Verotuksen ennakollinen ohjaus – palvelu, jota tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

Oikeusvarmuus on verovelvollisen perusoikeus

Verolainsäädännön monimutkaisuus, oikeus- ja verotuskäytännön kirjavuus sekä supistettu mahdollisuus asian saattamiseen etukäteisesti tutkittavaksi johtavat siihen, että verovelvollisen on hyväksyttävä tehtyjen tulkintojen oikeellisuuteen mahdollisesti liittyvät riskit osana liiketoiminnan harjoittamista. Tämä ei voi olla oikeudenmukainen lähtökohta.

Usein verovelvollisen kannalta keskeistä on nimenomaan oman asian verokohtelun varmistaminen etukäteen, jotta voidaan ennakolta varautua siihen, kuinka oma asia verotuksessa käsitellään ja millaiset verokustannukset siitä aiheutuvat.

Ennakollinen keskustelu toimii – toimivaa järjestelyä ei tule supistaa

Verovelvollinen voi saada varmuuden oman asiansa verokäsittelystä joko hakemalla kirjallista ennakkoratkaisua tai pyytämällä veroviranomaisilta suullista ennakollista keskustelua. On kriittisen tärkeää, että käsittelyajat sekä kirjallisissa ennakkoratkaisuissa että ennakollisissa keskusteluissa pysyvät kohtuullisina, jotta ennakolliset menettelyt voivat toimia liiketoimintapäätösten tukena. Mikäli käsittelyajat venyvät kohtuuttoman pitkiksi, menettää asioiden ennakollinen varmistaminen käytännössä merkityksensä.

Kokemuksemme ennakollisista keskusteluista veroviranomaisten kanssa ovat olleet todella positiivisia. Palvelu on tarjonnut verovelvollisille mahdollisuuden varmistaa verokohtelun oikeellisuus etukäteen joustavalla menettelyllä, parhaimmillaan hyvin nopealla aikataululla.

Ennakollinen keskustelu on ollut arvokas työkalu erityisesti tilanteissa, joissa nopea reagointi on ollut välttämätöntä. Sen sijaan että palvelua supistettaisiin, sitä pitäisi ennemminkin laajentaa myös henkilöasiakkaisiin, jotka kamppailevat yhä monimutkaisemman ja jatkuvasti muuttuvan verolainsäädännön kanssa.

Jälkikäteinen valvonta ei korvaa ennakollista ohjausta

Verovelvollisen näkökulmasta jälkikäteisellä valvonnalla on ensisijaisesti valtion verotuloja turvaava vaikutus, mikä näkyy valvonnan kohdistumisessa tiettyihin verolajeihin ja asiaryhmiin. Veroviranomaisen verovalvonnassa omaksumat tulkinnat ovat usein ristiriidassa verovelvollisen omien näkemysten kanssa, ja jälkikäteisessä arvioinnissa on ilmeinen riski siitä, että asiaa arvioidaan nykyhetken tiedoilla tapahtumahetken mukaisten tietojen sijaan. Lisäksi jälkikäteiset valvontatoimenpiteet voivat käynnistyä useita vuosia tapahtumahetken jälkeen, mikä entisestään vaikeuttaa verovelvollisen mahdollisuuksia puolustautua ja esittää asianmukaista selvitystä.

Jälkikäteisessä valvonnassa verovelvollisen riskiä korottavat uhka sanktioseuraamuksista tai kaksinkertaisesta prosessista rikosoikeudellisen vastuun selvittämiseksi. Tämä luo verovelvollisille kohtuuttoman riskin, jos mahdollisuuksia varmistaa verokohtelun oikeellisuus etukäteen supistetaan tai käsittelyajat venyvät niin pitkiksi, ettei ennakollista ohjausta voida ottaa huomioon liiketaloudellisia päätöksiä tehtäessä.

Verotuksen ennakoitavuus ja oikeusvarmuus ovat keskeisiä tekijöitä toimivassa oikeusvaltiossa. Jos verotuksen ennakoitavuudesta ei voida varmistua, heijastuu tämä väistämättä myös Suomen houkuttelevuuteen investointikohteena. Selkeä ja ennakoitava verotus ei ole vain verovelvollisen etu, vaan myös Suomen kilpailukyvyn edellytys.