Paras tarjous voitti – vai voittiko sittenkään?

EU-tasolla korruptio on euromääräisestikin mitattuna vakava ongelma – vuositasolla kahden miljardin euron luokkaa. Suomessa korruptiota ei kuitenkaan ole perinteisesti nähty kovinkaan suurena ongelmana, ja Suomella onkin maine vähäisen korruption maana. Toisin kuin monissa muissa EU-maissa, Suomessa ei ole korruption torjuntaan keskittynyttä viranomaista tai minkäänlaista kokonaisvaltaista korruptiontorjuntaohjelmaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei korruptiota esiinny Suomessa, vaan nykyään on tunnustettu, että korruptiotapauksia tunnistetaan meillä yleisesti ottaen heikosti. Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa julkisiin hankintaprosesseihin liittyvät korruptiotutkinnat ovat arkipäivää.

Korruptiota on sekä epäeettinen toiminta että menettely, joka täyttää myös jonkin rikoksen tunnusmerkistön. Yhdeksi korruption riskialueeksi on tunnistettu julkiset hankinnat, joissa korruptio vaarantaa toimittajien syrjimättömän kohtelun ja kilpailuolosuhteiden aidon hyödyntämisen. Kaikilla toimittajilla ei todellisuudessa ole tasapuolisia mahdollisuuksia tarjota tavaroita tai palveluja, jos hankinnan taustalla on yleisen edun vastaisia tavoitteita esimerkiksi hankintoihin osallistuvien henkilöiden kaksoisroolien tai intressiristiriitojen vuoksi.

Hyvät veljet ja hovihankkijat

Hyvä veli -verkostoilla viitataan virkahenkilöiden ja yritysten edustajien läheisiin suhteisiin, jotka perustuvat esimerkiksi sukulaisuuteen, ystävyyteen tai poliittiseen tai muuhun yhteiseen taustaan. Suhteita voi olla vaikea havaita, jos kysymys ei ole suorasta lähisukulaisuudesta. Verkostoituminen saattaa myös olla epävirallista, eikä se välttämättä liity mitenkään virkatehtäviin.

Erilaisten sidonnaisuuksien seurauksena hankintayksiköille voi muodostua myös hovihankkijoita eli toimittajakumppaneita, jotka toistuvasti voittavat tarjouskilpailuja tai valikoituvat kumppaneiksi suorahankinnoissa. Hovihankkijoille alttiita ovat myös pienhankinnat eli tilanteet, joissa hankinnan arvo ei edellytä hankintalain soveltamista. Hankintoja voidaan myös pilkkoa hankintarajan alittumiseksi. Tällaiset toimintatavat ovat veronmaksajalle epätyydyttäviä: hankintojen laatu ja tehokkuus heikkenevät, tuotteet on helppo ylihinnoitella ja uusien tai innovatiivisten yritysten pääsy julkisille markkinoille estyy.

Muut kuin yleisen edun mukaiset tavoitteet voivat vaikuttaa hankinnan elinkaaren aikana monin tavoin. Tarjouspyynnön ehtoja pyritään räätälöimään tiettyä toimittajaa suosiviksi tai tarjousten laatupisteytyksessä painotetaan merkittävästi tekijöitä, jotka tiedetään toivotun palveluntarjoajan vahvuuksiksi. Sopimuksen toteutusvaiheessa esimerkiksi puitejärjestelyissä ostoja tehdään tutulta sopimustoimittajalta, vaikka toinen palveluntarjoaja olisi puitejärjestelyn ehtojen mukaan ensisijainen.

Kilpailijan voi olla käytännössä hankala puuttua hankinnan lopputulokseen hankintalain oikeussuojakeinojen puitteissa. Hankintayksiköllä on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan varsin laaja harkintavalta määritellä hankinnan sisältö. Kirjallisessa muutoksenhakuprosessissa on haastavaa esimerkiksi väittää, että vertailussa käytettävälle laatukriteerille ei ole perustetta tai että laatukriteerin painoarvo on suhteettoman suuri sen vuoksi, että kilpailun voittajaksi valikoituisi hankintayksikön toivoma tarjoaja.

Korruptio voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön

Korruptioksi mielletään usein vain lahjusrikoksen tunnusmerkistön täyttävä menettely, vaikka korruptio on merkittävästi laajempi ilmiö. Vaikka varsinaisia lahjusrikostutkintoja on Suomessa suhteellisen vähän, asia päätyy usein tutkintaan esimerkiksi sitä kautta, että epäillään yrityksen varojen väärinkäyttöä tai petosta. Vastaavasti korruptiota voidaan virkamiesten osalta tutkia virkarikoksena, kuten virka-aseman väärinkäyttönä tai virkavelvollisuuden rikkomisena.

Lahjusrikoksissa on tyypillisesti kyse jonkinlaisesta oikeudettomasta suosimisesta, oikeudettoman edun antamisesta ja vastaanottamisesta. Oikeudeton etu voi olla rahallinen etu, mutta se voi olla myös esimerkiksi vastapalvelus. Tällainen etu voi realisoitua joko välittömästi tai myöhemmin. Käytännössä esimerkiksi julkisessa hankintaprosessissa korruptiota epäilevän on vaikea saada epäilyilleen tukea ja näyttöä oikeudettoman edun siirtymisestä tai oikeudettomasta suosimisesta: esimerkiksi suoraa asiakirjanäyttöä korruptiossa on harvoin korruptiota epäilevän tahon saatavilla. Asian eteenpäin vieminen ei kuitenkaan vaadi sitä, että korruptiosta olisi ”täysi näyttö”.

Mikäli herää epäilys, että oikeudetonta etua on siirtynyt tai oikeudetonta suosimista tapahtunut, havainto on syytä tuoda organisaatiossa esiin matalalla kynnyksellä esimerkiksi ilmianto- eli whistleblowing-kanavan kautta. Riippumatta siitä, mitä kautta epäilys tai havainto nousee esiin, yrityksen on syytä käynnistää korruptiohavainnoista sisäinen tutkinta. Mikäli epäilys on perusteltu, on syytä tehdä tutkintapyyntö esitutkintaviranomaiselle. Tämä koskee myös tilannetta, jossa korruptiota on syytä epäillä julkisten hankintojen prosesseissa, eikä kynnystä tutkintapyynnön tekemiselle tulisi asettaa liian korkealle. Esitutkintaviranomaisella on poliisin tutkintavaltuuksien ansiosta merkittävästi esimerkiksi hankintamenettelyyn osallistuneita tarjoajia tai tavallisia kansalaisia paremmat mahdollisuudet hankkia tarvittavaa näyttöä. Poliisin tutkinnan kautta on mahdollista tehdä esimerkiksi laitetutkintaa ja hankkia sellaista asiakirjanäyttöä, jonka saaminen ei yksittäiselle toimijalle ole mahdollista. On huomattava, että lahjusrikostunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä, että varsinaista vahinkoa olisi syntynyt, eli vaikka aiheutunutta vahinkoa ei suoraan pystytä tunnistamaan, tutkintapyyntöä ei yksinomaan tällä perusteella ole tarkoituksenmukaista jättää tekemättä.

Tällä hetkellä käynnissä on lainsäädäntöhanke vaikutusvallan kauppaamisrikoksesta, jolla ainakin pyritään vaikuttamaan rakenteelliseen korruptioon Suomessa. Käytännössä kyse on siitä, että ns. välittäjä (”middleman”) voisi saada syytteen vaikutusvallan kauppaamisrikoksesta, jos välittäjä voi vaikuttaa tai väittää voivansa vaikuttaa virkamieheen ja saa siitä oikeudetonta etua edunantajalta.

Yhteenvetona voi todeta, että epäeettisen toiminnan lisäksi korruptiossa voi olla kyse vakavistakin rikoksista. Läpinäkyvyys on kaikkein tehokkain korruption torjumisen keino, joten korruptioepäilyä ei kannata vähätellä: sen sijaan on hyvä kannustaa ilmoitusten tekemiseen epäilyksen herätessä, tutkia korruptioepäilyt asianmukaisesti yrityksen sisällä ja julkisten hankintojen tarjousprosesseissa sekä viedä asia tarvittaessa viranomaistutkintaan. Näillä toimin voidaan osaltaan varmistaa yrityksen toimintakulttuurin asianmukaisuus ja ennaltaehkäistä markkinoiden vääristymistä.