Hallinto-oikeus: Sähköalan yrityksiä koskeva ”voittoverolaki” on EU-oikeuden vastainen

Ratkaisussaan Helsingin hallinto-oikeus katsoi, ettei sähköalan yrityksiä koskevan väliaikaisen voittoveron keskeisiä säännöksiä voida soveltaa lainkaan, koska säännösten on katsottava olevan ristiriidassa Euroopan unionin oikeuden kanssa. Ratkaisua voidaan pitää merkittävänä ennakkotapauksena, joka korostaa lainsäätäjältä vaadittavaa huolellisuutta myös niissä tilanteissa, joissa lainsäädäntö on tarkoitettu ainoastaan väliaikaiseksi ja vastaamaan kriisiajan tarpeisiin. Hallinto-oikeuden päätös ei ole lainvoimainen.

Taustalla kiireellisesti valmisteltu laki, jonka EU-asetuksenmukaisuutta kritisoitiin voimakkaasti jo valmistelussa

Voittoverolaki (363/2023) koskee sähköalan ja tiettyjen fossiilisten polttoaineiden alan yrityksiä. Laki tuli voimaan maaliskuussa 2023 kiireellisen lausuntokierroksen ja valmistelun jälkeen. Lakia sovellettiin väliaikaisena säännöksenä – osin jopa takautuvasti – sähköalan yritysten verovuoden 2023 verotuksessa.

Voittoverolain taustalla on Euroopan unionin neuvoston asetus (EU) 2022/1854, joka annettiin poikkeuksellisena hätätoimenpiteenä 6.10.2022 Venäjän hyökkäyssotaa seuranneessa energiakriisissä. EU-asetuksessa säädetään niin sanotusta ”tuottokatosta” (180 euroa/MWh), jonka ylittävät markkinatulot jäsenvaltioiden on tullut kerätä tietyiltä sähköntuottajilta. EU-asetuksen ensisijaisena tavoitteena on ollut ohjata poikkeuksellisen korkeita sähkön markkinatuloja kuluttajien hyväksi ja hillitä sähkön hinnan nousun haitallisia vaikutuksia. EU-tasoisen asetuksen tarkoituksena oli reagoida energiakriisiin kaikkia jäsenvaltioita koskevilla koordinoiduilla toimenpiteillä, jotta vältettäisiin yksittäisten jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet, jotka saattaisivat entisestään rasittaa unionin teollisuutta ja kuluttajia.

EU-asetus implementoitiin kansalliseen lainsäädäntöön voittoverolailla. Kansallisessa valmistelussa katsottiin, että asetus jättäisi jäsenvaltioille riittävän liikkumavaran toteuttaa hätätoimenpiteitä myös muulla tavoin kuin EU-asetuksen mukaisella suoraan markkinatulojen ylärajaan (180 euroa/MWh) perustuvalla mallilla. Voittoverolaissa säädetään 30 prosentin suuruisesta voittoverosta, jota kannetaan yrityksiltä vuosittain perittävän tuloveron lisäksi, kun sähköliiketoiminnan tuotto ylittää 10 prosentin tuottorajan laskettaessa kulloisenkin edellisen tilikauden omaan pääomaan perustuvaa laskennallista tuottoa.

Helsingin hallinto-oikeus katsoi, että kansallisella lainsäätäjällä ei ole toimivaltaa korvata EU-asetuksen mukaista pakollista markkinatulon ylärajaa rakenteeltaan olennaisesti erilaisella verotusmekanismilla. Hallinto-oikeus katsoi, että koska voittoveron määrä ja laskenta poikkeavat sekä sisällöltään että soveltumisajaltaan EU-asetuksen mukaisesta tuottokattomekanismista, kyseisiä säännöksiä ei voida pitää yhteensopivina EU-asetuksen kanssa.

Merkittäviä eroja EU-asetukseen verrattuna

Kansallisen voittoverolain ratkaisut poikkeavat merkittävästi EU-asetuksesta. Merkittäviä kansallisen lain ja EU-asetuksen eroja ovat muun muassa:

• Voittoperusteisuus vs. tuottokatto: Suomessa voittoveron perusteeksi säädettiin sähköliiketoiminnan tulos ja edellisen tilikauden oma pääoma, siinä missä EU-asetus perustui tiettyyn markkinatulon ylärajaan (180 euroa/MWh);
• Soveltamisaika: Voittoverolakia sovellettiin koko verovuoteen 2023, vaikka EU-asetuksen voimassaoloaika oli vain 1.12.2022–30.6.2023; ja
• Veron luonne: Voittoveron ei ole katsottu kohdentuvan ainoastaan ylimääräisiin tuottoihin. Verotusmekanismi voi ulottua myös yritysten tavanomaisiin markkinatuottoihin, kuten esimerkiksi niihin sähköntuottajiin, jotka ovat jo suojanneet sähköntuotantonsa hintariskiä pitkällä aikavälillä.

EU-asetuksen etusija velvoittaa kansallisen lain soveltamatta jättämiseen

EU-asetukset ovat jäsenvaltioissa välittömästi sovellettavaa oikeutta. Vaikka niissä voidaan jättää jonkin verran kansallista liikkumavaraa, kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus jättää soveltamatta sellaisia kansallisia säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. Hallinto-oikeus katsoi, että voittoverolaki poikkeaa merkittävästi EU-asetuksen tavoitteista ja kansallisen harkintavallan rajoista. Hallinto-oikeuden mukaan kansallista voittoverolakia ei ole mahdollista tulkita yhdenmukaisesti EU-asetuksen kanssa ja veron määräytymistä koskevat keskeiset säännökset on näin ollen jätettävä soveltamatta.

Merkittävä EU-oikeuteen ja kansalliseen lainsäädäntöön liittyvä ennakkotapaus

Hallinto-oikeuden päätös on erittäin merkittävä ennakkotapaus koskien unionin oikeuden ja kansallisen verolainsäädännön suhdetta. Päätöksen perusteella voittoverolaki jää käytännössä merkityksettömäksi, koska lain veron määrää ja laskentatapaa koskevat säännökset on hallinto-oikeuden mukaan jätettävä soveltamatta. Tiettävästi mitään kansallista lakia ei ole aiemmin samassa mittakaavassa todettu EU-oikeuden vastaiseksi ja siten soveltumattomaksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan EU-asetuksen tavoitteena on puuttua ainoastaan poikkeuksellisen korkeisiin sähkön markkinatuloihin, kun taas voittoverolain sääntely perustuu täysin erilaiseen malliin. Perustuslakivaliokunta ja talousvaliokunta ehtivät jo lain valmistelun yhteydessä kiinnittää huomiota siihen, että kansallinen voittoverolaki poikkeaa merkittävästi EU-asetuksen taustalla olleista mekanismeista ja tavoitteista. Valtiovarainvaliokunta totesi lausunnossaan, että EU-asetus oli poikkeuksellisen väljästi laadittu, minkä vuoksi kansallisella lainsäätäjällä oli jossain määrin harkintavaltaa poiketa asetuksen pääasiallisesta toteutustavasta.

Hallinto-oikeuden päätös korostaa huolellisen lainsäädäntötyön merkitystä ja sitä, kuinka välttämätöntä on varmistaa, että EU:n lainsäädäntö, ja erityisesti suoraan sovellettavat EU-asetukset, implementoidaan kansalliseen lainsäädäntöön oikein. Huolellisen lainsäädäntötyön tarve korostuu erityisesti verolainsäädännössä, jotta veronkantoperusteet täyttävät EU-oikeuden vaatimukset.

Päätös ei ole vielä lainvoimainen, sillä Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö voi hakea ratkaisuun valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Mikäli asia etenee korkeimpaan hallinto-oikeuteen, on mahdollista, että tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. Hallinto-oikeus ei tässä vaiheessa nähnyt ennakkoratkaisupyynnön tekemistä tarpeellisena.

Mikäli haluatte keskustella tarkemmin sähköalan verotuksesta tai päätöksen käytännön vaikutuksista, asiantuntijamme auttavat mielellään.