Kestävää kehitystä kilpailijayhteistyöllä?

Me kilpailujuristit haluamme uskoa, että kilpailu kirittää yrityksiä kestävään kehitykseen. Moni asiakas valitsee kestävän tuotteen tai palvelun, jos se ei ole vaihtoehtoaan kalliimpi. Osa on myös valmis maksamaan kestävyydestä ekstraa.

Mutta miten käy, jos ensimmäisenä edistysaskeleita ottava kilpailija häviää kilpailun? Jos edelläkävijyydestä ei palkita, kenenkään ei kannata ottaa riskiä, koska muutos maksaa eivätkä asiakkaat hyvistä aikomuksistaan huolimatta avaa kukkaronnyörejään. Tämä koskee varsinkin bulkkituotteita.

Kannattaisiko kilpailijoiden siis kehittää vastuullisempia tuotteita ja palveluita yhdessä? Siitä voisi hyötyä koko yhteiskunta. Vaarana on, että yhteistyö katsotaan kartelliksi tai muuten kilpailulain vastaiseksi.

Kilpailulainsäädäntö sallii kilpailua rajoittavat sopimukset, jos ne tuottavat asiakkaille tehokkuusetuja. Tehokkuusetu tarkoittaa esimerkiksi tuotannon tai jakelun tehostamista tai teknistä tai taloudellista kehitystä. Tekniseksi kehitykseksi voisi sanamuodon perusteella lukea myös ekologisesti kestävät tuotteet tai saastuttavasta teknologiasta luopumisen. Oikeuskäytäntökään ei estä tällaista tulkintaa.

Tehokkuusetuja on kilpailuoikeudessa arvioitu taloudellisesta näkökulmasta esimerkiksi hintojen tai saatavuuden perusteella. Kestävyydestä tehokkuusetuna ei vielä ole oikeuskäytäntöä tai viranomaisohjetta. Laintulkinnan pitää kuitenkin pysyä mukana, kun planeetan rajat tulevat vastaan.

Komissio uudistaa pian kilpailijoiden välistä yhteistyötä koskevia suuntaviivojaan. Lausunnonantajien kannattaa pitää ääntä siitä, että yhteistyö voi olla tehokas keino ilmastonmuutoksen torjunnassa.