Suuryrityksiä koskeva yritysvastuulaki etenee eduskuntaan – vaikutukset ulottuvat myös liikekumppaneihin

Lain ytimessä jatkuva huolellisuusprosessi

Yritysvastuulain ydin on niin sanottu huolellisuusvelvoite. Sen taustalla ovat erityisesti YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteeti, OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeet sekä ILO:n monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskeva kolmikantainen periaatejulistus. Lähtökohtana on, että yritysten tulee tunnistaa niiden toiminnasta aiheutuvat, ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvat haitat sekä ehkäistä niitä ja puuttua niihin.

Haitallisilla ihmisoikeusvaikutuksilla tarkoitetaan esimerkiksi pakkotyötä, kiellettyä lapsityötä tai työntekijöiden turvallisuuden vaarantamista. Ympäristöhaittoja voivat olla esimerkiksi veden tai maaperän pilaantuminen ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen. Laissa vaikutukset määriteltäisiin tarkemmin kansainvälisiin ihmisoikeus- ja ympäristösopimuksiin perustuvien oikeuksien, kieltojen ja velvoitteiden kautta.

Haittojen arviointi ulottuisi oman toiminnan lisäksi rajoitetusti myös yrityksen arvoketjuun ja sen välillisiin liikekumppaneihin.

Huolellisuusprosessissa kyse ei ole kertaluonteisesta tarkastuksesta eikä pelkästä raportoinnista vaan jatkuvasta toiminnasta. Huolellisuusvelvoite olisi sisällytettävä yrityksen toimintaperiaatteisiin ja riskienhallintajärjestelmiin. Yrityksen olisi tunnistettava ja arvioitava sekä toteutuneet että mahdolliset haitat, puututtava niihin asianmukaisin toimin ja seurattava toimien vaikuttavuutta. Prosessi on riskiperusteinen: huomio kohdistetaan ensisijaisesti vakavimpiin ja todennäköisimpiin haittoihin.

YK:n, OECD:n ja ILO:n vapaaehtoisista ohjeista velvoittavaan sääntelyyn

YK:n, OECD:n ja ILO:n periaatteet ovat yrityksille suunnattua, oikeudellisesti sitomatonta soft law -ohjausta. Useissa maissa niiden rinnalle on 2010-luvulta lähtien tullut sitovaa sääntelyä: esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Alankomaissa on annettu huolellisuusvelvoiteajatukseen perustuvia yritysvastuulakeja.

Vapaaehtoisten toimien riittämättömyys ja kansallisten sääntöjen hajanaisuus vauhdittivat EU:n yhteistä sääntelyä. Vuonna 2024 hyväksyttyä yritysvastuudirektiiviä muutettiin kuitenkin vain muutamaa kuukautta sen hyväksymisen jälkeen käynnistyneessä Omnibus I -hankkeessa: direktiivin soveltamisalaa kavennettiin huomattavasti ja muun muassa erillinen ilmastosiirtymäsuunnitelmavelvoite poistettiin. Muutetun direktiivin velvoitteet saatetaan nyt kaikissa jäsenvaltioissa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Yritysvastuulain vaikutukset ulottuvat suuryrityksiä laajemmalle

Yritysvastuulain soveltamisrajat ovat korkeat: hallituksen esityksen arvion mukaan laki koskisi Suomessa suoraan noin 30:tä suurinta yritystä tai konsernia. Käytännön vaikutukset eivät silti rajoitu tähän joukkoon. Suuryritysten huolellisuusprosessit voivat näkyä niiden suorille ja välillisille liikekumppaneille esimerkiksi tietopyyntöinä ja vastuullisuutta koskevina sopimusehtoina.

Kaikenkokoisten yritysten kannattaakin nyt arvioida asemaansa asiakkaidensa toimintaketjuissa ja valmiuksiaan vastata näihin odotuksiin. Asiantuntijamme auttavat mielellään kartoittamaan kokonaiskuvan.

Huolellisuusvelvoiteajatusta sovelletaan myös muussa EU:n vastuullisuussääntelyssä, kuten konfliktimineraali-, metsäkato- ja akkuasetuksissa. EU:n asetukset ovat kaikissa jäsenmaissa suoraan sovellettavaa oikeutta, jota ei tarvitse erikseen panna täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä. Näiden säädösten mukaiset velvoitteet voivat koskea myös yrityksiä, jotka jäävät yritysvastuulain soveltamisalan ulkopuolelle.