Vihreän siirtymän investointeja suunnitellaan vauhditettavan antamalla niille väliaikainen etusija lupamenettelyissä ja kiirehtimällä valitusasioita

Lakimuutosten tavoitteena on edistää vihreää siirtymää ja sen edellyttämien investointien toteutumista vauhdittamalla niitä koskevien lupahakemusten käsittelyä aluehallintovirastoissa sekä valitusten käsittelyä hallintotuomioistuimissa. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2023.

Etusija lupamenettelyissä

Ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupahakemus käsiteltäisiin luvanhakijan pyynnöstä menettelyllisesti etusijalla ja siten nopeammin aluehallintovirastossa, jos hanke edistää vihreää siirtymää.

Laissa lueteltaisiin tyhjentävästi ne vihreää siirtymää edistävät hankkeet, joita koskeville hakemuksille voitaisiin myöntää menettelyllinen etusija suhteessa muihin ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisiin lupahakemuksiin. Etusija koskisi uusiutuvan energian hankkeita, teollisuuden sähköistämishankkeita, vedyn valmistusta ja hyödyntämistä, hiilidioksidin talteenottoa, hyödyntämistä ja varastointia sekä akkutehtaita ja akkumateriaalien valmistusta, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä.

Etusijan soveltamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että luvanhakija kykenee osoittamaan riittävällä selvityksellä, että toiminnassa otetaan huomioon ei merkittävää haittaa ‑periaate (do no significant harm, DNSH). Luvanhakijan tulisi kirjallisessa selvityksessä arvioida, aiheutuuko toiminnasta merkittävää haittaa EU:n taksonomia-asetuksen ((EU) 2020/852) mukaisille ympäristötavoitteille, joita ovat ilmastonmuutoksen hillintä, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu, siirtyminen kiertotalouteen, ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen (ns. DNSH-arviointi). Vaatimusta on perusteltu sillä, että menettelyllisellä etusijalla pyrittäisiin osaltaan luomaan kannustimia DNSH‑periaatteen huomioon ottavien investointien toteuttamiseen.

Ympäristöministeriön ehdotuksessa ei kuitenkaan ole esitetty yksiselitteisesti, miten yhtäältä luvanhakijan tulisi osoittaa DNSH-periaatteen noudattaminen tai toisaalta viranomaisen se todentaa. Ehdotuksessa viitataan ensinnäkin taksonomia-asetuksen mukaisiin ympäristötavoitteisiin, mutta ei suoraan taksonomia-asetuksen DNSH-arviointiin. Perustelujen mukaan DNSH-arviointi tulisi kuitenkin sovellettavaksi ja arviointikysymykset vastaisivat taksonomia-asetuksen yleisiä DNSH-arviointiperiaatteita. Taksonomia-asetuksen nojalla annettaviin delegoituihin asetuksiin, joissa säädetään täydentävistä teknisistä arviointikriteereistä, ehdotuksessa ei suoraan viitata. Luvanhakija voisi toisaalta myös hyödyntää EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen (Recovery and Recilience Facility, RRF) mukaisen rahoituksen haussa käytettyä arviointia, mikäli sillä pystyttäisiin riittävästi selvittämään, että toiminnassa otetaan huomioon DNSH-periaate. Myös elpymis- ja palautumistukivälineen puolella DNSH-periaate juontaa juurensa taksonomia-asetuksesta, mutta Euroopan komissio on antanut erilliset tekniset ohjeet DNSH-periaatteen soveltamisesta tukivälineen osalta. Kansallisen RRF-suunnitelman hankkeita varten Suomen ympäristökeskus (Syke) on laatinut erillisen ohjeen DNSH-arvioinnista. Ehdotuksen selventäminen sovellettavien arviointikriteerien osalta helpottaisi sekä luvanhakijan että viranomaisen työtä. Mikäli näin ei tehdä, on vaarana, että epäselvät arviointikriteerit aiheuttavat luvanhakijalle hallinnollisen taakan ja pidentävät viranomaisten käsittelyaikoja, toimien siten lakimuutosten vihreän siirtymän edistämisen tavoitetta vastaan.

Esityksen mukaan käytännössä aluehallintovirasto ilmoittaisi luvanhakijalle siitä, sovelletaanko hakemukseen menettelyllistä etusijaa. Luvanhakijalla ei olisi mahdollisuutta hakea erikseen muutosta aluehallintoviraston ratkaisuun, vaan ratkaisusta saisi valittaa vain pääasiassa tehtävän lupapäätöksen yhteydessä. Muutoksenhakumahdollisuutta vasta käsittelyn päätyttyä ei voida pitää tehokkaana. Esityksessä viitataan kuitenkin tämän osalta luvanhakijan mahdollisuuteen pyytää uudelleen menettelyllistä etusijaa sekä täydentää DNSH-periaatteen huomioon ottamista koskevaa selvitystään käsittelyn kuluessa.

Etusijamenettelyä sovellettaisiin aluehallintovirastoissa lakimuutosten voimaantulosta vuoden 2025 loppuun asti. Luvanhakija voisi pyytää menettelyllisen etusijan antamista myös sellaisen lupa-asian käsittelyyn, joka on jo vireillä lain tullessa voimaan. 

Valitusten kiireellinen käsittely hallintotuomioistuimissa

Hallintotuomioistuimessa käsiteltäisiin viran puolesta kiireellisenä valitusasiat, jotka koskevat ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisia lupapäätöksiä, jotka aluehallintoviranomainen on ratkaisut noudattaen käsittelyssä edellä mainittua menettelyllistä etusijaa. Tällä varmistettaisiin, että kiireellisenä käsiteltäväksi tarkoitetut lupa-asiat käsiteltäisiin kiireellisenä myös muutoksenhaun yhteydessä sen nopeuttamiseksi. Ehdotuksessa ei kuitenkaan ole käsitelty sitä, miten oikeus hakea muutosta aluehallintoviraston menettelyllistä etusijaa koskevaan käsittelyratkaisuun pääasian yhteydessä huomioidaan hallintotuomioistuimissa.

Valmisteilla olevalla lakimuutoksella lisättäisiin myös maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) säännökset, joiden perusteella uusiutuvan energiantuotannon kannalta merkittävänä pidettävää asemakaavaa koskeva valitus sekä tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa koskeva valitus käsiteltäisiin kiireellisinä hallintotuomioistuimisissa.

Kiireellistä käsittelyä sovellettaisiin hallintotuomioistuimissa lakimuutosten voimaantulosta vuoden 2027 loppuun asti.

Matias Wallgren

Sanna-Mari Seppälä

Kanerva Sunila

Laura Aitala