Suurten konsernien minimivero lisää merkittävästi yritysten raportointitaakkaa

Uusi verolaji Suomeen

Käytännössä minimitasoa arvioitaisiin valtiokohtaisesti ja tosiasiallisen verotason tulisi olla vähintään 15 prosenttia. Jos tosiasiallinen verotaso alittaisi tämän, uudella sääntelyllä toteutettaisiin verotus 15 prosenttiin asti. Suomessa sääntely ehdotetaan toteutettavaksi kahden erillisen verotussäännön avulla – tuloksilukemissäännöllä ja aliverotettujen voittojen säännöllä. Tosiasiallinen verotaso määritettäisiin kuitenkin samalla tavalla molempia sääntöjä varten.

Täydennysveroina kannettavat verot olisivat Suomen nykyiseen verojärjestelmään verrattuna täysin uudenlaisia veroja, ja niistä säädettäisiin uudessa verolaissa. Säännöt eivät toimisi perinteisen tuloveron tavoin, vaan niillä pyritään varmistamaan ylituottojen vähimmäisverotaso.

Suomessa sääntelyn arvioidaan soveltuvan alkuvaiheessa noin 50–60 yritykseen. Uusi sääntely on erittäin monimutkaista ja tuo mukanaan yrityksille merkittävän määrän uusia raportointivaatimuksia. Yritysten onkin tärkeää alkaa valmistautua sääntelyn voimaantuloon viimeistään nyt, kun kansallista sääntelyä valmistellaan. Sääntelyn on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2024 alusta.

Sääntely koskee kaikkia konserneja toimialasta riippumatta

Sääntely soveltuu konserniyksiköihin, jotka sijaitsevat EU:n alueella ja ovat osa monikansallista konsernia tai suurta kotimaista konsernia, jos monikansallisen tai suuren kotimaisen konsernin sääntelyssä tarkoitettu kokonaisliikevaihto on vähintään 750 miljoonaa euroa vähintään kahtena neljästä peräkkäisestä vuodesta.

Sääntely tulee koskemaan kaikkia konserneja toimialasta riippumatta. Soveltamisalan ulkopuolelle on kuitenkin rajattu tietyt direktiivissä erikseen määritellyt tahot.

Verotus toteutetaan kahdella erillisellä verotussäännöllä ja erillisellä kotimaisella täydennysverolla

Suomessa minimiverotus toteutettaisiin pääasiallisesti niin sanotulla tuloksilukemissäännöllä, jota sovellettaisiin lähtökohtaisesti konsernin ylimmän emoyksikön sijaintivaltiossa. Tuloksilukemissääntö olisi konserninsisäisiin omistussuhteisiin perustuva verotuksen kohdistamissääntö. Ylimmän emon tulisi maksaa täydennysveroa, jos suoraan tai välillisesti omistetun konserniyksikön efektiivinen eli tosiasiallinen verotaso alittaa sovitun minimitason.

Toissijainen verotason laskentaan käytettävä sääntö olisi aliverotettujen voittojen sääntö. Aliverotettujen voittojen sääntöä sovellettaisiin siltä osin kuin konsernin matalasti verotettujen yksiköiden verovajetta ei veroteta tuloksilukemissäännön nojalla. Sääntöön sisältyy omat säännökset siitä, millä tavalla sen perusteella perittävä täydennysvero kohdistetaan konserniyksiköiden välillä.

Esityksessä ehdotetaan myös, että Suomessa otettaisiin käyttöön direktiivin mahdollistama erillinen kotimainen täydennysvero. Kotimainen täydennysvero laskettaisiin pääosin samalla tavalla kuin tuloksilukemissäännön ja aliverotettujen voittojen säännön kautta maksuun pantavat verot. Kotimainen täydennysvero kohdistuisi samoihin konserneihin kuin edellä mainitut verotussäännöt, ja verokannaksi tullaan ehdottamaan samaa 15 prosenttia. Kotimaista täydennysveroa koskevat säännökset perusteluineen tullaan lähettämään lausuntokierrokselle erikseen.

Direktiivissä on kyse tosiasiallisen verotason eli efektiivisen veroasteen arvioinnista. Täydennysverot määrättäisiin suhteessa ylituottoon, joka on määritelty sääntelyä koskevien kansainvälisten mallisääntöjen (ns. GloBE-säännöt) mukaan, jos siihen kohdistuva oikaistu verokulu ei itsessään johda riittävän korkeaan veroasteeseen. Verotuksen kohteena ei siis ole tiettyjen veronalaisten tulojen ja vähennyskelpoisten menojen erotus, vaan kansainvälisesti sovitulla tavalla määritellyn ylituoton laskennallinen verovaje. Yleisesti ottaen yrityksen tosiasiallisen verotason arviointiin vaikuttavat yrityksen kirjanpidollinen tulos, siihen tai siitä verotusta varten tehtävien lisäysten ja vähennysten kautta syntyvä veropohja ja käytettävä verokanta, joiden tulona saadaan maksuun pantavan täydennysveron määrä.

Tosiasiallinen verotaso laskettaisiin lainkäyttöalueittain ja sen laskenta pohjautuisi kunkin konserniyksikön määriteltyyn tulokseen tai tappioon, jonka laskennassa otettaisiin huomioon tiettyjä direktiivissä määritettyjä oikaisueriä. Oikaistavia eriä olisivat muun muassa nettoverokulut, laskennan ulkopuolelle rajatut osingot ja luovutusvoitot- tai tappiot, epäsymmetriset valuuttakurssivoitot- tai tappiot, vähennyskelvottomiksi määritellyt kulut ja kertyneet eläkekulut.

Täydennysveroista ei toistaiseksi saa Verohallinnon ennakkoratkaisua

Ehdotettavat täydennysverot olisivat luonteeltaan maksuunpantavia veroja. Verohallinto toimittaisi verotuksen sekä määräisi ja maksuunpanisi täydennysverot konserniyksiköiden maksettavaksi. Suomessa sijaitsevan konserniyksikön tulisi antaa direktiiviin perustuvan tietoilmoituksen lisäksi veroilmoitus verotuksen toimittamista varten. Täydennysveroista ei ainakaan sääntelyn alkuvaiheessa olisi mahdollista saada Verohallinnon ennakkoratkaisua, mikä on omiaan aiheuttamaan epävarmuutta erityisesti sääntelyn soveltamisen alkuvaiheessa.

Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä enintään 25 000 euron veronkorotusseuraamus  

Direktiivissä edellytetään, että kansallisessa sääntelyssä asetetaan tehokkaat, oikeasuhtaiset ja varoittavat sanktiot. Lisäksi edellytetään, että ilmoittamiseen ja maksamiseen liittyvät laiminlyönnit on sanktioitu. Suomessa ehdotetaan ilmoitusvelvollisuuteen liittyvistä laiminlyönneistä säädettäväksi enintään 25 000 euron veronkorotusseuraamus. Tietyissä tilanteissa konserniyksiköille määrättäisiin veronkorotuksen sijaan myöhästymismaksu.

Sääntelyn positiiviset vaikutukset jäävät ajan mittaan välillisiksi

Hallituksen esitysluonnoksessa on arvioitu, että ehdotettujen muutoksien Suomen verotuottoja kasvattava vaikutus olisi alkuvuosina keskimäärin noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Vuosittaiset vaihtelut verotuotoissa voivat kuitenkin olla merkittäviä. On odotettavissa, että sääntelystä Suomelle syntyvät positiiviset vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä välillisiä. Sääntelyn tarkoituksena on varmistaa kansainvälisesti tietty verotuksen minimitaso, ja näin ollen se kasvattaa konsernien verotasoa erityisesti niissä maissa, joissa verotaso on nykyisin matala. Koska Suomen sisäinen sääntelyn piirissä oleva verovaje on hyvin pieni, ei sääntely tule juurikaan vaikuttamaan Suomessa toimiviin konserneihin.

Esitysluonnoksessa on arvioitu, että sääntely saattaa parantaa Suomen kilpailukykyä suhteessa alhaisen verotuksen maihin, joissa toimivien konsernien veroastetta sääntely käytännössä nostaa. Muutoksen arvioidaan myös suojelevan verokertymiä, koska se vähentää kannustimia siirtää toimintoja matalan verotuksen maihin. Esityksen ei odoteta kiristävän Suomessa toimivien yritysten verotusta kuin hyvin harvoissa tilanteissa.

Sääntely tuo yrityksille merkittävästi lisää selvitys- ja raportointitarpeita

Esitysluonnoksen mukaan Suomessa on noin 2 800 monikansalliseen konserniin kuuluvaa konserniyhtiötä, jotka ovat sääntelyn soveltamisalan piirissä. Suomessa on noin 50–60 monikansallista konsernia, joiden ylin emoyhtiö on Suomessa, ja puhtaasti kotimaisia suuria konserneja on noin 10–20. Soveltamisalan piiriin kuuluvien yksiköiden joukko on siis Suomessa huomattavan pieni.

On odotettavissa, että varsinkin alkuvaiheessa sääntelyn piiriin kuuluville yrityksille aiheutuu merkittävässä määrin selvitystarpeita ja kustannuksia raportointijärjestelmien rakentamisesta. Lisäksi sääntely tulee lisäämään yritysten raportointitaakkaa pysyvästi. Uusi sääntely tulee todennäköisesti lisäämään merkittävästi yritysten tarvetta kääntyä ulkopuolisten neuvonantajien puoleen, jotta ne saavat varmistettua toimintansa verokohtelun oikeellisuuden. Sääntelyn odotetut verotuotot ovat keskimäärin vain noin 20 miljoonaa euroa vuodessa, joten voidaan perustellusti kyseenalaistaa sääntelyn oikeasuhteisuus suhteessa siitä yrityksille aiheutuviin kustannuksiin ja hallinnolliseen taakkaan.

Lausuntoaika on parhaillaan käynnissä

Hallituksen esitysluonnoksen lausuntoaika päättyy 8.9.2023, minkä jälkeen ministeriö päivittää lakiluonnoksen. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle lokakuussa. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2024. Lakia sovellettaisiin tuloksilukemissäännön ja kotimaisen täydennysveron osalta ensimmäisen kerran 31.12.2023 ja sen jälkeen alkaviin tilikausiin. Aliverotettujen voittojen sääntöä sovellettaisiin portaittain osin 31.12.2023 ja sen jälkeen alkaviin tilikausiin ja osin 31.12.2023 ja sen jälkeen alkaviin tilikausiin.