Viherpesudirektiivi tekee kuluttajakaupan ympäristöväitteistä todistettuja ja täsmällisempiä

Viherpesudirektiivin lisäksi komissio on ehdottanut muutoksia myös muun muassa sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä annettuun direktiiviin (2005/29).  Kyseiseen direktiiviin ehdotettujen muutosten kautta komissio ehdottaa kokonaan kiellettäväksi esimerkiksi sellaiset yleisluontoiset ympäristöväitteet, kuten ”vihreä”, ”ympäristöystävällinen” ja ”ekologinen”, joiden tueksi yritys ei pysty todistamaan tunnustettua erinomaista ympäristönsuojelullista tasoa. Direktiivin 2005/29 on tarkoitus toimia ympäristöväitteisiin sovellettavana yleislakina, kun taas viherpesudirektiiviä sovellettaisiin nimenomaisten ympäristöväitteiden toteennäyttämiseen, verifiointiin ja niistä viestimiseen.

Selvitys- ja tiedonantovelvollisuudet täsmentyvät ja lisääntyvät

Direktiiviehdotuksen mukaan nimenomaisten ympäristöväitteiden esittäjän tulee väitteensä tueksi tehdä selvitys väitteen paikkansapitävyydestä. Selvityksen on koostuttava tietyistä osatekijöistä. Selvityksessä yrityksen on muun muassa yksilöitävä, koskeeko ympäristöväite tuotetta kokonaisuudessaan vai pelkästään sen yksittäistä osaa. Yrityksen on lisäksi varmistettava väitteen paikkansapitävyys keräämällä sen tueksi laajalti tunnustettua tieteellistä näyttöä. Yrityksen on myös osoitettava, ettei ympäristöväite koske sellaista vaatimusta, joka tuotteen on sääntelyn nojalla joka tapauksessa täytettävä.

Direktiiviehdotus asettaisi myös velvollisuuksia sille, miten ympäristöväitteestä on viestittävä. Jos yritys esittää tulevaisuuteen suuntautuvan väitteen, sen tulisi sitä viestiessään kertoa, mihin konkreettisiin parannuksiin yritys sitoutuu toiminnassaan ja toimitusketjuissaan ja millä aikavälillä. Direktiiviehdotus asettaisi myös tiedonantovelvollisuuksia, joiden mukaan yrityksen tulisi esimerkiksi viestiä kuluttajalle siitä, miten ympäristöväitteessä esitetyt parannukset saavutetaan.

Päästöjä kompensoivien yritysten olisi tarjottava kuluttajille yksityiskohtaisempaa tietoa kompensoinnista, kuten kompensointiyksiköiden laadusta ja siitä, liittyvätkö yksiköt päästövähennyksiin vai päästöjen poistoon.

Kolmannen osapuolen on tarkistettava ympäristöväite ennen sen esittämistä kaupallisessa viestinnässä

Direktiiviehdotuksen mukaan riippumattoman kolmannen osapuolen eli vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen olisi tarkistettava selvitys ympäristöväitteen paikkansapitävyydestä ja väitteen viestinnän asianmukaisuus. Tällä hetkellä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset arvioivat muun muassa erilaisten laitteiden vaatimustenmukaisuutta, joten muutos olisi merkittävä nykytilanteeseen verrattuna. On myös huomattava, että ympäristöväitteen tulee olla kolmannen osapuolen hyväksymä ennen väitteen esittämistä kaupallisessa viestinnässä.

Merkittävää olisi myös se, että ympäristöväitettä koskeva tutkimustieto ja sen paikkansapitävyys olisi ehdotuksen mukaan tarkistettava aina olosuhteiden niin vaatiessa sekä vähintään viiden vuoden kuluttua väitettä koskevien tietojen julkaisusta. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksien tulisi arvioida myös päivitetyt väitteet.

Perusteettoman ympäristöväitteen esittämisestä muun muassa taloudellisia seuraamuksia

Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi säätää tehokkaista ja oikeasuhtaisista seuraamuksista direktiiviehdotuksen säännösten rikkomiselle. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi valvovan viranomaisen määräämää seuraamusmaksua. Seuraamusmaksun tulisi ehdotuksen mukaan estää perusteettomien ympäristöväitteiden esittämisestä syntyvä taloudellinen hyöty, eli esitetty seuraamusmaksu olisi suuruudeltaan todennäköisesti merkittävä. Direktiiviehdotuksen mukaan yritys voitaisiin myös sulkea julkisen rahoituksen ulkopuolelle enintään 12 kuukauden ajaksi seuraamuksena direktiiviehdotuksen vastaisen ympäristöväitteen esittämisestä, minkä lisäksi myös virheellisen väitteen kohteena olevan tavaran tuoton takavarikoimista ehdotetaan mahdolliseksi.

Direktiiviehdotus perustaisi myös muun muassa kansalaisjärjestöille mahdollisuuden valittaa direktiiviehdotuksen vastaisista väitteistä. Yritysten ympäristömarkkinoinnista kiinnostuneet kansalaisjärjestöt käyttäisivät valitusmahdollisuutta varmasti aktiivisesti.

Tunnista ympäristöväitteet ja kerää näyttöä tueksi

Vaikka direktiiviehdotusten sisältö voi vielä muuttua ja direktiivien kansallinen voimaansaattaminen vie aikaa, yritysten kannattaa toimia nyt. Ensiaskeleena on tärkeää, että kaikki organisaatiossa tunnistavat, millainen markkinoinnissa tai yritysviestinnässä esitetty väite on ympäristöväite. Tämän jälkeen kannattaa arvioida, miten kuluttaja todennäköisesti ymmärtää ympäristöväitteen ja onko sen tueksi riittävän vahvaa näyttöä. Kannattaa huomata, että yrityksillä on jo nykylainsäädännön perusteella velvollisuus pystyä näyttämään ympäristöväite todeksi sen esittämishetkellä.