Rakennusurakat: lakimuutos ei takaa laadukkaampaa rakentamista – lopputuloksen ratkaisee yhteistyö

Viime vuosikymmenellä rakentamismääräyskokoelman uudistaminen ja nyt maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen eteneminen pitävät aiheen pinnalla myös juridisesti. Kokonaisuudistuksessa tavoitteena on saada lakiesitys eduskuntakäsittelyyn kevään 2022 aikana.

Yhtenä keskeisimpänä kannustimena maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisessa on rakentamisen laadun parantaminen. Tässä blogissa tarkastelemme laatukysymyksiä perinteisen talonrakennusteollisuuden kautta, missä tilaajina ovat ammattimaiset rakennuttajat ja rakennusurakasta sopiminen perustuu pääosin Rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin YSE 1998. Infra- ja laitosrakentaminen ansaitsevat saada myöhemmin omat tarkemmat huomionsa tulevasta lakiesityksestä, mutta tässä yhteydessä on hyvä huomioida, että laajoissa ja vaativissa rakennushankkeissa voidaan käyttää YSE-ehtojen sijasta esimerkiksi FIDIC-mallisopimuksia.

Tuoko vastuuaikojen pidennys toivottuja tuloksia?

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa on tämänhetkisen tiedon mukaan tarkoitus kirjata lakiin erinäisiä vastuuaikoja rakennushankkeen eri osapuolille. Erityisesti hankkeen päävastuulliselle toteuttajalle tulisi laajempi kokonaisvastuu, kun taas nykytilanteessa laaja vastuu on rakennushankkeeseen ryhtyvällä rakennuttajalla.

Uudistuksessa esitetään, että päävastuullisen toteuttajan vastuuajaksi tulisi viisi vuotta kohteen käyttöönottotarkastuksesta. Tämä eroaa Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 mukaisesta kahden vuoden takuuajasta. Lisäksi vastaavia pakottavia vastuuaikoja esitetään suunnittelijoille, sivu-urakoitsijalle ja valvojalle.

Saadaanko uuden, pakottavia vastuuaikoja sisältävän lainsäädännön kautta toivottuja tuloksia rakentamisen laadun parantumiseen?

Nykykäytäntöön nähden poikkeavat pakottavat vastuuajat eivät välttämättä ole kustannustehokkain ratkaisu laadun parantamiseksi. Ne olisivat sellaisenaan merkittävä sopimusvapauden rajoitus. Vapaasti sovittavat rajoitetut vastuuajat ovat olleet olennainen osa rakentamiseen liittyvää vaihdantaa, ja pakottavuus voi aiheuttaa tähän merkittäviä muutoksia. Laajemmat vastuut heijastuisivat koko alihankintaketjuun aina tavarantoimittajiin saakka, varsinkin suurissa ja monimutkaisissa rakennushankkeissa. Lainsäätäjän ehdottama ratkaisu vaikuttaakin osaksi unohtavan rakennuttajien, urakoitsijoiden, suunnittelijoiden ja muiden sidosryhmien ammattitaidon sopimusvaiheessa ja toteutuksessa.

Laatuun voi vaikuttaa jo nyt sopimalla

Nykytilanteessakin rakennuttajat vaativat laatua. Esimerkkeinä laatuun ja vastuuseen liittyvistä vaikuttamisen keinoista ovat urakkasopimukseen kirjatut laatu- ja vastuullisuusvaatimukset, erillistakuut, vakuudet, valvonta- ja muutosmenettelyt sekä erilaiset ympäristösertifiointijärjestelmien mukaiset luokitukset.

Rakennuttajat vaativat pidempiä, 5–10 vuoden, erillistakuita usein esimerkiksi vesikaton vedenpitävyydelle, vesieristeille, lasitukselle, julkisivuille ja lämmönvaihtimille. Tällaiset YSE 1998 -ehtojen mukaista kahden vuoden takuuaikaa pidemmät erillistakuut toimivat osaltaan lisäkannustimena urakoitsijalle katsoa varsinkin nämä erikseen yksilöidyt, esimerkiksi edellä mainitut, asiat laadukkaasti kuntoon urakan aikana.

Rakennushankkeen osapuolilta on vastaavasti mahdollista edellyttää vakuuksia joko YSE 1998 -ehtojen mukaisesti tai kattavammin, mikä luo turvaa taloudellisten ongelmien varalta, jos laatutavoitteet jäävät saavuttamatta.

Yhteistyö ratkaisee lopputuloksen

Uudelle lainsäädännölle tulee tarvetta monestakin syystä, mutta lainsäädäntö yksin ei ratko rakentamisen laatuhaasteita tai poista inhimillisiä virheitä rakentamisesta. Viime kädessä yksittäinen hanketiimi, työmaa ja yhteistyö siellä toimivien osapuolten kesken aina hankkeen alusta lukien ratkaisevat lopputuloksen laadukkuuden – nyt ja lakiuudistuksen jälkeen.

Hankekohtaisella hyvällä valmistautumisella, relevanteilla laatu- ja muilla vaatimuksilla sekä tiedonkululla on mahdollista vaikuttaa positiivisesti rakentamisen laatuun. Hyvin toteutettuna myös urakanaikainen koordinoitu vaatimustenhallinta parantaa laatua ja ehkäisee urakan jälkeisiä selvittelyjä.

Toivottavasti laadun suhteen uusi lainsäädäntö ja siihen liittyvä keskustelu yhtenäistävät ymmärrystä rakennushankkeen eri osapuolien vastuusta sekä lisäävät näin entisestään kunnianhimoa rakentaa nykyistä kestävämpiä ja laadukkaampia rakennuksia.