1. Post

   Sopimussitovuuden periaatetta ehdotetaan supistettavan saneerauksissa

   Yrityssaneeraus perustuu sopimussitovuuden periaatteelle Suomalainen yrityssaneerausmenettely on alusta saakka perustunut sopimussitovuuden periaatteeseen. Saneeraus ei siis pääsääntöisesti vaikuta velallisen sopimussuhteisiin vaan rajoittuu koskemaan sen rahamääräisiä vastuita, joiden peruste on syntynyt ennen saneeraushakemuksen vireilletuloa (ns. saneerausvelka). Saneerauksen hakeminen tai saneerausmenettelyn alkaminen ei ole perustanut vastapuolelle oikeutta päättää sopimusta. Tämä periaate on heinäkuusta 2022 alkaen nimenomaisesti kirjattu yrityssaneerauslain 15 §:ään ja varhaista saneerausmenettelyä koskevaan uuteen 14 e §:ään. Keskeisimmän poikkeuksen sopimussitovuuden periaatteeseen on muodostanut yrityssaneerauslain 27 §. Säännöksellä velalliselle on annettu saneerausmenettelyn aikana oikeus sellaisten vuokra- tai leasingsopimusten ennenaikaiseen päättämiseen, joissa velallinen on vuokralaisena. Lainkohdan perusteella velallinen voi irtisanoa tällaisia sopimuksia kahden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen sopimusehtojen estämättä, jolloin irtisanomisajan vuokra sekä muu saneeraushakemuksen vireilletulohetken jälkeiseen aikaan kohdistuva vuokravastuu on niin sanottua uutta velkaa eli velallisen normaalisti maksettavaa velkaa. Vuokrasopimusten ennenaikainen päättämisoikeus voi toisinaan muodostua tärkeäksi ja välttämättömäksi tervehdyttämiskeinoksi. Päättäminen voi tulla kyseeseen, jos esimerkiksi velallisen toimitilat ovat muodostuneet tarpeettoman suuriksi ja vuokrakustannukset siten kestämättömiksi. Velallisella voi olla myös tarve lakkauttaa yksittäisiä kannattamattomia toimipisteitä. Velallinen voi kuitenkin olla sidottu kestoltaan pitkäaikaisiinkin vuokrasopimuksiin, joiden päättäminen normaalitilanteessa neuvottelu- ja sopimusteitse ei välttämättä onnistu. Vuokrasopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä seuraava korvausvastuu on tulkinnanvarainen Vuokranantajavelkojalla on yrityssaneerauslain nojalla oikeus korvaukseen vuokralaisen päättäessä vuokrasopimuksen ennenaikaisesti lain 27 §:n nojalla. Korvausta pidetään suoraan lain nojalla saneerausvelkana, eli sitä voidaan järjestellä saneerausohjelmassa. Korvaus käsittää ensinnäkin omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset. Korvaus käsittää lain sanamuodon mukaan myös ”kohtuullisen korvauksen muusta vahingosta, jonka vuokralleottaja osoittaa hänelle aiheutuvan” . Tulkinnanvaraiseksi jää kuitenkin se, mitä kohtuullisella korvauksella oikeastaan tarkoitetaan. Lain esitöiden mukaan kohtuullisella korvauksella tarkoitetaan kussakin yksittäistapauksessa vuokranantajalle todellisuudessa aiheutuneita vahinkoja. Esitöiden perusteella säännös syrjäyttää esimerkiksi sopimusehdot sikäli kuin sopimusehdoista johtuva korvaus muodostuisi todellista vahinkoa suuremmaksi. Saneerauskäytännössä taas kohtuullinen korvaus on määritetty sangen kaavamaisesti siten, että se vastaa määrättyjen kuukausien, esimerkiksi kuuden kuukauden, vuokraa vastaavaa määrää. Saneerauskäytännössä yhteys todelliseen vahinkoon on jäänyt häilyväksi. Varsinaista korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä asiasta ei ole. Keskeisin korkeimman oikeuden asiaan liittyvä ratkaisu, KKO 2003:31, on lähinnä vahvistanut, että korvaus voi käsittää myös vuokranmenetyksen. Yrityssaneerauslain 27 §:n mukaisen korvauksen määrä on viime vuosina ollut kuitenkin käytännön tasolla runsaasti esillä, ja korvausten määrää koskevia oikeudenkäyntejä on tätä kirjoitettaessa vireillä useita. Osapuolten käsitykset korvausten määrästä vaihtelevat noin 12 kuukauden vuokrasta aina koko positiiviseen sopimusetuun. Korkeimman oikeuden kannanottoa tähän tulkinnanvaraiseen lainkohtaan joudutaan kuitenkin odottamaan vielä pitkään, mikäli asia ylipäätään päätyy ylimmän lainkäyttäjän käsiteltäväksi. Vastakkaisina intresseinä näissä prosesseissa ovat yhtäältä velallisen tervehdyttämisintressi ja saneerausvelan kokonaismäärän rajoittaminen ja toisaalta velkojan omaisuudensuoja, oikeus saada sille aiheutunut todellinen vahinko huomioiduksi saneerausvelkana sekä sen kaksinkertaisen velkajärjestelyn välttäminen, joka kohtuullistamistulkinnasta voi seurata. Irtisanomisoikeus on laajenemassa muihin kestosopimuksiin Hallitus antoi 3.11.2022 eduskunnalle esityksensä yrityssaneerauslain muuttamiseksi (HE 251/2022). Yksi keskeisimmistä muutoksista liittyy mainittuun yrityssaneerauslain 27 §:ään, jossa ennenaikaista päättämisoikeutta on laajennettu vuokra- ja leasingsopimuksista kaikkiin niihin kestosopimuksiin, joissa velallinen on luontoissuoritusvelvollisena ja jotka menettelyn alkaessa ovat vielä täyttämättä. Tällaisia sopimuksia voivat olla esimerkiksi rakentamis-, rakennus- ja toimitussopimukset. Muutoksen taustalla on lainsäätäjän pyrkimys mahdollistaa velalliselle irtautuminen erityisesti sellaisista pitkäkestoisista sopimuksista, jotka ovat muodostuneet velalliselle taloudellisesti kestämättömiksi tai kannattamattomiksi. Kertasopimuksia muutos ei kosketa. Yrityssaneerauslain 27 §:ssä ei aseteta velalliselle vuokra- ja leasingsopimusten ennenaikaista päättämistä koskevia lisäedellytyksiä. Toisin kuin näiden tiettyjen sopimusten osalta, ehdotetussa uudessa lainkohdassa muiden kestosopimusten päättäminen edellyttäisi sitä, että päättäminen olisi välttämätöntä saneerauksen toteuttamisedellytysten turvaamiseksi. Ehdotuksen mukaan tällainen irtisanominen lisättäisiin velallisen määräysvallan rajoituksia koskevaan lain 29 §:ään selvittäjän suostumusta edellyttäväksi toimeksi. Lakiin tuotaisiin siis tältä osin tervehdyttämisintressiin perustuva tarveharkinta, jonka suorittamisesta vastuussa olisi mitä ilmeisimmin selvittäjä, mutta viime kädessä tuomioistuin ja velkojat. Vuokrasopimusten päättämisoikeudesta poiketen muiden kestosopimusten päättäminen tulisi voimaan vasta saneerausohjelman vahvistamisen myötä riippumatta siitä, milloin ne menettelyn aikana irtisanottaisiin. Näin ollen lienee luontevaa, että päättämistä koskevan tarveharkinnan perusteita avattaisiin saneerausohjelmaehdotuksessa velkojille, kuten hallituksen esityksessäkin on tuotu esiin. Korvaus toiselle osapuolelle sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä vastaisi nykyistä sääntelyä: korvaus käsittäisi kohtuullisen korvauksen toisen osapuolen toteen näyttämästä vahingosta. Muidenkin kuin vuokrasopimusten ennenaikainen päättämisoikeus tarkoittaakin merkittävää poikkeamaa yrityssaneerauksissa aikaisemmin vallinneesta sopimussitovuuden periaatteesta. Vaikka saneeraus ei mahdollista sopimusehtojen muuttamista, voi ehdotettu muutos olennaisesti vaikuttaa erityisesti pitkäaikaiseksi tarkoitettujen kestosopimusten osapuolten odotusarvoon sopimuksen pitävyydestä ja siten osapuolen sopimusriskiin.  Korvausvastuuta ei ole täsmennetty Oman haasteensa sopimusosapuolen asemaan saneerauksessa tuo ehdotetun säännöksen korvausoikeutta koskeva muotoilu. Korvausoikeuden selventämisen sijaan säännöksessä on omaksuttu vuokrasopimusten päättämistä koskeva ratkaisu: kohtuullinen korvaus toteen näytetystä vahingosta. Esitetystä laista tai sen valmisteluaineistosta ei ilmene, miten korvauksen kohtuullisuutta tulisi arvioida. Tämä voi jo lähtökohtaisesti herättää kysymyksen siitä, voiko sopimusosapuoli vaatia saneerausvelkanaan huomioitavaksi sille aiheutuneen todellisen vahingon vai sovelletaanko tähän lisäksi kohtuusharkintaa. Kun vuokrasopimusten osalta korvaus on käytännössä käsittänyt vuokran määrätyltä ajalta (esimerkiksi kuudelta kuukaudelta), ei vastaava kaavamainen ratkaisu välttämättä sovellu muihin kestosopimuksiin erityisesti, kun velallinen on niissä luontoissuoritusvelvollisena. Kuten vuokrasopimustenkin osalta, lisähaasteen korvauksen määrittämiseen tuo arvioinnin ajankohta. Velkojan tulisi pystyä jo saneerausmenettelyn aikana osoittamaan se vahinko, jota sopimuksen ennenaikainen päättäminen tulee aiheuttamaan. Kun puhutaan pitkäkestoisista ja komplekseista kestosopimuksista, joissa velallinen on luontoissuoritusvelvollisena, voi vahingon arvioiminen olla erittäin haastavaa: Milloin sopimus lopulta päättyy? Saadaanko tilalle korvaava toimija? Mikä on viivästyksen kustannus? Millä hinnalla hanke saadaan toteutettua loppuun? Nykyisen saneerauskäytännön valossa vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, että sopimusosapuoli kykenisi riitautuksetta saamaan huomioiduksi todellisen vahinkonsa saneerausvelkana toisen osapuolen saneerausmenettelyssä. Tämä taas muodostaa sellaisen riskin, joka voi olla tarpeen ottaa huomioon jo sopimusta valmistellessa. Sopimuksen irtisanomisaika voi vaihdella merkittävästi Ehdotetun lakimuutoksen perusteella muiden kuin vuokra- ja leasingsopimusten päättäminen yrityssaneerauslain nojalla edellyttäisi sitä, että päättäminen olisi saneerauksen toteuttamisedellytysten turvaamiseksi välttämätöntä. Käytännössä siis velallinen irtisanoisi tällaisen kestosopimuksen selvittäjän suostumuksella saneerausmenettelyn aikana, päättämistä koskeva tarvearvio ja sen perustelut sisällytettäisiin saneerausohjelmaehdotukseen ja sopimus päättyisi saneerausohjelman vahvistamiseen. On mahdollista, että tarve kestosopimuksen ennenaikaiselle päättämiselle on tiedossa jo saneerausmenettelyn alkaessa. Irtisanominen voi siten tapahtua jo aivan menettelyn alussa, mikäli selvittäjä kykenee jo varhaisessa vaiheessa toteamaan sen välttämättömäksi saneerauksen toteuttamisedellytysten turvaamiseksi. Kun saneerausmenettelyjen keskimääräinen kesto on tällä hetkellä 9–12 kuukauden luokkaa, voi irtisanomisaika muodostua tällöin varsin pitkäksi, ellei menettelyjen kesto lyhene lainsäätäjän tavoitteiden mukaisesti lakiin tehtyjen muiden muutosten seurauksena. Toisaalta taas irtisanomistarve voidaan tunnistaa vasta myöhemmässä vaiheessa menettelyä, lähellä saneerausohjelmaehdotuksen jättämisajankohtaa. Vastaavasti irtisanomisaika voi tällöin jäädä hyvinkin lyhyeksi esimerkiksi tilanteissa, joissa ohjelmaehdotus saadaan vahvistettua nopeutetussa menettelyssä. Todettakoon, että menettelyn myöhemmässä vaiheessa tehdyissä irtisanomisissa sopimuksen päättämistarvetta voidaan toki perustellusti kyseenalaistaa, kuten hallituksen esityksessäkin on todettu. Oman kysymyksensä muodostaa tällöin kuitenkin se, miten osapuolet tosiasiallisesti toimivat sen jälkeen, kun sopimus on irtisanottu mutta sopimuksen päättyminen tai päättymisen ajankohta on edelleen epävarma. Irtisanomisesta huolimatta sopimus sitoo edelleen velallista. Jos velallinen ei kuitenkaan kykene suoriutumaan sopimusvelvoitteistaan irtisanomisaikana, voiko tästä seurata velalliselle massavelkainen vastuu? Toisella sopijapuolella voi toisaalta olla myös intressi ryhtyä jo ennalta toimenpiteisiin oman vahinkonsa minimoimiseksi. On epäselvää, millaiseksi ehdotetun säännöksen käytännön soveltaminen aikanaan muodostuu. Tuleva sopimusriski on syytä huomioida uusissa sekä nykyisissä sopimuksissa Ehdotettu yrityssaneerauslain muutos tarkoittaa joka tapauksessa sitä, että sopimusneuvottelu- ja -valmistelutilanteessa mahdollisuus ennenaikaiseen päättämiseen on syytä ottaa huomioon myös silloin, jos toinen osapuoli on luontoissuoritusvelvollisena. Mitä pitkäkestoisemmasta ja merkittävämmästä sopimuksesta on kyse, sitä huomattavammaksi riski voi muodostua. Ehdotettu muutos voi antaa aihetta myös arvioida nykyisiä kestosopimuksia ja niistä johtuvia riskejä.   Teksti on julkaistu alun perin Edilexin Vierashuone-kirjoituksena .

   Published: 9.3.2023

2. Post

   Rahoitusalan digitaalista häiriönsietokykyä koskeva EU-asetus luo uusia velvollisuuksia finanssiyhtiöiden hallituksille

   Säännellyt toimialat ja toimijat DORAa sovelletaan monenlaisiin rahoitusalan yhteisöihin, kuten pankkeihin, vakuutusyhtiöihin ja sijoituspalveluyrityksiin. Lisäksi asetus koskee sellaisia palveluntarjoajia, jotka tarjoavat rahoitusalan yrityksille kriittisiä TVT-palveluja, kuten pilvialustoja tai data-analytiikkapalveluja. Uusia velvoitteita finanssiyhteisöjen hallituksille Asetuksen yhtenä tarkoituksena on varmistaa, että finanssiyhteisöjen hallituksilla on jatkossa keskeinen ja aktiivinen rooli TVT-riskien hallintaa ja digitaalista häiriönsietokykyä koskevan yleisen strategian ohjaamisessa ja mukauttamisessa. Hallitus kantaakin DORAn nojalla lopullisen vastuun yhteisön TVT-riskistä. Hallituksen on ensinnäkin määriteltävä finanssiyhteisössä käytettäviin TVT-riskinhallintajärjestelmiin liittyvät järjestelyt, valvottava niiden toteuttamista ja vastattava niistä. Riskinhallintajärjestelmien konkreettisesta vähimmäissisällöstä säädetään tarkemmin DORAssa, mutta niiden on sisällettävä ainakin tarvittavat strategiat, toimintaperiaatteet, menettelyt, protokollat ja välineet TVT-omaisuuden (kuten ohjelmistojen, laitteistojen ja palvelinten) ja ‑infrastruktuurin (kuten toimitilojen ja datakeskusten) suojaamiseksi TVT-riskeiltä, kuten vahingoittumiselta ja luvattomalta pääsyltä tai käytöltä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi seuraavia asioita: Osana TVT-riskinhallintajärjestelmäänsä finanssiyhteisöjen on lisäksi määritettävä strategia, joka koskee kolmansien osapuolten tarjoamien TVT-palvelujen käyttöön liittyvää riskiä. Tämä edellyttää, että finanssiyhteisöjen hallitusten jäsenet arvioivat säännöllisesti kriittisiä tai tärkeitä toimintoja tukevien TVT-palvelujen käyttöä koskeviin sopimusjärjestelyihin liittyviä riskejä. Finanssiyhteisöjen hallitusten jäseniltä edellytetään myös yhteisön TVT-riskiin liittyvien riittävien tietojen ja osaamisen ylläpitämistä. Riittävän osaamisen ylläpitäminen edellyttää asetuksen nojalla muun muassa säännöllistä osallistumista TVT-riskejä ja niiden vaikutuksia koskevaan erityiskoulutukseen. Vastuu velvoitteiden laiminlyönneistä DORAn mukaan jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että kansallisilla viranomaisilla on valtuudet soveltaa erilaisia hallinnollisia seuraamuksia ja korjaavia toimenpiteitä, jos velvoitteita rikotaan. Näitä hallinnollisia seuraamuksia ja korjaavia toimenpiteitä on lisäksi voitava kohdistaa finanssiyhteisön hallituksen jäseniin ja muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaan vastuussa asetuksen rikkomisesta. Seuraamusten lopullinen muoto selviää kuitenkin vasta asetuksen edellyttämien kansallisten lainsäädäntömuutosten myötä. Suomessa ei ole vielä käynnistetty asiaa koskevaa viranomaishanketta. Valmistautuminen tulevaan Kaiken kaikkiaan DORA luo kattavat ja yksityiskohtaiset puitteet digitalisaatioon liittyvien riskin hallinnoimiselle finanssiyhteisöissä. DORA sisältää uusia vaatimuksia niin kyberturvallisuuden kuin operatiivisen häiriönsietokyvyn osa-alueilla. Asetuksella asetetaan uusia velvoitteita myös finanssiyhteisöjen hallituksille. Näiden velvoitteiden noudattamatta jättämisestä voi aiheutua hallinnollisia seuraamuksia jopa yksittäisille hallituksen jäsenille. Suomessa rikkomuksesta seuraavat toimenpiteet täsmentynevät lainsäädännössä tulevien vuosien aikana. Finanssiyhteisöjen on kuitenkin suositeltavaa ryhtyä arvioimaan omia TVT-riskejään ja -käytäntöjään jo hyvissä ajoin, myös omien TVT-palveluntarjoajiensa osalta.

   Published: 8.3.2023

3. Post

   Yhdistetty patenttituomioistuin aloittaa toimintansa 1.6.2023

   Kohti yhtenäisempää eurooppalaista patenttijärjestelmää Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tulee kaikkien UPC-sopimuksen ratifioineiden EU-jäsenvaltioiden yhteinen patenttituomioistuin. Yhdistetyllä patenttituomioistuimella on yksinomainen toimivalta asioissa, jotka koskevat yhtenäispatentteja, eurooppapatentteja, eurooppapatenttien lisäsuojatodistuksia ja eurooppapatenttihakemuksia, ellei alla kuvattua opt-out-mekanismia hyödynnetä. Yhdistetyllä patenttituomioistuimella ei sen sijaan ole toimivaltaa kansallisia patentteja tai kansallisille patenteille myönnettyjä lisäsuojatodistuksia koskevissa asioissa. Suomessa toimivalta säilyy täten kansallisten patenttien osalta markkinaoikeudella. Yhtenäispatentti on eurooppalaisen patenttisuojan uusi, ylikansallinen vaihtoehto. Tällä hetkellä eurooppapatentti on erikseen saatettava voimaan jokaisessa sopimusvaltiossa, jossa keksintö halutaan suojata. Käytännössä patentinhaltija saa siis nipun kansallisia patentteja. Yhtenäispatentti on yksi ainoa patentti, joka tarjoaa kerralla patenttisuojan kaikissa UPC-sopimuksen ratifioineissa EU-jäsenvaltioissa. Opt-out-mahdollisuus alkoi 1.3.2023 Lähtökohtaisesti kaikki voimassa olevat eurooppapatentit, eurooppapatenttien lisäsuojatodistukset ja eurooppapatenttihakemukset siirtyvät yhdistetyn patenttituomioistuimen toimivallan alle kesäkuun alusta, ellei niitä erikseen suljeta tuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle ns. opt-out-mekanismilla. Opt-out on mahdollista suorittaa jo ennen UPC-sopimuksen voimaantuloa kolmen kuukauden sunrise-jakson aikana, joka alkoi 1.3.2023. Sunrise-jakson jälkeen opt-out-mahdollisuutta voidaan käyttää seitsemän vuoden siirtymäjakson ajan. Opt-out on mahdollinen kuitenkin vain siinä tapauksessa , että eurooppapatenttia vastaan ei ole tätä ennen nostettu kannetta yhdistetyssä patenttituomioistuimessa. Yritysten onkin erittäin suositeltavaa kartoittaa patenttiportfolioitaan viimeistään nyt, jotta ne voivat tarvittaessa sulkea patenttejaan yhdistetyn patenttituomioistuimen toimivallan ulkopuolelle sunrise-jakson aikana.

   Published: 2.3.2023

4. Post

   Onko yrityksillä aihetta optimismiin vai pessimismiin?

   Tilastokeskuksen julkaisemat tiedot viime vuodelta osoittavat, etteivät yrityssaneeraus- ja konkurssimenettelyt ole merkittävästi lisääntyneet Suomessa. Käytyään läpi vuosikymmenten aikana useampia kriisejä monet yritykset ovat valveutuneempia kuin menneinä vuosina: ne osaavat ryhtyä aikaisemmin selvittämään taloustilannettaan ja varautumaan haasteisiin neuvottelemalla rahoittajien kanssa muun muassa vapaaehtoisista järjestelyistä. Lisäksi yritykset voivat esimerkiksi kartoittaa ja hyödyntää uusia, vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja, divestoida liiketoimintaa tai etsiä uusia sijoittajia. Vallitsevassa, aikaisempaa epävarmemmassa, markkinaympäristössä lainanottajayrityksille voi tulla tarvetta järjestellä rahoitustaan. Rahoittajan näkökulmasta varhainen varautuminen helpottaa prosesseja. Taloudellisia vaikeuksia kohdanneen lainanottajayrityksen rahoitusta voidaan muun muassa järjestellä niin kutsutun standstill-sopimuksen eli ”rauhoitussopimuksen” määrittämissä puitteissa ja sen tarjoamassa neuvotteluajassa. Myös insolvenssilainsäädäntöä on pyritty kehittämään joustavampaan suuntaan. Alun perin 1990-luvun laman aikaan säädettyä yrityssaneerauslakia on viime vuonna harmonisoitu eurooppalaiseen suuntaan ottamalla käyttöön ns. varhainen yrityssaneerausmenettely. Kotoperäisiä muutoksia käsitellään tällä hetkellä eduskunnassa. Muutoksilla pyritään helpottamaan ja nopeuttamaan yrityssaneerausta niissä tilanteissa, joissa yhtiössä on tervehdyttämiskelpoista liiketoimintaa, mutta vapaaehtoiset järjestelyt eivät ole syystä tai toisesta onnistuneet. Lisäksi EU on tarttunut konkurssilainsäädännön uudistamiseen tavoitteenaan edistää muun muassa rahoitusmarkkinoiden toimivuutta ja pääoman vapaata liikkuvuutta yhdenmukaistamalla eri maiden menettelyitä ja toimintatapoja. EU:n listalla on sekä hyviä että huonoja ehdotuksia: ensimmäisiin lukeutuu niin sanottujen pre pack -menettelyjen harmonisointi ja saattaminen lain tasolle. Suomessa tällaisia etukäteen neuvoteltuja mutta vasta konkurssissa toteutettavia realisointeja on jo tehty aiemminkin, vaikka meillä ei ole ollut konkurssilaissa mitään mainintaa. Jälkimmäisiin eli huonoihin ehdotuksiin puolestaan lukeutuu johdon velvollisuus hakea maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun johto tuli tai sen olisi pitänyt tulla tietoiseksi maksukyvyttömyydestä. Tällaiset määräajat ovat keinotekoisia ja saattavat johtaa turhiin konkursseihin. Pitkän käytännön kokemuksemme perusteella arvioimme, että tärkeintä haastavissakin tilanteissa on resilienssi – termi, joka on noussut kaikkien oppien kärkeen kriisien seuratessa toisiaan. Joustavuus neuvotteluissa ja lainsäädännössä, erilaisten innovaatioiden salliminen ja jopa suosiminen kääntävät tilanteen siihen, että meillä on yhä enemmän aihetta optimismiin kuin pessimismiin.

   Published: 1.3.2023

5. Post

   Standstill-sopimukset: yhteistyöllä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen

   Standstill-sopimuksella sovitaan rahoitussopimuksen väliaikaisesta keskeyttämisestä Vallitsevassa epävarmemmassa markkinaympäristössä on mahdollista, että lainanottajayrityksille tulee tarvetta järjestellä rahoitustaan ja muokata rahoitustilannettaan vastaamaan kohtaamiaan taloudellisia haasteita. Taloudellisia vaikeuksia kohdanneen lainanottajayrityksen rahoitusta voidaan muun muassa järjestellä niin kutsutulla standstill-sopimuksella eli ”rauhoitussopimuksella” ja/tai sillä voidaan sopia raameista, joilla muutetaan olemassa olevaa rahoitussopimusta tai joiden puitteissa tehdään uusi rahoitussopimus . Standstill-sopimuksella tarkoitetaan rahoitussopimusten yhteydessä sopimusta, jolla rahoitussopimuksen osapuolet sopivat rahoitussopimuksen joko osittaisesta tai jopa kokonaisvaltaisesta väliaikaisesta keskeytyksestä. Sopimus pyrkii vakauttamaan taloudellisissa vaikeuksissa olevan lainanottajan rahoitustilannetta ja likviditeettiä voimassaoloaikansa ajan. Rahoittajan näkökulmasta standstill-sopimuksen aikana keskeistä on hahmottaa lainasopimuksen jatkamisen tarkoituksenmukaisuus ja perusteltavuus suhteessa lainasopimuksen eräännyttämiseen. Standstill-sopimukset ovat voimassa tyypillisesti muutamasta kuukaudesta joskus jopa vuoteen. Sopimukset sisältävät ehtoja, jotka lainanottajan tulee sopimuksen voimassaoloaikana täyttää, ja vastapainona rahoittajat vapauttavat lainanottajan tiettyjen lainaehtojen täyttämisestä määräajaksi ja/tai vahvistavat, etteivät he sovittuna rauhoitusaikana käynnistä vaikkapa rahoituksen eräännyttämistoimia jo aiemmin tapahtuneen sopimusrikkomuksen seurauksena. Standstill-kauden aikana lainanantaja ja lainanottaja neuvottelevat usein uudesta lainasopimuksesta, jolla muutetaan lainan alkuperäistä takaisinmaksuaikataulua ja asetetaan lainanottajalle velvoitteita, joilla lainan takaisinmaksu voitaisiin turvata. Osapuolet voivat esimerkiksi sopia, ettei lainanantaja ryhdy toimenpiteisiin lainan takaisinsaamiseksi tietyn ajanjakson aikana, jotta voidaan muun muassa kerätä tietoja ja laatia strategia lainanottajan talouden vakauttamiseksi. Lainanottaja yleensä myös sitoutuu tiettyihin uusiin velvollisuuksiin erikseen tämän vastineeksi. Hyvin usein saatetaan muun muassa laajentaa aiemmin sovittuja informaatiovelvoitteita eli mitä ja missä ajassa rahoittajille pitää antaa tietoja oikean tilannekuvan muodostamiseksi. On kuitenkin tärkeää huomata, että standstill-sopimus keskeyttää lainasopimuksen mukaisen maksuvelvollisuuden hetkeksi eikä siten vapauta lainanottajaa velvollisuuksista kokonaisuudessaan. Ellei neuvotteluille varatussa määräajassa löydetä yhteisymmärrystä ja neuvottelut epäonnistuvat, seurauksena on todennäköisesti rahoituksen eräännyttäminen ja mahdollisten vakuuksien realisointi. Standstill-sopimus hyödyttää sekä lainanantajaa että lainanottajaa Standstill-sopimus tarjoaa hyötyjä sekä lainanantajalle että lainanottajalle. Lainanottajan kannalta sopimus mahdollistaa liiketoiminnan jatkamisen haastavassa tilanteessa ja antaa jonkin verran tilaa ja aikaa mahdollisen rahoituksen uudelleenjärjestelyn toteuttamiselle. Yhtiö voi myös standstill-sopimuksella välttää yrityssaneerauksesta mahdollisesti aiheutuvan mainehaitan taikka yhtiön ennenaikaisen konkurssin. Standstill-sopimuksen tekeminen on hyödyllistä myös lainantajalle, sillä sopimuksen lähestymistapa on yleensä yksimielinen ja lainanantajapuoli saa pitkälti määrittää ehtoja sopimukselle ja hallita tilannetta. Lisäksi standstill-sopimuksen turvaamalla lisäajalla voidaan haastavassa tilanteessa parantaa lainansaajan takaisinmaksuvalmiutta.  Standstill-sopimuksen aikana tehtyihin toimiin liittyvät riskit mahdollisessa maksukyvyttömyystilanteessa On tärkeää, että rahoittajat ottavat huomioon takaisinsaantioikeudelliset näkökulmat mahdollisessa standstill-sopimuksen jälkeisessä konkurssi- tai yrityssaneeraustilanteessa. Takaisinsaantinormistolla tavoitellaan konkurssipesän velkojien tasa-arvoista kohtelua ja pyritään estämään se, että yksittäiset velkojat pääsevät parempaan asemaan kuin muut. Takaisinsaannin edellytysten täyttyessä konkurssissa pesänhoitaja tai yrityssaneeraustilanteessa selvittäjä peräyttää muutoin objektiivisesti arvioiden laillisia oikeustoimia, kuten velanmaksuja. Käytännössä kaiken tyyppiset sopimusjärjestelyt voivat tulla takaisinsaantinormiston mukaan tarkasteltaviksi. Jos standstill-sopimuksen aikana on tarvetta järjestellä myös vakuuksia, on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, annetaanko vakuus vanhasta vai uudesta velasta. Takaisinsaantilain mukaan velallisen velastaan luovuttama pantti tai sen asettama muu vakuus peräytyy, jos se ei ole ollut velkasuhteen syntymisen edellytyksenä. Esimerkiksi pelkästään velan uudistaminen, maturiteetin pidentäminen tai lainan ehtojen muuttaminen ei tee velasta uutta takaisinsaantioikeudellisessa mielessä. Myös ylimääräisen lyhennyksen, aikaisemmin tekemättä jääneen lyhennyksen tai maksujen aikaistamisen vaatiminen kolmen kuukauden sisällä ennen konkurssiin tai saneeraukseen hakeutumista saattaa johtaa takaisinsaannilla peräytettävään maksun peräytymiseen. Takaisinsaantioikeudellisesti riskittömimpiä vaihtoehtoja on vierasvelkavakuuden saaminen ja velan konvertointi omaksi pääomaksi. Näissä on kuitenkin otettava huomioon yhtiön oma asema järjestelyyn ryhtymiseen. Yhtiön ja erityisesti yhtiön hallituksen vastuun näkökulmasta tilanteessa on puolestaan huolehdittava, että yhtiö toimii osakeyhtiölain huolellisuusvelvoitteen ja yhtiön edun mukaisesti. Huolellisen hallituksen on neuvotellessaan rahoittajien kanssa varauduttava myös tilanteeseen, että rahoitusta ei saada uudelleenjärjesteltyä. Tällöin on esimerkiksi pohdittava, onko elinkelpoinen liiketoiminta pelastettavissa yrityssaneerauksen avulla. Viime kesänä voimaantullut laki mahdollistaa sen, että yhtiö voi yksin hallituksen päätöksellä hakeutua varhaiseen yrityssaneerausmenettelyyn silloin, kun yhtiötä vasta uhkaa maksukyvyttömyys. Lakimuutoksella on haluttu madaltaa saneeraukseen hakeutumisen kynnystä. Standstill-sopimusten laatiminen ja käyttö vaatii huolellista valmistelua Standstill-sopimuksen käytöllä voidaan saada väliaikainen helpottava ratkaisu haastavaan taloudelliseen tilanteeseen ja lisäaikaa konkreettisten ratkaisukeinojen löytämiselle. Epävarmassa markkinatilanteessa avoin keskusteluyhteys rahoittajien suuntaan on erityisen tärkeää. Lisäksi on syytä kiinnittää erityistä huomiota takaisinsaantioikeudellisiin näkökulmiin mahdollisessa standstill-sopimuksen jälkeisessä konkurssi- tai yrityssaneeraustilanteessa. Oikeanlaisella valmistelulla pystytään välttämään rahoittajien takaisinsaantioikeudelliset riskit, turvaamaan yhtiön elinkelpoisuus ja viemään standstill-prosessit onnistuneesti maaliin.

   Published: 27.2.2023

6. Post

   Vuokratyövoiman käyttäminen – 5 asiaa, jotka työnantajan tulee tietää

   Tarkista soveltuvan työehtosopimuksen määräykset Monet työehtosopimukset rajoittavat vuokratyövoiman käyttöä esimerkiksi ruuhkahuippujen tasaamiseen tai työhön, jota ei voida suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä sekä sisältävät muutoinkin vuokratyötä koskevia säännöksiä. Soveltuvan työehtosopimuksen määräykset vuokratyön käytöstä tulee siten tarkistaa tapauskohtaisesti ennen vuokratyövoiman käytöstä päättämistä. Perehdy työsopimuslain vuokratyötä koskeviin säännöksiin Työsopimuslain nojalla käyttäjäyritykselle siirtyvät oikeus johtaa ja valvoa työntekoa sekä ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja sen järjestelyihin. Jotta vuokrayritys voisi täyttää työnantajavelvollisuutensa, kuten maksaa asianmukaisesti palkan, käyttäjäyrityksellä on lakiin perustuva velvollisuus toimittaa vuokratyöntekijän työnantajalle ne tiedot, jotka työnantaja tarvitsee velvollisuuksiensa täyttämiseksi. Järjestelyn erityispiirteiden vuoksi käyttäjäyrityksen ja vuokrayrityksen olisi hyvä sopia keskinäisestä vastuunjaostaan mahdollisimman selkeästi vuokratyötä koskevassa sopimuksessaan. Työsopimuslaki määrittää vuokratyöntekijän työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen sekä työsuhteessa noudatettavat vähimmäistyöehdot. Lisäksi se sisältää muun muassa seuraavat erityisesti vuokratyötä koskevat säännökset: Huolehdi vuokratyöntekijän työturvallisuudesta Vaikka vuokratyöntekijä ei ole työsuhteessa vuokratyövoimaa käyttävään yritykseen, käyttäjäyrityksellä on velvollisuus huolehtia vuokratyöntekijän työturvallisuudesta työturvallisuuslain mukaisesti. Käyttäjäyrityksen on ennen työn aloittamista määriteltävä riittävän tarkasti vuokratyön edellyttämät ammattitaitovaatimukset ja työn erityispiirteet. Käyttäjäyrityksen on ilmoitettava näistä seikoista vuokrayritykselle, jonka puolestaan on ilmoitettava vastaavat tiedot vuokratyöntekijälle ja varmistettava, että vuokratyöntekijällä on riittävä ammattitaito, kokemus ja sopivuus suoritettavaan työhön. Käyttäjäyrityksen tulee huolehtia myös vuokratyöntekijän perehdyttämisestä muun muassa työhön ja työpaikan olosuhteisiin, työsuojelutoimenpiteisiin sekä tarvittaessa työsuojelun yhteistoimintaa ja tiedottamista sekä työterveyshuoltoa koskeviin järjestelyihin. Käyttäjäyrityksen tulee myös tarvittavassa laajuudessa ilmoittaa työn aloittamisesta työpaikan työterveyshuollolle ja asianomaiselle työsuojeluvaltuutetulle. Huomioi vuokratyövoiman käyttö yhteistoimintalain mukaisissa prosesseissa Yhteistoimintalaki soveltuu työnantajiin, jotka työllistävät säännöllisesti vähintään 20 työntekijää. Lain soveltuessa työnantajan tulee huolehtia muun muassa seuraavista yhteistoimintavelvoitteista vuokratyövoiman osalta: Hanki tilaajavastuulain mukaiset selvitykset Vuokratyövoimaa hankkivan tilaajan on pääsääntöisesti ennen vuokratyötä koskevan sopimuksen allekirjoittamista varmistettava, että työvoimaa vuokraava yritys täyttää lakisääteiset velvoitteensa. Käytännössä tämä tarkoittaa laissa määriteltyjen tietojen (kuten kaupparekisteriote tai vastaavat tiedot, vero- ja työnantajarekisteröintejä koskevat tiedot, tiedot soveltuvasta työehtosopimuksesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta) hankkimista sopimuskumppaniltaan tai asianmukaisen palveluntarjoajan kautta. Teksti on julkaistu alun perin HENRY ry:n vierasblogissa .

   Published: 22.2.2023

7. Post

   EU:n sähkömarkkinat uudistuvat – Nyt on aika vaikuttaa

   Julkinen kuuleminen ehdotuksesta on käynnissä 13.2.2023 saakka. Kuulemisella haetaan näkemyksiä erityisesti seuraaviin kuuteen osa-alueeseen: 1) Sähkön hinnan riippumattomuus fossiilisten polttoaineiden hintojen vaihteluista Energiakriisin aiheuttama nopea sähkön hinnan nousu on osoittanut, että sähkömarkkinoita on uudistettava hintavakautta lisäävin keinoin. Komissio esittää keinoksi erityisesti pitkäaikaisten sopimusten laajempaa käyttöönottoa. Tällaisia olisivat esimerkiksi pitkäaikaiset suorat sähkönostosopimukset (PPA) ja hinnanerosopimukset (CfD). 2) Uusiutuvien investointien edistäminen – Euroopan ulospääsy energiakriisistä Uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuustoimenpiteiden nopeutettu käyttöönotto vähentää rakenteellisesti fossiilisten polttoaineiden kysyntää. Uusiutuvat energialähteet voivat alhaisten käyttökustannustensa ansiosta alentaa energian hintoja kaikkialla EU:ssa. Lisäksi uusiutuvan energian nopeampi käyttöönotto edistää energian toimitusvarmuutta EU:ssa. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi komission mukaan on tärkeää, että tulevilla sääntelytoimilla ylläpidetään ja parannetaan investointikannustimia ja tarjotaan sijoittajille varmuutta ja ennustettavuutta. Samalla on toisaalta puututtava korkeisiin energiahintoihin liittyviin taloudellisiin ja sosiaalisiin huolenaiheisiin. 3) Sähkömarkkinoille tarvitaan vaihtoehtoja maakaasulle Kuulemisessa käsitellään joustoratkaisuja edistäviä keinoja, jotka osaltaan vähentävät maakaasua käyttävän sähköntuotannon roolia joustavana sähköntuotantolähteenä. Joustoratkaisuihin kuuluvat kysyntäjousto, energian varastointi ja muut säästä riippumattomat uusiutuvat ja vähähiiliset energianlähteet. Lisäksi kuulemisessa pyydetään kannanottoja siitä, miten toimitusvarmuus ja riittävyys voidaan turvata myös ennakoimattomissa kriisitilanteissa, jotta oikea-aikaiset investoinnit kapasiteettiin voidaan varmistaa. Maakaasukäyttöinen sähköntuotanto on tarkoitus lopettaa ajan mittaan EU:n hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden mukaisesti. 4) Lyhyen aikavälin markkinainterventiosta opittua Energiakriisin aikana on toteutettu useita kiireellisiä ja tilapäisiä markkinainterventioita, joilla on lievennetty korkeiden energiahintojen vaikutuksia kuluttajiin ja yrityksiin. Kuulemisessa pyydetään kannanottoja siitä, voitaisiinko hätätoimien osatekijöitä ottaa osaksi sähkömarkkinamallin rakenteellisia piirteitä ja mitä tämä edellyttäisi. 5) Kuluttajansuojan ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen Kuulemisessa kartoitetaan mahdollisuuksia luoda puskuri kuluttajien ja lyhyen aikavälin markkinoiden välille suojaamaan kuluttajia korkeilta hinnoilta. Energiakriisi on komission mukaan osoittanut, että usein kuluttajat maksavat kustannukset, kun toimittajat epäonnistuvat. Tätä voitaisiin lieventää vaatimalla toimittajia suojautumaan riittävästi ja varmistamaan sähkön toimituksen jatkuvuus. 6) Markkinoiden avoimuuden, valvonnan ja eheyden parantaminen Energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta annetulla asetuksella (EU) N:o 1227/2011 (REMIT) varmistetaan, että kuluttajat ja muut markkinatoimijat voivat luottaa sähkö- ja maakaasumarkkinoiden eheyteen. Komissio esittää, että lisäparannukset edistäisivät avoimuutta ja valvontavalmiuksia sekä varmistaisivat tehokkaamman tutkinnan ja täytäntöönpanon EU:n sisäisissä rajat ylittävissä tapauksissa uuden sähkömarkkinamallin tukemiseksi. Uusiutuvat energialähteet muutoksen mahdollistajina Uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton nopeuttaminen ja käyttöönoton helpottaminen on yksi EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan ohjaavista periaatteista. Uusiutuvien energialähteiden nopealla käyttöönotolla saadaan kestävä ratkaisu energiakriisiin ja samalla luodaan konkreettisia keinoja EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteisiin voidaan kuitenkin päästä montaa eri kautta, minkä vuoksi kuulemisen lopputuloksella on suuri merkitys sen kannalta, miten EU ryhtyy tavoitteitaan toteuttamaan.

   Published: 7.2.2023

8. Post

   Monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta ilman dataa?

   Kaikilla työnantajilla kokoon katsomatta on yhdenvertaisuuslain nojalla velvollisuus edistää yhdenvertaisuuden toteutumista työpaikalla. Työnantajan pitää esimerkiksi kehittää työntekijöiden valitsemistapoja ja työntekijöitä koskevien ratkaisujen tekotapoja. Edistämistoimenpiteiden on oltava tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia. Kehittämistyö, myös monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen, vaatii pohjakseen tietoa. Jotta voi parantaa johonkin ryhmään kuuluvien työntekijöiden oikeuksia, pitäisi tietää, kuinka moni työyhteisön jäsen katsoo kuuluvansa ryhmään ja miten he kokevat oikeuksiensa toteutuvan. Hyvä tarkoitus voi kuitenkin törmätä tietosuojalainsäädäntöön. Suomessa työntekijöiden henkilötietojen käsittelyä säätelevät erityisesti Euroopan unionin tietosuoja-asetus, kansallinen tietosuojalaki sekä työelämän tietosuojalaki, jotka edellyttävät, että henkilötietojen keräämiseen löytyy asianmukainen peruste. Työnantaja saa kerätä vain työsuhteen kannalta tarpeellisia tietoja tai jos tiedonkeruusta säädetään nimenomaisesti laissa. Yleisluontoinen velvoite – kuten yhdenvertaisuuden edistäminen – ei itsessään tuo työnantajalle lisää tiedonkeruuvaltuuksia. Yhdenvertaisuuden kannalta tärkeät tiedot kuuluvat vieläpä usein arkaluonteisiin henkilötietoihin eli ”erityisiin henkilötietoryhmiin”, joita laki suojaa tiukasti. Esimerkiksi henkilön terveydentilaa, alkuperää tai seksuaalista suuntautumista koskevien tietojen käsittely on pääsääntöisesti kiellettyä. Kielto pätee, vaikka työntekijä antaisi suostumuksensa tietojen käsittelyyn. Tieto työyhteisön monimuotoisuudesta kuitenkin auttaisi työnantajaa suunnittelemaan tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Kohdentamattomat toimet voivat jäädä tehottomiksi: tavallaan auttavat joitakuita mutta eivät täsmällisesti ketään. Anonyymia tietoa saa kerätä, mutta anonyymisyys riippuu työyhteisöstä Tietosuojalait eivät koske anonyymia tietoa. Se ei kuitenkaan merkitse, että työnantaja voisi nimettömästi kysellä työntekijöiltä mitä vain monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta edistääkseen.   Tiedon anonymisointi ei tarkoita nimien piilottamista vaan sitä, ettei henkilöitä ole mahdollista tunnistaa tietojen perusteella. Nimetön tieto ei ole anonyymia, jos se rajaa kohteen liian tiukasti. Esimerkiksi ”50–55-vuotias mies, joka puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea” voi jossain työyhteisössä riittää yksilöimiseen. Jopa tukkimiehen kirjanpito paperille työntekijäryhmittäin saattaa yksilöidä liikaa. Anonyymeja tietoja ovat tyypillisesti tilastot. Laissa ei ole määritelty tilastomuotoon kerättyjen havaintojen vähimmäismäärää, mutta jonkinlainen, sääntelyyn perustumaton, nyrkkisääntö on ollut viisi havaintoa/tietoyksikköä. Esimerkiksi henkilöstökyselyissä jätetään usein tiimikohtaiset tulokset raportoimatta, jos tiimiin kuuluu alle viisi työntekijää. Tiedonkeruumahdollisuudet riippuvat siis osin työyhteisöstä ja siitä, mitä piirrettä tarkastellaan. Suuressa organisaatiossa voi olla mahdollista koota tilastoja erilaisista monimuotoisuuden ulottuvuuksista. Muutaman kymmenenkin hengen työyhteisössä vaikkapa miehiksi ja naisiksi identifioituvia on usein riittävästi, jotta on mahdollista kerätä anonyymia tietoa tämän sukupuolijaottelun mukaan. Aina kannattaa rakentaa luottamusta Vaikka tietojen kerääminen on hyvin rajoitettua, usein yhdenvertaisuuden edistämiseksi tärkein seikka on avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa työntekijät tietävät olevansa tervetulleita ja arvostettuja siitä riippumatta, kuuluvatko he ominaisuuksiltaan enemmistöön. Tällainen ilmapiiri parantaa myös työn tuloksia ja on siten työnantajan liiketoiminnankin kannalta myönteinen asia.

   Published: 3.2.2023

9. Post

   Kyky toteuttaa kompleksisia yritysjärjestelyjä tuo kilpailuetua

   Yritysjärjestelyihin kohdistuva viranomaisvalvonta on kasvussa Markkinaolosuhteiden ja geopoliittisen toimintaympäristön muutosten ohella myös yritysjärjestelyjä koskevassa kilpailuoikeudellisessa sääntelyssä nähtiin viime vuonna ja vuodenvaihteessa merkittäviä kehityskulkuja, jotka vaikuttavat yritysjärjestelyihin tulevaisuudessa. Kilpailulain muutoksen myötä yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat laskivat Suomessa vuodenvaihteessa. Lakimuutoksen myötä yrityskauppavalvonta laajeni koskemaan useampia yritysjärjestelyitä ja pienempiä yrityksiä. Samaan aikaan viranomaisten tutkintamenetelmät ja haittateoriat kehittyvät. Monissa maissa on myös ollut jo pidempään voimassa kansallista lainsäädäntöä, joka oikeuttaa kansallisen viranomaisen tutkimaan tietyin edellytyksin myös kansalliset kynnysarvot alittavia järjestelyjä. Lisäksi merkille pantavaa on EU:n yleisen tuomioistuimen ratkaisu asiassa Illumina/Grail, jossa vahvistettiin merkittäviä oikeusohjeita EU:n komission oikeudesta ottaa sulautuma-asetuksen 22 artiklan nojalla kansallisen kilpailuviranomaisen pyynnöstä yrityskauppa tutkittavakseen, vaikka EU:n tai kansallisen kilpailulainsäädännön mukaiset kynnysarvot eivät ylity. Illumina on ilmoittanut valittavansa tuomiosta, mutta tapaus korostaa silti tarvetta arvioida yritysjärjestelyjen kilpailuvaikutuksia ja mahdollista yrityskauppavalvontaa huolellisesti myös tilanteissa, joissa kynnysarviot eivät ylity ja viranomaisilla ei olisi toimivaltaa tutkia järjestelyä ilman siirtopyyntöä komissiolle. Kuluvan vuoden tammikuussa astui voimaan myös uusi EU:n asetus, jolla pyritään puuttumaan EU:n ulkopuolisten maiden tukien aiheuttamiin kilpailunvääristymiin EU:n sisämarkkinoilla. Asetusta sovelletaan heinäkuun 12. päivä alkaen, ja se antaa komissiolle laajat tutkintavaltuudet sekä edellyttää komissiolle tehtävää ennakkoilmoitusta tietyistä liikevaihtorajat ylittävistä yritysostoista, jos yrityskaupan osapuolet ovat saaneet EU:n ulkopuolisista maista merkittäviä taloudellisia tukia. Asetus tulee vaikuttamaan lupaprosesseihin erityisesti suurissa yrityskaupoissa, joiden osapuolina on monikansallisia yhtiöitä. Yrityskauppavalvontaan liittyviä kysymyksiä tullaan siis arvioimaan jatkossa yhä useammassa yritysjärjestelyssä. Monissa maissa prosessin kesto on pidentynyt ja yritysjärjestelyihin kohdistuva viranomaisvalvonta on tiukentumassa. Lisäksi viranomais- ja tuomioistuinkäytännön kehittyminen korostaa tarvetta varautua kilpailuviranomaisprosesseihin etenkin teknologia- ja lääketoimialan yritysjärjestelyissä kynnysarvoista riippumatta. Myös ulkomaisia sijoituksia seurataan yhä aktiivisemmin Kilpailulainsäädännön ohella myös ulkomaalaisten suorien sijoitusten seurantaan (FDI) liittyvien viranomaisprosessien merkitys on kasvanut merkittävästi Suomessa ja globaalisti. Tätä ilmentävät muun muassa ulkomaalaisten yritysostajien työ- ja elinkeinoministeriölle tekemien yrityskauppailmoitusten ja -hakemusten volyymin voimakas kasvu vuosina 2021–2022 sekä viranomaiskäytännössä yleistynyt lupien myöntäminen ehdollisena. Luvan myöntäminen ehdollisena tuli mahdolliseksi vuoden 2020 lopussa voimaan tulleella lainmuutoksella. Sama trendi vallitsee myös muissa Euroopan maissa, joissa implementoidaan tai laajennetaan yritysostoja koskevaa sääntelyä. Yhä useammassa yritysjärjestelyssä joudutaan pohtimaan, vaikuttaako järjestely Suomen tai jonkin muun maan kansallisiin intresseihin ja edellyttääkö se siksi viranomaishyväksyntää yhdessä tai useammassa valtiossa. Samalla on todennäköistä, että yhä useammin järjestelyjä arvioidaan rinnakkaisissa viranomaisprosesseissa – yhtäältä yrityskauppavalvontaprosessissa ja toisaalta FDI-ilmoitusmenettelyssä. Yritysjärjestelyjen toteuttaminen edellyttää viranomaisprosessien huolellista suunnittelua Yritysjärjestelyn toteuttaminen aiempaa epävarmemmassa ja säännellymmässä toimintaympäristössä edellyttää yhä enemmän varautumista muuttuviin olosuhteisiin prosesseissa ja sopimuksissa. Yhtä lailla se edellyttää huolellista valmistautumista viranomaisprosesseihin. Etenkin rajat ylittävät yritysjärjestelyt yhä useammin edellyttävät useampaa kuin yhtä viranomaismenettelyä. Haasteellisissa yritysjärjestelyissä voi pintautua yrityskauppaluville ehtovaatimuksia, jotka tulee sovittaa yhteen rinnakkaisissa viranomaisprosesseissa – myös silloin, kun viranomaisten huolenaiheet kohdistuvat eri markkinoihin tai liittyvät eri sääntelyobjekteihin.   Viranomaislupia koskevat ennakkotutkimukset ja suunnittelu ovat tällöin keskeisessä roolissa sen varmistamiseksi, että osapuolilla on realistinen kuva järjestelyn toteutumisvarmuudesta ja aikataulusta sekä kyky huomioida niihin liittyvät riskit yrityskauppasopimuksissa.  Kokenut kumppani auttaa välttämään yllätykset yrityskaupoissa Aiempaa heikommasta näkyvyydestä ja lisääntyneestä varovaisuudesta huolimatta muuttunut toimintaympäristö tarjoaa monille yrityksille ja pääomasijoittajille uudenlaisia mahdollisuuksia. Suomen markkinalla nähtiin viime vuonna useita merkittäviä pörssiyhtiöiden yritysjärjestelyjä, jotka ovat osoitus yritysten kyvykkyydestä mukautua uuteen markkinatilanteeseen. Yritysjärjestelyille on edelleen kysyntää, ja yrityskauppamarkkinalla on taipumus toipua nopeasti kriiseistä. Sääntely-ympäristön tiukentuminen edellyttää, etenkin rajat ylittävissä järjestelyissä, yhä laaja-alaisempaa viranomaisprosessien tuntemusta ja huolellista suunnittelua. Oikeanlaisella valmistelulla ja kokeneiden kumppaneiden avulla pystytään välttämään yllätykset viranomaisprosesseissa ja viemään myös hyvin haastavat yritysjärjestelyt onnistuneesti maaliin. Kyvykkyys toteuttaa kompleksisia yrityskauppoja tehokkaasti voi tarjota merkittävää kilpailuetua pääomasijoittajille ja yritysostojen avulla toimintaansa kasvattaville yrityksille. Jo ennestään epävarmemmassa toimintaympäristössä sujuvan ja nopean lupaprosessin varmistaminen on yhä keskeisemmässä roolissa molemmille yrityskaupan osapuolille.

   Published: 25.1.2023

10. Post

    Suuret hankinnat komission syyniin

    Asetus tuli voimaan 12.1.2023, ja sitä sovelletaan pääosin 12.7.2023 alkaen. Alla kuvattuja ilmoitusvelvollisuuksia sovelletaan kuitenkin vasta 12.10.2023 alkaen. Millaisiin hankintoihin tarvitaan komission ennakkohyväksyntä? Julkisiin hankintoihin tarvitaan ennakkohyväksyntä, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät: Julkisen hankinnan tai puitesopimuksen taikka dynaamisen hankintajärjestelmän puitteissa tehtävän yksittäisen hankinnan ennakoitu arvo on vähintään 250 miljoonaa euroa. Tarjoaja tai sen alihankkija on saanut tukia EU:n ulkopuolisesta maasta vähintään 4 miljoonaa euroa viimeisen kolmen vuoden aikana.   Osiin jaetulle hankinnalle komission ennakkohyväksyntä tarvitaan, jos edellä mainittujen edellytysten lisäksi tarjouksen kohteena olevan hankinnan osan tai osien ennakoitu arvo on vähintään 125 miljoonaa euroa. Muita asetuksen tuomia muutoksia Jos tarjoajan kolmannesta maasta saama tukimäärä jää alle 4 miljoonan euron, tarjoajalla on velvoite antaa tuista hankintayksikölle asetuksen mukainen vakuutus . Siinä ilmoitetaan saadut tuet ja samalla annetaan vakuutus siitä, ettei tuille tarvita komission ennakkohyväksyntää. Asetuksen myötä komissiolle tulee myös oikeus oma-aloitteisesti puuttua hankintamenettelyyn, jos se epäilee ulkomaisten tukien vääristävän kilpailua. Oma-aloitteinen tutkinta voi kohdistua myös asetuksen kynnysarvoa pienempiin hankintoihin. Ajallisesti tutkinta voi kattaa kymmenen edellistä vuotta, mutta asetuksen voimaan tullessa heinäkuussa 2023 komission tutkintavalta on rajattu viiteen vuoteen. Mitä tukien valvontamenettely käytännössä merkitsee? Suomessa asetus tulee ennakoitua arvoa koskevan kriteerin myötä käytännössä koskemaan lähinnä isoja ICT-hankintoja, rakennusurakoita, kalustohankintoja ja yhteishankintoina tehtäviä laajoja puitejärjestelyjä. Hankintayksikön pitää varautua asetuksen soveltamiseen jo hankinnan suunnitteluvaiheessa . Jos tarjouskilpailuun liittyy asetuksessa määrättyjä ennakkohyväksyntä- tai vakuutusmenettelyjä, hankintayksikön on mainittava asetuksesta sekä sen merkityksestä hankinta-asiakirjoissa. On myös hyvä huomata, että esimerkiksi neuvottelumenettelyissä tarjoajalta tarvitaan ilmoitus tai vakuutus sekä osallistumishakemuksen että lopullisen tarjouksen yhteydessä. Hankintayksikön velvollisuutena on toimittaa tarjoajien ennakkoilmoitukset tai vakuutukset komissiolle, joka ilmoitusvelvollisuuden soveltuessa tutkii asian asetuksessa tarkemmin kuvatulla tavalla. Koska hankintayksikkö ei voi ennen tarjoajien toimittamia ilmoituksia tai vakuutuksia varmuudella tietää, vaatiiko hankinta komission ennakkohyväksyntää, on mahdollinen tutkintaprosessi syytä ottaa huomioon tarjouskilpailun aikataulussa. Jos ennakkohyväksyntä vaaditaan, hankintasopimusta ei saa tehdä ennen komission päätöstä. Tämä onkin syytä huomioida erityisesti tarjouksen voimassaoloon liittyvien vaatimusten osalta. Komissiolla on ensin 20 työpäivää aikaa tehdä alustava tarkastelu, ja jos asiasta avataan tarkempi tutkinta, komissiolla on vielä 110 työpäivää sen suorittamiseen täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta lukien. Lisäksi komissiolla on tietyissä tilanteissa mahdollisuus pidentää määräaikoja. Komissiolle varattu tutkinta-aika voi siis selvästi pidentää hankintamenettelyn kokonaiskestoa. Jos komissio tutkinnan myötä toteaa, että tarjoaja on saanut sisämarkkinoita vääristävää ulkomaista tukea, tarjoaja voi tarjota sitoumuksia, joilla sisämarkkinoiden vääristymä korjataan kokonaan ja vaikuttavasti. Jos tällaisia sitoumuksia ei anneta tai annetut sitoumukset eivät komission arvion mukaan ole hyväksyttäviä, komissio kieltää sopimuksen tekemisen kyseisen tarjoajan kanssa. Tämän päätöksen jälkeen hankintayksikön on hylättävä tarjous. Hankintayksikön kannattaakin miettiä, onko hankintapäätöstä järkevää tehdä tilanteessa, jossa riskinä on, että komissio katsoo, että voittavan tarjoajan tarjous tulee hylätä. Mitä asetus edellyttää tarjoajalta? Ellei tarjoaja ilmoita tukia asetuksen mukaisesti, riskinä on, että tarjous hylätään jo tästä syystä. Jotta asianmukainen selvitys voidaan antaa, tarjoajalla pitää olla saamistaan tuista tiedot, jotka voidaan tarjouskilpailussa toimittaa hankintayksikölle oikea-aikaisesti ja vaaditulla tavalla. Velvollisuus antaa tietoja ulkomaisista tuista koskee tarjoajan konsernia ja pääasiallisia alihankkijoita ja pääasiallisia toimittajia. Asetuksen mukaan alihankkijaa tai toimittajaa pidetään pääasiallisena, jos sen osallistumisella varmistetaan sopimuksen olennaisten osien toteuttaminen, ja joka tapauksessa silloin, jos sen panos on yli 20 prosenttia toimitetun tarjouksen arvosta. Velvollisuus koskee myös kaikkia ryhmittymän jäseniä. Pääsopimuskumppani eli tarjoaja vastaa siitä, että edellä mainituista tahoista toimitetaan riittävät ilmoitukset ja/tai vakuutukset. Komissio antaa tarkempaa ohjeistusta asetuksen soveltamisesta Monet asetuksen toimintavelvollisuuksiin liittyvät käytännön yksityiskohdat ovat vielä avoimia, ja asetuksessa on epäselviä kohtia, jotka liittyvät esimerkiksi olennaisen alihankkijan käsitteeseen. Komissiolla on oikeus antaa asetuksen pohjalla lisäohjeistusta, ja se onkin ilmoittanut julkaisevansa lähiviikkoina luonnoksensa täytäntöönpanoasetuksesta, jossa selvennetään asiaan liittyviä sääntöjä ja menettelyjä sekä annetaan tarkempaa käytännön ohjeistusta. Täytäntöönpanosäännöt hyväksytään komission mukaan vuoden 2023 puoliväliin mennessä. Komission täytäntöönpanoasetuksen myötä myös hankintayksiköiden ja tarjoajien valmistautuminen asetuksen voimaantuloon helpottuu, kun esimerkiksi julkisten hankintojen ilmoittamislomakkeista saadaan lisää tietoa.

    Published: 24.1.2023