Komissiolta askel oikeaan suuntaan kestävyyssopimusten kilpailuoikeussääntelyssä

Merkittävänä uudistuksena aiempiin suuntaviivoihin nähden on se, että uudet horisontaalisuuntaviivat sisältävät ohjeistusta kestävään kehitykseen tähtäävän kilpailijayhteistyön kilpailuoikeudelliseen arviointiin.

Kilpailusäännöt eivät estä kestävän kehityksen tavoitteeseen pyrkivää kilpailijayhteistyötä

Horisontaalisuuntaviivojen mukaan kestävän kehityksen sopimuksilla (sustainability agreements) tarkoitetaan mitä tahansa kilpailijoiden välisiä yhteistyösopimuksia, joilla pyritään kestävyystavoitteisiin, riippumatta yhteistyön muodosta. Tällaisia kestävyystavoitteita voivat olla monen tyyppiset ilmastonmuutokseen, ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvät tavoitteet kuten kasvihuonepäästöjen vähentäminen, saastumisen ehkäiseminen, elämiseen riittävän palkan maksaminen tai eläinten hyvinvoinnin edistäminen.

Lähtökohtana on, että kestävän kehityksen sopimukset ovat Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (”SEUT”) 101 artiklan 1 kohdan perusteella sallittuja, mikäli niiden tarkoituksena tai seurauksena ei ole kilpailun rajoittaminen.

Horisontaalisuuntaviivoissa esitetään esimerkkejä kilpailijoiden välisistä kestävän kehityksen sopimuksista, jotka eivät kuulu ns. kartellikiellon soveltamisalaan. Suuntaviivat antavat valaisevia esimerkkejä sallituista, kilpailijoiden välisistä kestävän kehityksen sopimuksista:

Kestävän kehityksen standardointisopimukset voivat jatkossa hyötyä pehmeästä turvasatamasta

Edellä esitettyjen esimerkkien lisäksi uusissa horisontaalisuuntaviivoissa sallitaan EU:n kilpailusääntöjen näkökulmasta tietyt kestävän kehityksen standardointisopimukset (sustainability standardisation agreements). Kestävän kehityksen standardointisopimuksilla kilpailevat yritykset voivat sopia tiettyjen kestävyyskriteerien hyväksymisestä ja noudattamisesta edistääkseen kestävyystavoitteita. Kestävyysstandardien hyväksymiseen ja noudattamiseen voi liittyä esimerkiksi ympäristömerkki.

Kestävän kehityksen standardointisopimuksilla kilpailevat yritykset voivat sopia muun muassa ei-kestävien tuotteiden, kuten fossiilisten polttoaineiden, korvaamisesta kestävillä tuotteilla, pakkausmateriaalien tai -kokojen yhdenmukaistamisesta kierrätyksen lisäämiseksi ja jätteen vähentämiseksi tai kestävällä tavalla valmistettujen raaka-aineiden hankkimisesta.

Kestävän kehityksen standardointisopimuksilla tunnistetaan olevan tavanomaisesti myönteisiä vaikutuksia kilpailuun. Horisontaalisuuntaviivoissa on esitetty kumulatiiviset kriteerit, jotka täyttävät kestävyysstandardit eivät todennäköisesti aiheuta haittaa kilpailulle, vaan kuuluvat turvasataman (soft safe harbour) piiriin:

Käytännössä kestävyysstandardien turvasatama mahdollistaa paljon yhteistyötä kilpailijoiden välillä ja on merkittävä askel oikeaan suuntaan.

Kilpailua rajoittavatkin kestävän kehityksen sopimukset voidaan sallia tapauskohtaisesti

EU:n kilpailusääntöjen mukaan kilpailua rajoittavat sopimukset voidaan myös tietyin edellytyksin sallia, mikäli ne täyttävät SEUT 101 artiklan 3 kohdan ns. tehokkuuspuolustuksen kumulatiiviset edellytykset. Kilpailua haittaaviin kestävän kehityksen sopimuksiin liittyen tehokkuuspuolustuksen soveltamisessa on huomioitava erityisesti seuraavaa:

Askel eteenpäin kohti EU:n kestävyystavoitteiden saavuttamista

Kun kestävän kehityksen sopimuksia koskevaa uudistusta arvioidaan kokonaisuudessaan, komissio ottaa merkittäviä askeleita kestävyystavoitteiden toteutumisen suuntaan. On hienoa, että komissio rajaa osan kestävän kehityksen sopimuksista selkeästi kartellisääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, jolloin yhteistyötä ei jätetä turhaan tekemättä kilpailuoikeudellisten sanktioiden pelossa. Lisäksi kestävyysstandardeja koskeva turvasatama helpottaa merkittävästi yhteistyötä kestävyyskysymyksissä. Suuntaviivat lisäävät ennen kaikkea oikeusvarmuutta kestävän kehityksen sopimusten arvioinnissa ja soveltamisessa kilpailusääntöjen puitteissa, jolloin yritykset voivat keskittyä olennaiseen vastuullisuusyhteistyössään.

Turvasataman ulkopuolella yritysten on edelleen tärkeää arvioida järjestelyn kilpailuvaikutukset ja se, voivatko yhteistyöjärjestelyt saada tehokkuuspuolustuksen suojaa. Komissio painottaa tehokkuushyötyjen arviossa edelleen voimakkaasti kuluttajan valmiutta maksaa kestävämmästä tuotteesta ja edellyttää, että rajoituksesta hyötyvän ja haitoista kärsivän kuluttajaryhmän tulee olla olennaisilta osin sama. Tältä osin komissio olisi voinut myös ottaa edistyksellisemmän kannan. Toivottavasti asiaan saadaan tulevaisuudessa parempia linjauksia ja oikeuskäytäntöä. Ilmastokriisin ja luontokadon torjuminen nimittäin edellyttävät yrityksiltä, myös kilpailijoilta, yhteistyötä.

Kirjoittajat: Anna Kuusniemi-Laine, Joona Havunen ja Sofia Tuononen.

Tutustu myös:

Kestävyyskysymysten painoarvo kilpailuoikeudessa kasvaa