Kohti vihreämpää valtiontukisääntelyä – mikä muuttuu vuonna 2022?

Vihreät arvot tukipäätösten perusteina

Lähtökohtana on, että valtiontuet eivät ole sallittuja, jos ne vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavalla tavalla (SEUT 107(1)).

Valtiontuki voi kuitenkin olla sallittu, jos se edistää tiettyä taloudellista toimintaa eikä muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla (SEUT 107(3)(c)). Esimerkiksi ympäristönsuojeluun tähtäävät projektit ja energiatehokkuus ovat olleet jo pitkään sallittuja tietyin reunaehdoin. Reunaehtoja on haettu ryhmäpoikkeusasetuksesta sekä ympäristönsuojelun ja energia-alan suuntaviivoista ja tarvittaessa myös primäärisäännöksistä, jos suuntaviivat eivät ole tarjonneet ratkaisua.

Euroopan komissio on korostanut päätöksissään positiivisten ympäristö- ja ilmastovaikutusten merkitystä valtiontukien arvioinnissa. Kyse on pitkälti tasapainon löytämisestä terveen kilpailun ja myönteisten ympäristövaikutusten välille.

Viimeaikainen oikeuskäytäntö on tuonut esiin myös haasteita valtiontuki- ja energiasääntelyn välillä, kuten Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu Hinkley Point vuodelta 2020 osoittaa.  Asiassa ympäristöperiaatteet eivät muodostuneet esteeksi ydinvoimalan rakentamiseen myönnetylle valtiontuelle. 

Tapaus tuo esiin sen, miten primäärioikeudessa vahvistettu jäsenvaltioiden oikeus päättää omista energialähteistään saattaa olla osin ristiriidassa EU:n ympäristöpolitiikan päämäärien kanssa.

Kyseinen ratkaisu oli erityisen mielenkiintoinen siitä syystä, että komission päätöksestä hyväksyä kyseinen valtiontuki valitti eteenpäin Itävalta, jossa ydinvoima on jo aikaa sitten kielletty. Tuen myöntäjä, Yhdistynyt kuningaskunta, taas väitti ydinvoimaa koskevan tuen palvelevan yhtä lailla unionin yhteisiä tavoitteita: päästöttömyyttä, huoltovarmuutta ja sähköntuotannon eriyttämistä. Prosessia jatkettiin siten molempien osapuolten osalta osin ympäristönsuojeluun vedoten. 

Kiistakysymys korosti tarvetta pelisäännöille ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi, mikä näkyy osin myös uusien, vuoden 2022 suuntaviivojen muotoilussa.

Mikä muuttuu vuonna 2022?

Edelliset, vuoden 2014 suuntaviivat sekä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen säännökset pyrkivät luomaan vakaat ja asianmukaiset puitteet julkisille investoinneille, jotta jäsenvaltiot voisivat saavuttaa vuoden 2020 ilmastotavoitteensa.

Vuonna 2019 käynnistynyt valtiontukisääntöjen arviointimenettely kuitenkin osoitti tarpeen laajentaa suuntaviivoja uusille aloille ja ottaa käyttöön uusia instrumentteja sekä lisätä sääntöjen joustavuutta EU:n yhä kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet huomioiden. Suuntaviivojen luonnoksesta kuultiin laajaa joukkoa eri sidosryhmiä ennen niiden käyttöönottoa. Uudet suuntaviivat julkaistiin 21.12.2021, ja ne astuvat voimaan tammikuussa 2022. Jäsenvaltioiden tulee mukauttaa olemassa olevat tukiohjelmat vastaamaan uusia suuntaviivoja vuoteen 2024 mennessä.

Uusissa suuntaviivoissa tukimahdollisuuksia ulotetaan uusille aloille, kuten puhtaaseen liikenteeseen, rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen entisestään, kiertotalouteen ja biologiseen monimuotoisuuteen.

Suuntaviivojen uudet aluevaltaukset kuvastavat entistä paremmin EU:n vihreän sopimuksen ilmasto-, ympäristö- ja energiaprioriteetteja, ja niissä asetetaan edellytykset valtiontukien hyväksymiselle.  Myös puhdas vety on ensimmäistä kertaa nostettu esiin. Uusiutuvalla energialla tuotettu vety onkin jo pitkään ollut yksi komission silmäteristä tulevaisuuden ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, yhdessä puhtaamman liikenteen ja energiatehokkuuden kanssa.

Vetykysymys saattaa jakaa mielipiteitä, sillä suuntaviivat mahdollistavat myös ydinvoimalla tuotetun vedyn (jatkossa Green Deal -tavoitteisiin pyrkiminen on teknologiasta riippumatonta), vaikka ydinenergian suora tukeminen on edelleen jätetty suuntaviivojen ulkopuolelle.

Voidaan nähdä, että suuntaviivat antavat – mahdollistaessaan puhtaan vedyn tuotannon ydinvoiman avulla – tietynlaista tasapainoa myös tähän jäsenvaltioidenkin välejä viilentäneeseen kysymykseen.

Vaikka suuntaviivat mahdollistavat jatkossa tuen monille uusille aloille, fossiilisten polttoaineiden tilanne vaikeutuu – suuntaviivat mahdollistavat tuen vain hiilen, turpeen ja öljyliuskeen tuotantolaitosten sulkemiseen.

Maakaasun suhteen komissiossa ei olla näin ehdottomia: kilpailukomissaari Margarethe Vestagerin sanojen mukaan suuntaviivoihin on lisätty ”hitunen pragmaattisuutta”. Vestagerin mukaan maakaasu toimii siltana kohti uusiutuvaa energiantuotantoa, vaikka myös sen lopettamiseen on tarkoitus tähdätä. Voidaan arvioida, että kaasu on – suuntaviivojen luonnokseen kohdistuneesta kritiikistä huolimatta – otettu mukaan pitäen silmällä maita ja tahoja, joiden ei nähdä vapaaehtoisesti lähtevän uudistamaan energiantuotantolaitoksiaan.

Valtiontukien myöntäminen Green Deal -tavoitteita tukeville hankkeille helpottuu

Käytännössä valtiontukien myöntäminen Green Deal -tavoitteita palveleville hankkeille on suuntaviivojen voimaan astuttua helpompaa. Suuntaviivoissa on toisaalta korostettu vahvasti myös muun muassa kilpailuttamisen tarvetta, jotta kilpailun vääristymiltä jatkossa vältyttäisiin.

Suuntaviivojen soveltamisalan laajentuessa jäsenvaltiot, tuensaajat ja heidän kilpailijansa saattavat kuitenkin jatkossa löytää itsensä kommunikoimasta entistä useammin komission kanssa tukiin liittyvissä kysymyksissä.

Päämäärä on kuitenkin selkeä: yksityistä sektoria kannustetaan vihreään siirtymään, ja jatkossa ilmasto- ja ympäristöasioihin keskittyneet yritykset voivat saada julkista tukea ympäristö- ja ilmastomyönteisiin investointeihinsa aiempaa laajemmin ja helpommin.