9.11.2017

Turvaa yrityksesi arvokkain omaisuus – uusi liikesalaisuuslaki selkeyttää työntekijöiden velvollisuuksia

Liikesalaisuudet ovat monen yrityksen arvokkain omaisuus. Siksi onkin erikoista, ettei nykyisessä lainsäädännössämme ole tarkkaan määritelty liikesalaisuuksien oikeudellista suojaa, vaan sitä koskevat säädökset ovat hajallaan useissa eri laeissa. Liikesalaisuuden arvo syntyy sen luottamuksellisesta luonteesta, sillä vuodettuaan julkisuuteen liikesalaisuus menettää todellisen arvonsa.

Suomeen on jo pitkään kaivattu uutta liikesalaisuuksia säätelevää lakia, ja nyt työ- ja elinkeinoministeriö on valmistellut ehdotuksen liikesalaisuuslaiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/943 perusteella. Lakiehdotuksesta ja direktiivistä voi lukea tarkemmin kollegani Johanna Lähteen kirjoituksesta.

Nykytila ei muutu vaan selkeytyy

Ehdotetun liikesalaisuuslain myötä liikesalaisuuden käsitteelle saataisiin yksi yhtenäinen määritelmä ja hajallaan oleva liikesalaisuuksien väärinkäyttöä koskeva sääntely saataisiin yhden lain alle. Lisäksi uusi laki selkeyttäisi työntekijöiden velvollisuuksia työnantajien liikesalaisuuksien osalta.

Ehdotus on saanut tiedotusvälineissä paljon huomiota, ja varsinkin työntekijöihin kohdistuvia vaikutuksia on käsitelty laajasti. Keskustelua on käyty kiivaasti muun muassa työntekijöiden velvollisuuksien laajenemisesta, joka joidenkin mielestä kohtuuttomasti rajoittaa työntekijöiden oikeuksia.

Ehdotuksen mukaan työntekijät eivät saisi käyttää tai luovuttaa työnantajan liikesalaisuuksien lisäksi myöskään työnantajan yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden liikesalaisuuksia. Ehdotettu muutos ei kuitenkaan ole niin uusi tai mullistava kuin miltä ensikuulemalta voi vaikuttaa, ja monilta osin ehdotuksen mukainen käytäntö on jo nyt arkipäivää. Ensinnäkään ei ole aina täysin selvää, kenelle jokin tietty liikesalaisuus kuuluu, ja on tavallista, että asiakkaan liikesalaisuudet ovat samalla myös työnantajayrityksen liikesalaisuuksia. Toiseksi nykyisessä jatkuvan tiedonvaihdon maailmassa tuntuu ylipäätään vanhentuneelta ajatukselta, että käyttö- ja luovutuskieltoa lähdettäisiin jaottelemaan liikesalaisuuksien haltijoiden mukaan.

Liikesalaisuudet

Työntekijän etuja ei suojaa se, että liikesalaisuuksien käyttökielto on rajattu koskemaan ainoastaan työnantajan omia liikesalaisuuksia. Tilanteesta aiheutuu pikemminkin hämmennystä, mikä ei mitenkään edistä työntekijän oikeusturvaa. Sen sijaan voisi hyvinkin väittää, että työntekijän oikeusturva paranee, kun liikesalaisuuksien käsitteeseen otetaan mukaan myös tietyt kolmansien osapuolten liikesalaisuudet, sillä tämä poistaa epäselvyyttä.

Ehdotettu muutos siis selkeyttää nykytilaa ja on tarpeellinen lisä liikesalaisuuden käsitteeseen siltä osin kuin kolmansien osapuolten liikesalaisuuksia ei vielä ole luettu liikesalaisuuksien piiriin. Tällöin ei myöskään olisi tarpeen vetää rajaa siihen, milloin kyseessä on liikesalaisuus ja milloin ammattitaito, mikä toisinaan on hankalaa: ehdotetun lain myötä ei nimittäin enää ole väliä sillä, kenelle jokin tietty liikesalaisuus tosiasiallisesti kuuluu.

Toinen kuuma puheenaihe on ollut ehdotettu erityissäännös, joka antaa työntekijöille oikeuden luovuttaa liikesalaisuuksia edustajilleen tietyissä tilanteissa. Myös tämä lisäys on pikemminkin vakiintuneen käytännön ottamista sääntelyn piiriin, eikä se näytä laajentavan tai rajoittavan työntekijöiden oikeuksia.

Monimutkainen asia saa tarkemmat pelisäännöt

Ehdotuksen saamasta huomiosta ja sen ympärillä velloneesta keskustelusta huolimatta uusi laki vaikuttaisi verraten vähän työsuhteisiin ja muuttaisi vain vähän nykytilaa. Uusi liikesalaisuuslaki on kuitenkin erittäin tervetullut, koska se selkeyttää muuten melko monimutkaista asiaa. Ehdotettu laki ei kuitenkaan muuta sitä, että työsuhteisiin ja niihin liittyviin liikesalaisuuksiin sovellettaisiin edelleen ensisijaisesti työsopimuslakia. Tosin työsopimuslakiakin ehdotetaan muutettavaksi liikesalaisuuslain voimaansaattamisen yhteydessä, jotta näiden kahden lain välinen suhde saadaan selväksi.

Uusi laki herättelee kuitenkin yrityksiä suhtautumaan liikesalaisuuksiin vakavasti, ja uuteen lakiin sisältyvä liikesalaisuuksien tarkempi määritelmä auttaa yrityksiä suojaamaan omaisuuttaan. Työnantajien on siitä huolimatta edelleen syytä laatia erilliset salassapitolausekkeet ja salassapitosopimukset erityisesti sellaisten työntekijöiden kanssa, jotka säännöllisesti saavat käyttöönsä ja käsittelevät liikesalaisuuksia.

Erillinen huolellisesti muotoiltu salassapitolauseke on tarpeen myös silloin, kun lakisääteinen suoja olisi riittävä. Salassapitolauseke kiinnittää huomion liikesalaisuuksien tärkeyteen ja motivoi työntekijää olemaan erityisen huolellinen liikesalaisuuksia käsitellessään. Tällöin myös tietovuotojen riski pienenee.

On myös hyvä muistaa, että vaikka yrityksellä olisi käytettävissään minkälaisia oikeuskeinoja ja seuraamuksia tahansa, kerran julkisuuteen vuotaneita liikesalaisuuksia ei enää millään saada salaisiksi. Juuri tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää suojata liikesalaisuudet etukäteen. Salassapitosopimuksilla on edelleen oma paikkansa, mutta nyt liikesalaisuuksia koskevat pelisäännöt on vain määritelty tarkemmin.  

Uusimmat referenssit

Avustimme menestyksekkäästi suomalaista rakennuttajakonsulttiyhtiötä ja sen palveluksessa ollutta turvallisuuskoordinaattoria häneen kohdistuneessa työturvallisuusrikossyytteessä. Syyttäjä vaati rangaistusta väitetystä työturvallisuusmääräysten rikkomisesta. Syyte koski putoamistapaturmaa rakennustyömaalla, jossa asiakkaamme toimi rakennuttajan nimeämänä turvallisuuskoordinaattorina. Selvitimme turvallisuuskoordinaattorin velvollisuuksien rajat suhteessa päätoteuttajan vastuuseen sekä sen, miten asiakkaamme oli käytännössä huolehtinut kaikista hänelle kuuluvista tehtävistä. Osoitimme, että asiakkaamme oli toiminut huolellisesti ja velvollisuuksiensa mukaisesti rakennushankkeen suunnittelun, valmistelun ja toteutuksen osalta. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus hylkäsi asiakkaaseemme kohdistetun syytteen. Käräjäoikeus katsoi, että asiakkaamme oli turvallisuuskoordinaattorina asianmukaisesti huolehtinut rakennuttajalle kuuluvista työturvallisuustehtävistä rakennushankkeen suunnittelussa ja valmistelussa eikä ollut tietoinen työmaalla havaitusta putoamissuojauspuutteesta. Tuomio on asiakkaamme osalta lainvoimainen.
Julkaistu 22.6.2026
Avustimme G&W Electriciä sen ostaessa suomalaisen Safegrid Oy:n, johtavan älykkäiden sähköverkon valvontaratkaisujen tarjoajan. Yrityskauppa nopeuttaa G&W Electricin pitkäaikaista strategiaa integroida älykäs verkonvalvonta ja ennakoiva analytiikka sähkönjakeluportfolioonsa sekä vahvistaa sen tarjontaa sähköyhtiöasiakkaille maailmanlaajuisesti. Vuonna 1905 perustettu G&W Electric on Illinoisin Bolingbrookissa pääkonttoriaan pitävä globaali johtaja innovatiivisissa sähköverkkojärjestelmissä, jolla on toimintaa yli 100 maassa. Yhtiö tunnetaan kehittyneiden kytkentälaitteiden, jälleenkytkinten, antureiden, järjestelmänsuojauslaitteiden sekä sähköverkon automaatioratkaisujen suunnittelusta ja valmistuksesta. Safegrid on suomalainen teknologiayritys, jonka pääkonttori sijaitsee Espoossa. Yhtiö kehittää Intelligent Grid System® -sähköverkon valvontaratkaisua, joka yhdistää langattomia antureita ja kehittynyttä analytiikkaa reaaliaikaisen tiedon tuottamiseksi verkon tilasta. Ratkaisu mahdollistaa sähköyhtiöille syntyvien ongelmien tunnistamisen, vikojen ennakoinnin sekä häiriöaikojen lyhentämisen keski- ja suurjännitteisillä jakelu- ja siirtoverkoilla.
Julkaistu 8.5.2026
Neuvoimme ranskalaisen pääomasijoitusyhtiön Mérieux Equity Partnersin portfolioyhtiötä Aurevia Oy:tä strategisessa uudelleenjärjestelyssä, jossa Aurevia ja sen emoyhtiöt jakautuivat kahdeksi itsenäiseksi konserniksi. Järjestelyyn sisältyi myös kummankin konsernin rahoitusjärjestelyjen uudistaminen. Uudelleenjärjestelyn seurauksena syntynyt uusi Aurevia jatkaa toimintaansa johtavana sopimusperusteisten tutkimuspalveluiden (CRO) sekä laadunvarmistus- ja sääntelypalveluiden (QARA) tarjoajana, kun taas Labquality keskittyy ulkoisen laadunarvioinnin (EQA) palveluihin. Aurevia palvelee lääkinnällisten laitteiden, in vitro -diagnostiikan ja lääkealan toimijoita. Labqualityn asiakkaita ovat kliiniset laboratoriot sekä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot. Järjestely luo Aurevialle ja Labqualitylle paremmat edellytykset investointien tehokkaampaan kohdentamiseen, kasvun kiihdyttämiseen omissa asiakassegmenteissään sekä joustavampaan reagointiin muuttuviin markkina- ja asiakastarpeisiin. Järjestely toteutettiin useiden samanaikaisten jakautumisten kautta, ja se edellytti kattavaa oikeudellista ja verotuksellista suunnittelua useissa eri maissa. Tiimimme avusti Aureviaa koko prosessin ajan suunnittelusta toteutukseen kattaen yhtiö-, vero- ja työoikeudelliset kysymykset, sääntelyasiat sekä kummankin konsernin rahoitusrakenteen optimoinnin.
Julkaistu 7.4.2026
Edustimme menestyksekkäästi VR-Yhtymää korkeimmassa oikeudessa asiassa, joka koski lähiliikenteen veturinkuljettajien ruokataukokäytäntöä. Korkein oikeus antoi 6.2.2026 ratkaisun (KKO:2026:12) VR:n hyväksi ja vahvisti, että VR:llä oli oikeus muuttaa lähiliikenteen veturinkuljettajien ruokataukokäytäntö palkattomaksi vuonna 2021 työehtosopimuksen mukaisesti. Ratkaisu tuo selkeyttä työehtosopimusten ja työlainsäädännön tulkintaan sekä työnjohto-oikeuden rajoihin. Yli 250 lähiliikenteen veturinkuljettajaa riitautti VR:n huhtikuussa 2021 käyttöön ottaman palkattoman ruokatauon. Ennen muutosta ruokatauko oli ollut pitkään palkallinen. Muutos perustui veturinkuljettajien työehtosopimukseen, joka mahdollistaa ruokatauon järjestämisen joko palkallisena tai palkattomana. Korkein oikeus totesi, että työn jaksottaminen ja työtaukojen pitäminen kuuluvat työnjohto-oikeuden ydinalueelle. Tämän vuoksi kynnys sille, että käytännöstä muodostuisi osapuolia sitova ehto, on varsin korkea. Pelkkä käytännön pitkäaikainen ja johdonmukainen noudattaminen ei yksin tee siitä sitovaa, vaan työnantajan sitoutumistarkoituksen tulee käydä selvästi ilmi työnantajan toiminnasta tai muista seikoista. Kun molemmat ruokatauon järjestämisen vaihtoehdot oli säilytetty työehtosopimuksessa, johon oli vuosien mittaan tehty muita muutoksia, ei näissä olosuhteissa voitu katsoa VR:n tarkoittaneen sitoutua taukokäytäntöön ja luopua työn tauottamisen osalta työnjohto-oikeudestaan. Merkitystä oli myös sillä, että työsopimuksissa oli työajan osalta nimenomaisesti viitattu vain työehtosopimukseen. Korkein oikeus katsoi, että työntekijöiden palkallinen ruokatauko ei ollut vakiintunut työsuhteen ehdoksi ja että VR sai muuttaa käytäntöä työehtosopimukseen perustuen. Työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus yksipuolisesti muuttaa ruokataukokäytäntöä valitsemalla sovellettavaksi toinen työehtosopimuksen mahdollistamista järjestelyistä.
Julkaistu 3.3.2026