Ekologinen kompensaatio – haasteet ja mahdollisuudet

Luonnonsuojelulainsäädännön kokonaisuudistus on parhaillaan käynnissä. Luonnonsuojelulakia koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 12.5.2022, ja uuden lain on tarkoitus tulla voimaan 1.6.2023. Yksi lakiin ehdotettu kokonaan uusi lisäys on herättänyt jo ennakkoon paljon keskustelua. Se koskee niin sanottua vapaaehtoista ekologista kompensaatiota.

Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan ehdotetun luonnonsuojelulain mukaan ”eliölajeille ja luontotyypeille aiheutettavien heikennysten hyvittämistä parantamalla eliölajien ja luontotyyppien tilaa heikennysalueen ulkopuolella, kun heikennyksiä on ensisijaisesti vältetty, toissijaisesti minimoitu ja, jos mahdollista, heikennettyjen eliölajien ja luontotyyppien tilaa on ennallistettu heikennysalueella”.

Luontotyypille tai eliölajin elinympäristölle aiheutuva heikennys korvataan vähintään täysimääräisesti. Hyvittävien toimenpiteiden viranomaisvarmennusta haetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Kompensaatiossa on noudatettava lisäisyyden vaatimusta, jonka mukaan hyvityksen toteuttaminen ei saa perustua jo olemassa olevaan lainsäädäntöön tai muuhun velvoitteeseen.

Jos hallituksen esitys hyväksytään nykyisessä muodossaan, uuteen luonnonsuojelulakiin tulee myös omaa sääntelyä vapaaehtoisesta luonnonarvojen tuottamisesta. Tuotetuille luonnonarvoille olisi mahdollista saada viranomaisvarmennus, ja niitä voitaisiin käyttää vapaaehtoiseen hyvittämiseen. Luonnonarvojen tuottamiseen käytettävät alueet voivat olla laajojakin. Laajoja alueita voidaan käyttää monen eri hankkeen ympäristövaikutusten hyvittämiseen. Tuotettuja luonnonarvoja ei voida suojella luonnonsuojelulain mukaisella viranomaispäätöksellä ilman maanomistajan suostumusta.

Mihin vapaaehtoista ekologista kompensaatiota voidaan käyttää?

Ekologinen kompensaatio on sisällytetty lakiehdotukseen etenkin tukemaan yritysten kestävän rahoituksen saantia sekä tukemaan yritysten yhteiskuntavastuun osoittamista vastauksena yritysvastuuta korostavaan kasvavaan kehitystrendiin, mutta myös mahdollistamaan maanomistajille uuden liiketoimintamuodon. Luonnonsuojelulain viranomaisvarmennus voi olla omiaan sekä edistämään hyvittävien toimenpiteiden uskottavuutta ja rahoitettavuutta että luomaan maanomistajille uusia liiketoimintamahdollisuuksia.  

Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden rahoitusehdoissa näkyy yhä selvemmin sijoittajien ja rahoittajien vaatimus siitä, että lainaa hakevat yritykset kompensoivat ympäristövaikutuksensa. Hallituksen esityksessä mainitaan erityisesti EU:n kestävän rahoituksen taksonomiaa koskeva sääntely ja siihen sisältyvä do no significant harm -edellytys, jonka mukaan silloin, kun taloudellisen toiminnan kestävyyttä arvioidaan ympäristön kannalta, huomiota on kiinnitettävä muun ohella biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemien suojelua ja ennallistamista koskeviin ympäristötavoitteisiin. Luonnonsuojelulain viranomaisvarmennetulla vapaaehtoisella kompensaatiolla yritykset voisivat näin ollen uudella tavalla osoittaa, että hanke täyttää kestävän rahoituksen saannin edellytykset.

Sääntelyn toimivuus ja merkitys jää kuitenkin nähtäväksi. Ekologisen kompensaation arviointi tulee edellyttämään viranomaisilta uusia resursseja sekä uudenlaista osaamista. Ekologisen kompensaation riittävyyden arvioinnin käytännön haasteena on luonnon monimutkaisuus ja se, että hyvittävien toimenpiteiden monimuotoisuusvaikutuksiin liittyy aina epävarmuuksia. Ympäristöoikeudessa vakiintunut varovaisuusperiaate, joka ehdotetaan lisättäväksi myös uuteen luonnonsuojelulakiin, tulee varmasti jossakin määrin ohjaamaan tulkintaa tältä osin. Tämä voi osaltaan vaikeuttaa arvioinnin ennakoitavuutta ja läpinäkyvyyttä toiminnanharjoittajien näkökulmasta. Euroopan komission ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön linjausten mukaan varovaisuusperiaatteen soveltamisen tulee aina olla linjassa suhteellisuusperiaatteen kanssa. Vapaaehtoisen ekologisen kompensaation käytännön toimivuus tulee näin ollen riippumaan myös siitä, miten nämä periaatteet näkyvät ympäristöhallinnon hyvittävien toimenpiteiden arvioinnissa ja soveltamiskäytännössä.

Uusi luonnonsuojelulaki mahdollistaa myös maanomistajille uuden liiketoimintamuodon – luonnonarvojen tuottamisen. Maanomistajat voivat hakeatuottamiensa luonnonarvojen merkitsemistä kompensaatiorekisteriin, josta toiminnanharjoittajilla on mahdollisuus ostaa niitä käytettäväksi ennakollisena hyvityksenä sovittua maksua vastaan. Jos alue on suuri ja sillä voidaan tuottaa luonnonarvoja, tämä mahdollistaa esimerkiksi Saksasta ja Ruotsista tutun compensation pool -toiminnan, jossa luonnonarvoja tuotetaan ennakkoon ekologista kompensaatiota varten. Tuotettavien luonnonarvojen käyttämisestä hyvityksenä sovitaan vapaaehtoisesti maanomistajan ja toiminnanharjoittajan välillä, mikä osaltaan tuo uusia sopimusoikeudellisia näkökulmia tällä tavoin toteutettaviin hankkeisiin.

Luonnonsuojelulain uudistus mahdollistaisi toteutuessaan viranomaisvarmennetun vapaaehtoisen kompensaation ja loisi näin yrityksille uuden tavan toteuttaa yhteiskuntavastuutaan. Toiminnanharjoittajien näkökulmasta on kuitenkin tärkeää, että hyvittäville toimenpiteille asetetut vaatimukset ovat realistisia ja linjassa suhteellisuusperiaatteen kanssa.