Vetyhankkeiden luvittaminen muuttuvassa toimintaympäristössä: vedyn varastointi ja siirto

Voimassa oleva lainsäädäntö ei kaikilta osin vielä ota huomioon vetyhankkeiden erityispiirteitä, eikä vetyä koskevia uusia lainsäädäntöaloitteita tai viranomaisohjeistusta ole vielä annettu. Tämä on kaksiosaisen blogikirjoituksemme toinen osa, jossa esitetään näkökulmia vedyn varastoinnin ja siirron lupakysymyksiin. Blogikirjoituksemme ensimmäisessä osassa käsiteltiin vedyntuotantolaitoksen luvittamista.

Vedyn siirron ja varastoinnin luvitus edellyttää huolellisuutta

Sekä vedyn siirtoon tarkoitetut putket että vetyvarastot voivat vaatia ympäristövaikutusten arviointi- eli YVA-menettelyä, mikäli ne ylittävät ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain liitteessä 1 olevassa hankeluettelossa määritetyt raja-arvot. YVA-menettelyä edellyttäviä hankkeita ovat hankeluettelon 8 a kohdan mukaan kemikaalien ja kaasun siirtoon tarkoitetut putket, joiden halkaisija on yli DN 800 millimetriä ja pituus yli 40 kilometriä, sekä 8 c kohdan mukaan tilavuudeltaan vähintään 50 000 kuutiometrin kemiallisten tuotteiden varastot. Myös muut vaikutuksiltaan hankeluettelon hankkeisiin rinnastettavat hankkeet voivat edellyttää YVA-menettelyä.

Kemikaalien siirtoon tarkoitettujen putkien ja varastojen rakentamista ei ole mainittu ympäristönsuojelulain hankeluettelossa, eivätkä vedyn siirto- ja varastointi-infrastruktuuri siten ole automaattisesti ympäristöluvanvaraisia. Vedyn siirto- ja varastointihankkeet voivat kuitenkin vaikutustensa perusteella vaatia yksittäistapauksessa ympäristölupaa. Lisäksi nesteytetyn vedyn varastointi ja käsittely voi vaatia ympäristöluvan hankeluettelon taulukon 2 kohdan 5 d perusteella. Sen sijaan esimerkiksi laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta voi tulla sovellettavaksi vedyn tiekuljetuksiin ja aluskuljetuksiin, mikä edellyttää muun muassa tiettyjen pätevyysvaatimusten täyttymistä kuljetukseen osallistuvilta. Vedyn varastointi tuotantolaitoksen yhteydessä puolestaan saattaa vaatia kemikaaliturvallisuuslain 23 §:ssä tarkoitettua lupaa vaarallisen kemikaalin laajamittaiseen teolliseen käsittelyyn ja varastointiin, jos varastoitava määrä ylittää tietyn rajan.

Kemikaaliturvallisuuslain 37 §:n mukaan vaarallisen kemikaalin siirtoputkiston rakentamiseen tuotantolaitoksen ulkopuolelle vaaditaan Tukesin myöntämä rakentamislupa. Lain esitöiden mukaan säännöksen vaatimukset koskivat lakia säädettäessä lähinnä maakaasun siirtoa. 37 §:n sanamuodon mukaan säännös koskee kuitenkin kaikkia vaarallisia kemikaaleja, mikä kattaa myös vedyn siirtoputkiston rakentamisen. Tukesin Kemikaaliputkistojen turvallisuusvaatimukset -oppaan mukaan vedyn siirtoputkistoa koskevan lainsäädännön soveltamisesta saakin lisätietoa Tukesilta.

Mikäli vedyntuotantoon liittyvää siirtoinfrastruktuuria rakennetaan merelle, hanke edellyttää todennäköisesti myös vesilain mukaista vesitalouslupaa.

Vetyinfrastruktuuri ja siihen liittyvä sääntely kehittyvät kovaa vauhtia

Suomessa ei vielä ole rakennettua vedyn siirtoverkkoa, mutta tilanne on muuttumassa maaliskuussa perustetun Gasgrid Vetyverkot Oy:n myötä. Valtio-omisteisen yhtiön tehtävänä on ”edistää kansallisen vetyverkon, kansainvälisen infrastruktuuriyhteistyön sekä Suomen ja lähialueen vetymarkkinan kehittymistä mahdollisimman nopeasti”. Suomen ensimmäinen vedyn siirtoverkon demonstraatiohanke Joutsenosta Imatralle on edennyt perussuunnitteluvaiheeseen.

Myös vetyinfrastruktuurin sääntelyä valmistellaan parhaillaan EU:ssa. Komission niin sanottu kaasupaketti sisältää ehdotukset uusiutuvien kaasujen ja maakaasun sekä vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettaviksi direktiiviksi ja asetukseksi, joissa määritetään lähtökohdat vedyn siirtoinfrastruktuurin kehittämiselle. Euroopan parlamentti ja neuvosto neuvottelevat kaasupaketista parhaillaan. Sääntelyehdotusten tavoitteena on helpottaa uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsyä energiajärjestelmään ja mahdollistaa siirtymä pois maakaasusta. Uusiutuvilla ja vähähiilisillä kaasuilla on tärkeä rooli EU:n ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisessa vuoteen 2050 mennessä.

Vetyverkkojen sääntelyn pääpiirteet tulevat todennäköisesti määräytymään pääosin EU-tasolla vastaavalla tavalla kuin sähkö- ja maakaasuverkkojen sääntely. Kansallisesti sääntelyä täydennettäneen siirtoverkon rakentamiseen sekä verkkotoiminnan harjoittamiseen liittyvien lupamenettelyiden yksityiskohdilla. Vetyä koskeva sääntely olisi kansallisesti mahdollista toteuttaa joko antamalla erillinen vetymarkkinalaki tai sisällyttämällä vetyä koskevat säännökset maakaasumarkkinalakiin. On toivottavaa, että valtioneuvosto aloittaa kansallisen sääntelyn valmistelun mahdollisimman pikaisesti kaasupaketin hyväksymisen jälkeen.