatusmaailmaltaan ja kulutustottumuksiltaan tämän hetken keski-ikäisistä. He haluavat, että yrityksillä on positiivinen vaikutus yhteiskuntaan. Kysymyksiä herättävät vielä yritysten vaikutusten raportointi ja talouslukujen täydentäminen uusilla mittareilla. Yritysten vastuullisuusraporteista voi hahmottaa suuntaviivoja, mutta vastuullisuuden ja vaikuttavuuden vertailu yritysten kesken on vielä jossain määrin vaikeaa. Vaikuttavuuden mittaaminen ja sijoittajaviestintä vaativat innovatiivisia ratkaisuja. Sijoituskohteina oleville yrityksille tuleekin luoda kannustimia, jotka ohjaavat kestävään kehitykseen ja positiiviseen sosiaaliseen vaikutukseen. Paras kannustin lienee se, että yrityksen arvo mitataan pian taloudellisen tuloksen lisäksi sen toiminnan vaikuttavuuden perusteella. Euroopan unioni on tarttunut vastuullisuuteen toimintasuunnitelmassaan, joka tukee rahoituksen kytkemistä kestävyyteen. Taitavasti laadituilla ehdoilla sijoituskohteisiin saadaan jo nyt vaikuttavuutta. Vastuullinen ja vaikuttava sijoittaminen ei ole enää marginaali-ilmiö, vaan sijoittamisen uusi normaali.

   Published: 6.11.2019

7. Post

   Millainen sijoitus on vastuullinen? EU etsii vastauksia

   Markkinat ovat alkaneet paikata aukkoa: vastuullinen sijoittaminen on viime vuosina lisääntynyt vauhdikkaasti ja noussut marginaalista valtavirtaan. Vastuullinen sijoittaja huomioi sijoituspäätöksissään ympäristön, yhteiskunnan ja hyvän hallinnon. Viime aikoina erityisesti ympäristöseikat ovat saaneet painoa. Vastuullisten sijoituskohteiden kysyntä ylittää jo tarjonnan. Markkinoilla on siis ratkottavanaan positiivinen ongelma. Vastuulliseen sijoittamiseen liittyy kuitenkin kiperä kysymys, joka mietityttää yhä useampaa sijoittajaa: mitkä sitten ovat vastuullisia sijoituskohteita? Miten mitata tai vertailla sijoitusten kestävyyttä pätevästi? Vastuullisuustekojen raportointiin on kehitetty erilaisia malleja, mutta alalta puuttuu yhteinen mittaristo. Miten saada sijoittajat ja sijoituskohteiden kehittäjät puhumaan samaa kieltä? Euroopan unioni on nyt ottamassa aloitteen käsiinsä. EU asetti jo hyvän aikaa sitten tavoitteekseen toimia kestävän rahoituksen suunnannäyttäjänä. Viime maaliskuussa unioni hyväksyi kestävän kasvun rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman . Suunnitelma kertoo, että EU tahtoo vakavissaan uudistaa rahoitusjärjestelmää ja edistää siten matkaa kohti kestävää taloutta. Yksi suunnitelman tavoitteista on selkeä, yhtenäinen luokitusjärjestelmä, joka auttaisi arvioimaan taloudellisen toiminnan ekologista kestävyyttä. Luokitukseen on ladattu paljon odotuksia. Suurin kysymys on silti, palveleeko se todella tavoitetta: onnistuuko se ohjaamaan pääomaa kestävän talousjärjestelmän tueksi? Jotkut ovat epäilleet, että luokitukset kääntyvät tavoitetta vastaan. Jos toiminta täyttää jo ”kestävyyden” vähimmäisvaatimukset, luokitusjärjestelmä ei kannusta lisäparannuksiin. Toinen vaara piilee vanhenemisessa. Kestävää kehitystä koskeva tutkimus ja tietämys kehittyvät kovaa vauhtia, ja nykytiedon valossa kestävät ratkaisut saattavat vielä osoittautua vääriksi. Vanhentuneesta luokituksesta ei olisi hyötyä. Luokitus olisi silti askel oikeaan suuntaan. Yhtenäiset, tietoon perustuvat kriteerit auttaisivat välttämään viherpesua ja ilmastohuolella rahastamista. Päämäärä on selvä – ilmastoneutraali talousjärjestelmä – ja sen aika on nyt.

   Published: 22.10.2019

8. Post

   Kestävää kehitystä julkisilla hankinnoilla

   Kestävässä hankinnassa kaikki voittavat Hankintalainsäädäntö on varsin kelpo vastuullisuustyökalu osaavissa käsissä. Hankintayksiköt voivat nostaa tarjoajien soveltuvuusvaatimuksiin vastuullisuuteen liittyviä tekijöitä ja ottaa tarjousvertailussa huomioon hankittavien tuotteiden valmistuksen ja käytön aikaiset päästöt. Ne voivat vaatia toimittajilta työllistämistä, kuten työkokeilun tai työharjoittelun järjestämistä osatyökykyisille työnhakijoille. Toimittajilta voi edellyttää myös, että ne noudattavat kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia tai varmistavat koko alihankintaketjunsa käyttävän eettistä ohjeistoa (code of conduct). Julkinen hankinta voi olla myös vaikuttavuusinvestointi. Vaikuttavuusinvestoinnissa palvelutuotanto rahoitetaan yksityisellä rahalla, ja julkinen sektori maksaa vain tuloksista. Sijoituskohteena voi olla esimerkiksi lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy tai maahanmuuttajien työllistäminen. Jos investointi vaikuttaa eli tuottaa kaivattuja tuloksia, siitä hyötyvät kaikki: palveluita käyttävät henkilöt perheineen, palveluntuottajat, julkinen sektori – ja sijoittajat, jotka saavat rahoilleen paitsi tuottoa myös vaikuttavuutta. Muutos nousee vuoropuhelusta ja strategiasta Yritysvastuuverkosto Fibsin tutkimuksen mukaan koko ajan useammat yritykset huomioivat toiminnassaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Miten sitten vastuulliset yritykset ja hankintayksiköt kohtaavat toisensa? Oikean palveluntuottajan löytäminen vaatii hankintayksiköiden ja yritysten vuoropuhelua siitä, mitä markkinat voivat tarjota ja minkälaisia toimintamalleja ja innovaatioita markkinoilla on odotettavissa. Sen lisäksi kunnolliset hankintatoimen resurssit auttavat varmistamaan, että hankinnat saavuttavat kestävyystavoitteensa. Ennen kaikkea kestävät hankinnat vaativat hankintayksiköiden johtajilta strategisia linjauksia hankintojen kehittämiseksi. Strategia tuo tukea ja rohkeutta tehdä hankintoja uudella tavalla.  

   Published: 20.10.2019

9. Post

   Kannustaako strategianne aitoon kilpailuun?

   Omaan tekemiseensä luottavat yritykset huolehtivat henkilöstöstään ja asiakkaistaan ja tiedostavat maailman muutokset. Ne menestyvät, eivätkä kohtaa ongelmia kilpailulainsäädännön noudattamisessa. Kaikki tarvitsevat kuitenkin yhteistyötä ja kasvua. Myös alan sisäinen yhteistyö on monesti hyödyllistä. Yhteistyökumppanit ja -keinot pitää kuitenkin valita tarkasti. Et voi liittoutua kilpailijoidesi kanssa tekemään asioita, jotka voisit yhtä hyvin tehdä itse. Et voi vaihtaa tietoja kilpailukäyttäytymiseenne vaikuttavista seikoista tai kysellä kilpailijoidesi hinnoittelustrategioita. Vapaan kilpailun idea ei saa kadota, vaan kunkin yrityksen tulee kilpailla omilla ansioillaan. Vaikka kasvu luo tehokkuutta ja synergiaetuja, liian suureksi ei kannata kasvaa. Vahva markkina-asema on riski tehokkuudelle ja innovatiivisuudelle. Lisäksi kilpailulaki rajoittaa määräävään asemaan päässeiden yritysten sopimus- ja toimintavapautta. Yrityksen johdon ja hallituksen tehtävänä on varmistaa, että yrityksen toiminta on lakien mukaista. Se on vaikeaa, jos strategia ohjaa väärään suuntaan tai jos hallituksen jäsenten liitynnät muihin yhtiöihin vievät kovimman terän kilpailusta. Korkeimman hallinto-oikeuden tuore bussikartelliratkaisu  on välttämätöntä luettavaa kaikille hallitusten jäsenille. Päätöksen mukaan pelkkä läsnäolo päätöksentekoelimissä tekee myös hallituksen jäsenen edustaman yhtiön osalliseksi kilpailunrajoitukseen. Lisäksi ECN+ -direktiivi  tuo kilpailulakiin muutoksia, jotka johtavat entistä ankarampiin seuraamuksiin. Aika ajoin on hyvä arvioida kriittisesti omaa tilannettaan: perustuuko yhtiömme strategia aitoon kilpailuun ja omien vahvuuksien kehittämiseen? Edistävätkö kumppanuutemme tehokkuutta, innovatiivisuutta ja asiakkaiden etua? Tällainen kilpailu johtaa lopulta sekä yrityksen itsensä että koko yhteiskunnan kannalta parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

   Published: 26.9.2019

10. Post

    Yrityskaupoissa fiksu datankäyttäjä on askeleen edellä – Strategista etua yrityskauppojen vaikutusanalyysista

    Ilmoitusmenettely sujuu  ennustettavammin, jos yrityskaupan osapuolet ovat valmistautuneet kunnolla viranomaisen laajoihin tietopyyntöihin. Siksi heti ilmoitusta suunnitellessa kannattaa ottaa mukaan ekonomisti, joka pystyy taloustieteellisten analyysien avulla parantamaan yrityskaupan vaikutusarvioinnin laatua ja järjestämään tietoa viraston edellyttämään formaattiin jo valmisteluvaiheessa. Enemmän ja tarkempaa Kilpailuviranomaiset arvioivat yrityskauppoja yhä tarkemmin ja laadukkaammin. Sen voi huomata viranomaisten tietopyynnöistä, jotka saattavat olla laajoja ja teknisesti vaativia. Viranomaiset eivät useinkaan enää tyydy aggregoituihin tietokantoihin ja tilastoihin, vaan pyytävät aiempaa useammin mahdollisimman yksityiskohtaista (jopa transaktiokohtaista) dataa. Sen kerääminen vaatii kaupan osapuolilta merkittäviä resursseja ja panostuksia. Tiedonkeruusta on silti hyötyä, sillä sen ansiosta ilmoittaja ja viranomainen pääsevät testaamaan perusteellisesti erilaisia markkinavaikutushypoteeseja – positiivisia ja negatiivisia. Yrityskaupan vaikutusarvioinnissa keskeisin arvioitava hypoteesi on se, estäisikö kauppa olennaisesti tehokasta kilpailua markkinoilla ja sitä kautta aiheuttaisi hyvinvointitappioita kuluttajille. Kun vaikutusarviointi on joka tapauksessa vääjäämätön osa ilmoitusmenettelyä, perusteellisen vaikutusarvion laatimisen merkitystä oma-aloitteisesti ja ennen yrityskauppailmoituksen jättämistä ei voi liiaksi korostaa. Etukäteen tehty työ helpottaa huomista Viranomaisten työläät tietopyynnöt voivat tuntua suhteettoman raskailta yrityskaupan osapuolille. Tarkkaa dataa on helppoa pyytää mutta vaikeaa hankkia. Tiedonkeruu saattaa kuormittaa kaupan osapuolia suhteettomasti (joskus käykin niinkin, ettei pyydettyä dataa yksinkertaisesti ole saatavilla). On kuitenkin hyvä muistaa, että oikein käytettyinä data ja dataan perustuvat taloudelliset mallit helpottavat ilmoitusmenettelyä ja parantavat lopputuloksen laatua, koska niiden avulla kauppaa voidaan arvioida avoimemmin ja luotettavammin kuin muilla, esimerkiksi rakenteelliseen markkinaosuustarkasteluun perustuvilla keinoilla. Taloustieteellisten mallien ansiosta vaikutusarviot ovat toistettavissa ja vaikutusten taustatekijät jäljitettävissä. Vaikka ennakollinen tiedonkeruu voi tuntua raskaalta, se tuo mukanaan paljon hyvääkin. Kun dataa analysoidaan oikein ja järkevillä menetelmillä, se auttaa ennakoimaan, millaisia asioita kilpailuviranomaiset todennäköisesti ottavat esille ilmoitusmenettelyn aikana ja antaa enemmän aikaa huolenaiheiden hälventämiseen. Perusteellinen vaikutusarvo ohjaa järkevämpään taloudelliseen päätöksentekoon huutokauppaprosessissa Perusteltu, taloustieteelliseen analyysiin tukeutuva näkemys yrityskaupan kilpailuvaikutuksista antaa kaupan osapuolille strategista etua myös ennen ilmoitusprosessia. Ilmoitusvaihetta edeltää usein myyjän järjestämä huutokauppaprosessi yrityskaupan kohteesta. Yrityskauppaan liittyvän kilpailuoikeusriskin realistinen mitoitus on tärkeä osa ostajan arvonmääritystä ja se on otettava huomioon tarjousstrategiassa. Ennakoimattomien riskien realisoituminen voi tulla ostajalle hyvin kalliiksi ja esimerkiksi poistaa järjestelyyn liittyvät synergiaedut. Yrityskaupan kilpailuvaikutusten analyysi helpottaa arvioimaan muun muassa sitä, ovatko analyysissa havaitut kilpailuhuolien poistamiseksi mahdollisesti tarvittavat sitoumukset kaupallisesti toteuttamiskelpoisia. Toisaalta, analyysin johtopäätökset mahdollistavat myös neuvottelut riskin jakamisesta ja niiden realisoitumisen mahdollisesta kauppahintavaikutuksesta. Myyjälle perusteellinen vaikutusanalyysi antaa varmuutta siitä, että kauppa todella toteutuu. Kaupalliset näkemykset on helpointa saada kohtaamaan, kun myyjällä ja ostajalla on jaettu, realistinen käsitys kaupan kilpailuvaikutuksista ja niiden lieventämiseen tarvittavista keinoista. Kilpailuvaikutusten arviointi on siten kaiken lisäksi strategista lisäarvoa luova työkalu, joka auttaa molempia osapuolia tekemään parempia päätöksiä. Optimaaliset päätökset perustuvat tietoon Kun kilpailuviranomainen arvioi yrityskauppaa tai kun ostaja pohtii sopivaa tarjousta kohdeyhtiöstä, kunnollinen data yhdistettynä nykyaikaisiin taloustieteellisiin menetelmiin antaa tukevan ja ennakoitavamman perustan päätöksenteolle. Ilman tätä sekä viranomaisten että yrityskaupan osapuolten päätöksentekoon voi liittyä piileviä riskejä ja puutteita. Kun dataan perustuvan taloudelliseen vaikutusarvion hyödyntäminen auttaa kaikkia asianosaisia tekemään parempia ja laadukkaampia päätöksiä, osapuolten intressit eivät välttämättä sittenkään ole vastakkaisia.

    Published: 24.9.2019