1. Post

   Kokemus karttuu nykypäivän työelämässä eri tavoin kuin ennen

   Näin minua ohjeisti 2000-luvun alkupuolella silloinen esihenkilöni – jota toki vielä silloin kutsuttiin esimieheksi. Vuosien varrella olen ymmärtänyt tämän ohjeen arvon ja noudatankin sitä nykyään järjestelmällisesti. Toki ohjeen arvon ymmärtäminen vaati sen, että eräänkin kerran viimeistelin pöytäkirjaa iltamyöhään hajanaisten muistiinpanojeni pohjalta muistellen kiivaasti, mitä neuvotteluihin osallistuneet missäkin kohdassa sanoivat. Kokeneet työntekijät ovat useiden työpaikkojen selkäranka. Tiedätte varmasti, keitä tarkoitan: Pitkän työuran tehneitä luottopelaajia, jotka tietävät, mikä toimii ja etenkin sen, mikä ei toimi. He osaavat ennakoida ja hyödyntää kokemuksen tuomaa tietotaitoa. Työuransa alkupuolella oleville vanhempien kollegoiden opit ovat oikeita kultahippuja, joiden todellinen arvo kirkastuu opin saaneelle usein vasta työuran myöhemmässä vaiheessa. Työelämä on muuttunut: Koko työuran kestävät kokoaikaiset työsuhteet ovat entistä harvemmassa, ja työnteon muodot monipuolistuvat. Suuri irtisanoutumisaalto leviää ympäri maailmaa ja sen sanotaan näkyvän jo Suomessakin. Kiire ja etenkin sen tuntu kasvavat, ja etätyön lisääntyminen vähentää kohtaamisia työpaikalla. Nämä seikat yksittäin ja yhdessä johtavat herkästi siihen, että vastaavanlaista yhteen työpaikkaan ja sen käytäntöihin sidottua kokemusta ei enää synny, eikä työpaikan arjessa ole sijaa sellaisille kohtaamisille, joissa kokemus siirtyy luontevasti henkilöltä toiselle. On löydettävä uusia keinoja kokemuksen kartuttamiseen ja sen jakamiseen eteenpäin työyhteisöissä. Kokemuksia tulisi jakaa entistä joustavammin eri työyhteisöjen välillä ja myös rohkeammin eri toimialojen kesken. Tarvittaessa meidän asianajajien tehtävänä on löytää toimivat ratkaisut siihen, että tämä voidaan toteuttaa aiheuttamatta riskejä kenenkään liiketoiminnalle. Kokemuksien karttumisen varmistaminen ei ole pelkästään työnantajan vastuulla. Uudessa ajassa myös työntekijällä on entistä suurempi vastuu siitä, että hän hyödyntää oppimisen paikat ja jakaa kokemuksiaan eteenpäin.

   Published: 1.9.2022

2. Post

   Tekoälyasetus ja kuluttajansuoja – oletko valmis?

   Tekoälyn määritelmä ja tekoälyasetus kuluttajansuojan näkökulmasta Perinteisenä ongelmana on pidetty sitä, että tekoälyä on vaikea määritellä – ainakaan tyhjentävästi. Asetuksessa määritelty tekoäly on ohjelmisto, joka voi tuottaa tiettyjen ihmisen määrittelemien tavoitteiden saavuttamiseksi tuloksia, kuten sisältöjä, ennusteita, suosituksia tai päätöksiä, jotka vaikuttavat ympäristöihin, joiden kanssa järjestelmät ovat vuorovaikutuksessa . Tekoälyä ei sellaisenaan kuitenkaan tarjota kuluttajalle, vaan kyseessä on tuote, tavara tai palvelu, jota ohjaavat kehittyneet algoritmit ja ohjelmistot. Asetusehdotus ei sinällään luo uusia oikeuksia kuluttajille eikä muodosta uusia valitusmenettelyitä. Ehdotuksen mukaan esimerkiksi haitalliset menettelyt ja järjestelmät, jotka eivät istu säädösehdotuksessa määriteltyjen kiellettyjen menetelmien alaan, kuuluisivat yleisen tietosuoja- ja kuluttajansuojasääntelyn alaan. Ehdotuksessa keskitytäänkin lähinnä määrittelemään tietyt kielletyt menettelyt (prohibited practices) ja tiukemman sääntelyn kohteena olevat järjestelmät (high-risk systems). Menettelyjä tarkastellaan sekä toimiala- että sektoripohjaisesti. Kielletyt menettelyt Ehdotuksen mukaisiin kiellettyihin menettelyihin lukeutuvat sellaiset tekoälyjärjestelmät, joiden käytöstä aiheutuvaa riskiä ei voida hyväksyä. Tällaiset järjestelmät aiheuttavat niin selvää uhkaa ihmisten turvallisuudelle, oikeuksille ja toimeentulolle, että niiden käyttö kielletään ehdotuksessa kokonaan. Kiellettyjä järjestelmiä olisivatkin esimerkiksi henkilön käyttäytymiseen vaikuttavat manipuloivat subliminaaliset tekniikat, joita henkilö ei havaitse tietoisesti ja jotka aiheuttavat tai todennäköisesti aiheuttavat fyysistä tai psyykkistä haittaa. Kiellettyjä olisivat myös eräät sosiaalista pisteytystä käyttävät järjestelmät, sillä niiden katsotaan olevan EU:n perusarvojen vastaisia ja voivan johtaa syrjintään. Tiukemman sääntelyn järjestelmät Asetusehdotuksessa suuren riskin kategoriaan luokitellaan sellaiset tekoälyjärjestelmät, jotka on tarkoitettu toimimaan esimerkiksi tuotteen turvakomponenttina tai joita tietyillä aloilla käytetään ja joihin liittyy esimerkiksi terveys- ja turvallisuushaitan riski. Ehdotuksessa lueteltuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä ovat muun muassa sellaiset järjestelmät, joita käytetään turvakomponentteina esimerkiksi vesi-, kaasu-, lämmitys- ja sähköhuollon hallinnassa ja toiminnassa sekä olennaisten yksityisten ja julkisten palveluiden yhteydessä yksityishenkilöiden luottokelpoisuuden arvioinnissa. Tiukemman sääntelyn piiriin kuuluvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien tarjoajien velvollisuuksista säädetään asetusehdotuksen 16 artiklassa. Tällaisia tekoälyjärjestelmiä tarjoavien yritysten on esimerkiksi: Tiedonantovelvollisuus Tiedonantovelvoite on jo itsessään keskeinen osa kuluttajansuojan yleisiä periaatteita. Tiedonantovelvollisuus tekoälyn hyödyntämisen yhteydessä on näin ollen myös yleinen periaate kaikkien kuluttajiin vaikuttavien tekoälyjärjestelmien kohdalla. Kuluttajien saatavilla on siis oltava riittävissä määrin selkeää, oikea-aikaista ja helposti saatavilla olevaa tietoa tekoälyjärjestelmän olemassaolosta, sen päättelyprosesseista, mahdollisista lopputuloksista ja vaikutuksista kuluttajiin. Kuluttajia tulee informoida lisäksi siitä, miten järjestelmän toimintaa on mahdollista pyytää tarkistettavaksi tai korjattavaksi ja miten on mahdollista saada yhteyttä päätösvaltaiseen ihmiseen. Kuluttajia tulee myös ohjeistaa siitä, miten asian voi riitauttaa. Tekoälysääntely täydentyy vielä Tekoälyasetuksen on tarkoitus olla osa uutta suurempaa kokonaisuutta, jonka kaikki osat eivät vielä ole tiedossa. Esimerkiksi tekoälyn vastuukysymyksistä tullaan antamaan erillinen ehdotus, joka oletettavasti omalta osaltaan on sovellettavissa kuluttajansuojaan. Ehdotuksessa on myös useita liittymäkohtia voimassa olevaan EU-sääntelyyn, kuten tietosuoja- ja markkinavalvontasääntelyyn sekä yleiseen elinkeinoharjoittajia velvoittavaan EU:n kuluttajansuojaoikeudelliseen sääntelyyn. Lähteet: KKV Lausunto U 28/2021 Euroopan komission tekoälysäädösehdotus  

   Published: 29.8.2022

3. Post

   Tärkein voimavaramme on ihmiset – Etulaari tukee asiantuntijoitamme erilaisissa elämäntilanteissa

   Joustavat toimintatavat tukevat asiantuntijatyötä ja hyvinvointia Elämäntilanteita on yhtä monta kuin on cassulaisiakin: on opiskelijoita ja pitkän uran tehneitä, perheettömiä ja perheellisiä, on ruuhkavuosia ja huolenpitoa ikääntyneistä läheisistä. Myös työroolit vaihtelevat, samoin tavat tehdä töitä: joskus kaipaa hiljaista etäilyä kotona, toisinaan enemmän vilskettä ja suunnittelemattomia kohtaamisia toimistolla. Olipa elämäntilanne millainen tahansa ja tekipä töitä miten vaan, pyrimme järjestämään työlle ja hyvinvoinnille parhaan mahdollisen tuen. Castrén & Snellmanilla työ joustaa tekijöidensä mukaan: tiimien kesken sovittava etätyökäytäntö tuo arkeen joustavuutta ja mahdollistaa työnteon erilaisissa elämäntilanteissa - aamuvirkut voivat aloittaa jo ennen kahdeksaa, ja pienten lasten vanhemmat ehtivät viedä lapsen päivähoitoon rauhassa ennen töiden aloittamista. Töitä voi tehdä toimistolla, kotona, junassa tai vaikkapa kesäpäivänä laiturinnokasta. Etulaari mahdollistaa omien mieltymysten mukaiset henkilöstöedut Jotta hyvinvoinnin tukeminen ei jäisi vain työn rakenteisiin ja toimistotiloihin, Castrén & Snellmanilla kehitettiin ja otettiin viime vuonna käyttöön Etulaari, joka on henkilöstölle rakennettu laaja etujen valikoima ja jonka tehtävä on tukea työhyvinvointia sekä työn ja muun elämän tasapainoa joustavasti kaikenlaisissa elämäntilanteissa ja elämänvaiheissa. Etulaari syntyi tavoitteesta luoda jotain ihan uutta – etumalli, jossa asiantuntijamme voivat itse vaikuttaa siihen, mitä etuja valitsevat. Uusia etuja tulee jatkuvasti markkinoille, ja samat edut eivät palvele kaikkien arkea ja hyvinvointia. Halusimme luoda etupaketin, josta jokainen voi itse valita omaan elämäntilanteeseensa ja omien mieltymystensä mukaiset edut. Käytännössä Etulaari toimii niin, että kerran vuodessa vakituisessa työsuhteessa työskentelevät asiantuntijat valitsevat itselleen henkilöstöedut tulevalle vuodelle Etulaarin valikoimasta. Etulaarissa valittavia etuja on yli kymmenen: on perinteisemmät lounas-, virike- ja puhelinedut, mutta myös uudempia ja harvinaisempia etuja, kuten ikääntyneille omaisille tarkoitettu Seurana-palvelu sekä koulu- ja lukioikäisten lisäopetuspalvelu Tutorhouse. Jos kaipaa tukea kodin ja toimiston välillä kulkemiseen, voi valita julkisen liikenteen työmatkaedun tai työsuhdepolkupyörän. Jos taas päättää panostaa fyysiseen terveyteen ja hyvinvointiin, voi napata itselleen esimerkiksi hierontaedun sekä hammashoitoedun. Mikä parasta, Etulaariin on helppo lisätä uusia etuja ajan mittaan ja se joustaa, kun elämä muuttuu. Esimerkiksi kun koronapandemia vei asiantuntijat etätöihin ja kotikeittiöön, lounasedun määrää saattoi vähentää ja valita tilalle jotain muuta uutta hybridityötä tukevaa. Työelämän jousto vahvistaa yhteisön moninaisuutta Yrityksemme tärkein voimavara on hyvinvoivat ihmiset, ja haluamme, että meillä voi työskennellä erilaiset asiantuntijat taustasta ja elämäntilanteesta riippumatta. Tähän tavoitteeseen vastaa omalta osaltaan myös Etulaari: Etulaari tarjoaa paitsi laajan kattauksen henkilöstöetuja myös mahdollisuuden muuttaa valintoja vuosittain. Jos elämässä jokin palanen olennaisesti muuttuu, myös etuja voi sen mukaan valikoida parhaaksi katsomallaan tavalla. Etulaari on kuitenkin vasta alku. Kehitämme Etulaaria, henkilöstöetujamme ja työskentelytapojamme jatkuvasti vuorovaikutuksessa cassulaisten kanssa, uusia kestäviä menestystarinoita luoden.

   Published: 29.8.2022

4. Post

   Yritysten kannattaa tuntea perhevapaat – viimeistään nyt

   Uudistuksen  myötä vanhempainvapaapäivien määrä kasvaa ja vapaiden käytön joustavuus lisääntyy. Todennäköisesti myös miesten perhevapaat yleistyvät. Vaikka kehityssuunta on erittäin kannatettava, harvoin mikään muutos kuitenkaan tapahtuu ilmaiseksi. On selvää, että uudistus tulee lisäämään työnantajien kustannuksia. Kela korvaa perhevapaista aiheutuvia kustannuksia työnantajille useilla eri tavoilla. Näistä korvauksista huolimatta osa perhevapaista aiheutuvista välittömistä kustannuksista ja erityisesti välilliset kustannukset jäävät työnantajien ja työyhteisöjen vastattavaksi. Lisäksi paineet siihen, että etenkin miesten perhevapaiden palkallisuutta pidennettäisiin nykyisestä, tulevat varmasti lisääntymään työehtosopimusneuvotteluissa ja työpaikoilla. Keskusteluun nousevat entistä useammin myös tilanteet, joissa perhevapaisiin ei suhtauduta myönteisesti. Työnantajilla on edessään tasapainottelua: vaa’an toisessa kupissa ovat kustannukset perhevapaista ja toisessa taas tasa-arvon edistäminen, perheystävällisyys ja joustavuus. Kaikki asioita, joita työntekijät arvostavat enenevissä määrin. Kilpailu parhaista osaajista on kiristynyt eikä heitä ole varaa menettää. Mikä olisi hyvästien hintalappu? Jos ja kun perhevapaapäivien määrä kasvaa ja yhä useampi haluaa pitää niitä, on hyvä muistaa myös työsopimuslain säännökset perhevapaalta töihin palaavan oikeuksiin liittyen. Käytännön arjessa törmää edelleen siihen luuloon, että työntekijällä olisi aina ehdoton oikeus palata täsmälleen samaan työtehtävään, josta hän jäi perhevapaalle. Työsopimuslain mukaan työntekijällä on ensisijaisesti oikeus palata perhevapaalta aikaisempaan työhönsä. Tämä ei nykypäivän nopeasti muuttuvassa työelämässä aina ole mahdollista eikä automaattisesti tarkoita, että työnantajan toiminnassa olisi mitään moitittavaa. Jos aiempaan työhön palaaminen ei ole mahdollista, työntekijällä on oikeus sitä vastaavaan työhön tai muuhun työsopimuksensa mukaiseen työhön. Ellei mitään näistä töistä ole enää tarjolla, tilanteeseen sovelletaan vastaavia lainsäädännön menettelytapoja kuin muihinkin työntekijöihin. Sekä työntekijän että työnantajana kannattaa ymmärtää vastuunsa ja oikeutensa – myös perhevapaan kohdalla.

   Published: 13.6.2022

5. Post

   Erikoissijoitusrahasto toimii myös suljettuna rahastona – kiinnitä suunnittelussa huomiota erityissääntelyn vaikutuksiin

   Mikä on erikoissijoitusrahasto? Erikoissijoitusrahastojen perustaminen on ollut mahdollista vuodesta 1996 alkaen. Monenlaiset sääntelyrajoitteet vaikeuttivat käytännössä erikoissijoitusrahastoihin liittyviä tuotekehitysmahdollisuuksia. Erikoissijoitusrahastot ovat vanhastaan tyypillisesti olleet lähes UCITS-rahastojen kaltaisia ja niissä on esimerkiksi poikettu UCITS-rahastojen hajautussäännöistä vain vähän. Kuitenkin vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain voimaantulon jälkeen myös suljettujen erikoissijoitusrahastojen perustaminen on ollut mahdollista. Erikoissijoitusrahastot ovat yksi vaihtoehtorahastojen oikeudellinen rakenne ja niistä säädetään vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa. Erikoissijoitusrahasto on sopimusperusteinen vaihtoehtorahasto, joka ei ole oikeushenkilö. Erikoissijoitusrahaston sijoitustoiminnasta ja hallinnosta vastaa vaihtoehtorahaston hoitaja, joka ei kuitenkaan omista hoitamiaan erikoissijoitusrahastoja, vaan omistusoikeus erikoissijoitusrahaston varoihin on siihen sijoittaneilla henkilöillä, yhteisöillä ja muilla oikeudellisilla järjestelyillä. Erikoissijoitusrahasto jakautuu keskenään yhtäläisiin osiin eli rahasto-osuuksiin, jotka tuottavat tasavertaiset oikeudet rahastossa olevaan pääomaan. Osuudet voidaan jakaa edelleen murto-osiin. Erikoissijoitusrahasto ei voi itsenäisesti tehdä oikeustoimia, vaan oikeustoimen tekee vaihtoehtorahaston hoitaja edustaen kyseistä erikoissijoitusrahastoa. Yleisesti ottaen vaihtoehtorahastojen sijoitustoiminnan sääntely on hyvin niukkaa, ja sääntely kohdistuu ensisijaisesti vaihtoehtorahaston hoitajaan. Erikoissijoitusrahasto poikkeaa muussa oikeudellisessa rakenteessa perustettavista vaihtoehtorahastoista siten, että sen sijoituspolitiikkaa on säännelty tarkemmin verrattuna muihin oikeudellisiin muotoihin. Toisaalta se poikkeaa muun muotoisista vaihtoehtorahastoista myös verokohtelunsa puolesta, sillä Suomessa verotus määrittyy oikeudellisen muodon perusteella. Erikoissijoitusrahastolle on myös ominaista, että siihen sovelletaan tiettyjä sijoitusrahastolain säännöksiä, kuten tiettyjä rahaston hoitamista ja arvonlaskentaa koskevia säännöksiä. Suljettu erikoissijoitusrahasto soveltuu laajasti eri tarpeisiin Suljetut rahastot, joista rahasto-osuuksien lunastaminen ei ole mahdollista, on Suomessa tyypillisesti perustettu kommandiittiyhtiömuodossa. Se soveltuu yksityisoikeudellisen joustavuutensa takia verrattain hyvin suljettujen rahastojen tarpeisiin. Kommandiittiyhtiömuodossa on kuitenkin tiettyjä ominaisuuksia, jotka eivät ole optimaalisia rahastotoiminnan tarpeisiin. Näitä ovat esimerkiksi verrattain raskas hallinto ja monimutkainen dokumentaatio. Viime aikoina suljetussa muodossa perustetut erikoissijoitusrahastot ovat hiljalleen alkaneet yleistyä Suomessa. Erikoissijoitusrahasto soveltuu laajasti eri sijoitusstrategioilla toimiviin rahastoihin, kuten esimerkiksi perinteisiin pääomarahastoihin, mutta myös esimerkiksi syöttörahastoksi tai rahastojen rahastoksi. Perustaminen on kommandiittiyhtiörakennetta suoraviivaisempaa     Erikoissijoitusrahasto perustetaan vaihtoehtorahastojen hoitajan hallituksen päätöksellä. Perustaminen on suoraviivaisempaa kuin kommandiittiyhtiömuotoisen rahaston perustaminen, jota varten perustetaan osakeyhtiö vastuunalaiseksi yhtiömieheksi. Tyypillisesti kommandiittiyhtiömuotoisissa rahastoissa riskienhallinnallisten syiden takia jokaista rahastoa varten perustetaan erillinen vastuunalainen yhtiömies (ns. General Partner eli GP-yhtiö). Useiden GP-yhtiöiden hallinnointi voi aiheuttaa haasteita hoidettavien rahastojen lukumäärän kasvaessa. Erikoissijoitusrahastossa ei puolestaan ole laisinkaan GP-yhtiötä, vaan vaihtoehtorahaston hoitaja voi perustaa useita erikoissijoitusrahastoja tai niiden alarahastoja, mikä tarjoaa hallintoon synergiaetuja. Erikoissijoitusrahaston varat ja velvoitteet on suoraan lain nojalla erotettu vaihtoehtorahaston hoitajasta, jolloin vaihtoehtorahaston hoitaja ei voi joutua vastuuseen erikoissijoitusrahaston velvoitteista eivätkä rahasto-osuudenomistajat voi joutua vastuuseen vaihtoehtorahaston hoitajan velvoitteista. Yksinkertainen yhtiörakenne tekee hallinnoinnista tehokkaampaa Yksinkertaisen yhtiörakenteen takia erikoissijoitusrahaston hallinnointi on tehokkaampaa kuin kommandiittiyhtiön. Tähän vaikuttaa myös se, että sijoittajien muutoksista ei ole velvollisuutta tehdä kaupparekisteri-ilmoituksia. Erikoissijoitusrahaston säännöissä voidaan määrätä suljettujen rahastojen hallinnon tyypillisistä elementeistä, kuten sijoittajien äänioikeuksista erikseen sovituissa asioissa sekä sijoitusneuvostosta. Erikoissijoitusrahasto mahdollistaa myös alarahastorakenteen, joka ei ole kommandiittiyhtiössä mahdollinen. Alarahastorakenteella on mahdollista saada hallinnointiin entistä enemmän mittakaavaetuja. Selkeämpi dokumentaatio joustavoittaa rahaston hallinnointia Erikoissijoitusrahaston perustamisasiakirjana toimivat rahaston säännöt. Kommandiittiyhtiöihin liittyvää erikoisuutta eli julkista yhtiösopimusta, joka on yksityiskohtaisen rahastosopimuksen tiivistelmä, ei tarvita. Erikoissijoitusrahaston säännöt eivät ole julkinen asiakirja. Suljetussa erikoissijoitusrahastossa on mahdollista sopia tiettyjen sijoittajien erityiskohtelusta vastaavalla tavalla kuin kommandiittiyhtiömuotoisissa rahastoissa. Tämä on tärkeää, jotta eri sijoittajaryhmien erityistarpeet voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon. Erikoissijoitusrahastosta voidaan laatia myös rahastoesite. Suljetuissa erikoissijoitusrahastoissa sijoittajat antavat sijoitussitoumuksensa yleensä erillisellä merkintäsopimuksella. Rahaston erityispiirteet tarjoavat uusia mahdollisuuksia myös sen markkinointiin Yksinkertaisen rakenteensa takia erikoissijoitusrahasto voi olla helpommin markkinoitavissa ei-ammattimaisille sijoittajille. Tietyt sijoittajaryhmät arvostavat myös sitä, että erikoissijoitusrahaston osuudenomistajien identiteetti ei ole julkista tietoa, toisin kuin kommandiittiyhtiömuotoisen rahaston sijoittajien nimet. Erikoissijoitusrahasto soveltuu usein sellaisille sijoittajaryhmille, joiden ei verotuksellisista tai muista syistä kannata sijoittaa kommandiittiyhtiömuotoiseen rahastoon. Tällöin on mahdollista, että erikoissijoitusrahaston käyttämisellä kyetään välttämään tiettyjä erityisiä sijoittajaryhmiä varten räätälöidyn syöttörahaston (kuten esimerkiksi voitonjakolainoitetun kommandiittiyhtiön) perustaminen, mikä tuo kustannussäästöjä ja virtaviivaistaa hallinnointia. Jotkut sijoittajaryhmät voivat myös vastuullisuusnäkökulmien takia vieroksua komplisoituja verokohtelun optimointiin pyrkiviä syöttörahastorakenteita, mikä on lisännyt kiinnostusta erikoissijoitusrahastoa kohtaan. Alarahastorakenne tarjoaa strukturointiin myös vaihtoehtoja, joita ei ole Suomessa aiemmin hyödynnetty. Erityissääntelyn vaikutukset kannattaa ottaa rahastorakenteen suunnittelussa huomioon Lukuisista eduistaan huolimatta erikoissijoitusrahastoja koskevan erityissääntelyn vaikutukset on suositeltavaa ottaa rahastorakenteen suunnittelussa huomioon. Erikoissijoitusrahastoja koskeva sääntely vähentää tarvetta määrätä kaikista asioista yksityiskohtaisesti rahaston säännöissä, mutta toisaalta se asettaa rahaston toiminnalle tietyt reunaehdot. Suljetuissa erikoissijoitusrahastoissa tavallisesti pohdintaa vaativia asioita ovat esimerkiksi sijoittajien lukumäärää koskevan sääntelyn vaikutus, tuotonjaon organisoimistavat sekä erikoissijoitusrahaston osuuspohjaisen järjestelmän sovittaminen rahaston tarpeisiin. Huolellisella rahastorakenteen suunnittelulla ja sääntöjen innovatiivisella kehittämisellä erikoissijoitusrahasto saadaan mukautumaan suljetun rahaston tarpeisiin siten, että lopputuloksesta on mahdollista saada varteenotettava vaihtoehto kommandiittiyhtiömuotoisen rahaston perustamiselle.

   Published: 8.6.2022

6. Post

   Vihreän siirtymän investointeja suunnitellaan vauhditettavan antamalla niille väliaikainen etusija lupamenettelyissä ja kiirehtimällä valitusasioita

   Lakimuutosten tavoitteena on edistää vihreää siirtymää ja sen edellyttämien investointien toteutumista vauhdittamalla niitä koskevien lupahakemusten käsittelyä aluehallintovirastoissa sekä valitusten käsittelyä hallintotuomioistuimissa. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2023. Etusija lupamenettelyissä Ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupahakemus käsiteltäisiin luvanhakijan pyynnöstä menettelyllisesti etusijalla ja siten nopeammin aluehallintovirastossa, jos hanke edistää vihreää siirtymää. Laissa lueteltaisiin tyhjentävästi ne vihreää siirtymää edistävät hankkeet, joita koskeville hakemuksille voitaisiin myöntää menettelyllinen etusija suhteessa muihin ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisiin lupahakemuksiin. Etusija koskisi uusiutuvan energian hankkeita, teollisuuden sähköistämishankkeita, vedyn valmistusta ja hyödyntämistä, hiilidioksidin talteenottoa, hyödyntämistä ja varastointia sekä akkutehtaita ja akkumateriaalien valmistusta, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Etusijan soveltamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että luvanhakija kykenee osoittamaan riittävällä selvityksellä, että toiminnassa otetaan huomioon ei merkittävää haittaa ‑periaate ( do no significant harm, DNSH ). Luvanhakijan tulisi kirjallisessa selvityksessä arvioida, aiheutuuko toiminnasta merkittävää haittaa EU:n taksonomia-asetuksen ((EU) 2020/852) mukaisille ympäristötavoitteille, joita ovat ilmastonmuutoksen hillintä, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu, siirtyminen kiertotalouteen, ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen (ns. DNSH-arviointi). Vaatimusta on perusteltu sillä, että menettelyllisellä etusijalla pyrittäisiin osaltaan luomaan kannustimia DNSH‑periaatteen huomioon ottavien investointien toteuttamiseen. Ympäristöministeriön ehdotuksessa ei kuitenkaan ole esitetty yksiselitteisesti, miten yhtäältä luvanhakijan tulisi osoittaa DNSH-periaatteen noudattaminen tai toisaalta viranomaisen se todentaa. Ehdotuksessa viitataan ensinnäkin taksonomia-asetuksen mukaisiin ympäristötavoitteisiin, mutta ei suoraan taksonomia-asetuksen DNSH-arviointiin. Perustelujen mukaan DNSH-arviointi tulisi kuitenkin sovellettavaksi ja arviointikysymykset vastaisivat taksonomia-asetuksen yleisiä DNSH-arviointiperiaatteita. Taksonomia-asetuksen nojalla annettaviin delegoituihin asetuksiin, joissa säädetään täydentävistä teknisistä arviointikriteereistä, ehdotuksessa ei suoraan viitata. Luvanhakija voisi toisaalta myös hyödyntää EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen ( Recovery and Recilience Facility, RRF ) mukaisen rahoituksen haussa käytettyä arviointia, mikäli sillä pystyttäisiin riittävästi selvittämään, että toiminnassa otetaan huomioon DNSH-periaate. Myös elpymis- ja palautumistukivälineen puolella DNSH-periaate juontaa juurensa taksonomia-asetuksesta, mutta Euroopan komissio on antanut erilliset tekniset ohjeet DNSH-periaatteen soveltamisesta tukivälineen osalta. Kansallisen RRF-suunnitelman hankkeita varten Suomen ympäristökeskus (Syke) on laatinut erillisen ohjeen DNSH-arvioinnista. Ehdotuksen selventäminen sovellettavien arviointikriteerien osalta helpottaisi sekä luvanhakijan että viranomaisen työtä. Mikäli näin ei tehdä, on vaarana, että epäselvät arviointikriteerit aiheuttavat luvanhakijalle hallinnollisen taakan ja pidentävät viranomaisten käsittelyaikoja, toimien siten lakimuutosten vihreän siirtymän edistämisen tavoitetta vastaan. Esityksen mukaan käytännössä aluehallintovirasto ilmoittaisi luvanhakijalle siitä, sovelletaanko hakemukseen menettelyllistä etusijaa. Luvanhakijalla ei olisi mahdollisuutta hakea erikseen muutosta aluehallintoviraston ratkaisuun, vaan ratkaisusta saisi valittaa vain pääasiassa tehtävän lupapäätöksen yhteydessä. Muutoksenhakumahdollisuutta vasta käsittelyn päätyttyä ei voida pitää tehokkaana. Esityksessä viitataan kuitenkin tämän osalta luvanhakijan mahdollisuuteen pyytää uudelleen menettelyllistä etusijaa sekä täydentää DNSH-periaatteen huomioon ottamista koskevaa selvitystään käsittelyn kuluessa. Etusijamenettelyä sovellettaisiin aluehallintovirastoissa lakimuutosten voimaantulosta vuoden 2025 loppuun asti. Luvanhakija voisi pyytää menettelyllisen etusijan antamista myös sellaisen lupa-asian käsittelyyn, joka on jo vireillä lain tullessa voimaan.  Valitusten kiireellinen käsittely hallintotuomioistuimissa Hallintotuomioistuimessa käsiteltäisiin viran puolesta kiireellisenä valitusasiat, jotka koskevat ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisia lupapäätöksiä, jotka aluehallintoviranomainen on ratkaisut noudattaen käsittelyssä edellä mainittua menettelyllistä etusijaa. Tällä varmistettaisiin, että kiireellisenä käsiteltäväksi tarkoitetut lupa-asiat käsiteltäisiin kiireellisenä myös muutoksenhaun yhteydessä sen nopeuttamiseksi. Ehdotuksessa ei kuitenkaan ole käsitelty sitä, miten oikeus hakea muutosta aluehallintoviraston menettelyllistä etusijaa koskevaan käsittelyratkaisuun pääasian yhteydessä huomioidaan hallintotuomioistuimissa. Valmisteilla olevalla lakimuutoksella lisättäisiin myös maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) säännökset, joiden perusteella uusiutuvan energiantuotannon kannalta merkittävänä pidettävää asemakaavaa koskeva valitus sekä tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa koskeva valitus käsiteltäisiin kiireellisinä hallintotuomioistuimisissa. Kiireellistä käsittelyä sovellettaisiin hallintotuomioistuimissa lakimuutosten voimaantulosta vuoden 2027 loppuun asti.   Matias Wallgren Sanna-Mari Seppälä Kanerva Sunila Laura Aitala

   Published: 3.6.2022

7. Post

   Uudella ilmastolailla pyritään hiilineutraaliuteen

   Ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä Uuden ilmastolain mukaisessa ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmässä määritetään kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisen, nielujen vahvistamisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tavoitteet sekä niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet eri hallinnonaloilla. Uutena elementtinä sääntelyyn lisättiin edellä mainittujen nielujen vahvistamista koskeva tavoite. Suunnittelujärjestelmään kuuluu niin nykyisin voimassa olevan kuin uuden ilmastolain mukaan pitkän aikavälin suunnitelma, keskipitkän aikavälin suunnitelma sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva suunnitelma. Uudella ilmastolailla suunnittelujärjestelmään lisättiin vähintään joka toinen vaalikausi laadittava maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma. Uudet ilmastotavoitteet Uudessa ilmastolaissa säädetään myös uusista ilmastotavoitteista. Lain ja sen mukaisen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteena on osaltaan varmistaa, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraaliudella tarkoitetaan sitä, että kasvihuonekaasujen päästöt ovat enintään yhtä suuret kuin poistumat.   Uudessa ilmastolaissa säädetään myös uusista päästövähennystavoitteista vuosille 2030 ja 2040. Tavoitteena on, että taakanjako- ja päästökauppasektorin kasvihuonekaasujen päästöt vähentyvät vuoteen 2030 mennessä vähintään 60 prosenttia ja vuoteen 2040 mennessä vähintään 80 prosenttia verrattuna vuoteen 1990. Nykyisin voimassa olevassa ilmastolaissa vuodelle 2050 asetettua 80 prosentin päästövähennystavoitetta päivitettiin uuteen ilmastolakiin niin, että tavoitteena on edellä mainittujen sektorien päästöjen vähentyminen vuoteen 2050 mennessä vähintään 90 prosentilla, mutta pyrkien 95 prosenttiin, verrattuna vuoteen 1990. Lakia täydennetään vielä Ympäristöministeriössä valmistellaan vielä muutosta, jolla lisättäisiin lakiin velvoite laatia ilmastosuunnitelmat kunta-, seutu- tai maakuntatasolla. Lakiin on tarkoitus myös lisätä säännös, jonka perusteella ilmastolain mukaisiin valtioneuvoston päätöksiin voisi hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Eduskunta edellyttää, että kyseisistä säännöksistä annetaan hallituksen esitys marraskuun 2022 loppuun mennessä. Ilmastolaki ohjaa hallinnon toimintaa Nykyisin voimassa oleva ja uusi ilmastolaki koskevat Suomen ilmastopolitiikan suunnittelua ja sen toteutumisen seurantaa eli viranomaisten toimintaa. Seuraamme luonnollisesti tiiviisti ilmastolain uudistuksen jatkovalmistelua sekä sitä, miten kiristyvät ilmastotavoitteet heijastuvat aineelliseen, suoraan yritysten toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöön.

   Published: 30.5.2022

8. Post

   Ekologinen kompensaatio – haasteet ja mahdollisuudet

   Luonnonsuojelulainsäädännön kokonaisuudistus on parhaillaan käynnissä. Luonnonsuojelulakia koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 12.5.2022, ja uuden lain on tarkoitus tulla voimaan 1.6.2023. Yksi lakiin ehdotettu kokonaan uusi lisäys on herättänyt jo ennakkoon paljon keskustelua. Se koskee niin sanottua vapaaehtoista ekologista kompensaatiota. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan ehdotetun luonnonsuojelulain mukaan ” eliölajeille ja luontotyypeille aiheutettavien heikennysten hyvittämistä parantamalla eliölajien ja luontotyyppien tilaa heikennysalueen ulkopuolella, kun heikennyksiä on ensisijaisesti vältetty, toissijaisesti minimoitu ja, jos mahdollista, heikennettyjen eliölajien ja luontotyyppien tilaa on ennallistettu heikennysalueella ”. Luontotyypille tai eliölajin elinympäristölle aiheutuva heikennys korvataan vähintään täysimääräisesti . Hyvittävien toimenpiteiden viranomaisvarmennusta haetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Kompensaatiossa on noudatettava lisäisyyden vaatimusta, jonka mukaan hyvityksen toteuttaminen ei saa perustua jo olemassa olevaan lainsäädäntöön tai muuhun velvoitteeseen. Jos hallituksen esitys hyväksytään nykyisessä muodossaan, uuteen luonnonsuojelulakiin tulee myös omaa sääntelyä vapaaehtoisesta luonnonarvojen tuottamisesta. Tuotetuille luonnonarvoille olisi mahdollista saada viranomaisvarmennus, ja niitä voitaisiin käyttää vapaaehtoiseen hyvittämiseen. Luonnonarvojen tuottamiseen käytettävät alueet voivat olla laajojakin. Laajoja alueita voidaan käyttää monen eri hankkeen ympäristövaikutusten hyvittämiseen. Tuotettuja luonnonarvoja ei voida suojella luonnonsuojelulain mukaisella viranomaispäätöksellä ilman maanomistajan suostumusta. Mihin vapaaehtoista ekologista kompensaatiota voidaan käyttää? Ekologinen kompensaatio on sisällytetty lakiehdotukseen etenkin tukemaan yritysten kestävän rahoituksen saantia sekä tukemaan yritysten yhteiskuntavastuun osoittamista vastauksena yritysvastuuta korostavaan kasvavaan kehitystrendiin, mutta myös mahdollistamaan maanomistajille uuden liiketoimintamuodon. Luonnonsuojelulain viranomaisvarmennus voi olla omiaan sekä edistämään hyvittävien toimenpiteiden uskottavuutta ja rahoitettavuutta että luomaan maanomistajille uusia liiketoimintamahdollisuuksia.   Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden rahoitusehdoissa näkyy yhä selvemmin sijoittajien ja rahoittajien vaatimus siitä, että lainaa hakevat yritykset kompensoivat ympäristövaikutuksensa. Hallituksen esityksessä mainitaan erityisesti EU:n kestävän rahoituksen taksonomiaa koskeva sääntely ja siihen sisältyvä do no significant harm -edellytys, jonka mukaan silloin, kun taloudellisen toiminnan kestävyyttä arvioidaan ympäristön kannalta, huomiota on kiinnitettävä muun ohella biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemien suojelua ja ennallistamista koskeviin ympäristötavoitteisiin. Luonnonsuojelulain viranomaisvarmennetulla vapaaehtoisella kompensaatiolla yritykset voisivat näin ollen uudella tavalla osoittaa, että hanke täyttää kestävän rahoituksen saannin edellytykset. Sääntelyn toimivuus ja merkitys jää kuitenkin nähtäväksi. Ekologisen kompensaation arviointi tulee edellyttämään viranomaisilta uusia resursseja sekä uudenlaista osaamista. Ekologisen kompensaation riittävyyden arvioinnin käytännön haasteena on luonnon monimutkaisuus ja se, että hyvittävien toimenpiteiden monimuotoisuusvaikutuksiin liittyy aina epävarmuuksia. Ympäristöoikeudessa vakiintunut varovaisuusperiaate, joka ehdotetaan lisättäväksi myös uuteen luonnonsuojelulakiin, tulee varmasti jossakin määrin ohjaamaan tulkintaa tältä osin. Tämä voi osaltaan vaikeuttaa arvioinnin ennakoitavuutta ja läpinäkyvyyttä toiminnanharjoittajien näkökulmasta. Euroopan komission ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön linjausten mukaan varovaisuusperiaatteen soveltamisen tulee aina olla linjassa suhteellisuusperiaatteen kanssa. Vapaaehtoisen ekologisen kompensaation käytännön toimivuus tulee näin ollen riippumaan myös siitä, miten nämä periaatteet näkyvät ympäristöhallinnon hyvittävien toimenpiteiden arvioinnissa ja soveltamiskäytännössä. Uusi luonnonsuojelulaki mahdollistaa myös maanomistajille uuden liiketoimintamuodon – luonnonarvojen tuottamisen. Maanomistajat voivat hakeatuottamiensa luonnonarvojen merkitsemistä kompensaatiorekisteriin, josta toiminnanharjoittajilla on mahdollisuus ostaa niitä käytettäväksi ennakollisena hyvityksenä sovittua maksua vastaan . Jos alue on suuri ja sillä voidaan tuottaa luonnonarvoja, tämä mahdollistaa esimerkiksi Saksasta ja Ruotsista tutun compensation pool -toiminnan, jossa luonnonarvoja tuotetaan ennakkoon ekologista kompensaatiota varten. Tuotettavien luonnonarvojen käyttämisestä hyvityksenä sovitaan vapaaehtoisesti maanomistajan ja toiminnanharjoittajan välillä, mikä osaltaan tuo uusia sopimusoikeudellisia näkökulmia tällä tavoin toteutettaviin hankkeisiin. Luonnonsuojelulain uudistus mahdollistaisi toteutuessaan viranomaisvarmennetun vapaaehtoisen kompensaation ja loisi näin yrityksille uuden tavan toteuttaa yhteiskuntavastuutaan. Toiminnanharjoittajien näkökulmasta on kuitenkin tärkeää, että hyvittäville toimenpiteille asetetut vaatimukset ovat realistisia ja linjassa suhteellisuusperiaatteen kanssa.

   Published: 27.5.2022

9. Post

   Perhevapaauudistus jakaa vapaita tasaisemmin ja lisää perhevapaan määrää

   Perhevapaauudistuksen keskeisinä konkreettisina tavoitteina on, että 1. perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat perheissä tasaisesti molempien vanhempien kesken 2. yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työelämässä vahvistuvat 3. sukupuolten väliset palkkaerot pienenevät. Perhevapaauudistuksen myötä työlainsäädännöstä poistuvat muun muassa nykyiset äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan käsitteet. Niiden tilalle tulevat käsitteet Uudistuksen myötä perhevapaata koskevien päivärahapäivien kokonaismäärä lisääntyy ja päiviä kiintiöidään nykyistä enemmän molemmille vanhemmille. Perhevapaauudistus sisältää myös muutoksia, jotka liittyvät muun muassa raskaana olevan ja äskettäin synnyttäneen työntekijän suojeluun, osittaiseen vanhempainvapaaseen ja omaishoitovapaaseen. Käsittelemme tässä kirjoituksessa uudistuksen kannalta merkittävimpiä raskaus- ja vanhempainvapaaseen liittyviä muutoksia. Vapaiden pituudet perustuvat sairausvakuutuslakiin Raskaus- ja vanhempainvapaiden kestot on nykylakia vastaavalla tavalla sidottu sairausvakuutuslakiin perustuvien raskaus- ja vanhempainrahakausien kestoihin. Työntekijä on siten vanhempainvapaan ajalta oikeutettu ansiosidonnaiseen vanhempainrahaan ja raskausvapaan ajalta ansiosidonnaiseen raskausrahaan. Vapaiden pitämiseen liittyvät rajoitukset määräytyvät jatkossakin työsopimuslain mukaan. Raskausvapaa Työntekijällä on jatkossa oikeus 40 arkipäivän yhtäjaksoiseen raskausvapaaseen . Työntekijän raskausvapaa alkaa nykylakia vastaavalla tavalla 30 arkipäivää ennen lapsen laskettua synnytysaikaa, elleivät työnantaja ja työntekijä sovi vapaan aloittamisesta myöhempänä ajankohtana. Raskausvapaa on kuitenkin aloitettava viimeistään 14 arkipäivää ennen lapsen laskettua synnytysaikaa. Jos lapsi syntyy ennenaikaisesti yli 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa, on työntekijällä oikeus raskausvapaaseen jo lapsen syntymästä alkaen. Vanhempainvapaa Vanhemmilla on jatkossa oikeus lapsen syntymän tai adoption perusteella enintään 320 arkipäivän vanhempainvapaaseen . Oikeus vanhempainvapaapäiviin jakaantuu kuitenkin tasan vanhempien kesken eli molemmilla vanhemmilla on käytössään 160 arkipäivän vanhempainvapaakiintiö. Vanhempi voi halutessaan luovuttaa omasta vanhempainvapaakiintiöstään toiselle vanhemmalle, lapsen muulle huoltajalle, puolisolleen tai toisen vanhemman puolisolle enintään 63 vanhempainvapaapäivää. Vanhempainvapaapäivien määrät ovat pääsääntöisesti lapsikohtaisia, ja ne on käytettävä ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Työntekijällä on oikeus pitää vanhempainvapaa enintään neljässä jaksossa, joiden tulee olla vähintään 12 arkipäivän pituisia. Työntekijä ja työnantaja voivat kuitenkin sopia vanhempainvapaan pitämisestä useammassa jaksossa tai lyhyempinä jaksoina. Vaikka työntekijällä on oikeus vanhempainrahaan myös toisen tai useamman lapsen perusteella, työntekijä voi saman kalenterivuoden aikana pitää kuitenkin enintään neljä jaksoa vanhempainvapaata. Jos vanhempainvapaajakso jatkuu kalenterivuoden päättymisen jälkeen, jakson katsotaan kuuluvan sen kalenterivuoden kiintiöön, jonka aikana se on alkanut. Nykylakia vastaavasti vanhemmat voivat olla yhtä aikaa vanhempainvapaalla tai raskaus- ja vanhempainvapaalla saman lapsen perusteella enintään 18 arkipäivää. Ilmoitusajat Raskaus- ja vanhempainvapaasta työnantajalle tehtävien ilmoitusten määräajat pysyvät samoina verrattuna nykylainsäädäntöön. Siten raskaus- ja vanhempainvapaasta on ilmoitettava työnantajalle myös tulevaisuudessa pääsääntöisesti viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaan aiottua alkamisaikaa. Jos vapaan kesto on enintään 12 arkipäivää, ilmoitusaika on vain yksi kuukausi. Voimaantulo Vaikka raskaus- ja vanhempainvapaaseen liittyvät säännökset astuvat voimaan jo 1.8.2022, aletaan niitä soveltamaan vasta, kun lapsen laskettu synnytysaika on 4.9.2022 tai myöhemmin. Jos siis lapsen laskettu synnytysaika on esimerkiksi 10.8.2022, noudatetaan tämän lapsen osalta edelleen nykylain säännöksiä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaista.

   Published: 19.5.2022

10. Post

    Työelämän tietosuojalaki: työntekijän henkilötietojen keräämisen pelisäännöt muuttumassa

    Voimassa olevan työelämän tietosuojalain 4 §:n mukaan työnhakijan ja työntekijän henkilötiedot tulee kerätä ensisijaisesti henkilöltä itseltään. Jos henkilötietoja kerätään muista lähteistä, työnantajan tulee lähtökohtaisesti hankkia henkilön suostumus. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos viranomainen luovuttaa työnantajalle henkilötietoja sellaisen tehtävän suorittamiseksi, joka on laissa säädetty työnantajan tehtäväksi, tai jos henkilötietojen keräämisestä tai saamisesta on nimenomaisesti säädetty laissa. Työntekijän henkilötietojen kerääminen muista lähteistä kuin työntekijältä itseltään työsuhteen aikana helpottuisi Edellä mainittua säännöstä on ehdotettu muutettavaksi työsuhteen voimassaoloaikana kerättävien työntekijän henkilötietojen osalta. Jatkossa henkilötietojen kerääminen olisi mahdollista ilman työntekijän suostumusta silloin, kun se on tarpeen työnantajalle laissa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien toteuttamiseksi, esimerkiksi työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden käyttämiseksi. Toinen poikkeus työntekijän suostumusta koskevasta vaatimuksesta olisi jatkossakin tilanne, jossa henkilötietojen käsittelystä säädetään muualla lainsäädännössä toisin. Säännöksessä ei kuitenkaan enää edellytettäisi, että henkilötietojen luovuttajana on viranomainen. Lisäksi lakimuutoksessa täsmennettäisiin, että suostumuksella tarkoitetaan tietosuoja-asetuksen mukaista suostumusta. Lakimuutoksen tavoitteena on muun muassa selkeyttää sääntelyä ja sovittaa yhteen yhtäältä työntekijöiden yksityisyyden suoja ja toisaalta työnantajien lainsäädäntöön perustuvat tarpeet kerätä työntekijöiden henkilötietoja. Lakimuutosta on käsitelty eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, ja asiasta on järjestetty asiantuntijakuulemisia. Käsittely jatkunee syysistuntokaudella, kun eduskunnan istuntotauko päättyy. Nykyinen lainsäädäntö on aiheuttanut haasteita työnantajalle Työnhakijoiden ja työntekijöiden henkilötietoja käsitellessään työnantajan tulee huomioida tietosuoja-asetuksen lisäksi myös muu tietosuojalainsäädäntö, kuten työelämän tietosuojalaki. Työelämän tietosuojalaissa rajataan edellä kuvatuin poikkeuksin työnantajan mahdollisuuksia kerätä työnhaun tai työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja muista lähteistä kuin suoraan henkilöltä itseltään ilman tämän antamaa suostumusta. Tällä hetkellä tällainen henkilötietojen kerääminen on sallittua vain silloin, jos viranomainen luovuttaa työnantajalle henkilötietoja sellaisen tehtävän suorittamiseksi, joka on laissa säädetty työnantajan tehtäväksi, tai jos tällaisesta henkilötietojen käsittelystä on laissa nimenomaisesti säädetty. Käytännössä erityisesti työntekijöiden henkilötietoja on kuitenkin kerätty myös muista lähteistä ilman suostumusta. Tämä on osin perustunut tietosuojavaltuutetun vakiintuneeseen tulkintakäytäntöön, kun kyse on ollut työntekijän luotettavuuden selvittämisestä tai siihen rinnastuvista syistä ja henkilötietojen kerääminen on tapahtunut työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuden puitteissa. Esimerkkejä tällaisista tilanteista ovat esimerkiksi työntekijää koskevien asiakaspalautteiden käsittely tai työntekijän työsuorituksen arviointi koeaikana. Työnantajilla on tietyissä tilanteissa tarve kerätä henkilötietoja ilman suostumusta Henkilötietojen keräämistä koskevan suostumusvaatimuksen tavoitteena on ollut edistää muun muassa henkilötietojen käsittelyn läpinäkyvyyttä sekä työnhakijan ja työntekijän oikeutta tulla arvioiduksi oikeiden ja luotettavien tietojen valossa. Käytännössä suostumusta koskevan vaatimuksen tiukka noudattaminen ei kuitenkaan anna työnantajalle mahdollisuutta käsitellä työntekijöiden henkilötietoja kaikissa niissä työelämän tilanteissa, joissa henkilötietojen keräämiselle muualta kuin työntekijältä itseltään ja ilman hänen suostumustaan on perusteltu tarve. Lainsäädäntö esimerkiksi asettaa työnantajalle useita velvollisuuksia, joiden noudattamiseksi työnantajan voi olla välttämätöntä kerätä työntekijän henkilötietoja myös ilman työntekijän suostumusta. Lainsäädännössä ei kuitenkaan tavallisesti nimenomaisesti anneta työnantajalle oikeutta kerätä työnantajan velvollisuuksien toteuttamiseksi tarvittavia henkilötietoja muualta kuin työntekijältä itseltään. Esimerkiksi työturvallisuuslaissa työnantajalle asetetaan useita työturvallisuusvelvoitteita. Työnantajan tulee muun muassa välittömästi puuttua työpaikalla ilmenevään epäasialliseen kohteluun. Käytännössä tällaisten asioiden selvittäminen ja niihin puuttuminen monessa tapauksessa edellyttää, että työnantaja kerää työntekijöiden henkilötietoja myös muista lähteistä kuin työntekijältä itseltään. Työturvallisuuslaissa ei kuitenkaan nimenomaisesti säädetä henkilötietojen keräämisestä tällaisissa tilanteissa. On kuitenkin selvää, että näissä tilanteissa lainsäädännön tarkoituksena ei ole ollut, että työntekijän suostumus asetetaan työnantajan lakisääteisten velvoitteiden noudattamiseksi tarpeellisen henkilötietojen keräämisen ehdoksi. Suostumuksen käyttö työsuhteessa Suostumuksen käyttäminen työntekijän henkilötietojen käsittelyssä on ylipäätään haasteellista, kun huomioidaan tietosuoja-asetuksessa säännellyt pätevän suostumuksen edellytykset sekä työnantajan ja työntekijän asema. Tietosuoja-asetuksen mukaan pätevältä suostumukselta edellytetään muun muassa, että se on annettu vapaaehtoisesti. Henkilöllä on toisin sanoen oltava aito mahdollisuus kieltäytyä suostumuksen antamisesta, eikä suostumuksen antamatta jättämisestä tai sen peruuttamisesta saa seurata henkilölle negatiivisia vaikutuksia. Työntekijällä tulee siis olla tosiasiallinen mahdollisuus kieltäytyä suostumuksen antamisesta. Käytännössä työnantajan tarve käsitellä henkilötietoja ei kuitenkaan yleensä poistu, vaikka työntekijä ei antaisi suostumusta tai peruuttaisi aiemmin antamansa suostumuksen. Työsuhteessa myös vallitsee tietynlainen epätasapaino työnantajan ja työntekijän välillä, eikä työntekijä siten välttämättä tosiasiassa voi kieltäytyä suostumuksen antamisesta ilman seuraamuksia. Lisäksi suostumuksen hankkiminen ei ole kaikissa työelämän tilanteissa tarkoituksenmukaista tai mahdollistakaan. Ei ole perusteltua edellyttää työnantajalta, että esimerkiksi työntekijää koskevien kulunvalvontatietojen käsittelyyn hankittaisiin asianomaiselta työntekijältä suostumus, vaan tällaisten henkilötietojen käsittelyn on oltava mahdollista ilman suostumustakin. Tämä myös vastaa työelämässä yleisesti hyväksyttyjä käytänteitä. Lakimuutos on näin ollen tarpeellinen ja perusteltu. Muut henkilötietojen käsittelyn pääsäännöt säilyvät ennallaan Lakimuutos koskisi vain työsuhteen aikana käsiteltäviä henkilötietoja. Jatkossakin tarpeelliset työnhakijan henkilötiedot tulisi kerätä vain työnhakijalta itseltään, ellei laki tai työhakijan antama erillinen suostumus poikkeuksellisesti anna oikeutta kerätä henkilötietoja muista lähteistä. Lisäksi tietosuoja-asetuksen edellytykset ja työelämän tietosuojalain tarpeellisuusvaatimus sekä muut erityissäännökset määrittäisivät jatkossakin sen, mitä henkilötietoja työnantaja voi ylipäätään käsitellä. Tarpeellisuusvaatimuksesta ei voisi jatkossakaan poiketa edes työnhakijan tai työntekijän suostumuksella. Lisäksi esimerkiksi työntekijän terveydentilatietojen kerääminen muualta kuin työntekijältä itseltään olisi jatkossakin mahdollista vain työntekijän kirjallisella suostumuksella ja vain työelämän tietosuojalaissa erikseen säänneltyjä tarkoituksia varten. Mitä muutos edellyttää työnantajalta? Lakimuutoksen myötä työnantajien on suositeltavaa tarkastaa nykyiset käytännöt työntekijöiden henkilötietojen keräämisen osalta. Lisäksi henkilötietojen käsittelyä kuvaavat dokumentit, kuten työntekijöitä koskeva tietosuojaseloste, tulisi tarpeen mukaan päivittää. Jos tietoja kerätään edelleen suostumuksen nojalla, on varmistettava, että suostumuksen pyytämiseen käytettävä menettely ja dokumentaatio täyttää tietosuojalainsäädännön vaatimukset. Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote ehdotuksesta työelämän tietosuojalain muuttamiseksi Hallituksen esitys HE 35/2022 vp Kuu31Touko5

    Published: 19.5.2022