Kollektiiviset oikeussuojakeinot tulevat tietosuojaan – oletko valmis?

Sinänsä EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa on säädetty rekisteröityjen oikeudesta saada korvaus sekä aineellisista että aineettomista asetuksen rikkomisesta aiheutuneista vahingoista. Kuitenkin esimerkiksi Suomen oikeuskäytännössä korvaustasot ovat olleet varsin maltillisia – esimerkiksi henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on suositellut tietosuojan ja yksityiselämän loukkaamiseen liittyvistä vahingoista 200–5 000 euron korvausta. Tämä yhdistettynä oikeudenkäyntien raskauteen on usein johtanut siihen, että yksityishenkilöasianomistajilla on ollut varsin rajallinen intressi vaatia tietosuoja-asioissa vahingonkorvauksia. 

Oikeustilaan tuli asianomistajien tilannetta helpottava muutos kesäkuussa 2023. Silloin tulivat voimaan uusi laki kieltotoimenpiteitä koskevista edustajakanteista ja ryhmäkannelain muutos, jotka mahdollistivat ryhmäkanteiden ja edustajakanteiden nostamisen muun muassa tietosuojan alalla. Nähtäväksi jää, seuraako tästä kollektiivisen oikeussuojan vahvistamiseen tähtäävästä lakimuutoksesta huomattavia käytännön vaikutuksia: Tähän mennessä vain yksi kuluttajajärjestö on hyödyntänyt muutoksen tuomaa mahdollisuutta rekisteröityä kuluttajajärjestöksi ja edustaa kuluttajia ryhmä- ja edustajakanneprosesseissa.

Täysin viranomaisvetoisesta ryhmäkanneprosessista kohti järjestöjen kannevaltaa

Lakimuutokset ovat seurausta EU:n edustajakannedirektiivin implementoinnista Suomessa. Ennen muutosten voimaantuloa kuluttaja-asiamiehellä oli oikeus nostaa ryhmäkanteita tietyissä sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa, mutta tätä mahdollisuutta ei koskaan käytetty. Viranomaisvetoinen ryhmäkanneprosessi on osoittautunut haasteelliseksi esimerkiksi viranomaisen rajallisten resurssien vuoksi. Nyt tilannetta on pyritty helpottamaan mahdollistamalla ryhmäkanteiden nostaminen viranomaisten lisäksi myös kuluttajajärjestöille, joilla voi olla enemmän motivaatiota ja paremmat mahdollisuudet esimerkiksi hankkia kanteiden ajamiseen rahoitusta.

Uudistus mahdollistaa niin kutsuttujen edustajakanteiden ja ryhmäkanteiden nostamisen tietosuoja-asioissa. Edustajakanteella voidaan vaatia elinkeinonharjoittajan toimintatavan kieltämistä ja ryhmäkanteella hyvitystä kuluttajille aiheutuneesta vahingosta. Kanteen voi kuluttajien puolesta panna vireille kuluttajajärjestö tai laissa säädetty viranomainen. Kuluttajajärjestö voi nostaa kanteen kuitenkin vain, jos se on oikeusministeriön toimesta nimetty niin kutsutuksi oikeutetuksi yksiköksi. Oikeutetuksi yksiköksi nimeämistä haetaan oikeusministeriöltä lain kuluttajien yhteisiä etuja edistävien järjestöjen nimeämisestä oikeutetuiksi yksiköiksi mukaisessa menettelyssä. Uuden kannemahdollisuuden tässä vaiheessa varsin rajattua suosiota ilmentää se, että oikeusministeriölle on tämän kirjoituksen julkaisemishetkeen mennessä saapunut vain yksi tällainen hakemus kuluttajajärjestöiltä.

Mielenkiintoista on, että tietosuojavaltuutettu on säädetty oikeutetuksi yksiköksi kieltotoimenpiteitä koskevien edustajakanteiden osalta, mutta hyvitysvaatimusta koskevan ryhmäkanteen voi tietosuoja-asiassa nostaa käytännössä vain kuluttajajärjestö. On epäselvää, onko tämä tarkoituksenmukainen ratkaisu, sillä tietosuojavaltuutetulla on jo ennen lakimuutosten voimaantuloa ollut toimivalta muun muassa kieltää rekisterinpitäjää toimimasta lainvastaisesti tai käsittelemästä henkilötietoja tietyllä tavalla, myös uhkasakon uhalla. Kuluttajajärjestöille annettu mahdollisuus ajaa kuluttajien etua tietosuoja-asioissa ryhmä- ja edustajakanteiden muodossa tarjoaa joka tapauksessa uuden kollektiivisen oikeussuojakeinon, jonka käytännön merkitys jää nähtäväksi.

Kahden foorumin sääntelyratkaisu ja oikeudenkäyntikulut ryhmäkanteita rajoittavina tekijöinä

Ryhmäkanteiden käyttöalaa on lakimuutosten myötä laajennettu siitä, mitä se oli Suomessa ennen edustajakannedirektiivin implementointia. Nykyään ryhmä- ja edustajakanteita on mahdollista nostaa kuluttajakaupan lisäksi esimerkiksi tietosuojaa, rahoituspalveluja, liikennettä tai sähköistä viestintää koskevissa asioissa. Ryhmäkanteet on tarkoitus käsitellä nykyiseen tapaan Helsingin käräjäoikeudessa, mutta kieltotoimenpiteitä koskevia edustajakanteita käsittelee markkinaoikeus. Se, että kielto- ja hyvitysasiat käsitellään eri prosesseissa, voi olla käytännössä haastava malli varsinkin pienemmille kuluttajajärjestöille, kun asioita saatetaan joutua saattamaan vireille eri oikeuspaikoissa.

Kahden foorumin sääntelyratkaisu on mielenkiintoinen erityisesti sitä taustaa vasten, että vuoden 2013 markkinaoikeusuudistuksessa lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta perustuvat kielto- ja korvausvaatimukset päinvastoin keskitettiin juuri markkinaoikeudelle. Tällä pyrittiin korjaamaan tuolloin voimassa ollut järjestely, jossa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaiset kieltoasiat käsiteltiin markkinaoikeudessa, kun taas mainittuun lakiin perustuvat vahingonkorvausasiat kuuluivat yleisten tuomioistuinten käsiteltäviksi. Järjestelyä pidettiin epätarkoituksenmukaisena, ja se korjattiin markkinaoikeusuudistuksen yhteydessä. Onkin mielenkiintoista pohtia, kuinka kauan kahden tuomioistuimen malli ryhmäkanneasioissa tulee jatkumaan.

Nyt käsillä olevan lakimuutoksen myötä kanteita koskeva terminologia on muuttunut haastavammaksi, sillä edustajakannedirektiivissä tarkoitetut edustajakanteet jaetaan Suomen järjestelmässä kieltotoimenpiteitä koskeviin edustajakanteisiin ja hyvitysvaatimuksia koskeviin ryhmäkanteisiin, jotka muodostavat yhdessä edustajakannedirektiivin edellyttämät kollektiiviset oikeussuojakeinot. Terminologista sekaannusta ilmentää se, että ryhmäkannelain ja edustajakannelain ruotsinkielisissä versioissa käytetään molemmista kannetyypeistä samaa yläkäsitettä grupptalan.

Oikeudenkäyntikuluja koskeviin prosessuaalisiin sääntöihin ei lakimuutosten yhteydessä tullut muutosta, ja kollektiivisten kanteiden pääsääntönä on, että häviävä osapuoli vastaa oikeudenkäyntikuluista. Se, että kuluttajajärjestöt joutuvat häviön tapauksessa vastaamaan molempien osapuolten oikeudenkäyntikuluista, lienee omiaan nostamaan ryhmä- ja edustajakanteiden nostamisen kynnystä entisestään. Ryhmä- ja edustajakanteiden rahoittaminen ulkopuolisella rahoituksella on sallittua, mutta rahoitukselle on asetettu laissa melko tiukat ehdot perusteettomien oikeudenkäyntien estämiseksi. Suomessa kannustimet ryhmä- ja edustajakanteiden nostamiselle lienevät tässä vaiheessa joka tapauksessa melko maltilliset verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, joissa ryhmäkanneprosesseissa kumpikin osapuoli usein vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tulevaisuuden trendi jää nähtäväksi

On ilman muuta tärkeää, että vahinkoa kärsineiden yksityishenkilöiden oikeudet toteutuvat tehokkaasti myös tietosuoja-asioissa. Samalla on kuitenkin varottava ylilyöntejä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ryhmäkanteet ovat varsin yleisiä, ja vaikka ne osaltaan oletettavasti kannustavat yrityksiä suhtautumaan sääntelykysymyksiin vakavasti, voidaan myös ajatella suomalaisen viranomaisvetoisen perinteen tuottavan kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisempia ratkaisuja.

Tulevaisuus näyttää, mihin uuden lakimuutoksen mahdollistava kehitys johtaa ryhmä- ja edustajakanteiden kohdalla Euroopassa. On mielenkiintoista nähdä, nouseeko kanteiden määrä aidosti vai jääkö ryhmäkannemahdollisuus lähinnä teoreettiseksi riskiksi, jollainen se on tähän asti ollut.