19.8.2021

Tikittääkö nykyinen työaikasääntely viimeisiään? EU:ssa yritystä työaikasääntelyn uudistamiselle

Työaikakirjanpitoa on totuttu pitämään hyvin teknisenä asiana, joka on hoidettava, vaikka nykyisin työelämässä korostuvatkin tuntien kirjaamisen sijasta joustavat järjestelyt ja työn tulokset. Tähän vakaaseen oikeustilaan voi lähivuosina olla tulossa muutoksia EU:n suunnalta.

Nyt siis käsi sydämelle: tiedätkö jo, millainen on EU:n työaikadirektiivin mukainen työaikakirjanpito, joka on objektiivinen, luotettava ja johon kaikilla asianomaisilla tahoilla on pääsy?

Voin tässä kohtaa paljastaa, että näiden kriteerien sisältöä ei tiedä tarkalleen vielä kovin moni muukaan. Silti Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ennakkoratkaisun C-55/18 perusteella kaikkien työnantajien työaikakirjanpidon tulisi täyttää kolme yllä mainittua kriteeriä. Tässä ennakkoratkaisussa oli kyse tilanteesta, jossa työnantaja oli Espanjassa yleisen tulkinnan mukaan kirjannut ylös vain ylityötunnit: EUT linjasi, että tämä ei ole työaikadirektiivin mukaista vaan kaikki tehdyt työtunnit tulee rekisteröidä.

Lisäksi Euroopan parlamentti hyväksyi tammikuussa 2021 luonnoksen niin sanotusta Right to Disconnect -direktiivistä, jolla koottaisiin myös nämä kriteerit osaksi EU-lainsäädäntöä. On siis aika olla hereillä ja pohtia oman yrityksen työaikakirjanpidon toimivuutta tulevaisuudessa.

EU:n työaikadirektiivi ei ole juurikaan muuttunut 1990-luvulla säädetyn ensimmäisen säädösversion jälkeen, vaikka sitä koskeva tuomioistuinkäytäntö on paisunut ja työelämä on ottanut aimo harppauksia kohti joustavampia työaikajärjestelyjä. EU-oikeudelle tyypillinen tuomioistuinkäytännön kokoaminen ja päivittäminen EU-säädöksiin voi siis vihdoin olla nurkan takana.

Käyn läpi seuraavaksi pääkohdat työaikadirektiivin mukaisesta työaikakirjanpidosta ja annan muutaman vinkin siitä, miten mahdollisia EU:n työaikalainsäädännön muutoksia voi yrityksissä ennakoida.

Miten objektiivisuuden ja luotettavuuden voi huomioida työaikakirjanpidossa?

Oikeusoppineet ovat tulkinneet, että objektiivisuus- ja luotettavuuskriteeri ovat selkeästi yhteydessä toisiinsa. Objektiivisuuskriteeri sisältää tosiasiallisesti tehtyjen työaikojen kirjaamisen sekä objektiivisen tietojen keräämisprosessin. Luotettavuuskriteerissä taas korostuu vahvemmin sen välttäminen ja estäminen, että työaikakirjauksia pystyisi tahallisesti tai tahattomasti manipuloimaan sisällöltään totuudenvastaisiksi.

Työnantajan onkin hyvä huomioida seuraavat seikat:

Mitä työpaikoilla on huomioitava pääsykriteeristä?

EUT:n mukaan pääsy työaikakirjanpidon tietoihin on oleellinen erityisesti sen todistefunktion kannalta. Tästä kriteeristä on esitetty hyvin monenlaisia tulkintoja, mutta työnantajan on hyvä ottaa seuraavat seikat huomioon:

Kaikista hyväksi todetuista käytänteistä ei tarvitse luopua

Selvyyden vuoksi on hyvä todeta, että työntekijöille voi hyvin todennäköisesti tulevaisuudessakin ohjeistaa työaikakirjausten tekemisen, vaikka työnantajan velvollisuutta työaikakirjanpitoon ei voi delegoida. Työpaikoilla ei myöskään tarvitse luopua esimerkiksi luottamustyöaikamalleista ja joustavista työaikajärjestelyistä, jos ne vain ovat nykyisen lainsäädännön mukaisia.

Lisäksi on todennäköistä, ettei työaikakirjanpitoa koskevaan kansalliseen sääntelyyn tule muutoksia ennen kuin EU:n tasolla on päästy yhteisymmärrykseen mahdollisista säännösmuutoksista. Tätä tarkoitusta varten eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat aloittaneet kaksikantaiset neuvottelut, joiden on määrä jatkua vuoteen 2024 asti.

Työpaikkojen proaktiivisuudella hybridityöhön sopiva työaikakirjanpito?

Toisaalta työaikajärjestelyiden päivittäminen voi tulla ajankohtaiseksi työpaikoilla jo pelkästään hybridityön yleistyessä, vaikkei EU:n työaikalainsäädäntö muuttuisi vielä vuosiin. Kun viimeisin työaikadirektiivi säädettiin vuonna 2003, niin silloin ei vielä keskusteltu esimerkiksi ”home office” -työstä, jaetuista työpisteistä taikka joukkotyöntekemisestä (crowdworking) pilvipalvelupohjaisesti. Jotkut oikeusoppineet ovatkin todenneet, että olemme tällä hetkellä sidottuja ”antiikkiseen” ja ”konservatiiviseen” työaikadirektiiviin, mikä luo haasteita käytäntöjen kehittämiselle.

Jos eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten tavoitteena on, että työelämässä joustavuus lisääntyy, tämä vaatisi täysremontin myös EU:n työaikadirektiivissä. Työpaikoilla voidaan kuitenkin jo nyt aktiivisilla ja vastuullisilla toimilla vaikuttaa esimerkiksi siihen, minkälaisia työaikakäytänteitä otetaan käyttöön, jotta työelämän joustavuutta voidaan tukea. Ensimmäinen askel tässä voi olla EUT:n ennakkoratkaisun C-55/18 mukainen työaikakirjapito, joka soveltuu myös hybridityöhön.

Uusimmat referenssit

Neuvoimme ranskalaisen pääomasijoitusyhtiön Mérieux Equity Partnersin portfolioyhtiötä Aurevia Oy:tä strategisessa uudelleenjärjestelyssä, jossa Aurevia ja sen emoyhtiöt jakautuivat kahdeksi itsenäiseksi konserniksi. Järjestelyyn sisältyi myös kummankin konsernin rahoitusjärjestelyjen uudistaminen. Uudelleenjärjestelyn seurauksena syntynyt uusi Aurevia jatkaa toimintaansa johtavana sopimusperusteisten tutkimuspalveluiden (CRO) sekä laadunvarmistus- ja sääntelypalveluiden (QARA) tarjoajana, kun taas Labquality keskittyy ulkoisen laadunarvioinnin (EQA) palveluihin. Aurevia palvelee lääkinnällisten laitteiden, in vitro -diagnostiikan ja lääkealan toimijoita. Labqualityn asiakkaita ovat kliiniset laboratoriot sekä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot. Järjestely luo Aurevialle ja Labqualitylle paremmat edellytykset investointien tehokkaampaan kohdentamiseen, kasvun kiihdyttämiseen omissa asiakassegmenteissään sekä joustavampaan reagointiin muuttuviin markkina- ja asiakastarpeisiin. Järjestely toteutettiin useiden samanaikaisten jakautumisten kautta, ja se edellytti kattavaa oikeudellista ja verotuksellista suunnittelua useissa eri maissa. Tiimimme avusti Aureviaa koko prosessin ajan suunnittelusta toteutukseen kattaen yhtiö-, vero- ja työoikeudelliset kysymykset, sääntelyasiat sekä kummankin konsernin rahoitusrakenteen optimoinnin.
Julkaistu 7.4.2026
Edustimme menestyksekkäästi VR-Yhtymää korkeimmassa oikeudessa asiassa, joka koski lähiliikenteen veturinkuljettajien ruokataukokäytäntöä. Korkein oikeus antoi 6.2.2026 ratkaisun (KKO:2026:12) VR:n hyväksi ja vahvisti, että VR:llä oli oikeus muuttaa lähiliikenteen veturinkuljettajien ruokataukokäytäntö palkattomaksi vuonna 2021 työehtosopimuksen mukaisesti. Ratkaisu tuo selkeyttä työehtosopimusten ja työlainsäädännön tulkintaan sekä työnjohto-oikeuden rajoihin. Yli 250 lähiliikenteen veturinkuljettajaa riitautti VR:n huhtikuussa 2021 käyttöön ottaman palkattoman ruokatauon. Ennen muutosta ruokatauko oli ollut pitkään palkallinen. Muutos perustui veturinkuljettajien työehtosopimukseen, joka mahdollistaa ruokatauon järjestämisen joko palkallisena tai palkattomana. Korkein oikeus totesi, että työn jaksottaminen ja työtaukojen pitäminen kuuluvat työnjohto-oikeuden ydinalueelle. Tämän vuoksi kynnys sille, että käytännöstä muodostuisi osapuolia sitova ehto, on varsin korkea. Pelkkä käytännön pitkäaikainen ja johdonmukainen noudattaminen ei yksin tee siitä sitovaa, vaan työnantajan sitoutumistarkoituksen tulee käydä selvästi ilmi työnantajan toiminnasta tai muista seikoista. Kun molemmat ruokatauon järjestämisen vaihtoehdot oli säilytetty työehtosopimuksessa, johon oli vuosien mittaan tehty muita muutoksia, ei näissä olosuhteissa voitu katsoa VR:n tarkoittaneen sitoutua taukokäytäntöön ja luopua työn tauottamisen osalta työnjohto-oikeudestaan. Merkitystä oli myös sillä, että työsopimuksissa oli työajan osalta nimenomaisesti viitattu vain työehtosopimukseen. Korkein oikeus katsoi, että työntekijöiden palkallinen ruokatauko ei ollut vakiintunut työsuhteen ehdoksi ja että VR sai muuttaa käytäntöä työehtosopimukseen perustuen. Työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus yksipuolisesti muuttaa ruokataukokäytäntöä valitsemalla sovellettavaksi toinen työehtosopimuksen mahdollistamista järjestelyistä.
Julkaistu 3.3.2026
Luonnontuotteiden, muiden terveyteen liittyvien tuotteiden ja kosmetiikan vähittäiskauppaa harjoittanut Life Finland Oy hakeutui konkurssiin omasta aloitteestaan kesäkuussa 2025, ja konkurssipesän pesänhoitajaksi määrättiin asianajajamme, counsel Elina Pesonen . Life Finland Oy kuului kansainväliseen Life-konserniin, ja sen emoyhtiö Life Europe AB asetettiin myös konkurssiin kesäkuussa 2025 Ruotsissa. Life Finland Oy:llä oli konkurssiin asetettaessa eri puolella Suomea yli 30 avoinna olevaa myymälää ja lähes 170 työntekijää. Myymälätilojen lisäksi yhtiöllä oli useita muita vuokrakohteita, kuten tyhjennyksessä olevia liiketiloja sekä toimisto- ja varastotiloja. Konkurssipesä järjesti konkurssiloppuunmyynnit kaikissa yhtiön myymälöissä. Myymälöiden alasajo ja konkurssiloppuunmyynnit toteutettiin tehokkaasti noin kahdessa viikossa yhteistyössä yhtiön maajohtajan, aluejohtajien ja myymälähenkilökunnan kanssa. Loppuunmyynneistä saatu realisaatiotulos oli merkittävä, ja vaihto-omaisuusvarasto saatiin lähes kokonaisuudessaan myytyä kuluttajille. Konkurssipesän pesänhoito on vaatinut monipuolista asiantuntemusta. Menettelyssä on hoidettu muun muassa konsernitilijärjestelyihin, immateriaalioikeuksiin, franchising-sopimuksiin, työsuhteisiin ja kuluttajavelkojiin liittyviä erityiskysymyksiä. Lisäksi menettelyyn on keskeisesti liittynyt kansainvälinen ulottuvuus, sillä pesänhoitaja on järjestellyt toiminnan alasajoa ja omaisuuden realisointia tiiviissä yhteistyössä ruotsalaisten konserniyhtiöiden konkurssipesien hallintojen kanssa. Yhteistyö on sisältänyt muun muassa liiketoiminnan myyntimahdollisuuksien selvittämistä, aineettomien oikeuksien myynnin sekä konsernin sisäisten sopimusten koordinointia
Julkaistu 9.12.2025
Toimimme Oomi Oy:n ja Lumme Energia Oy:n yhteisenä oikeudellisena neuvonantajana liiketoimintakaupassa, jossa Lumme Energia yhdistyy Oomiin. Yhdistyminen luo toteutuessaan Suomen suurimman sähkön vähittäismyyjän ja energiapalveluyhtiön, kun kaksi alansa merkittävää toimijaa yhdistyvät. Vuonna 2024 Oomin liikevaihto oli 373,9 miljoonaa euroa ja sen palveluksessa oli noin 110 työntekijää. Lumme Energian liikevaihto samana vuonna oli noin 314,6 miljoonaa euroa, ja sen palveluksessa oli noin 50 työntekijää. Järjestelyn taustalla on sähkömarkkinoiden viimeaikainen kehitys sekä tavoite kehittää kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita. Tavoitteena on myös vahvistaa asiakaskokemusta entisestään, sillä asiakaslähtöisyys on yhdistävä tekijä molemmissa yhtiöissä. Yhdistymisen seurauksena Lumme Energian asiakkuudet siirtyvät Oomille, ja samalla Lumme Energiasta tulee yksi Oomin omistajista. Kaupan toteutuminen edellyttää Suomen Kilpailu- ja kuluttajaviraston hyväksyntää.
Julkaistu 29.8.2025