Globaalissa maailmassa yritysten liiketoiminta levittäytyy pääkonttorivaltion ulkopuolelle. Yritysten toimintamaita kiinnostaa, miten liiketoimintapäätökset vaikuttavat niiden valtapiiriin kuuluviin verotulovirtoihin. Siksi valtiot ovat viime vuosina pyrkineet seuraamaan ja valvomaan tulovirtoja entistä tarkemmin. Se on johtanut esimerkiksi Euroopan unionissa nopeisiinkin sääntelytoimiin ja yhä laajenevaan tietojen vaihtoon jäsenmaiden välillä.
EU lisää verotuksen sääntelyä – uusi DAC6-ilmoitusvelvollisuus rajat ylittävistä järjestelyistä
Palvelut
Tags
Dac6-direktiivi lisää tietojenvaihtoa uudella ilmoitusvelvollisuudella
Vuoden 2020 alussa suomalaisyritykset saivat uuden verovirtoihin liittyvän ilmoitusvelvollisuuden, kun laki raportoitavista järjestelyistä verotuksen alalla tuli voimaan. Laki perustuu unionin Dac6-direktiiviin.
Uuden lain nojalla Verohallinnolle tai muun EU-valtion veroviranomaiselle on ilmoitettava yrityksen suunnittelemat tai toteuttamat rajat ylittävät järjestelyt, joissa voi olla veron välttämisen tai kiertämisen piirteitä.
Ilmoitusvelvollisuus jakautuu moniaalle
Ilmoitusvelvollisia ovat yrityksen neuvonantajina järjestelyyn osallistuvat palveluntarjoajat, kuten investointipankit, tilintarkastusyhteisöt ja asianajajat. Sama järjestely voi tulla raportoitavaksi usealle ilmoitusvelvolliselle ja monessa eri valtiossa. Kunkin ilmoitusvelvollisen on varmistettava, että kaikki laissa edellytetyt tiedot tulevat annetuiksi.
Joissakin tapauksissa ilmoitusvelvollisuus on yrityksellä itsellään. Näin on silloin, kun järjestelyyn ei liity ilmoitusvelvollista palveluntarjoajaa tai palveluntarjoaja on vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta. Esimerkiksi asianajajien kohdalla asianajosalaisuus estää lähtökohtaisesti ilmoituksen tekemisen.
Ellei ilmoitusvelvollinen tee ilmoitusta, sille voidaan määrätä laiminlyöntimaksu. Summa vaihtelee maittain: Suomessa laiminlyöntimaksu on enimmillään 15 000 euroa, mutta esimerkiksi Puolassa jopa miljoonia euroja.
Luupin alle esimerkiksi immateriaalioikeuksien lisensointi ja konserninsisäiset siirrot
Kaikki rajat ylittävät järjestelyt eivät edellytä ilmoitusta, vaan niiden on lisäksi täytettävä laissa säädetyt tunnusmerkit (raportoitavista järjestelyistä annettujen lain 12—22 pykälät). Osassa tapauksista ilmoitusvelvollisuuden edellytykseksi mainitaan erikseen, että järjestelyn pääasiallisena syynä on verohyöty.
Yritysten kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vaikeasti arvostettavien aineettomien hyödykkeiden siirtämiseen (kuten myyntiin tai lisensointiin) ja konserninsisäisten toimintojen, riskien tai varojen siirtämiseen. Näissä varsin tavanomaisissa liiketoimintajärjestelyissä raportointivelvollisuus voi syntyä, vaikkei verohyöty olisikaan pääasiallinen syy.
Verohallinto valmistelee ilmoitettavista järjestelyistä laajaa ohjeistusta, joka valmistunee huhtikuun aikana.
Ilmoitusvelvollisuus pätee osittain takautuvasti – selvitä nyt, onko yritykselläsi ilmoitettavaa
Ensimmäiset ilmoitukset on annettava järjestelyistä, jotka käynnistetään 1.7.2020 tai sen jälkeen. Ilmoitusaika on 30 päivää siitä, kun järjestelystä on valmistunut suunnitelma, se on valmis toteutettavaksi tai sitä on ryhdytty käytännössä toteuttamaan.
Laki edellyttää ilmoitusta myös tietyistä jo toteutuneista järjestelyistä: Verohallinnolle on ilmoitettava järjestelyt, jotka on toteutettu 25.6.2018–30.6.2020. Ilmoitus on annettava viimeistään 31.8.2020.
Yritysten ja niiden neuvonantajien tulisikin aloittaa takautuvasti ilmoitettavien järjestelyjen tunnistaminen ensi tilassa.
Komissio ehdottaa raportoinnin lykkäämistä koronaepidemian vuoksi
Komissiolta on tullut 8.5.2020 ehdotus direktiivin muuttamisesta siten, että raportointia koskevia määräaikoja lykättäisiin kolmella kuukaudella Covid-19-pandemian vuoksi. Tämän muutoksen johdosta uusien 1.7.–30.9.2020 raportoitavien uusien järjestelyjen raportointikausi alkaisi 1.10.2020 (1.7.2020 sijasta) ja takautuvat, jo toteutetut järjestelyt tulisi raportoida viimeistään 30.11.2020 (31.8.2020 sijasta).