Sukupolvenvaihdos­­­huojennusta koskeva sääntely murroksessa – kokonaisarvioinnilla muutetaan verotuskäytäntöä

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun nojalla se, onko kyseessä perintö- ja lahjaverolaissa tarkoitettu yritys, oli ratkaistava tapauskohtaisesti kokonaisarvion perusteella. Ratkaisun nojalla kokonaisarviossa otetaan huomioon muun muassa toiminnan luonne jatkuvana, aktiivisena ja suunnitelmallisena toimintana sekä yhtiön taloudellinen riskinotto ja voitontavoittelu.

Tapauksessa oli kyse arvopaperikauppaa harjoittavasta yhtiöstä. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan tällaisen yhtiön osalta kokonaisarviossa voidaan ottaa huomioon muun muassa tehtyjen toteutuneiden kauppojen määrä, liikevaihto, vaihto-omaisuuden määrä ja laatu, vieraan pääoman käyttö sekä liikevaihdon ja vaihto-omaisuuden välinen suhde. Näiden lisäksi arvioinnissa otettiin huomioon muun muassa palkatun työvoiman olemassaolo, vaikkei tätä voidakaan pitää huojennussäännöksen soveltamisedellytyksenä. Korkeimman hallinto-oikeuden aiemmilla ratkaisuilla katsottiin olevan tässä arvioinnissa sellainen merkitys, että niiden voidaan katsoa kuvaavan esimerkinomaisesti toiminnan suuruusluokkaa tilanteissa, joissa toimintaa joko on tai ei ole pidetty nyt sovellettavassa säännöksessä tarkoitettuna yritystoimintana. KHO viittasi perusteluissaan tapauksiin KHO 13.6.2002 T1488, KHO 2006:100 sekä KHO 30.11.2009 T3394.

Kokonaisarviossaan KHO katsoi yhtiön luonnetta perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettuna yrityksenä puoltaviksi seikoiksi yhtiön suunnitelmallisen sijoitusstrategian, voiton tavoittelun, sijoitustoiminnan aktiivisuuteen viittaavan arvopaperikaupan osto- ja myyntitapahtumien kappalemäärän sekä päivittäisen kanssakäymisen varainhoitajan kanssa. Luonnetta yritystoimintana puolsi myös se, että yhtiön sijoitusvarallisuuden ja liikevaihdon määrät olivat sinänsä merkittäviä, ja se, että yhtiö on tehnyt yksittäisiä sijoituksia myös listaamattomiin yhtiöihin. Yritystoiminnalle tyypilliseen toiminnan aktiivisuuteen ja itsenäisyyteen viittasi lisäksi se, että päätökset arvopaperikaupoista tekee yhtiön hallituksen puheenjohtaja tai toimitusjohtaja ulkopuolisen varainhoitajan sijaan.

Toiminnan laajuus liikevaihdon, ostojen, myyntien sekä vaihto-omaisuuden osalta oli kuitenkin selvästi pienempi kuin niissä yhtiöissä, joita on KHO:n viittaamassa oikeuskäytännössä pidetty perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettuina yrityksinä. Tämän lisäksi sijoitustoimintaan liittyvän riskin osalta KHO katsoi, että esitetty selvitys ei viitannut siihen, että sijoituskohteiden valintaan liittyisi tavanomaisesta omaisuuden hallinnointiin liittyvästä sijoitustoiminnasta merkittävästi poikkeavaa riskiä. Myöskään se, että yhtiön toimintaan sidotun vieraan pääoman määrä on vähäinen vaihto-omaisuuden määrään nähden, ei merkittävästi poikkea henkilökohtaisen sijoitusvarallisuuden hallinnointiin liittyvästä riskistä.

KHO katsoi tapauksessa, että yhtiön perintö- ja lahjaverolain mukaisena yrityksenä pitämistä vastaan puhuvat seikat olivat painavampina kuin sitä puoltavat seikat, ja päätyi epäämään huojennussäännösten soveltamisen.

Korkeimman hallinto-oikeuden tuore ratkaisu lisää sukupolvenvaihdossääntelyyn liittyvää epävarmuutta ja ennakoimattomuutta. On selvää, että nykyinen verotuskäytäntö viestii kiristyneestä huojennussääntelyn soveltumisedellytysten arvioinnista ja korostaa tarvetta verovaikutusten etukäteiseen arviointiin ennakkoratkaisun muodossa. Perheyrityksiin ja omistajayrittäjiin erikoistuneet veroasiantuntijamme ovat apunasi omistuksen ja yrittäjyyden verokysymyksissä.