Vastuullisessa rakentamisessa pelkkä vähimmäisvaatimusten täyttäminen ei riitä

Uudesta sääntelystä vaatimuksia vastuulliselle rakentamiselle

Maankäyttö- ja rakennuslain aiemmin kaavailtu kokonaisuudistus sai runsaasti palautetta lausuntokierroksella.  Ympäristöministeriön tiedotteen mukaan ”[l]ausunnonantajat suhtautuivat pääosin myönteisesti ehdotuksiin vähähiilisen rakentamisen, kiertotalouden ja digitaalisuuden edistämisestä”, ja niitä lakiuudistuksessa edelleen edistetäänkin. Sen sijaan uudistuksesta ovat poistuneet esimerkiksi aiemmin keskustelussa olleet pakottavat vastuuajat, joiden asettamista kritisoimme aiemmin blogissamme. 

Myös EU-tason sääntelyyn on tulossa uudistuksia esimerkiksi Fit for 55 -lainsäädäntöpaketin ja REPowerEU-suunnitelman johdosta. Muutoksia kaavaillaan muun muassa rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin sekä uusiutuvaa energiaa koskevaan ns. RED II -direktiiviin. Näistä seuraisi muutoksia vaatimuksiin koskien rakennusten lämmitystä ja viilennystä sekä rakennuksissa käytettävän uusiutuvan energian osuutta.

Uudella sääntelyllä on siis tarkoitus edistää vastuullista rakentamista. Kun nyt suunnitteilla oleva kansallisen tason sääntely tulee voimaan vuonna 2024, se ei välttämättä enää osoita erityisen kunnianhimoista tasoa vastuullisessa rakentamisessa, kun sitä mitataan vuodesta 2024 eteenpäin. Sääntely tulee tässä suhteessa auttamatta perässä, vaikka sillä pyritäänkin edistämään tärkeitä vastuullisuustavoitteita.

Mielenkiintoinen kysymys onkin, miten rakennushankkeen eri vaiheissa ja rooleissa vastuulliseen rakentamiseen olisi hyvä suhtautua nyt ja jatkossa.  

Riittääkö nykyisen tai uuden sääntelyn vaatimusten täyttäminen?

Erilaiset rakennuksiin liittyvät ympäristöluokitukset ja -laskelmat ovat perusvaatimus rakentamisessa sekä sen rahoittamisessa. Nyt meneillään oleva tai alkava rakentaminen ei edellytä uuden lainsäädännön mukaisten vaatimusten täyttämistä, sillä lainsäädäntö on näillä näkymin astumassa voimaan vuonna 2024. Vastuullinen toimija huomioi kuitenkin nuo vaatimukset rakentamisessa jo nyt.

Vaatimustasoltaan kunnianhimoiset hankkeet erottuvat edukseen rakennusalalla. Vastuullisissa hankkeissa ollaan valmiita maksamaan vähimmäistasoa enemmän uusien, aiempaa tiukempien tavoitteiden saavuttamisesta.  Jos rakennushankkeelle ei aseta riittävän korkeita tavoitteita, ei uutta kestävää vastuullisen rakentamisen kehitystä tapahdu.

Vähimmäisvaatimusten täyttäminen ei riitä, myöskään juridisessa neuvonannossa

Pelkkä lainsäädännön vähimmäisvaatimusten täyttäminen ei ole jatkossakaan vihreän siirtymän, kiertotalouden ja siten vastuullisuuden kannalta riittävää, vaikka lainsäädännössä edistetäänkin oikeansuuntaisia asioita. Jatkossa rakentamisessa on pystyttävä toteuttamaan uusia, entistäkin ilmastotehokkaampia ja vastuullisempia ratkaisuja. Sama koskee keskeisesti meitä juristeja muiden neuvonantajien rinnalla – meidän on lisättävä teknistä ymmärrystämme sopimusten kohteena olevista rakennushankkeista sekä pystyttävä tarjoamaan ympäristön ja vastuullisuusnäkökohdat huomioivia sopimuskirjauksia.

Vastuullista kestävää kehitystä on edistettävä kaikilla rintamilla aina neuvonannosta itse toteutukseen sekä käytönaikaiseen toimintaan – unohtamatta rakennustuotteiden uudelleenkäytön huomioimista.