Venäjän vastapakotteet maasta vetäytymisen esteenä: Onko investointisuojasopimuksista hyötyä?

Venäjä asetti ensimmäiset vastapakotteensa alkuvuodesta 2022 pyrkimyksenään ehkäistä länsimaisten yritysten joukkopako maasta. Se muun muassa julkaisi lakiluonnoksen ulkomaisten yritysten kansallistamisesta. Laki olisi antanut Venäjän hallitukselle mahdollisuuden kansallistaa lähes kaikkien epäystävällisiin valtioihin kytkeytyvien yritysten Venäjän-toiminnot, jos kyseiset yritykset olisivat pyrkineet lopettamaan toimintonsa Venäjällä ja poistumaan maasta, elleivät ulkomaiset sijoittajat myisi osuuksiaan liiketoiminnan ja työpaikat säilyttävällä tavalla.

Vaikka kansallistamislaki ei lopulta tullut voimaan, ovat Venäjän vastapakotteet ajan myötä kiristyneet. Huhtikuussa 2023 Venäjällä tuli voimaan laki, jonka mukaan Venäjä voi tietyin edellytyksin ottaa ”väliaikaisesti” hallintaansa epäystävällisiin valtioihin kytkeytyvien ulkomaisten sijoittajien Venäjällä sijaitsevaa omaisuutta. Pian sen jälkeen Venäjä ottikin hallintaansa kahden energiayhtiön, Uniperin ja Fortumin, paikalliset tytäryhtiöt, ja heinäkuussa se jatkoi ottamalla hallintaansa ruokayhtiö Danonen ja panimoyhtiö Carlsbergin Venäjän-tytäryhtiöt.

Samalla Venäjä on asettanut äärimmäisen tiukkoja ehtoja maasta poistumiselle. Näistä poistumisrajoituksista on ollut merkittävää haittaa monille ulkomaisille yrityksille, jotka ovat pyrkineet pois Venäjältä. Vaikka monet länsimaiset yritykset ovatkin onnistuneet poistumaan Venäjältä viimeisten kahden vuoden aikana, poistumisrajoitukset ovat vaikuttaneet käytännössä kaikkiin vetäytymisiin. Castrén & Snellman on avustanut useita yrityksiä, kuten Valioa, Fazeria, Huhtamäkeä ja Ramirentiä sekä Cramoa, niiden poistumisessa Venäjältä.

Onnistuneen vetäytymisen jälkeenkin ulkomaisten sijoittajien on ensisijaisen tärkeää arvioida, aiheutuiko Venäjän asettamista vastapakotteista vahinkoa ja onko sijoittajien mahdollista saada korvauksia niille aiheutuneista vahingoista. Kuten kirjoitimme jo vuoden 2022 maaliskuussa, kansainväliset investointisuojasopimukset voivat tarjota yhden keinon korvausten vaatimiseen. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme Venäjän asettamien vastapakotteiden vaikutuksia Venäjällä sijaitsevan varallisuuden myyntiin sekä Suomen ja Venäjän välisen investointisuojasopimuksen pääkohtia.

Venäjän vastapakotteet rajoittavat maasta vetäytymistä

Vuonna 2022 Venäjä asetti vastapakotteita, joiden mukaan Venäjän hallituksen ulkomaisia investointeja valvovan komission on hyväksyttävä kaikki tietynlaiset kaupat venäläisten tahojen ja epäystävällisistä maista kotoisin olevien tai tällaisiin maihin kytkeytyvien yritysten välillä. Tällä hetkellä kaikkien epäystävällisistä maista tulevien sijoittajien on saatava komission lupa venäläisten yhteisöiden osakkeiden suoriin ja välillisiin siirtoihin.

Loppuvuodesta 2022 lähtien Venäjän vastapakotteet ovat edellyttäneet, että epäystävällisistä maista tulevat sijoittajat myyvät osuutensa alle markkinahinnan ja lisäksi joko lykkäävät kauppahinnan maksua tai maksavat Venäjän valtionbudjettiin ”vapaaehtoisen” maksun. Maaliskuussa 2023 maksun lykkäysmahdollisuus poistettiin, ja kaikkien pakotesäädännön alaisten myyntien kauppahinnoista on nyt tilitettävä osuus Venäjän valtiolle.

Tällä hetkellä voimassa olevan pakotesäädännön mukaan poistumisluvan saaminen valvontakomissiolta edellyttää seuraavaa:

1. Sijoittaja toimittaa tarkastetun arvonmääritysraportin, jonka on laatinut komission hyväksymä arvioitsija.

2. Kauppahinta voi olla enintään 50 % arvioidusta markkina-arvosta.

3. Sijoittaja maksaa Venäjän valtiolle ”vapaaehtoisen” maksun, joka on 15 % omaisuuden arvioidusta markkina-arvosta.

4. Osana lupaprosessia komissio asettaa sijoittajalle ja/tai venäläiselle kohdeyhtiölle KPI-mittareita varmistaakseen, että kohdeyhtiön liiketoiminta sekä työsuhteet jatkuvat ja että sopimusvelvoitteet ja muut velvoitteet täytetään suunnitellun kaupan jälkeen.

5. Jos myynnin kohteena on julkinen osakeyhtiö, enimmillään 20 % osakkeista on huutokaupattava.

Huomionarvoista on lisäksi, ettei valvontakomissiolle tulevien poistumislupahakemusten käsittelyaikoja säädellä mitenkään. Käytännössä käsittelyajat vaihtelevat merkittävästi, minkä lisäksi ne ovat jatkuvasti pidentyneet.

Investointisuojasopimuksista turvaa kansainvälisille sijoituksille

Venäjä on tehnyt kahdenvälisiä investointisuojasopimuksia yli 60 valtion, myös Suomen, kanssa. Tällä hetkellä se on nimennyt monet näistä sopimuskumppanivaltioista ”epäystävällisiksi”. Monien muiden Venäjän investointisuojasopimusten tavoin myös Suomen ja Venäjän välinen sopimus sisältää useita määräyksiä, jotka suojaavat ulkomaisia sijoittajia ja näiden sijoituksia Venäjällä. Näitä määräyksiä ovat esimerkiksi seuraavat:

• Kohtuullinen ja oikeudenmukainen kohtelu: Venäjä ei saa kohdella sijoittajia tai näiden sijoituksia mielivaltaisella, epäoikeudenmukaisella tai syrjivällä tavalla, joka loukkaisi sijoittajien perusteltuja odotuksia ja mahdollisuuksia hyötyä sijoituksestaan.
• Laittoman ja korvauksettoman pakkolunastuksen kielto: Venäjä ei saa ryhtyä pakkotoimenpiteisiin, kuten kansallistamis-, pakkolunastus- tai muihin vastaaviin haltuunottotoimenpiteisiin, paitsi tiettyjen ehtojen täyttyessä. Tällaisia ehtoja ovat esimerkiksi yhdenvertaisuus ja riittävän korvauksen maksaminen.
• Suosituimmuusperiaate: Venäjä ei saa soveltaa ulkomaisiin sijoittajiin tai näiden sijoituksiin epäedullisempaa kohtelua kuin se soveltaa kolmansien maiden sijoittajiin ja näiden maiden sijoittajien tekemiin sijoituksiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sijoittajat voivat hyötyä Venäjän tekemien muiden investointisuojasopimusten edullisemmista säännöksistä.
• Sijoitusten ja tuottojen vapaa siirrettävyys: Venäjän on turvattava ulkomaisten sijoittajien oikeus siirtää sijoituksiinsa liittyvät maksut vapaasti Venäjän ulkopuolelle ilman aiheetonta viivästystä tai rajoitusta vapaasti vaihdettavissa olevassa valuutassa.

Kaikki nämä määräykset ovat olennaisia Venäjän poistumisrajoituksien näkökulmasta, sillä rajoitukset voivat vaikuttaa kielteisesti ulkomaisten Venäjälle tekemien sijoitusten arvoon, tuottoon ja kannattavuuteen.

• Venäjä saattaa rikkoa kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun velvoitettaan rajoittamalla ulkomaisten osakkeenomistajien mahdollisuutta myydä osuuksiaan venäläisissä yhtiöissä ja vähentämällä täten merkittävästi kyseisten osuuksien arvoa. Investointisuojasopimuksen pakkolunastuslausekkeen muotoilusta riippuen tällainen rajoitus voidaan tulkita myös Venäjän suorittamaksi laittomaksi ja korvauksettomaksi pakkolunastukseksi.
• Venäjä saattaa rikkoa yhdenvertaisen sekä kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun velvoitteitaan asettamalla sijoittajille ja näiden venäläisille sijoituksille poistumisrajoituksia siksi, että sijoittaja on kotoisin ”epäystävällisestä” maasta.
• Venäjä saattaa rikkoa vapaan siirrettävyyden velvoitettaan rajoittamalla ”epäystävällisistä” maista kotoisin olevien henkilöiden ja yritysten varojen vapaata siirtämistä Venäjältä, erityisesti, jos rajoitus pitkittyy tai muuttuu pysyväksi.

On tärkeää pitää mielessä, että sijoittajille suojaa tarjoavien määräysten tarkka sanamuoto vaihtelee eri investointisuojasopimuksissa. Jokin investointisuojasopimus voi tarjota laajempaa suojaa kuin jokin toinen sopimus. Suosituimmuusperiaatteeseen vetoaminen voi joissakin tapauksissa olla keino vedota parempaa suojaa tarjoavien sopimusten ehtoihin. Tämän lisäksi suomalaisten sijoittajien kannattaa huomioida, että niiden venäläiseen sijoitukseen saattaa myös suoraan soveltua Venäjän ja kolmannen valtion välinen investointisuojasopimus, jos sijoitus on järjestelty kyseisessä kolmannessa valtiossa sijaitsevan tytäryhtiön kautta. Energia-alalla Venäjälle tehdyt ulkomaiset investoinnit voivat lisäksi nauttia Euroopan energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen (engl. Energy Charter Treaty; ECT-sopimus) suojaa.

Välimiesmenettely riitojenratkaisukeinona

Investointisuojasopimuksiin sisältyy yleensä riitojenratkaisumekanismi, jonka perusteella ulkomaisilla sijoittajilla on oikeus hakea korvauksia kohdevaltion toimista johtuvista vahingoista. Tyypillisesti investointisuojasopimuksissa määrätään, että sijoittajien ja kohdevaltion väliset, sijoitusta tai investointisuojasopimuksen tarjoamaa suojaa koskevat riidat voidaan ratkaista välimiesmenettelyssä. Välimiesoikeus voi määrätä Venäjän maksamaan sijoittajalle korvausta vahingoista, joita Venäjän investointisuojasopimuksen vastaiset toimenpiteet ovat sille aiheuttaneet.

Investointisuojasopimukseen perustuvan vaatimuksen esittämiseen Venäjän federaatiolle liittyy kuitenkin haasteensa. Venäjä on tunnetusti usein jättänyt noudattamatta kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisten välimiesoikeuksien välitystuomioita. Vaikka vaatimus menestyisikin, sijoittajan olisi siten todennäköisesti haettava välitystuomion täytäntöönpanoa kansallisista tuomioistuimista saadakseen perittyä hyväkseen tuomitun vahingonkorvauksen. Korvauksen menestyksekäs periminen Venäjän federaatiolta venäläisen tuomioistuimen kautta on tällä hetkellä erittäin epätodennäköistä. 

Täytäntöönpanoa olisikin todennäköisesti haettava jossakin muussa maassa, jossa Venäjällä on varallisuutta. Tämä on mahdollista ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn New Yorkin yleissopimuksen nojalla. Sopimuksen määräysten mukaan sijoittajat voivat hakea välitystuomion täytäntöönpanoa missä tahansa sopimusvaltiossa, jossa Venäjällä on varallisuutta. Sijoittajien kannattaa kuitenkin varautua siihen, että Venäjä saattaa riitauttaa välitystuomion täytäntöönpanon kyseisten sopimusvaltioiden kansallisissa tuomioistuimissa.

Lisäksi on hyvä muistaa, että jos korvauksia pyritään perimään pakotesääntelyn perusteella jäädytetyistä venäläisistä varoista, pakotesääntely saattaa asettaa lisäedellytyksiä täytäntöönpanolle. Korvausten täytäntöönpano jäädytetyistä varoista on usein mahdollista vain siten, että varoille haetaan vapautusta toimivaltaiselta viranomaiselta.

Miten Venäjälle sijoittaneiden yritysten pitäisi toimia?

Venäjän federaation saattaminen vastuuseen kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista, joilla se on mahdollisesti rikkonut sijoittajille investointisuojasopimuksissa takaamaansa suojaa, ei ole yksinkertaista. Tästä huolimatta monet sijoittajat harkitsevat investointisuojasopimuksiin perustuvien vaatimusten esittämistä Venäjälle. Julkisuudessa on kerrottu ainakin kahdesta pohjoismaisesta yhtiöstä, jotka ovat ilmoittaneet Venäjälle aikovansa esittää investointisuojasopimuksiin perustuvia vaatimuksia välimiesmenettelyssä.

Suomalaisten sijoittajien, joiden sijoituksiin Venäjän vastapakotteet ovat vaikuttaneet, kannattaa arvioida, onko niille aiheutunut vastapakotteista vahinkoa. Tämän jälkeen sijoittajien on syytä harkita, kannattaisiko tällä perusteella esittää investointisuojasopimukseen perustuva korvausvaatimus.