1.3.2021

Englannin lain soveltaminen ja tuomioiden täytäntöönpano – mitä sopimuksissa on huomioitava Brexitin jälkeen?

Ison-Britannian lähtö Euroopan unionista ja siirtymäajan päättyminen vuodenvaihteessa 2020–2021 merkitsevät, että EU:n jäsenvaltioiden ja Ison-Britannian välillä ei enää sovelleta EU:n harmonisoituja asetuksia lainvalinnasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta.

Käsittelemme tässä blogissa sitä, mitkä oikeudelliset instrumentit voivat korvata Ison-Britannian ja EU:n jäsenvaltioiden välillä aikaisemmin sovelletun Rooma I -asetuksen, jossa säädetään lainvalinnasta, sekä Bryssel I -asetuksen, jossa säädetään tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Annamme lisäksi vinkkejä siitä, mitä kannattaa huomioida, kun sovitaan sovellettavasta laista ja riidanratkaisulausekkeista Brexitin jälkeen.

Brexit ei ole vielä aiheuttanut merkittäviä muutoksia lainvalintaan

EU:n jäsenvaltioissa sopimuksiin sovellettava laki määräytyy niin sanotun Rooma I -asetuksen mukaan. Jäsenvaltioiden tuomioistuimet ovat velvollisia noudattamaan asetuksen lainvalintasäännöksiä, jolloin sovellettava laki määräytyy samalla tavalla riippumatta siitä, minkä jäsenvaltion tuomioistuimessa asia on ratkaistavana. Rooma I -asetuksen lähtökohtana on, että liikesopimusten osapuolet voivat myös vapaasti sopia, minkä valtion lakia ne haluavat sopimukseen soveltaa.

Rooma I -asetuksen lainvalintasääntöjä ei ole rajattu siten, että niiden nojalla vain EU:n jäsenvaltion laki voisi soveltua. Esimerkiksi suomalaiset tuomioistuimet soveltavat edelleen samoja lainvalintasääntöjä Brexitistä riippumatta, ja nämä säännöt voivat johtaa myös Englannin lain soveltamiseen. Lainvalintaan ei siis vielä ole tullut merkittävää muutosta Brexitin myötä.

Ison-Britannian EU-jäsenyyden päätyttyä Rooma I -asetuksen lainvalintasäännöt eivät sen sijaan ole enää suoraan sovellettavia Isossa-Britanniassa. Tällä hetkellä Ison-Britannian kansalliset lainvalintasäännöt ovat kuitenkin sisällöltään samankaltaiset kuin ne, joita sovelletaan EU:n jäsenvaltioissa Rooma I -asetuksen nojalla. Nämä säännöt voivat johtaa myös esimerkiksi Suomen lain soveltamiseen Ison-Britannian tuomioistuimissa samoin perustein kuin ennen. Isolla-Britannialla ei kuitenkaan enää ole estettä muuttaa kansallista lainvalintaa koskevaa sääntelyään tulevaisuudessa.

Tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon merkittäviä muutoksia

Merkittäviä muutoksia Brexit sen sijaan toi Ison-Britannian tuomioistuimissa annettujen tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon EU:n jäsenvaltioissa. Yritysten on syytä ottaa tämä huomioon neuvotellessaan sopimusten riidanratkaisulausekkeista isobritannialaisten yritysten kanssa.

Ulkomaisten tuomioiden tunnustaminen Suomessa vaatii erillisen oikeusperustan. Ison-Britannian EU-jäsenyyden aikana sen tuomioistuimissa annetut ratkaisut olivat niin sanotun Bryssel I -asetuksen nojalla Suomessa laajasti täytäntöönpantavissa ilman erillistä tuomioistuinprosessia (eksekvatuuria). EU:n ja Ison-Britannian väliseen kauppa- ja yhteistyösopimukseen, joka tuli voimaan 1.1.2021, ei kuitenkaan sisälly asetusta vastaavaa tai korvaavaa sopimusta tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta.

Iso-Britannia kaavailee Luganon yleissopimuksesta Bryssel I -asetuksen korvaajaa

Iso-Britannia on kaavaillut Bryssel I -asetuksen korvaajaksi Luganon yleissopimusta tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Luganon yleissopimuksen ovat allekirjoittaneet EU:n ja EFTAn jäsenvaltiot, ja se vastaa pääosin Bryssel I -asetusta.

Iso-Britannia on vasta hakenut liittymistä Luganon yleissopimukseen. Maan hyväksyminen yleissopimukseen edellyttää kaikkien muiden jäsenmaiden hyväksyntää, ja hyväksynnän saaminen yleissopimuksen osapuolena olevalta EU:lta on tällä hetkellä epävarmaa.

Jos Iso-Britannia hyväksytään mukaan yleissopimukseen, sen perusteella annetun tuomion täytäntöönpano Suomessa edellyttää eksekvatuuria eli täytäntöönpanomääräystä käräjäoikeudelta.

Myös soveltamisaltaan suppeampi Haagin yleissopimus mahdollistaa tietyin edellytyksin tuomioiden täytäntöönpanon Brexitin jälkeen

Iso-Britannia liittyi syyskuussa 2020 soveltamisalaltaan ja sisällöltään suppeampaan Haagin yleissopimukseen oikeuspaikkasopimuksista. Haagin yleissopimus on Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin yleissopimus, joka on tällä hetkellä voimassa EU:n jäsenvaltioissa, Isossa-Britanniassa, Meksikossa, Singaporessa ja Montenegrossa.

Haagin yleissopimuksen perusteella Suomessa tunnustetaan ja täytäntöönpannaan sen soveltamisalaan kuuluvat Iso-Britanniassa annetut tuomiot, joissa tuomioistuimen toimivalta perustuu yksinomaiseen ja kirjalliseen oikeuspaikkasopimukseen. Myös Haagin yleissopimuksen perusteella annetun tuomion täytäntöönpano Suomessa edellyttää täytäntöönpanomääräystä käräjäoikeudelta.

Brexitin jälkeen yritysten tulee tehdä Ison-Britannian tuomioistuimen valitseminen toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi harkiten ja vasta mahdollisen tuomion täytäntöönpano- ja tunnustamismahdollisuuksien varmistamisen jälkeen.

Vinkit sovellettavasta laista tai toimivaltaisesta tuomioistuimesta sopimiseen Brexitin jälkeen

Sopimusta sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista noudatetaan sekä EU:n että Ison-Britannian tuomioistuimissa samoin kuin ennen Brexitiä. Ilman sopimusta soveltuvat lainvalintasäännöt johtavat myös edelleen saman valtion lain soveltamiseen kuin ennen Brexitiä. Yritysten on kuitenkin syytä seurata Ison-Britannian lainsäädännön mahdollisia kansallisia muutoksia.

Tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon kannalta välimiesmenettelystä sopiminen on selvin ratkaisu. Suomalaiset tuomioistuimet tunnustavat ja täytäntöönpanevat Isossa-Britanniassa annetut välitystuomiot myös Brexitin jälkeen samoin edellytyksin kuin ennenkin.

Brexitin jälkeen brittiyrityksen kanssa kannattaa nimenomaisesti sopia toimivaltaisesta tuomioistuimesta. Jos Ison-Britannian tuomioistuimet valitaan toimivaltaisiksi ratkaisemaan erimielisyydet, on hyvä varmistaa, että oikeuspaikkasopimuksen muotoilu täyttää Haagin yleissopimuksen edellytykset ja kuuluu sen soveltamisalaan.

Uusimmat referenssit

Edustimme menestyksekkäästi VR-Yhtymää korkeimmassa oikeudessa asiassa, joka koski lähiliikenteen veturinkuljettajien ruokataukokäytäntöä. Korkein oikeus antoi 6.2.2026 ratkaisun (KKO:2026:12) VR:n hyväksi ja vahvisti, että VR:llä oli oikeus muuttaa lähiliikenteen veturinkuljettajien ruokataukokäytäntö palkattomaksi vuonna 2021 työehtosopimuksen mukaisesti. Ratkaisu tuo selkeyttä työehtosopimusten ja työlainsäädännön tulkintaan sekä työnjohto-oikeuden rajoihin. Yli 250 lähiliikenteen veturinkuljettajaa riitautti VR:n huhtikuussa 2021 käyttöön ottaman palkattoman ruokatauon. Ennen muutosta ruokatauko oli ollut pitkään palkallinen. Muutos perustui veturinkuljettajien työehtosopimukseen, joka mahdollistaa ruokatauon järjestämisen joko palkallisena tai palkattomana. Korkein oikeus totesi, että työn jaksottaminen ja työtaukojen pitäminen kuuluvat työnjohto-oikeuden ydinalueelle. Tämän vuoksi kynnys sille, että käytännöstä muodostuisi osapuolia sitova ehto, on varsin korkea. Pelkkä käytännön pitkäaikainen ja johdonmukainen noudattaminen ei yksin tee siitä sitovaa, vaan työnantajan sitoutumistarkoituksen tulee käydä selvästi ilmi työnantajan toiminnasta tai muista seikoista. Kun molemmat ruokatauon järjestämisen vaihtoehdot oli säilytetty työehtosopimuksessa, johon oli vuosien mittaan tehty muita muutoksia, ei näissä olosuhteissa voitu katsoa VR:n tarkoittaneen sitoutua taukokäytäntöön ja luopua työn tauottamisen osalta työnjohto-oikeudestaan. Merkitystä oli myös sillä, että työsopimuksissa oli työajan osalta nimenomaisesti viitattu vain työehtosopimukseen. Korkein oikeus katsoi, että työntekijöiden palkallinen ruokatauko ei ollut vakiintunut työsuhteen ehdoksi ja että VR sai muuttaa käytäntöä työehtosopimukseen perustuen. Työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus yksipuolisesti muuttaa ruokataukokäytäntöä valitsemalla sovellettavaksi toinen työehtosopimuksen mahdollistamista järjestelyistä.
Julkaistu 3.3.2026
Edustimme menestyksekkäästi jälleenvakuutuspaneelia kansainvälisessä ad hoc -välitysmenettelyssä. Riita aiheutui jälleenvakuutussopimuksesta, joka koski ensivakuuttajan vakuuttaman riskiportfolion jälleenvakuuttamista. Osapuolet olivat erimielisiä siitä, kattoiko jälleenvakuutus tietyn vahingon, joka johtui koronaviruspandemian aiheuttamasta markkinahäiriöstä. Asiassa otettiin kantaa erittäin monimutkaisiin juridisiin ja sopimuksellisiin kysymyksiin, ja siinä edellytettiin jälleenvakuutussääntelyn ja -käytännön erityisosaamista. Välitysoikeus hylkäsi vastapuolen asiakkaitamme vastaan nostamat jälleenvakuutuskorvausta koskevat vaatimukset kokonaisuudessaan. Riidan arvo oli noin 34 miljoonaa euroa.
Julkaistu 16.9.2025
Edustimme menestyksekkäästi Trety AB:ta hoiva-alan viestintälaitteiden kehitys- ja tuotantosopimusta koskevassa riidassa ja siihen liittyvissä sovintoneuvotteluissa. Osapuolet pääsivät neuvottelujen jälkeen asiakkaamme kannalta suotuisaan sovintoon ja välttivät siten laajan välitysmenettelyn. Trety AB on globaali yritys, joka tarjoaa asiakkailleen ratkaisuja elektroniikkatuotteiden kehittämiseen, teollistamiseen ja tuotantoon. Trety AB:llä on yli 30 vuoden kokemus IT-, elektroniikka- ja tietoliikennetoimialoista.
Julkaistu 11.2.2025
Edustimme menestyksekkäästi suomalaista teollisuusyhtiötä SCC:n sääntöjen mukaisessa välitysmenettelyssä kansainvälistä rakennusyhtiötä vastaan. Riitaan sovellettiin Suomen lakia, ja välitysmenettelyn paikka oli Tukholma. Riita koski pääosin urakkasopimuksen purkua sekä oikeutta korvaukseen urakan viiveistä ja Venäjän hyökkäyssodasta aiheutuneesta kustannusten noususta johtuen. Tärkeimmät riidanalaiset kysymykset koskivat oikeutta urakkasopimuksen purkamiseen sekä purkamisen seuraamuksia, kuten oikeutta korvaukseen hankkeen loppuunsaattamiskuluista, oikeutta sopimussakkoon urakan viiveistä johtuen ja sopimuksen kohtuullistamista kustannusten nousun vuoksi. Riidan kokonaisarvo ylitti 15 miljoonaa euroa.
Julkaistu 8.1.2025