1. Post

   Työsopimusten kilpailukieltolainsäädäntö uudistuu – muistilista työnantajalle

   Lakiehdotuksen käsittely jatkunee eduskunnassa syksyllä 2021, ja ehdotetun lakimuutoksen on esitetty tulevan voimaan jo 1.1.2022. Lakiehdotus on herättänyt asiakkaidemme keskuudessa paljon kysymyksiä. Olemmekin koonneet alle tavallisimmat ehdotettua lainsäädäntömuutosta koskevat kysymykset. 1. Kenen kanssa kilpailukiellosta voi jatkossa sopia ja mikä on kilpailukieltosopimuksen enimmäiskesto? Lakimuutos ei muuttaisi sitä henkilöpiiriä, jonka kanssa työsuhteen jälkeisestä kilpailukiellosta voitaisiin pätevästi sopia. Jatkossakin pätevä kilpailukieltosopimus edellyttäisi työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvää erityisen painavaa syytä, joka saattaisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun työntekijä työskentelee tuotekehityksessä tai työnantajalla on asiakaskunnan säilyttämisintressi. Kilpailukieltosopimuksen enimmäiskesto säilyisi myös ennallaan. Kilpailukieltosopimuksessa voitaisiin pääsääntöisesti sopia työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan kohdistuvasta enintään vuoden rajoitusajasta. 2. Mitä korvausvelvollisuus tarkoittaa käytännössä? Korvausvelvollisuus tarkoittaa työnantajan velvollisuutta maksaa työntekijälle korvausta työsuhteen jälkeisestä kilpailukiellosta. Ehdotuksen mukaan korvaus määräytyisi seuraavasti: Ehdotuksen mukainen korvaus ei tulisi maksettavaksi siinä tapauksessa, että työsuhde on päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä. Taloudellinen ja tuotannollinen irtisanominen on esimerkki tällaisesta tilanteesta. Korvausta ei tulisi maksaa myöskään silloin, jos työnantaja on jo maksanut nykyisen lainsäädännön mukaisen kohtuullisen korvauksen yli kuusi kuukautta kestävästä kilpailukieltosopimuksesta tai jos kohtuullisen korvauksen maksaminen on aloitettu ennen uuden sääntelyn voimaantuloa. 3. Voiko työnantaja päättää luopua vetoamasta kilpailukieltovelvoitteeseen korvausvelvollisuuden välttämiseksi? Työnantajalla olisi jatkossa työsuhteen aikana oikeus irtisanoa työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan ulottuva kilpailukieltosopimus olosuhteiden muuttuessa, jos esimerkiksi työntekijän tehtävät muuttuisivat. Irtisanomisaika olisi vähintään kolmasosa kilpailukiellon rajoitusajan kestosta, kuitenkin vähintään kaksi kuukautta. Työnantaja ei kuitenkaan voisi yksipuolisesti irtautua kilpailukiellosta enää sen jälkeen, kun työntekijä on päättänyt työsuhteensa. 4. Koskeeko korvausvelvollisuus myös ennen lakimuutoksen voimaantuloa tehtyjä kilpailukieltosopimuksia? Lainsäädäntö olisi pakottavaa ja koskisi myös niitä kilpailukieltosopimuksia, joista on sovittu jo ennen muutoksen voimaantuloa. Korvausvelvollisuutta koskeva sääntely tulisi sovellettavaksi ennen uuden lain voimaantuloa sovittuihin kilpailukieltosopimuksiin kuitenkin vasta vuoden siirtymäajan kuluttua. Työnantaja voisi lisäksi irtisanoa tällaiset kilpailukieltosopimukset ilman irtisanomisaikaa vuoden siirtymäajan kuluessa. 5. Kuinka työnantajan tulisi varautua lakimuutokseen ja milloin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä? Ehdotettu korvausvelvollisuus synnyttää työnantajalle uuden henkilöstöön liittyvän kustannuserän, mikä korostaa tarvetta harkita kilpailukieltosopimusten käyttöä entistä tarkemmin. Siirtymäajan vuoksi nyt on hyvä hetki tarkastella yrityksen kilpailukieltosopimuksia lakimuutoksen varalta.

   Published: 27.9.2021

2. Post

   Whistleblowing – Onko organisaationne valmis, jos pilliin puhalletaan?

   Uuden lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan 17.12.2021, jolloin myös organisaatioissa jo käytössä olevien ilmiantokanavien tulee täyttää uuden lainsäädännön vaatimukset. Lakiehdotukseen sisältyy siirtymäaika, jonka mukaan säännöllisesti 50–249 työntekijää työllistävien organisaatioiden on otettava sisäinen ilmiantokanava käyttöön viimeistään 17.12.2023. Henkilötietojen käsittely ilmiantokanavissa Suomessa työelämän tietosuojasääntelyssä pääsääntönä on, että työntekijää koskevat henkilötiedot tulee kerätä työntekijältä itseltään ja henkilötietoja voidaan kerätä muista lähteistä vain työntekijän suostumuksella. Tämä vaatimus on aiheuttanut haasteita ilmiantokanavien perustamiselle Suomessa. Nyt valmisteilla olevan lainsäädännön lisäksi myös työelämän tietosuojalakia on tarkoitus muuttaa siten, että työntekijän henkilötietojen kerääminen ilmiantokanavien kautta olisi jatkossa sallittua ilman asianomaisen työntekijän suostumusta.   Jotta työnantaja voi käsitellä ilmiantokanavien kautta tehtyjä ilmoituksia ja niihin sisältyviä henkilötietoja, on ilmiantokanavan käyttöönotossa kuitenkin huomioitava tietosuojasääntelyyn ja yhteistoimintalakiin perustuvat vaatimukset. Tietosuojavelvoitteiden mukaisesti toteutettu ilmiantokanava ja asianmukainen tietosuojadokumentaatio ovat keskeisiä välineitä, joilla työnantaja voi tarvittaessa näyttää toimineensa lainsäädännön edellyttämällä tavalla käsitellessään ilmiantokanavaan tehtyjä henkilötietoja sisältäviä ilmoituksia.  Ilmiantokanavien kautta kerättyjen henkilötietojen käsittelyä koskevat samat tietosuojavelvoitteet ja -periaatteet kuin muutakin henkilötietojen käsittelyä. Esimerkiksi henkilötietojen käsittelyn perusteet ja käyttötarkoitukset sekä säilytysajat on määriteltävä lainsäädännön edellytysten mukaisesti ja tarpeettomat henkilötiedot on poistettava. Käsittelyn kohteena olevia henkilöitä on lisäksi tiedotettava henkilötietojen käsittelystä, ja organisaation on huolehdittava käsittelyn kohteena olevien henkilöiden tietosuojalainsäädäntöön perustuvien oikeuksien toteutumisesta.   Tietosuojavaltuutetun päätöksen mukaan rekisterinpitäjien tulee laatia ilmiantokanaviin liittyvästä henkilötietojen käsittelystä tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi. Vaikutustenarvioinnissa arvioidaan henkilötietojen käsittelyn tarpeellisuutta, oikeasuhteisuutta ja erityisesti henkilötietojen käsittelystä aiheutuvia riskejä sekä tarvittavia toimenpiteitä, joilla riskejä minimoidaan. Tarvittavat toimenpiteet ilmiantokanavan käyttöönottamiseksi – mistä aloittaa? Vaikka whistleblower-lainsäädännön valmistelu on vielä kesken, sisäisen ilmiantokanavan käyttöönottoon liittyviin toimenpiteisiin on suositeltavaa ryhtyä organisaatioissa viimeistään nyt ja laatia aluksi suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä. Ilmiantokanavan käyttöönotto edellyttää ainakin seuraavia toimenpiteitä: Miten uusi whistleblower-sääntely vaikuttaa työnantajiin? Uuden sääntelyn ensisijaisena tarkoituksena on suojata ilmoituksen tekijää vastatoimilta sekä asettaa ilmoitusten käsittelyä koskeville menettelyille vähimmäisvaatimukset. Uuden lainsäädännön vaatimukset täyttävä ilmiantokanava suojaa ilmoittajan lisäksi myös yritystä, sillä ilmiantokanavan avulla sen on mahdollista saada tietoa liiketoimintaa mahdollisesti uhkaavista väärinkäytöksistä ja saada tietyksi ajaksi yksinoikeus ilmoitusten käsittelyyn.   Sisäisen ilmiantokanavan käyttöönotto ei poista työnantajan velvollisuutta huomioida myös ilmoitusten kohteena olevien työntekijöiden oikeusturva. Työnantajan on jatkossakin huolehdittava esimerkiksi siitä, että ilmoituksen kohteena olevaa työntekijää informoidaan muualta kerätyistä henkilötiedoista ennen kuin niitä käytetään työntekijää koskevassa päätöksenteossa. Ilmoituskanavan kautta tehtyjen ilmoitusten tutkinta, käsittely ja mahdolliset toimenpiteet edellyttävätkin tasapainoilua eri intressien – ilmoittajan, ilmoituksen kohteen ja työnantajan oikeuksien ja velvollisuuksien – välillä. Ilmoittajan suoja vastatoimilta tulee korostamaan työnantajan toimimisvelvollisuutta sekä huolellisen dokumentoinnin tärkeyttä. Työnantajien tulee käytännössä pystyä osoittamaan, että sisäiseen ilmiantokanavaan tulevat ilmoitukset on käsitelty asianmukaisesti ja toisaalta, ettei ilmoittajaan ole kohdistettu kiellettyjä vastatoimia ilmoitusten takia. Lisäksi myös tietosuojavelvoitteiden noudattaminen tulee tarvittaessa pystyä osoittamaan, joka onnistuu käytännössä parhaiten huolellisella käsittelyprosessin määrittämisellä ja ilmoituksia koskevan käsittelyn dokumentoinnilla sekä asianmukaisella tietosuojadokumentaatiolla.

   Published: 27.9.2021

3. Post

   Merituulivoimaloiden aika alkamassa – suunnitelmissa satoja voimaloita

   Poliittinen tahtotila merituulivoiman käyttöönoton lisäämiseksi on ilmeinen. Euroopan komissio julkaisi marraskuussa 2020 EU:n avomerellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa koskevan strategian . Sen tavoitteena on kasvattaa Euroopan merituulivoimakapasiteetti vähintään 60 gigawattiin (GW) vuoteen 2030 mennessä ja edelleen 300 GW:iin vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa merituulivoiman nykyisen 12 GW:n kokonaiskapasiteetin 25-kertaistamista seuraavien 30 vuoden aikana. Myös Suomessa tavoitellaan merituulivoiman laajempaa käyttöönottoa. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman 2019 mukaan merituulivoiman rakentamisen edellytyksiä pyritään parantamaan ja lopulta toteutusta lisäämään, jotta sähköntuotanto olisi tavoitteiden mukaisesti lähes päästötöntä 2030-luvun loppuun mennessä. Toukokuussa 2021 julkaistun Suomen kestävän kasvun ohjelman mukaan uuteen energiateknologiaan, kuten merituulivoimaan, kohdistuviin investointeihin suunnataan yhteensä 161 miljoonaa euroa. Rahoitus tulee EU:n elvytyspaketista. Matalampi kiinteistövero parantaisi kannattavuutta Merituulivoiman edistäminen näkyy konkreettisesti esimerkiksi siinä, että merituulivoiman kiinteistöveroa aiotaan alentaa. Nykyisin sekä maa- että merituulivoimalan jälleenhankinta-arvoon luetaan 75 prosenttia rakentamiskustannuksista. Merituulivoimaloiden kiinteistöverotus on käytännössä kuitenkin maatuulivoimaloita merkittävästi kireämpää, koska merituulivoimaloiden vaativat perustustyöt ja muut rakentamiskustannukset ja siten kiinteistöverotuksen perustana olevat verotusarvot ovat maatuulivoimaloita korkeammat. Valtiovarainministeriö on valmistellut kiinteistöverotuksen muuttamista siten, että merituulivoimaloiden jälleenhankinta-arvoon luettaisiin nykyistä pienempi osa rakentamiskustannuksista. Tarkoituksena on saattaa tällä tavalla maa- ja merituulivoima kiinteistöverotuksellisesti samaan asemaan. Itämeren potentiaali merkittävä Rannikkoalueiden maakuntien liitot hyväksyivät ensimmäisen Suomen aluevesille ja talousvyöhykkeelle laaditun merialuesuunnitelman loppuvuonna 2020. Suomen Merialuesuunnitelmalla 2030 ei ole oikeusvaikutuksia, mutta siinä on muun muassa tunnistettu merituulivoiman kehittämisen kannalta potentiaalisia alueita. Suunnitelman mukaan Itämeren merituulivoimapotentiaali on merkittävä. Suomen rannikkoalueilla se on muihin Itämeren maihin verrattuna suurin. Erityisesti Pohjanlahdella on tunnistettu hyvät edellytykset laajamittaiselle merituulivoimarakentamiselle. Suomessa on tällä hetkellä vireillä useita merituulivoiman kehityshankkeita. Esimerkiksi Ahvenanmaalle kaavaillaan mittavaa merituulivoimahanketta, jonka etenemisvaihtoehtoja LUT-yliopisto selvittää. Ahvenanmaan maakuntahallitus kaavailee 1 000 neliökilometrin alueelle jopa 500:aa tuulivoimalaa, joiden nimellisteho olisi yhteensä 6 GW. Suunnittelu- ja valmisteluvaihe jatkuu arviolta vuoteen 2024. Aluevesille vai talousvyöhykkeelle? Merituulivoimahankkeen vaatimat viranomaismenettelyt, kuten lupaprosessit, eroavat osittain maatuulivoimasta. Merituulipuistot edellyttävät esimerkiksi vesilain mukaisen vesitalousluvan. Merituulivoiman viranomaismenettelyt poikkeavat toisistaan myös sen mukaan, aiotaanko tuulipuisto rakentaa Suomen aluevesille, jotka sijaitsevat lähempänä rannikkoa, vai talousvyöhykkeelle, eli kauempana sijaitseville merialueille. Aluevesillä tuulipuistot edellyttävät muun muassa tuulipuiston mahdollistavan kaavan ja rakennusluvat maatuulipuistojen tapaan. Talousvyöhyke puolestaan ei ole kaavoituksen piirissä, eikä sillä tarvita tuulivoimaloille myöskään rakennuslupia. Talousvyöhykkeellä tarvitaan kuitenkin valtioneuvoston myöntämä hyödyntämisoikeus ja suostumus rakentamiseen talousvyöhykkeellä sekä mahdollisesti muun muassa ympäristövaikutusten arviointimenettely. Merituulivoiman käyttöönoton voimakkaaseen lisäämiseen on Suomessa tällä hetkellä voimakas tahtotila, ja käytännön toteutuksissa vaaditaan monipuolista juridista osaamista. Castrén & Snellman on avustanut asiakkaita merkittävien talousvyöhykkeelle sijoittuvien hankkeiden luvittamisessa. Toimistollamme on myös kattava kokemus tuulivoimahankkeista, viimeisimpänä Puskakorven tuulivoimahankkeen kehityksestä ja myynnistä .

   Published: 23.9.2021

4. Post

   Kestävyyskysymysten painoarvo kilpailuoikeudessa kasvaa

   Jos komissio noudattaisi tavanomaista käytäntöään, se voisi kieltää yritysten välisen yhteistyöjärjestelyn sillä perusteella, että kyseinen järjestely nostaisi tietyn tuotteen kuluttajahintoja, vaikka se samalla selvästi hyödyttäisi muita (tulevia) kuluttaja-asiakkaita esimerkiksi vähentämällä ilmansaasteita tai kasvihuonekaasupäästöjä. Monet kilpailuoikeuden alan toimijat ovat kuitenkin heränneet huomaamaan, että ilmastokriisi ja ympäristötavoitteet on välttämätöntä ottaa aiempaa paremmin huomioon myös kilpailuoikeudessa. EU:ssa käydään parhaillaan vilkasta keskustelua siitä, miten kilpailusäännöt ja vastuullisuuskäytännöt voitaisiin sovittaa yhteen Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa. Komissio on luvannut ohjeistaa, miten yhteistyötä voidaan tehdä kilpailusääntöjen mukaisesti ja niin, etteivät ”viherpesukäytännöt” aiheuta haittaa kuluttajille tai kielteisiä vaikutuksia kilpailulle. Komission toimenpiteet tilanteen ratkaisemiseksi Syksyllä 2020 komissio käynnisti aiheesta keskustelun ja pyysi lausuntoja siitä, miten kilpailusäännöt ja kilpailupolitiikka voisivat osaltaan edistää kestävää kehitystä ja ilmastokriisin torjuntaa. Kilpailuoikeuden alalla komissio on keskittänyt huomionsa erityisesti yritysten väliseen yhteistyöhön. Myös Castrén & Snellman antoi komissiolle lausunnon. Vastauksessamme käsittelimme yritysten välisen yhteistyön ohella myös niitä haasteita, joita vastuulliset, määräävässä markkina-asemassa olevat yhtiöt tällä hetkellä kohtaavat (kaikki vastaukset ovat englanniksi luettavissa täällä ). Euroopan komissio julkaisi 10.9.2021 Competition Policy Brief -uutiskirjeen (saatavissa englanniksi täällä ), jossa se esitti yhteenvedon keskustelusta, jota on käyty ympäristökysymysten ja ilmastokriisin huomioimisesta EU:n kilpailupolitiikassa. Komissio lupasi parantaa horisontaalista ja vertikaalista yhteistyötä koskevien suuntaviivojen selkeyttä ja niihin liittyvää oikeusvarmuutta kestävyyttä edistävien hankkeiden osalta. Mitä komissiolta voidaan odottaa? Ensinnäkin komissio aikoo selventää sitä, millaista yhteistyötä yritykset voivat tehdä kestävyystavoitteidensa saavuttamiseksi kuitenkaan rajoittamatta kilpailua (SEUT 101 artiklan 1 kohta). Unionin kilpailuoikeuden mukaan kilpailua rajoittavat sopimukset voidaan myös tietyin edellytyksin sallia. Toiseksi komissio aikookin käsitellä sitä, miten SEUT 101 artiklan 3 kohdan poikkeussäännöstä sovelletaan kestävää kehitystä edistäviin sopimuksiin. Komissio aikoo tarkastella ainakin seuraavia poikkeussäännöksen sovellettavuuteen liittyviä kysymyksiä: Komissio saattaa yllä mainitun lisäksi antaa yrityksille yksilöllisiä ohjeita ohjekirjeiden muodossa ja päättää, ettei kilpailusääntöjä sovelleta tiettyihin hankkeisiin. Komissio kannustaa myös kaikkia yrityksiä esittämään sille käytännön esimerkkejä tarkasteltavaksi. Tavoitteisiin on vielä matkaa Komissio korostaa, että kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden edistämisessä avainasemassa ovat toimivat ja oikeudenmukaiset markkinat, joita kilpailuoikeus ja -politiikka tukevat. Silloin esimerkiksi kilpailullisilla markkinoilla toimivilla yrityksillä on kannustimia löytää kustannustehokkaampia toimintatapoja ja innovoida ilmastoystävällisempiä tuotteita kestävyyttä arvostaville kuluttajille. C&S ja useat muut komission kuulemispyyntöön vastanneet tahot ovat esittäneet, että komission tulisi päivittää perinteisiä täytäntöönpanokäytäntöjään ja ottaa ympäristötavoitteet täytäntöönpanossa paremmin huomioon. Unionin oikeuden ei teoriassa pitäisi olla tälle esteenä, koska SEUT-sopimuksen mukaan ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi (SEUT 11 artikla). SEUT 101 artiklan sanamuoto ei myöskään velvoita komissiota noudattamaan suppeaa kuluttajien edun määritelmää, jonka mukaan tuotteesta maksavan kuluttajan pitäisi suoraan hyötyä rajoittavasta yhteistyöstä. Komission myönnytykset ilmastokriisiä painottaneiden hyväksi eivät valitettavasti vaikuta niin kunnianhimoisilta kuin osa meistä keskusteluun osallistuneista olisi toivonut. Oikeusvarmuus, jota komissio on luvannut edellä mainituilla selvennyksillään edistää, on kuitenkin erittäin tervetullutta. Lisäksi on hyvä huomata, että Euroopan unionin tuomioistuin saattaa pyrkiä edistämään ympäristö- ja kestävyystavoitteiden saavuttamista komissiota rohkeammin: niin se on toiminut jo aiemminkin muissa yhteyksissä. Esimerkiksi Suomea koskeneessa asiassa Concordia Bus (C-513/99) unionin tuomioistuin piti hyväksyttävänä sitä, että julkisessa hankintamenettelyssä ympäristötekijät oli otettu huomioon tarjousten vertailussa jo ennen kuin hankintadirektiivit tämän nimenomaisesti sallivat ja vaikka komissio oli asiasta eri mieltä. Unionin tuomioistuimen ratkaisuja odotettaessa keskustelu varmasti jatkuu.   Anna Kuusniemi-Laine Joona Havunen Anna Joutsi

   Published: 20.9.2021

5. Post

   Lakiuudistuksella ei tulisi rajoittaa vaativien rakennushankkeiden sopimusvapautta

   Lisäksi rakentamisen laadusta ja ilmastotavoitteista käydään vilkasta julkista keskustelua. Tekeillä olevalla maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksella aiotaan säätää uusia kiertotalous- ja vastuullisuustavoitteita , ja laatukysymykseen pyritään vastaamaan muun muassa eri osapuolia koskevilla pakottavilla vastuuajoilla. Tämänhetkisten uudistuksesta saatujen tietojen perusteella lakiuudistusta on peilattu ensisijaisesti perinteiseen talo- ja infrarakentamiseen sekä Rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin YSE 1998. Useat laajat ja vaativat rakennushankkeet, kuten voimalaitoshankkeet toteutetaan kuitenkin perinteisistä malleista poikkeavalla tavalla. Niissä hyödynnetään esimerkiksi kansainvälisesti laajalti käytettyjä FIDIC-mallisopimuksia. Myös allianssimalli on kasvattanut suosiotaan . Huomioivatko lainsäätäjät nämä perinteisistä muodoista poikkeavat toteutusmallit riittävässä määrin sääntelyä uudistettaessa? Laajojen infra- ja laitoshankkeiden tielle ei tulisi asettaa enempää lainsäädännöllisiä haasteita säätämällä pakottavia vastuuaikoja. Hankkeiden osapuolina on usein isoja kansainvälisiä toimijoita eri maista. Lakiin kaavailtujen vastuiden huomioiminen ja sälyttäminen sopimusketjun muille portaille voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tämä riski siirtyy viime kädessä tilaajan maksettavaksi, eikä se välttämättä paranna rakentamisen laatua. Sama toistuu sijoittajavetoisissa talonrakennushankkeissa. Pakottavien vastuuaikojen säätämisen sijasta tulisi luottaa ammattilaisten väliseen sopimiseen, joka antaa vaativille hankkeille niiden tarvitseman liikkumavaran.

   Published: 24.8.2021

6. Post

   Tikittääkö nykyinen työaikasääntely viimeisiään? EU:ssa yritystä työaikasääntelyn uudistamiselle

   Nyt siis käsi sydämelle: tiedätkö jo, millainen on EU:n työaikadirektiivin mukainen työaikakirjanpito, joka on objektiivinen, luotettava ja johon kaikilla asianomaisilla tahoilla on pääsy? Voin tässä kohtaa paljastaa, että näiden kriteerien sisältöä ei tiedä tarkalleen vielä kovin moni muukaan. Silti Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ennakkoratkaisun C-55/18 perusteella kaikkien työnantajien työaikakirjanpidon tulisi täyttää kolme yllä mainittua kriteeriä. Tässä ennakkoratkaisussa oli kyse tilanteesta, jossa työnantaja oli Espanjassa yleisen tulkinnan mukaan kirjannut ylös vain ylityötunnit: EUT linjasi, että tämä ei ole työaikadirektiivin mukaista vaan kaikki tehdyt työtunnit tulee rekisteröidä. Lisäksi Euroopan parlamentti hyväksyi tammikuussa 2021 luonnoksen niin sanotusta Right to Disconnect -direktiivistä , jolla koottaisiin myös nämä kriteerit osaksi EU-lainsäädäntöä. On siis aika olla hereillä ja pohtia oman yrityksen työaikakirjanpidon toimivuutta tulevaisuudessa. EU:n työaikadirektiivi ei ole juurikaan muuttunut 1990-luvulla säädetyn ensimmäisen säädösversion jälkeen, vaikka sitä koskeva tuomioistuinkäytäntö on paisunut ja työelämä on ottanut aimo harppauksia kohti joustavampia työaikajärjestelyjä. EU-oikeudelle tyypillinen tuomioistuinkäytännön kokoaminen ja päivittäminen EU-säädöksiin voi siis vihdoin olla nurkan takana. Käyn läpi seuraavaksi pääkohdat työaikadirektiivin mukaisesta työaikakirjanpidosta ja annan muutaman vinkin siitä, miten mahdollisia EU:n työaikalainsäädännön muutoksia voi yrityksissä ennakoida. Miten objektiivisuuden ja luotettavuuden voi huomioida työaikakirjanpidossa? Oikeusoppineet ovat tulkinneet, että objektiivisuus- ja luotettavuuskriteeri ovat selkeästi yhteydessä toisiinsa. Objektiivisuuskriteeri sisältää tosiasiallisesti tehtyjen työaikojen kirjaamisen sekä objektiivisen tietojen keräämisprosessin. Luotettavuuskriteerissä taas korostuu vahvemmin sen välttäminen ja estäminen, että työaikakirjauksia pystyisi tahallisesti tai tahattomasti manipuloimaan sisällöltään totuudenvastaisiksi. Työnantajan onkin hyvä huomioida seuraavat seikat: Mitä työpaikoilla on huomioitava pääsykriteeristä? EUT:n mukaan pääsy työaikakirjanpidon tietoihin on oleellinen erityisesti sen todistefunktion kannalta. Tästä kriteeristä on esitetty hyvin monenlaisia tulkintoja, mutta työnantajan on hyvä ottaa seuraavat seikat huomioon: Kaikista hyväksi todetuista käytänteistä ei tarvitse luopua Selvyyden vuoksi on hyvä todeta, että työntekijöille voi hyvin todennäköisesti tulevaisuudessakin ohjeistaa työaika kirjausten tekemisen , vaikka työnantajan velvollisuutta työaikakirjanpitoon ei voi delegoida. Työpaikoilla ei myöskään tarvitse luopua esimerkiksi luottamustyöaikamalleista ja joustavista työaikajärjestelyistä, jos ne vain ovat nykyisen lainsäädännön mukaisia. Lisäksi on todennäköistä, ettei työaikakirjanpitoa koskevaan kansalliseen sääntelyyn tule muutoksia ennen kuin EU:n tasolla on päästy yhteisymmärrykseen mahdollisista säännösmuutoksista. Tätä tarkoitusta varten eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat aloittaneet kaksikantaiset neuvottelut, joiden on määrä jatkua vuoteen 2024 asti. Työpaikkojen proaktiivisuudella hybridityöhön sopiva työaikakirjanpito? Toisaalta työaikajärjestelyiden päivittäminen voi tulla ajankohtaiseksi työpaikoilla jo pelkästään hybridityön yleistyessä, vaikkei EU:n työaikalainsäädäntö muuttuisi vielä vuosiin. Kun viimeisin työaikadirektiivi säädettiin vuonna 2003, niin silloin ei vielä keskusteltu esimerkiksi ”home office” -työstä, jaetuista työpisteistä taikka joukkotyöntekemisestä (crowdworking) pilvipalvelupohjaisesti. Jotkut oikeusoppineet ovatkin todenneet, että olemme tällä hetkellä sidottuja ”antiikkiseen” ja ”konservatiiviseen” työaikadirektiiviin, mikä luo haasteita käytäntöjen kehittämiselle. Jos eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten tavoitteena on, että työelämässä joustavuus lisääntyy, tämä vaatisi täysremontin myös EU:n työaikadirektiivissä. Työpaikoilla voidaan kuitenkin jo nyt aktiivisilla ja vastuullisilla toimilla vaikuttaa esimerkiksi siihen, minkälaisia työaikakäytänteitä otetaan käyttöön, jotta työelämän joustavuutta voidaan tukea. Ensimmäinen askel tässä voi olla EUT:n ennakkoratkaisun C-55/18 mukainen työaikakirjapito, joka soveltuu myös hybridityöhön.

   Published: 19.8.2021

7. Post

   Rakennusurakat: Kiertotalous ja uusi sääntely luovat uudenlaista liiketoimintaa rakennusalalle

   Kiertotalousajattelu ohjaa uutta sääntelyä Kiertotalousajattelun tavoitteena on hyödyntää materiaaleja mahdollisimman tehokkaasti ja kestävästi sekä pitää ne kierrossa mahdollisimman pitkään ja turvallisesti. Suomen tavoitteena on olla kiertotalouden kärkimaa vuonna 2025, ja tämä näkyy myös rakennusalaa koskevassa sääntelyssä ja poliittisessa ohjelmasuunnittelussa. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistushankkeessa lakiin ehdotetaan lisättäväksi useita kiertotaloutta edistäviä säädöksiä, kuten vaatimuksia uusien rakennusten pitkäikäisyydestä, korjattavuudesta ja purettavuudesta sekä purkutilanteiden sääntelystä nykyistä tarkemmin. Kestävämpään ja tehokkaampaan rakentamiseen pyritään myös rakennuksen ilmastoselvityksestä annettavalla asetuksella ja sitä tukevalla ohjeella. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistushankkeeseen liittyvä asetus on parhaillaan lausuntokierroksella. Asetuksen avulla pyrittäisiin selvittämään rakennuksen ilmastovaikutukset rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmällä, ja se mahdollistaisi myös hiilibudjettien asettamisen uusille rakennuksille vuoteen 2025 mennessä. Rakennusalan kiertotalouteen vaikuttaa luonnollisesti myös EU-politiikka. Komissiolla on kunnianhimoiset tavoitteet kiertotalouden edistämiseksi unionin alueella.  Rakentamisen roolia on sivuttu niin vihreän kehityksen ohjelmassa kuin kiertotalouden toimintaohjelmassa. Valmisteilla on myös erillinen, rakennuksien kiertotaloutta koskeva strategia, jonka on arvioitu valmistuvan vuonna 2021 tai 2022. Lisälinjauksia ja mahdollisia kierrätystavoitteita on siten odotettavissa jo lähiaikoina. Green deal -sopimukset vauhdittavat kehitystä Varsinaisen lainsäädännön ohella toimiala on sitoutunut myös vapaaehtoisesti kiertotaloutta edistäviin toimenpiteisiin. Ympäristöministeriö solmi viime vuonna useiden rakennusalan edustajien kanssa kaksi kiertotalousliitännäistä Green Deal -sopimusta, joilla toimialan toimijat sitoutuvat vapaaehtoisesti kestävän purkamisen periaatteisiin ja rakentamisen muovijätteen keräyksen ja uudelleenkäytön edistämiseen. Green Deal -sopimukset ovat loistava indikaattori siitä, että tavoitteita on mahdollista edistää hyvässä yhteistyössä myös perinteisen sääntelyn ulkopuolella. Kiertotalouden tulevaisuus rakennusalalla Sekä globaalisti että kansallisesti havaittavissa oleva innokkuus rakennusalan kytkemisestä osaksi kiertotaloutta on tuskin laantumassa. Tulevan vuosikymmenen aikana rakentamisen materiaalivirtoja tarkastellaan varmasti entistä tarkemmin. Tämä mahdollistaa myös uudenlaista liiketoimintaa, jollaista on jo nyt nähty esimerkiksi ylijäämämateriaalien hyödyntämisen osalta. Kiertotalousajattelu luo mahdollisuuksia, ja niissä pitää pysyä mukana – hankekehitys- ja urakkasopimusten kautta asiaan on mahdollista vaikuttaa jo nyt.

   Published: 17.8.2021

8. Post

   Rakennusurakat: Onko allianssimalli rakennushankkeen parhaaksi?

   Mediassa allianssit ovat saaneet näkyvyyttä. Miljoonainvestoinnit ja vuosia kestävät hankkeet, kuten rata-, ratikka- ja sairaalahankkeet, jaksavat kiinnostaa vaikuttavuutensa vuoksi. Alliansseissa kehitetty Hankkeen parhaaksi -periaate trendaa nyt muissakin toteutustavoissa varsinkin, kun keskustelu rakentamisen laadusta käy vilkkaana. Myös Allianssin yleiset sopimusehdot, jotka Rakennustieto laati allianssitoteutusten kasvaneeseen tarpeeseen, ovat olleet voimassa jo jonkin aikaa. Sopiiko allianssimalli siis kaikkeen rakentamiseen ja onko se aina hankkeen parhaaksi? Allianssi ja Hankkeen parhaaksi -periaate tukevat kummatkin yhdessä tekemistä Allianssi on rakennushankkeen suunnittelusta, toteutuksesta ja muista tehtävistä vastaava tilaajan, suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden muodostama organisaatio. Kaikki osapuolet vastaavat yhdessä hankkeen kehittämisestä, toteuttamisesta ja jälkivastuusta. Allianssi jakaa hankkeeseen liittyvät rahalliset riskit ja hyödyt, noudattaa tiedon avoimuuden periaatteita ja tekee kiinteää yhteistyötä. Hankkeen parhaaksi -periaatteen mukaan kaikki allianssia koskevat toimenpiteet, kuten tehtävät, organisointi, resursointi, hankinnat ja päätökset, tehdään hankkeelle yhteisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sopimusosapuolen tavoitteet ja toiminta allianssissa eivät saa olla ristiriidassa hankkeelle asetettujen yhteisten tavoitteiden kanssa. Kipupisteenä mallin tuntemattomuus osalle toimijoista – etuna suunnitteluvaiheen yhteistyö Allianssin toimintamalli voi vaikuttaa osalle sopimusketjun toimijoista hankalalta ja välillä jopa sekavalta. Tämä koskee erityisesti allianssin ytimen ulkopuolella toimivia aliurakoitsijoita, jotka ovat yleensä tottuneet toimimaan tavanomaisemmissa hankkeissa Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 pohjalta. Lisäksi osalle allianssiin mukaan pääsevistä allianssin toimintatavat ovat tuntemattomampia, minkä seurauksena allianssin kustannukset ja toiminta voivat kehitysvaiheessa kohdistua epätarkoituksenmukaisella tavalla muuhun kuin varsinaisen suunnittelun kannalta olennaisiin tekijöihin. Toimijoiden väliset sopimussuhteet ja -vastuut saattavat myös sekoittua matkan varrella. Tärkeää onkin kaikkien osapuolten välinen kommunikointi ja avoimuus koko hankkeen ajan, sillä myös allianssin ytimen ulkopuoliset toimijat sidotaan pääsääntöisesti allianssin sisäiseen työskentelytapaan. Toisaalta allianssimalli on koettu toimivaksi erityisesti projektien hankesuunnitteluvaiheissa, jolloin urakoitsijaosapuolet saavat äänensä kuuluviin jo ennen projektin toteutusvaihetta tilaajan ja pääurakoitsijan rinnalla. Allianssimallin parhaat puolet tulevatkin esiin haastavissa ja monimutkaisissa, useita osapuolia käsittävissä hankkeissa. Perinteisemmät toteutusmuodot, kuten kokonais- ja KVR-urakat, soveltuvat asianmukaisesti käytettyinä tyypillisiin talo- ja maarakentamisen toteutuksiin allianssia paremmin. Tuleva maankäyttö- ja rakennuslain uudistus voi myös vaikuttaa merkittävällä tavalla allianssimallin käyttöön. Tämänhetkisen tiedon mukaan uudistuksessa on tarkoitus kirjata lakiin erilaisia vastuuaikoja rakennushankkeen eri osapuolille, mikä ei vastaa allianssimallissa käytettyä osapuolten yhteistä vastuuta hankkeesta ja sen virheistä.  Mikä on hankkeen parhaaksi? Rakentamisen ongelmien korostaminen mediassa ohjaa helposti keskustelua allianssin käyttämiseen myös sellaisissa hankkeissa, joihin allianssi ei peruslähtökohdiltaan ongelmitta taivu. Allianssi vaatii varsinkin aluksi huomattavia resursseja ja kustannuksia. Allianssimallin etuja ei myöskään päästä hyödyntämään, jos suunnittelu on jo pitkällä allianssin aloittaessa tai jos monipuoliselle yhteistyötä vaativalle suunnittelulle ei ole kohteessa tarvetta. Tämän osalta onkin toistettava vanha viisaus: hyvää rakentamista ohjaa hankkeelle sopivan toteutusmuodon valinta heti alussa rakennuttajien ja konsulttien kesken ja heidän tuellaan. Tämä on tässä suhteessa rakennushankkeen parhaaksi.

   Published: 21.7.2021

9. Post

   Olympialaiset houkuttelevat markkinoijia – luvan kanssa tai ilman

   Olympialaiset ovat yksi tehokkaimmista kansainvälisistä markkinointiympäristöistä: ne tavoittavat miljardeja ihmisiä yli 200 maassa ympäri maailmaa. Laaja tunnettuisuus ja maailmanlaajuisen yleisön huomio tekevät tapahtumasta yrityksille erityisen houkuttelevan markkinointiympäristön ja muutkin kuin tapahtuman viralliset sponsorit ovat kiinnostuneita hyödyntämään tapahtuman mainetta markkinoinnissaan. Kansainvälisen Olympiakomitean (KOK) maailmanlaajuinen sponsorointiohjelma, Olympic Partners (TOP), perustettiin vuonna 1985 mahdollistamaan olympialiikkeelle hyödylliset pitkäaikaiset yrityskumppanuudet. TOP-ohjelma tarjoaa jokaiselle maailmanlaajuiselle kumppanille markkinointia koskevan yksinoikeuden määritettyyn tuote- tai palvelukategoriaan. Tämän vuoksi KOK:n onkin kyettävä suojelemaan yhteistyökumppaneilleen myöntämiään yksinoikeuksia, ja siksi myös ambush-markkinointi on sponsorointiohjelman alusta asti ollut kisajärjestäjien huolenaiheena. Ambush-markkinointi ei ole uusi ilmiö Vuoden 1984 Los Angelesin kesäolympialaiset olivat ensimmäiset olympialaiset, jotka eivät olleet riippuvaiset julkisesta rahoituksesta. Kisojen ensisijaiset tulonlähteet olivat televisiointioikeuksien ja lippujen myynti sekä sponsorointi. Kun sponsorioikeuksia myönnettiin enää rajatulle joukolle, muiden yritysten oli keksittävä uusia tapoja lisätä näkyvyyttään. Yksi olympialaisten ensimmäisistä ambush-markkinointitapauksista sai alkunsa, kun kilpaileva valokuvaustarvikkeiden valmistaja, joka hävisi kilpailun viralliseksi sponsoriksi valitulle Fujille, onnistui saamaan yleisön huomion ostamalla mainosaikaa televisioyhtiö ABC:n kisalähetyksistä. Lisäksi kyseinen kilpaileva yritys sponsoroi yleisurheilun olympiakarsintoja ja saavutti näin niin suuren huomion, että moni luuli sitä myös olympialaisten viralliseksi sponsoriksi. Alkuun yritykset pyrkivät saamaan näkyvyyttä kisapaikoilla, mikä ei olisi nykyisin enää mahdollista. Esimerkiksi urheiluvälinevalmistaja Reebok oli yksi vuoden 1996 Atlantan kesäolympialaisten pääsponsoreista, mutta moni päätyi näkemään kilpailevan urheiluvälinevalmistajan logoja olympialaisten yhteydessä. Näkyvyyden lisäämiseksi kilpaileva urheiluvälinevalmistaja tarjosi pikajuoksija Michael Johnsonille logollaan varustetut kultaiset piikkarit, jotka komeilivat Johnsonin voitettua Time-lehden kannessa, sekä rakennutti olympialaisten kisakylän viereen suuren nimellään varustetun ostoskeskuksen. Tapauksen myötä KOK alkoi huolehtia brändinsä ja sponsoreiden yksinoikeuksien suojaamisesta aiempaa enemmän. Mitä ambush-markkinointi on? Tavaramerkin haltijalla on pääsääntöisesti oikeus kieltää muita käyttämästä liiketoiminnassaan samaa tai samankaltaista tavaramerkkiä tavalla, josta voi syntyä virheellinen mielikuva kaupallisesta yhteydestä tahojen välillä. Koska olympialaisten viralliset sponsorit maksavat huomattavia summia tukeakseen olympialaisia, KOK on suojannut tavaramerkkinsä ja laatinut tiukat markkinointisäännöt kisojen ajaksi. Se myös pyrkii aktiivisesti valvomaan ja estämään luvatonta viittaamista olympialaisiin. Ambush-markkinoinnin ideana on kuitenkin usein toteuttaa juuri sellaisia mainoskampanjoita, jotka huolellisen suunnittelun myötä eivät suoraan loukkaa tavaramerkkejä, mutta joista virallinen sponsori ei ymmärrettävästi ilahdu. Vaikka ambush-markkinoinnilla on ilmeinen yhteys olympialaisiin, sitä on usein hyvin hankalaa täysin kieltää, elleivät kampanjat suoraan loukkaa virallisen sponsorin oikeuksia. Kun Usain Bolt voitti kultamitalin vuoden 2016 Rion olympialaisissa, hän otti oman yhteistyökumppaninsa sponsoroimat kultaiset kengät jalastaan ja kantoi niitä stadionin ympäri, jolloin ne ovat näkyvissä kaikissa kuvissa. Lisäksi Boltin oma yhteistyökumppani täytti sosiaalisen median postauksilla, joka sitoi Boltin kultamitalin kyseiseen yritykseen, vaikka se ei ollut olympialaisten virallinen sponsori. Tilanteet, joissa ei käytetä rekisteröityjä tavaramerkkejä, edellyttävät tapauskohtaista arviointia. Vaikka yritykset ovat keksineet tapoja kiertää markkinointisääntöjä tai lainsäädäntöä, nykyisin myös tämän kaltainen markkinointi voidaan kieltää. Esimerkiksi Pyeongchangissa vuonna 2018 järjestettyjen talviolympialaisten aikana eräs teleoperaattori loi kolme mainosta, joissa käytettiin kahta Etelä-Korean olympiaurheilijaa ja lauseita ”Nähdään Pyeongchangissa” ja ”Nähdään 5G-Koreassa”. Vaikka mainokset eivät luoneet suoraa yhteyttä teleoperaattorin palvelujen ja olympialaisten välille, Korean immateriaalioikeusvirasto totesi kampanjan loukkaavan virallisen sponsorin, KT Corporationin, oikeuksia. Sponsoroinnin aktivointiin kannattaa panostaa Ambush-markkinoinnissa yritykset, jotka eivät ole kisojen virallisia kumppaneita, pyrkivät hyötymään olympialaisten maineesta. Kyse on markkinoinnista, jolla luodaan väärä, luvaton tai harhaanjohtava kaupallinen yhteys olympialiikkeen tai olympialaisten kanssa. Olympiamerkkien luvaton käyttö heikentää KOK:n kykyä tuottaa tuloja. Se on erityisen haitallista olympialaisia taloudellisesti tukevien yritysten ja kisoihin osallistuvien urheilijoiden kannalta, sillä KOK jakaa yli 90 prosenttia tuloistaan olympialiikkeen organisaatioille edistämään urheilun kehitystä maailmanlaajuisesti. Virallisten sponsoreiden yksinoikeuksien turvaaminen on välttämätöntä olympialiikkeen jatkumisen kannalta. Virallinen sponsorointi suurissa urheilutapahtumissa on merkittävä investointi. Sponsoreilla onkin oikeus olettaa, että heidän investointinsa turvataan ja että kisojen järjestäjät puuttuvat tilanteisiin ja pystyvät lopettamaan tapahtuman väärinkäytön markkinoinnissa. Yhteistyökumppanit pystyvät myös itse vaikuttamaan sponsoroinnin onnistumiseen ja tuottavuuteen, sillä parhaiten suojautuminen onnistuu tehokkaan aktivoinnin kautta. Ambush-markkinointi ei onnistu, mikäli viralliset yhteistyökumppanit laativat toimivat markkinointistrategiat: kun kaikkien huomio on virallisessa sponsorissa, muut eivät pääse oikeudettomasti hyötymään tapahtumasta. Suuriman hyödyn virallinen yhteistyökumppani saa, kun yhteistyötä hyödynnetään osana muuta markkinointia. Sponsoroinnin ympärille rakennetaan aktivointeja ja logonäkyvyydellä varmistetaan, että kampanjat pysyvät kohderyhmän mielessä. Sponsoroinnin aktivointi laajalti markkinoinnissa ja useissa eri kanavissa estää tai ainakin vaikeuttaa myös ambush-markkinoijien toimia. Yhteinen arvopohja luo onnistuneen sponsorointisuhteen Kun viralliset sponsorit panostavat markkinointistrategiaansa ja aktivointiin, lopputuloksena on unohtumattomia mainoskampanjoita, jotka jäävät suuren yleisön mieleen, kasvattavat yrityksen myyntiä ja tunnettuisuutta sekä luovat ainutlaatuisen yhteyden olympia-arvoihin. Procter & Gamblen ”Thank You, Mom” -kampanja, jossa olympiaurheilijat kiittivät äitiään unelmiensa tukemisesta, mainitaan usein erinomaisena esimerkkinä sidoksen luomisesta merkin ja tapahtuman välille. Tunteisiin vetoava kampanja ja P&G:n suurimmalle kohderyhmälle osoitettu iskulause ”Proud Sponsor Of Moms” teki kampanjasta P&G:n yli 175-vuotisen yrityshistorian menestyksekkäimmän ja kasvatti myyntiä yli 200 miljoonalla dollarilla. Olympialaisten pitkäaikainen sponsori Coca-Cola loi #thatsgold-kampanjan, joka esitteli vuoden 2016 Rion olympialaisissa kultamitalien voittamisen hetkiä osana yleistä Taste the Feeling -tuotekampanjaa. Tavoitteena oli sitoa Coca-Colan juominen miellyttäviin hetkiin, ja onnistunut kampanja saikin sosiaalisessa mediassa yli 500 miljoonaa näyttökertaa. Olympiasponsorointi on siten paljon muuta kuin pelkkä investointi: se on huolellisesti suunniteltua ja monimuotoisesti toteutettua yhteistyötä, josta molemmat osapuolet hyötyvät pitkällä tähtäimellä. Virallisella ja vastuullisella yhteistyöllä edistetään olympia-arvoja, mikä kehittää myös sponsorin brändiä ja syventää yleisön luottamusta tuotemerkkiin.

   Published: 13.7.2021

10. Post

    Vuoden 2020 päivitys IBA:n todistelusääntöihin huomioi uuden normaalin

    Osapuolet voivat nimenomaisesti sopia, että sääntöjä sovelletaan yhdessä kansainvälisiä välimiesmenettelyjä koskevien institutionaalisten sääntöjen, ad hoc -sääntöjen tai muiden sääntöjen ja käytäntöjen kanssa. Silloinkin kun osapuolet eivät sovi sääntöjen soveltamisesta, säännöillä on merkitystä kansainvälisten välimiesmenettelyjen todistelukysymyksissä yleisesti tunnustettuna soft law -instrumenttina. IBA julkaisi päivitetyt todistelusääntönsä sekä päivitetyn kommentaarin 15. helmikuuta 2021, noin kymmenen vuotta viimeisimmän, vuoden 2010 päivityksen jälkeen. Tuore päivitys selvensi useiden sääntökohtien tulkintaa ja mukautti säännöt viime vuosikymmenen aikana kansainvälisissä välimiesmenettelyissä kehitettyjen menettelyjen kanssa. Lisäksi päivitys huomioi niitä mahdollisuuksia ja haasteita, joita teknologian kasvanut rooli todistelun vastaanottamisessa kansainvälisissä välimiesmenettelyissä on tuonut tullessaan. Päivitetyt säännöt vahvistettiin virallisesti jo 17. joulukuuta 2020. Mikäli osapuolet eivät sovi muuta, päivitettyjä sääntöjä sovelletaan automaattisesti välimiesmenettelyihin, joissa osapuolet sopivat sääntöjen soveltamisesta 17. joulukuuta 2020 jälkeen. Tässä blogikirjoituksessa käydään läpi sääntöjen merkittävimmät muutokset. Etäkäsittelyjen edistäminen Jo ennen globaalia koronapandemiaa sekä erityisesti sen aikana osapuolet ja välimiesoikeudet ovat omaksuneet uusia etäkäsittelyt mahdollistavia työkaluja ja käytäntöjä. Tätä taustaa vasten sääntöjen 8 artiklaan (Evidentiary Hearing) lisättiin uusi kohta 2, jossa nimenomaisesti mainitaan mahdollisuus toteuttaa todistajien kuuleminen etänä. Kyseisessä sääntökohdassa todetaan, että välimiesoikeus voi osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan osapuolia kuultuaan määrätä, että todistajia kuullaan etäyhteyksien avulla. Vuoden 2020 päivityksessä sääntöihin lisätyn etäkäsittelyn määritelmän mukaan käsittely voidaan toteuttaa kokonaan tai osittain videokonferenssina tai muun viestintäteknologian avulla. Lisäksi uusi sääntökohta edellyttää, että välimiesoikeus laatii osapuolten näkemyksiä konsultoituaan protokollan etäkäsittelyn toteuttamiseksi. Protokollassa voidaan määritellä esimerkiksi käsittelyssä käytettävä teknologia, tapa, jolla asiakirjat esitetään todistajille ja toimenpiteet sen varmistamiseksi, että todistajiin ei vaikuteta sopimattomasti.  Kyberturvallisuus- ja tietosuojakysymysten huomioiminen Konsultaatiota todistelukysymyksissä koskevan 2 artiklan (Consultation on Evidentiary Issues) mukaan välimiesoikeuden tulee neuvotella osapuolten kanssa todistelukysymyksistä menettelyn aikaisessa vaiheessa. Vuoden 2020 päivityksessä artiklan 2 kohdan luetteloon lisättiin uusi alakohta (e), jossa välimiesoikeutta kehotetaan neuvottelemaan osapuolten kanssa myös siitä, miten kyberturvallisuuteen ja tietosuojaan liittyvät seikat huomioidaan menettelyssä. Tällaisia voivat olla Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen ja muun tietosuojasääntelyn noudattaminen tai kyberturvallisuus etäkäsittelyissä. Sääntöjen päivitetty kommentaari ohjeistaa osapuolia tukeutumaan näiden ajankohtaisten kysymysten käsittelyssä esimerkiksi seuraaviin lähteisiin: draft ICCA-IBA Roadmap to Data Protection in International Arbitration ja ICCA-NYC BAR-CPR Protocol on Cybersecurity in International Arbitration . Mahdollisuus kieltäytyä vastaanottamasta lainvastaisesti hankittuja todisteita Uutena kohtana sääntöihin on lisätty 9 artiklan 3 kohta, jonka mukaan välimiesoikeus voi, joko osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, kieltäytyä vastaanottamasta lainvastaisesti hankittuja todisteita. Sääntöjä laadittaessa pohdittiin, missä olosuhteissa välimiesoikeuden tulisi kieltäytyä vastaanottamasta lainvastaisesti hankittuja todisteita, mutta konsensusta ei saavutettu. Tällaisten olosuhteiden määrittely on siis jätetty välimiesoikeuksien harkinnan varaan. Tällainen avoin lähestymistapa on ymmärrettävä, kun ottaa huomioon yhdenmukaisten kansallisten lakien puuttumisen ja välimiesoikeuksien erilaiset ratkaisut sen suhteen, onko tietty toiminta ollut lainvastaista tai voidaanko jokin todiste vastaanottaa. Välimiesoikeuksien kannattaakin käyttää harkintavaltaansa varovaisesti, sillä liian jyrkkä kannanotto saattaa saada tyytymättömän osapuolen vaatimaan välitystuomion kumoamista sillä perusteella, että osapuolen oikeutta tulla kuulluksi tai oikeusjärjestystä on rikottu, mikä saattaa johtaa hankaluuksiin täytäntöönpanovaiheessa. Selvennyksiä editiota koskevaan menettelyyn Vuoden 2020 päivityksessä sääntöjen 3 artiklan (Documents) editiota koskeviin määräyksiin tehtiin eräitä, osin menettelyn jouduttamiseen liittyviä selvennyksiä. Esimerkiksi 3 artiklan 5 kohtaan lisättiin uusi virke, jonka mukaan välimiesoikeus voi antaa editiovaatimuksen esittäneelle osapuolelle mahdollisuuden vastata vastapuolen editiovaatimukseen esittämään vastalauseeseen. Uudistus vastaa välimiesoikeuksien vakiintunutta käytäntöä. Saman artiklan 7 kohdasta poistettiin välimiesoikeuksilla ollut velvollisuus neuvotella osapuolten kanssa sen jälkeen, kun editiovaatimukset ja vastalauseet niihin on toimitettu välimiesoikeudelle. Uudistus vastaa niin ikään välimiesoikeuksien vallitsevaa käytäntöä, eli sitä, että välimiesoikeus ratkaisee vastalauseet editiovaatimuksiin ilman ylimääräistä lausuntokierrosta. Lisäksi päivityksissä tehtiin tervetullut selvennys vaatimukseen kääntää asiakirjat välimiesmenettelyn kielelle. Päivityksen yhteydessä muokatut 3 artiklan 12 kohdan (d) ja (e) alakohdat selventävät, että vaatimusta siitä, että muulla kuin välimiesmenettelyn kielellä olevat asiakirjat pitää toimittaa yhdessä käännösten kanssa ei sovelleta asiakirjoihin, jotka toimitetaan vastapuolelle vastauksena sen editiopyyntöön. Muutettujen tai uusien todistajankertomusten tai asiantuntijalausuntojen salliminen Vuoden 2020 päivityksessä selvennettiin 4 artiklan (Witnesses of Fact) 6 kohdan (b) alakohdan ja 5 artiklan (Party-appointed Experts) 3 kohdan (b) alakohdan määräyksiä. Päivitettyjen sääntökohtien mukaan muutettuja tai uusia todistajankertomuksia tai asiantuntijalausuntoja voidaan toimittaa myös silloin, kun ne ottavat kantaa sellaisiin uusiin kehityskulkuihin, joihin ei olisi voitu ottaa kantaa aiemmassa todistajanlausunnossa tai asiantuntijalausunnossa. Lopuksi Päivitetyt säännöt pyrkivät ennen kaikkea huomioimaan vallitsevat parhaat käytännöt ja selventämään valikoituja sääntökohtia. Vuoden 2020 uudistusta ei siten voi pitää maata mullistavana, vaan lähinnä jo hyvin toimivien sääntöjen päivityksenä. Vaatimattomuudestaan huolimatta vuoden 2020 päivityksellä on ansionsa. Koronapandemia on aiheuttanut nopean siirtymän fyysisistä käsittelyistä etäkäsittelyihin. Se, että etäkäsittelyn mahdollisuus on nyt nimenomaisesti huomioitu säännöissä, palvelee varmasti kansainvälisiin välimiesmenettelyihin osallistuvien kaupallisten osapuolten tarpeita sekä nyt että tulevaisuudessa. Etäkäsittelyt eivät säästä ainoastaan aikaa ja rahaa vaan myös ympäristöä, joka mainittiinkin sääntöjen päivitetyssä kommentaarissa yhtenä vaikuttimena etäkäsittelyjä koskevan sääntökohdan lisäämiselle.

    Published: 9.7.2021