1. Post

   Loan Market Association julkaisi kestävyyssidonnaisia lainoja koskevan term sheet -mallin

   Julkaistu term sheet -malli heijastaa LMA:n toukokuussa julkaisemien mallilausekkeiden sisältöä ja edistää osaltaan markkinoilla käytettävien asiakirjojen standardointia, virtaviivaistaa laatimiskäytäntöjä ja tehostaa neuvotteluprosessia osapuolten välillä. Term sheet -malli tarjoaakin lainatransaktioiden osapuolille tehokkaat ja hyödylliset lähtökohdat neuvotteluprosessiin. Term sheet -mallissa on erotettu kestävyyteen liittyvät erityisvaatimukset omaksi kohdakseen, joten julkaistua mallia voidaan pitää hyvin käyttäjäystävällisenä. Huomionarvoista on, että term sheet -malliin ei sisälly erityisiä kestävyyttä koskevia lainan ennakkoehtoja ( conditions precedent ). Kyseiset ehdot eivät myöskään sisälly aiemmin julkaistuihin mallilausekkeisiin. Näiden puuttumisen voidaan katsoa antavan osapuolille tilaa neuvotella näistä ehdoista tapauskohtaisesti. Lisäksi on huomattava, että mikäli lainan kestävyysluokitus poistetaan, ei lainaa ole enää myöhemmin mahdollista luokitella uudelleen kestävyyssidonnaiseksi. Term sheet -mallin keskiössä esitellään muun muassa neljä keskeistä suorituskykyindikaattoria ( Key Performance Indicators ), mikä osoittaa, että tuotteen kestävyyden varmistamiseksi tarvitaan useita suorituskykyindikaattoreita. Malliin on myös sisällytetty mekanismi, jolla marginaalia voidaan muuttaa sekä ylös- että alaspäin saavutettujen kestävän kehityksen tavoitteiden ( Sustainability Performance Targets ) määrän mukaan. Mekanismi on joustava, sillä se mahdollistaa sen, että marginaalia ei mukauteta tai koroteta, jos vähemmän kuin kaksi kestävän kehityksen tavoitetta saavutetaan. Lisäksi jos lainan kestävyysluokitus poistetaan, marginaalin mukauttaminen lakkaa sen sijaan, että marginaali korotettaisiin korkeimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon. Tarkoituksena on varmistaa se, että lainan taloudelliset vaikutukset pysyvät sellaisina kuin ne olisivat olleet, jos laina ei olisi ollut kestävyyteen sidottu alun perinkään. Kestävyysaspektien kasvava merkitys transaktioissa ja kestävien sijoitusmahdollisuuksien kysyntä ovat johtaneet nykyisten olemassa olevien ohjeistuksien ja mallien täydentämiseen kaikilla kestävän rahoituksen osa-alueilla, eivätkä velkarahoitusmarkkinat ole tähän poikkeus, kuten term sheet -mallin julkaiseminen osoittaa. Term sheet -malli tarjoaa yhdessä aiemmin julkaistujen mallilausekkeiden kanssa keskeisen ohjeistuksen lainamarkkinoilla toimiville osapuolille ja mahdollistaa luotettavien kestävyyssidonnaisten lainatuotteiden tarjoamisen.

   Published: 15.12.2023

2. Post

   Yrityksen vastuu ulottuu jatkossa myös arvoketjuihin – neljä vinkkiä huolellisuusvelvoitteen toimeenpanoon

   Yritysvastuudirektiivi koskee suuria yrityksiä, joilla on yli 500 työntekijää ja yli 150 miljoonan euron liikevaihto. Soveltamiskynnys on matalampi, jos yrityksen liikevaihdosta vähintään 20 miljoonaa kertyy tekstiiliteollisuudesta, kaivannaisteollisuudesta tai maa- ja metsätaloudesta: yli 250 työntekijää ja 40 miljoonaa euroa. Direktiivin piiriin kuuluvat myös unionin ulkopuoliset yritykset, jos niiden liikevaihto unionin alueelta on vähintään 300 miljoonaa euroa. Finanssisektori jää direktiivin ulkopuolelle alkuvaiheessa, mutta direktiiviin lisätään mahdollisuus laajentaa soveltamisalaa myöhemmin. Huolellisuusvelvoitteen käytännön toteuttaminen edellyttää systemaattista ja jatkuvaa toimintaa, joka heijastuu koko arvoketjuun. Yrityksen on tunnistettava ja arvioitava mahdolliset haittavaikutukset, jotka liittyvät sen omaan toimintaan, tytäryhtiöihin ja liikekumppaneihin. Haitallisia vaikutuksia on ennaltaehkäistävä tai lievitettävä, jos estäminen ei ole mahdollista. Yrityksen on myös arvioitava ja tarvittaessa uudistettava hankintaprosessinsa, dokumentaationsa ja sopimuksensa vastaamaan yritysvastuun vaatimuksia. 1. Arvioi arvoketjut ja tunnista riskit Osana huolellisuusvelvoitteeseen valmistautumista kannattaa tehdä systemaattinen ja kattava arviointi arvoketjuista, hankintaprosesseista sekä niihin liittyvistä sopimuksista. Arvioinnin myötä tulisi saada perusteellinen kuva siitä, millaisia vaikutuksia yrityksen ja sen liikekumppaneiden toiminnalla on ympäristöön ja ihmisoikeuksiin. Tämän jälkeen tulisi priorisoida ne toimenpiteet, joilla ehkäistään, lievennetään tai korjataan vaikutuksia. Perusteellinen arvoketjun arviointi, riskien tunnistaminen sekä hankintaprosessien mahdollinen uudistaminen edellyttävät monialaista osaamista sekä tiivistä yhteistyötä yrityksen liikekumppaneiden kanssa. Tarvittava osaaminen sekä riittävät resurssit vastuullisuustyöhön kannattaa varmistaa heti aluksi, jotta toimeenpanon aikana vältytään ikäviltä yllätyksiltä. 2. Kiinnitä huomiota sopimusten hallintaan Huolellisuusvelvoitteen toimeenpanoon liittyvät olennaisella tavalla myös yrityksen sopimukset esimerkiksi alihankkijoiden ja muiden liiketoiminnan kumppaneiden kanssa. Yritysten tulisi varmistaa, että huolellisuusvelvoitteen edellyttämät toimenpiteet on sisällytetty myös niiden solmimiin sopimuksiin. Yritysten tulee arvioida, voidaanko liikekumppanin kohtuudella odottaa noudattavan kyseisiä määräyksiä, sekä pyrkiä varmentamaan sopimusmääräysten noudattaminen. Sopimusmääräykset eivät kuitenkaan saa johtaa siihen, että vastuu huolellisuusvelvoitteen noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä siirtyy sopimuksen toiselle osapuolelle. Huolellisuusvelvoitteen toimeenpano voi uudistaa yrityksen sopimuksia siinä määrin, että kokonaisvaltainen sopimusten hallintajärjestelmän läpikäynti ja päivittäminen on tarpeellista. Yritysten tulisi varmistaa, että niillä on tehokkaat ja ajantasaiset sopimusten hallintajärjestelmät ja prosessit, jotka tukevat sopimusten seurantaa ja valvontaa sekä mahdollista päivittämistä. 3. Ota yhteistyökumppani mukaan aina, kun se on mahdollista Europan komission kesäkuussa hyväksymät uudet suuntaviivat antavat raamit niin kilpailijoiden väliselle kuin toimialajärjestöissä tapahtuvalle yhteistyölle vastuullisuushankkeissa ja mahdollistavat myös yhteistyön eri sidosryhmien välillä. Uudistuksen myötä sallittua on yritysvastuuta edistävä yhteistyö, jolla varmistetaan oikeudellisesti sitovien kansainvälisten sopimusten vaatimusten tai kieltojen noudattaminen. Yhteistyön mahdollisuus kannattaakin hyödyntää aina, kun se on sallittua. Yhteistyö voi olla esimerkiksi tiedon ja hyvien käytänteiden jakamista tai kilpailuoikeudellisten joustojen hyödyntämistä osana huolellisuusvelvoitteen toimeenpanoa. 4. Varmista, että toimintaperiaatteet konkretisoituvat teoiksi Vaikka huolellisuusvelvoite kytkeytyy monelta osin esimerkiksi sopimuksiin, riskien hallitaan sekä yrityksen sisäisiin toimintamalleihin, huolellisuusvelvoitteen toimeenpano edellyttää toimia myös käytännön tasolla. Ei siis riitä, että asioita edistetään paperilla, vaan on tehtävä konkreettisia muutoksia ja dokumentoitava ne huolellisesti ja avoimesti. Huolellisuusvelvoitteen myötä vastuullisuuden on läpäistävä yrityksen koko toiminta ja oltava erottamaton osa sen strategiaa.

   Published: 14.12.2023

3. Post

   Venäjän vastapakotteet maasta vetäytymisen esteenä: Onko investointisuojasopimuksista hyötyä?

   Venäjä asetti ensimmäiset vastapakotteensa alkuvuodesta 2022 pyrkimyksenään ehkäistä länsimaisten yritysten joukkopako maasta. Se muun muassa julkaisi lakiluonnoksen ulkomaisten yritysten kansallistamisesta. Laki olisi antanut Venäjän hallitukselle mahdollisuuden kansallistaa lähes kaikkien epäystävällisiin valtioihin kytkeytyvien yritysten Venäjän-toiminnot, jos kyseiset yritykset olisivat pyrkineet lopettamaan toimintonsa Venäjällä ja poistumaan maasta, elleivät ulkomaiset sijoittajat myisi osuuksiaan liiketoiminnan ja työpaikat säilyttävällä tavalla. Vaikka kansallistamislaki ei lopulta tullut voimaan, ovat Venäjän vastapakotteet ajan myötä kiristyneet. Huhtikuussa 2023 Venäjällä tuli voimaan laki, jonka mukaan Venäjä voi tietyin edellytyksin ottaa ”väliaikaisesti” hallintaansa epäystävällisiin valtioihin kytkeytyvien ulkomaisten sijoittajien Venäjällä sijaitsevaa omaisuutta. Pian sen jälkeen Venäjä ottikin hallintaansa kahden energiayhtiön, Uniperin ja Fortumin, paikalliset tytäryhtiöt, ja heinäkuussa se jatkoi ottamalla hallintaansa ruokayhtiö Danonen ja panimoyhtiö Carlsbergin Venäjän-tytäryhtiöt. Samalla Venäjä on asettanut äärimmäisen tiukkoja ehtoja maasta poistumiselle. Näistä poistumisrajoituksista on ollut merkittävää haittaa monille ulkomaisille yrityksille, jotka ovat pyrkineet pois Venäjältä. Vaikka monet länsimaiset yritykset ovatkin onnistuneet poistumaan Venäjältä viimeisten kahden vuoden aikana, poistumisrajoitukset ovat vaikuttaneet käytännössä kaikkiin vetäytymisiin. Castrén & Snellman on avustanut useita yrityksiä, kuten Valioa , Fazeria , Huhtamäkeä ja Ramirentiä sekä Cramoa , niiden poistumisessa Venäjältä. Onnistuneen vetäytymisen jälkeenkin ulkomaisten sijoittajien on ensisijaisen tärkeää arvioida, aiheutuiko Venäjän asettamista vastapakotteista vahinkoa ja onko sijoittajien mahdollista saada korvauksia niille aiheutuneista vahingoista. Kuten kirjoitimme jo vuoden 2022 maaliskuussa, kansainväliset investointisuojasopimukset voivat tarjota yhden keinon korvausten vaatimiseen. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme Venäjän asettamien vastapakotteiden vaikutuksia Venäjällä sijaitsevan varallisuuden myyntiin sekä Suomen ja Venäjän välisen investointisuojasopimuksen pääkohtia. Venäjän vastapakotteet rajoittavat maasta vetäytymistä Vuonna 2022 Venäjä asetti vastapakotteita, joiden mukaan Venäjän hallituksen ulkomaisia investointeja valvovan komission on hyväksyttävä kaikki tietynlaiset kaupat venäläisten tahojen ja epäystävällisistä maista kotoisin olevien tai tällaisiin maihin kytkeytyvien yritysten välillä. Tällä hetkellä kaikkien epäystävällisistä maista tulevien sijoittajien on saatava komission lupa venäläisten yhteisöiden osakkeiden suoriin ja välillisiin siirtoihin. Loppuvuodesta 2022 lähtien Venäjän vastapakotteet ovat edellyttäneet, että epäystävällisistä maista tulevat sijoittajat myyvät osuutensa alle markkinahinnan ja lisäksi joko lykkäävät kauppahinnan maksua tai maksavat Venäjän valtionbudjettiin ”vapaaehtoisen” maksun. Maaliskuussa 2023 maksun lykkäysmahdollisuus poistettiin, ja kaikkien pakotesäädännön alaisten myyntien kauppahinnoista on nyt tilitettävä osuus Venäjän valtiolle. Tällä hetkellä voimassa olevan pakotesäädännön mukaan poistumisluvan saaminen valvontakomissiolta edellyttää seuraavaa: 1. Sijoittaja toimittaa tarkastetun arvonmääritysraportin, jonka on laatinut komission hyväksymä arvioitsija. 2. Kauppahinta voi olla enintään 50 % arvioidusta markkina-arvosta. 3. Sijoittaja maksaa Venäjän valtiolle ”vapaaehtoisen” maksun, joka on 15 % omaisuuden arvioidusta markkina-arvosta. 4. Osana lupaprosessia komissio asettaa sijoittajalle ja/tai venäläiselle kohdeyhtiölle KPI-mittareita varmistaakseen, että kohdeyhtiön liiketoiminta sekä työsuhteet jatkuvat ja että sopimusvelvoitteet ja muut velvoitteet täytetään suunnitellun kaupan jälkeen. 5. Jos myynnin kohteena on julkinen osakeyhtiö, enimmillään 20 % osakkeista on huutokaupattava. Huomionarvoista on lisäksi, ettei valvontakomissiolle tulevien poistumislupahakemusten käsittelyaikoja säädellä mitenkään. Käytännössä käsittelyajat vaihtelevat merkittävästi, minkä lisäksi ne ovat jatkuvasti pidentyneet. Investointisuojasopimuksista turvaa kansainvälisille sijoituksille Venäjä on tehnyt kahdenvälisiä investointisuojasopimuksia yli 60 valtion, myös Suomen, kanssa. Tällä hetkellä se on nimennyt monet näistä sopimuskumppanivaltioista ”epäystävällisiksi”. Monien muiden Venäjän investointisuojasopimusten tavoin myös Suomen ja Venäjän välinen sopimus sisältää useita määräyksiä, jotka suojaavat ulkomaisia sijoittajia ja näiden sijoituksia Venäjällä. Näitä määräyksiä ovat esimerkiksi seuraavat: Kohtuullinen ja oikeudenmukainen kohtelu: Venäjä ei saa kohdella sijoittajia tai näiden sijoituksia mielivaltaisella, epäoikeudenmukaisella tai syrjivällä tavalla, joka loukkaisi sijoittajien perusteltuja odotuksia ja mahdollisuuksia hyötyä sijoituksestaan. Laittoman ja korvauksettoman pakkolunastuksen kielto: Venäjä ei saa ryhtyä pakkotoimenpiteisiin, kuten kansallistamis-, pakkolunastus- tai muihin vastaaviin haltuunottotoimenpiteisiin, paitsi tiettyjen ehtojen täyttyessä. Tällaisia ehtoja ovat esimerkiksi yhdenvertaisuus ja riittävän korvauksen maksaminen. Suosituimmuusperiaate: Venäjä ei saa soveltaa ulkomaisiin sijoittajiin tai näiden sijoituksiin epäedullisempaa kohtelua kuin se soveltaa kolmansien maiden sijoittajiin ja näiden maiden sijoittajien tekemiin sijoituksiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sijoittajat voivat hyötyä Venäjän tekemien muiden investointisuojasopimusten edullisemmista säännöksistä. Sijoitusten ja tuottojen vapaa siirrettävyys: Venäjän on turvattava ulkomaisten sijoittajien oikeus siirtää sijoituksiinsa liittyvät maksut vapaasti Venäjän ulkopuolelle ilman aiheetonta viivästystä tai rajoitusta vapaasti vaihdettavissa olevassa valuutassa. Kaikki nämä määräykset ovat olennaisia Venäjän poistumisrajoituksien näkökulmasta, sillä rajoitukset voivat vaikuttaa kielteisesti ulkomaisten Venäjälle tekemien sijoitusten arvoon, tuottoon ja kannattavuuteen. Venäjä saattaa rikkoa kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun velvoitettaan rajoittamalla ulkomaisten osakkeenomistajien mahdollisuutta myydä osuuksiaan venäläisissä yhtiöissä ja vähentämällä täten merkittävästi kyseisten osuuksien arvoa. Investointisuojasopimuksen pakkolunastuslausekkeen muotoilusta riippuen tällainen rajoitus voidaan tulkita myös Venäjän suorittamaksi laittomaksi ja korvauksettomaksi pakkolunastukseksi. Venäjä saattaa rikkoa yhdenvertaisen sekä kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun velvoitteitaan asettamalla sijoittajille ja näiden venäläisille sijoituksille poistumisrajoituksia siksi, että sijoittaja on kotoisin ”epäystävällisestä” maasta. Venäjä saattaa rikkoa vapaan siirrettävyyden velvoitettaan rajoittamalla ”epäystävällisistä” maista kotoisin olevien henkilöiden ja yritysten varojen vapaata siirtämistä Venäjältä, erityisesti, jos rajoitus pitkittyy tai muuttuu pysyväksi. On tärkeää pitää mielessä, että sijoittajille suojaa tarjoavien määräysten tarkka sanamuoto vaihtelee eri investointisuojasopimuksissa. Jokin investointisuojasopimus voi tarjota laajempaa suojaa kuin jokin toinen sopimus. Suosituimmuusperiaatteeseen vetoaminen voi joissakin tapauksissa olla keino vedota parempaa suojaa tarjoavien sopimusten ehtoihin. Tämän lisäksi suomalaisten sijoittajien kannattaa huomioida, että niiden venäläiseen sijoitukseen saattaa myös suoraan soveltua Venäjän ja kolmannen valtion välinen investointisuojasopimus, jos sijoitus on järjestelty kyseisessä kolmannessa valtiossa sijaitsevan tytäryhtiön kautta. Energia-alalla Venäjälle tehdyt ulkomaiset investoinnit voivat lisäksi nauttia Euroopan energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen (engl. Energy Charter Treaty; ECT-sopimus) suojaa. Välimiesmenettely riitojenratkaisukeinona Investointisuojasopimuksiin sisältyy yleensä riitojenratkaisumekanismi, jonka perusteella ulkomaisilla sijoittajilla on oikeus hakea korvauksia kohdevaltion toimista johtuvista vahingoista. Tyypillisesti investointisuojasopimuksissa määrätään, että sijoittajien ja kohdevaltion väliset, sijoitusta tai investointisuojasopimuksen tarjoamaa suojaa koskevat riidat voidaan ratkaista välimiesmenettelyssä. Välimiesoikeus voi määrätä Venäjän maksamaan sijoittajalle korvausta vahingoista, joita Venäjän investointisuojasopimuksen vastaiset toimenpiteet ovat sille aiheuttaneet. Investointisuojasopimukseen perustuvan vaatimuksen esittämiseen Venäjän federaatiolle liittyy kuitenkin haasteensa. Venäjä on tunnetusti usein jättänyt noudattamatta kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisten välimiesoikeuksien välitystuomioita. Vaikka vaatimus menestyisikin, sijoittajan olisi siten todennäköisesti haettava välitystuomion täytäntöönpanoa kansallisista tuomioistuimista saadakseen perittyä hyväkseen tuomitun vahingonkorvauksen. Korvauksen menestyksekäs periminen Venäjän federaatiolta venäläisen tuomioistuimen kautta on tällä hetkellä erittäin epätodennäköistä.  Täytäntöönpanoa olisikin todennäköisesti haettava jossakin muussa maassa, jossa Venäjällä on varallisuutta. Tämä on mahdollista ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn New Yorkin yleissopimuksen nojalla. Sopimuksen määräysten mukaan sijoittajat voivat hakea välitystuomion täytäntöönpanoa missä tahansa sopimusvaltiossa, jossa Venäjällä on varallisuutta. Sijoittajien kannattaa kuitenkin varautua siihen, että Venäjä saattaa riitauttaa välitystuomion täytäntöönpanon kyseisten sopimusvaltioiden kansallisissa tuomioistuimissa. Lisäksi on hyvä muistaa, että jos korvauksia pyritään perimään pakotesääntelyn perusteella jäädytetyistä venäläisistä varoista, pakotesääntely saattaa asettaa lisäedellytyksiä täytäntöönpanolle. Korvausten täytäntöönpano jäädytetyistä varoista on usein mahdollista vain siten, että varoille haetaan vapautusta toimivaltaiselta viranomaiselta. Miten Venäjälle sijoittaneiden yritysten pitäisi toimia? Venäjän federaation saattaminen vastuuseen kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista, joilla se on mahdollisesti rikkonut sijoittajille investointisuojasopimuksissa takaamaansa suojaa, ei ole yksinkertaista. Tästä huolimatta monet sijoittajat harkitsevat investointisuojasopimuksiin perustuvien vaatimusten esittämistä Venäjälle. Julkisuudessa on kerrottu ainakin kahdesta pohjoismaisesta yhtiöstä, jotka ovat ilmoittaneet Venäjälle aikovansa esittää investointisuojasopimuksiin perustuvia vaatimuksia välimiesmenettelyssä. Suomalaisten sijoittajien, joiden sijoituksiin Venäjän vastapakotteet ovat vaikuttaneet, kannattaa arvioida, onko niille aiheutunut vastapakotteista vahinkoa. Tämän jälkeen sijoittajien on syytä harkita, kannattaisiko tällä perusteella esittää investointisuojasopimukseen perustuva korvausvaatimus.

   Published: 12.12.2023

4. Post

   Yhtiön hallitus on yhä useammin vastuullisuuden vartija

   Kestävyysraportointi tulee jo vuodenvaihteessa osaksi suurten pörssiyritysten ja muiden suurten yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen liiketoimintaa, kun asiaa koskeva kotimainen lainsäädäntö tulee voimaan. Ensimmäinen standardien mukainen raportti tulee julkaista keväällä 2025 osana tilinpäätöstä, ja on hallituksen vastuulla varmistaa, että raportti tehdään ja sen oikeellisuus varmennetaan asianmukaisesti. Avoin kestävyysraportointi viitoittaa yritysten tietä kohti yritysvastuudirektiivin voimaantuloa. Yritysvastuudirektiivi asettaisi suuret yritykset vastuuseen toimintansa ja arvoketjunsa negatiivisista vaikutuksista. Yritysten tulisi tunnistaa toimintansa negatiiviset vaikutukset sekä ehkäistä, lieventää ja korjata niitä käytännön tasolla. Hallitus vastaisi omalta osaltaan huolellisuustoimien toteutuksesta. Euroopan unionin sääntelyhankkeet herättävät kysymyksen siitä, kompastuuko unioni omaan kunnianhimoonsa. Ajatus tuntuu olevan: mitä Eurooppa edellä, sitä muut perässä. Nähtäväksi jää, seuraavatko muut edelläkävijää vai jättävätkö sen yksin leikkimään. Kun kestävyysraportointi ja yritysvastuudirektiivin mukainen huolellisuusvelvoite kuitenkin ovat tulossa, hallituksilla on hyvä sauma ottaa raporttien tuottama tieto käyttöön ja pohtia, miten liiketoiminta pystyy edistämään kestävyystavoitteita – kasvua ja kannattavuutta unohtamatta. Kestävyysraportoinnin voidaan odottaa vakiinnuttavan asemansa keskeisenä kriteerinä, kun yhtiön houkuttelevuutta sijoituskohteena arvioidaan. Yhtiön sijoitustarinan näkökulmasta pääomamarkkinoilla onkin vastuukysymysten lisäksi olennaista keskittyä vastuullisen toiminnan tuomiin mahdollisuuksiin. Juuri nyt kannattaakin varmistaa, että raportoinnin tiedonkeruukanavat ovat kunnossa ja yhtiö voi laatia raportin edellytetyssä aikataulussa. Vaikka velvoite ei vielä yhtiötä koskisikaan, avoimeen raportointiin on syytä valmistautua – ehkä myös laatia koeponnistuksena ensimmäinen, standardien mukainen kestävyysraportti.

   Published: 4.12.2023

5. Post

   Kestävyysraportointi tulee – miten hallituksen ja tarkastusvaliokunnan rooli muuttuu?

   Kestävyysraportointia koskevia säännöksiä sovelletaan direktiivin edellyttämällä tavalla siten, että velvoitteet koskevat ensiksi suurten pörssiyhtiöiden ja muiden suurten yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tietoja tilikaudelta 2024, jotka tulevat julkistettaviksi vuonna 2025. Tulevien vuosien aikana kestävyysraportointi laajenee koskemaan kaikkia kotimaisia suuryrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria pörssilistattuja yrityksiä ja lisäksi tiettyjä ETA-alueen ulkopuolisia yrityksiä. Kestävyysraportointia koskeva sääntely muuttaa hallituksen ja tarkastusvaliokunnan roolia. Tässä käymme läpi kolme keskeistä muutosta. Kestävyysraportti on laadittava Raportointidirektiivi edellyttää, että raportointivelvolliset yhtiöt julkistavat yksityiskohtaisia kestävyystietoja noudattaen eurooppalaisia raportointistandardeja. Standardit annetaan komission asetuksina eli ne ovat suoraan sovellettavia, eikä niiden voimaansaattaminen kansallisesti siten edellytä erillisiä toimenpiteitä. Kestävyysraportin tulee sisältää tietoa niistä kestävyysseikoista, jotka ovat yritykselle olennaisia: joko siksi, että yritys vaikuttaa tai voi vaikuttaa niihin, tai siksi, että ne voivat vaikuttaa yrityksen kehitykseen, tulokseen ja asemaan. Direktiivin termein puhutaan ”kaksinkertaisesta olennaisuudesta” ( double materiality ), josta yleensä käytetään suomeksi termiä kaksoisolennaisuus. Jos jompikumpi olennaisuuskriteeri täyttyy, kestävyysseikasta on raportoitava. Kestävyysraportti tulee esittää osana toimintakertomusta, joka liitetään tilinpäätökseen. Hallitus on siis vastuussa raportin tiedoista vastaavalla tavalla kuin muistakin tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tiedoista. Kestävyysraportissa tulee antaa tietoja myös raportointivelvollisen yhtiön arvoketjusta. Yhtiöillä, joiden liiketoiminta perustuu pitkiin alihankintaketjuihin, on enemmän kerättäviä ja varmennettavia tietoja kuin yhtiöillä, joiden alihankintaketju on lyhyempi. Työtä ja kustannuksia aiheutuu paitsi raportointivelvollisille itselleen myös arvoketjuun kuuluville yhtiöille. Kestävyysraportointi ja sen seuranta ja arviointi tulevat siis jatkossa lisänä hallituksen ja mahdollisen tarkastusvaliokunnan tehtäviin taloudellisen raportoinnin ja sen seurannan ja arvioinnin rinnalle. Kestävyysraportin varmentamisesta on huolehdittava Direktiivissä edellytetään myös kestävyysraportissa esitettävien tietojen varmentamista. Varmennuksen voi suorittaa joko kestävyysraportointitarkastajaksi hyväksytty tilintarkastaja tai kestävyystarkastusyhteisöksi hyväksytty tilintarkastusyhteisö. Raportointivelvollisten yhtiöiden on valittava kestävyysraportoinnille varmentaja yhtiökokouksessa. Yhtiön oma tilintarkastaja voidaan valita tähän tehtävään, jos tämä täyttää varmentajalle asetetut edellytykset. Yhtiön oma tilintarkastaja voi toimia varmentajana ilman yhtiökokouksen erillistä valintapäätöstä tilikaudella, jolta yhtiön on laadittava ensimmäinen kestävyysraporttinsa edellyttäen, että tilintarkastajalla tai, mikäli kyseessä on tilintarkastusyhteisö, päävastuullisella tilintarkastajalla, on kestävyysraportointitarkastajan erikoispätevyys tai tämä on hankkinut riittävät tiedot kestävyysraportoinnista ja sen varmentamisesta. Kestävyysraportoinnin varmentajan valinnan valmistelu kuuluu hallituksen tai mahdollisen tarkastusvaliokunnan tehtäväksi. Tarvittava osaaminen on varmistettava Kestävyysraportointi asettaa yhtiöt uudenlaisen tilanteen eteen: raportointijärjestelmät on viritettävä uuteen asentoon, kun taloudellisen informaation lisäksi tarvitaan aiempaa enemmän myös kirjanpidon ulkopuolista, ei-taloudellista informaatiota. Yhtiöt voivat päättää, järjestävätkö ne kestävyysraportin laatimisen sisäisesti vai käyttävätkö ne apuna ulkopuolisia asiantuntijoita. Erityisesti alkuvaiheessa ulkopuoliselle avulle on varmasti tarvetta, mutta selvää on, että keskeisessä asemassa raportin laatimisessa on yhtiön sisäinen ymmärrys liiketoiminnasta ja sen yhteyksistä kestävyysseikkoihin. Hallituksen on syytä hyvissä ajoin huolehtia siitä, että yhtiössä on riittävästi asiantuntemusta kestävyysasioissa. Toisaalta myös hallituksen jäseniltä itseltään voidaan jatkossa edellyttää aiempaa parempaa tietämystä ja osaamista kestävyysasioista. Viimeistään nyt on selvää, että kestävyysasiat ovat merkittävässä roolissa hallituksen ja tarkastusvaliokunnan agendalla. Raportointidirektiivi korostaa kestävyyttä yhtiön strategian elementtinä. Kestävyysraportissa tulee muun muassa ottaa kantaa yhtiön liiketoimintamallin ja -strategian resilienssiin kestävyysseikkoihin liittyviin riskeihin nähden ja kertoa yhtiön suunnitelmista sen varmistamiseksi, että liiketoimintamalli ja -strategia sopivat yhteen kestävään talouteen siirtymisen kanssa ja tekevät mahdolliseksi rajoittaa ilmaston lämpeneminen Pariisin sopimuksen mukaiseen 1,5 asteeseen ja tehdä Euroopan unionista ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Kestävyysraportointi on hyvä tilaisuus hallituksille ottaa raportteja varten tuotettava tieto käyttöön ja pohtia, miten liiketoiminta pystyy edistämään kestävyystavoitteita – kasvua ja kannattavuutta unohtamatta.

   Published: 29.11.2023

6. Post

   Kristallipallossa yhtiökokouskausi 2024

   Perinteinen yhtiökokous on yhä suosituin Vaikka suurin osa listatuista yhtiöistä muutti tämän vuoden keväällä yhtiöjärjestystään siten, että yhtiökokous voidaan järjestää kokonaisuudessaan etänä, on oletettavaa, että perinteiset yhtiökokoukset säilyttävät yhä suosionsa. Osakkeenomistajat esittivät viime keväänä huolensa perinteisten kokousten säilymisen puolesta. Monessa kokouksessa yhtiön johto nimenomaisesti totesi, että yhtiöjärjestystä muutetaan varmuuden vuoksi pahan päivän varalle mutta perinteisestä kokouksesta ei silti luovuta. Perinteisen yhtiökokouksen mausteena käytettäneen edelleen mahdollisuutta seurata kokousta etänä ja äänestää ennakkoon. Ennakkoäänestyksen käyttöönottoa harkittaessa on muistettava, että ennakkoäänestyksessä ollut päätösehdotus ja sen puolesta annetut äänet on otettava yhtiökokouksessa huomioon sellaisenaan. Strategisesti on etukäteen pohdittava, onko esityslistalla asioita, joita koskevia ehdotuksia voisi olla tarpeen muuttaa ehdotuksen julkaisemisen jälkeen. Jos on, ennakkoäänestystä ei välttämättä kannata järjestää. Yhtiöjärjestyksiin ehdotetaan lisättäväksi etäkokouksen mahdollistava määräys Todennäköisesti osa niistä yhtiöistä, jotka eivät vielä viime keväänä ehdottaneet yhtiökokoukselle yhtiöjärjestyksen muuttamista etäkokousten sallimiseksi, tekevät sen ensi keväänä. Varmuus ehdotuksen läpimenosta paranee, jos lähinnä ulkomaisia suursijoittajia edustavat valtakirjaneuvonantajat eivät äänestysohjeissaan neuvo äänestämään tällaista muutosta vastaan. Tällöin riski hallintarekisteröityjen osakkaiden vastustavien äänien määrästä vähenee. On hyvä pitää mielessä, että viime keväänä yhtiöjärjestyksen muutosehdotus hylättiin kolmessa pörssiyhtiössä ja yhdessä First North -yhtiössä. Osa yhtiöistä pohtinee yhtiöjärjestyksen muuttamista siten, että yhtiöjärjestyksessä otetaan huomioon kestävyysraportoinnin varmentamista koskevat seikat. Toimielinten palkitsemispolitiikkoja päivitetään Ensi keväänä on kulunut neljä vuotta siitä, kun pörssiyhtiöiltä edellytettävä toimielinten palkitsemispolitiikka esitettiin yhtiökokoukselle ensimmäistä kertaa. Ellei palkitsemispolitiikkaa ole muutettu kuluneen neljän vuoden aikana, on aika päivittää politiikka ja esittää se yhtiökokoukselle. Palkitsemispolitiikan päivittämisessä tulee huomioida matkan varrella osakkeenomistajilta mahdollisesti saatu palaute. Palautetta on saatettu saada erityisesti yhtiökokouksessa vuosittaisen palkitsemisraportin käsittelyn yhteydessä, jolloin osakkeenomistajien antamat olennaiset kannanotot löytyvät yhtiökokouksen pöytäkirjasta. Oletusarvona on, että päivitettävissä palkitsemispolitiikoissa painotetaan entistä enemmän yhtiöiden asettamia kestävyystavoitteita ja niiden merkitystä palkitsemisessa. Hallituksen jäseniä valitaan myös yksitellen Kaksi vuotta sitten syksyllä arvopaperimarkkinayhdistys antoi kannanoton , jonka mukaan hallituksen jäsenet voidaan pörssiyhtiössä valita joko kokonaisuutena tai yksitellen – molemmat vaihtoehdot ovat hyvän arvopaperimarkkinatavan mukaisia. Keväällä 2023 kolme pörssiyhtiötä (Kone Oyj, Nordea Bank Abp ja Nokia Oyj) valitsivat hallituksen jäsenet henkilötasolla. Toivomus valintaan henkilötasolla tuli ulkomaisilta sijoittajilta ja nähtäväksi jää, leviääkö tämä tapa laajemmalle. Kestävyysraportoinnille valitaan varmentaja Osakeyhtiölain valmisteilla olevaa kestävyysraportointiin liittyvää muutosta varten ehdotetun siirtymäsäännöksen nojalla raportointivelvollisten yhtiöiden ei tarvitsisi vielä ensimmäiselle raportointikaudelleen valita yhtiökokouksessa erikseen kestävyysraportoinnin varmentajaa edellyttäen, että kirjanpitoa, hallintoa ja tilinpäätöstä tarkastamaan valitulla tilintarkastajalla tai päävastuullisella tilintarkastajalla on tilintarkastuslain tarkoittama kestävyysraportointitarkastajan erikoispätevyys tai hän on hankkinut riittävät tiedot kestävyysraportoinnista ja kestävyysraportointivarmentamisesta. Tarkastusvaliokunnan ja hallituksen tulee tarkastaa tilintarkastajan kelpoisuus laatiessaan ehdotusta tilintarkastajan valitsemisesta. 

   Published: 29.11.2023

7. Post

   Vetyhankkeiden luvittaminen muuttuvassa toimintaympäristössä: vedyn varastointi ja siirto

   Voimassa oleva lainsäädäntö ei kaikilta osin vielä ota huomioon vetyhankkeiden erityispiirteitä, eikä vetyä koskevia uusia lainsäädäntöaloitteita tai viranomaisohjeistusta ole vielä annettu. Tämä on kaksiosaisen blogikirjoituksemme toinen osa, jossa esitetään näkökulmia vedyn varastoinnin ja siirron lupakysymyksiin. Blogikirjoituksemme ensimmäisessä osassa käsiteltiin vedyntuotantolaitoksen luvittamista . Vedyn siirron ja varastoinnin luvitus edellyttää huolellisuutta Sekä vedyn siirtoon tarkoitetut putket että vetyvarastot voivat vaatia ympäristövaikutusten arviointi- eli YVA-menettelyä, mikäli ne ylittävät ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain liitteessä 1 olevassa hankeluettelossa määritetyt raja-arvot. YVA-menettelyä edellyttäviä hankkeita ovat hankeluettelon 8 a kohdan mukaan kemikaalien ja kaasun siirtoon tarkoitetut putket, joiden halkaisija on yli DN 800 millimetriä ja pituus yli 40 kilometriä, sekä 8 c kohdan mukaan tilavuudeltaan vähintään 50 000 kuutiometrin kemiallisten tuotteiden varastot. Myös muut vaikutuksiltaan hankeluettelon hankkeisiin rinnastettavat hankkeet voivat edellyttää YVA-menettelyä. Kemikaalien siirtoon tarkoitettujen putkien ja varastojen rakentamista ei ole mainittu ympäristönsuojelulain hankeluettelossa, eivätkä vedyn siirto- ja varastointi-infrastruktuuri siten ole automaattisesti ympäristöluvanvaraisia. Vedyn siirto- ja varastointihankkeet voivat kuitenkin vaikutustensa perusteella vaatia yksittäistapauksessa ympäristölupaa. Lisäksi nesteytetyn vedyn varastointi ja käsittely voi vaatia ympäristöluvan hankeluettelon taulukon 2 kohdan 5 d perusteella. Sen sijaan esimerkiksi laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta voi tulla sovellettavaksi vedyn tiekuljetuksiin ja aluskuljetuksiin, mikä edellyttää muun muassa tiettyjen pätevyysvaatimusten täyttymistä kuljetukseen osallistuvilta. Vedyn varastointi tuotantolaitoksen yhteydessä puolestaan saattaa vaatia kemikaaliturvallisuuslain 23 §:ssä tarkoitettua lupaa vaarallisen kemikaalin laajamittaiseen teolliseen käsittelyyn ja varastointiin, jos varastoitava määrä ylittää tietyn rajan. Kemikaaliturvallisuuslain 37 §:n mukaan vaarallisen kemikaalin siirtoputkiston rakentamiseen tuotantolaitoksen ulkopuolelle vaaditaan Tukesin myöntämä rakentamislupa. Lain esitöiden mukaan säännöksen vaatimukset koskivat lakia säädettäessä lähinnä maakaasun siirtoa. 37 §:n sanamuodon mukaan säännös koskee kuitenkin kaikkia vaarallisia kemikaaleja, mikä kattaa myös vedyn siirtoputkiston rakentamisen. Tukesin Kemikaaliputkistojen turvallisuusvaatimukset -oppaan mukaan vedyn siirtoputkistoa koskevan lainsäädännön soveltamisesta saakin lisätietoa Tukesilta. Mikäli vedyntuotantoon liittyvää siirtoinfrastruktuuria rakennetaan merelle, hanke edellyttää todennäköisesti myös vesilain mukaista vesitalouslupaa. Vetyinfrastruktuuri ja siihen liittyvä sääntely kehittyvät kovaa vauhtia Suomessa ei vielä ole rakennettua vedyn siirtoverkkoa, mutta tilanne on muuttumassa maaliskuussa perustetun Gasgrid Vetyverkot Oy:n myötä. Valtio-omisteisen yhtiön tehtävänä on ”edistää kansallisen vetyverkon, kansainvälisen infrastruktuuriyhteistyön sekä Suomen ja lähialueen vetymarkkinan kehittymistä mahdollisimman nopeasti”. Suomen ensimmäinen vedyn siirtoverkon demonstraatiohanke Joutsenosta Imatralle on edennyt perussuunnitteluvaiheeseen. Myös vetyinfrastruktuurin sääntelyä valmistellaan parhaillaan EU:ssa. Komission niin sanottu kaasupaketti sisältää ehdotukset uusiutuvien kaasujen ja maakaasun sekä vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettaviksi direktiiviksi ja asetukseksi , joissa määritetään lähtökohdat vedyn siirtoinfrastruktuurin kehittämiselle. Euroopan parlamentti ja neuvosto neuvottelevat kaasupaketista parhaillaan. Sääntelyehdotusten tavoitteena on helpottaa uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsyä energiajärjestelmään ja mahdollistaa siirtymä pois maakaasusta. Uusiutuvilla ja vähähiilisillä kaasuilla on tärkeä rooli EU:n ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisessa vuoteen 2050 mennessä. Vetyverkkojen sääntelyn pääpiirteet tulevat todennäköisesti määräytymään pääosin EU-tasolla vastaavalla tavalla kuin sähkö- ja maakaasuverkkojen sääntely. Kansallisesti sääntelyä täydennettäneen siirtoverkon rakentamiseen sekä verkkotoiminnan harjoittamiseen liittyvien lupamenettelyiden yksityiskohdilla. Vetyä koskeva sääntely olisi kansallisesti mahdollista toteuttaa joko antamalla erillinen vetymarkkinalaki tai sisällyttämällä vetyä koskevat säännökset maakaasumarkkinalakiin. On toivottavaa, että valtioneuvosto aloittaa kansallisen sääntelyn valmistelun mahdollisimman pikaisesti kaasupaketin hyväksymisen jälkeen.

   Published: 20.11.2023

8. Post

   Kollektiiviset oikeussuojakeinot tulevat tietosuojaan – oletko valmis?

   Sinänsä EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa on säädetty rekisteröityjen oikeudesta saada korvaus sekä aineellisista että aineettomista asetuksen rikkomisesta aiheutuneista vahingoista. Kuitenkin esimerkiksi Suomen oikeuskäytännössä korvaustasot ovat olleet varsin maltillisia – esimerkiksi henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on suositellut tietosuojan ja yksityiselämän loukkaamiseen liittyvistä vahingoista 200–5 000 euron korvausta. Tämä yhdistettynä oikeudenkäyntien raskauteen on usein johtanut siihen, että yksityishenkilöasianomistajilla on ollut varsin rajallinen intressi vaatia tietosuoja-asioissa vahingonkorvauksia.  Oikeustilaan tuli asianomistajien tilannetta helpottava muutos kesäkuussa 2023. Silloin tulivat voimaan uusi laki kieltotoimenpiteitä koskevista edustajakanteista ja ryhmäkannelain muutos, jotka mahdollistivat ryhmäkanteiden ja edustajakanteiden nostamisen muun muassa tietosuojan alalla. Nähtäväksi jää, seuraako tästä kollektiivisen oikeussuojan vahvistamiseen tähtäävästä lakimuutoksesta huomattavia käytännön vaikutuksia: Tähän mennessä vain yksi kuluttajajärjestö on hyödyntänyt muutoksen tuomaa mahdollisuutta rekisteröityä kuluttajajärjestöksi ja edustaa kuluttajia ryhmä- ja edustajakanneprosesseissa. Täysin viranomaisvetoisesta ryhmäkanneprosessista kohti järjestöjen kannevaltaa Lakimuutokset ovat seurausta EU:n edustajakannedirektiivin implementoinnista Suomessa. Ennen muutosten voimaantuloa kuluttaja-asiamiehellä oli oikeus nostaa ryhmäkanteita tietyissä sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa, mutta tätä mahdollisuutta ei koskaan käytetty. Viranomaisvetoinen ryhmäkanneprosessi on osoittautunut haasteelliseksi esimerkiksi viranomaisen rajallisten resurssien vuoksi. Nyt tilannetta on pyritty helpottamaan mahdollistamalla ryhmäkanteiden nostaminen viranomaisten lisäksi myös kuluttajajärjestöille, joilla voi olla enemmän motivaatiota ja paremmat mahdollisuudet esimerkiksi hankkia kanteiden ajamiseen rahoitusta. Uudistus mahdollistaa niin kutsuttujen edustajakanteiden ja ryhmäkanteiden nostamisen tietosuoja-asioissa. Edustajakanteella voidaan vaatia elinkeinonharjoittajan toimintatavan kieltämistä ja ryhmäkanteella hyvitystä kuluttajille aiheutuneesta vahingosta. Kanteen voi kuluttajien puolesta panna vireille kuluttajajärjestö tai laissa säädetty viranomainen. Kuluttajajärjestö voi nostaa kanteen kuitenkin vain, jos se on oikeusministeriön toimesta nimetty niin kutsutuksi oikeutetuksi yksiköksi. Oikeutetuksi yksiköksi nimeämistä haetaan oikeusministeriöltä lain kuluttajien yhteisiä etuja edistävien järjestöjen nimeämisestä oikeutetuiksi yksiköiksi mukaisessa menettelyssä. Uuden kannemahdollisuuden tässä vaiheessa varsin rajattua suosiota ilmentää se, että oikeusministeriölle on tämän kirjoituksen julkaisemishetkeen mennessä saapunut vain yksi tällainen hakemus kuluttajajärjestöiltä. Mielenkiintoista on, että tietosuojavaltuutettu on säädetty oikeutetuksi yksiköksi kieltotoimenpiteitä koskevien edustajakanteiden osalta, mutta hyvitysvaatimusta koskevan ryhmäkanteen voi tietosuoja-asiassa nostaa käytännössä vain kuluttajajärjestö. On epäselvää, onko tämä tarkoituksenmukainen ratkaisu, sillä tietosuojavaltuutetulla on jo ennen lakimuutosten voimaantuloa ollut toimivalta muun muassa kieltää rekisterinpitäjää toimimasta lainvastaisesti tai käsittelemästä henkilötietoja tietyllä tavalla, myös uhkasakon uhalla. Kuluttajajärjestöille annettu mahdollisuus ajaa kuluttajien etua tietosuoja-asioissa ryhmä- ja edustajakanteiden muodossa tarjoaa joka tapauksessa uuden kollektiivisen oikeussuojakeinon, jonka käytännön merkitys jää nähtäväksi. Kahden foorumin sääntelyratkaisu ja oikeudenkäyntikulut ryhmäkanteita rajoittavina tekijöinä Ryhmäkanteiden käyttöalaa on lakimuutosten myötä laajennettu siitä, mitä se oli Suomessa ennen edustajakannedirektiivin implementointia. Nykyään ryhmä- ja edustajakanteita on mahdollista nostaa kuluttajakaupan lisäksi esimerkiksi tietosuojaa, rahoituspalveluja, liikennettä tai sähköistä viestintää koskevissa asioissa. Ryhmäkanteet on tarkoitus käsitellä nykyiseen tapaan Helsingin käräjäoikeudessa, mutta kieltotoimenpiteitä koskevia edustajakanteita käsittelee markkinaoikeus. Se, että kielto- ja hyvitysasiat käsitellään eri prosesseissa, voi olla käytännössä haastava malli varsinkin pienemmille kuluttajajärjestöille, kun asioita saatetaan joutua saattamaan vireille eri oikeuspaikoissa. Kahden foorumin sääntelyratkaisu on mielenkiintoinen erityisesti sitä taustaa vasten, että vuoden 2013 markkinaoikeusuudistuksessa lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta perustuvat kielto- ja korvausvaatimukset päinvastoin keskitettiin juuri markkinaoikeudelle. Tällä pyrittiin korjaamaan tuolloin voimassa ollut järjestely, jossa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaiset kieltoasiat käsiteltiin markkinaoikeudessa, kun taas mainittuun lakiin perustuvat vahingonkorvausasiat kuuluivat yleisten tuomioistuinten käsiteltäviksi. Järjestelyä pidettiin epätarkoituksenmukaisena, ja se korjattiin markkinaoikeusuudistuksen yhteydessä. Onkin mielenkiintoista pohtia, kuinka kauan kahden tuomioistuimen malli ryhmäkanneasioissa tulee jatkumaan. Nyt käsillä olevan lakimuutoksen myötä kanteita koskeva terminologia on muuttunut haastavammaksi, sillä edustajakannedirektiivissä tarkoitetut edustajakanteet jaetaan Suomen järjestelmässä kieltotoimenpiteitä koskeviin edustajakanteisiin ja hyvitysvaatimuksia koskeviin ryhmäkanteisiin , jotka muodostavat yhdessä edustajakannedirektiivin edellyttämät kollektiiviset oikeussuojakeinot. Terminologista sekaannusta ilmentää se, että ryhmäkannelain ja edustajakannelain ruotsinkielisissä versioissa käytetään molemmista kannetyypeistä samaa yläkäsitettä grupptalan. Oikeudenkäyntikuluja koskeviin prosessuaalisiin sääntöihin ei lakimuutosten yhteydessä tullut muutosta, ja kollektiivisten kanteiden pääsääntönä on, että häviävä osapuoli vastaa oikeudenkäyntikuluista. Se, että kuluttajajärjestöt joutuvat häviön tapauksessa vastaamaan molempien osapuolten oikeudenkäyntikuluista, lienee omiaan nostamaan ryhmä- ja edustajakanteiden nostamisen kynnystä entisestään. Ryhmä- ja edustajakanteiden rahoittaminen ulkopuolisella rahoituksella on sallittua, mutta rahoitukselle on asetettu laissa melko tiukat ehdot perusteettomien oikeudenkäyntien estämiseksi. Suomessa kannustimet ryhmä- ja edustajakanteiden nostamiselle lienevät tässä vaiheessa joka tapauksessa melko maltilliset verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, joissa ryhmäkanneprosesseissa kumpikin osapuoli usein vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tulevaisuuden trendi jää nähtäväksi On ilman muuta tärkeää, että vahinkoa kärsineiden yksityishenkilöiden oikeudet toteutuvat tehokkaasti myös tietosuoja-asioissa. Samalla on kuitenkin varottava ylilyöntejä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ryhmäkanteet ovat varsin yleisiä, ja vaikka ne osaltaan oletettavasti kannustavat yrityksiä suhtautumaan sääntelykysymyksiin vakavasti, voidaan myös ajatella suomalaisen viranomaisvetoisen perinteen tuottavan kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisempia ratkaisuja. Tulevaisuus näyttää, mihin uuden lakimuutoksen mahdollistava kehitys johtaa ryhmä- ja edustajakanteiden kohdalla Euroopassa. On mielenkiintoista nähdä, nouseeko kanteiden määrä aidosti vai jääkö ryhmäkannemahdollisuus lähinnä teoreettiseksi riskiksi, jollainen se on tähän asti ollut.

   Published: 14.11.2023

9. Post

   Digisääntelyn uusi aalto on täällä

   Monessa yrityksessä yritetään vielä ymmärtää, mitä tekoäly tarkalleen ottaen edes tarkoittaa. Lainsäätäjälläkin on ollut sama ongelma: tekoälyn määritelmästä ja siten EU-asetuksen soveltamisalasta on käyty paljon keskustelua. Laajimmillaan hyvin moni nykyisistä varsin arkisistakin ohjelmistoratkaisuista voitaisiin katsoa ”tekoälyksi”. Tämän hetken tiedon mukaan laintasoinen määritelmä tulee kuitenkin supistumaan jonkin verran ensimmäisen luonnoksen muotoiluista. Vaikka tekoälyasetus ei vielä olekaan laki, jokaisen teknologioita tuottavan ja käyttävän yrityksen tulisi jo nyt ymmärtää, missä määrin uusi sääntely voisi soveltua niihin. Ehdotus näet sisältää velvoitteita sekä tekoälyratkaisujen tuottajille että niiden käyttäjille. Tekoälyasetuksessa on uutta sääntelytekniikkaa Tekoälyasetus edustaa myös yleiselle IT-alalle jossain määrin uutta sääntelytekniikkaa. Asetuksen tarkat velvoitteet riippuvat tekoälyratkaisun asetuksenmukaisesta riskiluokituksesta, ja velvoitteiden konkreettista sisältöä ohjaavat myös lainsäädännöstä erilliset standardit samaan tapaan kuin esimerkiksi tuoteturvallisuuslainsäädännössä. Vaikka asetus sisältääkin joukon velvoitteita, monet niistä on itse säädöstekstissä ilmaistu suhteellisen yleisellä tasolla. Ajatus on, että velvoitteita vielä konkretisoidaan teknisissä standardeissa, joiden noudattaminen synnyttää olettaman lainsäädännön mukaisuudesta. Vaikka kyseessä on vain olettama, olemme jo aikoja sitten tuoteturvallisuussääntelyn puolella oppineet, että käytännössä standardit muodostavat olennaisen osan sääntelykokonaisuudesta. Tekoälyratkaisujen valvonta herättää kysymyksiä Myös asetukseen liittyvät valvontaratkaisut ovat herättäneet paljon keskustelua. Koska tekoälyratkaisut käytännössä usein perustuvat henkilötietojen käsittelyyn, monet tekoälyyn liittyvät kysymykset, kuten asiakastietojen käyttö itse palvelun kehittämiseen ja tietojen siirtäminen Euroopan ulkopuolisiin pilvipalveluihin, ovat tuttuja tietosuojasääntelyn puolelta. Usean valvontaviranomaisen ongelman välttämiseksi eräät ovatkin ehdottaneet, että tietosuojaviranomaiset olisivat luonnollinen valvontaviranomainen myös tekoälyn osalta. Tällainen ratkaisu ei kuitenkaan olisi ongelmaton. Tekoälyasetuksen mukaan korkean riskin järjestelmiksi, ja siten ankarimman sääntelyn kohteeksi, luokiteltaisiin myös sellaisia järjestelmiä, joiden riskit eivät välttämättä niinkään liity henkilötietojen käsittelyyn. Esimerkiksi tieliikenteen ja sähkönhuollon järjestelmien ehdotettu korkea riskiluokitus perustunee muihin kuin henkilötietoihin liittyviin huoliin, vaikka niitä vähäisessä määrin järjestelmissä käsitelläänkin. Lisäksi on muistettava, että tuoteturvallisuuteen ja teknisiin standardeihin perustuva sääntelytekniikka olisi tietosuojaviranomaisille jossain määrin uutta. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan tekoälysetuksen ja sen valvontajärjestelyiden etenemistä. Jonkinlainen ennemerkki ehkä lienee, että EU:n datanhallintasäädöksen (Data Governance Act) kansalliseksi valvontaviranomaiseksi ehdotetaan Liikenne- ja viestintävirastoa. Mielenkiinnolla seuraamme myös tekoälyyn liittyvien sopimuskäytäntöjen kehittymistä. Esimerkiksi Microsoft on jo julkaissut oman ehtopäivityksensä, jossa käsitellään tekoälyllä laadittuun sisältöön liittyvää vastuuta. Nyt on se hetki, kun markkina- ja sopimuskäytäntöjä ollaan luomassa, ja moni haluaakin olla ohjaamassa kehitystä. Digisääntelyä uudistetaan nyt EU:ssa laajasti Tekoäly ei suinkaan ole ainoa EU:n digisääntelyhanke, joka puhuttaa yritysmaailmaa. Sääntelyhankkeita on käynnissä useita, ja esimerkiksi EU:n tuleva datasäädös, Data Act, on keskeinen kohta monen yrityksen sääntelyagendalla. Säädös tulee muun muassa edellyttämään, että laitevalmistajat lisäävät laitteidensa keräämän datan avoimuutta ja jaettavuutta. Olemme asiakkaidemme tukena digisääntelyn muutoksessa niin tekoälyn kuin muidenkin ratkaisujen osalta. Ota yhteyttä kirjoittajiin, jos haluat keskustella tarkemmin tekoälystä, sen sääntelystä tai muista tämän kirjoituksen teemoista.

   Published: 8.11.2023

10. Post

    Finanssivalvonnan uusi suositus: liikkeeseenlaskijan tiedonantopolitiikkaan tulee kirjata myös analyytikkoviestinnässä noudatettavat periaatteet

    Liikkeeseenlaskijoiden yhteydenpidosta analyytikoihin on käyty viime aikoina keskustelua mediassa ja markkinatoimijoiden keskuudessa, minkä vuoksi Finanssivalvonnan käytännesuositukset ovat tervetulleita. Vastaavaa keskustelua on käyty jo aiemmin Ruotsissa, jossa keskustelu on painottunut erityisesti siihen, ettei analyytikoiden tule saada muuta markkinaa parempaa tietoa ja ettei liikkeeseenlaskijoiden tule pyrkiä ohjaamaan analyytikkojen raporttien sisältöä. Suomessa keskustelu on painottunut ennen kaikkea tiedon tasapuoliseen antamiseen markkinoille. Analyytikoille ei tule antaa julkistamatonta olennaista tietoa Markkinat-tiedotteessa Finanssivalvonta muistuttaa siitä, ettei liikkeeseenlaskija voi kertoa analyytikoille sisäpiiritietoa – eli sellaisia vielä julkistamattomia tietoja, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan liikkeeseenlaskijan arvopaperin arvoon. Finanssivalvonta katsoo, että kielto voi koskea myös tilanteita, joissa liikkeeseenlaskija kommunikoi omia vielä julkistamattomia johtopäätöksiään tai kommentoi analyytikoiden esittämiä näkemyksiä tai arvioita. Keskeistä on, etteivät liikkeeseenlaskijat kommunikoi analyytikoille sellaista olennaista tietoa, jota ei vielä ole annettu markkinoille. Arvopaperimarkkinalain mukaan liikkeeseenlaskijan on noudatettava tiedottamisessa myös tasapuolisuuden vaatimusta, jonka mukaisesti liikkeeseenlaskija on velvollinen pitämään sijoittajien saatavilla tasapuolisesti ja johdonmukaisesti riittävät tiedot seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan liikkeeseenlaskijan arvopaperin arvoon. Näin ollen liikkeeseenlaskijan ei tule antaa analyytikkotapaamisissa olennaisia tietoja, joita se ei ole vielä julkistanut, sillä tällöin olennaiset tiedot eivät tule tasapuolisesti kaikkien sijoittajien saataville. Analyytikkoraportit eivät suureksi osaksi ole avoimesti saatavilla, joten analyytikolle ilmaistu tieto hyödyttää ainoastaan niitä sijoittajia, joilla on pääsy kyseiseen tietoon. Olennaisen tiedon ilmaiseminen analyytikoille on myös omiaan sumentamaan sijoittajaviestintää, sillä sääntelyssä lähtökohtana on, että liikkeeseenlaskija julkistaa olennaiset arvopaperin arvoon vaikuttavat tiedot aina ensiksi pörssitiedotteella. Olennaisen tiedon kulkeutuessa markkinoille muulla tavoin kuin pörssitiedotteella voi jäädä epäselväksi, onko kyse liikkeeseenlaskijan olennaiseksi katsomasta tiedosta. Sijoittajien ei voida myöskään olettaa seuraavaan samalla tavoin muita lähteitä kuin pörssitiedotteita olennaisen tiedon saamiseksi. Analyytikkoviestinnän huomioiminen tiedonantopolitiikassa Markkinat-tiedotteessa Finanssivalvonta katsoo, että liikkeeseenlaskijoiden tulisi kirjata tiedonantopolitiikkaansa periaatteet, jotka koskevat liikkeeseenlaskijan yhteydenpitoa analyytikoihin. Aiemmin Finanssivalvonta ei ole ottanut asiaan kantaa, joten kyse on uudesta Finanssivalvonnan suosittelemasta käytänteestä. Markkinat-tiedotteessa Finanssivalvonta suosittaa, että liikkeeseenlaskija pitää sijoittaja- ja analyytikkotapaamisissa sekä tulosjulkistuksissa käytetyn materiaalin mahdollisimman ajantasaisesti sijoittajien saatavilla internetsivuillaan liikkeeseenlaskija järjestää analyytikkotapaamiset ja tulosjulkistuksiin liittyvät informaatiotilaisuudet mahdollisuuksien mukaan internetin välityksellä avoimina kaikille halukkaille osallistujille liikkeeseenlaskija ei kommentoi analyytikoille liikkeeseenlaskijan arvonmuodostusta tai rahoitusvälineensä arvon kehitystä liikkeeseenlaskija ei kommentoi analyytikon ennustetta tai konsensusennusteeseen koostetun tuloksen tasoa liikkeeseenlaskija suhtautuu varauksellisesti analyytikoiden analyysien tai raporttien kommentointiin ja kommentoi ainoastaan raporteissa tai analyyseissä esitettyjen jo julkistettujen asioiden paikkansapitävyyttä, jos liikkeeseenlaskija ylipäätänsä kommentoi analyysejä tai raportteja. Edellä mainittujen Finanssivalvonnan suosittamien käytänteiden lisäksi liikkeeseenlaskijan olisi hyvä arvioida myös tarvetta kirjata seuraavat asiat tiedonantopolitiikkaan: ketkä yhtiön edustajista vastaavat yhteydenpidosta analyytikoihin ja osallistuvat analyytikkotapaamisiin milloin analyytikkotapaamisia järjestetään ja asettaako hiljaisen jakson ja/tai seuraavan tulosjulkistuksen valmistelun aloittaminen jotakin rajoitteita analyytikkotapaamisten järjestämiselle tieto siitä, missä analyytikkotapaamisen järjestämisestä ja sen ajankohdasta tiedotetaan (verkkosivuilla olevassa sijoittajakalenterissa vai jossakin muualla) mainitaanko yhtiön verkkosivuilla tieto yhtiötä seuraavista analyytikoista ja heidän antamistaan yhtiötä koskevista arvioista mitä tavoitteita analyytikkotapaamisilla ja muulla sijoittajasuhdetoiminnalla on tieto siitä, että analyytikoiden mielipiteet, arviot ja ennusteet ovat analyytikoiden omia, eivätkä ne edusta tai heijasta liikkeeseenlaskijan tai sen johdon omia mielipiteitä, arvioita tai ennusteita periaate siitä, ettei yhtiö suosi ketään tiettyä tai tiettyjä analyytikoita periaate siitä, tallennetaanko analyytikkotapaamiset ja asetetaanko ne saataville yhtiön verkkosivuille vai ei. Tiedonantokäytänteet analyytikkoviestinnässä on syytä arvioida Finanssivalvonnan antaman suosituksen myötä liikkeeseenlaskijoiden on suositeltavaa arvioida, onko kaikki analyytikkoviestinnässä noudatettavat parhaat käytänteet huomioitu tiedonantopolitiikassa nykyisellään riittävässä laajuudessa. Keskeistä on arvioida, onko liikkeeseenlaskijalla sellaisia käytänteitä, jotka muodostavat suoraan tai välillisesti vaaran lausua analyytikoille tahattomasti vielä julkistamatonta olennaista tietoa. Tällaisessa arvioinnissa on syytä kiinnittää huomiota myös analyytikkotapaamisten ajankohtaan ja siihen, kuinka tarkkoja vielä julkistamattomia taloudellisia tietoja yhtiöllä on silloin, kun analyytikkotapaamisia järjestetään. Markkinoilla vakiintuneen käytännön mukaan liikkeeseenlaskijat noudattavat ennen tulosjulkistusta joko 30 päivän tai 21 päivän hiljaista ajanjaksoa, jolloin ei myöskään tavanomaisesti järjestetä analyytikkotapaamisia tai kommunikoida analyytikoille. Liikkeeseenlaskijoiden on myös hyvä arvioida, ovatko analyytikkotapaamisiin liittyvät käytänteet nykyisellään riittävän avoimia ja voisiko avoimuuden lisääminen hälventää mahdollisia yhtiöön kohdistuvia epäilyjä olennaisten tietojen antamisesta analyytikoille.

    Published: 31.10.2023