Keskustelu kilpailukieltosopimusten hyödyistä ja haitoista käy kiivaana. Kilpailukieltojen pelätään heikentävän työvoiman liikkuvuutta ja jäykistävän työmarkkinoiden toimintaa. Samaan aikaan monet työnantajat pelkäävät, että kilpailukieltosopimusten kiristäminen heikentäisi keinoja suojata liiketoimintaa ja vähentäisi halukkuutta investoida työntekijöiden kouluttamiseen.

Kilpailukieltojen käyttö työelämässä on lisääntynyt viime vuosina. Yhä useampi työsopimus sisältää ehdon, joka kieltää työllistymisen kilpailevalle työnantajalle tai oman kilpailevan yrityksen perustamisen – useimmiten sopimussakon uhalla.

Harkitsematon kilpailukieltoehto ei hyödytä ketään

Työsuhteessa kilpailukieltosopimus voidaan tehdä lähtökohtaisesti enintään puoleksi vuodeksi ja vain erityisen painavasta syystä. Jotta kilpailukielto on pätevä, erityisen painava syy vaaditaan sekä kilpailukiellosta sovittaessa että työsuhteen päättyessä, kun työnantaja vetoaa kieltoon.

Aalto-yliopiston elokuussa 2018 julkaistussa selvityksessä ja Jukka Ahtelan työ- ja elinkeinoministeriölle laatimassa selvityksessä on katsottu, että työnantajat lisäävät työsopimuksiin kilpailukieltoehtoja liian rutiininomaisesti, ikään kuin varmuuden vuoksi. Näin ei pitäisi olla. Kilpailukielto ei koskaan saisi olla työsopimuksen vakioehto, vaan sen käyttöä on aina harkittava tapauskohtaisesti. Työnantajan pitää arvioida yrityksen toiminnan laatua, työntekijän asemaa ja tehtäviä sekä sitä, saako työntekijä haltuunsa tietoja, joiden suojaaminen on kilpailunäkökulmasta tärkeää.

Jos kilpailukiellosta on sovittu työsuhteen alussa ilman erityisen painavaa syytä, sopimusehto ei ole pätevä. Tilanne ei muuksi muutu, vaikka työntekijä etenisi urallaan ja siirtyisi tehtäviin, joissa kilpailukiellosta sopiminen olisi perusteltua. Työnantajien etujen mukaista olisikin muistaa päivittää työsopimus vastaamaan uuden tehtävänkuvan vaatimuksia, jos työntekijä siirtyy uusiin tehtäviin.

Kohti Ruotsin mallia – korvaus kiellosta työntekijälle?

Suomessa laki ei velvoita työnantajaa maksamaan puolen vuoden kilpailunrajoitusajalta korvausta työntekijälle. Monissa muissa Euroopan maissa työnantajalla on velvollisuus kompensoida työntekijälle kiellosta aiheutuvaa haittaa. Ruotsissa korvaus on lähtökohtaisesti enintään 60 prosenttia siitä palkasta, jonka työntekijä ansaitsi työsuhteen päättyessä. Tanskassa työnantaja maksaa kilpailukiellon ajalta 40–60 prosenttia palkkaa vastaavan korvauksen, jonka määrään vaikuttavat kiellon laajuus ja kesto sekä työntekijän ansaitsemat tulot kilpailukiellon aikana. Norjassa korvaus vastaa lähtökohtaisesti täyttä palkkaa.

Suomessa on väläytelty korvausvelvollisuutta yhtenä keinona rajoittaa kilpailukieltosopimusten käyttöä. Työministeri Jari Lindström on syyskuun 2018 lopussa asettanut kolmikantaisen työryhmän selvittämään lainsäädännön muutostarpeet. Todennäköistä on, että muutokset johtavat sääntelyn tiukentamiseen. 

Kilpailukiellot yrityskaupoissa

On tavallista, että yrityskaupan yhteydessä myyjälle asetetaan määräajaksi kielto kilpailla myytävän liiketoiminnan kanssa. Tällaisen kilpailukiellon tarkoituksena on varmistaa, että myytävän kohteen arvo siirtyy ostajalle. Yrityskauppasopimukseen sisällytettävää kilpailukieltoa arvioidaan kilpailuoikeuden sääntöjen perusteella, kun taas työsuhteeseen perustuvaa kilpailukieltoa arvioidaan työoikeuden sääntöjen perusteella. Yhteistä molemmille säännöstöille kuitenkin on, että kilpailukielto ei saa olla laajempi kuin on välttämätöntä sen tarkoituksen toteuttamiseksi.

Euroopan komissio on antanut ns. liitännäisrajoitustiedonannon, jossa määritellään tarkemmin, milloin yrityskauppasopimukseen sisällytettyä kilpailukieltoehtoa voidaan pitää sallittuna. Jos kilpailukieltoehto täyttää tiedonannon vaatimukset niin keston, asiallisen ja alueellisen laajuuden kuin kohdehenkilöidenkin osalta, sitä voidaan pitää lähtökohtaisesti tarpeellisena kaupan kohteen arvon säilyttämiseksi. Jos ehto puolestaan ei täytä vaatimuksia, se voi muuttua kielletyksi kilpailunrajoitukseksi. Tällöin ehdosta voi tulla pätemätön, ja se voi johtaa jopa sanktioihin. Jos yrityskauppasopimukseen sisällytetään rekrytointikielto, sitä arvioidaan samoin kuin yrityskauppasopimuksen kilpailukieltoa. Tällainen kielto voi koskea vain aktiivista rekrytointia ja avainhenkilöitä.

Myyjälle asetettua kilpailukieltoa arvioitaessa on tärkeää huomata, millaiseen sopimukseen kielto on asetettu ja mitä sääntöjä siihen sovelletaan. Myyjään on saatettu kohdistaa kilpailukielto paitsi yrityskauppasopimuksessa myös osakassopimuksessa tai työsopimuksessa. On mahdollista, että eri perustein asetettuja kilpailukieltoja sovelletaan myös rinnakkain.

Kun seuraavan kerran harkitset kilpailukiellosta sopimista, pidä pieni hengähdystauko ja käy läpi seuraava muistilista:

Uusimmat referenssit

Avustimme menestyksekkäästi suomalaista rakennuttajakonsulttiyhtiötä ja sen palveluksessa ollutta turvallisuuskoordinaattoria häneen kohdistuneessa työturvallisuusrikossyytteessä. Syyttäjä vaati rangaistusta väitetystä työturvallisuusmääräysten rikkomisesta. Syyte koski putoamistapaturmaa rakennustyömaalla, jossa asiakkaamme toimi rakennuttajan nimeämänä turvallisuuskoordinaattorina. Selvitimme turvallisuuskoordinaattorin velvollisuuksien rajat suhteessa päätoteuttajan vastuuseen sekä sen, miten asiakkaamme oli käytännössä huolehtinut kaikista hänelle kuuluvista tehtävistä. Osoitimme, että asiakkaamme oli toiminut huolellisesti ja velvollisuuksiensa mukaisesti rakennushankkeen suunnittelun, valmistelun ja toteutuksen osalta. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus hylkäsi asiakkaaseemme kohdistetun syytteen. Käräjäoikeus katsoi, että asiakkaamme oli turvallisuuskoordinaattorina asianmukaisesti huolehtinut rakennuttajalle kuuluvista työturvallisuustehtävistä rakennushankkeen suunnittelussa ja valmistelussa eikä ollut tietoinen työmaalla havaitusta putoamissuojauspuutteesta. Tuomio on asiakkaamme osalta lainvoimainen.
Julkaistu 22.6.2026
Avustimme G&W Electriciä sen ostaessa suomalaisen Safegrid Oy:n, johtavan älykkäiden sähköverkon valvontaratkaisujen tarjoajan. Yrityskauppa nopeuttaa G&W Electricin pitkäaikaista strategiaa integroida älykäs verkonvalvonta ja ennakoiva analytiikka sähkönjakeluportfolioonsa sekä vahvistaa sen tarjontaa sähköyhtiöasiakkaille maailmanlaajuisesti. Vuonna 1905 perustettu G&W Electric on Illinoisin Bolingbrookissa pääkonttoriaan pitävä globaali johtaja innovatiivisissa sähköverkkojärjestelmissä, jolla on toimintaa yli 100 maassa. Yhtiö tunnetaan kehittyneiden kytkentälaitteiden, jälleenkytkinten, antureiden, järjestelmänsuojauslaitteiden sekä sähköverkon automaatioratkaisujen suunnittelusta ja valmistuksesta. Safegrid on suomalainen teknologiayritys, jonka pääkonttori sijaitsee Espoossa. Yhtiö kehittää Intelligent Grid System® -sähköverkon valvontaratkaisua, joka yhdistää langattomia antureita ja kehittynyttä analytiikkaa reaaliaikaisen tiedon tuottamiseksi verkon tilasta. Ratkaisu mahdollistaa sähköyhtiöille syntyvien ongelmien tunnistamisen, vikojen ennakoinnin sekä häiriöaikojen lyhentämisen keski- ja suurjännitteisillä jakelu- ja siirtoverkoilla.
Julkaistu 8.5.2026
Neuvoimme ranskalaisen pääomasijoitusyhtiön Mérieux Equity Partnersin portfolioyhtiötä Aurevia Oy:tä strategisessa uudelleenjärjestelyssä, jossa Aurevia ja sen emoyhtiöt jakautuivat kahdeksi itsenäiseksi konserniksi. Järjestelyyn sisältyi myös kummankin konsernin rahoitusjärjestelyjen uudistaminen. Uudelleenjärjestelyn seurauksena syntynyt uusi Aurevia jatkaa toimintaansa johtavana sopimusperusteisten tutkimuspalveluiden (CRO) sekä laadunvarmistus- ja sääntelypalveluiden (QARA) tarjoajana, kun taas Labquality keskittyy ulkoisen laadunarvioinnin (EQA) palveluihin. Aurevia palvelee lääkinnällisten laitteiden, in vitro -diagnostiikan ja lääkealan toimijoita. Labqualityn asiakkaita ovat kliiniset laboratoriot sekä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot. Järjestely luo Aurevialle ja Labqualitylle paremmat edellytykset investointien tehokkaampaan kohdentamiseen, kasvun kiihdyttämiseen omissa asiakassegmenteissään sekä joustavampaan reagointiin muuttuviin markkina- ja asiakastarpeisiin. Järjestely toteutettiin useiden samanaikaisten jakautumisten kautta, ja se edellytti kattavaa oikeudellista ja verotuksellista suunnittelua useissa eri maissa. Tiimimme avusti Aureviaa koko prosessin ajan suunnittelusta toteutukseen kattaen yhtiö-, vero- ja työoikeudelliset kysymykset, sääntelyasiat sekä kummankin konsernin rahoitusrakenteen optimoinnin.
Julkaistu 7.4.2026
Edustimme menestyksekkäästi VR-Yhtymää korkeimmassa oikeudessa asiassa, joka koski lähiliikenteen veturinkuljettajien ruokataukokäytäntöä. Korkein oikeus antoi 6.2.2026 ratkaisun (KKO:2026:12) VR:n hyväksi ja vahvisti, että VR:llä oli oikeus muuttaa lähiliikenteen veturinkuljettajien ruokataukokäytäntö palkattomaksi vuonna 2021 työehtosopimuksen mukaisesti. Ratkaisu tuo selkeyttä työehtosopimusten ja työlainsäädännön tulkintaan sekä työnjohto-oikeuden rajoihin. Yli 250 lähiliikenteen veturinkuljettajaa riitautti VR:n huhtikuussa 2021 käyttöön ottaman palkattoman ruokatauon. Ennen muutosta ruokatauko oli ollut pitkään palkallinen. Muutos perustui veturinkuljettajien työehtosopimukseen, joka mahdollistaa ruokatauon järjestämisen joko palkallisena tai palkattomana. Korkein oikeus totesi, että työn jaksottaminen ja työtaukojen pitäminen kuuluvat työnjohto-oikeuden ydinalueelle. Tämän vuoksi kynnys sille, että käytännöstä muodostuisi osapuolia sitova ehto, on varsin korkea. Pelkkä käytännön pitkäaikainen ja johdonmukainen noudattaminen ei yksin tee siitä sitovaa, vaan työnantajan sitoutumistarkoituksen tulee käydä selvästi ilmi työnantajan toiminnasta tai muista seikoista. Kun molemmat ruokatauon järjestämisen vaihtoehdot oli säilytetty työehtosopimuksessa, johon oli vuosien mittaan tehty muita muutoksia, ei näissä olosuhteissa voitu katsoa VR:n tarkoittaneen sitoutua taukokäytäntöön ja luopua työn tauottamisen osalta työnjohto-oikeudestaan. Merkitystä oli myös sillä, että työsopimuksissa oli työajan osalta nimenomaisesti viitattu vain työehtosopimukseen. Korkein oikeus katsoi, että työntekijöiden palkallinen ruokatauko ei ollut vakiintunut työsuhteen ehdoksi ja että VR sai muuttaa käytäntöä työehtosopimukseen perustuen. Työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus yksipuolisesti muuttaa ruokataukokäytäntöä valitsemalla sovellettavaksi toinen työehtosopimuksen mahdollistamista järjestelyistä.
Julkaistu 3.3.2026