1. Post

   Green Deal on ajankohtaisempi kuin koskaan

   Samaan aikaan Venäjälle asetetut pakotteet ovat osoittaneet, miten riippuvainen koko Eurooppa on Venäjältä tuodusta fossiilisesta energiasta. Tarvitsemme kipeästi lisää riippumatonta eurooppalaista energiantuotantoa. Komissio kehotti viimeksi maaliskuussa unionia ja jäsenmaita kiirehtimään muutosta, johon osan valtioista on vaikea sitoutua. Pitkällä aikavälillä ainoa vaihtoehto on uusiutuva ja hiilidioksidipäästötön energiantuotanto. Näiden kahden energian ympärille muotoutuvan kriisin kohtaamispisteeseen osuu Green Deal -kasvustrategia, jonka tavoitteena on hiilineutraali EU vuoteen 2050 mennessä. Strategiaan kytkeytyy muhkea sääntelypaketti, joka kattaa ilmaston, ympäristön, energian, liikenteen, teollisuuden, maatalouden ja kestävän rahoituksen sekä raportoinnin. Tavoitteiden saavuttaminen, erityisesti fossiilisten polttoaineiden vaihtaminen uusiutuviin, asettaa yrityksille merkittäviä investointitarpeita. Se vaatii myös uudenlaista osaamista, yhteistyötä yli toimialarajojen ja samaan tavoitteeseen sitoutuneita kumppaneita. Osalle yrityksistä edelläkävijyys avaa etulyöntiaseman, toiset yritykset taas panostavat yhteistyöhön muiden kanssa. Tällöin kestävyyttä tukevat kilpailuoikeuden uudistukset ovat keskeisiä. Lisäksi energiahankkeiden lupasääntely ja verosääntely muuttuvat jatkuvasti, eikä tuleva lainsäädäntö ole kaikilta osin yhdenmukaista tai koordinoitua. Silti yritysten on toimittava sääntöjen mukaan. Pykälien ja uusien haasteiden lisäksi murroksessa liikkuu rahaa: on arvioitu, että ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii yli 1 000 miljardin euron investointeja joka vuosi seuraavan vuosikymmenen ajan. EU rahoittaa tulevina vuosina innovaatioita runsaskätisesti. Myös sijoittajat ja rahoittajat odottavat yrityksiltä siirtymistä uusiutuvaan energiaan ja sitoutumista vastuullisuuteen. Nyt on aika valita kumppanit muutokseen ja tarttua toimeen.

   Published: 3.5.2022

2. Post

   Kestävyysraportointidirektiivi: yrityksille lisäaikaa, listatuille pk-yrityksille ei pakollista raportointia

   Euroopan unionin neuvosto ja parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta käsittelivät keväällä komission ehdotuksen kestävyysraportointia koskevaksi direktiiviksi ( Corporate Sustainability Reporting Directive ).  Neuvosto ja valiokunta esittivät direktiivitekstiin tärkeitä muutoksia. Ensinnäkin direktiivin täytäntöönpanoaika pitenisi vuodella: raportointivelvollisuus koskisi suuria yrityksiä 1.1.2024 lähtien. Uusi määräpäivä tarkoittaa, että suuret yritykset julkaisisivat ensimmäiset direktiivin mukaiset raporttinsa vuonna 2025 ja raportoisivat silloin vuoden 2024 tietonsa. Suurten yritysten pitää sitä varten luoda raportointiprosessi tai täydentää vanhaa viimeistään vuoden 2023 aikana. Toinen suuri muutos direktiiviehdotukseen on, että raportoinnista tulisi pienille ja keskisuurille yrityksille vapaaehtoista. Komission ehdotuksessa raportointi oli pakollista listatuille pk-yrityksille. Vapaaehtoista raportointia varten komissio laatisi pk-yrityksille kevennetyt raportointistandardit. Direktiivi koskisi vapaaehtoisesti raportoivia pk-yrityksiä 1.1.2026 lähtien, eli ne raportoisivat vuonna 2027 vuoden 2026 tietonsa. Komissio määrittelisi erikseen kestävän kehityksen kannalta riskialttiit toimialat, jotka saisivat omat raportointistandardinsa. Näillä riskialoilla toimivat pk-yritykset voitaisiin myöhemmin velvoittaa raportoimaan. Direktiiviin on esitetty myös tytäryhtiöitä koskevaa tiukennusta: suurten yritysten pitäisi julkaista itse omat kestävyystietonsa, vaikka ne olisivat konsernin tytäryhtiöitä. Komission ehdotuksessa tytäryhtiöt oli vapautettu raportointivelvoitteesta. Lisäksi raportointivelvoite laajenisi koskemaan EU:n ulkopuolisia yrityksiä, jotka toimivat unionin sisämarkkinoilla ja täyttävät samat soveltamiskriteerit.

   Published: 2.5.2022

3. Post

   Legal Design – käyttäjäkeskeisyys oikeuden murroksen etulinjassa

   Juridiikan ja teknologian monimuotoistuessa kiinnostus legal designiin, eli oikeusmuotoiluun, on kasvanut. Legal design on puhuttanut asiantuntijoita kansainvälisesti jo pidempään, mutta nyt käyttäjäkeskeisyys on noussut yleisön tietoisuuteen uudella tavalla myös Suomessa – niinkin paljon, että sitä osataan jo vaatia. Juridiikalta toivotaan ymmärrettävyyttä, läpinäkyvyyttä ja loppukäyttäjän näkökulman huomioimista. Legal designin ansiosta pystymme onneksi nyt vastaamaan näihin vaatimuksiin. Mitä legal design sitten on? Legal design saattaa ensikuulemalta tuoda mieleen vain sen, että alkuperäiseen, kapulakieltä sisältävään asiakirjaan lisäillään nättejä kuvia ja kuvakkeita. Legal design on kuitenkin paljon muutakin, vaikka visuaalisuuden hyödyntäminen onkin kieltämättä merkittävässä osassa. Siinä ei siis vain ripustella koristeita kuuseen, vaan kyseessä on moniammatillisen tiimin yhteinen taival aina ensimmäisestä asiakaskohtaamisesta toimeksiannon loppuun asti. Lähtökohtana legal design -projektille on tunnistaa, kenelle ja mihin tarkoitukseen palvelua tai asiakirjaa muotoillaan. Legal designista hyötyvät niin yksityisen kuin julkisen sektorin organisaatiot. Loppukäyttäjä voi löytyä organisaation sisältä tai olla asiakkaamme asiakas ja muotoilu voi olla informaatio-, tuote-, palvelu-, organisaatio- tai järjestelmämuotoilua. Esimerkiksi tietosuojaseloste, salassapitosopimus tai vaikka juridista prosessia käsittelevä sivusto voidaan muotoilla. Kohde ja lopputuotteen toteuttamistapa voivat siis vaihdella, sillä jokainen projekti on ainutlaatuinen. Yksi legal designin tarkoituksista on sujuvoittaa asiantuntijoiden ja asiakkaiden välistä yhteistyötä, joten me kaikki hyödymme siitä: mitä parempi ymmärrys osapuolten välillä vallitsee, sitä mielekkäämmäksi molemmat asiakassuhteen kokevat ja sitä parempi on lopputulos. Mitkä asiat löytyvät legal design -projektin keskiöstä? Kaikille projekteille yhteistä on metodi, joka rakentuu iteratiivisesta, interaktiivisesta ja luovasta työskentelytavasta sekä ongelmanratkaisusta. Legal design -projekti on parhaimmillaan hauska matka, joka alkaa loppukäyttäjän kipukohtien tunnistamisesta eli empatisoinnista. Empatia on yksi vahvimmista työkaluista paremman juridisen tuotteen saavuttamisessa – ihmisiähän me kaikki vain olemme! Ymmärtämällä, mikä turhauttaa ja aiheuttaa mutkia matkaan, ja asettuessamme loppukäyttäjän saappaisiin saamme arvokkaita näkökulmia. Iteratiivisessa työskentelymallissa on kyse monivaiheisesta eri versioiden työstämisestä, joista jokainen vie lähemmäs lopputuotetta, jota ei olisi syntynyt ilman sitä edeltäviä prototyyppejä. Kunnon ”trial and error” -meininkiä siis! Lopputuotteen toimittaminen asiakkaalle ei myöskään tarkoita toimeksiannon loppumista, vaan legal design -projektin sinetöi hyvän henkinen palautekeskustelu. Se on tärkeä hetki, joka tukee kaikkien osapuolten oppimista ja kehitystä. Legal designissa ei ole kyse ainoastaan substanssista vaan myös uudenlaisen yhteistyön ja innovatiivisen kulttuurin luomisesta. Legal designille ominaisessa moniammatillisessa tiimissä päästään hyödyntämään kaikkien osaamista ja näkökulmia sekä jatkuvasti kehittyviä työkaluja. Onnistuneeseen projektiin on siis voinut parhaimmillaan osallistua graafikoita, juristeja, koodaajia, kieliasiantuntijoita, oikeusteknologiaosaajia sekä asiakkaan oman alan ammattilaisia, esimerkiksi ekonomeja. Miten asiakkaamme voivat hyötyä legal design -projekteista? Legal designin tavoitteena on luoda juridisia palveluja ja tuotteita, jotka jokainen voi ymmärtää. Se ei kuitenkaan ole vastaus kaikkeen, eikä sitä kannata väkisin pakottaa osaksi jokaista prosessia.  Esimerkiksi juristien keskinäinen yhteistyö onnistuu välillä parhaiten juuri tälle ammattikunnalle ominaisilla lähestymistavoilla ja käsitteillä. Mutta miten käy heidän, joilla ei ole juridista taustaa? Heidän, jotka tarvitsevat juridista neuvonantoamme ja joiden tulisi ymmärtää mihin sitoutuvat – eli juuri loppukäyttäjien ? Juridiikkaan perehtymättömät kokevat juridiikan usein koodikieleksi, jota muut kuin juristit eivät ymmärrä (ja on se välillä haastavaa heillekin). Eikä kyse välttämättä ole ainoastaan ymmärrettävyydestä. Moni ei tietotaidon puutteen lisäksi edes jaksa paneutua edessänsä oleviin vaikeaselkoisiin sopimuksiin, prosesseihin ja epäinhimillisen pitkiin ehtoihin. Oikeudellisen järjestelmän toimivuuden näkökulmastahan tämä ei ole tarkoituksenmukaista, eihän? Hyvin toteutettuna legal design säästää aikaa, parantaa asiakaskokemusta ja vähentää virheiden määrää niin asiakirjoissa kuin niiden tulkinnassakin. Tämä puolestaan voi säästää osapuolet riidoilta, jolloin rahaakin säästyy! Puhumattakaan siitä, että muotoiltua asiakirjaa on huomattavasti miellyttävämpi lukea, kun lukijaa ei kuormiteta informaatiotulvalla. Visuaalisuutta voidaan hyödyntää monin keinoin itse kielellisen muotoilun rinnalla. Käyttäjäkeskeisyys otetaan huomioon panostamalla tiiviyteen, helppolukuisuuteen ja havainnollistamiseen. Informaatiota tasapainotetaan ja asiakirjaan pyritään luomaan hierarkiaa. Legal designin avulla haluamme tukea juristien oikeuden harjoittamista, kääntää monimutkaisen juridiikan loppukäyttäjälle käytännölliseksi ja mahdollistaa asiakkaillemme luovia ja tehokkaita ratkaisuja. Laajempi tavoite on parantaa jokaisen ymmärrystä heitä koskettavista säännöistä ja järjestelmistä, jotta niin yritykset kuin heidän asiakkaansakin voisivat navigoida oikeudellisessa järjestelmässä strategisesti ja viisaasti. Miksi legal designin tulisi löytyä jokaisen juristin työkalupakista? Legal design on monien ajattelutapojen ja metodien kokonaisuus. Juristin työkalupakissa se voi siten toimia tuottavana prosessina, joka johtaa jonkin uuden palvelun lanseeraamiseen, tai tutkimusmetodina datan ja näkemyksen tuottamiselle tietystä aiheesta. Design-ajattelun ottaminen osaksi juridiikkaa tekee alastamme moniulotteisemman ja inhimillisemmän. Se mahdollistaa kunnianhimoisemman ja luovemman tavan havainnollistaa sekä ratkaista juridiikan tuottaman hämmennyksen, turhautumisen ja kitkan. Me Castrén & Snellmanilla toteutamme legal designia projekteissa, asiakkaille suunnatuissa koulutuksissa sekä koko henkilöstölle pidettävissä työpajoissa. Olemme muodostaneet moniammatillisen tiimin, jossa jokainen tuo oman näkemyksensä osaksi ketteriä projekteja. Sisäisesti hyödynnämme muotoilua erityyppisten asiakirjojen luomisessa. Olemme muotoilleet muun muassa juridisia malliasiakirjoja, tietoturvaohjeistuksen ja oikeusteknologisen käyttöliittymän, Signen. Signe on sopimustyökalu, joka tarjoaa asiakkaillemme automatisoitujen asiakirjojen lisäksi myös muotoilua. Signen ansiosta asiakkaamme voivat saada automatisoituja sopimuksia, jotka ovat yhdenmukaisia ja muotoiltuja. Teknologiaa ja legal designia ei siis tulekaan pitää erillisinä kokonaisuuksina vaan toisiaan täydentävinä.  Legal design tarjoaa uskomattoman potentiaalin viedä juridiikka uudelle tasolle. Muotoiltavaa riittää aina tietosuojaselosteista, käyttöehdoista ja salassapitosopimuksista erilaisiin juridisiin käyttöliittymiin ja järjestelmiin. Legal designin käyttökohteita on lukuisia, joten se on meille juristeille mahdollisuuksien maailma! Maailma, joka vie meitä kohti ymmärrettävämpää juridiikkaa ja jonka kehityksessä me Castrén & Snellmanilla olemme vahvasti mukana asiakkaidemme tukena – käyttäjäkeskeisyyttä edistäen.

   Published: 2.5.2022

4. Post

   Kestävällä rahoituksella torjutaan ilmastonmuutosta ja edistetään kestävää kehitystä

   Kestävällä rahoituksella on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja kestävän kehityksen edistämisessä. Ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin onkin tartuttu myös rahoitusmarkkinoilla, sillä EU:n asettamiin ilmastotavoitteisiin pääseminen vaatii varojen pitkäaikaista ja tehokasta allokointia ympäristöystävällisiin hankkeisiin. Rahoitusmarkkinoiden vastauksena ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sitä hillitsevien hankkeiden rahoittamiseksi on kehitetty useita erilaisia kestävän rahoituksen muotoja. EU:n kestävän rahoituksen sääntelypaketti pähkinänkuoressa Globaalin vähähiilisen talouden saavuttaminen tulee vaatimaan mittavia ja pitkäaikaisia investointeja ympäristöystävällisiin hankkeisiin niin julkisesta kuin yksityisestä pääomasta. Kestävää rahoitusta koskevaan EU-sääntelyyn onkin tullut viime vuosina mittavia muutoksia muun muassa EU:n kestävän rahoituksen sääntelypaketin muodossa. Kestävän rahoituksen sääntelypakettia voidaan pitää erittäin merkittävänä etappina matkalla kohti kestävämpää tulevaisuutta, sillä asetuksentasoisina asetuksia sovelletaan suoraan kaikissa EU-jäsenvaltioissa.  Sääntelypaketti koostuu kolmesta asetuksesta: Asetusten tavoitteena on ohjata pääomia kohti kestäviä sijoituskohteita ja samalla edistää kestävyyttä EU:n sisämarkkinoilla. Taksonomia-asetuksessa määritetään luokitusjärjestelmän avulla, mitkä taloudelliset toiminnot eri sektoreilta ja toimialoilla ovat ympäristön kannalta kestäviä. Lisäksi siinä määritetään periaatteita, ympäristötavoitteita ja tiedonantovelvoitteita. Erilaisten taloudellisten toimintojen tekniset arviointikriteerit määritetään alemman tasoisessa lainsäädännössä, komission delegoiduissa säädöksissä. Tiedonantoasetuksen tavoitteena on vahvistaa sijoittajien suojaa ja parantaa kestävyyteen liittyvien tietojen avoimuutta sekä edistää kestävinä markkinoitujen sijoitustuotteiden vertailukelpoisuutta. Vertailuarvojen luomilla mittareilla on mahdollista arvioida ja vertailla luotettavasti eri sijoitustuotteiden kestävyyttä, sillä asetuksen tarkoituksena on taata asetuksenmukaisten vertailuarvojen luotettavuus ja yhdenmukaisuus. Vertailuarvoilla on katsottu olevan merkitystä erityisesti sijoitustuotteiden suorituskyvyn mittaamisessa, ja niitä pidetäänkin luotettavana informaatiota antavana mittarina. Rahoitusmarkkinasääntelylle tavanomaiseen tapaan kaikki kolme asetusta täydentyvät myöhemmin delegoiduilla asetuksilla, teknisillä arviointikriteereillä ja sääntelystandardeilla. Kansainvälisten lainamarkkinayhdistysten ohjeistukset selkeyttävät pelikenttää Rahoitusmarkkinoiden luomien erilaisten kestävän lainarahoituksen muotojen pelikenttää on pyritty selkeyttämään ja yhdenmukaistamaan erilaisilla ohjeistuksilla. Näihin kuuluvat esimerkiksi Sustainability Linked Loan Principles-, Social Loan Principles- ja Green Loan Principles -ohjeistukset, jotka Loan Market Association (LMA) on julkaissut yhdessä Asia Pacific Loan Market Associationin (APLMA) sekä Loan Syndications and Trading Associationin (LSTA) kanssa. Ohjeistusten tarkoituksena on tukea kestävää taloudellista toimintaa luomalla vakaita ja kansainvälisesti hyväksyttyjä markkinakäytäntöjä sekä yhdenmukaistamalla toimintatapoja kestävien lainojen markkinoilla. Ohjeistuksilla on myös onnistuttu selkeyttämään aiempaa tilannetta, jossa useiden erilaisten ohjeistuksien epäjohdonmukaisuus aiheutti epävarmuutta rahoitusmarkkinoilla. On kuitenkin tärkeää huomioida, että LMA:n ohjeistusten seuraaminen on vapaaehtoista eikä niiden rikkomisesta seuraa ulkoisia sanktioita. Ohjeistusten perustella kestävällä rahoituksella voidaan rahoittaa Vielä muotoutuva kestävän rahoituksen kenttä asettaa haasteita Lopuksi on tärkeää korostaa, että kestävä rahoitus, sen erilaiset muodot ja annetut ohjeistukset ovat vasta kehittymässä muotoonsa. Voidaankin todeta, että toistaiseksi yksityiskohtaisten sopimusten mallilausekkeiden puute ja ohjeistusten tuoreus voivat vaikeuttaa kestävien rahoitusjärjestelyiden arviointia. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan Loan Market Association ohjeistusten mahdollista täydentymistä ja kestävän rahoituksen kehitystä myös EU-sääntelyn näkökulmasta, sillä kestävällä rahoituksella tulee varmasti olemaan tärkeä rooli monen tämän vuosisadan merkittävimmän haasteen ratkaisemisessa.

   Published: 2.5.2022

5. Post

   Jatkorahastot apuna likviditeetin järjestämisessä

   M istä on kyse? Tyypillisessä jatkorahastotransaktiossa jatkorahasto ostaa yhden tai useamman sijoituskohteen saman rahastonhoitajan hallinnoimasta, usein toimikautensa loppua lähestyvästä rahastosta. Olemassa olevan rahaston sijoittajille voidaan tarjota vaihtoehto joko myydä (eli lunastaa pois) sijoituksensa tai siirtää se jatkorahastoon. Kokonaan uudet sijoittajat maksavat sitoumustaan jatkorahastoon, mikä tarjoaa likviditeettiä olemassa olevan rahaston niille sijoittajille, jotka ovat päättäneet irtautua sijoituskohteesta. Jatkorahaston ehdot neuvotellaan rahastonhoitajan ja uusien sijoittajien kesken, ja ne vaihtelevat usein sen mukaan, millaiset omaisuusluokat ovat jatkorahastotransaktion kohteena. Strategisesti oikein käytettynä jatkorahastolla voidaan tyydyttää eri sidosryhmien intressejä ja saavuttaa useita tavoitteita: sillä voidaan tarjota likviditeetti-ikkuna vanhoille, irtautumista toivoville sijoittajille, tasoittaa risteäviä intressejä, räätälöidä kannustimia ja laajentaa sijoituskohteiden pitoaikaa niiden arvonluonnin maksimoimiseksi. Jatkorahastotransaktiot ovat kuitenkin monimutkaisia liiketoimia, ja jos prosessi niiden järjestämiseksi on heikko, siitä aiheutuu rahastonhoitajalle usein mainehaittoja. Menestyksekäs jatkorahaston perustaminen edellyttää, että sijoittajille esitetään selkeä liiketoiminnallinen perustelu, että transaktiorakenne strukturoidaan tavalla, joka ratkaisee keskeiset oikeudelliset ja verotukselliset haasteet ja että juridinen ja kaupallinen prosessi on tehokkaasti hallinnassa. Keskeinen vastakkainasettelu Merkittävää osaa rahastonhoitajan fasilitoimista jatkorahastotransaktioista ei koskaan saada päätökseen. Yleisiä syitä ovat erimielisyydet käyvästä arvosta ja transaktion oikeuttavista perusteista. Jotkut sijoittajat voivat olla huolissaan perusteluista: yrittääkö rahastonhoitaja oikeasti pitää kiinni laadukkaasta sijoituskohteesta vai onko transaktion perimmäisenä tarkoituksena dumpata jatkorahastolle heikosti kannattava sijoituskohde, jota ei saataisi realisoitua asianmukaiseen hintaan normaalimarkkinoilla? Toisaalta voidaan epäillä, haluaako rahastonhoitaja pitää jatkorahaston kautta kiinni sijoituskohteisiin liittyvästä palkkiovirrasta, joka jäisi saamatta, jos kohde realisoitaisiin kolmannelle osapuolelle. Jatkorahastotransaktion dynamiikka on tavallisesti monimutkaisempaa kuin tyypillinen kohdeyhtiöstä irtautuminen, koska kaupan molemmilla puolilla on käytännössä rahastonhoitaja. Houkuttelevan likviditeettivaihtoehdon luomiseksi rahastonhoitajan on tarjottava mahdollisille ostajille houkutteleva liiketoimiehdotus ja hinta. Toisaalta rahastonhoitajalla on myös olemassa olevaa rahastoa kohtaan huolellisuusvelvollisuus myyjän roolissa: käytännössä myynti ei voi toteutua, ellei riittävää määrää olemassa olevia sijoittajia saada kääntymään myynnin kannalle. Joskus rahastonhoitaja voi myös pyytää ostajilta niputettua sitoumuksen antamista toiseen rahastonhoitajan keräämään rahastoon, mikä voi lisätä transaktion monimutkaisuutta. Kun intressit ovat ristiriidassa, tarvitaan keinoja ja perusteluja, jotta transaktiosta tulisi uskottava ja tyydyttävä molemmin puolin. Prosessin käynnistäminen Jatkorahastoja harkitseville suosittelemme varhaisessa vaiheessa keskustelua neuvonantajien kanssa. Olemassa olevan rahaston ja sen sijoituskohteiden oikeudellinen dokumentaatio tulee käydä läpi huolellisesti, jotta tunnistetaan erinäiset hyväksymisvaatimukset ja mahdolliset rajoitteet, kuten sääntelykysymykset tai siirtorajoitukset. Veroneuvonantoa tarvitaan transaktioiden strukturoinnissa, joka voi olla monimutkaista, varsinkin jos olemassa olevien sijoittajien on tarkoitus päästä jatkorahastoon veroneutraalisti. Taloudellisia neuvonantajia tarvitaan usein auttamaan markkinoinnin, kaupallisen prosessin ja sijoittajasuhteiden  koordinoinnissa sekä arvostus- ja myyntiprosessin läpinäkyvyyden ja puolueettomuuden osoittamisessa sijoittajille. Joskus hankitaan myös lisäarvioita transaktioiden markkinaehtoisuudesta. Koska jatkorahastotransaktiot ovat lähtökohtaisesti lähipiiritransaktioita, ne vaativat tyypillisesti olemassa olevan rahaston sijoitusneuvoston tai sijoittajien hyväksynnän. Rahastonhoitajan onkin suositeltavaa kuulla sijoitusneuvostoa ennen kuin transaktiota on suunniteltu kovin pitkälle. Tämä auttaa ilmentämään läpinäkyvyyttä ja luomaan luottamusta sijoittajiin päin, mikä on sujuvan prosessin kannalta erittäin tärkeää. Ostajien löytäminen ja neuvottelu ehdoista Kun neuvonantajatiimi on koottu, rahastonhoitajan seuraava askel on tunnistaa ostajat, jotka voivat olla yksittäisiä sijoittajia tai mahdollisesti konsortio . Ostajista tulee jatkorahaston sijoittajia ja siten likviditeetin tarjoajia aiemman rahaston sijoittajille. Ostajien löytäminen voi tapahtua rahastonhoitajan kontaktiverkoston kautta tai esimerkiksi huutokauppaprosessin kautta. Huutokauppaprosessia hallinnoi yleensä taloudellinen neuvonantaja, joka auttaa käyvän hintatason selvittämisessä ja lieventää osaltaan sijoittajien huolia rahastonhoitajan eturistiriitojen vaikutuksista transaktioon. Kun ostajat on tunnistettu, neuvottelut voivat olla merkittävä työvaihe, joka vaatii sekä rahastoja että yrityskauppoja koskevaa asiantuntemusta. Vaikka olemassa olevan rahaston ehtoja voidaan käyttää tiettyjen ehtojen pohjana, ovat jatkorahastotransaktioiden keskeiset ehdot yleensä räätälöityjä. Tällaisia ovat esimerkiksi taloudelliset ehdot, rahastonhoitajan oma sijoitus, uusien sijoittajien suojaehdot, kutsumatonta sitoumusta koskevat kysymykset vanhojen ja uusien sijoittajien välillä ja siirrettävien omaisuuserien sekä siirtyvien sijoittajien vähimmäismäärää koskevat ehdot. Kaikki olemassa olevien sijoittajien sivukirjeet tulisi tarkistaa, ja rahastonhoitajien on suositeltavaa varautua siihen, että sijoittajilla on tässä tilanteessa mahdollisuus avata sivukirje uudelleen neuvoteltavaksi. Koska jatkorahaston perustamisessa on kyse tavanomaisesta varainkeruusta, rahastonhoitajien tulee huomioida normaalisti sovellettavat säännökset, kuten rahastojen markkinointiin liittyvät hakemukset ja hyväksynnät. Huomioitavaa vanhoille sijoittajille Nykyisille sijoittajille laaditaan tavallisesti tiedonantomuistio. Siinä käydään läpi transaktiota koskevia yksityiskohtia, ja se sisältää tärkeitä oikeudellisia tietoja sekä usein myös lomakkeen, jonka avulla sijoittajat voivat valita irtautuvansa osittain nykyisestä rahastosta tai siirtävänsä osan omistuksestaan jatkorahastoon. Nykyiset sijoittajat voivat usein myös tehdä lisäsitoumuksen jatkorahastoon, jolloin he kasvattavat suhteellista välillistä osuuttaan siirtyvissä sijoituskohteissa. Tässä vaiheessa hankitaan myös mahdolliset hyväksynnät sijoitusneuvostolta ja olemassa olevilta sijoittajilta. On melko tavanomaista, että rahastosopimus edellyttää hyväksynnän pyytämistä olemassa olevilta sijoittajilta, koska jatkorahaston kautta järjestetty irtautuminen sijoituskohteesta poikkeaa tavanomaisesta irtautumisesta. Yleensä tämä on myös tarkoituksenmukaista rahastonhoitajan vastuuriskien näkökulmasta. Jotkut rahastosopimukset kuitenkin määrittelevät sallitun lähipiirisiirron laajasti siten, että aiempi rahasto voi siirtää omistuksensa sijoituskohteessa mille tahansa rahastonhoitajan tai sen tytäryhtiöiden hoitamille rahastoille, joihin kuuluu myös jatkorahasto. Sijoittajien ja rahastonhoitajien näkökulmasta onkin suositeltavaa, että jatkorahaston perustamisen mahdollisuudesta keskustellaan jo alkuperäisen rahaston varainkeruun yhteydessä, jotta yllätyksiltä vältytään rahaston toimikauden lähestyessä loppuaan. Transaktion onnistunut loppuun saattaminen Kun sijoittajien irtautumista ja omistuksen siirtämistä koskeva valintaprosessi on suoritettu ja kaikki ennakkoehdot on täytetty (esimerkiksi viranomaishyväksynnät saatu), kauppa voidaan saattaa päätökseen. Irtautuvat sijoittajat saavat tuotonjakonsa, olemassa oleva rahasto saa sijoituskohteen realisoitua ja jatkorahasto ottaa sijoituskohteen omistuksen ja kehittämisen jatkossa vastuulleen. Avain menestyksekkääseen jatkorahastotransaktioon on varhaisessa vaiheessa aloitettu tiivis yhteistyö sijoittajien kanssa, jota läpinäkyvä hinnanmääritysprosessi tukee. Toinen ratkaisevan tärkeä kysymys on nykyisten ja uusien sijoittajien intressien asianmukainen ja tasapuolinen yhteensovittaminen, mikä vaatii oikeudellisten, verotuksellisten ja taloudellisten seikkojen perusteellista huomiointia.

   Published: 31.3.2022

6. Post

   Venäjää ei voi järjellä ymmärtää

   Samanaikaisesti Venäjä on ryhtynyt voimakkaasti estämään ulkomaalaisomisteisen tuotannon alasajoa. Vaarana on, että ulkomaiset yritykset joutuvat myymään omaisuutensa ja investointinsa pilkkahintaan. Toinen vaara on kansallistaminen. Suomalaiset yritykset ovat niin merkittäviä toimijoita Venäjän taloudessa, että joitakin niistä on jo mainittu nimeltä kansallistamiskeskustelussa. Moni suomalaisyhtiö on toiminut Venäjällä menestyksekkäästi vuosikymmeniä ja investoinut sinne suuria summia. Jos avaimet jätetään pöydälle, niille kyllä löytyy ottaja Venäjän nykyjohdosta tai sen lähipiiristä. Venäjältä irtautumista on harkittava huolellisesti, eikä vain taloudellisista syistä. Suomalaisyritykset kantavat huolta venäläisen henkilöstönsä ja johtajiensa asemasta mahdollisen exitin jälkeen. Huonosti toteutetun exit-operaation seurauksena paikallisjohto saattaa joutua hyvin ikävään tilanteeseen, jossa heitä uhkaa ankara rikosoikeudellinen vastuu Suomessa tehtyjen päätösten takia. Exit-vaihtoehdot  vaihtelevat yhtiömuodon mukaan, ja täyttä hintaa Venäjän-liiketoiminnasta on tuskin mahdollista saada. Toisaalta kaupat vaikka yhdenkin ruplan hintaan merkitsevät, että tulevaisuudessa kaupat voi kenties riitauttaa ja vedota  investointisuojaan . Kansallistamista ei tarvitse jäädä odottelemaan. Suomalaisen yhtiön johdon tulee toimenpiteitä harkitessaan edistää yhtiön pitkän aikavälin etua. Tässä harkinnassa laaja-alainen vastuullisuusnäkökulmien huomioiminen ei ole vain sallittua vaan välttämätöntä. Viime viikkoina monet yritykset ovat valinneet vetäytymisen, vaikka siitä aiheutuu lyhyellä aikajänteellä merkittäviä tappioita osakkeenomistajille. Moniko yhtiö uskaltaa jäädä? Argumentteja on kuultu kummankin vaihtoehdon puolesta. Päätökset panevat joka tapauksessa yritykset koville, sillä hyvät vaihtoehdot ovat vähissä.

   Published: 29.3.2022

7. Post

   Suomalaisyritykset pyrkivät pois Venäjältä – voiko investointisuojasopimuksista olla apua?

   Käytännössä tämä tarkoittaisi, että Venäjä voisi kansallistaa ulkomaiset yritykset, jos se katsoisi niiden lopettaneen toimintansa ”puhtaasti poliittisista syistä”. Venäjän hallituksen mukaan toimien tarkoituksena on ehkäistä konkursseja ja turvata työpaikkojen säilyminen Venäjällä. Tämänhetkisessä muodossaan kansallistamiseen tähtäävä lakiesitys merkitsisi sitä, että Venäjän hallitus voisi määrätä ulkopuolisen hallinnon esimerkiksi sellaisiin tehtaisiin ja kauppoihin, joiden omistajayritykset lähtevät pois Venäjältä, jos ne ovat vähintään 25-prosenttisesti ”epäystävällisten maiden” omistuksessa. Tämä ulkopuolisen hallinnon vaihe kestäisi kolme kuukautta, jonka jälkeen Venäjän hallitus voisi pakkohuutokaupata ulkomaisen yrityksen liiketoiminnot. Ulkomaisten yritysten kannalta houkutin on siinä, että kansallistamisprosessi voidaan peruuttaa, jos yritys jatkaa toimintaansa Venäjällä viiden päivän kuluessa tuomioistuimen päätöksestä, jolla yritykselle on määrätty ulkopuolinen hallinto, tai vaihtoehtoisesti myy osuutensa liiketoiminnan ja työpaikat säilyttävällä tavalla. Venäjän parlamentti ei ole vielä hyväksynyt ulkomaisten yritysten kansallistamista koskevaa lakia, mutta jos se hyväksytään, sen on tarkoitus tulla voimaan taannehtivasti 24.2.2022 alkaen.  Ulkomaisten yritysten, joilla on investointeja Venäjällä, on äärimmäisen tärkeää seurata tätä muuttuvaa tilannetta jatkuvasti ja arvioida, millä keinoilla se voi pyrkiä estämään Venäjän yritykset puuttua sen investointeihin. Yksi mahdollinen oikeudellisen suojan muoto voi perustua investointisuojasopimuksiin. Sekä kahdenvälisistä että monenvälisistä investointisuojasopimuksista voi olla merkittävää apua Venäjän hallituksen mahdollisten haitallisten toimenpiteiden torjumisessa, koska sopimukset suojaavat ulkomaisia sijoittajia valtioiden loukkaavia toimenpiteitä vastaan. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme lyhyesti Suomen ja Venäjän välisen investointisuojasopimuksen ja Euroopan energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen pääkohtia. Suomen ja Venäjän investointisuojasopimuksen mukainen investointisuoja Suomi ja Venäjä ovat solmineet 8.2.1989 keskinäisen sopimuksen ”sijoitusten edistämisestä ja molemminpuolisesta suojelusta”. Sopimuksen tarkoitus on edistää ja suojata Suomen ja Venäjän välisiä investointeja. Vaikka sopimuksen määräykset eivät kaikilta osin ole linjassa modernimpien investointisuojasopimusten kanssa, sopimukseen sisältyy kuitenkin määräyksiä, jotka suojaavat suomalaisia sijoittajia heidän oikeuksiaan loukkaavilta toimilta. Suomen ja Venäjän välisen investointisuojasopimuksen 3.1 artiklassa Venäjä sitoutuu turvaamaan suomalaisten sijoittajien sijoitusten kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun. Kansainvälisessä oikeudessa tästä käytetään nimitystä FET-standardi ( fair and equitable treatment ). FET-standardi tarjoaa suomalaisille sijoittajille laajaa suojaa, koska siihen voidaan vedota monenlaisissa tilanteissa, kuten siinä tapauksessa, että isäntävaltio on kohdellut sijoittajaa syrjivästi tai mielivaltaisesti, tai siinä tapauksessa, että sijoittajan oikeusturvaa on loukattu. On myös laajaa oikeuskäytäntöä siitä, että FET-standardin vastaiseen toimintaan syyllistynyt isäntävaltio on velvoitettu maksamaan korvausta sijoittajalle aiheutuneista vahingoista tai menetyksistä.  Suomen ja Venäjän välisen investointisuojasopimuksen 3.2 artiklassa puolestaan määrätään, että kumpikaan sopimuspuoli, Suomi tai Venäjä, ei sovella sopimuksen määräysten mukaisesti tehtyihin sijoituksiin epäedullisempaa kohtelua kuin se soveltaa kolmansien maiden sijoittajien tekemiin sijoituksiin. Tätä vaatimusta kutsutaan kansainvälisessä oikeudessa suosituimmuusperiaatteeksi, ja se kieltää isäntävaltioita syrjimästä jonkin valtion sijoittajia kolmansien maiden sijoittajiin nähden. Sen, joka haluaa vedota suosituimmuusperiaatteeseen, on ensin tarkasteltava, kuinka laajaa suojaa Venäjä tarjoaa kolmansien maiden sijoittajille näiden valtioiden kanssa tekemiensä investointisuojasopimusten nojalla. Suomen ja Venäjän välinen investointisuojasopimus tarjoaa suojaa myös siinä tilanteessa, että Venäjä pyrkii kansallistamaan suomalaisten sijoittajien investointeja. Sopimuksen 4.2 artiklassa sopimuspuolia kielletään ryhtymästä pakkotoimenpiteisiin, kuten kansallistamis-, pakkolunastus- tai muihin vastaaviin haltuunottotoimenpiteisiin, paitsi silloin kun sitä vaativat yleiset edut. Siinäkin tapauksessa, että yleisten etujen katsottaisiin vaativan pakkolunastusta, kuten kansallistamista, sijoittajalla on oikeus saada korvaus sijoitukseensa puuttumisesta. Lähtökohta tällaisen korvauksen määrittämisessä on, että korvausmäärän tulisi vastata sijoituksen todellista arvoa. Suomen ja Venäjän välisessä investointisuojasopimuksessa on lisäksi ”täyden suojelun” takaava lauseke: 4.1 artikla nimittäin velvoittaa Venäjän pidättäytymään kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat aiheuttaa vahinkoa suomalaisille sijoittajille. Kyseinen artikla suojaa suomalaissijoittajia myös yksityisten tahojen toimilta. Energiaperuskirjasta tehtyyn sopimukseen perustuva investointisuoja Euroopan energiaperuskirjasta tehty sopimus (engl. Energy Charter Treaty; ECT-sopimus) sääntelee energia-alalla tehtyjä sijoituksia. Venäjä allekirjoitti ECT-sopimuksen, kun se tuli voimaan vuonna 1991, mutta päätti soveltaa sitä ainoastaan väliaikaisesti. Venäjä ei kuitenkaan koskaan ratifioinut ECT-sopimusta. Suomi puolestaan on ECT-sopimuksen sopimuspuoli. Käytännössä Venäjän päätös soveltaa ECT-sopimusta väliaikaisesti on tarkoittanut sitä, että ECT-sopimuksen määräykset sitovat Venäjää vain siltä osin kuin niiden soveltaminen ei ole ristiriidassa Venäjän kansallisen lainsäädännön kanssa. Elokuussa 2009 Venäjä ilmoitti vetäytyvänsä ECT-sopimuksesta 18.10.2009, jolloin Venäjän velvollisuus soveltaa väliaikaisesti ECT-sopimusta lakkasi. Vaikka Venäjä päätti olla ratifioimatta ECT-sopimusta, Venäjälle ennen lokakuun 18. päivää vuonna 2009 tehtyihin sijoituksiin sovelletaan edelleen 19.10.2029 saakka tiettyjä ECT-sopimuksen kohtia edellyttäen, ettei niiden soveltaminen ole ristiriidassa Venäjän perustuslain, lakien tai muiden säädösten kanssa. Edelleen sovellettavia ovat sopimuksen III osa, jossa määrätään investointien suojaa koskevista velvoitteista, ja V osa, jossa määrätään riitojenratkaisumekanismista. ECT-sopimuksen mukaisten investointisuojavelvoitteiden väitettyyn loukkaamiseen perustuvat vaatimukset on toisin sanoen ratkaistava ECT-sopimuksen mukaisessa riidanratkaisumenettelyssä, kun kyse on väliaikaisen soveltamisen aikana tehdyistä sijoituksista. Suomen ja Venäjän välisen investointisuojasopimuksen tavoin ECT-sopimuksessakin määrätään, että sopimuspuolten on kohdeltava sijoittajia kohtuullisesti ja oikeudenmukaisesti, ja suojataan ulkomaisia sijoittajia kansallistamiselta, pakkolunastamiselta ja muilta näihin verrattavilta toimenpiteiltä.      Välimiesmenettely riitojenratkaisukeinona Suomen ja Venäjän väliseen investointisuojasopimukseen tai ECT-sopimukseen liittyvät riita-asiat voidaan ratkaista välimiesmenettelyssä. Suomalainen sijoittaja, jonka oikeuksia on mainittujen sopimusten mukaan loukattu, voi käynnistää välimiesmenettelyn Venäjän federaatiota vastaan. Välimiesoikeus voi tuomita isäntävaltion maksamaan sijoittajalle korvausta vahingoista, joita isäntävaltion loukkaavat toimenpiteet ovat sille aiheuttaneet. Suomen ja Venäjän väliseen investointisuojasopimukseen tai ECT-sopimukseen sisältyvien välityslausekkeiden perusteella annetut välitystuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn New Yorkin yleissopimuksen nojalla, jonka sopimuspuolia sekä Suomi että Venäjä ovat. New Yorkin yleissopimuksen määräysten mukaan sijoittaja voi hakea välitystuomion täytäntöönpanoa missä tahansa sopimusvaltiossa, jossa Venäjällä on varallisuutta. Tämä voi osoittautua käyttökelpoiseksi vaihtoehdoksi, koska välitystuomioiden täytäntöönpano Venäjällä on tunnetusti ollut haasteellista. Tärkeimmät huomiot ulkomaisille sijoittajille Venäjällä Venäjältä tai Ukrainan miehitetyiltä alueilta pois pyrkivien yritysten tulisi nyt arvioida, kuuluvatko niiden sijoitukset jonkin investointisuojasopimuksen soveltamisalaan ja kuinka laajaa suojaa nämä sopimukset voivat tarjota mahdollisia Venäjän hallituksen toimia vastaan. On hyvä huomata, että Venäjällä on vastaavia kahdenvälisiä investointisuojasopimuksia muidenkin maiden kanssa ja ne voivat tulla sovellettaviksi tilanteissa, joissa sijoitus on strukturoitu niin, että se kattaa useita eri investointisuojasopimusten piiriin kuuluvia valtioita. Esimerkiksi suomalaiset tai muut ulkomaiset sijoittajat, jotka toimivat vaikkapa Alankomaiden kautta, voisivat mahdollisesti vedota Alankomaiden ja Venäjän kahdenväliseen investointisuojasopimukseen. Suomalaiset sijoittajat voisivat myös vastaavasti hyödyntää muiden kahdenvälisten investointisuojasopimusten tarjoamaa suojaa vetoamalla suosituimmuusperiaatteeseen.

   Published: 25.3.2022

8. Post

   Mitä on otettava huomioon, kun pakotteet uhkaavat yrityksen rahoitussopimuksia?

   Monet suomalaiset yritykset ovat joutuneet välillisesti pakotteiden kohteeksi tai sijaiskärsijöiksi. Yritykset voivat joutua pohtimaan seuraavia asioita käytännön tasolla rahoitussopimuksiinsa sisältyvien pakotesäännösten vuoksi ja niiden rikkoutumisen uhalla: EU:n pakotteiden rinnalla on huomioitava myös USA:n pakotteet EU:n pakotteet ovat suoraan sovellettavaa oikeutta Suomessa ja täytäntöönpantavissa ilman erillisiä lakeja. Lisäksi monissa rahoitussopimuksissa esiintyy erityisiä muita sopimusperusteisia pakote-ehtoja. Hyvin tyypillisesti sopimuksen osaksi on otettu USA:n Office of Foreign Assets Controlin eli OFAC:n pakotteet, jotka ovat tietyiltä osin tiukempia kuin voimassa olevat EU-tason säännökset. Tästä on esimerkkinä niin sanottu 50–50-omistusosuussääntö, joka laukeaa OFAC:n pakotteiden alla jo tasan 50 prosentista eikä sen ylityksestä, kuten EU:n pakotteiden alla. OFACin hallinnoimat pakotteet velvoittavat USA:ssa toimivia tai muulla tavalla USA:han linkitettyjä tahoja ja tilanteita: jos rahoitussopimuksella tai sen osapuolilla on kytköksiä USA:han, yrityksen pitää noudattaa pakotteita. On kuitenkin syytä huomioida, että USA on laatinut pakotesäännöksensä niin laajoiksi, että tietyissä tilanteissa myös täysin suomalainen yhtiö voi itse joutua pakotteiden kohteeksi, jos sillä on liiketoimintaa OFAC:n pakotteiden alaisen yhtiön kanssa. USA:n pakotteita ei siis kannata vain sivuuttaa, vaan on syytä tarkistaa ammattilaisen kanssa, voivatko ne tulla sovellettaviksi myös täysin suomalaisen yrityksen toimintaan jotain kautta, vaikka eivät tulisikaan suoraan sopimusten kautta. Tämäkin voi toki muuttua nopeasti, mutta tällä hetkellä yrityksissä on jouduttu ryhtymään toimiin myös USA:n pakotteiden noudattamiseksi, vaikka pakotteet eivät monen kohdalla perustu lakiin vaan sopimukseen ja vaikka ne menevät EU-tason lainsäädäntöä pidemmälle. Näissä on meillä kaikilla paljon kotiläksyjä tehtävänä, sillä pakotteita päivitetään koko ajan. Yritysten kannattaa varmistaa, että ne saavat ajankohtaiset päivitykset reaaliajassa. Keskusteluyhteys rahoittajaan auki mahdollisimman nopeasti Keskusteluyhteys rahoittajien kanssa kannattaa avata mahdollisimman nopeasti. Luottamuksen säilyttäminen on tässäkin tilanteessa keskiössä. Tilanne on edelleen hyvin akuutti, eikä kukaan osaa vielä sanoa, miltä maailma näyttää viikon tai kahden päästä. Selvää kuitenkin on, että pakotteet otetaan Suomessa ja yrityksissämme hyvin vakavasti eikä toimenpiteissä nähdä syytä viivyttelyyn. Yrityksissä pohditaan, miten rahoittajat reagoivat mahdollisiin sopimusrikkomuksiin ja minkälaista tietoa rahoittajille tulee tämänlaisissa tilanteissa toimittaa. On hyvä pystyä osoittamaan, että yrityksen tilanne ja faktat on analysoitu huolella ja että mahdollisia toimintavaihtoehtoja on pohdittu ja punnittu perusteellisesti. Tällä tavalla rahoittajille näyttäytyy heti kuva siitä, että asiaa hoidetaan yrityksessä hyvin ja että vaikeissakin olosuhteissa toimitaan huolellisesti ja luottamusta herättävästi. Toisaalta rahoittajapuolella on välttämätöntä ottaa pakoteliitännäisissä asioissa ennemmin tiukempi kuin löysempi tulkintalinja ja noudattaa varovaisuusperiaatetta. Käytännön elämässä on varmasti myös tilanteita, joissa ei ole varaa jäädä enää enempää pohtimaan tulkintakysymyksiä, vaan on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Avoin dialogi osapuolten välillä ja ongelmien ripeä esiin tuominen auttaa konkreettisten ratkaisujen etsimisessä haastavassa sääntelykehikossa ja aikataulupaineissa. Yritysten ei kannata piilotella tietoja rahoittajilta vaan ottaa aktiivinen ote liiketoimintansa ja kaikkien sidosryhmien kartoittamiseen pakotteiden näkökulmasta. Tästäkin kriisistä selvitään yhteistyöllä On ollut hämmästyttävää – ja huojentavaa – nähdä kuinka koko maailma on yhteisöllisesti noussut yhtenä rintamana puolustamaan Ukrainaa ja demokratiaa. Tietynlaista talkoohenkeä on varmasti ilmassa myös keskusteltaessa näistä pakoteliitännäisistä asioista yritysten ja rahoittajien kesken; viime kädessä kaikki pyrkivät varmasti löytämään lainmukaisia ja kestäviä ratkaisuja tässä ikävässä tilanteessa, jotta voimme yhdessä turvata suomalaisten yritysten rahoituksen ja toiminnan jatkuvuuden jatkossakin. Täytyy myös muistaa, että rajan takana on paljon pitkäaikaisia yhteistyökumppaneitamme ja ystäviämme, joten pientä toivon kipinää on, että suomalaiset yritykset saavat toteutettua tarvittavat uudelleenjärjestelyt pakoterikkeistä irti pääsemiseksi ja rahoituksensa turvaamiseksi tällaisten yhteistyökumppanien myötävaikutuksella.

   Published: 23.3.2022

9. Post

   Vaihtoehtorahastojen hoitajia koskevan EU-sääntelyn uudistus etenee

   Myös Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ESMA suositteli hiljattain Euroopan komissiolle useita harkittavia muutosten painopistealueita, mukaan lukien vaihtoehtorahastojen hoitajien ulkoistamis- ja substanssivaatimukset. Kiinnostuneet sidosryhmät voivat kommentoida komission ehdotusta 24. maaliskuuta 2022 asti. Valmiita säännöksiä ei todennäköisesti sovelleta ennen vuotta 2025. Tässä kirjoituksessa esittelen keskeisiä AIFMD:iin esitettyjä muutoksia.  VAIHTOEHTORAHASTOJEN HOITAJAN VÄHIMMÄISRESURSSEJA TARKENNETAAN Ehdotusluonnoksissa korostetaan Euroopan komission keskittymistä vaihtoehtorahastojen hoitajien vakaaseen substanssiin. Osana toimilupaprosessia vaihtoehtorahastojen hoitajien olisi nyt annettava lisätietoja henkilöistä, jotka suorittavat vaihtoehtorahaston hoitajan tehtäviä, mukaan lukien: Ehdotuksissa edellytetään, että vähintään kaksi EU:ssa asuvaa henkilöä on joko täyspäiväisesti vaihtoehtorahastojen hoitajan palveluksessa tai muutoin sitoutunut täyspäiväisesti sen toimintaan. ULKOISTAMISEN SÄÄNTÖJÄ TIUKENNETAAN Odotusten mukaisesti ehdotusluonnoksissa tiukennetaan ulkoistamista koskevia sääntöjä lisäraportoinnin ja tiedonkeruun muodossa ja samalla varmistetaan ulkoistusmallien säilyminen nykyisellään. Ehdotusluonnoksissa selvennetään, että vaikka riskienhallinnan tai salkunhoidon ulkoistamiseen sovelletaan lisävaatimuksia, ulkoistamisen sääntöjä sovelletaan kaikkiin vaihtoehtorahastojen hoitajien tehtäviin, jotka on esitetty AIFMD:n liitteessä I, mukaan lukien hallinto, markkinointi ja rahaston varoihin liittyvät toimenpiteet. Jos vaihtoehtorahastojen hoitaja ulkoistaa EU:n ulkopuolisille yhteisöille enemmän salkunhoito- ja/tai riskinhallintatoimintoja kuin se itsellään säilyttää, ehdotusluonnoksissa esitetään, että kansallisen valvontaviranomaisen on raportoitava tällaisesta ulkoistamisesta yksityiskohtaiset tiedot ESMA:lle vuosittain, mikä puolestaan vaikuttaa niihin tietoihin, joita kansallinen valvontaviranomainen vaatii vaihtoehtorahastojen hoitajalta. ESMA:n odotetaan tarkastelevan ulkoistusjärjestelyjä koskevien sääntöjen noudattamista ja raportoivan Euroopan komissiolle, Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille havainnoistaan. LAINANANTORAHASTOILLE EU-TASON SÄÄNTELYÄ Ehdotusluonnokset sisältävät uusia sääntöjä, joita sovelletaan vaihtoehtorahastojen hoitajiin, jotka hoitavat lainoja myöntäviä rahastoja. Lainojen myöntämistoiminnassa vaihtoehtorahastojen hoitajien on otettava käyttöön tehokkaita käytäntöjä ja prosesseja, jotka koskevat luottojen myöntämistä, luottoriskin arviointia ja luottosalkun hallinnointia ja seurantaa. Käytännöt ja prosessit olisi tarkistettava ja päivitettävä vähintään kerran vuodessa. Euroopan komissio ehdottaa, että sijoitusrajoituksena jokaisen lainanantorahaston osalta vaihtoehtorahastojen hoitajan on varmistettava, että yhdelle lainanottajalle myönnetty laina ei ylitä 20 prosenttia rahaston pääomasta, jos lainanottaja on vakuutus- tai jälleenvakuutusyhtiö, luottolaitos, sijoituspalveluyritys, finanssiryhmittymä, yhteissijoitusyritys, rahastoyhtiö tai vaihtoehtorahasto. Lisäksi vaihtoehtorahastojen hoitajalle, sen henkilöstölle, säilytysyhteisölle tai asiamiehille ei saa myöntää lainoja. Ehdotusluonnoksissa edellytetään riskinpidätysmekanismina, että vaihtoehtorahastojen hoitaja varmistaa, että sen hoitama rahasto säilyttää 5 prosenttia niiden lainojen nimellisarvosta, jotka se on myöntänyt (eikä ostanut jälkimarkkinoilta) ja myynyt jälkimarkkinoilla. Näin ollen uuden lainanantorahastoja koskevan sääntelyn piiriin kuuluva rahasto ei voisi välttää AIFMD:n vaatimuksia myymällä koko luottosalkkunsa. Vaihtoehtorahastojen, jotka osallistuvat "merkittävässä määrin" lainan myöntämiseen (60 %), on oltava suljettuja rahastoja. Tällä on varauduttu mahdollisiin maturiteettieroihin, jotka voivat aiheuttaa likviditeetin hallintaan liittyviä riskejä, jotka liittyvät esimerkiksi sijoittajien lunastusvaatimuksiin ennen lainan erääntymistä. AVOINTEN VAIHTOEHTORAHASTOJEN OTETTAVA LIKVIDITEETINHALLINTAKEINOJA KÄYTTÖÖN Ehdotusluonnoksen mukaan vaihtorahastojen hoitaja, joka hoitaa avointa rahastoa, tulee valita vähintään yksi sopiva likviditeetinhallintakeino uudessa liitteessä V esitetyllä tavalla, joka sisältää muun muassa gate-järjestelyt, lunastusten määräajat, lunastuspalkkiot ja joustavan hinnoittelumenetelmän. Vaihtoehtorahastojen hoitajan on otettava käyttöön yksityiskohtaiset käytännöt ja menettelyt valitun likviditeetinhallintakeinon tai -keinojen käyttöön ottamiseksi ja käytöstä poistamiseksi sekä toiminnalliset ja hallinnolliset järjestelyt tällaisten keinojen käyttämiseksi. Vaihtoehtorahastojen hoitajat, jotka hoitavat avoimia rahastoja, voivat tilapäisesti keskeyttää lunastukset (tai muutoin käyttää mitä tahansa muuta likviditeetin hallintakeinoa), jos se on sijoittajien edun mukaista ja siitä on määrätty rahaston säännöissä. Lunastusten väliaikaista keskeytystä tulee käyttää vain poikkeustapauksissa, kun olosuhteet sitä vaativat. Vaihtoehtorahastojen hoitajan olisi ilmoitettava kansalliselle valvontaviranomaiselle likviditeetinhallintakeinojen aktivoinnista tai deaktivoinnista. TIEDONANTOVELVOITTEET SIJOITTAJILLE LISÄÄNTYVÄT Ehdotusluonnoksissa esitetään lisää AIFMD 23 artiklan mukaisia ​​ennen sijoituksen tekemistä annettavia tietoja. Nämä sisältävät: Ehdotusluonnokset laajentavat myös määräaikaisraportoinnin soveltamisalaa. Neljännesvuosittain vaihtorahastojen hoitajien on raportoitava sijoittajille: Lainanantorahastojen osalta tiedonantovelvollisuus ulottuu kattaviin tietoihin rahaston lainasalkun koostumuksesta. EU:N ULKOPUOLINEN VAIHTOEHTORAHASTO TAI SEN HOITAJA EI SAA TOIMIA ”KORKEAN RISKIN MAISSA” Nykyisiin kolmansien maiden markkinointijärjestelmiin ei esitetä merkittäviä muutoksia. EU:n ulkopuoliset vaihtoehtorahastojen hoitajat voivat jatkaa markkinointia ammattimaisille sijoittajille EU:ssa asiaankuuluvien kansallisten Private Placement -regiimien mukaisesti. Tällä hetkellä yksi rahaston markkinoinnin edellytyksistä on, että EU:n ulkopuolisten vaihtoehtorahastojen hoitajien ja EU:n ulkopuolisten rahastojen kotipaikan on oltava lainkäyttöalueilla, jotka eivät ole FATF:n tarkoittamia yhteistyöhaluttomia valtioita tai alueita. Ehdotusluonnokset korvaavat tämän vaatimuksella, jonka mukaan vaihtoehtorahastojen hoitajaa ja rahastoa ei saa sijoittaa lainkäyttöalueille, jotka on määritelty EU:n rahanpesudirektiivissä (2015/849) tarkoitetuiksi "korkean riskin" maiksi. Lisäksi kyseiset lainkäyttöalueet eivät saa olla yhteistyöhaluttomien verolainkäyttöalueiden EU-luettelossa. EU:n ulkopuolisen rahaston tai vaihtoehtorahastojen hoitajan sijoittautumisvaltiolla on myös oltava markkinoinnin kohdevaltion kanssa sopimus, joka noudattaa OECD:n malliverosopimuksen periaatteita ja joka varmistaa tehokkaan tietojenvaihdon verotusasioissa. MITEN VAIHTOEHTORAHASTOJEN HOITAJAT VOIVAT VARAUTUA NÄIHIN MUUTOKSIIN? Ehdotusluonnoksiin voi tulla vielä muutoksia sääntelyprosessin aikana, mutta ehdotusten pääperiaatteiden ennustetaan kuitenkin pysyvän ennallaan. Vaihtoehtorahastojen hoitajien on tärkeää seurata sääntelyprosessin kehitystä jo aikaisessa vaiheessa, jotta ne pystyvät varautumaan muutoksiin niin organisatorisesti kuin teknisestikin. Rahastosektorilla on tavanomaista, että muutosten implementointi käytännön toiminnan tasolle vaatii tarkkaa suunnittelua ja huolellista valmistautumista. Muun muassa likviditeetinhallintakeinoja ja tiedonantovelvoitteita koskevien muutosten ennakoidaan aiheuttavan jossakin määrin lisääntyvää hallinnollista työtä ja teknisten järjestelmien adaptoimista ja jatkokehittämistä.

   Published: 3.3.2022

10. Post

    Ukrainan sota – miten Venäjälle asetetut pakotteet vaikuttavat yritysten toimintaan?

    Venäjä ilmoitti maanantaina 21. helmikuuta tunnustavansa itsenäisiksi Donetskin ja Luhanskin alueiden osat Itä-Ukrainassa, jotka eivät ole Ukrainan hallituksen valvomia, ja aloitti torstaina 24. helmikuuta sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaa vastaan. Euroopan unioni on vastannut Venäjän kansainvälistä oikeutta rikkovaan toimintaan asettamalla uusia laaja-alaisia pakotteita Venäjää vastaan. EU on myös viestittänyt muiden länsimaiden kanssa, että uusien, yhä tiukentuvien pakotteiden asettamista tarkastellaan koko ajan sodan jatkuessa. Vaikka pakotteille on länsimaissa vahva kannatus, pakotteiden kääntöpuolena ovat kuitenkin yritystoimintaan kohdistuvat haittavaikutukset. Selvää on, että etenkin Venäjällä kauppaa käyviin yrityksiin pakotteet voivat osua lujasti vientikieltojen vuoksi. Haittavaikutukset ovat myöskin suurempia niin sanottujen sektoripakotteiden alalla, joihin kuuluvat esimerkiksi energia- ja rahoitusala. Myöskin maksuliikenteeseen kohdistuvat rajoitukset vaikeuttavat liiketoimintaa. Pakotelistojen ja muiden sanktioiden noudattaminen on epävakaassa tilanteessa ensiarvoisen tärkeää, sillä pakotesäädösten rikkominen on rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Liiketoiminnan kannalta onkin syytä kiinnittää huomiota esimerkiksi tuotteiden vientikieltolistauksiin sekä asiakkaiden ja arvoketjun eri yritysten tunnistamiseen, mukaan lukien yrityksissä määräysvaltaa käyttävät henkilöt (Know Your Client, KYC). Myös rahoitussopimukset sisältävät usein velvollisuuden noudattaa kansainvälisiä pakotteita. Seuraamme Ukrainan tilanteen kehittymistä jatkuvasti. Tämä kirjoitus kuvastaa tilannetta tiistaina 1.3.2022 ja ajantasaisin tieto löytyy aina asiasta vastaavien viranomaisten sivuilta.    Vastaamme mielellämme pakotteita koskeviin kysymyksiinne. Uudet Venäjä-pakotteet Suomi reagoi Venäjän toimiin osana EU:ta, jonka asettamilla pakotteilla on suomalaisten yritysten kannalta suurin välitön merkitys. EU puolestaan koordinoi pakotteita yhdessä kansainvälisten kumppaniensa kanssa, erityisesti Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan. Myös näiden valtioiden asettamat pakotteet vaikuttavat suomalaisyritysten toimintaan, etenkin kun on kyse rahoitussektorin pakotteista tai vientikielloista. Pakotteita tarkastellessa on hyvä huomata, että EU:n asettamat uudet pakotteet on asetettu jo voimassa olevien pakotteiden lisäksi. EU on alun perin asettanut Venäjälle pakotteita Krimin ja Sevastopolin alueiden laittoman Venäjään liittämisen johdosta vuonna 2014. EU EU on toistaiseksi hyväksynyt pakotteita Venäjää vastaan 23.2., 25.2. ja 28.2.2022. 1. Henkilöpakotejärjestelmä Henkilöpakotejärjestelmä perustuu yksityishenkilöiden ja yhteisöiden varojen jäädytykselle ja matkustuskielloille. EU:n henkilöpakotelistalle kuuluu tällä hetkellä yhteensä 680 yksityishenkilöä, mukaan lukien presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov. Lisäksi henkilöpakotteiden piirissä on 53 yhteisöä. Henkilöpakotejärjestelmän piiriin kuuluu myös valkovenäläisiä henkilöitä, jotka edistivät Venäjän sotilaallista hyökkäystä Valko-Venäjältä. 2. Sektoripakotejärjestelmä Sektoripakotejärjestelmän tavoitteena on rajoittaa Venäjän talouden strategisten sektoreiden toimintaa. Sektoripakotejärjestelmän piiriin kuuluvat tällä hetkellä seuraavat alat: Rahoitusalalla EU on rajoittanut Venäjän pääsyä EU:n pääoma- ja rahoitusmarkkinoille ja -palveluihin. Pakotteilla on toisaalta kielletty Venäjän valtion, hallituksen ja Keskuspankin rahoittaminen sekä toisaalta rajoitettu venäläisten pankkien ja valtio-omisteisten yhteisöjen rahoitusta. Puolustus- ja turvallisuusalan pakotteisiin kuuluvat ennen kaikkea kaksikäyttötuotteet ja -teknologiat. Vientikieltojen piiriin kuuluvat kuitenkin myös esimerkiksi elektroniikka ja meriteknologia. Energia-alalla pakotteet puolestaan kohdistuvat öljynjalostukseen, kun taas ilmailualalla ja avaruusteollisuudessa pakotteiden piirissä ovat kaikki soveltuvat tuotteet ja teknologiat. 3. Talouspakotteet Donetskin ja Luhanskin alueille Donetskin ja Luhanskin alueille, jotka eivät ole Ukrainan valtion kontrollissa, on asetettu alueellisia talouspakotteita. Näiden pakotteiden piiriin kuuluvat muun muassa vienti ja tuonti sekä investoinnit. Alueelliset talouspakotteet ovat samankaltaisia kuin jo vuonna 2014 Krimin ja Sevastopolin alueille asetetut pakotteet alueiden laittoman Venäjään liittämisen johdosta. EU pohtii paraikaa yhä ankarampien pakotteiden hyväksymistä. Pöydällä on ainakin tiettyjen venäläisten pankkien sulkeminen kansainvälisen SWIFT-järjestelmän ulkopuolelle. Tämä tarkoittaisi sitä, että venäläiset pankit eivät voisi enää välittää maksujaan järjestelmän kautta vaikeuttaen maksuliikennettä. Yhdysvallat Yhdysvaltojen talouspakotteita hallinnoi valtiovarainministeriön alainen Office of Foreign Assets Control (OFAC). OFACin pakotelista, niin sanotulle SDN-lista, sisältää EU:n tavoin yksityishenkilöitä ja yhteisöjä. Kattavuudeltaan Yhdysvaltojen pakotelista on kuitenkin hieman laajempi. Yhtä lailla pakotelistalle asettamisen keskeisin vaikutus on henkilöiden varojen jäädyttäminen ja asettaminen matkustuskieltoon. Yhdysvallat on kohdistanut vahvoja talouspakotteita etenkin venäläisiin pankkeihin. Esimerkiksi Sberbank-yhtiön dollarimääräinen maksuliikenne on määrätty keskeytettäväksi 26.3.2022 alkaen ja neljän muun pankin varat Yhdysvalloissa on jäädytetty. Lisäksi Yhdysvallat on asettanut pääoma- ja velkarahoitukseen liittyviä rajoituksia 13 yhteisölle, joihin kuuluvat Venäjän suurimmat rahoituslaitokset sekä yhteisöjä Venäjän talouden strategisesti tärkeiltä sektoreilta. EU:n tavoin Yhdysvallat on asettanut Donetskin ja Luhanskin alueille talouspakotteita sekä rajoittanut Venäjän valtion varainhankintaa Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoilta. Lisäksi Yhdysvaltojen kauppaministeriön alainen Bureau of Industry and Security (BIS) on asettanut rajoituksia sotilaskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden ja teknologioiden vientiin. Myös puolustus- ja ilmailualan sekä merenkulun käyttöön tarkoitetut tuotteet ja teknologia on asetettu tiukempaan vientikontrolliin. Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistyneen kuningaskunnan henkilöpakotelista kohdistuu pitkälti samoihin henkilöryhmiin kuin EU:n ja Yhdysvaltojen. Pakotelistan piirissä on tällä hetkellä 190 yksityishenkilöä ja 59 yhteisöä. Samoin Yhdistynyt kuningaskunta on rajoittanut Venäjän ja venäläisten yhteisöjen pääsyä pääoma- ja rahoitusmarkkinoilleen sekä asettanut korkean teknologian tuotteiden vientikieltoja. Mitä seuraavaksi? Ukrainan sodan pitkittyessä on mahdollista, että Venäjä tulee asettamaan länsimaille vastapakotteita. Esimerkiksi lentotilojen sulkemiseen venäläiseltä lentoliikenteeltä Venäjä on vastannut sulkemalla oman lentotilansa vastaavalla tavalla. Vastapakotteiden vaikutus olisi todennäköisesti kovin vientiyrityksiin ja energiasektoriin. Myös pidemmällä aikavälillä Venäjän kauppaan tulee liittymään aiempaa suurempaa epävarmuutta. Epävarmuus tulee heijastumaan koko yritysten arvoketjuun, esimerkiksi hankintaan, toimitussopimuksiin ja investointeihin. Tilanteen pitkittyessä yhä useampi yritys joutuu todennäköisesti arvioimaan erilaisista sopimuksista irtautumisen mahdollisuutta. Tulemme myös mahdollisesti näkemään yhä useamman ulkomaisen yrityksen vetäytyvän Venäjän markkinoilta.  

    Published: 1.3.2022