Alueidenkäyttölaki uudistuu – mitä hankekehittäjien tulisi tietää?

Miksi uudistus tehdään?

Uudistuksen tavoitteena on selkeyttää kaavajärjestelmää, keventää hallinnollista taakkaa ja nopeuttaa kaavoitusprosesseja. Kaavajärjestelmän kolmiportainen hierarkia – maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava – säilyisi ennallaan, ja kunnat säilyttäisivät keskeisen roolinsa kaavoituksessa. Rakenne on tuttu, mutta monen portaan sisältö ja oikeusvaikutukset muuttuvat merkittävästi.

Keskeiset muutokset

1. Maakuntakaavan oikeusvaikutukset kevenevät

• Maakuntakaavan tehtävä rajattaisiin vähintään valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviin kysymyksiin, ja seudullisesti merkittävien ratkaisujen painopiste siirtyisi kuntien yleis- ja asemakaavoihin.
• Maakuntakaavan ohjausvaikutusta yleiskaavoitukseen joustavoitettaisiin niin, että yleiskaavaa laadittaessa olisi mahdollista poiketa maakuntakaavan ohjausvaikutuksesta perustellusta syystä tietyin reunaehdoin.
• Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös viranomaisten maakuntakaavaa koskeva edistämisvelvollisuus poistettavaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksittäiset kunnat saavat enemmän liikkumavaraa kaavoituspäätöksissään eikä maakuntakaavan ohjausvaikutus ole yhtä ehdoton. 

2. Yleis- ja asemakaavan yhteiskäsittely 

• Hallituksen esitys ehdottaa säännöksiä yleiskaavan ja asemakaavan yhteiskäsittelystä, joiden nojalla yleiskaava ja asemakaava voitaisiin laatia yhtä aikaa ja hyväksyä samalla päätöksellä.
• Yhteiskäsittely on tarkoitettu keventämään kaavaprosessia ja lyhentämään hallinnollisia prosesseja tilanteissa, joissa samalla alueella tarvitaan sekä yleis- että asemakaava.
• Menettelyä voidaan hyödyntää esimerkiksi yhdistämällä yhteinen osallistumis- ja arviointisuunnitelma, vuorovaikutusvaiheet sekä kuulutukset, vaikka kyse on juridisesti edelleen kahdesta erillisestä kaavasta. 

3. Valitusoikeus asemakaavasta rajautuu

•  Muutoksenhakuoikeutta asemakaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä rajattaisiin asianosaisiin asemakaavoissa, jotka laaditaan voimassa olevan yleiskaavan alueelle poikkeamatta yleiskaavan ohjausvaikutuksesta. Kunnan jäsenillä ei tällöin olisi valitusoikeutta.
• Yhdistyksille tulisi pääsääntöisesti velvoite tehdä asemakaavaehdotuksesta muistutus, jotta niiden valitusoikeus säilyy.

4. Tuulivoima: 1 250 metrin vähimmäisetäisyys asutukseen

• Jos tuulivoimayleiskaava ei sijoitu maakuntakaavassa osoitetulle tuulivoimaloiden alueelle, tuulivoimalan vähimmäisetäisyys olemassa oleviin asuinrakennuksiin sekä rakentamisluvan saaneisiin ja kaavoissa osoitettuihin asuinrakennuspaikkoihin olisi 1 250 metriä.
• Etäisyysvaatimus ei kuitenkaan ole täysin ehdoton: 
• Etäisyysvaatimusta ei sovellettaisi, jos alueella on jo voimassa tuulivoimaa ohjaava yleiskaava tai asemakaava.
• Lisäksi etäisyydestä voitaisiin poiketa, jos vähintään 4/5 lähellä olevien (alle 1 250 m) asuinrakennusten ja asuinrakennuspaikkojen maanomistajista ja maanvuokraoikeuden haltijoista antaa tähän kirjallisen suostumuksensa.
• Vaatimus 1 250 metrin vähimmäisetäisyydestä on merkittävä rajaus tuulivoimahankkeiden suunnittelulle ja se vähentää tuulivoimahankekehitykseen käytettävissä olevia maa-alueita.

5. Aurinkovoima: kaavoituspakko 50 hehtaaria kattaville tai sitä suuremmille hankkeille

• Hallituksen esitykseen sisältyy rakentamislain muutos, jonka mukaan vähintään 50 hehtaarin aurinkovoimalan rakentaminen edellyttäisi aina aurinkovoimayleiskaavaa tai asemakaavaa.
• Yleiskaavaa voisi tietyin edellytyksin käyttää suoraan aurinkovoimalan rakentamisluvan perusteena.
• Aurinkovoimayleiskaavalle säädettäisiin erityisiä sisältövaatimuksia – muun muassa sähkönsiirron järjestettävyys sekä rajoituksia sijoittamiselle ojittamattomille luonnontilaisille suoalueille ja merkittävässä määrin metsämaalle. 
• Aikaisempaa selkeämmät pelisäännöt ovat sinänsä tervetullut muutos alalle, jossa kaavoitusvelvollisuuden raja on ollut tulkinnanvarainen. 
• 50 hehtaarin pinta-alaa voidaan toisaalta pitää suhteellisen matalana kynnyksenä, joka rajaa merkittävän osan teollisen mittaluokan aurinkovoimahankkeista kaavoituksen piiriin. 
• Avoimeksi jää myös se, miten aurinkovoimahankkeen sijoittamista ”merkittävässä määrin metsämaalle” olisi tulkittava, samoin kuin se, miten 50 hehtaarin kriteeriä tulisi tulkita sellaisten saman hankekehittäjän kehittämien aurinkovoimahankkeiden kohdalla, jotka sijoittuvat toisistaan erillisille maa-alueille saman kunnan sisällä. 

6. Ilmastonmuutos kaavoituksen sisältövaatimuksena

• Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden asioihin sekä maakuntakaavan sisältövaatimuksiin ehdotetaan lisättäväksi nimenomaisesti ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen.
• Yleis- ja asemakaavan sisältövaatimuksiin ehdotetaan lisättäväksi muun muassa säännöksiä varautumisesta lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin ja tulvariskeihin sekä hulevesijärjestelmän edellytyksiä koskevia vaatimuksia, joilla olisi erityistä merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen kannalta.
• Ilmastonmuutokseen liittyvät kaavoituksen sisältövaatimukset ovat moniulotteisia: ne kattavat muun muassa sijoittumisratkaisujen ilmastovaikutusten arvioinnin, liikennetarpeen ja päästöjen vähentämisen sekä hiilinielujen huomioimisen. Hankekehittäjien on syytä varautua siihen, että kaavoituksessa edellytetään jatkossa entistä selkeämpää ilmastovaikutusten analysointia.

Tiivistys

Positiivista: 

• Maakuntakaavan keventynyt ohjausvaikutus antaa kunnille ja hankekehittäjille enemmän liikkumavaraa.
• Yleis- ja asemakaavan yhteiskäsittely lyhentää kokonaiskaavoitusaikaa tietyissä hankkeissa.  
• Valitusoikeuden rajaaminen pienentää valitusriskiä tietyissä asemakaavahankkeissa.

Kielteistä:

• Tuulivoiman 1 250 metrin etäisyysvaatimus rajaa tuulivoiman tuotantoon käytettävissä olevia alueita ja saattaa ajaa tuulivoimahankkeita aikaisempaa kauemmas asutuksesta syrjäisemmille alueille, joilla hankekehitys on usein haastavampaa muun muassa luontoarvojen takia.
• 50 hehtaaria tai sitä laajempia aurinkovoimahankkeita koskeva kategorinen kaavoituspakko ajaa kaavoituksen piiriin myös kooltaan melko rajatut hankkeet sellaisillakin alueilla, joilla muu maankäyttöpaine on vähäistä ja tarve yhteensovittaa eri maankäyttömuotoja on rajallinen. Menettelyllisesti raskaan kaavoitusprosessin korostuminen tulee lisäämään kuntien resurssipainetta ja pitkittämään hankekehitystä.

Aikataulu

Lakien on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Kaavoihin, jotka on asetettu ehdotuksena nähtäville ennen lain voimaantuloa, sovellettaisiin edelleen vanhoja säännöksiä.