Energiaturvallisuus on investointien ja kilpailukyvyn kysymys

Energiaturvallisuus ei kuitenkaan ole vain energian hintatasoon liittyvä kysymys. Se on investointien, kilpailukyvyn ja koko talouden toimintakyvyn kysymys.

Venäjän hyökkäyssota ja energiainfrastruktuurin systemaattinen tuhoaminen Ukrainassa ovat osoittaneet, että energia on strateginen väline. Yli 60 prosenttia Ukrainan sähköntuotannosta on tuhottu sodan aikana – ja silti järjestelmä on pysynyt pystyssä pitkälti historiallisen redundanssin ansiosta.

Opetus on selvä: kriiseihin ei reagoida niiden alkaessa. Niihin varaudutaan ennakolta.

Suomen sähköjärjestelmässä on rakenteellinen haaste. Uusiutuvan energian osuuden kasvaessa sähköntuotannossa tuotanto painottuu yhä voimakkaammin Pohjanmaalle ja Lappiin, mutta sähkönkulutus ei seuraa lineaarisesti perässä, vaan tulee jatkossakin painottumaan merkittäviltä osin Etelä-Suomeen. Tämä tekee siirtoverkoista kriittisen elementin koko järjestelmässä, ja investointipaineita siirtoverkkoon lisäävät entisestään sähkövarastohankkeiden räjähdysmäinen kasvu sekä teollisuuden ja kaukolämpöverkon sähköistyminen yleensä. Samalla verkkoliitynnän saamisen ennakoitavuus on Suomeen kaivattujen teollisten investointien välttämätön edellytys.

Resilienssi ei synny yhdestä ratkaisusta. Se edellyttää monipuolista tuotantorakennetta, vahvoja siirtoverkkoja, varastointikykyä ja kriittisen infrastruktuurin suojaamista niin fyysisiltä kuin kyberuhilta.

Pitkäjänteiset infrastruktuuri- ja energiainvestoinnit edellyttävät ennustettavaa sääntelyä.

Kun yritys tekee satojen miljoonien tai miljardien investointipäätöksen, sen pitää tietää mitkä ovat pelisäännöt – ja että ne eivät muutu kesken kaiken.

Jos sääntely muuttuu poukkoillen, epävarmuus siirtyy suoraan investointipäätöksiin. Energiaturvallisuus edellyttää sääntelykehikkoa, joka on investointeja mahdollistava, EU-tason kanssa linjassa ja riittävän joustava vastaamaan muuttuviin olosuhteisiin.

Energiaturvallisuus on osa Suomen investointiympäristön vakautta. Riittävä energian saatavuus, toimiva infrastruktuuri ja selkeät pelisäännöt muodostavat perustan, jonka varaan teolliset investoinnit, datakeskushankkeet ja vihreän siirtymän projektit rakentuvat. Niiden edistäminen on koko Suomen yhteiskunnallinen etu.

Energiaturvallisuus ei ole saavutettu tila. Se on jatkuva prosessi, joka edellyttää investointeja, yhteistyötä ja pitkäjänteisyyttä. Kysymys ei ole siitä, pärjäämmekö suhteessa muihin, vaan siitä, rakennammeko toimintaympäristön, jossa kasvu ja vihreä siirtymä voivat toteutua myös epävarmassa maailmassa.