Yritysvastuulain valmistelu etenee – esitysluonnos lausunnoille

Mitä yritysvastuulaki edellyttäisi yrityksiltä?

Ehdotetun lain ydin on riskiperusteinen huolellisuusvelvoite. Yrityksen olisi tunnistettava ja arvioitava toiminnastaan sekä toimintaketjustaan aiheutuvat tosiasialliset ja mahdolliset haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset sekä ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin niiden ehkäisemiseksi, lieventämiseksi, lopettamiseksi ja tarvittaessa korjaamiseksi.

Käytännössä tämä tarkoittaisi muun muassa seuraavaa:

• Yrityksen olisi sisällytettävä huolellisuusvelvoite toimintaperiaatteisiinsa ja riskienhallintajärjestelmiinsä sekä ylläpidettävä huolellisuusvelvoitetta koskevaa toimintapolitiikkaa.
• Haitallisten vaikutusten tunnistaminen perustuisi ensin yleisempään selvitystyöhön, jossa riskit kartoitetaan kohtuullisesti saatavilla olevien tietojen perusteella; tämän pohjalta tehtäisiin perusteellisempi arviointi niillä aloilla ja alueilla, joilla haitalliset vaikutukset ovat todennäköisimpiä ja vakavimpia.
• Jos kaikkiin tunnistettuihin haitallisiin vaikutuksiin ei ole mahdollista puuttua samanaikaisesti, yritys voisi priorisoida ne vakavuuden ja todennäköisyyden perusteella.
• Viimesijaisina keinoina yritys voisi pidättäytyä liikesuhteiden laajentamisesta tai keskeyttää liikesuhteen.
• Yrityksen olisi tarvittaessa laadittava ja pantava täytäntöön ennaltaehkäisevä toimintasuunnitelma, jos haitallista vaikutusta ehkäisevien toimenpiteiden luonne tai monimutkaisuus sitä edellyttää.
• Yrityksen olisi tarvittaessa tehtävä investointeja ja muutoksia toimintaansa.
• Yrityksen olisi tarvittaessa tehtävä yhteistyötä muiden yritysten kanssa haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi.
• Yritykseltä edellytetään tarkoituksenmukaista yhteistyötä sidosryhmien kanssa.
• Yrityksellä olisi velvollisuus järjestää menettelyt, joiden kautta voidaan tehdä valituksia ja ilmoituksia haitallisista vaikutuksista, mukaan lukien mahdollisuus nimettömiin tai luottamuksellisiin ilmoituksiin.

Velvoitteet ulottuisivat yrityksen koko toimintaketjuun eli sekä suoriin että välillisiin liikekumppaneihin arvoketjun alkupäässä (esim. raaka-aineet, hankinta, valmistus, kuljetus ja varastointi) että rajatusti arvoketjun loppupäässä (jakelu, kuljetus ja varastointi) silloin, kun näitä toimia suoritetaan yritykselle tai yrityksen puolesta.

Huolellisuusvelvollisuus koskee sekä ihmisoikeus- että ympäristövaikutuksia. Vaikka hallituksen esitysluonnos ei tätä nimenomaisesti korosta, yrityksen ilmastovaikutukset ovat myös osa ihmisoikeusvaikutuksia.

Ketä laki koskisi – ja ketä ei?

Lakia sovellettaisiin pääsääntöisesti vain suurimpiin yrityksiin: Suomeen rekisteröityihin yrityksiin, joilla on yli 5 000 työntekijää ja yli 1,5 miljardin euron liikevaihto. Soveltaminen ulottuisi myös konsernien perimmäisiin emoyrityksiin, jos raja-arvot täyttyvät konsernitasolla, sekä tietyin edellytyksin EU:n ulkopuolella kotipaikkaansa pitäviin yrityksiin, joilla on yli 1,5 miljardin euron liikevaihto EU:ssa ja sivuliike Suomessa.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan direktiivin vähimmäistasosta poikkeamista siten, että sääntelyn soveltamisalaa laajennettaisiin kansallisesti myös osuuskuntiin yhdenvertaisen kohtelun ja tasapuolisten kilpailuedellytysten turvaamiseksi. Alkutuotanto-osuuskunnat jäisivät kuitenkin soveltamisalan ulkopuolelle, jos vähintään puolet osuuskunnan liikevaihdosta kertyy alkutuotannollisista tai alkutuotannon hankinnan toimista. Esitysluonnos sisältää erityissääntelyä lain soveltamisesta finanssialalla toimiviin yrityksiin.

Pienten liikekumppaneiden suojaamiseksi esitysluonnoksessa rajataan tietojen pyytämistä: alle 5 000 työntekijän liikekumppaneilta tietoja saisi pyytää vain, jos niitä ei voida kohtuudella saada muulla tavoin, ja tietopyyntöjen tulisi olla tarpeellisia, kohdennettuja ja oikeasuhtaisia.

Koska velvoitteet heijastuvat myös soveltamisalassa olevien yritysten suoriin ja välillisiin liikekumppaneihin, laki koskisi välillisesti varsin suurta yritysten joukkoa.

Valvonta ja seuraamukset

Sääntelyn noudattamista valvoisi Lupa- ja valvontavirasto. Velvoitteiden rikkomisesta voitaisiin määrätä hallinnollisia seuraamuksia:

• Hallinnollinen seuraamusmaksu kohdistuisi keskeisimpien velvoitteiden – haitallisten vaikutusten ehkäisemisen, lopettamisen ja viimesijaisten keinojen – tahalliseen tai tuottamukselliseen laiminlyöntiin. Hallinnollisen seuraamusmaksun määrä on enintään kolme prosenttia yrityksen maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. Soveltamisalan liikevaihtoa koskevalla alarajalla (1,5 miljardia euroa) kolmen prosentin enimmäismäärä tarkoittaisi 45 miljoonan euron suuruista seuraamusmaksua.
• Rikkomusmaksu voidaan määrätä lievemmistä rikkeistä, kuten toimintapolitiikan laatimisen laiminlyönnistä tai sidosryhmien kuulemisvelvoitteen rikkomisesta. Rikkomusmaksun määrä on enintään 100 000 euroa.
• Huomautus on lievin hallinnollinen sanktio, joka voidaan antaa vähäisistä rikkomuksista.
• Viranomainen voisi määrätä yrityksen korjaamaan toimintansa puutteet ja jopa lopettamaan kyseisen toiminnan.

Yritys olisi lisäksi vahingonkorvauslain mukaisesti vahingonkorvausvastuussa vahingosta, joka aiheutuu keskeisimpien velvoitteiden laiminlyönnistä. Julkisissa hankinnoissa voitaisiin edellyttää lain velvoitteiden noudattamista tai niiden vapaaehtoista soveltamista.

Aikataulu

Ehdotetun lain on tarkoitus tulla voimaan 26.7.2028, ja sitä sovellettaisiin yrityksiin 26.7.2029 alkaen.

Lakiluonnoksesta on mahdollista lausua 24.6.2026 mennessä.