Rakennusalan konkurssit lisääntyvät – mitä tulee ottaa huomioon urakoitsijan konkurssitilanteessa?

Urakoitsijan konkurssi vaikuttaa merkittävästi tilaajaan ja alihankintaketjuun

Rakennusalan luonteeseen kuuluu tyypillisesti sopimusvelvoitteiden siirtäminen sopimusketjuissa eteenpäin aliurakoitsijoille. Tämä piirre näkyy myös konkursseja koskevissa alan tilastoissa. Sopimusketjutilanteessa pääurakoitsijan konkurssi voi helposti johtaa alihankintaketjussa useisiin likviditeettiongelmiin, ja sen heijastevaikutukset voivat ulottua alihankintaketjun ulkopuolelle muihin alan toimijoihin.

Myös tilaaja on urakoitsijan maksukyvyttömyysmenettelyssä hankalassa tilanteessa. Jos urakoitsija ajautuu konkurssiin, työt kohteessa loppuvat pahimmassa tapauksessa välittömästi, jolloin kohde ei valmistu tai takuukorjaukset jäävät tekemättä. Rakennus- ja takuuaikaiset vakuudet antavat tietyntasoisen turvan, mutta voivat olla laiha lohtu, jos työt pysähtyvät aikaisessa vaiheessa tai virheitä on paljon. Tilaajan onkin tärkeää havainnoida tilannetta työmaalla jatkuvasti esimerkiksi keskustelemalla urakoitsijan edustajien tai alihankintaketjun toimijoiden kanssa. Myös maksuhäiriörekistereiden seuraaminen on tärkeää.

Konkurssin vaikutukset urakan jatkumiseen

Konkurssin alkaessa pesänhoitaja ottaa konkurssiin menneen yhtiön omaisuuden hallintaansa velkojien lukuun. Konkurssipesällä on konkurssilain mukaan oikeus sitoutua velallisen vielä täyttämättä oleviin sopimuksiin, tyypillisesti myös rakennusurakkasopimuksiin. Pesä kuitenkin sitoutuu sopimuksiin ainoastaan silloin, kun ne ovat kassavirraltaan positiivia ja työvoima on helposti käytettävissä, joten käytännössä pesä pystyy vain harvoin jatkamaan urakkaa konkurssin alkamisen jälkeen.

Voiko tilaaja minimoida vahinkoja?

Urakoitsijan mahdollisen konkurssin varalta on tilaajan kannalta tärkeää, että sovitut maksupostit heijastavat mahdollisimman tarkasti työn valmiusastetta. Yksi keskeinen oikeussuojamekanismi urakoitsijan maksukyvyttömyystilanteessa on maksujen pidättäminen. Pidätettävä maksu voi vastata esimerkiksi sopimussakkoa tai virheiden korjaustyön suuruutta.

Tilaajalle on joka tapauksessa erityisen tärkeää, että työt saadaan tehdyksi ilman ylimääräisiä kustannuksia ja viivästyksiä. Näennäisesti tilaajan kannalta edulliset jälkipainotteiset maksupostit tai suuret maksujen pidättämiset saattavatkin johtaa juuri päinvastaiseen lopputulemaan. Sen sijaan voi olla tilanteesta riippuen perusteltua yrittää tukea vaikeuksissa olevaa urakoitsijaa, jotta työt saadaan keskeytyksettä valmiiksi.

Urakoitsijan maksukyvyttömyystilanteessa on myös hyvä selvittää mahdollisia järjestelyitä, joilla varmistetaan aliurakoitsijoiden töiden eteneminen. Näin on varsinkin silloin, kun aliurakoitsijat suorittavat keskeiset jäljellä olevat työt ja pääurakoitsijan heikentynyt maksukyky uhkaa töiden etenemistä. Sopimusehtojen muuttamiseen jälkikäteen liittyy kuitenkin aina riskejä, joten mahdolliset urakoitsijaa tukevat tai aliurakoitsijoita koskevat järjestelyt tulee suunnitella ja sopia tarkkaan niin sopimus- kuin insolvenssioikeudellisesta näkökulmasta.

Jos on selvää, että urakoitsija tulee ajautumaan konkurssiin, vaihtoehtoisen urakoitsijan kartoittaminen usein tarpeen jo ennen konkurssia ylimääräisten kustannusten ja viivästysten välttämiseksi.

Vaikka rakennusalan näkymien paraneminen antaa vielä odottaa itseään, suhdannetilanteen elpyminen on vain ajan kysymys.