1. Post

   Liikesalaisuuksien suoja uudistuu – uusi direktiivi hyväksytty

   Koko EU:ssa otetaan direktiivin myötä käyttöön yhteinen liikesalaisuuden määritelmä. Liikesalaisuus tarkoittaa tiivistäen salaista tietoa, jota liikesalaisuuden haltija pyrkii toimillaan pitämään salaisena ja jonka kaupallinen arvo perustuu siihen, että tieto pysyy salassa. Mikä on laitonta ja mikä laillista? Direktiivissä määritellään, milloin liikesalaisuuden hankinta, ilmaiseminen ja käyttö on laitonta ja vastaavasti milloin toiminta on liikesalaisuuden suojan näkökulmasta laillista. Laillista on aina liikesalaisuuden itsenäinen keksiminen tai luominen tai esimerkiksi liikesalaisuuden selvittäminen havainnoimalla ja tutkimalla yleisesti saatavilla olevan tuotteen ominaisuuksia (ns. reverse engineering ). Laittomasti liikesalaisuus on hankittu muun muassa silloin, kun tieto liikesalaisuudesta on luovutettu vastoin salassapitositoumusta tai kun liikesalaisuuden vastaanottaja muutoin on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että liikesalaisuus on hankittu ilman liikesalaisuuden haltijan suostumusta.  Lisäksi direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot säätävät siviilioikeudellisista oikeussuojakeinoista liikesalaisuuksien loukkauksia vastaan. Esimerkiksi tuomioistuin voi oikeudenkäynnin aikana rajoittaa niiden henkilöiden lukumäärää, joilla on oikeus osallistua asian käsittelyyn.   Direktiivissä säädetään myös tuomioistuimen käytössä olevista turvaamistoimista, korjaavista toimista ja mahdollisuudesta määrätä vahingonkorvauksia. Kansallinen lainvalmistelu voi alkaa – tilaisuus pirstaleisen sääntelyn yhtenäistämiseen Liikesalaisuuksien sääntely on tällä hetkellä pirstoutunut Suomessa useisiin eri lakeihin. Suomen on otettava uusi direktiivi käyttöön kahden vuoden kuluessa sen julkaisemisesta eli viimeistään vuoden 2018 aikana. Kun sääntely on Suomessa näinkin pirstaleista, nyt olisi hyvä tilaisuus säätää kokonaan uusi laki liikesalaisuuksien suojasta Ruotsin mallin mukaan sen sijaan, että vain tarkistaisimme olemassa olevaa lainsäädäntöämme vastaamaan direktiivin säännöksiä. Uuden lain myötä olisi todennäköisesti myös helpompaa yhdenmukaistaa liikesalaisuuden käsitettä. Tällä hetkellä eri laeissa käytetään eri käsitteitä, joita ovat liikesalaisuus, liike- ja ammattisalaisuus ja yrityssalaisuus. Oikeuskäytännössä niiden asiallista sisältöä on pidetty lähtökohtaisesti samana. Sääntelyn pirstaleisuudesta huolimatta liikesalaisuuksien suojan taso on Suomessa kohtuullisen hyvä. Tuomioistuimet käsittelevät liikesalaisuuden loukkauksia pitkälti rikosasioina, jolloin viranomaiset voivat esitutkintavaiheessa hankkia tehokkaasti näyttöä liikesalaisuuden loukkaamisesta. Direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä olisikin huolehdittava, että rikoslain antamaa liikesalaisuuden suojaa ei edes välillisesti heikennetä. Liikesalaisuuksien suojan ennakointi ulkomailla aiempaa helpompaa Liikesalaisuuksien suojasta on vähän kansainvälistä sääntelyä. Näin ollen uuden direktiivin säännöksistä on todennäköisesti etua kansainvälisesti toimiville suomalaisille yrityksille. Kun liikesalaisuuden käsite ja oikeussuojan taso yhdenmukaistuvat EU:ssa, yritykset pystyvät aiempaa paremmin ennakoimaan, minkälaista oikeussuojaa ne voivat eri jäsenmaissa saada liikesalaisuuksiensa väärinkäyttötilanteissa.  

   Published: 2.6.2016

2. Post

   Onko lintukodon idylli särkymässä?

   de Swardtin näkemykset herättivät yleisössä paljon keskustelua, mikä ei yllätä, sillä korruptiolla ja lahjonnalla on korkea hinta: korruption osuus on viisi prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta eli yhteensä 2,6 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Korruptiosta on tullut todellinen huolenaihe yrityksille, sillä 35 prosenttia yritysten sisäisistä väärinkäytöksistä liittyy korruptioon. Onkin selvää, että korruptio aiheuttaa korkeita kustannuksia, ennakoimattomuutta ja epätasa-arvoa. Yhtä selvää on, että suomalaisten on ponnisteltava entistä kovempaa voidaksemme ylläpitää vuosien saatossa rakentamaamme hyvää mainettamme yhtenä maailman vähiten korruptoituneena maana ja osallistuttava aktiivisesti kansainväliseen keskusteluun taistelussa korruptiota ja lahjontaa vastaan. 

   Published: 27.5.2016

3. Post

   Mikä on valtiontukea? – komissiolta tarkennusta valtiontuen käsitteeseen

   Valtiontukisäännöillä edistetään tasavertaisia kilpailuedellytyksiä Valtiontukisääntelyn tarkoituksena on taata EU:n sisämarkkinoilla toimiville yrityksille yhtäläiset toimintaedellytykset ja estää muun muassa omaan jäsenvaltioon perustettujen yhtiöiden kansallinen suosiminen. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaan lähtökohtaisesti kiellettyä valtiontukea ovat sellaiset etuudet, jotka  Jos kaikki nämä kriteerit täyttyvät, tukea voidaan pitää EU:n valtiontukisääntöjen vastaisena. Tiedonannossa selkeytetään sitä, milloin yritykselle myönnetyn julkisen etuuden voidaan katsoa täyttävän kunkin edellä mainitun kriteerin. Lisäksi siinä otetaan kantaa myös tiettyjen tukimuotojen, kuten veroetuuksien ja infrastruktuurirahoituksen, arviointiin. Tiedonanto kokoaa yhteen unionin tuomioistuinten aiempaa ratkaisukäytäntöä, ja se korvaa komission aiemmat välitöntä verotusta ja julkisten maa-alueiden ja rakennusten myyntiä koskevat ohjeistukset.  Sosiaaliturva ja terveyspalvelut taloudellisena toimintana Komissio arvioi tiedonannossa tuen käsitettä useilla eri sektoreilla. Suomen käynnissä olevan sote-uudistuksen kannalta on huomionarvoista, että komissio on koonnut yhteen EU-tuomioistuinten oikeuskäytäntöä esimerkiksi siitä, mitä tarkoitetaan yrityksellä tai taloudellisella toiminnalla sosiaaliturvan ja terveyspalveluiden osalta. Komissio ottaa tiedonannossa kantaa siihen, millaiset terveydenhuollon tai sosiaaliturvan toimintatavat ovat niin sanotun solidariteettiperiaatteen mukaisia ja EU:n valtiontukisääntelyn ulkopuolella ja millaiset toimintatavat ovat markkinaehtoisia. Tiedonannossa myös tunnustetaan suoraan, että terveydenhuolto eri jäsenvaltioissa on järjestetty hyvin eri tavoin. On oletettavaa, että näitä tiedonannossa esille nostettuja asioita luetaan tarkasti kotimaisen sote-uudistuksen yhteydessä. Ne liittyvät kiinteästi myös keskusteluun kilpailuneutraliteetista julkisen ja yksityisen toimijan välillä (ks. aiemmat blogimme aiheesta: Siivittääkö sote-uudistus yritykset innovoimaan uutta? ja Laki, jota meidän ei vieläkään tarvitse noudattaa? ). Täysin paikallinen avustus ei ole EU:n valtiontukea EU:n valtiontukisäännöt eivät tietyin edellytyksin sovellu täysin paikalliseen toimintaan kohdistuviin tukiin. Tällaiset tuet eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Niitä ovat komission mukaan esimerkiksi rahoitus sellaisille liikuntapalveluille, vapaa-ajan toimintamahdollisuuksille tai kulttuuritapahtumille, jotka palvelevat lähinnä paikallista väestöä ja joiden ei siten oleteta houkuttelevan asiakkaita unionin muista jäsenvaltioista. Tiedonanto siis selkeyttää sellaisten tukimuotojen joukkoa, joiden komissio ei katso vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissiolla ei ole toimivaltaa arvioida eikä periä takaisin tukia, jotka eivät täytä kaikkia valtiontuen kriteerejä. Myös in house -toiminta voi olla taloudellista toimintaa, joka on yhtiöitettävä Komissio ottaa tiedonannossa selvän kannan siihen, että myös niin sanottu in house -toiminta voi olla taloudellista toimintaa, johon sovelletaan EU:n valtiontukisääntöjä. Tilanne voi olla tällainen muun muassa silloin, kun in house -yksikkö tarjoaa palveluita sisäisesti mutta myös tuottaa niitä korvausta vastaan muille asiakkaille. Ottaen huomioon, että kuntalaissa on yhtiöittämisvelvollisuuden poikkeuksia, joita näissä tilanteissa yleisesti sovelletaan, kuntalaki saatetaan joutua ottamaan uuteen tarkasteluun. Valtiontuki arvioitava aina tapauskohtaisesti Tiedonannon tuomasta selkeydestä huolimatta valtiontukisääntöjen soveltumista koskeva arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti ja mieluiten kirjallisesti. Jos komissio pitää myönnettyä etuutta myöhemmin EU:n valtiontukisääntöjen vastaisesti myönnettynä valtiontukena, etuus voidaan periä takaisin tuensaajalta korkoineen kymmenen vuoden ajan sen myöntämisestä.

   Published: 24.5.2016

4. Post

   Lakiasiaintiimit astuvat yritysstrategian eturiviin

   Oikeusalaa arvioiva Legal 500 -julkaisu haastatteli vastikään Client Intelligence Report -raporttiinsa lähes viittätuhatta eurooppalaista yrityslakimiestä ja lakiasiainjohtajaa. Raportista saa hyvän kuvan siitä, mitä yrityslakimiehen työ tänä päivänä on. Eurooppalaisen yritysjuristin kolme tärkeintä haastetta juuri nyt Haastatellut yrityslakimiehet ja lakiasiainjohtajat nostivat kolme haastetta ylitse muiden: Tutkimus osoitti lisäksi, että eurooppalaisista vastaajista 86,7 prosenttia oli sitä mieltä, että lakiasiaintiimin ja liiketoiminnan vuorovaikutus oli syventynyt kahdentoista viime kuukauden aikana. Tämä onkin välttämätöntä, kun otetaan huomioon edellä luetellut haasteet. Nykyisessä sääntelytulvassa jo pelkästään erilaisten lyhenteiden (SDG, BEPS, MIFID, MAR, FATCA…) haltuun ottaminen on melkoinen haaste. Sääntelyvyöry ei kuitenkaan osoita merkkejä laantumisesta, ja yrityslakimiehistä onkin nopeasti tullut yhtiön keskeisiä strategisia liittolaisia. Heidän on oltava yhä oma-aloitteisempia: voimassa olevan lainsäädännön tunteminen ei enää riitä, vaan yritysten on jatkuvasti varauduttava tulevaisuuden haasteisiin. Yritysjuristit, joilla on kykyä tunnistaa tulevasta lainsäädännöstä riskien lisäksi myös liiketoimintamahdollisuuksia, voivat auttaa yritystään tekemään oikeita strategisia linjauksia ja jopa löytämään huomattavia kilpailuetuja.  Tämä uusi rooli tuli esiin myös Legal 500 -tutkimuksessa, mikä osoittaa, että nykypäivän yrityslakimiehet näkevät itsensä ensisijaisesti liiketoimintastrategian mahdollistajina. Pohjoismaisia trendejä Vaikka kaikki tämä vastaa pitkälti pohjoismaisten yritysjuristien ja lakiasiainjohtajien kokemuksia, Pohjoismaissa on kuitenkin vallalla vielä yksi selkeä trendi: tutkimuksen mukaan monet pohjoismaiset yrityslakimiehet ovat viimeksi kuluneen vuoden aikana saaneet vastuulleen muita kuin puhtaasti oikeudellisia tehtäviä. Useimmat ovat ottaneet hoitaakseen compliance-asioita, hyvään hallinnointiin liittyviä kysymyksiä, kokonaisvaltaista riskienhallintaa ja yrityksen hallintotehtäviä. Vuodesta 2008 kansainvälisesti vaikeana jatkunut taloudellinen tilanne on aiheuttanut painetta monissa pohjoismaisissa yrityksissä. Lakiasiainosastoilla tämä on tarkoittanut sitä, että yhä suurempi määrä siitä työstä, joka aiemmin teetettiin ulkopuolisella neuvonantajalla, on täytynyt hoitaa sisäisesti – samalla, kun oma tehtäväkenttä on muutenkin laajentunut. Kuka on sinun ehdokkaasi GC Powerlist 2016 -luetteloon? Yritysten omien lakimiesten on aina ollut vaikeaa todistaa lakiasiaintiimin arvoa yritykselle. Miten määritetään vältettyjen riskien tai minimoitujen vastuiden arvo? Vaikka lakiasiainosaston työn arvoa on edelleen jokseenkin mahdotonta mitata euroina, ollaan ehkä vihdoin tilanteessa, jossa yritysstrategian eturiviin astuneiden yrityslakimiesten ja lakiasiainjohtajien ei enää tarvitse todistella omaa arvoaan. Kun yritysten omiin juristeihin ja lakiasiainjohtajiin kohdistuvat haasteet monimutkaistuvat ja heidän työnsä muuttuu liiketoiminnan kannalta yhä kriittisemmäksi, on hienoa, että Legal 500 tarjoaa nyt mahdollisuuden antaa tunnustusta asiantuntijoille, jotka ovat aidosti alansa edelläkävijöitä. Yrityslakimiehiä ja lakiasiainjohtajia arvioitiin viime vuonna Pohjoismaissa ensimmäistä kertaa, ja olimme todella ylpeitä, kun huomasimme Suomen listalla neljä vanhaa kollegaamme! Nyt GC Powerlist 2016 etsii suomalaisia yrityslakimiehiä, jotka ovat GC Powerlist 2016 -julkaisun virallisena yhteistyökumppanina Suomessa kannustamme kaikkia nimeämään aktiivisesti ehdokkaita. Ehdokkaita voi nimetä täällä toukokuun loppuun asti. Sanomattakin on selvää, että toivomme näkevämme listalla jälleen paljon tuntemiamme taitavia yritysjuristeja!

   Published: 9.5.2016

5. Post

   Joukkorahoitus saa selkeät pelisäännöt

   Hallitus antoi esityksensä joukkorahoituslaiksi torstaina 7. huhtikuuta. Pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusasema helpottuu, kun rahaa on jatkossa enemmän tarjolla. Rahan lainaaminen suoraan yrityksille ilman välikäsiä antaa mahdollisuuden hyvään tuottoon kohtuullisella riskillä. Startup-yritysten osakkeita ostamalla kuka tahansa meistä voi auttaa erittäin aikaisen vaiheen yrityksiä kasvuun. Lain voimaantulon jälkeen joukkorahoitusalusta ei enää tarvitse sijoituspalveluyhtiön toimilupaa, vaikka välitettävät rahoitusvälineet olisivat siirtokelpoisia arvopapereita. Lakia on toimialalla odotettu. Se selkeyttää epäselvää tilannetta, joka aiheutui, kun Finanssivalvonta muutti laintulkintaansa yhtäkkiä kesällä 2014. Pienten finanssialan yhtiöiden eli niin sanottujen fintech start­up -yritysten on ollut haastavaa pelata peliä, jonka säännöt ovat hämärät ja jossa erotuomarin tulkintoja ei voi riittävästi ennakoida. Nyt säännöt selkiytyvät ja erotuomarin tulkintavapaus kaventuu: joukkorahoituksen välittäjän ei tarvitse jatkossa liittyä sijoittajien korvaussuojarahastoon ja sijoituspalvelulainsäädäntöön liittyvät oman pääoman vaatimukset kevenevät järkevälle tasolle. Kevyt rekisteröintimenettely ja toimialan yhdenvertaiset pelisäännöt parantavat myös sijoittajansuojaa. Villin lännen lokarit saadaan tarvittaessa pelistä pois. Laki: rajoittaja vai mahdollistaja? Merkityksellisintä lakimuutoksessa ei kuitenkaan ollut itse lopputulos, vaan aivan olennainen, toivottavasti vakiintuva muutos perinteisen lainsäädäntöprosessin paradigmaan. Ensinnäkin, mikä tärkeintä, joukkorahoituslaki on ensimmäinen taloudelliseen kilpailukykyyn liittyvä kansallinen lainsäädäntöhanke, jossa Suomi toimii edelläkävijänä eikä ainaisena perässähiihtäjänä. Kerrankin on niin, että EU-tasoisen sääntelyn rajoituksia ei pelätty, vaan niitä tulkittiin rohkean objektiivisesti ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Tällä tavalla saavutettiin taloudellisesti tehokas lopputulos ilman, että rikottiin direktiivien (MiFID) pakottavia velvoitteita. Toiseksi aitoa vuorovaikutusta korostettiin lainsäädäntöprosessissa poikkeuksellisen paljon. Alan toimijoita ja intressiryhmiä ei vain kuultu muodollisesti, vaan heidän tarpeitaan ja intressejään haluttiin aidosti ymmärtää. Korkealaatuisen valmistelun ansiosta markkinavapauden ja sijoittajansuojan vastakkaiset intressit on nyt huomioitu lainsäädännössä tasapainoisesti. Valmistelusta oli kuitenkin muutakin etua: lain säätämistä edeltävä keskustelu nimittäin vahvistaa lain hyväksyttävyyttä.  Oikeusvaltiossa ei riitä, että lopputulos on oikeudenmukainen, vaan myös prosessin on oltava legitiimi. Pidimme siitä tai emme, markkinataloudessa hyvinvointivaltiota voidaan ylläpitää vain talouden tehokkuudesta huolehtimalla. Laki on toimiva työkalu, jos sitä osataan ja uskalletaan käyttää. Valtionvarainministeriön lainvalmistelussa osoittama ennakkoluuloton ja rohkea ote on juuri sitä, mitä sakkaava taloutemme kaipaa. Lainsäädännön ei aina tarvitse rajoittaa, se voi myös mahdollistaa. Suomi edelläkävijänä Edelläkävijyys johtanee Suomessa jo kuluvan vuoden aikana pienten joukkorahoitusalustojen ja suurten finanssijättien välisiin alliansseihin. Tällaisten liittojen seurauksena ei enää kuulla paremman resurssien kohdentumisen mukanaan tuomaa pientä resonointia, vaan aitoa basson jytkettä, joka on hyväksi koko yhteiskunnalle. Toivoa sopii, että joukkorahoituslain käsittelyn yhteydessä eduskunta saattaa voimaan myös SDP:n edellisellä hallituskaudella kaataman rahankeräyslain, jolla helpotettaisiin avun antamista sähköisten palvelualustojen kautta. Uudenlaiset sähköiset jakelukanavat ja toimintatavat ovat niin sijoittamisessa kuin auttamisessakin mahdollisuus, eivät uhka.

   Published: 11.4.2016

6. Post

   Kilpailuasioissakin on noudatettava syyttömyysolettamaa

   Asiassa oli kyse Suomen kahden suurimman voimajohtoyhtiön, Eltel Networks Oy:n ja Empower Oy:n, välisestä väitetystä yhteistyöstä. KKV katsoi yhtiöiden sopineen tulevien voimajohtohankkeiden hinnoista, katteista ja urakoiden jakautumisesta vuosina 2004–2011. Markkinaoikeus ei lopulta ottanut kantaa Eltelin menettelyn kilpailusääntöjen vastaisuuteen ja hylkäsi KKV:n sakkoesityksen puutteellisen näytön vuoksi. Empower oli vapautettu sakosta jo aiemmin sen tekemän ilmiannon perusteella. Asiaan sovellettiin vanhaa kilpailunrajoituslakia, jonka mukaan kilpailurikkomus vanhenee viidessä vuodessa kilpailunrajoituksen olemassaolon lakkaamisesta tai siitä, kun KKV on saanut tiedon kilpailunrajoituksesta. [1] KKV teki sakkoesityksen 31.10.2014, joten sen olisi tullut näyttää väitetyn kartellin jatkuneen 31.10.2009 jälkeen. Markkinaoikeuden mukaan KKV ei kuitenkaan kyennyt osoittamaan tätä oikeudellisesti riittävällä tavalla. KKV:n näyttökynnyksen arviointi Markkinaoikeus vahvisti päätöksessään, että KKV:lla on kilpailunrajoituksissa korkea näyttötaakka. KKV:n on esitettävä väitetystä kartellista täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet, joiden perusteella rikkomuksen olemassaolosta voidaan vakuuttua. Markkinaoikeus ei voi ratkaista asiaa epäillyn yhtiön vahingoksi, ellei sillä ole varmuutta kartellin olemassaolosta. Näyttökynnys ei ylity, mikäli rikkomuksesta epäilty yhtiö kykenee osoittamaan kilpailuviranomaisen viittaamille tosiseikoille uskottavan vaihtoehtoisen selityksen. Tuomioistuimen on ratkaistava asia rikkomuksesta epäillyn yhtiön hyväksi aina, kun se on epätietoinen todellisesta asiainkulusta. Tämä on ns. syyttömyysolettaman periaate, joka on vahvistettu EU:n perusoikeuskirjassa sekä EU:n vakiintuneessa oikeuskäytännössä. KKV:n näytön riittämättömyys ja kuulemisvelvollisuuden laiminlyönti Markkinaoikeuden mukaan KKV ei ollut näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla, että yhtiöiden välinen yhteistyö olisi jatkunut vuosien 2004–2006 tapaamisten ja muutamien vuonna 2007 käytyjen puhelinkeskusteluiden jälkeen. KKV oli pyrkinyt osoittamaan tätä muun muassa Markkinaoikeus katsoi, että KKV esitti väitteidensä tueksi vain epätäsmällisiä selvityksiä. Tämän vuoksi markkinaoikeus ei katsonut KKV:n osoittaneen, että yhteistyön vaikutukset olisivat jatkuneet vähintään 31.10.2009 saakka, vaan hylkäsi sakkoesityksen vanhentuneena. Lisäksi markkinaoikeus katsoi KKV:n menettelyn olleen moitittavaa, sillä se ei ollut kuullut Elteliä kaikista esittämistään väitteistä, tosiseikoista ja perusteluista ennen sakkoesityksen tekemistä. Tämän vuoksi KKV velvoitettiin korvaamaan osa Eltelille aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Yhtiöiden oikeusturvan takaaminen Markkinaoikeuden päätös korostaa viranomaisen selvittämisvelvollisuutta, ja sen lopputulos on yhtiöiden oikeusturvan näkökulmasta positiivinen. Käytännössä päätös tarkoittaa, että KKV:n tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota näytön riittävyyteen ja täsmällisyyteen tapauksissa, joissa se esittää sakkoja markkinaoikeuden määrättäväksi. Lisäksi KKV:n tulisi kiinnittää huomiota siihen, että yhtiöiden puolustautumisoikeudet toteutuvat jo viranomaisprosessin aikana.

   Published: 1.4.2016

7. Post

   Vaikuttavuussijoittaminen – yksityisellä rahalla yhteistä hyvää

   Sopisiko se Suomeenkin? Olisiko vaikuttavuussijoittamisesta apua myös talousvaikeuksissa kamppailevalle Suomelle? Valtion kassa on tyhjenemässä, ja poliitikot pohtivat kuumeisesti, miten hyvinvointipalvelut voitaisiin turvata yhä niukemmin resurssein. Julkinen sektori ei selviä tästä taakasta yksin. Samaan aikaan maassamme on lukuisia pieniä yrityksiä, joilla olisi hyvät valmiudet saada aikaan yhteiskunnallista muutosta. Nämä yritykset eivät kuitenkaan löydä sopivaa rahoituskanavaa toimintansa kehittämiseen. Avuksi tarvittaisiinkin siis yksityistä pääomaa ja osaamista.   Miten lähteä liikkeelle? Vaikuttavuussijoittamisesta maailmalla saadut kokemukset ja kantapään kautta hankitut opit ovat suomalaistenkin ulottuvilla. Järjestimme viime viikolla aiheesta seminaarin, joka keräsi julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin vaikuttajat saman katon alle. Kotimaisten asiantuntijoiden lisäksi meille puhui Caroline Mason, Ison-Britannian merkittävimpiin yhteiskunnallisiin sijoittajiin kuuluvan Esmée Fairbairn Foundationin pääjohtaja. Hän välitti innokkaalle kuulijakunnalle keskeiset periaatteet, joita nimenomaan vaikuttavuussijoittamisessa pitää ottaa huomioon: Kannattavia sijoituksia muutoksen tekemiseen Vaikuttavuussijoittaminen tarjoaa lupaavan väylän yhteiskunnalliseen muutokseen. Olemme varmoja, että keskustelu aiheesta laajenee ja syvenee sekä johtaa uusiin ja innovatiivisiin ratkaisuihin myös Suomessa.

   Published: 17.3.2016

8. Post

   Miten valmistautua EU:n uuden tietosuoja-asetuksen vaatimuksiin?

   Näitä kysymyksiä on varmasti useampikin yritys jo ehtinyt miettiä sen jälkeen, kun poliittinen yhteisymmärrys EU:n uuden tietosuoja-asetuksen sisällöstä saavutettiin joulun alla. Uusi asetus kannattaa ottaa vakavasti: se antaa kansalliselle valvontaviranomaiselle vallan määrätä jopa kymmenien miljoonien eurojen sakkoja asetuksen vaatimusten noudattamatta jättämisestä. Listaamme tässä blogikirjoituksessa asioita, jotka jokaisen yrityksen tulee ottaa huomioon ennen kuin uusi asetus astuu voimaan. Yksilön oikeudet vahvistuvat Lähes jokainen yritys käsittelee henkilötietoja. Erilaisia rekistereitä on paljon: on asiakasrekistereitä, erilaisia markkinointirekistereitä sekä tietysti rekistereitä työntekijöihin liittyvistä tiedoista. Henkilöä, jonka henkilötiedot on talletettu rekisteriin, kutsutaan rekisteröidyksi. Rekisteröidyllä on jo nykyisen henkilötietolain mukaan oikeus muun muassa tarkastaa omat tietonsa sekä vaatia niiden oikaisua ja poistamista rekisteristä. Asetus säilyttää nämä vanhat rekisteröidyn oikeudet mutta tarjoaa rekisteröidylle entistä vahvemman kontrollin omiin tietoihinsa. Jatkossa yritysten tulee esimerkiksi antaa rekisteröidyille yhä enemmän, läpinäkyvämmin ja selkeämmin tietoa siitä, miten heidän tietojaan käsitellään ja miksi. Asetus tuo tullessaan myös uusia oikeuksia, kuten oikeuden tietojen siirrettävyyteen sekä oikeuden kieltäytyä profiloinnista. Oikeus tietojen siirrettävyyteen mahdollistaa tietojen siirtämisen ilman välikäsiä rekisterinpitäjien välillä. Oikeus, tietyissä tilanteissa, kieltäytyä profiloinnista puolestaan tarkoittaa sitä, että rekisteröidyllä on oikeus kieltäytyä olemasta sellaisten päätösten kohteena, jotka perustuvat ainoastaan automaattisella tietojenkäsittelyllä – eli ilman ihmisen puuttumista – tapahtuvaan tiettyjen henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointiin. Esimerkkinä profiloinnista voisi olla mm. online-luottohakemuksen automaattinen epääminen tai sähköisen rekrytoinnin käyttö ilman ihmisen osallistumista. Arvioi henkilötietojen käsittelyn nykytila ja siihen liittyvät riskit DPIA (Data protection impact assessment) -selvityksessä eli vaikutustenarvioinnissa arvioidaan henkilötietojen käsittelyn tarpeellisuutta, riskejä sekä sitä, miten riskejä voidaan minimoida ja miten niihin voidaan puuttua. Vaikka PIA ei ole kaikille yrityksille pakollinen, kannattaa yritysten toteuttaa tietosuoja-asetuksen velvoitteita silmällä pitäen jonkinasteinen nykytilan arviointi. Selvittää kannattaa ainakin, Nimitä yrityksellesi tietosuojavastaava Uusi tietosuoja-asetus velvoittaa tietyt toimijat nimittämään tietosuojavastaavan. Velvollisuus koskee muun muassa julkista sektoria ja sellaisia yrityksiä, joiden keskeiset tehtävät koostuvat rekisteröityjen laajamittaisesta ja järjestelmällisestä seurannasta tai laajamittaisesta arkaluonteisten tietojen käsittelystä. Vaikka tietosuojavastaavan nimittäminen ei ole kaikille yrityksille pakollista, on suositeltavaa vastuuttaa tietosuoja-asioista huolehtiminen ja vaatimusten noudattamisen seuranta yhdelle taholle. Yrityksen sisäisistä käytännöistä riippuen sopivia tahoja voivat olla lakiasiat, tietohallinto, henkilöstöhallinto tai sisäinen tarkastus.  Tietosuojavastaavalta vaaditaan asiantuntemusta niin tietosuojalainsäädännöstä kuin sen käytännön soveltamisesta yrityksen toimintaan. Tietosuojavastaavan rooli yrityksessä on itsenäinen, ja hänen tulee raportoida suoraan yrityksen korkeimmalle johdolle. Lisäksi tietosuojavastaavan tehtäviin kuuluu henkilöstön ohjeistus ja kouluttaminen, asetuksen vaatimusten noudattamisen varmistaminen päivittäisessä toiminnassa sekä yhteyshenkilönä toimiminen niin viranomaisiin kuin rekisteröityihinkin päin. Parhaimmassa tapauksessa tietosuojavastaava toimii liiketoiminnan mahdollistajana ja sen edelleen kehittäjänä. Tietoturvaloukkauksista ilmoitettava   Tietoturvaloukkaukset ovat todellinen haaste ja asiakkaiden luottamuksen säilyttäminen on yrityksille entistä tärkeämpää digitalisoituvassa maailmassa. Uuden asetuksen myötä jokainen yritys on velvollinen ilmoittamaan henkilötietoihin kohdistuvista tietoturvaloukkauksista niin valvontaviranomaiselle kuin rekisteröidyillekin. Määräaika ilmoituksen tekemiselle on lyhyt: ilmoitus tulee tehdä viranomaisille 72 tunnin kuluessa tietomurron havaitsemisesta ja rekisteröidyille ilman aiheetonta viivytystä. Yrityksillä on näin ollen oltava valmiudet mahdollisten tietoturvaloukkausten havaitsemiseen , niistä ilmoittamiseen sekä vahinkojen minimointiin . Tarkista ulkoisten tietojenkäsittelijöiden sopimukset Tietosuoja-asetus edellyttää kirjallisen sopimuksen tekemistä ulkoisen palveluntarjoajan kanssa, joka käsittelee henkilötietoja.  Asetus asettaa sopimukselle tietyt sisällölliset vaatimukset.Jos yritys on ulkoistanut tietojenkäsittelyään kolmannelle osapuolelle, kannattaa näiden sopimusten sisältö käydä läpi ja tarkistaa, vastaako se myös jatkossa asetuksen vaatimuksia. Tällainen ulkoinen henkilötietojen käsittelijä voi olla esimerkiksi yrityksen palkkahallinto, pilvipalveluiden tarjoaja tai vaikka asiakasmyyntiä tekevä ulkoinen yritys. Toimi jo nyt! Tietosuoja-asetus tulee voimaan, kun Euroopan parlamentti on sen hyväksynyt ja asetus on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä. Tästä alkaa kahden vuoden siirtymäaika, jonka jälkeen yritysten on noudatettava asetuksen vaatimuksia. Asetuksen oletettu voimaantuloaika on vuoden 2018 keväällä. Koska tietosuoja-asetus luo yrityksille useita velvoitteita, niiden noudattamisen suunnittelu olisi hyvä aloittaa mahdollisimman pian. Nykytilan lainmukaisuuden arviointi on hyvä lähtökohta. Lue lisää EU:n tietosuoja-asetuksesta ja sen tuomista keskeisimmistä muutoksista aikaisemmin julkaistusta uutisestamme   (uutinen englanniksi).    

   Published: 2.3.2016

9. Post

   Kun kaukaloissa kipinöi, oikeusturvalautakunta ratkoo jälkipelit

   Taklaaja sai jääkiekon SM-liigan kurinpitoryhmältä yhdeksän ottelun pelikiellon. Lisäksi kurinpitoryhmä totesi, että taklaajalta vähennetään sakkona 15 prosenttia hänen kausipalkastaan SM-liigan ja Pelaajayhdistyksen sopimuksen mukaisesti. Kurinpitopäätös päätyi urheilun oikeusturvalautakunnan puitavaksi, kuten olemme mediasta saaneet lukea. Rangaistuksen saanut pelaaja vaati, että pelikieltoa alennettaisiin ja että määrätty sakkorangaistus poistettaisiin tai sitä ainakin kohtuullistettaisiin. Useasti juuri urheilun kurinpitoon tai arvokisavalintoihin liittyvät oikeusturvalautakunnan päätökset saavat mediassa huomiota, mutta mikä on urheilun oikeusturvalautakunta ja miksi urheiluliitännäiset asiat päätyvät sinne ratkaistaviksi? Lautakunnasta ratkaisuja päätöksiin tyytymättömille Urheilun oikeusturvalautakunta on urheilujärjestöjen perustama mutta niistä riippumaton urheiluasioiden muutoksenhakuelin. Se on toiminut vuodesta 1991. Valtakunnallisen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry:n Valon jäseninä lajiliitot ovat sitoutuneet urheilun oikeusturvalautakunnalle annettuun toimivaltaan ja noudattamaan sen päätöksiä. Valittajana voi olla urheilija, muu henkilö tai yhteisö, jonka etuun tai oikeuteen asia vaikuttaa. Oikeusturvalautakuntaan voi valittaa yhdistyksen päätöksestä, joka koskee Oikeusturvalautakunta voi käsitellä myös Urheilun oikeusturvalautakuntaan voi siis tuoda myös sellaisia asioita, joita ei voi viedä yleisten tuomioistuinten ratkaistaviksi. Oikeusturvalautakunta ei tosin voi ottaa asiaa käsiteltäväkseen, jos juttu on yleisessä tuomioistuimessa vireillä. Oikeusturvalautakunnan rooli ei kuitenkaan ole ottaa kantaa urheilulajin sääntöihin. Se ei voi arvioida tuomareiden ratkaisuja, eikä se näin ollen esimerkiksi käsittelisi erotuomarin mainitussa jääkiekko-ottelussa määräämää jäähyä. Toimivallalla selkeät rajat Valittajat ovat usein vedonneet kilpailuoikeuteen tai muihin oikeudenaloihin. Lautakunta on kuitenkin pitäytynyt sääntöjensä sille asettamassa toimivallassa. Keskeiset oikeusperiaatteet se kuitenkin aina huomioi ratkaisuissaan: esimerkiksi kurinpitopäätöksissä esiin nousee usein kuulemisen periaate. Esimerkkitapauksessamme lautakunta ei sääntöjensä puitteissa voinut ottaa kantaa pelaajan työsopimuksen ehtojen pätevyyteen. SM-liiga myös totesi, ettei palkanpidätys ollut osa kurinpitopäätöstä eikä se siksi kuulunut oikeusturvalautakunnan toimivallan piiriin. Miten sitten esimerkkitapauksessamme kävi? Oikeusturvalautakunta arvioi, olivatko pelikiellon määräämisen perusteet ja sen pituus kohtuullisia verrattuna aiempaan rangaistuskäytäntöön. Vaikka palkan pidättämiseen ei voitukaan ottaa kantaa, lautakunta arvioi, kuinka paljon sille sekä tapauksen saamalle runsaalle julkisuudelle pitäisi antaa painoarvoa pelikiellon kohtuullisuuden arvioinnissa. Pelaajan valitus ei tällä kertaa mennyt läpi. Oikeusturvalautakunta katsoi, että rangaistukselle oli liigan kurinpitosääntöjen ja jääkiekon sääntöjen mukaiset perusteet. Myöskään pelikiellosta mahdollisesti aiheutuneet työsopimukseen perustuvat seuraukset tai asian saama julkisuus eivät olleet sellaisia tekijöitä, joiden johdosta pelikielto olisi ollut kohtuuton. Aihetta rangaistuksen lieventämiseen ei siis ollut, ja SM-liigan kurinpitopäätös pysytettiin ennallaan. Ei vain ammattilaisille vaan kaikille meille Useasti ajatellaan, että urheilun ammattimaistuminen ja kaupallistuminen ovat tuoneet urheilijan oikeusturvakysymykset uuteen valoon. Näin onkin, ja esimerkiksi arvokisavalinnat tai liigalisenssikysymykset ovat usein niitä ratkaisuja, jotka päätyvät lehtien sivuille. Myös esimerkkitapauksemme liittyy ammattiurheilijaan. Iso osa oikeusturvalautakunnan käsittelemistä jutuista koskettaa kuitenkin lasten ja nuorten sekä ihan tavallisten urheiluharrastajien, kuten sinun ja minun, oikeuksia. Urheilun oikeusturvalautakunta on osoittautunut tärkeäksi ja toimivaksi foorumiksi urheilun toimijoiden oikeudenmukaisen kohtelun valvojana.

   Published: 18.1.2016

10. Post

    Patentin puolustajan työkalupakki, extended edition: vältä kilpailunrajoitukset

    Immateriaalioikeudet ovat kielto-oikeuksia Laki takaa oikeuden vaatia, että immateriaalioikeuksia loukkaavaa toimintaa ei jatketa tai toisteta. Mikäli väitetty loukkaaja on eri mieltä loukkauskysymyksestä, asian ratkaisee viime kädessä markkinaoikeus. Markkinaoikeus antaa kieltotuomion, joka voidaan panna täytäntöön viranomaistoimin. Akuuteissa loukkaustilanteissa on usein perusteltua hakea oikeudelta turvaamistoimea. Silloin tuomioistuin asettaa väliaikaisen kiellon loukkaavan toiminnan jatkamiselle, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Kieltokanteet törmäyskurssilla kilpailuoikeuden kanssa IP-juristin työkalupakkiin on vuosien varrella kertynyt myös monia perinteisen IP-juridiikan ulkopuolisia ilmiöitä. Tuoreimpana esimerkkinä on EU:n tuomioistuimen tuore ratkaisu Huawei Technology Co. Ltd v ZTE Deutschland GmbH (C-170/13). Siinä tuomioistuin linjasi yksityiskohtaisesti, millä menettelyllä standardiessentiaalipatentin haltija voi nostaa kieltokanteen oikeudenloukkaajaa kohtaan. Standardiessentiaalipatentit tarkoittavat patentteja, jotka on otettu osaksi standardia ja joiden patentinhaltija on jo antanut sitoumuksen lisensoida patentin kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin (ns. FRAND-ehdot). Tuomioistuimen mukaan standardiessentiaalin patentin haltijan on ennen kieltokanteen nostamista muun muassa varoitettava oikeudenloukkaajaa ja toimitettava tälle tarjous patenttilisenssistä. Patentin haltija voi nostaa kieltokanteen rikkomatta EU:n kilpailusääntöjä vain, jos loukkaaja ei tee asianmukaista vastatarjousta. Kyse on puhtaasti kilpailuoikeuden soveltamisesta. Patenttilaissa ei tällaisista kielto-oikeuden rajoituksista ole minkäänlaista mainintaa. Patenttioikeudenkäynti voikin mennä pahasti metsään, ellei jo prosessiin lähdettäessä oteta huomioon myös kilpailuoikeuden vaatimuksia. Kilpailuviranomaiset aktivoituneet immateriaalioikeusasioissa Huawei-tapaus koskee ainoastaan standardiessentiaaleja patentteja. Tapauksen oppeja ei siis pidä venyttää koskemaan kaikkia patenttiriitoja. Uskomme kuitenkin, että myös muunlaisista immateriaalioikeusriidoista syntyy jatkossa kilpailuoikeudellista tapauskäytäntöä. Esimerkiksi Euroopan komissio on viime aikoina tutkinut erityisen tarkkaan lääketeollisuudessa käytyjen immateriaalioikeusriitojen päätteeksi tehtyjä sovintosopimuksia ja määrännyt niihin sisältyvistä kilpailunrajoituksista tuntuvia sakkoja. Vuonna 2014 komissio päivitti teknologian siirtoa koskevia suuntaviivojaan, joissa käsitellään muun muassa IP-riitojen sovintosopimusten kilpailuoikeudellista arviointia. Komissio pitää erityisen epäilyttävänä esimerkiksi sellaista kilpailijoiden välistä IP-riidan sopimista, jossa sovintosopimuksen seurauksena loukkaaja ei tule markkinoille mutta hyötyy sovinnosta muutoin. Tunnista pelikenttäsi kokonaisvaltaisesti Esimerkkimme kertovat, että tänä päivänä immateriaalioikeuksien tehokas puolustaminen vaatii prosessin näkemistä aiempaa laajempana kokonaisuutena. Näin vältetään tilanteet, joissa esimerkiksi täysin perusteltu immateriaalioikeuden loukkauskanteen nostaminen tai osapuolten sopima lisenssi- tai sovintosopimus olisikin kilpailuoikeudellisesti moitittava toimenpide. Tämä oikeudenalojen fuusioituminen tuo varmasti lisää mielenkiintoisia tilanteita pohdittavaksi sekä meille asianajajille että inhouse-juristeille jatkossakin.

    Published: 7.1.2016