Voiko rakennusyhtiön saneerata?

Yrityssaneeraus muodostaa yhdessä konkurssin kanssa Suomen yrityksiä koskevien maksukyvyttömyysmenettelyjen järjestelmän. Konkurssin tavoin yrityssaneeraus on yleistäytäntöönpanomenettely, jossa täytäntöönpanon kohteena ovat kaikki ennen määrättyä päivää syntyneet rahamääräiset velat. Siinä missä konkurssissa velkojille kertyy suoritus velallisen omaisuuden rahaksimuutto- eli realisointiarvosta, saneerauksessa velat maksetaan velallisen liiketoiminnan tuottamalla vapaalla kassavirralla.

Saneerauksessa velallinen säilyttää määräysvaltansa omaisuudestaan sekä jatkaa eräin poikkeuksin liiketoimintaansa normaalisti. Vaikka saneeraus mahdollistaa velkojen uudelleenjärjestelyn ja leikkauksen – velkojen määrä sopeutetaan velallisen tulevaisuuden laskennalliseen vapaaseen rahavirtaan – sen tarkoituksena on velkojan näkökulmasta tuottaa velkojille konkurssia parempi lopputulos. Velallisen liiketoiminnan tuottaman positiivisen kassavirran tulee siis kohtuullisessa ajassa (keskimäärin 5–6 vuodessa) muodostua sen omaisuuden realisointiarvoa suuremmaksi. Velallisen, omistajien ja työntekijöiden näkökulmasta saneerauksen edut konkurssiin nähden ovat ilmeiset.

Yrityssaneerauslain muutoksilla on pyritty parantamaan saneerauksen tarkoituksen toteutumista

Yrityssaneerauslakia on päivitetty viime vuosina muutamaan otteeseen. Kesällä 2022 voimaan tulleessa muutoksessa alkuperäisen saneerausmenettelyn (nykyään ”perusmuotoinen saneerausmenettely”) rinnalle tuotiin aloittamisedellytyksiltään hieman kevennetty ”varhainen saneerausmenettely” vaihtoehdoksi niille yhtiöille, joita maksukyvyttömyys vasta uhkaa. Viimeisessä, kesäkuussa 2023 voimaan tulleessa muutoksessa lakiin tuotiin mahdollisuus päättää ennenaikaisesti mikä tahansa velallisen kestosopimus, jossa velallinen on muuna kuin rahasuoritusvelvollisena. Edellytyksenä tällaiselle päättämiselle on, että sopimuksen irtisanominen on välttämätöntä saneerauksen tarkoituksen toteuttamiseksi. Irtisanomisaika ei ole kiinteä: sopimus päättyy vasta, mikäli velallisen saneerausohjelma kyetään vahvistamaan. Vahingonkorvaus sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä on järjestelykelpoista saneerausvelkaa.

Edellä kuvattu muutos edustaa merkittävää poikkeusta yrityssaneerauksen perusperiaatteisiin. Lähtökohtana saneerauksessa on alusta saakka ollut sopimussitovuuden periaate sekä se, että saneeraus koskee eräitä tarkkarajaisia poikkeuksia lukuun ottamatta ainoastaan velallisen rahavelkoja.

Onko yrityssaneerauslain muutoksilla vaikutus rakennusyhtiöiden saneerausennusteeseen?

Olisivatko rakennusyhtiöiden konkurssit siis ainakin osittain vältettävissä saneerauksen avulla? Näin olisi kuviteltavissa ainakin teoriassa.

Saneeraus ensinnäkin mahdollistaa yrityksen vieraan pääoman uudelleenjärjestelyn. Saneerauksella voidaan siten lievittää liiketoiminnan volyymiin nähden kestämättömäksi muodostuneita rahoituskustannuksia tai leikata esimerkiksi kertynyttä ostovelkaa. Kesäkuussa 2023 voimaan tulleen yrityssaneerauslain muutoksen seurauksena saneeraus mahdollistaa myös kannattamattomaksi muodostuneiden urakkasopimusten tai muiden vastaavien kestosopimusten ennenaikaisen päättämisen ja päättämisestä seuraavan korvausvelan järjestelyn. Tällaisten sopimusten päättämismahdollisuus voi toisaalta toimia myös vastapuolen kannustimena neuvotella sopimus vapaaehtoisesti uudelleen. Saneerauksella voitaisiin torjua rakennusyhtiöihin sitoutuneen pääoman ja liiketoiminnan arvon menetys.

Rakennusyhtiöiden yrityssaneeraukset eivät kuitenkaan perinteisesti ole olleet kovin yleisiä, ja ennusteet saneerausvaihtoehtoa yrittäneille rakennusyhtiöille eivät ole olleet positiivisia. Saneeraus on epäonnistunut joko jo saneerausmenettelyn aikana tai yhtiö ei ole kyennyt noudattamaan saneerausohjelmaansa. Onko tähän odotettavissa muutosta vuonna 2022 lanseeratun varhaisen saneerausmenettelyn tai vuonna 2023 lakiin tuodun kestosopimusten ennenaikaisen päättämismahdollisuuden seurauksena?

Muutoksilla on sinänsä ollut hyvä tarkoitus. EU:n maksukyvyttömyysdirektiiviin perustuvan varhaisen saneerausmenettelyn tarkoituksena on ollut edesauttaa maksukyvyttömyysuhan alla olevien yhtiöiden hakeutumista saneeraukseen riittävän ajoissa, kun yhtiön likviditeettitilanne ei vielä ole kriittinen ja keskusteluyhteys keskeisiin velkojiin on vahvempi. Reilu puoli vuotta voimassa olleen kestosopimusten ennenaikaisen päättämisoikeuden tarkoitus on mahdollistaa velallisyhtiön irtaantuminen taloudellisesti kestämättömäksi muodostuneista sopimuksista. Muutoksella lainsäätäjä on tiedostanut, että myös muut kuin rahamääräiset velvoitteet voivat tosiasiassa muodostua taloudellisesti kestämättömiksi ja estää velallisen elinkelpoisen liiketoiminnan tervehdyttämisen.

Viimeisten tietojen mukaan noin puolentoista vuoden aikajaksolla hakemuksia varhaisen saneerausmenettelyn aloittamiseksi on kuitenkin jätetty ainoastaan kolme kappaletta. Vertailun vuoksi vuonna 2023 aloitettiin 306 saneerausmenettelyä, ja saneeraushakemusten lukumäärä on tätä huomattavasti suurempi. Tietoa siitä, onko kestosopimusten päättämistä koskevaa säännöstä vielä sovellettu, ei ole. On kuitenkin epätodennäköistä, että säännöstä olisi ehditty viimeisten yhdeksän kuukauden aikana laajasti soveltaa ottaen huomioon, että säännöksen perusteella sopimus päättyy vasta saneerausohjelman vahvistamiseen.

Madallettu saneerausmenettelyn aloittamiskynnys sekä mahdollisuus järjestellä myös urakkasopimusten kaltaisia kestosopimuksia voisivat sinänsä edesauttaa rakennusyhtiöiden saneerauspyrkimyksiä. Ne eivät kuitenkaan ratkaise rakennusyhtiöiden saneerauksen keskeisintä haastetta, julkisuutta.

Rakennusyhtiön saneeraamisen keskeisin haaste on saneerauksen julkisuusvaikutus

Rakennusyhtiöiden saneerauksen vaikeus liittyy pitkälti siihen, miten saneerausasian julkitulo vaikuttaa rakennusyhtiön kykyyn saada uusia urakkasopimuksia ja solmia aliurakkasopimuksia. Harva tilaaja suostuu solmimaan urakkasopimuksen yrityksen kanssa, jonka maksuhäiriötietoja yrityssaneeraus rasittaa, vaikka yrityksellä sinänsä olisi kyky täyttää urakkasopimuksen mukaiset velvoitteensa. Rakennusyhtiön tilauskannan näivettyminen johtaa saneerauksen epäonnistumiseen siitäkin huolimatta, että menettely pystyttäisiin aloittamaan ajoissa käyttöpääomaa vielä löytyessä. Toisaalta epäedullisten urakkasopimusten päättäminenkään ei auta, mikäli yhtiö ei kykene hankkimaan uusia urakoita.

Rakennusyhtiön konkurssilla voi olla tilaajalle huomattavia haitallisia taloudellisia seuraamuksia niin urakan loppuun saattamisen kuin takuukysymysten kannalta. Tilaajien riskitietoisuus saneerauksessa olevien rakennusyhtiöiden osalta on siten ymmärrettävää. Mikäli taloudellisissa vaikeuksissa olevia rakennusyhtiöitä halutaan konkurssin sijaan pystyä tehokkaasti tervehdyttämään, voi tarvetta olla sellaiselle vapaaehtoisen järjestelyn kehikolle, jolla voitaisiin jo etupainotteisesti pyrkiä saamaan aikaiseksi kohdennettuja velkoja ja sopimuksia koskeva kokonaisjärjestely nopeasti, tehokkaasti ja ilman stigmatisoitunutta maksukyvyttömyysmenettelyn mainehaittaa. Tällainen kehikko saattaisi palvella myös muiden alojen taloudellisissa vaikeuksissa olevia yhtiöitä, joille saneerausmenettelyn julkisuusvaikutus tarkoittaa jotakuinkin liiketoiminnan loppumista kokonaan.

Nykyisistä käytössä olevista työkaluista nopeutetulla saneerausmenettelyllä (ns. ”nopsalla”) saatettaisiin pystyä välttämään ainakin saneerausmenettelyyn liittyvä epävarmuus, kun velkojille ja sidosryhmille pystyttäisiin nopeasti osoittamaan saneerauksen sisältö ja toimenpiteet velallisyhtiön tervehdyttämiseksi. Onhan saneerausohjelmaa toteuttava sekä velkataakaltaan hallittu ja liiketoiminnan volyymiin nähden sopivaksi järjestelty yritys todennäköisesti luotettavampi kumppani kuin vakavien taloudellisten vaikeuksien kanssa itsekseen painiva yhtiö.

Rakennusyhtiön tervehdyttämisessä yhtä paljon merkitystä on viime kädessä sillä, minkä merkityksen potentiaaliset tilaajat saneeraukselle antavat. Konkursseista johtuvien arvonmenetysten ja tarpeettomien kustannusten välttämiseksi myös tilaajapuolen olisi toisinaan syytä arvioida kriittisesti sitä, mikä merkitys pelkällä saneerausmenettelyllä on rakennusyhtiön tosiasialliselle kyvylle täyttää urakkasopimuksen mukaiset velvoitteensa.