1. Post

   Viherpesudirektiivi tekee kuluttajakaupan ympäristöväitteistä todistettuja ja täsmällisempiä

   Viherpesudirektiivin lisäksi komissio on ehdottanut muutoksia myös muun muassa sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä annettuun direktiiviin (2005/29).  Kyseiseen direktiiviin ehdotettujen muutosten kautta komissio ehdottaa kokonaan kiellettäväksi esimerkiksi sellaiset yleisluontoiset ympäristöväitteet, kuten ”vihreä”, ”ympäristöystävällinen” ja ”ekologinen”, joiden tueksi yritys ei pysty todistamaan tunnustettua erinomaista ympäristönsuojelullista tasoa. Direktiivin 2005/29 on tarkoitus toimia ympäristöväitteisiin sovellettavana yleislakina, kun taas viherpesudirektiiviä sovellettaisiin nimenomaisten ympäristöväitteiden toteennäyttämiseen, verifiointiin ja niistä viestimiseen. Selvitys- ja tiedonantovelvollisuudet täsmentyvät ja lisääntyvät Direktiiviehdotuksen mukaan nimenomaisten ympäristöväitteiden esittäjän tulee väitteensä tueksi tehdä selvitys väitteen paikkansapitävyydestä. Selvityksen on koostuttava tietyistä osatekijöistä. Selvityksessä yrityksen on muun muassa yksilöitävä, koskeeko ympäristöväite tuotetta kokonaisuudessaan vai pelkästään sen yksittäistä osaa. Yrityksen on lisäksi varmistettava väitteen paikkansapitävyys keräämällä sen tueksi laajalti tunnustettua tieteellistä näyttöä. Yrityksen on myös osoitettava, ettei ympäristöväite koske sellaista vaatimusta, joka tuotteen on sääntelyn nojalla joka tapauksessa täytettävä. Direktiiviehdotus asettaisi myös velvollisuuksia sille, miten ympäristöväitteestä on viestittävä . Jos yritys esittää tulevaisuuteen suuntautuvan väitteen, sen tulisi sitä viestiessään kertoa, mihin konkreettisiin parannuksiin yritys sitoutuu toiminnassaan ja toimitusketjuissaan ja millä aikavälillä. Direktiiviehdotus asettaisi myös tiedonantovelvollisuuksia, joiden mukaan yrityksen tulisi esimerkiksi viestiä kuluttajalle siitä, miten ympäristöväitteessä esitetyt parannukset saavutetaan. Päästöjä kompensoivien yritysten olisi tarjottava kuluttajille yksityiskohtaisempaa tietoa kompensoinnista, kuten kompensointiyksiköiden laadusta ja siitä, liittyvätkö yksiköt päästövähennyksiin vai päästöjen poistoon. Kolmannen osapuolen on tarkistettava ympäristöväite ennen sen esittämistä kaupallisessa viestinnässä Direktiiviehdotuksen mukaan riippumattoman kolmannen osapuolen eli vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen olisi tarkistettava selvitys ympäristöväitteen paikkansapitävyydestä ja väitteen viestinnän asianmukaisuus. Tällä hetkellä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset arvioivat muun muassa erilaisten laitteiden vaatimustenmukaisuutta, joten muutos olisi merkittävä nykytilanteeseen verrattuna. On myös huomattava, että ympäristöväitteen tulee olla kolmannen osapuolen hyväksymä ennen väitteen esittämistä kaupallisessa viestinnässä. Merkittävää olisi myös se, että ympäristöväitettä koskeva tutkimustieto ja sen paikkansapitävyys olisi ehdotuksen mukaan tarkistettava aina olosuhteiden niin vaatiessa sekä vähintään viiden vuoden kuluttua väitettä koskevien tietojen julkaisusta. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksien tulisi arvioida myös päivitetyt väitteet. Perusteettoman ympäristöväitteen esittämisestä muun muassa taloudellisia seuraamuksia Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi säätää tehokkaista ja oikeasuhtaisista seuraamuksista direktiiviehdotuksen säännösten rikkomiselle. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi valvovan viranomaisen määräämää seuraamusmaksua . Seuraamusmaksun tulisi ehdotuksen mukaan estää perusteettomien ympäristöväitteiden esittämisestä syntyvä taloudellinen hyöty, eli esitetty seuraamusmaksu olisi suuruudeltaan todennäköisesti merkittävä. Direktiiviehdotuksen mukaan yritys voitaisiin myös sulkea julkisen rahoituksen ulkopuolelle enintään 12 kuukauden ajaksi seuraamuksena direktiiviehdotuksen vastaisen ympäristöväitteen esittämisestä, minkä lisäksi myös virheellisen väitteen kohteena olevan tavaran tuoton takavarikoimista ehdotetaan mahdolliseksi. Direktiiviehdotus perustaisi myös muun muassa kansalaisjärjestöille mahdollisuuden valittaa direktiiviehdotuksen vastaisista väitteistä. Yritysten ympäristömarkkinoinnista kiinnostuneet kansalaisjärjestöt käyttäisivät valitusmahdollisuutta varmasti aktiivisesti. Tunnista ympäristöväitteet ja kerää näyttöä tueksi Vaikka direktiiviehdotusten sisältö voi vielä muuttua ja direktiivien kansallinen voimaansaattaminen vie aikaa, yritysten kannattaa toimia nyt. Ensiaskeleena on tärkeää, että kaikki organisaatiossa tunnistavat, millainen markkinoinnissa tai yritysviestinnässä esitetty väite on ympäristöväite. Tämän jälkeen kannattaa arvioida, miten kuluttaja todennäköisesti ymmärtää ympäristöväitteen ja onko sen tueksi riittävän vahvaa näyttöä. Kannattaa huomata, että yrityksillä on jo nykylainsäädännön perusteella velvollisuus pystyä näyttämään ympäristöväite todeksi sen esittämishetkellä.

   Published: 2.5.2023

2. Post

   Korkein hallinto-oikeus antoi vuosikirjapäätöksen listautumiskulujen arvonlisäverojen vähentämisestä

   Mistä tapauksessa oli kyse? Tarkastelun kohteena oli hallintopalveluiden myyntiä muille konserniyhtiöille harjoittava konsernin emoyhtiö A Oy, joka oli listautunut pörssiin joulukuussa 2015. Ennen pörssiin listautumista A Oy:n enemmistöomistaja oli pääomasijoittaja C Oy:n hallinnoima rahasto B Ky. A Oy:n muut suurimmat osakkeenomistajat ennen listautumista olivat lähinnä yksityishenkilöitä. A Oy:n listautuminen toteutettiin järjestämällä instituutiomyynnistä ja yleisömyynnistä koostuva osakemyynti, jossa B Ky ja muut osakkeenomistajat tarjosivat ostettavaksi omistuksessaan olleita A Oy:n osakkeita. Listautumisessa järjestettiin lisäksi henkilöstöanti, josta saadut varat tulivat yhtiölle. A Oy:llä oli ennen listautumista yhteensä noin 7,8 miljoonaa osaketta. Vanhat osakkeenomistajat myivät listautumisessa yhteensä 4 miljoonaa osaketta ja saivat osakemyynnistä noin 40,2 miljoonan euron nettovarat. Uusia osakkeita merkittiin henkilöstöannilla hieman alle 46 000 kappaletta, ja niistä yhtiölle kertyi varoja noin 300 000 euroa. Listautumiseen liittyvien hankintojen vähennyskelpoisuus Arvonlisäverolain hankintojen vähennysoikeutta koskevan yleissäännöksen mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten ostamistaan hankinnoistaan suoritettavan veron. A Oy:n harjoittamaa liiketoimintaa sinänsä pidettiin kokonaan vähennykseen oikeuttavana. Ottaen kuitenkin huomioon muun ohessa vanhojen osakkeenomistajien osakemyyntien määrät listautumisen ei katsottu tapahtuneen yksinomaan varojen keräämiseksi yhtiön vähennykseen oikeuttavaan toimintaan vaan osittain aiempien osakkeenomistajien intressissä. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus päätyi hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan tavoin arviossaan siihen, että listautumiskulujen arvonlisäveroja ei voitu pitää täysimääräisesti yhtiölle vähennyskelpoisina. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vähennysoikeuden ulkopuolelle tuli jäädä kuitenkin ainoastaan aiempien osakkeenomistajien osakemyyntiä varten tehdyt hankinnat ja – listautumiseen kokonaisuudessaan kohdistuvien hankintojen osalta – osakkeenomistajien osakemyyntiin kohdistuva osuus hankinnoista. Yhtiön vähennysoikeuden piiriin katsottiin siten kuuluvan henkilöstöantiin liittyvät hankinnat, se osuus listautumiseen kokonaisuudessaan kohdistuvista hankinnoista, joiden ei voitu katsoa kohdistuvan aiempien osakkeenomistajien osakkeiden myyntiin, sekä sellaiset hankinnat, jotka eivät varsinaisesti liittyneet osakkeiden myyntiin vaan listautumisesta aiheutuviin muutoksiin yhtiön toiminnassa (esimerkkinä juridiset ja kirjanpidolliset neuvontapalvelut, jotka koskevat listautumisesta johtuvia muutoksia yhtiön liiketoiminnassa).   Vähennysoikeuden määrittäminen ja jakaminen Arvonlisäverolain mukaan hankinnasta voidaan tehdä arvonlisäverovähennys vain siltä osin kuin hankinta tulee arvonlisäverolliseen käyttöön. Tässä tapauksessa verotuksen oikaisulautakunta määritti listautumiskulujen vähennyskelpoisen osuuden puhtaasti listautumisen yhteydessä annettujen uusien osakkeiden suhteessa osakkeiden kokonaismäärään listautumisen jälkeen. Tämän määrittelytavan perusteella yhtiö olisi saanut vähentää hankinnoista ainoastaan 0,6 prosenttia arvonlisäverolliseen toimintaansa liittyvinä yleiskuluina. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei hankintojen tosiasiallista kohdistumista eri käyttötarkoituksiin ollut selvitetty riittävän täsmällisesti. Yhtiön olisi tullut lähtökohtaisesti selvittää hankinnan kohdistuminen yhtiön vähennyskelpoiseen liiketoimintaan tai osakkeenomistajien vähennyskelvottomaan osakemyyntiin laskukohtaisesti, ja vasta tämän jälkeen olisi pitänyt määrittää vähennysoikeuden osoittava jakoperuste. Verotuksen oikaisulautakunnan arvioimaa 0,6 prosentin vähennyskelpoista osuutta listautumiskuluista oli ylipäänsä pidettävä selvästi liian alhaisena suhteessa siihen, että vähennysoikeuden ulkopuolelle olisi pitänyt jäädä ainoastaan aiempien osakkeenomistajien osakkeiden myyntiin liittyvät hankinnat ja näihin myynteihin kohdistuva osuus listautumisen kokonaiskustannuksista. Hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset näin ollen kumottiin ja asia palautettiin Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi listautumiskulujen vähennyskelpoisen osuuden uudelleen laskemista varten. Miten jatkossa? Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu toimii jälleen hyvänä muistutuksena siitä, että arvonlisäverovähennysten osalta on oltava tarkkana siitä, onko kyse nimenomaan arvonlisäverolliseen liiketoimintaan kohdistuvasta hankinnasta vai voiko vähennysoikeutta rajoittaa esimerkiksi se, että hankinnan voidaan katsoa kohdistuvan osittain muuhun kuin arvonlisäverovelvolliseen liiketoimintaan tai kenties tosiasiassa muun verovelvollisen toimintaan. Tämä pätee yhtä lailla sekä yhtiön toiminnassa tehtäviin hankintoihin että esimerkiksi omistus- tai yritysjärjestelyihin liittyviin hankintoihin. Kuten korkein hallinto-oikeus on jälleen edellä selostetussa ratkaisussaan linjannut, hankintojen sisältö ja niiden kohdistuminen vähennyskelpoiseen ja vähennyskelvottomaan osuuteen on vieläkin pyrittävä määrittämään mahdollisimman täsmällisesti. Yleiskuluihin sisältyvien arvonlisäverojen vähennyskelpoisen osuuden määrittäminen saattaa olla monimutkainen ja aikaa vievä prosessi. Me Castrén & Snellmanilla autamme yritystänne mielellämme kaikissa arvonlisäverotukseen liittyvissä kysymyksissä, kuten yleiskuluihin liittyvissä kysymyksissä. 

   Published: 28.4.2023

3. Post

   Työelämän ongelmatilanteita ratkotaan julkisuudessa yhä useammin – mikä neuvoksi?

   Ongelmatilanteita tai niiden päätymistä julkisuuteen ei voi täysin estää, mutta niitä voi ja kannattaa pyrkiä ehkäisemään huolehtimalla yrityskulttuurista, työyhteisön ohjeiden ajantasaisuudesta ja matalasta kynnyksestä selvittää esiin tulleet ongelmatilanteet ripeästi ja ihmisiä kuunnellen. Vastaavasti yritysten on hyvä suunnitella toimintamallit ja -tavat tilanteisiin, joissa yritystä koskeva asia päätyy yllättäen julkisuuteen. Avoimuuden ja vastuullisuuden kivijalka on yrityksen kulttuurissa ja arvoissa. Jaetut ja arjessa omaksutut arvot voivat parhaimmillaan estää ei-toivottua toimintaa tai antaa rohkeutta puuttua siihen. Varhaisen puuttumisen kulttuurissa ongelmiin tartutaan nopeasti ennen kuin ne paisuvat suuremmiksi. Toimiva ja työyhteisön tiedossa oleva toimintamalli ongelmatilanteiden selvittämiseksi on kaikkien osapuolten etu ja mediahuomion keskellä kullanarvoinen, sillä se auttaa turvaamaan toimintakyvyn ja keskittymään asian selvittämiseen ja viestintään. Ilmiöön liittyvien prosessien tulisikin olla suunnitteilla viimeistään nyt, kun tuore whistleblowing-lainsäädäntö velvoittaa vähintään 50 henkilöä työllistävät organisaatiot perustamaan ilmiantokanavan , jonka kautta työntekijät ja sidosryhmät voivat ilmoittaa epäilemästään epäeettisestä toiminnasta. Samassa yhteydessä on hyvä käydä läpi myös tietosuojadokumentaation mahdolliset päivitystarpeet, sillä epäillyn epäasiallisen toiminnan selvittäminen vaatii taustalleen usein myös henkilötietojen käsittelyä sekä sähköisten viestien läpikäyntiä. Vaativat julkisuustilanteet ovat ikäviä yllätyksiä eikä niitä aina voi estää. Niihin voi kuitenkin valmistautua huolellisesti turvaten tärkeimmän – toimintakyvyn.

   Published: 26.4.2023

4. Post

   Euroopan komissio ehdottaa toimenpiteitä listautumista koskevien vaatimusten yksinkertaistamiseksi

   Listautumisen ennätysvuosina 2021–2022 Finanssivalvonta hyväksyi 58 osakkeita koskevaa esitettä. Pinnallisen tarkastelun perusteella niistä noin 20 olisi voitu joko välttää kokonaan tai hyväksyä listautumissäädöksen vaatimien merkittävästi vähäisempien tiedonantojen mukaisesti. Suomessa tämä ei ole mikään pieni asia. Siksi hallitus kannattaa ehdotuksia, jotka vähentävät tarpeettomien ja turhan laajojen esitteiden taakkaa, ja Suomen odotetaan tukevan uutta järjestelmää neuvotteluissa. Aiemmin yritysjärjestelyn osapuolet ovat saattaneet alkaa epäröidä, kun niille on valjennut, että suunnitellun rakenteen takia olisi laadittava esite. Joskus esite voidaan välttää muuttamalla järjestelyn muotoa, mutta silloin häntä heiluttaa koiraa. Esitteen tasoiset tiedonannot eivät ole aina tuntuneet perustelluilta tai suhteellisilta tapahtumaan nähden. Huonosti muotoiltujen poikkeusten tarkka tulkitseminen on saattanut johtaa siihen, että on laadittu esite, joka ei kenenkään mielestä ole sijoittajille hyödyllinen. Näin ollen ymmärrämme listautumissäädöksen tavoitteet täysin, vaikka Suomen johtaviin liikejuridiikan asianajotoimistoihin kuuluvana yrityksenä esitteiden laatiminen onkin leipätyötämme. Nähtäväksi jää, onnistuuko myös kansainvälisen markkinayhteisön mukauttaa vallitsevat käytäntönsä listautumissäädöksen tavoitteisiin. Komission ehdotukset sisäpiiriasioita koskevan markkinoiden väärinkäyttöasetuksen (eli MAR-asetuksen) muuttamiseksi ovat valitettavampia. Suomen näkökulmasta MAR ei koskaan ollut merkittävä askel eteenpäin. Ehdotukset sisältävät hajanaisia ja umpimähkäisiä korjauksia, jotka eivät vaikuta olevan listautumissäädöksen hyvien tarkoitusten mukaisia. Se, että liikkeeseenlaskijat pakotettaisiin pitämään pysyviä sisäpiiriluetteloita projektikohtaisten luetteloiden sijaan, lisäisi epäjärjestystä, jota MAR on jo saanut aikaan. Ei siis ihme, että hallitus on vähemmän innoissaan komission MAR-asetusta koskevista ehdotuksista. Toinen epätarkoituksenmukainen käytännön muutos olisi vaatia liikkeeseenlaskijoita ilmoittamaan viranomaiselle sisäpiiritiedon julkistamisen lykkäämisestä välittömästi päätöksen tekemisen jälkeen, toisin kuin nykyisessä järjestelmässä, jossa viranomaiselle ilmoitetaan, jos ja kun tieto viime kädessä julkistetaan yleisölle. Suomalaiset liikkeeseenlaskijat eivät ole ilmoittaneet Finanssivalvonnalle päättyneistä tai perutuista sisäpiirihankkeista. Seuraavassa käsitellään ehdotuksia tarkemmin. Listautumissäädös pähkinänkuoressa Listautumissäädöksen sisältämät ehdotukset vähentäisivät yritysten hallinnollista taakkaa yksinkertaistamalla listautumisen aikaisia ja sen jälkeisiä vaatimuksia, jotta yhä useampia yrityksiä saataisiin houkuteltua EU:n julkisille pääomamarkkinoille. Ehdotusten erityisenä tavoitteena on helpottaa tällä hetkellä ylenmääräisesti pankkirahoituksen varassa olevien pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä markkinaehtoisille rahoituslähteille. Ehdotusten hyväksymisessä voi kestää useista kuukausista useisiin vuosiin. Listautumissäädöksen keskeiset muutosehdotukset koskevat esiteasetusta ja markkinoiden väärinkäyttöasetusta. Listautumissäädös sisältää lisäksi muita ehdotuksia, kuten MiFID II -direktiiviin ja MiFIR-asetukseen ehdotetut muutokset, sekä direktiiviehdotuksen pk-yritysten mahdollisuudesta listautua kasvumarkkinoille käyttämällä moniääniosakerakenteita. Tässä blogissa keskitytään kuitenkin meidän näkemyksemme mukaan olennaisimpiin esiteasetuksen ja MAR-asetuksen muutoksiin. Esiteasetukseen ehdotetut muutokset Listautumisen jälkeiset arvopapereiden liikkeeseenlaskut vapautetaan esitevaatimuksesta tapauksissa, joissa arvopaperit ovat samanlajisia kuin kaupankäynnin kohteena jo olevat arvopaperit Ehdotusten tavoitteena on muuttaa esiteasetusta siten, että soveltuvaa raja-arvoa nostettaisiin 20 prosentista 40 prosenttiin ja että poikkeusta sovellettaisiin silloin, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle ja kun arvopapereita haetaan kaupankäynnin kohteeksi. Mikä tärkeämpää, esitevaatimus ei koskisi lainkaan arvopapereita, jotka ovat samanlajisia kuin säännellyllä markkinalla tai pk-yritysten kasvumarkkinalla yhtäjaksoisesti vähintään 18 kuukautta kaupankäynnin kohteena olleet arvopaperit, edellyttäen, että liikkeeseenlaskija toimittaa hakemuksen viranomaiselle ja julkistaa tiivistelmän tarjouksesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Poikkeus koskisi myös liikkeeseenlaskijoita, jotka vaihtavat pk-yritysten kasvumarkkinalta (kuten Nasdaq First North Growth Market) säännellylle markkinalle (kuten Nasdaq Helsingin päämarkkina). Otetaan käyttöön yhdenmukaistettu raja-arvo pienien arvopaperiantien vapauttamiselle Ehdotuksen mukaan esiteasetuksen nykyinen raja-arvo korvattaisiin 12 miljoonan euron yhdenmukaisella raja-arvolla. Tämän raja-arvon alle jäävät arvopaperien tarjoamiset vapautettaisiin esitevelvollisuudesta. Jäsenvaltiot voisivat edelleen vaatia kansallisia asiakirjoja, kuten perustietoasiakirjaa, 12 miljoonan euron alle jäävien arvopaperien tarjoamisten osalta. Englanti hyväksytään esitekieleksi, eikä paperikopioita tarvitse painaa Ehdotuksen myötä liikkeeseenlaskijoilla olisi myös mahdollisuus laatia esite vain englanniksi lukuun ottamatta tiivistelmää, joka tulee kääntää kohteena olevien vähittäissijoittajien kielelle. Liikkeeseenlaskijat voisivat julkaista esitteen pelkästään sähköisenä eikä paperikopioita tarvitsisi enää painaa. Otetaan käyttöön standardoidumpi ja yksinkertaisempi esite arvopapereiden ensimmäisiä liikkeeseenlaskuja varten Ehdotusten myötä esitteen muoto ja rakenne olisivat yhtenäisemmät (esitteen osioiden kiinteä julkistamisjärjestys mukaan luettuna) koko EU:ssa. Esitevaatimusten tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi ehdotuksissa esitetään lisäksi listalleottoesitteille 300 sivun ylärajaa, sallitaan liikkeeseenlaskijoiden laatia esite vain englanniksi, pyritään virtaviivaistamaan riskitekijöistä kertomista esitteissä sekä poistetaan sijoittajien mahdollisuus pyytää esitteestä paperikopiota. EU:n kasvuesite korvataan uudella EU:n kasvuantiasiakirjalla Ehdotusten myötä uusi EU:n kasvuantiasiakirja korvaisi EU:n kasvuesitteen pysyvästi. EU:n kasvuantiasiakirjan sivumäärä rajoitettaisiin 75 sivuun, ja sen muoto ja rakenne olisivat standardisoidut. Listautumissäädös tuo mukanaan esiteasetukseen uusia liiteitä. Niissä kerrotaan tiedot, jotka yrityksen on sisällytettävä uudistettuun EU:n kasvuantiasiakirjaan. Näiden liitteiden perusteella EU:n kasvuantiasiakirjan tiedonantovelvollisuudet olisivat kevyemmät kuin nykyisten kasvuesitteiden. Otetaan käyttöön CSRD:tä ja ESG:tä koskevia tiedonantovelvollisuksia Ehdotuksissa myös selvennetään, että tiettyjä vaatimuksia asettavissa delegoiduissa säädöksissä on myös otettava huomioon 1) osakesidonnaiset arvopaperien liikkeeseenlaskijoiden osalta se, koskeeko liikkeeseenlaskijaa tulevan yritysten vastuullisuusraportointia koskevan direktiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) mukainen vastuullisuusraportointi, ja 2) muiden kuin oman pääoman ehtoisten arvopaperien liikkeeseenlaskijoiden osalta se, markkinoidaanko kyseisiä oman pääoman ehtoisten arvopapereita ESG-tekijät huomioonottavina tai ESG-tavoitteisiin pyrkivinä. Ehdotuksissa ei kuitenkaan tarkenneta, mitä CSRD:tä ja ESG:tä koskevia tiedonantovelvollisuksia lisätään delegoituihin säädöksiin. MAR-asetukseen ehdotetut muutokset Rajataan sisäpiiritiedon julkistamisvelvollisuuden soveltamisalaa ja parannetaan oikeudellista selkeyttä siitä, mitä tietoja on julkistettava ja milloin Ehdotukset kaventavat tiedonantovelvollisuutta monivaiheisissa tapahtumissa (eli pitkäkestoisessa menettelyissä) kuten yrityskaupoissa siten, että tiedonantovelvollisuus ei koskisi menettelyn välivaiheita ja että liikkeeseenlaskijoilla olisi velvollisuus julkistaa tietoa vasta siinä vaiheessa, kun se koskee tapahtumaa, jonka tarkoituksena on saattaa menettely päätökseen. Menettelyn välivaiheiden voitaisiin kuitenkin katsoa sisältävän sisäpiiritietoa ja olevan kaupankäynti- ja luovutuskiellon alaisia kuten nykyisessäkin järjestelmässä. Lisäksi ehdotusten tavoitteena on parantaa oikeudellista selkeyttä siitä, mikä tieto on luovutuskiellon alaista, sekä julkistamisen ajankohdasta valtuuttamalla Euroopan komissio antamaan delegoitu säädös, jolla vahvistetaan esimerkinomainen luettelo merkityksellisistä tiedoista ja ilmoitetaan (kunkin tiedon osalta) ajankohta, jolloin tietojen julkistamisen odotetaan tapahtuvan. Selkeytetään niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä liikkeeseenlaskijat voivat lykätä sisäpiiritiedon julkistamista, ja muutetaan ajankohtaa, jolloin lykkäyksestä on ilmoitettava kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle Yleinen ehto, jonka mukaan lykkäys ei saa johtaa yleisöä harhaan, korvattaisiin ehdotuksissa luettelolla erityisistä edellytyksistä, jotka sellaisen sisäpiiritiedon, jonka julkistamista liikkeeseenlaskija aikoo lykätä, on täytettävä. Lisäksi liikkeeseenlaskijoiden olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle julkistamisen lykkäämisestä silloin, kun päätös siitä tehdään. Nykyisessä järjestelmässä liikkeeseenlaskijoiden on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle lykkäyspäätöksestään sen jälkeen kun sisäpiiritieto, jonka julkistamista lykättiin, on julkistettu yleisölle. Selkeytetään markkinoiden tunnustelumenettelyn safe harbour -luonnetta Ehdotuksissa selvennetään, että niin kutsutuille ”tiedon ilmaiseville markkinaosapuolille”, jotka tekevät markkinoiden tunnustelua tiettyjen MAR-asetuksen tietoja ja niiden kirjaamista koskevien vaatimusten mukaisesti, myönnettäisiin täysi suoja sisäpiiritiedon laitonta ilmaisemista koskevia väitteitä vastaan. Vaatimusten noudattamatta jättämisen tapauksessa ei myöskään ole ennakko-oletusta, että tiedon ilmaisevat markkinaosapuolet olisivat ilmaisseet sisäpiiritietoa laittomasti. Muokataan sisäpiiriluetteloiden järjestelmää Ehdotusten mukaan liikkeeseenlaskijoiden olisi laadittava ylläpidettävä luettelo niin kutsutuista pysyvistä sisäpiiriläisistä, mukaan luettuna kaikki henkilöt, joilla on säännöllinen pääsy kyseiseen liikkeeseenlaskijaan liittyvään sisäpiiritietoon sen tehtävän tai aseman vuoksi, joka sillä on liikkeeseenlaskijassa. Tämä velvollisuus korvaisi tämänhetkisen vaatimuksen laatia ja ylläpitää projektikohtaisia sisäpiiriluetteloita kaikista henkilöistä, joilla on pääsy tiettyyn sisäpiiritietoon. Muutos kuitenkin koskisi vain liikkeeseenlaskijaa, ei liikkeeseenlaskijan lukuun tai puolesta toimivia henkilöitä. Muut keskeiset muutokset Ehdotukset nostaisivat vuosittaista rajaa, jonka ylittyessä liikkeeseenlaskijan johtotehtävissä toimivien henkilöiden ja heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden liiketoimet on ilmoitettava liikkeeseenlaskijalle ja toimivaltaisille viranomaisille, 5 000 eurosta 20 000 euroon. Lisäksi arvo, johon toimivaltaiset viranomaiset saattavat päättää nostaa kansallisella tasolla sovellettavaa rajaa, nostettaisiin 20 000 eurosta 50 000 euroon. Ehdotusten tavoitteena on myös suhteuttaa tiedonantovelvollisuuksien rikkomisen hallinnolliset seuraamukset paremmin liikkeeseenlaskijan kokoon, etenkin pienten ja keskisuurten yritysten osalta.

   Published: 25.4.2023

5. Post

   Varmuus on nyt valttia sijoitusmarkkinassa

   Myös listautumishankkeet ovat olleet monessa yrityksessä tauolla odottamassa tasaisempia aikoja. Talouden epävarmuus on laskenut arvostustasoja ja vaikeuttanut hinnoittelua, mikä on saanut yritykset lykkäämään listautumistaan. Jotta listautumisaktiivisuus lähtisi taas nousuun, tarvittaisiin tukeva pohja markkinaennusteelle: yritysten pitää pystyä luottamaan siihen, että arvostustaso pysyy vakaana ja toisaalta ostajaehdokkaat pystyvät sitoutumaan antamiinsa tarjouksiin. Positiivista virettä listautumismarkkinassa kuitenkin on. Jos inflaatio- ja korkotilanne tasoittuu ja arvostustasot pysyvät kohtuullisina, on mahdollista, että listautumisaktiivisuus lähtee vuoden jälkimmäisellä puoliskolla taas kasvuun, mikä laajentaa irtautumismahdollisuuksia myös pääomasijoittajille. Näyttää siltä, että talven jälkeen markkina jatkaa kehittymistään nykyisillä raiteilla: finanssiala ja energiasektori pysyvät vetovoimaisina, ja positiivista uutta virettä voi näkyä myös teknologia-alalla Buy out -pääomasijoittajien kiinnostus suuriin kohteisiin jatkunee ja siirtynee entistä enemmän kohti platform- ja add on -järjestelyjä, joissa sijoittaja ostaa useampia pieniä kohteita rakentaakseen niistä suuremman ja tehokkaamman kokonaisuuden. Teknologiasijoittajille markkina voi mahdollistaa kannattavia sijoituksia lupaaviin kasvuyhtiöihin hyvin perusteltavilla arvostuksilla ja enemmän aikaa johdon kanssa. Listautujakandidaattien kannattaa puolestaan nyt rakentaa valmiuksiaan markkinan piristymistä varten. Listautumisprosessissa ei koskaan ole siihen ylimääräistä aikaa.

   Published: 19.4.2023

6. Post

   Miten suomalainen oikeusvaltio voi asianajajan näkökulmasta?

   Asianajaja turvaa oikeusvaltion, ja tähän kuuluu niin asiakkaiden oikeuksien puolesta työskentely kuin yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja keskusteluun osallistuminen. Asianajaja lähestyykin arkipäiväisessä työssään oikeusvaltioteemaa usein oikeusturvan näkökulmasta – miten asiakkaamme saavat asiansa käsitellyksi, mutta myös ratkaistuksi? Tämän kannalta merkityksellistä ovat niin oikeudenmukainen oikeudenkäynti kuin hyvän hallinnon toteutuminen. Yleistilanne hyvä, mutta kipukohtia löytyy Onneksi Suomen oikeusvaltiotilanteen arvioinnissa ei tarvitse luottaa pelkkään kokemusasiantuntijuuteen, vaan viimeisenkin vuoden aikana on julkaistu useampi raportti siitä, mikä tilanne on tällä hetkellä. Euroopan komissio julkaisi vuosittaisen oikeusvaltiokertomuksensa viimeksi kesällä 2022. Kertomus sisältää jokaista jäsenmaata koskevan oman kappaleen, jossa on tarkasteltu sekä myönteistä että kielteistä oikeusvaltiokehitystä. World Justice Project puolestaan julkaisi oman oikeusvaltioselvityksensä (Rule of Law Index) lokakuussa 2022. Kyseinen selvitys on globaali, ja siinä on mukana 140 maata. Valtioneuvosto taas antoi eduskunnalle marraskuussa 2022 oikeudenhoidon selonteon, jossa on käsitelty Suomen oikeusvaltiotilannetta oikeudenhoidon näkökulmasta. Nyt alkuvuodesta 2023 aihetta ovat pitäneet esillä niin asianajajaliitto kuin tuomariliittokin. Maaliskuussa julkaistussa oikeusministeriön virkapuheenvuorossa puolestaan painotettiin arjen oikeusvaltiota ja oikeusturvan toteutumista. Suomea koskevista kansainvälisistä raporteista saa kuvan pääosin hyvinvoivasta oikeusvaltiosta. Esimerkiksi Euroopan komission oikeusvaltiokertomuksen mukaan Suomen oikeuslaitosta pidetään edelleen hyvin riippumattomana, ja vuonna 2022 yksityishenkilöistä 88 prosenttia sekä yrityksistä 87 prosenttia katsoi, että tuomioistuinten ja tuomarien riippumattomuus oli tasolla ”melko hyvä tai erittäin hyvä”. Suomi on kertomuksen mukaan edelleen yksi EU:n ja koko maailman vähiten korruptoituneista maista, minkä lisäksi toimittajien ja media-alan ammattilaisten toimintaympäristö on yleisesti katsottuna vapaa ja suojattu. Sidosryhmien osallistuminen lainsäädäntöprosessiin on merkityksellistä, mutta toisaalta osallistuminen ei ole järjestelmällistä. Kertomuksessa on nostettu esiin myös muun muassa julkisuuslain uudistaminen. World Justice Projectin Rule of Law -indeksissä Suomi sai hyvät arvosanat, ja maailmanlaajuisella tasolla olimme vertailun kolmansia. Kokonaispistemäärää laskivat kuitenkin sekä siviiliriitojen että rikosprosessien hoito, vaikka näissäkin pistemäärämme olivat vertailussa hyvällä tasolla. Siviiliriitojen osalta kokonaispistemäärää laskivat etenkin oikeudenkäyntien kesto ja kulut, kun taas rikosprosessien osalta pisteitämme laskivat muun muassa rikosten tutkinnan tehokkuus ja oikeudenkäyntien kesto. Kansallista tarkastelua oikeudenhoidon osalta Kansainvälisissä raporteissa tai vertailututkimuksissa näyttävätkin toistuvan samat ongelmakohdat: oikeudenkäynnin kesto ja kulut. Kansallisesti kattavimman kuvan muun muassa näistä teemoista antaa viime vuoden loppupuolella julkaistu valtioneuvoston selonteko oikeudenhoidosta. Kyseinen selonteko keskittyy tuomioistuinlaitoksen, Syyttäjälaitoksen, Ulosottolaitoksen, Rikosseuraamuslaitoksen, oikeusapu- ja edunvalvontapiirien, Oikeusrekisterikeskuksen, kuluttajariitalautakunnan sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimintaan. Kuten oikeudenhoidon selonteossa on todettu, oikeudenhoidon määrärahojen riittämättömyys ja eri toimijoiden toimintaedellytykset ovat aiheuttaneet merkittävää huolta jo pidemmän aikaa. Oikeusturvaongelmista selonteossa on nostettu esiin kansainvälisissä vertailututkimuksissakin esiin nousseet oikeudenkäyntien kesto ja kalleus. Nämä vaikuttavat käytännössä myös oikeuksiin pääsyyn. Esimerkiksi siviiliriita-asioissa kynnys oikeudenkäynnin aloittamiselle voi nousta liian suureksi sen vuoksi, että ratkaisua asiassa joutuu aloittamaan monta vuotta. Samalla pitkittyneet oikeudenkäynnit tarkoittavat osaksi myös suurempia oikeudenkäyntikuluja, mikä jo itsessään voi muodostaa kynnyskysymyksen prosessin aloittamiselle. Selonteossa nostetaan esiin myös oikeudenhoidon henkilöstön kestämätön tilanne – henkilöstöresurssit ovat riittämättömät, ja työkuorma aivan liian suuri. Yhtenä yksittäisenä teemana haluan myös nostaa esiin selonteossa mainitut julkiseen oikeusapuun liittyvät ongelmat. Palkkioasetuksen mukainen avustajan palkkio on 110 euroa tunnilta. Tuntipalkkion suuruus on jäänyt pahasti jälkeen, ja viimeksi sitä on tarkistettu vuonna 2014. Kaiken lisäksi oikeusavun tulorajat ovat niin matalat, että vain harva voi käytännössä saada oikeusapua omassa asiassaan. Toimenpide-ehdotuksina oikeudenhoidon selonteossa on esitetty, että muun muassa pitkien käsittelyaikojen lyhentämiseksi oikeudenhoitoon kohdennettaisiin keskipitkällä aikavälillä noin 90 miljoonan euron vuosittainen lisärahoitus. Myös sisäisiä rakenteita ja prosesseja olisi tehostettava, ja tähän liittyen selonteossa on esitetty esimerkiksi rikos- ja riita-asioiden käsittelyyn liittyvien menettelysääntöjen virtaviivaistamista ja ylipäänsä lainsäädännön kehittämistä. Oikeuspalvelujen saatavuuden osalta on puolestaan esitetty muun ohella julkisen oikeusavun saatavuuden parantamista. Selonteosta toisaalta puuttuu muutama teema, jotka on syytä nostaa tässä yhteydessä esiin. Esimerkiksi tuomariliitto on selontekoa koskevassa lausunnossaan todennut, että selonteosta ei selkeästi ilmene tuomioistuinten riippumattomuuden vahvistamisen merkitys. Asianajajan toimintaedellytysten turvaamisen näkökulmasta olisi myös tärkeää, että asianajajien asema mainittaisiin Suomen perustuslaissa. Riippumattomuuden vahvistaminen voi tuntua suomalaisessa kontekstissa jopa katastrofiajattelulta koskien sellaisia aikoja, joita ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Riippumattomuutta on kuitenkin vahvistettava silloin, kun tämä on vielä mahdollista – ei silloin, kun riippumattomuus on jo uhattuna. Lainsäädäntömuutoksiin tarvitaan loppujen lopuksi poliittinen tahto. Mitä seuraavaksi? Menestyminen kansainvälisissä vertailututkimuksissa ei tarkoita vielä sitä, että suomalainen oikeusvaltio olisi valmis, vaan kipukohtiin on tartuttava aktiivisesti. Olisi helppoa sanoa, että verrattuna joihinkin muihin valtioihin olemme hyvällä tiellä, ja pienistä on turha valittaa. Ongelmien korjaamista ei kuitenkaan voida vältellä vain sen perusteella, että jossain on vielä huonommin. Korjausliikkeitä tarvitaan useammallakin tasolla – oikeusvaltio ja etenkin oikeudenhoito tarvitsee lisää rahoitusta, nykyisen lainsäädännön päivittämistä, mutta myös nykyisen lainsäädännön piirissä tapahtuvaa uudistamista. Toivon kovasti, että nykyinen taloustilanne ja siihen liittyvät tulevan vaalikauden paineet eivät johda siihen, että korjauksia joudutaan odottamaan vielä pitkään. Ainakin jonkinlaista motivaatiota tilanteen parantamiseksi on ilmassa, sillä hallitus päätti maaliskuun lopulla vuosille 2024–2027 valtiotalouden menokehyksen, jossa ehdotetaan esimerkiksi määrärahalisäystä tuomioistuinlaitokselle.  Kyseessä on ns. tekninen kehys, joka ei oikeusministeriön tiedotteen mukaan sisällä uusia poliittisesti linjattavia parannuksia oikeudenhoitoon. Joka tapauksessa työkaluja tilanteen parantamiseen on löydyttävä muualtakin kuin budjetin riveistä, ja huomion on keskityttävä myös nykylainsäädännön uudistamiseen. Tähän saakka kyse on ollut lähinnä pienemmistä viilauksista, vaikka oikeusprosesseissa olisi laajemminkin uudistamisen varaa. Pitäisin toivottavana myös aktiivisempaa vuoropuhelua eri sidosryhmien välillä ja asianajajaliiton työtapareformin kaltaisia avauksia – prosesseja voidaan uudistaa osin myös nykyisen lainsäädännön puitteissa ilman, että uudistuksia odotetaan useampi vuosi.

   Published: 5.4.2023

7. Post

   Tuotevastuusääntöjä uudistetaan koko EU:ssa

   Tuotevastuudirektiivillä säädetään tällä hetkellä tuotteen valmistajan ankarasta eli tuottamuksesta riippumattomasta vastuusta luonnolliselle henkilölle ja luonnollisen henkilön pääasiassa yksityiseen tarkoitukseen käyttämälle omaisuudelle aiheutuneista vahingoista, jotka aiheutuvat valmistajan ”tuotteiden” eli lähinnä irtaimien esineiden ja sähkön puutteellisesta turvallisuudesta. Suomessa tuotevastuudirektiivi on saatettu voimaan tuotevastuulailla (694/1990, muutoksineen). Euroopan komissio toteutti vuonna 2018 tuotevastuudirektiivin arvioinnin, jossa nykyisen direktiivin katsottiin olevan ajan kulumisesta huolimatta pääosin tehokas ja tarkoituksenmukainen, mutta osittain puutteellinen. Tunnistetut puutteet liittyivät muun muassa siihen, ettei direktiivi nykymuodossaan huomioi riittävällä tavalla digitaalisen kehityksen ja kiertotalouden mukanaan tuomia haasteita. Tuotevastuusääntelyn päivittämiseksi Euroopan komissio antoi 28.9.2022 ehdotuksen uudeksi tuotevastuudirektiiviksi, jolla kumottaisiin nykyinen tuotevastuudirektiivi (linkki ehdotukseen tässä ). Lisäksi Euroopan komissio on antanut samanaikaisesti ehdotuksen direktiiviksi tekoälyyn liittyvästä vastuusta (linkki ehdotukseen tässä ); sitä ei kuitenkaan käsitellä tässä yhteydessä tarkemmin. Digitaalinen kehitys ja kiertotalous huomioon uudessa tuotevastuudirektiiviehdotuksessa Tuotevastuudirektiiviä koskeva ehdotus sisältää muun muassa seuraavat keskeiset muutosehdotukset: ”Tuotteen” määritelmää ehdotetaan laajennettavaksi siten, että tuote voi olla aineellinen tai aineeton. Tuotevastuusääntely ulottuisi siten jatkossa irtaimien esineiden ja sähkön lisäksi ohjelmistoihin ja digitaalisiin valmistustiedostoihin, joilla tarkoitetaan irtaimen esineen digitaalista versiota tai digitaalista mallia. Tuotevastuu voisi jatkossa liittyä esimerkiksi ohjelmiston aiheuttamaan vahinkoon. Korvattavan vahingon käsitettä ehdotetaan myös laajennettavaksi siten, että se kattaisi esimerkiksi sellaisten tietojen häviämisen tai korruptoitumisen, joita ei käytetä yksinomaan ammatillisiin tarkoituksiin. Ehdotuksen mukaan jatkossa korvaukselle ei myöskään asetettaisi euromääräistä ylä- tai alarajaa. Ehdotuksen mukaan jatkossa tuotteisiin olennaisia muutoksia tekevät yritykset olisivat myös tuotevastuusääntelyn piirissä, jotta kiertotalouteen liittyvät liiketoimintamallit tulisivat huomioiduksi sääntelyssä. Ehdotuksen mukaan todistustaakka on jatkossakin vahingonkärsijällä, jonka on osoitettava vahinko, tuotteen viallisuus ja näiden kahden välinen syy-yhteys. Koska varsinkin monimutkaisissa tapauksissa vahingonkärsijällä voi olla vaikeuksia osoittaa aiheutunut vahinko, ehdotus sisältää erinäisiä oletussäännöksiä todistustaakan keventämiseksi. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi jatkossa julkaista tuotevastuuta koskevat tuomioistuimen tuomiot, jotta muut kansalliset tuomioistuimet voivat ottaa tuomiot huomioon tuotevastuuta koskevien sääntöjen yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi.   Mitä seuraavaksi? Säädöshanke on Suomessa vielä hyvin alkuvaiheessa. Suomessa lakivaliokunta lausui ehdotuksesta uudeksi tuotevastuudirektiiviksi vuoden 2022 lopulla, ja käsittely jatkuu nyt keväällä valiokuntakäsittelynä. Valtioneuvosto on pitänyt tärkeänä, että tuotevastuusääntöjä päivitetään sopimaan paremmin digiajan, kiertotalouden ja globaalien arvoketjujen vaikutuksiin, mutta se on katsonut ehdotuksen sisältävän joukon jatkoselvitystä edellyttäviä kysymyksiä. Säädöshankkeen tarkempaa aikataulua ei vielä ole julkaistu, mutta asian valmistelu jatkuu sekä EU-tasolla että kansallisesti keväällä 2023.

   Published: 27.3.2023

8. Post

   Kuoriyhtiödirektiivin (ATAD III) valmistelu etenee: EU asettamassa vähimmäisvaatimuksia kuoriyhtiöiden veroeduille

   Kuoriyhtiödirektiivin tarkoituksena on asettaa yhtiöille vähimmäissubstanssia koskevia vaatimuksia, jotka EU:ssa sijaitsevien yhtiöiden on täytettävä ollakseen oikeutettuja verosopimusten ja EU-direktiivien veroetuihin. Direktiivillä halutaan torjua sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavia veronkiertoon ja verovilppiin liittyviä käytäntöjä. Sääntelyllä pyritään torjumaan tilanteita, joissa EU:n alueella sijaitsevat yhtiöt, joilla ei ole lainkaan taloudellista toimintaa tai joilla on hyvin vähän taloudellista toimintaa (nk. holdingyhtiöt tai kuoriyhtiöt), voivat hyötyä verotuksellisista eduista, erityisesti heikentämällä toisen jäsenvaltion veropohjaa.   Sääntely asettaa yhtiöille uudenlaisia selvitysvelvollisuuksia ja raportointivelvollisuuksia. Sääntelyllä odotetaan olevan merkittäviä vaikutuksia rajat ylittäviin sijoitusrakenteisiin ja se voi aiheuttaa muutospaineita olemassa oleviin konsernirakenteisiin. Kuoriyhtiödirektiivin on tarkoitus tulla voimaan jo ensi vuoden alussa, ja yhtiöiden tulisikin jo tässä vaiheessa tarkastella direktiiviluonnoksen mahdollisia vaikutuksia toimintaansa. Sääntelyn piiriin kuuluvien yritysten määrittäminen (gateway -testi) Kuoriyhtiödirektiiviä sovellettaisiin kaikkiin yrityksiin, joiden katsotaan pitävän verotuksellista kotipaikkaansa ja joille voidaan myöntää todistus verotuksellisesta kotipaikasta EU:n jäsenvaltiossa. Direktiiviä ei siis sovellettaisi EU:n ulkopuolella sijaitseviin yhtiöihin. Kuoriyhtiödirektiivin soveltaminen on tarkoitus rajata vain sellaisiin yrityksiin, joiden osalta on olemassa riski siitä, ettei niillä ole vähimmäissubstanssia ja että niitä käytetään pääasiassa verotuksellisen edun saamiseksi. Direktiiviä sovelletaan yhtiöihin, jotka täyttävät seuraavan kumulatiivisen kolmiosaisen testin kriteeristön (nk. gateway -testi). Lain valmisteluvaiheessa ehdotettua sääntelyä on kritisoitu siitä, että sitä koskeva arviointikriteeristö ulottuisi takautuvasti kaksi vuotta sääntelyn voimaantuloa edeltävään aikaan. Retrospektiivinen sääntely on lähtökohtaisesti ongelmallista verotuksen oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden toteutumisen kannalta. Sääntelyn ulkopuolelle automaattisesti rajatut toimijat Direktiivin soveltamisalan ulkopuolella on rajattu tiettyjä toimijoita. Sääntelyä ei sovellettaisi direktiivissä tarkemmin määriteltyihin listattuihin yrityksiin, säänneltyihin rahoitusalan yrityksiin ja kotimaisiin holdingyhtiöihin. Sääntelyä ei sovellettaisi esimerkiksi UCITS-direktiivin mukaisiin sijoitusrahastoihin eikä AIFM-direktiivissä tarkoitettuihin vaihtoehtosijoitusrahastoihin. Soveltamisalan rajausta tarkasteltaisiin yhtiökohtaisesti, ei konsernitasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuoriyhtiödirektiivi voi tulla sovellettavaksi myös esimerkiksi sellaisissa sijoitusrakenteissa, joissa säännellyllä rahoitusalalla toimivan yrityksen suoraan tai välillisesti omistamat holdingyhtiöt kuuluvat kuoriyhtiödirektiivin soveltamisalan piiriin. Sijoitusalan toimijat ovat sääntelyn valmisteluvaiheessa esittäneet, että tällaiset sijoitusrakenteet rajattaisiin laajemmin soveltamisalan ulkopuolelle, mutta sääntelyn valmisteluvaiheessa ei ole ainakaan tähän mennessä tehty tältä osin muutoksia. Verotuksellisen vähimmäissubstanssin indikaattorit Yhtiöiden, joihin sääntely soveltuu, tulee raportoida vuosittaisella veroilmoituksellaan kunakin verovuonna, täyttävätkö ne vähimmäissubstanssin indikaattorit. Jos yritys ilmoittaa veroilmoituksellaan täyttävänsä kaikki alla mainitut vähimmäissubstanssin indikaattorit, sillä oletetaan olevan kyseisenä verovuonna vähimmäissubstanssi. Mikäli yhtiö ei täytä vähimmäissubstanssin indikaattoreita, sen oletetaan olevan direktiivissä tarkoitettu kuoriyhtiö.  Vähimmäissubstanssin indikaattorit: Direktiiviluonnoksessa ehdotetut vähimmäissubstanssin indikaattorit ovat osittain hyvin tulkinnanvaraisia ja niiden käytännön soveltaminen tulee todennäköisesti aiheuttamaan haasteita. Erityisen tulkinnanvarainen on vaatimus siitä, että valtaosalla yrityksen kokoaikaisista työntekijöistä on Rooma I -asetuksessa tarkoitettu asuinpaikka yrityksen jäsenvaltiossa tai niin lähellä kyseistä jäsenvaltiota, että se mahdollistaa heidän tehtäviensä asianmukaisen hoitamisen, ja että tällaisilla työntekijöillä on pätevyys yrityksen huomioon otettavia tuloja tuottavan toiminnan harjoittamiseen. Epäselvää on, sijaitsevatko esimerkiksi Suomi ja Ruotsi niin lähellä toisiaan, että työntekijä voi hoitaa tehtäviään direktiivin tarkoittamalla tavalla asianmukaisesti asuinpaikasta käsin. Sääntelyssä tulisi myös täsmentää, minkälaisia ominaisuuksia tai kokemusta työntekijältä vaaditaan, jotta hänellä on direktiivin tarkoittama pätevyys toiminnan harjoittamista varten. Vapautus verotuksellisten syiden puuttuessa Yritykset, joita pidetään vuosittain toimitettavien tietojen perusteella oletusarvoisesti kuoriyhtiöinä, voivat toimittaa veroviranomaisille tuloa tuottavasta liiketoiminnastaan lisänäyttöä ja tällä tavoin kumota niitä koskien tehdyn kuoriyhtiöolettaman. Veroviranomainen voi tässä yhteydessä katsoa, että yhtiön ei oleteta olevan kuoriyhtiö seuraavaan viiteen vuoteen edellyttäen, että yritystä koskevat tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet säilyvät muuttumattomina tänä aikana. Verotuksen oikeusvarmuuden ja tasapuolisen toteutumisen varmistamiseksi ehdotettua sääntelyä ja kuoriyhtiöitä koskevan olettaman kumoamisperusteita olisi tärkeää täsmentää, jotta on selvää, millä kriteereillä arviointi tehdään. Todennäköisesti monet sijoitusalan toimijat tulevat toimittamaan veroviranomaisille lisänäyttöä liiketoiminnastaan ja pyytämään viranomaisia kumoamaan niitä koskevan kuoriyhtiöolettaman ja olisikin korostetun tärkeää, että arviointikriteeristö on tasapuolista ja ennakoitavaa. Kuoriyhtiöiden verokohtelu Jos yritystä pidetään direktiivissä tarkoitettuna kuoriyhtiönä, se ei ole oikeutettu verosopimusten ja EU-direktiivien veroetuihin. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei yritys ole oikeutettu esimerkiksi osinkoja, korkoja tai rojalteja koskeviin lähdeverovapautuksiin. Jos kuoriyhtiön osakkeenomistajat asuvat toisessa EU-valtiossa, kuoriyhtiön saamia passiivisia tuloja tullaan verottamaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ikään kuin tulot olisivat syntyneet tai maksettu suoraan kuoriyhtiön osakkeenomistajille. Jos yrityksellä ei ole verotuksellista vähimmäissubstanssia siinä jäsenvaltiossa, jossa sillä on verotuksellinen kotipaikka, kyseisen jäsenvaltion on kieltäydyttävä myöntämästä yritykselle verotuksellista kotipaikkaa koskevaa todistusta, jota käytettäisiin jäsenvaltion lainkäyttöalueen ulkopuolella. Direktiiviä ei sovellettaisi kolmansiin maihin, vaan verotusoikeuden jakaminen vaikuttaa ainoastaan EU:n jäsenvaltioihin. Käytännössä kuitenkin eteen tulee varmasti paljon tilanteita, joissa osallisena on myös kolmansia maita. Kuoriyhtiöllä voi esimerkiksi olla tulovirtoja, jotka ovat lähtöisin kolmannesta maasta, kuoriyhtiön osakkeenomistajat voivat sijaita kolmannessa maassa tai kuoriyhtiöllä voi olla kolmannessa maassa sijaitsevaa omaisuutta. Tällaisissa tilanteissa verotusoikeuden jakamisessa tulisi noudattaa jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjä sopimuksia. Jos valtioiden välillä ei ole solmittu verosopimusta, asianosaisen jäsenvaltion tulisi soveltaa tilanteeseen kansallista lainsäädäntöään. Seuraamukset sääntelyn rikkomisesta Jäsenvaltioiden on asetettava yrityksille hallinnollisia seuraamuksia, mikäli ne eivät noudata kuoriyhtiödirektiivin raportointivaatimuksia. Direktiivissä asetettaisiin eri tilanteita varten seuraamusten määrää koskevia alarajoja, joiden puitteissa jäsenvaltioiden on määrättävä yrityksille rikkomuksista hallinnollisia seuraamuksia. Koska direktiivi jättäisi jäsenvaltioiden päätettäväksi hallinnollisten seuraamusten suuruuden, on todennäköistä, että eri jäsenvaltioiden seuraamukset tulevat poikkeamaan toisistaan huomattavasti. Kuoriyhtiödirektiivin vaikutukset käytännössä Suunnitelulla sääntelyllä tulisi olemaan merkittävä vaikutus ainakin sijoitusalan toimijoiden kansainvälisiin sijoitusrakenteisiin. Erityisesti private equity -alalla on tavanomaista käyttää holdingyhtiöitä, joilla mahdollistetaan muun muassa sujuva rahoituksen kulku institutionaalisilta sijoittajilta sijoituskohteisiin ja sijoituskohteiden asianmukainen hallinta. Käytännössä holdingyhtiöitä käytetään sijoitusrakenteissa esimerkiksi vakuuksien hallinnoinnissa ja rahoituksen etusijajärjestyksen järjestämisessä. Tällaiset sijoitusrakenteissa käytetyt holdingyhtiöt saattavat olla pidempiä aikoja verrattain passiivisia sijoituskohteiden luonteen vuoksi. Holdingyhtiöiden toiminta saattaa aktivoitua esimerkiksi vasta siinä vaiheessa, kun sijoituskohteiden rahoitusrakenteeseen tehdään muutoksia, sijoituskohteita myydään tai uusia kohteita hankintaan. Ehdotettu sääntely saattaa aiheuttaa haasteita tällaisten toimijoiden sijoitusrakenteissa, ja edellä kuvatusti on mahdollista, että joitain sijoitusrakenteissa olevia yhtiöitä pidetään jatkossa kuoriyhtiöinä, joilta evätään verotuksellisia etuja. On mahdollista, että sääntely johtaa ennenaikaisiin yrityskauppoihin tapauksissa, joissa private equity -alan toimijat päättävät muuttaa sijoitusrakenteitaan kuoriyhtiödirektiivin seurauksena. Jäsenvaltioiden veroviranomaiset tulevat direktiivin myötä saamaan entistä enemmän tietoa yhtiöiden toiminnasta sen sisältämien raportointivaatimusten takia. Seurauksena voi olla, että jäsenvaltiot suorittavat jatkossa enemmän kansainvälisiä verotarkastuksia. Kuoriyhtiödirektiivi tulee todennäköisesti muuttamaan holdingyhtiöiden luonnetta ja tulevaisuudessa holdingyhtiöihin tullaan luultavasti keskittämään paljon nykyistä enemmän liiketoimintaa, henkilöstöä ja muita resursseja. Osa yhtiöistä saattaa sääntelyn seurauksena keskittää koko liiketoimintaansa matalan verotuksen maihin. Pitkällä tähtäimellä direktiivillä voi olla myös kauaskantoisempia vaikutuksia ja on mahdollista, että tulevaisuudessa nykyisenkaltaiset holdingyhtiöt ja holdingyhtiörakenteet käytännössä katoavat markkinoilta. Kuoriyhtiödirektiivillä saattaa olla negatiivisia vaikutuksia Euroopan unionin kilpailukykyyn globaaleilla markkinoilla. Seuraavat vaiheet sääntelyprosessissa Seuraavaksi kuoriyhtiödirektiivi etenee neuvoston käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi. Neuvoston ei ole pakko hyväksyä direktiiviä parlamentin hyväksymässä muodossa, vaan se voi vielä tehdä direktiiviin muutoksia. Kun neuvosto on hyväksynyt direktiivin, sen kansallinen implementointi jäsenvaltioissa voidaan aloittaa. Direktiiviluonnoksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi antaa direktiiviä koskeva kansallinen sääntely 30.6.2023 mennessä ja direktiiviä on tarkoitus soveltaa 1.1.2024 alkaen. Kansallinen lainvalmistelutyö tulisi siis tehtäväksi erittäin ripeällä aikataululla.   Verovelvollisten on tärkeää valmistautua jo nyt tulevaan sääntelyyn ja arvioida, miten se mahdollisesti tulee vaikuttamaan verovelvollisten omaan liiketoimintaan. Keskustelemme mielellämme suunnitellusta sääntelystä ja sen mahdollisista vaikutuksista tarkemmin kanssanne.

   Published: 15.3.2023

9. Post

   Kestävää lainarahoitusta koskevia lainaperiaatteita ja ohjeistuksia päivitetty

   Päivitykset heijastavat viimeaikaista kehitystä maailmanlaajuisilla kestävän rahoituksen markkinoilla, ja niillä pyritään varmistamaan, että luodut periaatteet edistävät edelleen kestävien lainatuotteiden kehitystä ja yhdenmukaisuutta. Päivitetyt periaatteet koskevat kaikkia 9.3.2023 jälkeen tehtyjä transaktioita, jotka liittyvät vihreisiin, sosiaalisiin tai kestävään kehitykseen sidottuihin lainoihin. Tätä ennen tehtyihin transaktioihin sovelletaan kyseisen järjestelyn tekohetkellä voimassa ollutta periaatteiden versiota. Jotta 9.3.2023 jälkeen tehty laina voidaan luokitella periaatteiden mukaiseksi luokitelluksi lainaksi, lainan tulee olla täysin päivitettyjen periaatteiden mukainen. Muutokset pähkinänkuoressa Social Loan Principles- ja Green Loan Principles -periaatteita koskevat päivitykset antavat tarkempia lisätietoja tukikelpoisista hankkeidenluokista. Päivitetyissä periaatteissa myös suositellaan, että lainanottajien on vahvistettava tällaisten lainojen tuotot sosiaalisia ja vihreitä projekteja koskeviin lainanottajan lainanotto- ja investointitoimiin liittyvissä virallisissa sisäisissä prosesseissa. Päivityksissä annetaan lisätietoja myös ulkopuolisten arvioitsijoiden vaatimuksista. Lisäksi päivityksissä suositellaan, että lainanottajat nimittävät ulkopuolisen arvioitsijan arvioimaan vihreän tai sosiaalisen lainan yhdenmukaisuutta relevanttien periaatteiden kanssa. Ulkopuolisen arvioitsijan käyttö on kuitenkin sisällytetty periaatteisiin vain suosituksena eikä pakollisena vaatimuksena. Päivityksen tarkoituksena on ollut edistää vihreisiin ja sosiaalisiin lainoihin liittyvää avoimuutta. Sustainability Linked Loan Principles -periaatteita koskevat päivitykset korostavat KPI-indikaattoreiden ( Key Performance Indicators ) olennaisuutta lainanottajan kestävyyden ja liiketoimintastrategian kannalta. Päivityksissä korostetaan myös sitä, että KPI-indikaattoreiden tulee vastata lainanottajan toimialalla ilmeneviin kestävyyshaasteisiin. Lisäksi päivityksissä suositellaan, että jokaiselle KPI-indikaattorille asetetaan SPT-tavoitteet ( Sustainability Performance Targets ) jokaiselle vuodelle laina-ajan aikana. Päivitys sisältää myös hyödyllisiä päivitettyjä ohjeita ja selvennyksiä, jotka koskevat ulkopuolisia tarkastajia, arvioitsijoita ja todennusraportteja. Päivitetyissä periaatteissa korostetaan, että jotta laina voi olla kestävyyssidonnainen, KPI-indikaattorit, SPT-tavoitteet ja kaikki muut Sustainability Linked Loan Principles -periaatteen mukaiset keskeiset vaatimukset on dokumentoitava asianmukaisesti projektin aloituksesta alkaen. Osapuolet voivat tietyissä hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa sopia KPI-indikaattoreiden ja SPT-tavoitteiden asettamisesta järjestelyn solmimisen jälkeen (kuitenkin viimeistään 12 kuukauden kuluessa), mutta lainaa ei voida tässäkään tapauksessa kutsua kestävyyssidonnaiseksi ennen kuin KPI-indikaattorit ja SPT-tavoitteet on asetettu. Kestävyysnäkökulmat nappaavat jalansijaa lainaneuvotteluissa Vaikka kestävä rahoitus, sen erilaiset muodot ja annetut ohjeistukset ovat vasta kehittymässä lopulliseen muotoonsa, on kuitenkin selvää, että kestävyysnäkökulmat hallitsevat keskusteluja tämän hetken lainaneuvotteluissa. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että sekä lainanottajat että lainanantajat pysyvät ajan tasalla kestävään rahoitukseen liittyvistä uudistuksista ja päivityksistä. Loan Market Association on ilmoittanut työstävänsä mallisopimuslausekkeita kestävyyssidonnaisiin lainoihin, ja jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan muita mahdollisia kestävää rahoitusta koskevia Loan Market Associationin päivityksiä.

   Published: 14.3.2023

10. Post

    NIS2-kyberturvallisuusdirektiivi luo uusia velvollisuuksia kriittisillä sektoreilla toimiville yrityksille

    Säännellyt toimialat ja toimijat Direktiivi asettaa velvoitteita julkisten toimijoiden lisäksi pääasiassa kriittisillä toimialoilla toimiville suurille ja keskisuurille yrityksille. Kriittisiksi toimialoiksi direktiivin puitteissa katsotaan esimerkiksi energia-, finanssi-, terveydenhuolto- ja liikennesektorit sekä digitaalinen infrastruktuuri. Tiettyihin erityisen kriittisiin yrityksiin velvoitteet kohdistuvat yrityksen koosta riippumatta. Uusia velvoitteita direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten hallintoelimille Yksi direktiivin tarkoituksista on varmistaa, että vastuu kyberturvallisuusriskien hallintatoimenpiteistä ja raportointivelvoitteista on soveltumisalaan kuuluvien yritysten organisaatiossa korkealla tasolla. Tästä johtuen direktiivissä asetetaan uusia velvoitteita kyseisten yritysten hallintoelimille. Hallintoelimen käsitettä ei ole tarkemmin määritelty itse direktiivissä, vaan tämä on jätetty kansallisten lainsäätäjien tehtäväksi. Direktiivin eri kieliversioiden ja sanamuotojen perusteella pidämme kuitenkin todennäköisenä, että Suomessa velvoitteet kohdistuvat ainakin yritysten hallituksiin. Tarkka määritelmä varmistuu kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun luonnos kansalliseksi lainsäädännöksi julkaistaan. Hallintoelimen on ensinnäkin hyväksyttävä yrityksessä käytettävät kyberturvallisuusriskien hallintatoimenpiteet ja valvottava niiden täytäntöönpanoa. Hallintatoimenpiteiden konkreettisesta vähimmäissisällöstä säädetään tarkemmin kyberturvallisuusdirektiivissä, mutta niiden tulee sisältää muun muassa seuraavat: Lisäksi hallintoelinten jäseniltä edellytetään osallistumista kyberturvallisuuskoulutukseen, jotta he tunnistaisivat paremmin mahdolliset kyberturvallisuusriskit ja pystyisivät arvioimaan niiden hallintaa koskevia käytäntöjä. Vastuusäännökset laajenevat koskemaan myös yritysten yksittäisiä edustajia NIS2 edellyttää, että jäsenvaltiot toimeenpanevat joukon sanktiomekanismeja – kuten yrityksiin kohdistuvia hallinnollisia määräyksiä ja sakkoja – direktiivin velvoitteiden rikkomisesta. Uuden direktiivin myötä vastuusäännökset laajenevat tietyissä tilanteissa yrityksiltä myös niiden yksittäisille edustajille. Hallintoelinten yksittäiset jäsenet voidaan saattaa henkilökohtaisesti vastuuseen, mikäli he laiminlyövät velvollisuutensa varmistaa yrityksen kyberturvallisuutta koskevien velvoitteiden noudattaminen. Tiettyjen edellytysten täyttyessä yritysten johtotehtävissä olevia henkilöitä voidaan myös määrätä väliaikaisesti keskeyttämään tehtäviensä hoitaminen. Direktiivin tuomiin muutoksiin kannattaa valmistautua jo nyt Kaikkinensa NIS2-direktiivi asettaa joukon uusia velvoitteita soveltamisalaansa kuuluville kriittisten toimintasektorien yrityksille. Yrityksiä koskevien velvoitteiden lisäksi direktiivissä edellytetään aiempaa aktiivisempaa roolia kyberturvallisuuden varmistamisessa myös näiden yritysten hallintoelimiltä. Täten myös hallintoelinten yksittäiset jäsenet voidaan saattaa henkilökohtaiseen vastuuseen, jos he eivät pysty varmistamaan, että direktiivissä yrityksille asetettuja kyberturvallisuusvelvoitteita noudatetaan. Lopullisen muotonsa direktiivin velvoitteet saavat vasta osana kansallista täytäntöönpanoa, viimeistään lokakuussa 2024. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yrityksen on kuitenkin suositeltavaa ryhtyä arvioimaan omia kyberturvallisuuskäytäntöjään sekä mahdollisten riskien hallintatoimenpiteitä jo hyvissä ajoin, myös toimitusketjujensa osalta.

    Published: 9.3.2023