Sopimussitovuuden periaatetta ehdotetaan supistettavan saneerauksissa

Yrityssaneeraus perustuu sopimussitovuuden periaatteelle

Suomalainen yrityssaneerausmenettely on alusta saakka perustunut sopimussitovuuden periaatteeseen. Saneeraus ei siis pääsääntöisesti vaikuta velallisen sopimussuhteisiin vaan rajoittuu koskemaan sen rahamääräisiä vastuita, joiden peruste on syntynyt ennen saneeraushakemuksen vireilletuloa (ns. saneerausvelka). Saneerauksen hakeminen tai saneerausmenettelyn alkaminen ei ole perustanut vastapuolelle oikeutta päättää sopimusta. Tämä periaate on heinäkuusta 2022 alkaen nimenomaisesti kirjattu yrityssaneerauslain 15 §:ään ja varhaista saneerausmenettelyä koskevaan uuteen 14 e §:ään.

Keskeisimmän poikkeuksen sopimussitovuuden periaatteeseen on muodostanut yrityssaneerauslain 27 §. Säännöksellä velalliselle on annettu saneerausmenettelyn aikana oikeus sellaisten vuokra- tai leasingsopimusten ennenaikaiseen päättämiseen, joissa velallinen on vuokralaisena. Lainkohdan perusteella velallinen voi irtisanoa tällaisia sopimuksia kahden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen sopimusehtojen estämättä, jolloin irtisanomisajan vuokra sekä muu saneeraushakemuksen vireilletulohetken jälkeiseen aikaan kohdistuva vuokravastuu on niin sanottua uutta velkaa eli velallisen normaalisti maksettavaa velkaa.

Vuokrasopimusten ennenaikainen päättämisoikeus voi toisinaan muodostua tärkeäksi ja välttämättömäksi tervehdyttämiskeinoksi. Päättäminen voi tulla kyseeseen, jos esimerkiksi velallisen toimitilat ovat muodostuneet tarpeettoman suuriksi ja vuokrakustannukset siten kestämättömiksi. Velallisella voi olla myös tarve lakkauttaa yksittäisiä kannattamattomia toimipisteitä. Velallinen voi kuitenkin olla sidottu kestoltaan pitkäaikaisiinkin vuokrasopimuksiin, joiden päättäminen normaalitilanteessa neuvottelu- ja sopimusteitse ei välttämättä onnistu.

Vuokrasopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä seuraava korvausvastuu on tulkinnanvarainen

Vuokranantajavelkojalla on yrityssaneerauslain nojalla oikeus korvaukseen vuokralaisen päättäessä vuokrasopimuksen ennenaikaisesti lain 27 §:n nojalla. Korvausta pidetään suoraan lain nojalla saneerausvelkana, eli sitä voidaan järjestellä saneerausohjelmassa.

Korvaus käsittää ensinnäkin omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset. Korvaus käsittää lain sanamuodon mukaan myös ”kohtuullisen korvauksen muusta vahingosta, jonka vuokralleottaja osoittaa hänelle aiheutuvan”. Tulkinnanvaraiseksi jää kuitenkin se, mitä kohtuullisella korvauksella oikeastaan tarkoitetaan.

Lain esitöiden mukaan kohtuullisella korvauksella tarkoitetaan kussakin yksittäistapauksessa vuokranantajalle todellisuudessa aiheutuneita vahinkoja. Esitöiden perusteella säännös syrjäyttää esimerkiksi sopimusehdot sikäli kuin sopimusehdoista johtuva korvaus muodostuisi todellista vahinkoa suuremmaksi.

Saneerauskäytännössä taas kohtuullinen korvaus on määritetty sangen kaavamaisesti siten, että se vastaa määrättyjen kuukausien, esimerkiksi kuuden kuukauden, vuokraa vastaavaa määrää. Saneerauskäytännössä yhteys todelliseen vahinkoon on jäänyt häilyväksi. Varsinaista korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä asiasta ei ole. Keskeisin korkeimman oikeuden asiaan liittyvä ratkaisu, KKO 2003:31, on lähinnä vahvistanut, että korvaus voi käsittää myös vuokranmenetyksen.

Yrityssaneerauslain 27 §:n mukaisen korvauksen määrä on viime vuosina ollut kuitenkin käytännön tasolla runsaasti esillä, ja korvausten määrää koskevia oikeudenkäyntejä on tätä kirjoitettaessa vireillä useita. Osapuolten käsitykset korvausten määrästä vaihtelevat noin 12 kuukauden vuokrasta aina koko positiiviseen sopimusetuun. Korkeimman oikeuden kannanottoa tähän tulkinnanvaraiseen lainkohtaan joudutaan kuitenkin odottamaan vielä pitkään, mikäli asia ylipäätään päätyy ylimmän lainkäyttäjän käsiteltäväksi. Vastakkaisina intresseinä näissä prosesseissa ovat yhtäältä velallisen tervehdyttämisintressi ja saneerausvelan kokonaismäärän rajoittaminen ja toisaalta velkojan omaisuudensuoja, oikeus saada sille aiheutunut todellinen vahinko huomioiduksi saneerausvelkana sekä sen kaksinkertaisen velkajärjestelyn välttäminen, joka kohtuullistamistulkinnasta voi seurata.

Irtisanomisoikeus on laajenemassa muihin kestosopimuksiin

Hallitus antoi 3.11.2022 eduskunnalle esityksensä yrityssaneerauslain muuttamiseksi (HE 251/2022). Yksi keskeisimmistä muutoksista liittyy mainittuun yrityssaneerauslain 27 §:ään, jossa ennenaikaista päättämisoikeutta on laajennettu vuokra- ja leasingsopimuksista kaikkiin niihin kestosopimuksiin, joissa velallinen on luontoissuoritusvelvollisena ja jotka menettelyn alkaessa ovat vielä täyttämättä. Tällaisia sopimuksia voivat olla esimerkiksi rakentamis-, rakennus- ja toimitussopimukset. Muutoksen taustalla on lainsäätäjän pyrkimys mahdollistaa velalliselle irtautuminen erityisesti sellaisista pitkäkestoisista sopimuksista, jotka ovat muodostuneet velalliselle taloudellisesti kestämättömiksi tai kannattamattomiksi. Kertasopimuksia muutos ei kosketa.

Yrityssaneerauslain 27 §:ssä ei aseteta velalliselle vuokra- ja leasingsopimusten ennenaikaista päättämistä koskevia lisäedellytyksiä. Toisin kuin näiden tiettyjen sopimusten osalta, ehdotetussa uudessa lainkohdassa muiden kestosopimusten päättäminen edellyttäisi sitä, että päättäminen olisi välttämätöntä saneerauksen toteuttamisedellytysten turvaamiseksi. Ehdotuksen mukaan tällainen irtisanominen lisättäisiin velallisen määräysvallan rajoituksia koskevaan lain 29 §:ään selvittäjän suostumusta edellyttäväksi toimeksi. Lakiin tuotaisiin siis tältä osin tervehdyttämisintressiin perustuva tarveharkinta, jonka suorittamisesta vastuussa olisi mitä ilmeisimmin selvittäjä, mutta viime kädessä tuomioistuin ja velkojat.

Vuokrasopimusten päättämisoikeudesta poiketen muiden kestosopimusten päättäminen tulisi voimaan vasta saneerausohjelman vahvistamisen myötä riippumatta siitä, milloin ne menettelyn aikana irtisanottaisiin. Näin ollen lienee luontevaa, että päättämistä koskevan tarveharkinnan perusteita avattaisiin saneerausohjelmaehdotuksessa velkojille, kuten hallituksen esityksessäkin on tuotu esiin. Korvaus toiselle osapuolelle sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä vastaisi nykyistä sääntelyä: korvaus käsittäisi kohtuullisen korvauksen toisen osapuolen toteen näyttämästä vahingosta.

Muidenkin kuin vuokrasopimusten ennenaikainen päättämisoikeus tarkoittaakin merkittävää poikkeamaa yrityssaneerauksissa aikaisemmin vallinneesta sopimussitovuuden periaatteesta. Vaikka saneeraus ei mahdollista sopimusehtojen muuttamista, voi ehdotettu muutos olennaisesti vaikuttaa erityisesti pitkäaikaiseksi tarkoitettujen kestosopimusten osapuolten odotusarvoon sopimuksen pitävyydestä ja siten osapuolen sopimusriskiin. 

Korvausvastuuta ei ole täsmennetty

Oman haasteensa sopimusosapuolen asemaan saneerauksessa tuo ehdotetun säännöksen korvausoikeutta koskeva muotoilu. Korvausoikeuden selventämisen sijaan säännöksessä on omaksuttu vuokrasopimusten päättämistä koskeva ratkaisu: kohtuullinen korvaus toteen näytetystä vahingosta.

Esitetystä laista tai sen valmisteluaineistosta ei ilmene, miten korvauksen kohtuullisuutta tulisi arvioida. Tämä voi jo lähtökohtaisesti herättää kysymyksen siitä, voiko sopimusosapuoli vaatia saneerausvelkanaan huomioitavaksi sille aiheutuneen todellisen vahingon vai sovelletaanko tähän lisäksi kohtuusharkintaa. Kun vuokrasopimusten osalta korvaus on käytännössä käsittänyt vuokran määrätyltä ajalta (esimerkiksi kuudelta kuukaudelta), ei vastaava kaavamainen ratkaisu välttämättä sovellu muihin kestosopimuksiin erityisesti, kun velallinen on niissä luontoissuoritusvelvollisena.

Kuten vuokrasopimustenkin osalta, lisähaasteen korvauksen määrittämiseen tuo arvioinnin ajankohta. Velkojan tulisi pystyä jo saneerausmenettelyn aikana osoittamaan se vahinko, jota sopimuksen ennenaikainen päättäminen tulee aiheuttamaan. Kun puhutaan pitkäkestoisista ja komplekseista kestosopimuksista, joissa velallinen on luontoissuoritusvelvollisena, voi vahingon arvioiminen olla erittäin haastavaa: Milloin sopimus lopulta päättyy? Saadaanko tilalle korvaava toimija? Mikä on viivästyksen kustannus? Millä hinnalla hanke saadaan toteutettua loppuun?

Nykyisen saneerauskäytännön valossa vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, että sopimusosapuoli kykenisi riitautuksetta saamaan huomioiduksi todellisen vahinkonsa saneerausvelkana toisen osapuolen saneerausmenettelyssä. Tämä taas muodostaa sellaisen riskin, joka voi olla tarpeen ottaa huomioon jo sopimusta valmistellessa.

Sopimuksen irtisanomisaika voi vaihdella merkittävästi

Ehdotetun lakimuutoksen perusteella muiden kuin vuokra- ja leasingsopimusten päättäminen yrityssaneerauslain nojalla edellyttäisi sitä, että päättäminen olisi saneerauksen toteuttamisedellytysten turvaamiseksi välttämätöntä. Käytännössä siis velallinen irtisanoisi tällaisen kestosopimuksen selvittäjän suostumuksella saneerausmenettelyn aikana, päättämistä koskeva tarvearvio ja sen perustelut sisällytettäisiin saneerausohjelmaehdotukseen ja sopimus päättyisi saneerausohjelman vahvistamiseen.

On mahdollista, että tarve kestosopimuksen ennenaikaiselle päättämiselle on tiedossa jo saneerausmenettelyn alkaessa. Irtisanominen voi siten tapahtua jo aivan menettelyn alussa, mikäli selvittäjä kykenee jo varhaisessa vaiheessa toteamaan sen välttämättömäksi saneerauksen toteuttamisedellytysten turvaamiseksi. Kun saneerausmenettelyjen keskimääräinen kesto on tällä hetkellä 9–12 kuukauden luokkaa, voi irtisanomisaika muodostua tällöin varsin pitkäksi, ellei menettelyjen kesto lyhene lainsäätäjän tavoitteiden mukaisesti lakiin tehtyjen muiden muutosten seurauksena.

Toisaalta taas irtisanomistarve voidaan tunnistaa vasta myöhemmässä vaiheessa menettelyä, lähellä saneerausohjelmaehdotuksen jättämisajankohtaa. Vastaavasti irtisanomisaika voi tällöin jäädä hyvinkin lyhyeksi esimerkiksi tilanteissa, joissa ohjelmaehdotus saadaan vahvistettua nopeutetussa menettelyssä. Todettakoon, että menettelyn myöhemmässä vaiheessa tehdyissä irtisanomisissa sopimuksen päättämistarvetta voidaan toki perustellusti kyseenalaistaa, kuten hallituksen esityksessäkin on todettu.

Oman kysymyksensä muodostaa tällöin kuitenkin se, miten osapuolet tosiasiallisesti toimivat sen jälkeen, kun sopimus on irtisanottu mutta sopimuksen päättyminen tai päättymisen ajankohta on edelleen epävarma. Irtisanomisesta huolimatta sopimus sitoo edelleen velallista. Jos velallinen ei kuitenkaan kykene suoriutumaan sopimusvelvoitteistaan irtisanomisaikana, voiko tästä seurata velalliselle massavelkainen vastuu? Toisella sopijapuolella voi toisaalta olla myös intressi ryhtyä jo ennalta toimenpiteisiin oman vahinkonsa minimoimiseksi. On epäselvää, millaiseksi ehdotetun säännöksen käytännön soveltaminen aikanaan muodostuu.

Tuleva sopimusriski on syytä huomioida uusissa sekä nykyisissä sopimuksissa

Ehdotettu yrityssaneerauslain muutos tarkoittaa joka tapauksessa sitä, että sopimusneuvottelu- ja -valmistelutilanteessa mahdollisuus ennenaikaiseen päättämiseen on syytä ottaa huomioon myös silloin, jos toinen osapuoli on luontoissuoritusvelvollisena. Mitä pitkäkestoisemmasta ja merkittävämmästä sopimuksesta on kyse, sitä huomattavammaksi riski voi muodostua. Ehdotettu muutos voi antaa aihetta myös arvioida nykyisiä kestosopimuksia ja niistä johtuvia riskejä.

Teksti on julkaistu alun perin Edilexin Vierashuone-kirjoituksena.