Vastuullisuus on yksi julkisten hankintojen keskeisistä tavoitteista. Eduskunnalle pian annettavassa hankintalain uudistuksessa vastuullisuutta halutaan edelleen korostaa tarkentamalla, että sääntelyllä tavoitellaan muun muassa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä hankintoja. Tietyt vakavat ympäristörikokset lisätään tarjoajien pakollisiksi poissulkemisperusteiksi.
Vastuulliset hankinnat: Lainsäädännön vaatimuksia ja käytännön haasteita
Laura Vuorinen & Johanna Lähde
Mitä vastuullisuusvaatimuksia hankinnalle sitten lainsäädännössä asetetaan? Mitä on otettava huomioon, kun suunnitellaan ja toteutetaan vastuullisia hankintoja?
Jos katsotaan pelkästään hankintasääntelyä, vastuullisuuskriteerien asettaminen on hankintayksikön harkinnassa. Tätä onkin nykyisten hankintadirektiivien osalta kritisoitu, koska harkinnanvaraisuudella ei katsota olevan riittävää ohjausvaikutusta kestävämpien hankintojen tekemiseen. Samaan aikaan EU:n tuote- ja sektorikohtaisessa sääntelyssä on jo useita kymmeniä säädöksiä, joissa on julkisille hankinnoille vastuullisuus- ja ympäristövaatimuksia.
Hankintayksiköille sääntelyn pirstaleisuus tuo haasteita. Esimerkiksi akkuasetuksen (EU) 2023/1542 mukaan hankintayksikön on otettava huomioon akkujen ja paristojen koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset, jotta haitalliset vaikutukset pidetään mahdollisimman vähäisinä. Nettonollateknologia-asetus (EU) 2024/1735 edellyttää, että julkisessa hankinnassa on sovellettava muun muassa ympäristökestävyyttä koskevia vähimmäisvaatimuksia. Kummankin asetuksen vaatimusten tarkempi sisältö täsmentyy, kun komissio antaa niistä täytäntöönpanoasetukset.
Metsäkatoasetuksessa (EU) 2023/2011 puolestaan näillä näkymin edellytetään, että asetusta rikkovat suljetaan enintään 12 kuukauden määräajaksi julkisista hankinnoista. Eduskunnan käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen HE 77/2025 mukaan seuraamuksesta päättäisi Ruokavirasto. Lain voimaantulon jälkeen hankintayksiköt voisivat tarjouspyynnössä asettaa tarjoajalle vaatimuksen nimenomaisesti ilmoittaa, koskeeko sitä tällainen poissuljentapäätös.
Kun valtaosa substanssisääntelystä on EU-lainsäädäntöä, esimerkkien mukaisen sääntelyn seuraaminen voi tuntua erityisen työläältä. Vastuullisten hankintojen tekeminen edellyttää hankintalainsäädännön ja markkinoiden tuntemista, mutta niiden lisäksi vaaditaan yhä enemmän hankinnan kohteen mukaan vaihtelevien vaatimusten hallintaa. Kun tutkimustulosten mukaan kilpailutilanne julkisissa hankinnoissa on Suomessa heikko, lainsäädännön vaatimukset saattavat edelleen kaventaa tarjontaa.
Hankintalain uudistuksessa kannustetaan markkinakartoituksen tekemiseen kilpailun lisäämiseksi nykytilaan nähden. Vastuullisuustyössä hankinnan hyvä suunnittelu onkin korostetun tärkeää. Hankintayksikön on etukäteen tunnistettava sovellettava sektorisääntely ja sen asettamat vastuullisuusvaatimukset. Huolellisella markkinavuoropuhelulla on syytä arvioida markkinoiden mahdollisuudet vastata vaatimuksiin pakollisena vähimmäisvaatimuksena, vertailuperusteena tai esimerkiksi sopimuskauden aikana toteutettavana ehtona. Hankinnan jakamisella osiin tai esimerkiksi dynaamisen hankintajärjestelmän perustamisella voidaan myös huomioida toimittajien erilaisia valmiuksia vastata vastuullisuusvaatimuksiin.